Pääsiäisviikolla maantiet täyttyvät sukuloimaan ja ihan muuten vain matkalle suuntaavista autoilijoista. Tulevan viikon sää kiinnostaakin monia sekä autoilun että ulkoilun näkökulmasta. Tämänpäiväisessä blogitekstissä katsotaan, minkälaista säätä on luvassa.
Maanantai 21.3.
Kuva: Foreca
Maanantaina pilvisyys on runsainta maan eteläosassa, maan keskivaiheilla on odotettavissa lähinnä kumpupilvisyyttä ja Lapissa enimmäkseen selkeää säätä. Lumikuuroja tulee maan etelä- ja l0unaisosassa. Päivälämpötilat ovat etelässä ja lännessä vähän nollan yläpuolella, mutta pääosassa maata vähän pakkasella. (Nollarajan summittainen paikka merkitty punaisella viivalla)
Tiistai 22.3.
Kuva: Foreca
Tiistaina sää pilvistyy hitaasti etelässä, lännessä ja pohjoisessa, idässä päivä pysyy varsin aurinkoisena. Lumikuuroja tulee paikoin lähinnä etelässä. Lämpötilat pysyttelevät edellispäivien kaltaisina.
Keskiviikko 23.3.
Kuva: Foreca
Keskiviikkona Suomen yli liikkuu hajanainen lumisadealue itään, Lapissa sateet tulevat lähinnä edellisyön aikana ja iltapäivällä sää muuttuu jo selkeämmäksi. Lämpötilan nollaraja siirtyy hieman edellispäiviä pohjoisemmaksi. Ajokeliin haasteita tuovat sekä lumisade että maan keskiosassa suojasää.
Torstai 24.3.
Kuva: Foreca
Kiirastorstaina sadealue väistyy ja sää muuttuu taas aurinkoisemmaksi. Tämän hetken ennusteiden mukaan hyvä päivä autoilijoille, joskin kesärenkaat jo vaihtaneiden kannattaa ajella maltillisesti.
Pitkäperjantaista pääsiäismaanantaihin säätyyppi on tämänhetkistä epävakaisempi. Ilmavirtaus kääntyy etelän puolelle ja Suomen yli liikkuu useita pilvisyys- ja sadealueita. Etelässä ja maan keskivaiheilla sateiden olomuoto vaihtelee, pohjoisessa sateet tulevat yhä enimmäkseen lumena. Samalla sää muuttuu lämpimämmäksi, päivälämpötilat nousevat maanantaihin mennessä plussalle koko maassa.
Näillä näkymin autoilun ja ulkoilun kannalta torstai on loppuviikon paras päivä, pääsiäispyhinä liikkuvien kannattaa varata reissuun tarpeeksi aikaa.
Föhn-tuuli puhaltaa tämän tekstin kirjoitushetkellä Suomessa. Meille meteorologeille Föhn-tuuli on osa arkisanastoa, siksi termiä näkee usein myös mediassa, jopa lööpeissä. Monille ei-meteorologeille sanan sisältö jää mysteeriksi, se assosioituu lähinnä hiustenkuivaamiseen. Mistä siis oikein on kyse?
Föhn-tuuli on vuoristojen suojanpuolelle sopivissa olosuhteissa syntyvä lämmin tuuli. Suomessa Föhn-tuuli vaatii luoteenpuoleisen ilmavirtauksen, sillä meille Föhn-tuuli puhaltaa aina Norjan Kölivuoriston eli Skandien suunnasta.
Föhn-tuuli syntyy vuoriston suojanpuolelle (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)
Föhn-tuuli saa alkunsa, kun vuoristoa kohti virtaava ilma kohtaa vuorenrinteen ja nousee sitä pitkin ylöspäin. Fysiikan lakien mukaisesti ilma jäähtyy ilmanpaineen laskiessa.
Ilma jäähtyy noustessaan vuorenrinnettä ylös (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)
Lämmin ilma pystyy sitomaan itseensä enemmän kosteutta kuin viileä, siksi vuorenrinnettä nouseva ilma saavuttaa viiletessään pisteen, jossa se ei enää pysty pitämään kaikkea kuljettamaansa kosteutta mukanaan (toisin ilmaistuna, ilman lämpötila laskee samaksi kuin sen oma kastepistelämpötila). ”Ylijäämäkosteus” tiivistyy pilviksi, joista vesi sataa alas. Samalla ilma lämpenee tiivistyvän kosteuden vapauttaessa lämpöä.
Kun ilma jäähtyy kastepistelämpötilaansa, vesihöyry tiivistyy pilviksi ja sataa alas (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)
Etenevä ilma ei tästä häiriinny, onpa vain muuttunut aiempaa kuivemmaksi. Kuiva ilma ylittää vuorenhuipun ja alkaa laskeutua vuorenrinnettä alas. Nouseva ilma jäähtyi, nyt käy sama päinvastoin: ilma alkaa lämmetä laskeutuessaan.
Tässä kohdassa tapahtuu jotakin kiinnostavaa: Kuivan ilman lämpötila reagoi ilmanpaineenmuutoksiin herkemmin kuin kostean. Eli, vuorenrinnettä alas valuvan kuivan ilma lämpötila nousee nopeammin kuin se äskettäin laski. Lopputuloksena vuoren ylittänyt ilma on lämpimämpää kun vuorelle alunperin saapunut ilma!
Kuiva ilma ylittää vuoren ja lämpiää laskeutuessaan vuoren toista rinnettä alas (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)
Laskeuduttuaan lämmin ilma jatkaa matkaansa, yleensä kosteuden puuttumisen takia varsin aurinkoisessa säässä. Kuiva, lämmin ilma ulottuu varsin pitkälle, esimerkiksi Kölivuoristolta Suomeen.
Lämmintä ja kuivaa ilmaa leviää ilmavirtauksen mukana (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)
Eilen Föhn-tuuli lämmitti runsaimmin maan pohjoisosaa, ainakin Pellossa ja Rovaniemellä lämpötila ylitti 10 Celsiusastetta. Tänään lämpimin ilma on suunnannut etelään, jossa 10 asteen lämpötila on niin ikään ylittynyt. Tämä oli kuitenkin vain väliaikainen herkkupala kevättä kaipaaville: seuraavaksi ilmavirta kääntyy pohjoiseen ja ilma muuttuu jälleen talvisemmaksi. Mutta, sananlaskun sanoin, kevät keikkuen tulevi; maaliskuussa vaihtelu ”kevätsään” ja ”talvisään” välillä kuuluu asiaan. Silti, toivottavasti pääsitte nauttimaan ulkoilusta edes vähän, mikäli osuitte lämpimän sään seuduille tämän Föhn-jakson aikana!
Pilvisen ja harmaan viikon jälkeen perjantaiset auringonpilkahdukset hivelivät lämpimästi ihoa ja piristivät mieltä. Lisää kevätaurinkoa on luvassa viikonloppuna ja ensi viikolla. Oletteko muuten huomanneet, kuinka vauhdikkaasti valoisa aika pitenee? Tällä hetkellä päivän kesto on koko maassa jo yli 11 tuntia – Utsjoen ja Helsingin välinen ero on kaventunut vain 30 minuuttiin. Reilun viikon päästä olevan kevätpäiväntasauksen jälkeen valoa riittää meillä jo yli 12 tunnin verran.
Viikonloppuna päivät lämpenevät, yöt kylmenevät
Viikonlopun kuluessa ilmamassa hiljalleen lämpenee maamme yllä, mutta kaikista lämpimin tuulahdus saapuu todennäköisesti ensi viikon puolivälissä. Lauantai on pitkästä aikaa aurinkoinen päivä laajalti maan etelä- ja keskiosassa. Lämpötila voi useammalla paikkakunnalla jo ylittää +5 asteen, todennäköisimmin Pohjanmaan suunnalla. Itä- ja Pohjois-Suomessa pilvilauttaa on liikkeellä, ja toisaalta mereltä voi tiivistyä länsirannikon tuntumaan sumupilveä erityisesti lauantaiaamuksi. Aurinko jaksaa jo jonkin verran sumua hälventää. Sunnuntai on kuta kuinkin lauantain toisinto, mutta ehkä aurinkoa näkyy jo vähän laajemmilla alueilla. Sumupilven riski on yhä olemassa lounais- ja länsirannikon kaupungeissa ja tällöin päivälämpötila jää matalammaksi.
Lämpöhuippu tiistaina tai keskiviikkona
Läntisen Norjan ylle syntyvä laaja korkeapaineen alue näyttäisi tiistain ja keskiviikon korvilla käynnistävän kunnon föhnilmiön. Tällöin Norjan länsi- ja luoteisrannikko saa runsaita sateita, mutta vuoriston itäpuolella ilma kuivuu ja lämpenee. Lämpimimmillään ilmamassa voi tiistaina tai keskiviikkona olla jopa kesäisen lämmintä, mikä tarkoittaisi kesällä heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä yli 20 asteen lukemia. Nyt luoteen puoleinen tuuli on kuitenkin kohtalaista, joten ilma sekoittuu, eikä pääse lämpenemään aivan yhtä voimakkaasti maanpintatasolla kuin heikkotuulisessa säässä. Mallit ennakoivat ensi viikon puoliväliin 5-8 asteen päivälämpötiloja, mutta rohkenen lisätä näihin vielä muutaman asteen.
Tiistaina korkeimmat lukemat näyttäisivät painottuvan läntisen Lapin ylle, jossa voidaan jo päästä lähelle 10 astetta. Keskiviikkona 10 asteen raja näyttäisi menevän rikki laajalti ainakin Ruotsin itärannikolla, ja pidän täysin mahdollisena sen rikkoutumista myös Suomen puolella. Todennäköisimmin näin käy Ahvenanmaalla ja maan etelä- tai lounaisosassa.
Lämpö jäänee tilapäiseksi
Föönaus on jäämässä kuitenkin tilapäiseksi ilmiöksi. Ensi viikon loppupuoli saattaa tuoda Pohjoisnavalta arktisen kylmää ilmamassaa. Yhtä kylmää ilmamassaa meillä majaili viimeksi ainakin tammikuun paukkupakkasten aikoihin. Keväisin arktinen ilmamassa saattaa tuoda kunnon yöpakkaset, mutta päivisin aurinko lämmittää jo sen verran, että pakkanen heikkenee. Voi kuitenkin olla, että viikon päästä jäädään yötä päivää pakkasen puolelle koko maassa, jolloin mahdolliset pohjoisen ilmavirtauksen laukaisemat kuurosateetkin tulevat lumena.
Kuva: Föhnilmiö tuo ensi viikon alkupuolella keväistä auringonpaistetta ja mahdollisesti 10 asteen päivälämpötiloja osaan maata. / kuva: MTV Uutiset, Markus M.
Jos katsominen käy kalenteriin, on meillä ensimmäinen kevätkuukausi jo hyvässä vauhdissa. Meteorologisessa mielessä terminen kevät alkaa tyypillisesti Etelä-Suomessa maaliskuun lopulla ja muualla maassa huhtikuun aikana.
Useilla työpaikoilla kevään saapuminen tarkoittaa kesälomaviikkojen suunnittelua ja lukkoonlyömistä. Suomalaisten suosituimmaksi lomakuukaudeksi on vakiintunut heinäkuu, kun taas eteläisempi Eurooppa lomailee elokuussa. Säiden puolesta täydellisten lomaviikkojen suunnittelu on leveyspiirillämme melkoista hakuammuntaa ja tuuripeliä. Eipä ollut meteorologeillakaan sisäpiirin tietoa idyllisistä lomasäistä, jos muistellaan viime kesää, jolloin aurinko ja lämpö antoivat odotuttaa itseään aina elokuulle saakka.
Paras lomailuajankohta tai -kuukausi on täysin makuasia, mutta tilastojen valossa sää muuttuu kesäkuukausien aikana melkoisesti. Auringon teho on suurimmillaan juhannuksen aikoihin, jolloin myös päivä on pisimmillään. Lämpimin aika ajoittuu kuitenkin vasta kuukauden päähän juhannuksesta, mutta toisaalta kesän edetessä aurinkotuntien määrä vähenee ja sademäärät kasvavat. Mitä siis on tarjolla milloinkin?
Kesäkuu – kuivin ja aurinkoisin
Kesää lähestyttäessä pohjoisen napa-alueen ja tropiikin välinen lämpötilaero pienenee ja pohjoisen pallonpuoliskon säähäiriöt, kuten matalapaineet, heikkenevät. Ilmakehä lämpenee kuitenkin viiveellä: vaikka aurinko on korkeimmillaan juhannuksen aikoihin, ajoittuu kesän lämpimin hetki Suomessa heinäkuun loppupuolelle. Kesäkuu on kesäkuukausista kuivin, aurinkoisin ja viilein. Erityisesti kesäkuun alkupuolisko voi vielä yllättää viileydellään, mutta vähitellen keskilämpötila nousee juhannusta kohden kohisten. Juhannuksen jälkeen jatkuvat sateet matalapaineineen käyvät harvinaisemmiksi, ja suurin sateestamme alkaakin olla ns. konvektiivista eli kuurottaista sadetta. Rannikkoalueilla merituuli näkyy ja tuntuu kesäkuussa: päivälämpötila jää sisämaata alhaisemmaksi, mutta toisaalta sää on verrattain aurinkoista ja vähäsateista. Merituulen johdosta kuurottaiset sateet ja niihin liittyvät ukkoset ovat rannikkoalueilla harvinaisempia kesäkuussa ja keskittyvät sisämaahan.
Juhannuksen aikoihin päivän ylin lämpötila on maan etelä- ja keskiosassa jo 20 asteen vaiheilla ja pohjoisessakin yli 15 asteessa. Hellepäiviä on tyypillisesti kesäkuussa maan etelä- ja keskiosassa n. 4-5 kpl, pohjoisempana muutama. Erityisesti kuun alkupuolella hallanvaaraa on vielä olemassa alavilla mailla, mutta loppukuuta kohden ilma lämpenee ja sen suhteellinen kosteus kasvaa, jolloin hallan todennäköisyys pienenee.
Kesäkuu on kesän aurinkoisin kuukausi, ja erityisesti rannikoilla auringonpaistetunteja kertyy verrattain paljon. Sademäärät jäävät heinä- ja elokuuta alhaisemmiksi ja juhannuksen aikoihin auringon lämmittävä vaikutus on suurimmillaan. Toisaalta kesäkuussa on heinä- ja elokuuta suurempi todennäköisyys kolealle säälle, erityisesti alkukuusta. Kesäkuu on siis tilastojen valossa kesän kuivin ja aurinkoisin kuukausi, mutta kannattaa pitää mielessään, että koleiden jaksojen riski on vielä kohtalainen. Mielenkiintoista on myös se, että kesäkuut ovat usealla paikkakunnalla Suomessa viilenneet viimeisen 50 vuoden aikana, kun taas heinä- ja elokuut ovat lämmenneet. Lisää aiheesta täällä.
Kuva 1: Kesäkuu on yleensä kesäkuukausista poutaisin ja aurinkoisin. Erityisesti rannikoilla merituuli viriää herkästi ja vilvoittaa kesäpäiviä. (kuva: Markus M / Hankoniemi)
Heinäkuu – lämpimin ja ukkosherkin
Keskimääräinen lämpötila jatkaa kohoamistaan heinäkuun puoliväliin saakka ja kesän lämpimimmät päivät koetaan tyypillisesti heinäkuun puolivälin jälkeen sisämaassa, rannikoilla vasta aivan heinäkuun loppupuolella. Ilmakehän lämpeneminen mahdollistaa suuremman ilmankosteuden ja tämän johdosta heinäkuun sademäärät ovat sisämaassa vuoden suurimmat. Suurin osa sateesta on kuurotyyppistä eli väliin mahtuu myös aurinkoisia hetkiä. Juhannuksen jälkeen kokonaispilvisyys alkaa kuitenkin lisääntyä ja auringonpaistetunnit vähenevät heinäkuun aikana. Heinäkuu on vuoden ukkosherkin kuukausi: jopa puolet vuoden salamoista havaitaan heinäkuussa. Keskimäärin eniten on salamoinut vuosina 1998-2012 Uudellamaalla, Kanta- ja Päijät-Hämeessä, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Salamointi on kuitenkin heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla rannikoilla vielä harvinaisempaa, mutta kuun loppupuolella sateen ja ukkosen todennäköisyys kasvaa myös rannikoilla, kun meri vähitellen lämpenee.
Kesän lämpimin hetki ajoittuu sisämaassa heti heinäkuun puolivälin jälkeiseen aikaan ja rannikoilla heinäkuun loppupäiviin. Päivän ylin keskilämpötila on maan etelä- ja kaakkoisosan sisämaassa 22 asteen vaiheilla, ja suuressa osassa maata 20 asteen vaiheilla. Kesäkuuta lämpimämmät ja kosteammat yöt nostavat myös vuorokauden keskilämpötilaa korkeammaksi. Heinäkuu on vuoden helteisin kuukausi: keskimäärin hellettä on etelässä 7-8, pohjoisessa 2-5 päivänä. Tilastollisesti keskikesän lämpimimmät paikkakunnat ovat Vantaa, Lahti ja Kouvola, kun taas keskimäärin kaikkien kesäkuukausien lämpimimmän paikan titteliä pitää Helsinki-Kaisaniemen mittauspiste.
Aurinkoisella säällä UV-indeksi on keskikesällä ylimmillään 6-7 eli säteily on voimakasta. UV-säteilyltä suojautuminen on tarpeellista UV-indeksin ylittäessä kolmen.
Kuva 2: Heinäkuu on rankkojen sade- ja ukkoskuurojen aikaa sisämaassa. Valtaosa keskikesän sateesta on kuurottaista eli konvektiivista sadetta. (Kuva: Markus M / Luopioinen)
Elokuu – kostein, rannikoilla sateisin mutta verrattain lämmin
Elokuussa päivän ylin keskilämpötila laskee nopeasti loppukuuta kohden mentäessä erityisesti sisämaassa. Rannikoilla kesän aikana lämmennyt meri hillitsee lämpötilan laskemista ja useana vuotena vuorokauden korkeimmat keskilämpötilat on mitattu vasta elokuun alkupuolella merellisillä paikkakunnilla. Elokuun aikana auringonpaistetunnit vähenevät sekä lyhenevän valoisan ajan että runsaamman ilmankosteuden (pilvisyyden) seurauksena. Loppukuuta kohden mentäessä Atlantin matalapaineet heräävät jälleen vähitellen henkiin ja kuurottaiset sateet vaihtuvat yhtenäisempiin. Kaiken kaikkiaan elokuun sademäärä on sisämaassa heinäkuuta pienempi, mutta rannikoilla elokuu on kesäkuukausista sateisin. Ilman viiletessä merellä syntyy herkemmin kuurosateita ja ukkosia. Merialueilla ja etelärannikolla salamoi keskimäärin eniten elokuussa.
Päivän lyheneminen ja runsaampi ilmankosteus saavat herkemmin aikaan sumuja, joiden todennäköisyys kasvaa loppukuuta kohden erityisesti sisämaassa. Selkeinä ja heikkotuulisina öinä säteilysumut yleistyvät. Päivän ylin lämpötila laskee sisämaassa jopa viidellä asteella kuukauden aikana, rannikoilla hieman vähemmän. Keskimäärin elokuu on kesäkuuta lämpimämpi kuukausi – suurelta osin korkeampien yölämpötilojen johdosta. Pohjoisessa hellepäiviä on kesäkuuta epätodennäköisemmin, n. 1-2 kpl, mutta etelässä hellettä on tyypillisesti hieman kesäkuuta enemmän, n. 3-5 päivänä.
Järvivedet viilenevät nopeasti elokuun edetessä, mutta merivesi on lämpimimmillään vasta elokuun alkupuolella. Lämmin merivesi voimistaa sateita rannikoiden tuntumassa loppukesästä ja syksyllä.
Kuva 3: Elokuussa sateet vähenevät sisämaassa, mutta kasvavat rannikoilla ja merialueilla. Merellä syntyy herkemmin sade- ja ukkoskuuroja – tässä kuvassa vyörypilvi tekee tuloaan. (Kuva: Tiina Asula)
Kesä-, heinä- vai elokuu – minkä lomakuukauden sinä valitset?
Hei pitkästä aikaa! Kirjoitusvuorojen vaihdon seurauksena tämän minisarjan kahden osan välille tulikin aiottua pidempi tauko. Onneksi ilmasto ei ehdi muuttua parissa viikossa olennaisesti, joten tämä teksti on edelleen ajankohtainen.
Edellisen kerran kirjoitin Porin ilmastosta, tänään vuorossa on
Inarin kunta sijaitsee Lapissa, se täyttää suuren osan Suomi-neidon päästä ja on Suomen toiseksi pohjoisin kunta. Pohjoisen sijaintinsa takia Inarin sydäntalvi vietetään kaamoksessa, keskikesä puolestaan yöttömässä yössä. Auringonsäteily osuu Inarissa maahan keskikesälläkin varsin viistosti. Auringonsäteilyn määrä jää siellä siksi vähäisemmäksi kuin suurimmassa osassa Suomea. Inarin ilmaston kriittiset mitat näyttävät seuraavilta (mittaustiedot Inarin Ivalon kylästä)
Inarin ilmastotietoja (lähde: Wikipedia / Tilastoja Suomen ilmastosta 1981-2010)
1. Koko vuoden keskilämpötilat ovat kaikki n. 5 astetta viileämpiä kuin Porissa.
Viileys johtuu pääosin auringonsäteilyn vähäisemmästä määrästä, myös Inarin sijainti kauempana sulasta merestä vaikuttaa varmasti. Ero ei jakaannu vuoden sisällä tasaisesti, vaan Porin ja Inarin kesälämpötilat ova lähempänä toisiaan kuin talvilämpötilat.
2. Inarin sademäärä on pienempi kuin Porin
Tämä on varsin loogista: mitä lähempänä kosteuden lähde eli meri on, etenkin, jos meri sijaitsee suunnassa, josta ilmavirtaukset yleensä käyvät, sitä helpommin tuo kosteus siirtyy sateena myös maalle. Kiinnostavaa on, että Porissa sademäärä jakaantuu tasaisemmin koko vuoden osalle kuin Inarissa, jossa pääosa sateista tulee keskikesällä. Toisaalta Inarissa sadepäiviä on vuoden aikana enemmän kuin Porissa. Tämä selittynee sillä, että kylmemmässä Inarissa kehittyy Poria helpommin heikkoa pakkaslumisadetta, joka näkyy sadepäivien määrässä, mutta sademäärä sateissa jää hyvin vähäiseksi.
Joanna, rinne (Meteorologin ja oman sukunimensä merkityksen kohtaaminen) (Kuva: Anna-Mari Peltonen)
Näin tämän kahden tekstin minisarjan avulla päästiin tutustumaan lyhyesti kahden Suomen mittakaavassa hyvin erilaisen paikkakunnan ilmastoon.
Auringonsäteilyn määrä lisääntyy vähitellen ja kevät tekee hitaasti tuloaan, työmatkareitin varrella on viime päivinä näkynyt jo vastasaapuneita joutsenia ja silkkiuikkupari. Ehkäpä pian pääsemme jo kirjoittamaan erilaisista kevään sääilmiöistä. Hyvää alkanutta maaliskuuta!
Jos rinteessä kuulee lumen humahtelevan, on syytä pötkiä pakoon. Tuhoisia lumivyöryjä sattuu joka talvi suurilla vuoristoilla, mutta valkoinen vaara vaanii myös omilla jyrkimmillä tuntureillamme. Pienehkökin vyörymäalue voi sysätä liikkeelle tonneittain junan vauhdilla jyräävää pyörteistä lumimassaa, joka silmänräpäyksessä hautaa alleen paikalle eksyneen hiihtäjän.
Lumivyöryn syntyyn vaaditaan aina riittävän jyrkkä rinne ja erilaisia lumikerrostumia. (kuva Flickr/ Bennoit Dandonneau)
Rinteen jyrkkyys
Lumivyöryn syntyyn vaaditaan aina varsin jyrkkä rinne ja niinpä normaalissa ”koskemattomassa” metsämäessä ei lumivyöryn vaaraa juurikaan ole. Rinteen jyrkkyyden pitää olla yli 20 astetta ennen kuin vyöryt ovat ylipäänsä mahdollisia. Kun rinteen jyrkkyys ylittää 30 astetta, ovat vyöryt mahdollisia paikoissa, missä on epävakaata lumimassaa. Eniten vyöryjä esiintyy rinteissä, joiden jyrkkyys on 35 ja 50 asteen välillä. Kaikkein herkimpiä kohtia vyöryille ovat ne kohdat, jossa rinne muuttuu yhtäkkiä jyrkemmäksi. Myös kapeat kivikko alueet tai muut paikalliset ohenemat lumipeitteessä aiheuttavat epäjatkuvuuskohtia ja näin potentiaalisia vyörymän alkupaikkoja.
Lumen asettuminen
Lumikerroksen vakaus rinteessä riippuu rinteen jyrkkyyden lisäksi myös lumikiteiden muodosta ja rakenteesta. Lumihiutaleiden pudotessa maahan niiden sakarat usein katkeilevat ja sulavat pois. Pyöristyneet kiteet asettuvat maassa tiiviisti vieriviereen toisiaan vasten. Mitä märempää lumi on, sitä nopeammin se asettuu paikoilleen. Kireässä pakkasessa satanut kuiva pakkaslumi pysyy pitkään ilmavana ja asettuminen voi kestää päiviä. Nopea lumentulo kasvattaakin lumivyöryriskiä vielä pari päivää satamisen jälkeen. Usein vyöryt käytännössä tapahtuvatkin lumimyräkän jälkeisenä ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.
Tuulen vaikutus
Tuuli on toimelias apuri lumisateelle. Yhdessä ne voivat saada aikaan useiden kymmenien senttien lumikertymiä varsinkin suojan puoleisen huipun ylärinteille. Tuulen kinostamat lumilipat hajoavat herkästi ja aiheuttavat näin vyöryjä. Tuulella on varsin suuri rooli epävakaiden lumikerrosten luomisessa. Voimakas tuuli voi muokata suuria paikallisia lumieroja vielä pitkään sateen jälkeenkin. Erityisesti kevyt pakkaslumi liikkuu ja muokkautuu tuulessa niin pitkään kuin tuulta vaan riittää.
Lumen mahdollisia kohtalokkaita kerrostumia voi yrittää selvittää tekemällä lapiolla poikkileikkauksen lumen eri kerroksista. On kuitenkin hyvä muistaa, että kerrostumissa on eroja rinteen eri puolilla. Erityisesti tuulen aiheuttamia oikkuja lumirakenteessa voi joskus olla vaikea ottaa huomioon. (Kuva Flickr/Ropert Thomson)
Irtolumivyöryt
Myös lauhtuminen ja auringonpaiste heikentävät lumen rakennetta. Kevätauringon ahnas säteily saa usein aikaan irtolumivyöryjä, joissa yksittäinen lumikokkare alkaa kieriä kasvaen levenevänä kiilamaisena vanana alas rinnettä. Tällaiset irtolumivyöryt voivat saada suureen rinteen alaosissa aikaan käsittämätöntäkin tuhoa. Hiihtäjälle ne antavat kuitenkin yleensä etukäteen varoitusmerkkejä.
Irtolumivyöry saa usein alkunsa pienestä irtoavasta lumiosasesta. Lopulta se voi kasvaa niin suureksi, että pystyy hautamaan allensa kokonaisen pienen kylän. (Kuva Flickr/Joseph)
Laattalumivyöryt
Vaarallisen laattalumivyöryn voi laukaista vaatimatonkin poikittainen suksen sivallus rinteessä. Siinä kokonainen rinne voi riisuutua lumesta yhdessä rysäyksessä. Säänvaihtelut muodostavat rinteeseen kerrostumia, joiden rakenne vaihtelee. Kahden tiheämmän lumikerroksen väliin jäävä ontto tai huokoinen kerros on riski lumilaatan liikkeellelähtöön. Erityisen herkästi laatta lähtee liikkeelle heikon keskikerroksen alla majailevan lumen ollessa hyvin liukaspintaista. Kohtalokas liukupinta syntyy, jos vanhan lumen päälle on muodostunut kuuraa. Syvä kuura aiheuttaa kidesokerilumeksi kutsuttua rakennetta, joka antaa liukumaan lähtevälle laatalle ikään kuin kuulalaakerit alleen. Näin jopa kilometrin levyinen lumilaatta singahtaa liikkeelle ja kasvattaa edetessään valtavat voimat. Sen kaamealta syleilyltä soisi jokaisen sivakoijan ehtivän karkuun.
Kohtalokkaan laattalumivyöryn laukaisee usein hiihtäjä tai laskettelija itse. Tässä kuvassa vyöryn on laukaissut moottorikelkka. (Kuva Flickr/U.S. Department of Agriculture)
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
