Uusi blogi avattu

Jatkamme blogin päivittämistä osoitteessa www.foreca.fi/meteorologilta

Ukkosta ilmassa?

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Ukkonen 14. kesäkuuta 2009. Kuva: Janne. / Googlen kuvahaku

Ukkonen on sääilmiö rajuimmasta päästä. Salama on valtava määrä toistaiseksi kesyttämätöntä energiaa; miljoonien volttien sähköjännitteen purkautumista purkauskanavassa, jonka äkillinen laajeneminen synnyttää jyrinän.

Ukkosta on moni pelännyt pienenä, ja moni pelkää sitä vielä aikuisena. Ukkosen tuhot ovat karkeasti kahdenlaisia. Salamaniskujen ohella voimakkaat puuskatuulet jopa kaatavat metsää laajoilla alueilla.

Ukkosta voi tarkkailla monella tapaa. Ukkospilven voi oppia tunnistamaan, jolloin sen liikettä voi seurata silmämääräisesti, ellei muuta pilvisyyttä ole estämässä näkyvyyttä. Salaman ja jyrinän välisestä ajasta voi laskea salaman etäisyyden, jos tietää äänen nopeuden. Karkea arvio Suomen kesässä on vähän yli 300 metriä sekunnissa.

Ukkosta ei pidä mennä suojaan ympäristöään korkeamman puun alle, samoin tulisi välttää tilannetta, missä on itse se ympäristön korkein kohta vaikka keskellä golfkenttää. Auto lienee yksi turvallisimpia valintoja.

Ukkonen liittyy voimakkaisiin kuuropilviin, joiden kehittymisen ja liikkeen näkee sadetutkan avulla.

Mutta tänä internetin ihmeellisenä aikana voi kurkistaa myös Euclid -nimisen eurooppalaisen toimijan salamanpaikannussivulle. Siellä salamat näkyvät tunnin viiveellä, mutta koska ukkoset liikkuvat pilvien mukana, voi useimpiin tarpeisiin hyvin kuvitella sen puuttuvan viimeisen tunnin tapahtumat. Tärkeimpiä eivät ole yksittäiset salamat, vaan selvät intensiiviset ukkosalueet. Linkki on tässä: http://www.euclid.org/realtime.html

Turbulenttista virtausta voi seurata puhaltamalla saippuakuplia

Kirjoittaja Miina Manninen Julkaistu
kuva: Steve Jurvetson, www.flickr.com

Kesä on saippuakuplien kulta-aikaa. Minä, meteorologi, katson saippuakuplia meteorologin silmin: Ne liikkuvat tuulen mukana, jäljittäen sen jokaisen oikun. Ja oikkuja on, sillä tuuli on usein turbulenttista. Ilma on täynnä pieniä ja suuria, satunnaisia pyörteitä jotka eivät riipu valtavirrasta.

Turbulenssi on jotain mitä ihminen ei osaa laskea tarkasti. Parhaimmatkaan laskentamallit eivät pysty kertomaan mihin suuntaan mikäkin ilmahiukkanen seuraavaksi kääntyy. Meidän on tyydyttävä keskiarvoihin ja tilastolliseen tarkasteluun. Saippuakuplat tarjoavat siis ainutkertaisen mahdollisuuden päästä seuraamaan luonnon ihmettä; ennalta arvaamattoman turbulenttisen virtauksen liikettä.

Muista tämä ensikerran kun puhallat saippuakuplia. Vaikka lakkiaisissa lauantaina! Jos päähäsi silloin pälkähtää kuinka saippuakuplien reitin voisi ennustaa tarkasti, on ajatuksesi miljoonan dollarin arovoinen. Clay-instituutti on luvannut miljoonapalkinnon sille, joka keksii kuinka päästä turbulenssin ennustamisen jäljille.

Sadetta kello 15.00?

Kirjoittaja Tiina Asula Julkaistu

Täsmäsääennuste Singaporeen

Forecan Täsmäsää-meteogrammissa sadetta kuvataan sinisillä pylväillä. Pylväitä on kuuden tunnin välein. Kellonajoista ei kuitenkaan voi päätellä, että vettä sataa juuri kello yhdeksän tai kello 15. Pylväät kuvaavat kutakin kellonaikaa edeltäneiden kuuden tunnin sadekertymää millimetreinä vettä. Talviaikaan yksi senttimetri lunta vastaa noin millimetrin vesisadetta.

Ilmakehä on monimutkainen, eivätkä tietokoneetkaan aina osaa sen kaikkia oikkuja ennustaa. Esimerkiksi matalapaine saattaa kulkea vähän eri reittiä ja eri aikataulussa kuin ennusteessa, mikä taas vaikuttaa pilvisyyteen, lämpötiloihin ja sateisiin.

Sateen etenemistä kannattaa seurata sadetutkan avulla vaikka www.foreca.fi:stä tai foreca.mobista.  Mitä sitä turhaan kastumaan?

Täsmäsää ™ on Forecan rekisteröimä tavaramerkki.

 

Merituuli viilentää rannikon alkukesästä

Kirjoittaja Miina Manninen Julkaistu

Kevään ja alkukesän sääennusteissa kerrotaan lähes päivittäin, kuinka meren viilentävä vaikutus jättää rannikon sisämaata kylmemmäksi. Pelkkä kylmän meren läheisyys riittää viilentämään rantaviivan, mutta kun tuuli käy mereltä koleus leviää pitkälle sisämaahan. Myös tyynellä säällä, tai kun mantereelta käyvä perusvirtaus on heikko, alle 7 m/s, meren ja maan välinen lämpötilaero voi synnyttää rannikolle merituulen, joka kuljettaa pinnan lähellä viileää ilmaa mereltä kohti sisämaata.

Merituulikaavio (piirsin itse)

Suomenlahdella merivesi on lämminnyt jo yli 5 asteiseksi, mutta perämerellä vesi on vielä jäähileistä. Merenpinnan lämpötila ei muutu päivässä. Sen sijaan rannikolla maanpinta voi lämmetä auringonpaisteessa yli 20 asteeseen. Maan ja meren väliset lämpötilaerot synnyttävät merituulen, jonka taustalla vaikuttava kiertoliike on esitetty kuvassa.

Maan yläpuolella lämminnyt ilma kohoaa ylöspäin ja virtaa merelle, jossa se viilenee, laskeutuu alas ja virtaa merituulena takaisin rannikolle. Mitä suurempi maan ja meren välinen lämpötilaero, sitä voimakkaampi kiertoliike. Merituuli alkaa heikkona aamupäivällä, voimistuen kohti iltapäivää. Aurinkoisessa ja alunperin tyynessä säässä se voi iltapäivällä puhaltaa yli 5 m/s. Heikko merituuli hyytyy rannan tuntumaan, mutta voi parhaimmillaan ulottua kymmeniä kilometrejä sisämaahan. Lämpötilaero merituulen vaikutusalueen ja sisämaan lämmön välillä voi olla jopa 10 astetta.

Olisin halunnut lisätä loppuun tosielämän esimerkin merituulesta, mutta… Tänään perusvirtaus käy lounaasta. Rannikon pari astetta sisämaata viileämmät lämpötilat eivät johdu merituulesta, vaan mereltä puhaltavasta tuulesta.

Lähde: Savijärvi ja Vihma, 2001: Rajakerroksen Fysiikka I, Helsingin yliopisto, Meteorologian laitos

Tuhkapäivitys sisältää myös hyviä uutisia

Kirjoittaja Liisa Rintaniemi Julkaistu

Sitten eilisen on selvinnyt paljon uutta ja huojentavaakin tietoa Islannin tulivuorenpurkauksesta. Vaikka Grimsvötnin purkaus on viime vuoden Eyafjallajökullia voimakkaampi, ovat sen purkaustuotteet ilmeisesti raskaampia, joten ne eivät kulkeudu yhtä helposti kauas purkausalueelta. Pitoisuudet tulevat siten pysymään viimekertaista pienempinä, vaikka tuhkaa Eurooppaan kulkeutuukin.

Toisekseen viime vuoden tapahtumista on opittu paljon. Silloin tuhkatapaus yllätti eurooppalaiset ilmailuviranomaiset – kun tarkkaa sovittua menettelyä ei ollut, päätettiin toimia kuten ilmailussa aina toimitaan eli kaikkein turvallisinta vaihtoehtoa noudattaen. Ilmatila, jossa tuhkaa arvioitiin olevan, suljettiin. Tällä kertaa toimintatavat ovat kehittyneemmät – Suomen osalta niistä voi lukea TraFin sivuilta. Lentojen peruutuksia voi edelleen olla tiedossa riippuen mm. siitä, onko kyseisellä konetyypillä kelpuutus lentää tuhkapitoisuuksissa. Mitään järjestelmällistä kaiken ilmaliikenteen maadoittamista ei ole kuitenkaan näköpiirissä.

Grímsvötn Modis-satelliitin näkemänä. Kuva: NASA

Mitä puolestaan tulee iltapäivälehden tämänpäiväiseen, ilmatieteellisiä muutoksia manailevaan otsikkoon – saanen olla eri mieltä. Vertaukset Pinatubon purkaukseen 90-luvun alussa ja sen maapalloa useiksi vuosiksi viilentäneeseen vaikutukseen ovat hieman liioiteltuja. Suomalainen kesäsää tulee tuttuun tapaansa sisältämään vaihtelevia ilmoja ja varmaan muutamia erikoisuuksiakin, mutta tulivuorten piikkiin niitä ei voida laittaa.

Tuhka uhkaa jälleen matkasuunnitelmia

Kirjoittaja Liisa Rintaniemi Julkaistu

Islannin vaikeasti lausuttavat tulivuoret jatkavat sekä islantilaisten arkielämän että Euroopan ilmatilan häirintää. Tällä kertaa on vuorossa Grímsvötn, joka aloitti purkauksensa viime lauantaina 21.5.

Viimevuotinen ilmatilan sulkemisesta seurannut liikennekaaos on tuoreessa muistissa, joten purkauksen yksityiskohdat ja tuhkapilven liikkeet kiinnostavat kovasti. Tällä hetkellä asiantuntijat vakuuttavat, että Grímsvötnin purkaus ei saavuta Eyjafjallajökullin mittasuhteita. Toisaalta, jos aluelennonjohdot noudattavat aiempaa nollatoleranssia tuhkan suhteen, ei ilmatilassa lennä kukaan, jos siellä ilmoitetaan olevan pienikin tuhkakonsentraatio. Uskoisin, että lentoyhtiöiden puolelta painostus ilmatilan avaamiseen on kuitenkin vielä suurempaa kuin viime kerralla.

Tämän ja huomisen päivän kuluessa tuhkaa ennakoidaan ajautuvan Brittein saarille. Jos purkaus jatkuu, voi keskiviikosta-torstaista eteenpäin tuhkaa ilmaantua myös Pohjoismaiden yläpuoliseen ilmakehään. Virallisia ennusteita eli Volcanic Ash Advisory -tiedotteita julkaisee Lontoon VAAC-keskus, ja verkosta voi kuka tahansa seurata viimeisimpiä tiedotteita. Tuorein grafiikka on antamassani linkissä aina listassa ylimpänä.

Miten kuvia tulkitaan?

Osatarkennos 23.5.2011 klo 00 UTC julkaistusta Volcanic Ash Advisorysta. kuva: Met Office / Lontoo VAAC

Julkaistussa advisoryssa on ennustettu tuhkan sijaintia neljänä eri ajanhetkenä: julkaisuajankohtana ja jatkossa kuuden tunnin välein. Kuvan vasemmassa ylänurkassa oleva teksti ”23/1200Z” tarkoittaa 23. päivä (kuluvaa kuuta) klo 12.00 UTC, jonka voi muuttaa Suomen aikaan lisäämällä siihen näin kesäaikana kolme tuntia.

Itse kartassa on esitetty tuhkapilven sijainti kolmella eri korkeudella ilmakehässä: SFC-FL200, FL200-FL350 ja FL350-FL550. Korkeudet on ilmoitettu lentoliikennettä ajatellen lentopintoina eli flight leveleinä ja SFC merkitsee maanpintaa eli surfacea. Ilmakehän eri korkeuksissa tuulet puhaltavat eri voimakkuuksilla ja eri suuntiin, minkä vuoksi tuhkan liikkeitä on ennustettava kullekin korkeudelle erikseen.

Lähimpänä maanpintaa sijaitseva punainen alue saattaa estää kaikki ilmaliikenneoperaatiot kyseisellä seudulla, kuvan tapauksessa Islannin länsipuolella. Reykjavikin lähellä sijaitseva päälentokenttä Keflavik onkin tällä hetkellä kiinni. Ylemmäksi, lentopinnoille FL200-FL550 ennustettu tuhka puolestaan haittaa tai estää myös ylilentävää liikennettä.

Seuraan tilanteen kehitystä täällä blogissa. Toivotaan kuitenkin, että purkaus heikkenee eikä sotke palettia yhtä perusteellisesti kuin viime kerralla. Onko teillä matkasuunnitelmia, joita tuhka uhkaa?