Ukkosta ilmassa?

Ukkonen 14. kesäkuuta 2009. Kuva: Janne. / Googlen kuvahaku

Ukkonen on sääilmiö rajuimmasta päästä. Salama on valtava määrä toistaiseksi kesyttämätöntä energiaa; miljoonien volttien sähköjännitteen purkautumista purkauskanavassa, jonka äkillinen laajeneminen synnyttää jyrinän.

Ukkosta on moni pelännyt pienenä, ja moni pelkää sitä vielä aikuisena. Ukkosen tuhot ovat karkeasti kahdenlaisia. Salamaniskujen ohella voimakkaat puuskatuulet jopa kaatavat metsää laajoilla alueilla.

Ukkosta voi tarkkailla monella tapaa. Ukkospilven voi oppia tunnistamaan, jolloin sen liikettä voi seurata silmämääräisesti, ellei muuta pilvisyyttä ole estämässä näkyvyyttä. Salaman ja jyrinän välisestä ajasta voi laskea salaman etäisyyden, jos tietää äänen nopeuden. Karkea arvio Suomen kesässä on vähän yli 300 metriä sekunnissa.

Ukkosta ei pidä mennä suojaan ympäristöään korkeamman puun alle, samoin tulisi välttää tilannetta, missä on itse se ympäristön korkein kohta vaikka keskellä golfkenttää. Auto lienee yksi turvallisimpia valintoja.

Ukkonen liittyy voimakkaisiin kuuropilviin, joiden kehittymisen ja liikkeen näkee sadetutkan avulla.

Mutta tänä internetin ihmeellisenä aikana voi kurkistaa myös Euclid -nimisen eurooppalaisen toimijan salamanpaikannussivulle. Siellä salamat näkyvät tunnin viiveellä, mutta koska ukkoset liikkuvat pilvien mukana, voi useimpiin tarpeisiin hyvin kuvitella sen puuttuvan viimeisen tunnin tapahtumat. Tärkeimpiä eivät ole yksittäiset salamat, vaan selvät intensiiviset ukkosalueet. Linkki on tässä: http://www.euclid.org/realtime.html