MTV3:n iltavuorossa laaditaan tänään ennuste koko tulevalle viikolle. Olen nyt puuhannut ennustetta jo useamman tunnin, säätänyt lämpeneviä sääkarttoja ja tuskaillut ukkosten sijaintia. Loppuviikko on luonnollisesti ennusteen epävarmin osa. Vaikka lähetyksen nimi on ”Viikon sää”, aika harvoin meteorologi pystyy esittämään ennusteen seuraavaan sunnuntaihin asti. Viikonloppu vaikuttaa kuitenkin siinä mielessä kiinnostavalta, että tulossa ovat kuluvan kesän mahdollisesti lämpimimmät päivät. Sääkartoilla kuvio on jo kesän aiemmilta hellejaksoilta tuttu: säärintamat sateineen ja ukkosineen ovat juuri Suomen länsipuolella ja Suomen ylle virtaa kaakosta hyvin lämmintä ilmaa. Kuuma ilma on peräisin jostain Mustanmeren ja Kaspianmeren välimaastosta, jossa päivälämpötilat huitelevat tällä hetkellä jopa liki 40 asteessa.
Palanen meteorologin työmaata, kuvassa oikealla näkyy vielä keskeneräinen loppuviikon hellekartta.
Ihan niin kärventäväksi sää ei sentään käy täällä Suomessa, mutta tämänhetkisten ennusteiden mukaan lauantaina maan kaakkoisosassa voi lämpötila kohota jopa 35-36 asteesen. Kuluvan kesän lämpötilaennätys, 10.6. Ylitorniolla mitattu 32,8 astetta, rikkoutuisi silloin kirkkasti. (Kauhean kauas ei jäisi Suomen mittaushistorian lämpötilaennätyskään, viime kesänä Liperissä Joensuun lähellä mitattu 37,2 astetta.)
Lämmintä voi toki hyvin piisata elokuullekin, mutta tilastollisesti lämpimin vuorokausi asettuu Suomessa heinäkuun 20. päivän tienoille. On siis hyvin mahdollista, että viikonlopusta tulee ainakin Itä-Suomen vinkkelistä kesän kuumin.
Cirrus fibratus -yläpilveä, tosin samassa kuvassa on myös kumpupilviä. Kuva ja copyright Bernhardt Mühr / Wolkenatlas.
Säätä kuvataan perinteisesti ja yksinkertaisimmillaan pilvi-aurinko -symboleilla. Onkin helppoa hahmottaa, että pelkkä aurinko tarkoittaa käytännössä selkeää ja pelkkä tumma pilvi puolestaan pilvistä säätä. Mutta entä erilaiset pilvisyyden asteet ja lajit siltä väliltä?
Kun tuon pelkän auringon eteen tulee kumpupilvimäisiä pilvenlonkareita – siis näissä sääsymboliesityksissä – symbolit todellakin pystyvät kuvaamaan vaihtelevan pilvisyyden tilanteita niin kauan kuin niiden on myös määrä tarkoittaa juuri tällaista pilvisyyttä.
Mutta kun se todellisuus siellä taivaalla voi olla paljon monimutkaisempi: koko taivaan voi kattaa ohut kuituinen tai joskus tasainen maitomainen pilviharso, josta aurinko vaihtelevasti paistaakin läpi. Tässä yhteydessä kannattaa kiinnostua eri pilvilajeista; nyt nimittäin puhutaan jääkiteistä muodostuneista ns. yläpilvistä, joita meillä Suomessa esiintyy tavallisimmin 6-10 km:n korkeudella. Melko systemaattisesti niitä näkyy taivaalla esim. lähestyvien lämpimien rintamien edellä, itse asiassa ensimmäisinä näkyvinä merkkeinä näistä sääjärjestelmistä. Mutta ohutta -tai sitten aika paksuakin – tai tiheää, yläpilveä voi olla taivaalla muutenkin.
Yläpilvistä tyypillisin on Cirrus eli untuvapilvi lukuisine alalajeineen. Lisäksi yläpilvi voi olla Cirrostratus-pilveä eli harsopilveä tai tyypiltään Cirrocumulus eli palleropilvi. Näistä harsopilvi saattaa aiheuttaa auringon ympärille renkaan eli ns. halo-ilmiön. Lämpimän rintaman lähestyessä harsopilven muuttumisen verhopilveksi (ns. keskipilveä) tietää siitä, ettei maanpinnalle enää muodostu varjoja auringonsäteilyn esteistä.
Kaikki tämä siis tiedetään oikein hyvin, eikä mikään estä meteorologia mainitsemasta yläpilviä sanallisissa ennusteissa. Ja onpa ainakin säähavaintojen ilmoittamisessa ”ohutta yläpilveä” jo legendaarinen sääkategoria, joka on päässyt jopa osaksi musiikkibändin nimeä. Yhtä kuuluisa sääilmaisu voisi olla ”alavilla mailla hallanvaara”.
Mutta nykyään, eikä vähiten internetin myötä, yhä isompi osa sääpalvelusta on kuvamuotoista. Käytetty symboliikka tai grafiikka ei ole toistaiseksi pyrkinyt erittelemään näitä yläpilvitilanteita muusta pilvisyydestä, jolloin sää voidaan esittää jopa kokopilvisenä, vaikka aurinko paistaa pilven läpi. Meteorologisessa mielessä tällöin onkin pilvistä, mutta joku saattaa pitää ennustetta vääränä ja säätä tietysti aurinkoisena, mitä se usein onkin. Sää voi siis ihan oikeasti olla pilvistä ja aurinkoista yhtä aikaa!
Mikä siis neuvoksi, miten kertoa yksinkertaisella sääsymboliikalla, että pilvisyys on yläpilveä? Sääpalvelun perinne maailmassa ei kokonaan uuden symbolin ilmestymistä tue, ja lisäksi törmätään kulttuurieroihin: kuka pitää mitäkin tilannetta pilvisenä ja kuka aurinkoisena. Monelle voi toisaalta olla merkitystä tietää, onko pilvisyys vaikka kumpupilvisyyttä, joka merituulen vuoksi pyyhkiytyy pois rannalta, vai onko taivas koko päivän valkohehkuisen kalpea ja aurinko vain siintää yläpilven läpi. Sanoilla sen voi sanoa.
Osaatko ehdottaa, mikä neuvoksi tähän? Ovatko yläpilvet kenties lähes aina niin merkityksettömiä, että ne voisi jättää kokonaan huomiotta kuvallisissa esityksissä? Entä sanallisissa? Koetko yläpilvet tärkeiksi?
Yläpilvien maailmaan tutustumisen voit aloittaa vaikka tästä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yl%C3%A4pilvi
Tai tästä (Hohe Wolken): http://www.wolkenatlas.de/
Helle on hellinyt tänä kesänä niin lomalaisia kuin työssäkäyviäkin. Vai onko?
Helle ei helli kaikkia. Jotkut pitävät viileämmistä lomasäistä. Sateet ovat joillekin todella parasta kesässä. Joillekin taas kunnon ukkosmyrskyt tuovat mukavaa vaihtelua. Tuullakin saisi välillä.
Suomessa kesäsäät saattavat vaihdella hyvinkin paljon. Viime vuosina olemme nauttineet lämpimistä kesäpäivistä. Mutta muistanpa yhden kesäteatterin ensi-illan viikkoa ennen juhannusta, kun taivaalta satoi räntää. Yleisö ja näyttelijät olivat pukeutuneet villahousuihin, laamapaitoihin ja toppatakkeihin. Silloin esitettiin Minna Canthin Roinilan talossa -näytelmää.
Osallistu Forecan paras kesälomasää-äänestykseen alla.
Huomenta Suomen Kesäaamu kuvataan tällä viikolla Porissa, Eetun aukiolla.
Millaista on ennustaa säätä torilta käsin?
Kun säätä kuvataan Maikkarin studiolla meteorologi puhuu yksin kameralle, eikä huoneessa ole ketään muuta. Silloin voi huijata itseään että kukaan ei katso. Että kunhan tässä höpisen… Torilla se ei onnistu. On yleisöä. On outoa kuulla oma äänensä kaiuttimista.
Lähetysten välillä päivittelen sääkarttoja ja tarkennan ennustetta aivan kuin tavallisinakin työaamuina. Jäljelle jäävän ajan jutustelen ohjelmaa seuraamaan tulleiden porilaisten kanssa. Kaikki porilaiset huomenaamuna torikahville!
Millanen sää Porissa on loppuviikolla?
Keskiviikkona ja torstaina tuuli käy mereltä. Sää jatkuu aurinkoisena tai korkeintaan puolipilvisenä mutta viilenee hieman.
Päivän ylin lämpötila jäänee keskiviikkona ja torstaina 20 asteen kieppeille.
Viikonloppua kohden sää lämpenee taas aavistuksen, mutta samalla sateiden riski kasvaa, sillä Etelä-Suomeen on saapumassa matalapainen, joka saattaa tuoda sateita myös Poriin. Vielä on kuitenkin epävarmaa, miten korkealle pohjoiseen sadealue nousee.
Heavy rain on a mountain lake. Kuva: Bitterroot / Googlen tarkennettu kuvahaku
On vapaapäivän ilo yrittää heruttaa sääkartoista jotain muuta kuin tätä sietämätöntä kuumuutta. Tuntuu, ettei nykyään osaa enää ollenkaan olla sellaista maltillista ja tavallista tilastojenkin viitoittamaa miellyttävää kesää, vaan jos on lämmintä, on saman tien ties mitä superhellettä ja vaikka miten pitkään. Vai vanhenenko vain?
Mutta näin se näyttäisi menevän, että huomenna tiistaina, alkaen etelässä jo yöllä, sade kulkee maan etelä- ja keskiosan yli, keskiviikoksi pohjoiseen. Odotan jo täällä etelärannikolla sitä länsituulta, joka jo tiistai-iltana matalapaineen jäljessä sateen jälkeen vilvoittaa. Maan etelä- ja keskiosassa tulee keskiviikkona sadekuuroja, vähiten kuitenkin rannikolla.
Vaan tämä sadepa on vasta ensimmäinen niistä kaikista, jotka tietokone on lähiviikolle bongannut ja kuljettaa laskelmissaan meille Suomeen. Seuraava sade levinnee Etelä-Suomeen jo torstai-iltana, ja sekä perjantaina että lauantaina sää on ajoittain sateista paitsi etelässä, myös maan keskivaiheilla. Lappiin tämä sade ei olisi menossa.
Sunnuntai ehtisi hädin tuskin olla ohimenevästi poutaisempi päivä, kunnes laaja matalapaine ottaisi Suomen sään valtaansa. Sateita voisi riittää, tosin yhä paikallisempina, aika pitkäänkin.
Mitään kovin dramaattista ilmamassa muutosta viileämpään suuntaan ei kuitenkaan olisi näköpiirissä, joten kyllä tämä kesää on, vähän vain raikkaampaa kuin se pelkkä tukala helle.
Tänään perjantaina Etelä-Suomessa tuulee kaakosta – maanpintaa viileämmältä mereltä. Öisen satelliittimittauksen mukaan merivesi on Helsingin edustalla n. 13-asteista.
Auringon lämmittäessä maanpinnan myös sen yllä oleva ilma lämpenee ja alkaa kevyempänä kohota ylöspäin. Tämä kohoava ilma jäähtyy matkalla, koska ilmanpaine laskee. Tietyllä korkeudella, joka riippuu ilman kosteudesta, ilman sisältämä vesihöyry tiivistyy näkyväksi vedeksi – pilvipisaroiksi. Syntyy kumpupilviä, jotka edelleen kasvavat korkeutta sen mukaan, miten epävakainen (instabiili eli labiili) ilmanala on.
Epävakaisuus siis tarkoittaa sitä, miten herkästi ilma liikkuu ylöspäin ja miten korkealle ulottuvassa ilmakerroksessa ja kuvastaa sadekuurojen mahdollisuutta etenkin iltapäivisin. Arkipäivän kielenkäytössä sään epävakaisuuden voi ehkä ymmärtää toisinkin, ja ehkä myös meteorologeilla on kiusaus lyhentää ilmaisuaan ja niputtaa samaan säätä kuvaavaan sanaan vähän kaikenlaisia säänmuutoksia.
Kumpupilvistä osa kasvaa suotuisissa olosuhteissa korkeutta niin paljon, että niistä tulee kuuropilviä. Tämän kehityksen loppuvaiheessa pilvi saa usein jääkiteistä muodostuneen ja tyypillisesti ns. alasimen muotoisen ylöspäin leviävän yläosan. Tavallisesti tämä jääkideylosa on Etelä-Suomessa 7-12 km:n korkeudella, tuo 12 edustaa jo voimakkaita ukkospilviä.
NOAA-sääsatelliitin kuva perjantaina puolilta päivin.
Klo 14 kävin Lauttasaaren sillalla kuvaamassa yhtä tällaista yksittäistä pilveä, johon salamanpaikannustietojen mukaan oli hetkeä aiemmin liittynyt myös ukkosta. Kuvan pilvi on siis tarkkaan ottaen aloittanut jo kuihtumisensa. Vähän myöhemmin korkeaksi kasvaneita ja jääkideyläosn saaneita pilviä näkyi lisää. Jääkideyläosa voi jäädä taivaalle pidemmäksi aikaa kuin pilven alaosa ja vaeltaa ilmavirtauksen mukana kertomassa menneisyydestään sille, joka osaa taivasta lukea. Kuvan pilven voi löytää myös oheisesta satelliittikuvasta Lahden eteläpuolelta. Pilvi liikkui luoteeseen. Samassa satelliittikuvassa näkyy myös rannikon tyypillinen vaikutus etenkin alku- ja keskikesän pilvisyyteen.
Tänään on saatu vain aivan yksittäisiä ja hetkellisiä iltapäiväkuuroja sisämaassa, mutta viikonloppuna tilanne muuttuu. Lauantaina ukkoskuurot yleistyvät maan länsiosassa. Illalla paikallisia ukkosia voi olla myös idempänä ja pohjoisempana, kun taas lounaisimmassa Suomessa sää jo muuttuu poutaisemmaksi. Sunnuntaina kuuroittaiset sateet ja ukkoset painottuvat vyöhykkeelle, joka ulottuu maan kaakkoisosasta Länsi-Lappiin. Illaksi ukkosia ehtii myös Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Suomen itäosaan. Lännessä sen sijaan on aurinkoisempaa, kaikkein aurinkoisinta ja poutaisinta on länsirannikon tuntumassa Vaasasta etelään. Ilmamassa säilyy hyvin lämpimänä, mutta pilvet ja kuurosateet laskevat päivälämpötiloja paikoin 20 asteen vaiheille.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
