Tunnistatko säärintamat?

Julkaistu

Säätiedotuksia katsellessa ei voi välttyä säärintamilta, mutta välillä niiden tarkoitusperä jää kyseenalaiseksi. Rintamat saattavat vaikuttaa sääkartoilla epämääräisiltä viivoilta palleroineen, joihin ei sen kummemmin kiinnitetä huomiota. Muutamat perusasiat tietämällä rintamien tunnistuksesta on kuitenkin hyötyä – säätä voi parhaassa tapauksessa ennustaa itse tunnistamalla tiettyjä pilvilajeja tai kiinnittämällä huomiota sääsuureiden muuttumiseen. Joanna kirjoittikin jo aikaisemmin hyvän koosteen säärintamista ja ilmamassoista, perehdytään tässä tekstissä vielä tarkemmin eri rintamatyyppeihin.

Perusrintamatyyppejä on kolme: lämmin ja kylmä rintama sekä okluusiorintama. Rintamat liittyvät matalapaineisiin ja niiden yhteydessä esiintyy ilman nousevaa liikettä, pilvisyyttä ja sateita. Rintamien tehtävänä on jakaa ja kuljettaa ilmamassoja. Ilmamassalla tarkoitetaan 850 hPa:n painepinnan eli n. 1,5 kilometrin korkeudessa olevan ilman lämpötilaa.

Rintaman kulkiessa ohi, tai jo sen lähestyessä, havaitaan nopeitakin muutoksia tietyissä suureissa. Esimerkiksi lämpötila, ilman suhteellinen kosteus ja tuulen suunta sekä nopeus muuttuvat. Rintaman kohdalla myös ilman suhteellinen pyörteisyys lisääntyy. Rintamien nopeus on tyypillisesti 20-50 km/h, joskus jopa 80 km/h.

Rintamatyypin voi tunnistaa seuraavista merkeistä:

Lämmin rintama

Tyypillisesti lämmin rintama on matalapaineen kulkusuuntaan nähden sen etupuolella. Lämpimän rintaman lähestymiseen liittyy hitaasti lisääntyvä pilvisyys ja laskeva ilmanpaine. Ensin voi tulla untuvamaista tai harsomaista yläpilveä (Cirrus-pilvi), jonka läpi aurinko vielä kuultaa. Seuraavaksi tulee matalampia ja paksumpia pilviä (Altostratus) ja sade alkaa usein heikkona, mutta vähitellen yltyvänä ja tasaisena (Nimbostratus-pilvestä). Voimakkaimmillaan tuuli on juuri ennen lämpimän rintaman saapumista, mutta puuskainen tuuli ei yleensä liity tähän rintamatyyppiin.

Kuva 2: Lämpimän rintaman etupuolella ensin lisääntyy yläpilvisyys, jonka läpi aurinko vielä pääsee kuultamaan. Perästä tulee paksumpaa pilvisyyttä ja vähitellen myös sateita (kuva: Markus Mäntykannas; Helsinki, Eira).
Kuva 1: Lämpimän rintaman etupuolella ensin lisääntyy yläpilvisyys, jonka läpi aurinko vielä pääsee kuultamaan. Perästä tulee paksumpaa pilvisyyttä ja vähitellen myös sateita (kuva: Markus Mäntykannas; Helsinki, Eira).

Kesäisin etelän ja kaakon suunnalta tulevat lämpimät rintamat helleilmamassan etupuolella voivat yllättää: niiden yhteydessä sade ei välttämättä olekaan tasaisen tappavaa vaan se voi olla nk. konvektiivista sadetta, jolloin esiintyy intensiteetiltään vaihtelevaa, välillä voimakastakin ukkossadetta. Lounaasta tai lännestä saapuvat lämpimät rintamat ovat yleensä ominaisuuksiltaan ennalta-arvattavia tuoden mukanaan jatkuvaa, voimakkuudeltaan melko tasaista sadetta.

Lämpimän rintaman ylityksen jälkeen ilma on usein kosteaa. Kesällä sää pääsee selkenemään, mutta syksyllä se ei enää ole itsestäänselvyys auringon lämmitystehon vähetessä. Talvisin auringon pilkahduksista on melkeinpä turha haaveilla lämpimän rintaman jälkeisessä lämpimässä sektorissa, sillä ilmassa olevalla runsaalla kosteudella on tapana tiivistyä harmaaksi ja sitkeäksi sumupilveksi, josta voi tihuttaa vettä tai sataa kevyesti lunta.

Kuva 1: Lämpimän rintaman rakenne. Etupuolella yläpilvisyyttä, vähitellen pilvisyys paksunee, kunnes alkaa sataa. Lämmin ilma kiilaa yläilmakehässä kylmän päälle.
Kuva 2: Lämpimän rintaman rakenne. Etupuolella yläpilvisyyttä, vähitellen pilvisyys paksunee, kunnes alkaa sataa. Lämmin ilma kiilaa yläilmakehässä kylmän päälle (kuva: Wikipedia / Warm front)

Kylmä rintama

Kylmä rintama saapuu matalapaineen jälkipuolella lämpimän rintaman jälkeen. Kylmä rintama on lämmintä rintamaa nopealiikkeisempi ja ottaa sen usein kiinni, jolloin lämpimän ilman sektori pienenee. Lämpimän rintaman kohdalla tapahtuu runsaasti ilman turbulenttista sekoittumista, mikä hidastaa sen liikettä kylmään rintamaan nähden.

Kylmän rintaman merkkejä ovat nopeasti ja jyrkästi lisääntyvä pilvisyys, kesäisin pahaenteisen näköiset tummat pilvet. Kylmän rintaman ylitykseen liittyvä sade on kuurottaista, intensiteetiltään voimakkaasti vaihtelevaa. Kylmän rintaman ylitykseen liittyvät rajuimmat kesäiset sääilmiöt, kuten ukkospuuskat, trombit, suuret rakeet ja salamointi – varsinkin, jos rintama saapuu helteisen ilman päälle, jolloin ylä- ja alailmakehän lämpötilaero pääse kasvamaan erittäin suureksi ja pilvet kasvavat korkeiksi.

Kuva 3: Cumulonimbus alasimineen on tuttu näky kesäisen kylmän rintaman ylityksen yhteydessä. Pilvet ovat mahtipontisen ja pahaenteisen näköisiä (kuva: Markus Mäntykannas; Helsinki, Ilmala)
Kuva 3: Cumulonimbus alasimineen on tuttu näky kesäisen kylmän rintaman ylityksen yhteydessä. Pilvet ovat mahtipontisen ja pahaenteisen näköisiä (kuva: Markus Mäntykannas; Helsinki, Ilmala)
Kuva 4: Kylmän rintaman ylitykseen liittyvää salamointia Bulgarian Sunny Beachilla 6/2015 (kuva: Markus Mäntykannas)
Kuva 4: Kylmän rintaman ylitykseen liittyvää salamointia Bulgarian Sunny Beachilla 6/2015 (kuva: Markus Mäntykannas)

Kylmän rintaman ylitystä ei aina välttämättä huomaa, erityisesti talviajasta puhuttaessa, ja kesäisinkin sen kuurottainen sade ja pilvisyys voivat olla paikallisia. Kylmän rintaman ylityksen jälkeen lämpötila yleensä laskee, sää kirkastuu, ilman suhteellinen kosteus laskee ja ilmanpaine kohoaa. Kylmeneminen ei kuitenkaan ole sääntö: talvisin ja keväisin kylmän rintaman ylitys saattaa tuoda Suomeen föhn-tuulen, jolloin lämpötila voi maanpintatasolla nousta lähtötilannetta korkeammaksi, vaikka ylempänä ilmakehässä lämpötila laskisikin rintaman ylityksen jälkeen.

Okluusiorintama

Nimi ”okluusio” on peräisin latinan kielen sanasta sulkeutua (occludere). Se viittaa lämpimän sektorin sulkeutumiseen. Kylmä rintama liikkuu lämmintä rintamaa nopeammin ja kun se ajaa lämpimän kiinni, syntyy okluusiorintama. Tämä rintamatyyppi syntyy siis lämpimän ja kylmän rintaman sulautuessa toisiinsa. Suomeen saapuvat matalapaineet ovat usein jo elinkaarensa loppuvaiheessa, joten valtaosa sateistamme on peräisin okluusiorintamista. Ei ihmekään, että Suomea kutsutaan matalapaineiden kaatopaikaksi. Okluusiorintamassa sade on yleensä melko jatkuvaa, voimakkuudeltaan vaihtelevaa.

Kuva 5: Kaikki kolme päärintamatyyppiä edustettuina. Tässä kuvassa kylmä rintama on ajanut lämpimän rintaman osittain kiinni, jolloin on muodostunut okluusiorintama (kuva: MTV).
Kuva 5: Kaikki kolme päärintamatyyppiä edustettuina. Tässä kuvassa kylmä rintama on ajanut lämpimän rintaman osittain kiinni, jolloin on muodostunut okluusiorintama (kuva: MTV).

Välillä esiintyy myös nk. ”takaisin taipuneita okluusiorintamia” (back-bent occlusion), jotka syntyvät esimerkiksi, kun matalapaineen jälkipuolella pohjoisen puoleinen, kylmä advektio on hyvin voimakasta tai jos okluusiorintaman pohjoispuolella on yläilmakehän korkeapaine. Voimakkaasti taipuneisiin okluusiorintamiin liittyy toisinaan vaarallisen voimakasta tuulta – viime talvena Kroatian ja Italian edustalla tuulen nopeus vastaavassa tapauksessa oli puuskissa yli 50 m/s. Mikäli okluusiorintaman jälkipuolella on nopeudeltaan vähintään 50 m/s puhaltava rintaman suuntainen suihkuvirtaus, voi okluusiorintama muuttua kylmäksi rintamaksi tai sen yhteyteen voi syntyä uusi matalapaine, nk. sekundäärinen matalapaine.

Kuva 6: Takaisin taipunut okluusiorintama, johon voi liittyä vaarallisen voimakasta tuulta (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)
Kuva 6: Takaisin taipunut okluusiorintama, johon voi liittyä vaarallisen voimakasta tuulta (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)

Muita rintamatyyppejä kartoilla:

Matalapaineen sola, yläsola

Matalapaineisiin liittyvät myös nk. matalapaineen solat tai yläsolat, jotka ovat venyneet tai irtaantuneet varsinaisesta matalapaineen keskuksesta. Niitä ei toisinaan erota pintapainekartasta, joten täytyykin tarkastella painekenttää esimerkiksi 5 tai 7 km:n korkeudella. Sääkartoilla solat voidaan esittää violetteina katkoviivoina, ja niiden yhteydessä saattaa kesäisin esiintyä rajuja kuurosateita ukkosineen ja rakeineen.

Kuva 6: Varsinaisesta matalapaineen keskuksesta venynyt sola Turkin päällä (kuva: Foreca)
Kuva 6: Varsinaisesta matalapaineen keskuksesta venynyt sola Turkin päällä 500 hPa:n painekentässä (kuva: Foreca)
Kuva 7: Matalapaineen sola ja/tai kuurottaisen sateen vyöhyke voidaan merkitä sääkarttaan violetilla katkoviivalla (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Kuva 7: Matalapaineen sola ja/tai kuurottaisen sateen vyöhyke voidaan merkitä sääkarttalle violetilla katkoviivalla (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

Stationäärinen rintama

Stationäärinen rintama liittyy yleensä matalapaineen syntyvaiheeseen ja se muodostuu kylmän ja lämpimän ilman rajamaastoon. Kesäisin stationääriset rintamat ovat yleisempiä, ja niitä liikkuikin Suomea viistäen tiuhaan tahtiin alkukesästä lounaasta kohti koillista siten, että helleilmamassa jäi Suomen itäpuolelle, kun taas lännempänä ilmamassa on ollut viileämpää. Stationääriset rintamat ovat hidasliikkeisiä ja paikalleen jämähdettyään voivat aiheuttaa pitkäkestoisia ja runsaita sateita.

Kuva 8: Stationääriset rintamat voivat syntyä esimerkiksi nk. Mustanmeren matalapaineen yhteyteen, jolloin länsipuolelle on viileää, itäpuolella helteistä ilmaa (kuva: Markus Mäntykannas/Foreca)
Kuva 8: Stationääriset rintamat voivat syntyä esimerkiksi nk. Mustanmeren matalapaineen yhteyteen, jolloin länsipuolella on viileää, itäpuolella helteistä ilmaa (kuva: Markus Mäntykannas/Foreca)

Yläilmakehän kylmä ja lämmin rintama
(upper cold front, upper warm front)

Meteorologi- ja sääennustushistoriani aikana olen muistaakseni vain kerran piirtänyt sääkartalle nk. yläilmakehän kylmän rintaman (tai vaihtoehtoisesti heikon kylmän rintaman). Tällöin olen halunnut kuvastaa sitä, että ylempänä ilmakehässä, esimerkiksi yli 3-4 km:n korkeudella, on kylmä advektio ja siellä lämpötila laskee huomattavasti, kun taas maanpintatasolla muutos on pienempi tai jopa olematon. Yleensä yläilmakehän rintamat ovat maanpinnalla havaittavien sääilmiöiden kannalta merkityksettömiä, mutta niillä voi olla vaikutusta ylemmän ilmakehän tapahtumiin, esimerkiksi lentoliikenteeseen, sillä rintamien alueella voi syntyä turbulenssia.

Toisinaan heikot ja merkityksettömätkin kylmät rintamat saattavat talvisin yllättää merialueilla: kun maa-alueilla ylitystä ei välttämättä huomaa millään tavalla, sulilla merialueilla saattaa muodostua sakeitakin lumikuuroja – varsinkin, jos sulan merialueen ylle virtaa arktisen kylmää ilmaa. Tällöin voidaan puhua myös arktisesta rintamasta. Sen jälkipuolella ilmamassa on vähintään -18 -asteista tai kylmempääkin. Arktiset rintamat eivät yleensä pääse etenemään leveyspiiriä 60 °N etelämmäs.

Kuva 8: Kylmä (lämmin) yläilmakehän rintama tai heikko kylmä (lämmin) rintama (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)
Kuva 8: Kylmä (lämmin) yläilmakehän rintama, jota voidaan vaihtoehtoisestä nimittää myös heikoksi kylmäksi (lämpimäksi) rintamaksi (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)

Foreca Twitterissä: forecasuomi

Markus Twitterissä: markusmanty

Kuva 1: Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Warm_front#/media/File:Warm_front.svg

Helle painuu etelään – arki palaa ensi viikolla

Julkaistu

Etelä- ja Länsi-Euroopan helle raivasi kuin raivasikin tiensä meille pohjolaan ja nosti lämpötilat perjantaina eteläisessä Suomessa kertaheitolla paikoin jopa yli 30 asteeseen. Korkeimmillaan Kouvolassa käväistiin 31,4 asteessa. Maan keskivaiheilla kulki lämpötilan voimakas muutosvyöhyke, jonka pohjoispuolelle kesäinen lämpö ei yltänyt: Lapissa viikonlopun maksimilukemat ovat jääneet laajalti vain 10-15 asteeseen.

Minä kuulun siihen joukkoon, joka nauttii helteistä, kunhan ne eivät kestä viikkotolkulla. Kesäinen lämpö innoitti vihdoinkin luopumaan talviturkista, joka jäi hyiseen meriveteen Hangon edustalla. Täytyy muuten todeta, että Hanko on aivan upea kesäkaupunki; en ole koskaan Hankoniemellä aikaisemmin vieraillut, mutta tulen varmasti palaamaan. Hankoniemihän edustaa maantieteellisesti Salpausselän ulointa merenpäällistä osaa ja alueella on kauniita, useita kilometriä pitkiä, autioita hiekkarantoja. Hankoniemestä tulevat aika ajoin mieleen Viron ja Latvian päättymättömät hiekkarannat.

Kuva 1: Idyllistä hiekkarantaa Hangon Lappohjan edustalla (kuva: Markus M)
Kuva 1: Idyllistä hiekkarantaa Hangon Lappohjan edustalla (kuva: Markus Mäntykannas)

Helle valahtaa takaisin etelään

Helleilmamassa on jo sunnuntaiyön aikana valahtamassa kohti etelää Baltian puolelle, ja sunnuntaina enää lähinnä aivan lounaisrannikon tuntumassa lämpötila kohoaa lähelle hellelukemia. Maan keskivaiheilla viilenee jo alle 20 asteen, pohjoisempana päivä on suorastaan kolea. Maanantaina helleilma lähestyy uudestaan eteläistä Suomea, mutta tällä kertaa se jää Suomen eteläpuolelle.

Alkuviikosta meillä koittaa sään osalta paluu tuttuun ja turvalliseen arkeen: Suomi kuuluu koko seuraavan viikon ajan lännestä saapuvien matalapaineiden reitille, mikä pitää sään tavanomaista viileämpänä ja epävakaisena. Kyse on enimmäkseen runsaista kuurosateista ukkosineen, mutta muutamana päivänä saattaa maan etelä- ja keskiosassa sataa jatkuvamminkin. Epävakainen matalapainesää näkyy myös lämpötiloissa: ensi viikolla ei kovinkaan paljoa ole edellytyksiä yli 20 asteen lukemille ja loppuviikosta näyttäisi viilenevän entisestään.

Jäätkö sinä kaipaamaan helteitä?

Etelä- ja Keski-Euroopassa tukalaa

Mallit ennustivat osuvasti jo muutama viikko sitten laajan sulkukorkeapaineen muodostumisen eteläisen Euroopan ylle. Espanjassa ja Portugalissa alkukesästä kytenyt kuumuus levisi nyt korkeapaineen länsipuolitse kohti pohjoista yltäen muutaman päivän ajaksi myös osaan Skandinaviaa ja Suomea. Aina Ranskan ja Iso-Britannian korkeudella saakka ilmamassa oli vielä lähes yhtä lämmintä kuin Saharalla, mikä loi edellytykset paikoin poikkeuksellisen korkeille lämpötiloille. Ranskassa rikottiin alkuviikolla 40 asteen raja ja useita paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä meni rikki; Lontoon Heathrow’n lentokentällä mitattiin Met Officen mukaan kaikkien aikojen Iso-Britannian korkein heinäkuun lämpötila, 36,7 astetta.

Vielä viikonvaihde ja alkuviikko ovat laajalti Etelä- ja Keski-Euroopassakin tukalan kuumia. Ilmamassa Saksan ja Puolan yllä on lähipäivinä yhtä lämmin kuin Suomen lämpöennätyksen (Liperi 37,2 astetta) aikoihin heinäkuun loppupuolella vuonna 2010. Esimerkiksi Berliinissä ja Varsovassa hikoillaan yli 35 asteen lukemissa ja Ranskassa lämpötila voi alkuviikosta kohota uudelleen 40 asteen vaiheille.

Kuva 2: Forecan 15 vrk:n pluumiennuste Berliiniin. Viikonvaihde on tukalan kuuma, mutta alkuviikon jälkeen viilenee tuntuvasti. Myöhemmin ennusteen epävarmuus kasvaa, mutta kuumuus saattaa hyvinkin palata keskiseen Eurooppaan (väliaikaisen) viilenemisen jälkeen (kuva: Foreca).
Kuva 2: Forecan 15 vrk:n ”pluumiennuste” Berliiniin. Viikonvaihde on tukalan kuuma, mutta alkuviikon jälkeen viilenee tuntuvasti. Myöhemmin ennusteen epävarmuus kasvaa, mutta kuumuus saattaa palata keskiseen Eurooppaan (väliaikaisen) viilenemisen jälkeen (kuva: Foreca).

Viikon puolivälissä ja sen jälkeen helteiden painopiste siirtyy selvemmin Välimeren maiden ja Balkanin asiaksi, ja samalla keskinen Eurooppa ainakin väliaikaisesti raikastuu ja viilenee läntisten, Atlantilta saapuvien ilmavirtausten johdosta.

Heinäkuun kohtalo?

Pitkän ajan sääennusteet ovat vasta kokeiluasteella, mutta joskus niitä on mukava vilkuilla ja yrittää spekuloida, mitä tuleman pitää – varsinkin, kun oma kesäloma on lähestymässä ja pitäisi päättää, viettääkö sen kotimaassa vai lähteekö lämpöä hakemaan etelämpää.

Suursäätila Euroopan yllä on jo pitkään jatkunut yllättävän samanlaisena, eikä ennusteissa näy muutoksia suuntaan eikä toiseen. Eteläisen Euroopan korkeapaine näyttää olevan dominoivaa sorttia ja sen myötä matalapaineet ohjautuvat lähitulevaisuudessa Atlantilta kohti Pohjois-Eurooppaa. Keskimäärin meillä on siis tiedossa lounaan tai lännen puoleisia tuulia hamaan tulevaan ja ainakin ensi viikko on tilastoihin nähden tavanomaista viileämpi ja epävakainen. Keski-Euroopan tulevaisuus on mielenkiintoinen: kuumuus ja viileämpi sää vuorottelevat ja väliin mahtuu erittäin voimakkaita rajuilmoja ukkosineen ja rakeineen. Estofex (European Storm Forecast Experiment) on antanut sunnuntaille Pohjois-Saksaan ylimmän tason varoituksen erittäin vaarallisesta säästä.

Pitkän ajan ennusteiden valossa Suomi näyttää jäävän Norjan ja Ruotsin ohella Manner-Euroopan viileimmäksi kolkaksi. Eteläisestä Euroopasta on kuitenkin säännöllisesti nousemassa hyvin lämpimiä pulsseja kohti pohjoista, mutta ne näyttäisivät lähes poikkeuksetta jäävän Itämeren etelä- tai kaakkoispuolelle. On kuitenkin olemassa pieni mahdollisuus, että jokin pulsseista yltäisi jälleen kuluneen viikonlopun tapaan eteläiseenkin Suomeen, mutta pitkäkestoisia lämpöjaksoja tuskin hetkeen tulee. Etelä- ja Keski-Euroopassa erittäin tukalien helleaaltojen riski on olemassa tässä sääasetelmassa.

Kuva 3: Euroopan suursäätila lähitulevaisuudessa. Tukalat helleaallot ovat yhä mahdollisia Itämeren eteläpuolella (kuva: Foreca/Markus Mäntykannas).
Kuva 3: Euroopan suursäätila lähitulevaisuudessa. Tukalat helleaallot ovat yhä mahdollisia Itämeren eteläpuolella (kuva: Foreca/Markus Mäntykannas)

Kesä pitenee tulevaisuudessa 1-2 kuukaudella

Julkaistu

Puut alkavat vihertää ja kesä on hiljalleen alkamassa maan eteläosasta alkaen. Suomen kesä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, tulevaisuudessa kesästä voidaan herkutella kuitenkin paljon pidempään sillä se voi pidentyä jopa kahdella kuukaudella!

Ilmasto lämpenee ja sen myötä myös kesä kestää pidempään, kesä alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin. Vastaavasti talvi lyhenee huomattavasti, tai jää välistä ainakin etelässä välillä kokonaan. Viimeisen 10 vuoden aikanahan on jo ollut kaksi talvea, joina talven virallinen määritelmä ei ole kaikkialla kunnolla täyttynyt.

Tyypillisesti terminen kesä alkaa maan eteläosassa toukokuun loppupuolella ja päättyy syyskuun lopussa. Tänä aikana vuorokauden keskilämpötila pysyttelee pysyvästi +10 asteen yläpuolella. Pohjoisessa terminen kesä alkaa vasta kesäkuun puolella ja päättyy jo elokuun lopussa. Etelässä kesä kestää siis noin 4 kk ja pohjoisessa 2-3 kk.

Suomessa talvikuukausien lämpötilat nousevat ilmastoskenaarioiden mukaan huomattavasti enemmän, jopa kaksi kertaa enemmän kuin kesäkuukausien lämpötilat. Kesäkuukaudetkin lämmennevät kuitenkin useilla asteilla riippuen kuinka pessimististä tai optimistista skenaariota katsotaan. Seuraavaksi vertaan kahden eri skenaarion ennustamia kesän pituuksia Suomessa. Toisessa skenaariossa (B1) kasvihuonepäästöt ovat vähäisiä ja toisessa (A2) runsaita.

Violanpuisto alkaa vihertää Helsingin Hermannissa 19.5.2015.
Violanpuisto alkaa vihertää Helsingin Hermannissa 19.5.2015. Vuonna 2080 puisto saattaa näyttää tältä jo ennen vappua.

Suomen kesät vuonna 2050

Vähäpäästöisen B1-skenaarion mukaan kesäkuukausien lämpötilat nousevat vuoteen 2050 mennessä noin 1,5 asteella (talvikuukaudet n. 3 asteella), pessimistisen runsaspäästöisen A2-skenaarion mukaan n. 2 asteella (talvikuukaudet n. 4 asteella)

Pelkästään tämä 1,5 asteen nousu keskilämpötiloissa tarkoittaa sitä, että etelässä keskilämpötila nousee 10 asteen yläpuolelle jo toukokuun alkupuolella ja kesä vaihtuu syksyyn syys-lokakuun vaihteessa (pituus lähes 5 kk). Pohjoisessa kesä alkaisi toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alussa ja päättyisi elo-syyskuun vaihteessa (pituus n. 3 kk). A2-skenaarion tapauksessa kesä alkaisi ja päättyisi suunnilleen yhtä viikkoa aikaisemmin ja myöhemmin. Kesät pitenevät siis 40 vuoden kuluessa jo noin kuukaudella!

Suomen kesät vuonna 2080

Harva meistä elää vielä tällöin, mutta jälkeläisemme joutuvat tottumaan entistä kuumempiin ja pidempiin kesiin, jotka vastaavat ilmastoltaan esimerkiksi maan eteläosassa jo eteläisen Keski-Euroopan – esim. Ranskan, Unkarin tai Itävallan kesiä.

Vähäpäästöisen B1-skenaarion mukaan kesäkuukausien lämpötilat nousevat reilulla 2 asteella (talvikuukaudet 4-5 asteella), A2-skenaarion mukaan reilulla 3 asteella (talvikuukaudet 7-8 asteella)

Kuukausien keskilämpötila Helsingissä nykyisessä ilmastossa, sekä B1 ja A2-skenaarion mukaisessa ilmastossa vuonna 2080.
Kuukausien keskilämpötilat Helsingissä nykyisessä ilmastossa, sekä B1 ja A2-skenaarion mukaisessa ilmastossa vuonna 2080.

Tämä 2-3 asteen nousu kesäkuukausien lämpötiloissa tarkoittaisi sitä, että kesän pituus olisi etelässä n. 5,5 kk. Kesä alkaisi jo huhti-toukokuun vaihteessa ja päättyisi vasta lokakuussa. Pohjoisessa kesä kestäisi yhtä kauan kuin tällä hetkellä eteläisimmässä Suomessa eli n. 4 kk. Kesä alkaisi toukokuussa ja päättyisi syyskuussa. Kesä saattaa kestää siis vuosisadan loppupuolella 1,5-2 kuukautta nykyisiä kesiä pidempään.

Oletko iloinen pitenevistä kesistä? Mikä olisi sopiva pituus kesälle?

Ennätyssateinen ja tulviva toukokuu – ensi viikolla kesä lähellä?

Julkaistu

Kuluneena keväänä poutapäivät eivät ole meitä juurikaan muistaneet; sadetta on tullut monessa eri olomuodossa monena eri päivänä. Yhtenä päivänä uskalsin kuitenkin nauttia auringonpaisteesta t-paitasillani, mutta siitäkin on jo vierähtänyt viisi viikkoa. Keväiset korkeapaineet ovat loistaneet poissaolollaan ja matalapaineita on tullut jatkuvalla syötöllä. Tilastotkin puhuvat epävakaisen kevään ja erityisesti toukokuun puolesta: keskimääräinen pilvisyys on ollut esimerkiksi Hattulassa, Niinisalossa ja Helsinki-Vantaalla yli 80 % eli samaa luokkaa kuin yleensä talvikuukausina. Selkeintä on puolestaan ollut Maarianhaminassa, missä keskimääräinen pilvisyys on toukokuussa ollut 45 %. Tämä olisi se tyypillisempi lukema myös muualle Suomeen: huhti-toukokuuhan on vähäsateisinta ja selkeintä aikaa.

Sademäärät ovat paikoin jo poikkeuksellisen suuria. Esimerkiksi Puolangalla on satanut toukokuun 14. päivään mennessä jo 76,4 mm eli puolet tavanomaista enemmän. Yllättävää on se, että kaikki kuluneen toukokuun viisi suurinta sadekertymää (Suomussalmi 68,6 mm, Taivalkoski 62,6 mm, Ranua 61,0 mm, Ylivieska 60,6 mm) löytyvät pohjoisesta Suomesta, vaikka tilastollisesti siellä sadetta kertyy vähiten. Sulamisvedet ja korkeat sademäärät ovat yhdessä laukaisseet Pohjois-Suomen hälyttävän kevättulvatilanteen, joka on vielä alkuviikkoa kohden ainakin läntisen Lapin alueella pahenemaan päin. Tornion suunnilla tulvahuippu ajoittuu vasta alkuviikolle.

Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuun alku on ollut Suomessa sateisin sitten vuoden 1961.

Kuva 1: Pudasjärveläinen kesämökki normaalina päivänä ja kevättulvan aikana. (kuva: Tuomas, Oulu)
Kuva 1: Pudasjärveläinen kesämökki normaalina päivänä ja kevättulvan aikana. (kuva: Tuomas, Oulu)

 

Kuva 2: Iijoki on noussut poikkeuksellisen korkealle Pudasjärvellä. (kuva: Tuomas, Oulu)
Kuva 2: Iijoki on noussut poikkeuksellisen korkealle Pudasjärvellä. (kuva: Tuomas, Oulu)

Suomi jäi kylmään kuoppaan, Espanjassa ennätyskuumaa

Ohessa oleva kuva esittää viime aikojen suursäätilanteen Euroopan alueella erittäin hyvin: suihkuvirtaus on käynyt Keski-Euroopan halki kaartaen voimakkaasti kohti pohjois-koillista ja Suomi on jäänyt kylmemmälle ja epävakaisemmalle puolelle. 20 asteen raja on tosin meilläkin jo rikottu kaakkoisessa Suomessa, vaikka näin pääkaupunkiseutulaisen näkökulmasta sitä onkin vaikea uskoa. Matalapainetoiminta on ollut hyvin aktiivista lähes tauotta jo viime vuoden loppupuolelta saakka, eikä pitkäkestoisia korkeapaineita Suomen yllä näy tulevaisuudessakaan. Kollegani Petri Takala (ystävällisemmin Pete) kirjoitti aiemmin siitä, kuinka säätyypeillä on ollut ajan saatossa tapana jumiutua yhä enemmän ja enemmän, joten onko tämä nyt esisoittoa tulevasta?

Kuva 3: Keski-Euroopan yli kohti pohjoista suuntautunut suihkuvirtaus on jättänyt Suomen ja Skandinavian kylmään kuoppaan.
Kuva 3: Keski-Euroopan yli kohti pohjoista suuntautunut suihkuvirtaus on jättänyt Suomen ja Skandinavian kylmään kuoppaan. Suomen itäpuolella viikonloppu on kesäinen.

Vielä toukokuun alussa lämpötilat jaksoivat kohota lähelle pitkänajan keskiarvoja, mutta tällä viikolla on ollut koleaa. Pohjoisessa tyypilliset päivälämpötilat ovat tähän aikaan vuodesta hieman reilussa 10:ssä, etelässä 15-16 asteessa. Kesäinen sää on kolkutellut Suomea jo useaan otteeseen, mutta jäänyt aina Baltian ja Venäjän puolelle. Keski-Eurooppa on puolestaan sijainnut välillä helteisessä, välillä viileämmässä ilmamassassa ja näiden rajavyöhykkeellä on jo päässyt syntymään hyvin voimakkaita ukkosia, suuria rakeita ja trombejakin.

Aurinkoisen ja kuuman sään painopiste on viime viikkoina ollut Espanjassa ja Portugalissa. Espanjan Valenciassa mitattiin 15.5. kaikkien aikojen toukokuun lämpöennätys: 42,9 astetta. Samoin myös Portugalissa ja Kanariansaarilla on syntynyt uusia lämpöennätyksiä: Portugalin Bejassa mitattiin 13. toukokuuta tasan 40 astetta ja Kanariansaarilla Lanzarotella lämpötila kohosi 42,4 asteeseen.

Kesä kolkuttelee ensi viikolla

Tuoreiden ennusteiden valossa suursäätilanne pysyy ensi viikolla kuta kuinkin ennallaan, mutta mielenkiintoisia yksityiskohtia nousee esiin. Tänä viikonloppuna ja alkuviikosta sateet ovat enimmäkseen kuuroluonteisia, mutta ensi viikon puolivälin jälkeen Suomi näyttäisi joutuvan jälleen kahden ilmamassan loukkuun. Suomen kaakkoispuolella voidaan mitata jo 30 asteen lukemia, mutta Suomen länsipuolella on tuntuvasti vilpoisampaa. Suuri itä-länsi -suuntainen lämpötilaero voi jälleen poikia hyvin runsaita sateita, joten uudet toukokuun sade-ennätykset ovat mahdollisia, mikäli Suomi joutuu kuuman ja kylmän rajavyöhykkeelle.

Kuva 4: Kesä tulee lähemmäksi Suomea ensi viikolla.
Kuva 4: Kesä tulee lähemmäksi Suomea ensi viikolla.

Ilmamassa lämpenee ensi viikon alkupuoliskon aikana joka tapauksessa, joten lämpötilat kohoavat ainakin lähelle pitkäaikaisia keskiarvoja: etelässä 15 asteeseen ja sen yläpuolellekin, pohjoisessakin 10 asteen vaiheille. Sateet ja pilvisyys ratkaisevat lopulliset lämpötilat. Mielenkiinnolla odotan tulevaa sääviikkoa.

Tulipa tässä vielä mieleen vuodentakainen säätilanne: muistatteko vielä viime toukokuun helteet, jolloin 19. päivänä päästiin jopa yli 30 asteeseen? Toukokuisia helteitä ja rajuilmoja voi muistella tämän tekstin avulla.

Joko sinä kaipaat aurinkoa ja kesäistä lämpöä, vai nautitko viileämmästä keväästä?

Vappu 2015: Kostea vai tipaton?

Julkaistu

Kevät etenee vauhdilla – työväen ja ylioppilaiden juhlapäivän, vapun, saapuminen merkitsee aina sitä, että kevät on jo melko pitkällä. Sään puolesta vappu on kuitenkin aina yhtä arvaamaton: kerran sitä on rämmitty loskassa hyisessä viimassa ja kerran istuttu vappupiknikillä hiekkarannalla lähes vailla rihman kiertämää.

Ennen tulevaa vappua säätyyppi ehtii Suomessa muuttua lämpimämpään suuntaan, mutta itse vapun säätä voi vielä vain arvailla. Osassa maata piknikit voivat sujua tipattomina lämpimässä auringonpaisteessa, kun taas osassa maata rankkasade voi tehdä tunnelmasta varsin kostean.

Säätyyppiin muutos viikonloppuna

Suomi on kuulunut viime aikoina polaarisen suihkuvirtauksen kylmemmälle puolelle, mutta viikonvaihteessa Norjan länsipuolelle parkkeeraava matalapaine kääntää tuulet puhaltamaan pitkästä aikaa lounaan ja etelän kantilta, ja jo viikonloppuna etelässä aurinkoisina hetkinä lämpöasteita voi olla 15.

Alkuviikolla tilanne muuttuu astetta mielenkiintoisemmaksi, sillä Suomen ylle näyttäisi muodostuvan tiukka lämpötilagradientti (ilmamassojen rajavyöhyke). Samaan aikaan kun etelästä puskee jo kesäistä, suorastaan helteistä ja kosteaa ilmamassaa, on lännessä tyrkyllä selvästi viileämpää ja kuivempaa ilmaa. Suomi näyttäisi osuvan juuri ilmamassojen rajavyöhykkeelle ja tällöin rankatkin, lounaasta kohti koillista liikkuvat vesisateet, ovat mahdollisia. Alue, johon ilmamassojen rajavyöhyke syntyy, määrittelee vappusäämme. Tekstiä kirjoittaessani myöhään perjantai-iltapäivästä näyttäisi siltä, että vappuna kastuu koko Suomi. Juuri ennen vappua etelässä ja kaakossa olisi mahdollista auringon pilkahtaessa käväistä jopa 20 asteessa, mutta vapuksi hieman viilenisi. Toisaalta, mikäli matalapaineiden reitti muotoutuu yhtään lännemmäs, ainakin eteläinen ja itäinen Suomi saattavat kuulua vapun alla hyvinkin lämpimän ilmamassan piiriin. Pohjoisessa vappu näyttää joka tapauksessa melko kolealta, yöpakkasiakin voi olla ja osa sateista saattaa tulla lumena tai räntänä. Nämä ennusteet elävät koko ajan, joten tilannetta onkin syytä tarkkailla ja päivittää lähipäivinä.

Länsi-Eurooppa viilenee ja Itä-Eurooppa lämpenee ensi viikolla.
Länsi-Eurooppa viilenee ja Itä-Eurooppa lämpenee ensi viikolla.

Kiva tietää: Vapputilastoja

1. Top 5 lämpimimmät vaput (1.5. päivän ylin lämpötila):

1. Lapinjärvi, Ingermanninkylä: +23,5 (1984)
2. Vantaa, Helsinki-Vantaa lentoasema: +23,5 (1998)
3. Puumala, Kirkonkylä: +23,4 (2008)
4. Kouvola, Utti: +23,3 (1998)
5. Kouvola, Anjala: +23,2 (1998)

2. Top 5 kylmimmät vaput Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5. yön alin lämpötila)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. -2,7 C (1971)
2. -2,5 C (1976)
3. -2,0 C (1961)
4. -1,8 C (1995)
5. -1,7 C (1978)

Jyväskylä:

1. -9,0 C (1995)
2. -8,3 C (2007)
3. -7,9 C (1971)
4. -7,3 C (1961)
5. -7,3 C (1967)

Sodankylä:

1. -17,8 C (1981)
2. -17,6 C (1971)
3. -14,1 C (1969)
4. -13,5 C (1961)
5. -12,9 C (1962)

3. Top 3 suurimmat lumensyvyydet Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5.)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. 0 cm (1978) *

Jyväskylä:

1. 38 cm (1966)
2. 38 cm (1981)
3. 35 cm (1988)

Sodankylä:

1. 92 cm (1997)
2. 87 cm (1973)
3. 82 cm (1981)

* Lumipeite on voitu havaita silmin, mutta syvyys on ollut > 1 cm.

4. Top 3 ylimmät lämpötilat 2000-luvulla Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5.)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. +15,5 C (2002)
2. +13,9 C (2004)
3. +13,7 C (2001)

Jyväskylä:

1. +18,5 C (2002)
2. +17,3 C (2009)
3. +16,4 C (2004)

Sodankylä:

1. +14,1 C (2009)
2. +12,9 C (2006)
3. +12,2 C (2002)

Pyyntö teille: kertokaa meille teidän lämpöisimmät ja vilpoisimmat vappumuistot!

(Vapputilastodata: Ilmatieteen laitos)

Revontulet ennustavat lauhoja talvia

Julkaistu

Tuoreen Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan aurinkotuulella on osavaikutus Suomen lämpimiin talviin, sillä auringon aktiivisuudesta riippuva aurinkotuuli näyttää vaikuttavan Pohjois-Atlantin suursäätilaan ja saa osaltaan keskimääräistä lämpimämpiä talvia pohjoiseen Eurooppaan ja kylmempiä talvia Grönlantiin sekä Pohjois-Amerikan koillisosaan.

Ilmiö syntyy kun stratosfääri kylmenee tuulen vaikutuksesta, joka synnyttää positiivisen NAO-vaiheen, eli kiihdyttää länsituulia pohjoisella pallonpuoliskolla, jolloin meille kulkeutuu talvisin lauhaa ilmaa Atlantilta.

Ilmiö syntyy auringon aktiivisuuden hiipumisvaiheessa kiihtyvästä aurinkotuulesta, tuuli koostuu siis enemmän energiaa sisältävistä hiukkasista. Maan magneettikenttään törmätessään tuuli kiihdyttää magnetosfäärin hiukkasia, jotka pääsevät tunkeutumaan alemmas ilmakehään ainoastaan napa-alueiden lähistöllä. Törmätessään ilmakehän molekyyleihin, hiukkaset synnyttävät typen ja vedyn oksideja, jotka syövät otsonia. Normaalisti auringon säteily hajottaa näitä yhdisteitä, mutta talvisaikaan auringon säteilyä on niin vähän, että yhdisteet säilyvät ilmakehässä pidempään ja tuhoavat stratosfäärin otsonia, jolloin stratosfääri pääsee kylmenemään.

Kun stratosfääri kylmenee, se voimistaa pohjoisnapaa kiertävää napapyörrettä, eli kiihdyttää napa-aluetta normaalistikin kiertävää länsituulta, joka taas estää kylmien ilmamassojen valumisen napa-alueelta kohti etelää, ja tuo meille lauhaa ilmaa ja matalapaineita Atlantilta.

Revontulia 17.3.2015 Kuopion taivaalla.
Revontulia 17.3.2015 Kuopion taivaalla.

Auringon aktiivisuus vaihtelee n. 11 vuoden jaksoissa ja esimerkiksi revontulien määrä on huipussaan silloin, kun aurinko on aktiivisimmillaan. Tutkimuksen mukaan lauhat talvet yleistyvät kun tämä aktiivisuus alkaa jälleen hiipua. Hienot revontulivuodet siis ennustavat lauhoja talvia lähivuosina. Tällä hetkellä auringon aktiivisuus on juuri alkanut vähentyä, joten edessä voi olla lisää lauhoja talvia lähivuosina.

Kun taas auringon aktiivisuus on minimissään, eli n. 11 vuoden kuluttua maksimista, jolloin hiukkasia kulkeutuu maahan vähän ja revontulet loistavat poissaolollaan, ovat talvet meillä todennäköisemmin kylmiä ja lumisia, kuten vuosina 2009-2010. Kylmiä talvia koetaan meillä silloin, kun napapyörre on heikko ja alkaa mutkitella pohjois-eteläsuunnassa, niin että kylmää arktista ilmaa pääsee valumaan tavallista etelämmäs.

Auringon aktiivisuus ei siis suoraan vaikuta lämpötiloihin, vaan ilmakehä reagoi aurinkotuuleen, jolloin lämpö jakautuu maapallon pinnalla eri tavalla auringon aktiivisuuden mukaan. Toisaalla on kylmempää, kun toisaalla on lämpimämpää.

 

Oulun yliopiston tiedote tutkimuksesta

Kuva: Heikki Nurmi