Pääsiäinen 2013 ja kaakon hankalat sadealueet

Julkaistu

Minulle näkyy tässä blogissa aina osuvan tehtävä kirjoittaa pääsiäisen säästä. Pitkän ennusteen laatiminen on ollut epäkiitollinen tehtävä siinä mielessä, että pyhien aikana Suomea lähestyy kaakosta kaksikin lumisadealuetta, jotka saattavat ulottua tai olla ulottumatta maamme kamaralle. Meteorologien puheita pitempään seuranneille on varmasti tuttua valittelu, että kaakon sadealueet ovat usein huonosti ennustettavissa. Tarkkaa syytä ilmiölle en osaa antaa. Poliittisesti epäkorrekti selitys on, että havaintoverkosto Itä-Euroopan puolella on heikkolaatuinen, mutta tämä on todennäköisesti länsimielistä puppua. Suomesta katsottuna länteen, jossa suuret merialueet sijaitsevat, se vasta harva havaintoverkko onkin. Sitäpaitsi nykyiset satelliittihavainnot ja muut kaukokartoitusmenetelmät antavat hyvää tietoa sekä Suomen itä- että länsipuolelta.

Jos ja kun jokin kanta on pakko ottaa, sanon, että pääsiäisestä tulee poutainen ja suuressa osassa maata aurinkoinenkin. Etenkin pohjoiseen on tiedossa mainiota ulkoilusäätä, vaikka muutama nopealiikkeinen ja hankalasti ajoitettava lumikuuroalue paineleekin Lapin yli pyhien aikana. Pohjoisessa päivälämpötilat ovat heikosti pakkasella, mikä lienee rinteessä ja laduilla viihtyvien kannalta mukava asia. Oulun eteläpuolisessa Suomessa päivälämpötila käy yleisesti nollassa tai vähän plussan puolella, mutta yöt ovat tuttuun tapaan reilusti kylmempiä.

Pitkäperjantai on aurinkoinen päivä, mutta lauantain aikana pilvisyys lisääntyy maan etelä- ja kaakkoisosassa. Lumisadealue näyttäisi viistävän läheltä kaakkoisrajaa, ja on mahdollista, että sateita ulottuu myös etelärannikolle. Sunnuntaiksi eli pääsiäispäiväksi sitten selkenee ainakin maan länsiosassa, kunnes sade- ja pilvialue nro 2 viistää jälleen kaakkoisrajaa maanantaina. Tämä jälkimmäinen sadealue saattaa jonkin verran sotkea toisen pääsiäispäivän paluuliikennettä, joten kannattaa tarkistaa tuoreet säätiedot ja tutkakuva ennen kotimatkalle lähtöä.

Hyvää pääsiäistä jälleen, arvon lukijat!

Kolme kylmää kevätkuuta

Julkaistu
Carlo braccesco, trittico dell´annunciazione. Tekstistä selviää, mikä on kuvan ja kylmän kevään välinen yhteys. Kuva: Wikimedia Commons.
Carlo braccesco, trittico dell´annunciazione. Tekstistä selviää, mikä on kuvan ja kylmän kevään välinen yhteys. Kuva: Wikimedia Commons.

Sääkartat lakkasivat innostamasta ikuisine kylmine ilmamassoineen. Teenpä siis toisenlaisen säänennustuskokeen olettamatta mitään säähän oikeasti vaikuttavista asioista. Hyllyn kulmalla lojuu Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto. Olisikohan siellä sitä tietoa…? Tulee mieleen sarjakuvista tuttu ja vähän kansankielisempi versio: ”Onks’ tietoo?”. Vieläköhän nuorempi väki edes tietää, mistä silloin on kyse. Mutta takaisin tähän umpikylmään säähän. Otetaanpa nyt asiaan oikea vanhan kansan näkökulma. Mennään jopa kuunkiertoon perustuvaan kalenteriin asti, onhan se kuitenkin kansatiedettä ja ties mitä, tietoa entisistä ajoista.

Vilkunan mukaan koko kevään säästä on kansa ottanut vaarin maalis- eli marjankuun syntyessä. Siis ”sen taivaallisen kuun syntymähetkellä, jona on Marian päivä”. Tarkemmin Marian ilmestyspäivä, joka muistuttaa arkkienkeli Gabrielin ilmestymisestä Neitsyt Marialle ilmoittamaan Kristuksen tulevasta syntymästä. Kuinka ollakaan, tämä tapahtui täsmälleen yhdeksän kuukautta ennen joulua, ts. päivän vanhin paikka kalenterissa on 25.3. – Suomessa aina vuoteen 1954 asti. Kuitenkin niin, että jos päivä sattui pääsiäistä edeltävälle viikolle, kuten tänä vuonna olisi käymässä, sitä vietettiin palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina – tänään!

Mutta se sään merkkipäivä ei siis ole itse Marian ilmestyspäivä, vaan sen kuun syntymä, jona tuo päivä on. Vilkaisu almanakkaan, ja siinä se on – tai oli: maanantaina 11.3. Vuotuinen ajantieto kertoo väitetyn, että jos marjankuu syntyy kylmällä pohjoistuulella eli ylhäisellä tuulella tai perjantaipäivänä, tulee kolme kylmää kevätkuuta ja pitkä hidas kevät. ”Kyll on pitkee kevättä, moni Ynnikki ynnähtää ennen kuin on kesässä”, on sanottu Joroisilla.

Äkkiä sääkartta-arkisto kehiin, miten se menikään… Juuri niin, juuri silloin ilmavirtaus aivan erityisesti kääntyi pohjoisenpuoleiseksi ja kylmää ilmaa riitti! Jos tuuli olisi kääntynyt edes kolmena seuraavana päivänä etelään eli alhaalle, niin sen olisi voitu katsoa parantavan uhkaavaa tilannetta. Mutta nyt siis sekä vanha kansa että nykyajan säämallit panevat hanttiin, joten uskottava se on. Kylmä jatkuu.

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Carlo_braccesco,_trittico_dell%27annunciazione.jpg

Suursäätila on edelleen kylmä

Julkaistu
Auringon kanssa kannattaa tulla taas tutuksi vähävaloisen vuodenajan jälkeen. Kuva: Simon/Pixabay
Auringon kanssa kannattaa tulla taas tutuksi vähävaloisen vuodenajan jälkeen. Kuva: Simon/Pixabay

Kylvin viikonlopun kevättalven auringossa, vaikkakin osaksi hotellihuoneen ikkunan lasin takana. Aamuisin tunsin vilunväreitä vain ajatellessanikin, että pitäisi mennä ulos aamupakkaseen. Siitä sai esimakua jo öisin. Siis ei muuta kuin kääntämään kylkeä vielä aamiaisen jälkeen, ulkoiluun käyttökelpoinen päivänosa koittaisi vähän myöhemmin. Turussa lumityöt oli tehty paljon paremmin kuin Helsingissä, ja ainakin ydinkeskusta vaikutti lumettomalta ja kuivalta, kevättä jo odottavammalta. Viikonlopun aamuina kadut olivat auringonpaisteen kylläisyydestä huolimatta lähes tyhjiä, näki siis ikkunasta, ja vasta kun aurinko oli hitanut lämpötilat siedettäviksi, kaupunki herösi eloon. Näin siis myös lauantaina, vaikka kaupatkin olivat jo avanneet ovensa. Kevättalven pitkällistä tuntemusta siis.

Kotiintulo merkitsi muun askareen muassa tämän blogin kirjoittamista. Katse Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) uusimpiin laskelmiin suursäätilamme osalta merkitsi minulle täystyrmäystä yhdellä silmäyksellä. Hyytävän kylmää, sitten tuulisen viimakylmää, ja jopa vielä viikon päästä alkavalla viikolla 15…20 pakkasasteen öitä maan eteläosassa. Alkuviikon tapahtuma on itätuulen voimistuminen maan etelä- ja keskiosassa, pilvisyys siinä lisääntyilee myös. Yöt eivät ole yhtä kylmiä kuin vielä maanantaita edeltävä, mutta eivätpä sitten kohoa päivälämpötilatkaan viikonlopun malliin edes nollan luokkaan, puhumattakaan suojasta. Siis iltapäivisinkin on todennäköisesti pakkasta, ties vaikka kuinka pitkään vielä.

No, korkeapaine tässä onneksi hyppii Pohjois-Europassa, joten pyryvonkkia ei sentään olisi odotettavissa ja aurinko jaksanee enimmäkseen ainakin näyttäytyä. Sen säteily alkaa jo olla sillä tavalla voimakasta, että sää helposti näyttää kauniin kevättalviselta, vaikka pilviä vähän olisikin. Selkeinä alkuöinä kannattaa bongailla vaikka revontulia, juuri äsken niitä oli.

 

Onko kahta samanlaista lumihiutaletta?

Julkaistu

lumihiutale
Kenties lumihiutaleelle ei annettu mitään muuta mahdollisuutta kuin kasvaa juuri tuollaiseksi.

Lumihiutaleen yksilöllinen rakenne on kiehtonut ihmismieltä kautta historian. Ainakin 1600-luvulle asti käytiin kiivasta keskustelua siitä, että voiko lumihiutaleella olla oma sielu. Hiutaleita on saanut kuluneen talven ajan lapioida ja työntää lumikolalla miehenkorkuisiksi kasoiksi siihen malliin, että henkilökohtaisesti olen tullut siihen johtopäätökseen, että lumihiutaleen sielun on pakko olla läpeensä sysimusta. Jo vilkaisu Forecan toimiston ikkunasta kertoo, että vapaa-ajan ongelmia ei ole tiedossa tänäkään iltana.

Johannes Kepler julkaisussaan ”On the Six-Cornered Snowflake” (1611) kiinnitti huomiota lumihiutaleen säännölliseen kuusikulmaiseen rakenteeseen. Mikroskoopin keksimisen jälkeen lumihiutaleen sielunelämään perehtyi englantilainen fyysikko Robert Hooke, joka julkaisi käsin piirrettyjä mikroskooppikuvia kaikesta, mitä sai mikroskoopin alle mahdutettua – aina kirpusta lumihiutaleeseen – vuonna 1665 julkaistussa teoksessa Micrographia. Ensimmäisen systemaattisen tutkimuksen lumihiutaleista teki vuonna 1954 japanilainen ydinfyysikko Ukichiro Nakaya, joka ydinfysiikan tutkimuslaitteiston puuttuessa alkoi luetteloimaan lumihiutaletyyppejä sekä jääkiteen kasvuun vaikuttavia tekijöitä, lopuksi luoden kontrolloiduissa olosuhteissa keinotekoisia lumihiutaleita.

Onko sitten kahta samanlaista lumihiutaletta? Helppo vastaus olisi sanoa, että ei ole. Toisaalta tähän visaiseen kysymykseen ei ole olemassa varmaa vastausta. Se, että sinä et ole löytänyt kahta samanlaista hiutaletta ei kerro mitään siitä mahdollisuudesta, etteikö niitä kuitenkin jossain saattaisi olla olemassa. Käytännössä kenenkään aika ei riitä analysoimaan miljardien hiutaleiden kidemorfologiaa. Lisäksi meinaavat nuo vielä sulaakin, kun taas västäräkki laulaa puussa.

Jokaisen lumihiutaleen syntyä ohjaavat samat fysiikan ja kemian lait. Ilmassa leijuva pieni partikkeli, vaikkapa pölyhiukkanen voi toimia alkuna kokonaisen tapahtumaketjun vyörylle, missä pienikin muutos ympäristön olosuhteissa tuottaa taas hiukan erilaisen lumihiutaleen.

Aitoa sattumaa vai vahvan deterministisen syy-seurausketjun tulos? Kenties villalapasen päälle tippuneelle lumihiutaleelle ei annettu mitään muuta mahdollisuutta kuin kasvaa juuri tuollaiseksi.

Lähteet:
snowflake.com Kenneth G. Libbrecht, Caltech
http://www.its.caltech.edu/~atomic/snowcrystals/earlyobs/earlyobs.htm

Lumikiteiden visualisointi soluautomaateilla – Juha Laakko
https://arkki.ramk.fi/RAMK/julkaisutoiminta/Julkaisut/Lumikiteiden%20visualisointi.pdf

Valokuva:
flickr, Snowflake – David Wayne’s photostream

Kevättä odotellessa: ilo irti vielä talvesta!

Julkaistu
Selätä talvi nauttimalla siitä. Anna jään viedä. Kuva: uwdigitalcollections/flickr.
Selätä talvi nauttimalla siitä. Anna jään viedä. Kuva: uwdigitalcollections/flickr.

Suursäätila on minusta kiinnostava, joskin kunkin päivän, paikkakunnan ja kellonajan sää on usein ratkaisevinta kaikessa toiminnassa, mihin voisi kuvitella tarvittavan sääpalvelua. Mutta jonkinlainen laajempi tietoisuus, jos ei muuta, niin kohottaa elämänlaatua ja auttaa näkemän metsän puilta.

Jokainen on jo huomannut, että sää on talvisen kylmä. Pilvet menevät niin, että mahdollisimman aurinkoista säätä kannattaa odottaa lauantaiksi pohjoiseen ja sunnuntaiksi etelään. Etelässä kylmintä on varhain sunnuntaiaamuna; saa nähdä, onko pakkasta 20 vai 25 astetta vai vielä sitäkin enemmän. Lumisateet jäävät melko vähäisiksi. Tätä kirjoitettaessa eteläisimmästä Suomesta on juuri livahtamassa kapea lumisadealue etelään, maan keskiosankin sateet häviävät yöksi. Pohjoisesta päin, pilvistymisen myötä, alkaa myös heikkoja lumisateita esiintyä, etelässä satelee lunta seuraavan kerran lähinnä maanantain puolella.

Taustalla oleva suursäätila: viikonvaihteen ajan Luoteis-Venäjällä on matalapaine ja varsinainen kylmän ilman pesä, kun taas Islannin suunnalta Suomen länsi- ja lounaispuolele ulottuu korkeapaineenalue. Näin ylläpidetty virtauskenttä ohjaa Suomeen sunnuntaihin asti koko ajan vain kylmempää ilmaa pohjoisen puolelta. Sunnuntain päivälämpötilakin saattaa jäädä enintään -5 asteen paikkeille. Alkuviikko on hieman lauhempi, josko sitä nyt välttämättä edes huomaa.

Se oleellinen, minkä ensi viikolla on määrä tapahtua, on Luoteis-Venäjän kylmän matalapaineenalueen siirtyminen Fennoskandiaan. Tämä tarkoittaa kylmintä mahdollista saatavilla olevaa ilmaa Suomeen. Se ei sinällään vielä suoraan tarkoita esim. lämpötilaennätyksiä, koska loppupeleissä paikalliset ilmavirtaukset, pilvet ja lumisateet ratkaisevat öiden ja päivien äriarvot. Vuorokausien keskiarvojen lienee pakko jäädä selvästi tavanomaisten alapuolelle.

Enimmäkseen kylmien aamujen vastapainona on kuitenkin aurinko, jonka säteily voimistuu, ja päivä pitenee jo vauhdilla. Kaikkein kylmimmän välttää, jos mahdollista, myöhäistyttämällä aamulähtemistään vaikka vain parilla tunnilla. Tosaalta, pakkanen vain piristää.

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/uwdigicollec/2246708035/sizes/z/in/photostream/

”Maaliskuu maan näyttää”?

Julkaistu
Lumipyryt voivat olla myös innoituksen lähde... Kuva: Hermann Kaufmann: Enduring the snowstorm / commons.wikimedia.org
Lumipyryt voivat olla myös innoituksen lähde… Kuva: Hermann Kaufmann: Enduring the snowstorm / commons.wikimedia.org

Ei näytä, ellei sitten loppukuu vielä yllätä. Nyt kylmän sään loppua ei näy, vain parina lähi päivänä on nollakeliä tai suojaa: tiistaina maan lounaisosassa juuri ja juuri, ja keskiviikkona päivällä sitten vähän reilummin eli maan koko etelä- ja länsiosa voisivat käväistä suojan puolella. Torstaina iltapäivälämpötila voi Länsi-Uudenmaan rannikolla käväistä vielä nollassa, sitten palataan kokomaapakkaseen myös mitä tulee iltapäiviin. Eikä se ole mitään pakkasen pikku uhittelua, vaan etenkin aamut ovat oikeasti kylmiä. Lämpötilasta en jauha tämän enempää, tosin tarkkaavainen lukija huomasi, etten maininnut mitään maanantaista. Tuskin on nollakeliä edes Kustavissa, tai sitten hädin tuskin. Ahvenanmaalla sen sijaan kyllä.

Mutta maanantaita koskeva sään jutunjuuri ei olekaan lämpötila, vaan lumisade, joka liikkuu etenkin maan etelä- ja keskiosan yli itään. Eli maan länsiosa ja osa Itä-Suomea saavat heti äskeisen pyryn jälkeen taas lisää lunta. En sietänyt äskeistäkään pyryä, joten mitenkähän minun käy… Tiistain-keskiviikon kuluessa sen sijaan matalapaine lumipyryineen liikkuu lähinnä Pohjois-Suomen yli itään, ja siitä siis vähän lauhempi tuulahdus etelään. Lapissa sitä lunta joutaakin sadella, ovat tottuneet ja matkailu hyötyy…

Torstaina ja perjantaina pohjoisessa ja idässä tulee vielä paikoin lumikuuroja, muuten sää kaiken järjen mukaan aurinkoistuu. Silti, vaikka aurinko ja Norjan vuoriston yli kulkeva ilma yhdessä yrittävät, päivälämpötilat jäävät etelässäkin tietokoneen mukaan pakkasen puolelle, pohjoisessa pakkasta on kymmenisen astetta – siis iltapäivisin. Pyryiltä sentään olisimme rauhassa, kunnes siinä kolmannentoista päivän nurkilla – seuraavan viikon puolivälissä – sää voisi lumisateistua.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Hermann_Kauffmann_-_Enduring_the_snowstorm.jpg