Mitä tapahtui kesälle?

Julkaistu

Vilkkain kesälomakausi alkoi juhannuksen jälkeen, mutta lämpötiloissa laahataan tyypillisissä toukokuun tai syyskuun puolivälin lukemissa. Juhannus on mitä ilmeisemmin ollut kolein moneen vuosikymmeneen: Sodankylässä juhannuspäivä oli mittaushistorian kylmin ja Helsingissäkin toiseksi kylmin. Erityisen kylmä oli juhannusyö, sillä alimmat lukemat käväisivät esimerkiksi Helsingissä +6, Jyväskylässä +3, Seinäjoella +1 ja Alajärvellä vain -2 asteessa. Juhannusyönä pakkasta mitattiin useilla havaintoasemilla:

-2.6 Kilpisjärvi Saana
-2.1 Alajärvi, Möksy
-1.6 Muonio Laukukero
-1.5 Ähtäri
-1.3 Pyhäjärvi Ol., Ojakylä
-1.0 Halsua, Kanala
-1.0 Rautavaara Ylä-Luosto
-0.3 Vesanto Kk
-0.3 Kauhajoki Kuja-Kokko
-0.3 Inari, Saariselkä
-0.3 Muonio Sammaltunturi
-0.3 Multia Karhila

Pohjois-Eurooppa loukussa kylmässä ilmamassassa

Yläilmakehän voimakkaat suihkuvirtaukset vaikuttavat suursäätilaan Euroopan ja koko pohjoisen pallonpuoliskon alueella: suihkuvirtauksen eteläpuolella on keskileveysasteiden lämmintä ilmamassaa, kun taas pohjoispuolella kylmempää, polaarista ilmamassaa. Tällä hetkellä suihkuvirtausakseli kulkee Atlantilta Keski-Euroopan kautta kaartaen kohti koillista Suomen itäpuolella, ja Skandinavia kuuluu pohjoisen polaariseen ilmamassaan. Kesäisin kylmälle ilmamassalle ovat ominaisia runsas pilvisyys, sadekuurot ja ennen kaikkea tavanomaista matalammat lämpötilat.

Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan
Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan

Jos katsotte alla olevasta kuvasta pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloja Suomen korkeudella, huomaatte maamme olevan yksi kylmimmistä paikoista leveyspiirillänsä (n. 60°-70°). Skandinavian kohdalla on kylmä monttu, kun taas helteiset kesäilmat ovat kiertäneet etelästä kauas Siperiaan. Siellä on koko kuluvalle viikolle tarjolla yli 30 asteen lukemia. Myös Alaskasta ja Pohjois-Kanadasta löytyy kesäisiä yli 20 asteen lukemia, ja hieman yllättäen myös Grönlannin lounaisosassa paistatellaan lähipäivinä kesäisissä lukemissa.

Eli vastaus otsikon kysymykseen: kesä livisti Siperiaan.

Kuva 1: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja
Kuva 2: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja alkuviikolla

Kesäisiä raekuuroja

Vietin ensimmäistä kertaa eläessäni kaupunkijuhannusta töiden vuoksi, ja yllätyin pääkaupunkiseudulle rantautuneista raekuuroista. Rakeet rannikkoseuduilla ovat melko harvinaisia, mutta nyt kun perusvirtaukset ovat käyneet pohjoisen puolelta ja ilmakehässä on ollut tarpeeksi voimakkaita pystysuuntaisia ilmavirtauksia, ovat rakeet päässeet muodostumaan. Vielä tiistain aikana paikalliset raesateet etelässä ovat mahdollisia.

Suomessa havaittavat rakeet tosin ovat tyypillisesti melko pienikokoisia hernerakeita eli halkaisijaltaan senttimetrin tai muutaman luokkaa. Mainittakoot kuitenkin, että Suomessakin on havaittu jättirakeita – viimeksi neljä vuotta sitten elokuussa Sastamalaan tipahti halkaisijaltaan 7,5-senttinen möhkäle. Yhdysvaltojen suurimmat rakeet ovat kuitenkin olleet lähes puolta suurempia: halkaisijaltaan 13-14-senttisiä mangon kokoisia möhkäleitä. Auts.

Milloin lämpenee?

Kuluva viikko on paikasta riippuen 5-10 astetta keskimääräistä viileämpi. Laskin esimerkkejä muutamalle paikkakunnalle: Vantaalla tämän viikon päivälämpötilojen keskiarvo on n. 14,5 astetta, kun tyypillisesti keskiarvo on ollut 20,8 astetta. Jyväskylässä vastaavat lukemat ovat puolestaan 12,8 ja 20,5 astetta. Keskiarvoihin nähden koleinta on Lapissa, jossa ero on paikoin yli 10 astetta. Otetaan esimerkkinä Ivalo, jossa keskimäärin tähän aikaan vuodesta lämpötila on 17,9 asteessa päivisin, mutta tämän viikon keskilämpötila on vain tylyt 7,6 astetta. Lähipäivinä Lapissa ovat jälleen mahdollisia lumi- ja räntäkuurotkin, vaikka heinäkuu kolkuttelee jo ovella. Eräs Vesa-Matti Loirin tulkinta hiipii väistämättä mieleeni:

On vastaus vain yksi: Lapin suvi
sit’ aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu

Kunnon lämpenemistä saadaan kyllä vielä tovi odotella. Euroopan yllä vallitseva suursäätila ei osoita murtumisen merkkejä, mutta viikonlopun kuluessa alkava varovainen lämpeneminen voi nostattaa lämpötilat jo lähelle keskiarvoja ensi viikon aikana. Varmaa on kuitenkin se, ettei hellettä ennen heinäkuuta.

 

Kuvat: MTV / Markus Mäntykannas

Kun on valkea suvinen yö

Julkaistu
Kuka tietää, vaikka sananjalka kukkisi vasta sunnuntaita vasten yöllä, koska kesäpäivänseisaus on lauantaina klo 13.51 tai vasta 24.6. vasten yöllä, jolloin juhannus aiemmin oli. Kuva: Hugo.arg /Wikimedia Commons.
Kuka tietää, vaikka sananjalka kukkisikin vasta sunnuntaita vasten yöllä, koska kesäpäivänseisaus on lauantaina klo 13.51 tai vasta 24.6. vasten yöllä, jolloin juhannus aiemmin oli. Asia kannattanee vielä varmistaa, pelin ei tarvitse olla menetetty. Kuva: Hugo.arg /Wikimedia Commons.

Jopa sananjalka kukkii, ja jos alastomana kurkistaa lähteeseen, näkee tulevan kumppanin. Taiat ovat runsaat, kesäyönä saa myös mielikuvitus temmeltää valtoimenaan. Juhannus on päässä, ei säässä. Valoisaa on myös viileässä. Juuri nyt on lyhin yö ja pisin päivä. Kesäpäivänseisaus, koivuntuoksuinen juhannus. Lauttasaaressa vilahti yksi kokko, johonkin se savuineen jo hävisi; katsoin sitä työpaikan ikkunasta kiikarilla. Täällä sisällä on lämmintä.

Loppuu pian tuo juhannussäästä jauhaminen iltojen pimetessä jouluun. Onneksi siinä on vielä kesää ja syksy välissä. Alkuverryttelyähän tämä nyt vasta on. Kylmänkankeaa. Ainakaan meriveteen ei kannata kännissä kaatua. Vaikka kyllä se siitä vielä, joskin tiukkaa näyttää tekevän. Siis sen kunnon kesän saaminen.

Pyörähtyipä juuri silmien eteen uusin tieto koneelta: vielä kymmenen päivää on enemmän matala- kuin ainakaan selvää korkeapainetta. Satelu vähenee pikku hiljaa, mutta ilma ei juurikaan lämpene, ellei nyt sitten tiistaina päästäisi etelässä jopa 15 asteeseen. Ensi viikon lopulla koillisesta olisi tulossa jälleen kylmempää ilmaa. Niin juuri: koillisesta. Se on epäilyttävin tuulensuunta, mitä pilvisyyteen tulee.  Siinä olisi edelleen näistä juhannuksen lämpötiloista kyse. Onneksi ei vieläkään ala loma. Tosin, jos olisi niin tyhmä, että uskoisi kymmenennen päivän säälaskelmaa, niin Lounais-Suomessa voisi olla jo 20 astetta jossain liki. Sinne asti on tarjolla jotain ihan muuta. Heinäkuu sen kunnollisemman kesän toki voisi tuoda.

Kuulin hiljan oivan viileiden lomailmojen vinkin: joskushan ne kirjatkin on luettava! Ja jos niitä kirjoja ei ole, nyt arjen koittaessa pikapikaa kirjastoon tai miksei myös kirjakauppaan. Kun lukee kirjoja, on niissä. Tämä huomio sisältyy Rilken Malte Laurids Briggen muistiinpanoihin. Jos kesäyö kiehtoo, kannattaa muistaa itsensä Shakespearen Kesäyön unelma, josta näyttää olevan myös Juhannusyön uni -niminen suomennos tehtynä. Klassikoissa on monia ulottuvuuksia.

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sananjalka#mediaviewer/Tiedosto:DidzialapisSakys.JPG

 

Juhannuksessa parasta ovat poutaiset yöt

Julkaistu

Sää oli tiistaina puheenaihe koko maassa. Lunta saatiin niin Kemijärvellä kuin Helsingissä. Suomalaiset osasivat repiä tilanteesta myös mustaa huumoria – mutta ymmärrän kyllä, että jos on koko talven odottanut mökkilomaansa, lumisade kesäkuun kolmannella viikolla saattaa ottaa pannuun eivätkä edes vitsit auta.

Sää on huomiseksi lämpenemässä hitusen tämänpäiväisistä alle kymmenen asteen lukemista, mutta vain hitusen. Yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja ei juhannusviikonloppuna nähdä. Juhannussään ennustamista on tyypilliseen tapaan hankaloittanut sateiden kuuroluonteisuus – mitään suurta sadealuetta ei siis juhannuksenakaan ole liikkeellä, mutta Suomi kuuluu koko viikonlopun laajaan matalapaineen alueeseen, jossa syntyy ja kuolee useita osakeskuksia. Juuri nuo osakeskukset ovat tietokonemallien heikkous. Koska emme tiedä niiden sijaintia, emme tiedä sateidenkaan sijaintia.

Mutta yritetään ainakin juhannusaaton osalta:

Perjantaina sateen mahdollisuus on suurin maan keskivaiheilla ja Pohjois-Lapissa. Enimmäkseen kyse on hajanaisista sateen riekaleista, mutta ylimmän Lapin yllä on laajempi sadealue, jossa todennäköisesti sataa myös lunta. Maan eteläosa on vaihdellut ennusteissa vuoroin poutaisena, vuoroin sateisena, tällä hetkellä sateelle on jonkinlainen mahdollisuus. Lämpötila on etelässä ylimmillään 15-17 astetta ja vähenee siitä pohjoisemmaksi mentäessä niin, että Ylä-Lapissa on vain muutama aste lämmintä.

Juhannusyön edessä sateet joka tapauksessa hiipuvat, tuuli heikkenee ja ilma muuttuu kuulaampaan ja viileämpään suuntaan.

Myös lauantai on viileä ja epävakainen. Lämpötila on koko maassa alle 15 asteen ja kuurosateisiin kannattaa varautua. Lapissa kuurot tulevat paikoin jopa lumena.

Yöksi kuitenkin näyttäisi sää taas selkenevän. Tästä juhannuksesta taitaakin nauttia parhaiten untuvatakki päällä kotimaan valoisan yön ääniä kuulostellen ja ihastellen. Mukavaa keskikesän juhlaa!

Keskikesä lähestyy, ja sää kylmenee

Julkaistu
Pökköä pesään, niin kyllä ulkosallakin tarkenee. Liekki lämmittää. Kuva: SeppVei / Public Domain.
Pökköä pesään, niin kyllä ulkosallakin tarkenee. Liekki lämmittää. Kuva: SeppVei / Public Domain.

Tässä säässä muistan taas, miksen suosi alkukesää lomakautena. Mieleeni on syöpynyt kuva kylmistä ja usein kuurosadesäistä – siitäkin huolimatta, että tiedän kesäkuun, jopa sen alkupuolen, olleen joinakin vuosina tosi lämpimän. Mutta yleensä ei, ja tämä heti kohta voimistuva pohjoiskoillinen tuuli vahvistaa tätä käsitystä.

Pohjoisen kantilta tulee aiempaa viileämpää ilmaa jo nyt lauantaina, ja voipi olla, että se maanpinnan lähelle jäätyään lisää pilvisyyttä vielä sunnuntaina. Tuollaisen tilanteen pilvisyyttä tietokoneet eivät välttämättä osaa. Siksi epäilen, että erinäisistä ennusteista tulee helposti liian aurinkoisen näköisiä. Joka tapauksessa alkuviikolla suorastaan kylmää ilmaa tulee uusi annos. Pohjoistuulella höystettynä se ei ihan kaikkein kesäisintä säätä tiedä. Pilvisyydestä ja sadekuuroista riippuen myös etelän päivälämpötila voi jäädä paikoin lähelle 10 astetta. Se olisi riemua se.

Loppuviikolla, juhannuksen lähestyessä, ilma kyllä muuttuu lämpimämmäksi, muttei silti tuo välttämättä edes ihan keskimääräisiä juhannuksen lämpötiloja eli sellaista parikymppiä etelään ja vähän vajaata esimerkiksi Ouluun. Vähän alakanttiin jäänee lämpötila jopa aurinkoisessa säässä, ja pilvet ja sateet ovat toki vielä asia erikseen. Ja sateet ovatkin sitten vähän konstikkaampi juttu.

Suuren mittakaavan lasketuksi juhannussäätilaksi näyttää vakiintuneen laaja matalapaineenalue koko Euroopan pohjoisosan yllä. Mutta ei se vielä monillekaan riitä; sitten pitäisi tietää tai arvata, missä täsmälleen ja minkä muotoisina yksittäiset matalapaineet sadealueineen ovat ja tietysti vielä erikseen kunakin päivänä. Ja taitaa siellä ainakin yksi merkittävä yökin olla, siis myös sään näkökulmasta.

Vähintään voidaan lähteä iltapäiväkuuro-olettamasta, joka ei vielä kovin surkealta kuulosta, mutta toteutuisipa juuri äsken tullut tieteen viimeinen sana. Sen mukaan esimerkiksi juhannusyö olisi poutainen, aika selkeäkin, lämpötilalla etelän jopa kymmenisestä asteesta Lapin noin neljään. Juhannuspäivä olisi koko lailla poutainen ja aurinkoinen, sillä iso matalapaine olisi siirtynyt Norjanmereltä Etelä-Itämerelle eikä suoraan tänne. Sieltä se hivuttautuisi kohti koillista niin, että sunnuntaina viimeistään illaksi sen jopa runsaat sateet leviäisivät maan etelä- ja itäosaan.

Suurin ongelma tässä on kuitenkin se, että matalapaineiden käyttäytyminen on tällaisessa suursäätilassa epävarma ennustettava ja sitä paitsi pienestä kiinni. Mutta sateisimmalta mahdolliselta ei juhannussää juuri nyt todellakaan näytä, eli toivoa on, vaikka tuskin sentään helteestä.

JUHANNUKSEN SÄÄN TILANNEPÄIVITYS LA 14.6. heti seuraavan tietokoneajon valmistuttua (laskettu vain 12 tuntia uudemmista lähtötiedoista):

Ihan havainnollistaakseni, miten tietokonelaskelmat usean päivän päähän helposti heittelehtivät epävakaisessa suursäätilassa, kerronkin nyt, että sadealue leviää etelästä maan eteläosaan juhannusyön kuluessa. Juhannuspäivänä sataa jatkuvimmin maan keskiosassa, kun taas etelän sade on muuttunut kuuroittaiseksi. Sunnuntaina kuurosateet ovat yleisiä Etelä-Lappia myöten. Paikallisia sadekuuroja etenkin iltapäivisin on joka tapauksessa tämän selvän matalapaineen lisäksi.

Tässä blogikirjoituksessa en enää palaa juhannuksen säähän, mutta viisas ainakin varautuu märkään juhannusjuhlaan. Vesi vanhin voitehista.

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Grilli#mediaviewer/Tiedosto:Burning_barbecue.JPG

 

Kuka pelkää ukkosta?

Julkaistu
Leijaa ei kannattane lennättää ukonilmalla, vaikka Benjamin Franklin teki niin aikoinaan. Kuva: Currier & Ives, New York, 1876 - Public Domain Images.
Leijaa ei kannattane lennättää ukonilmalla, vaikka Benjamin Franklin teki niin aikoinaan. Kuva: Currier & Ives, New York, 1876 – Public Domain Images.

Ukkonen on varmasti meidän luonnonnäytelmistämme rajuimpia. Kesäaikaan ukkonen oikeastaan kuuluu ilmiöön sadekuuro, sen jonkinlaisena jatkeena – tai pisteenä i:n päällä, miten vain.  Kun kumpupilvet kasvavat, ja sopivissa ilmakehän olosuhteissa varsinkin korkeutta, niistä voi tulla ukkospilviä. Oleellista on ilman pystysuuntainen liike, jota on sitä helpommin, mitä kylmempää ylempänä ilmakehässä on suhteessa maanpintailmaan. Ylöspäin ilma voi nousta siksi, että aurinko lämmittää maanpintaa, mutta yhtä lailla ilmakehässä voi vain olla kohta, joka suosii nousuliikettä.

No, ei siihen ukkoseen tietenkään pelkkä nouseva ilma riitä, vaan sitten niissä korkeissa pilvissä tapahtuu kaikenlaista; pitää olla yhtaikaa vesihöyryä, vettä ja jäätä, kuten sateen synnyssä ylipäätään, mutta samanaikainen voimakas nousuliike suosii erimerkkisten sähkövarausten erottautumista ja pesiytymistä esimerkiksi pilven eri osiin. Mutta tähänpäs en nyt mene, vaan pidän tapetilla itse ukkosen, syntyi se sitten miten tahansa. Vaikutuksista on nyt kyse. Salaman, vaikka myös jyrinä on osa ukkosen pelottavuutta. Salama on ennen jyrinää ja sen syy, mutta ei liioin salama ole itsessään alku, vaan jo vähän kuvailemanikin  kehityksen tulos.

Jyrinän voinee vielä kuulla suunnilleen parinkymmenen kilometrin päästä, olosuhteista toki riippuen, ja vanha konsti selvittää, miten kaukana ukkonen on, on laskea salaman ja jyrinän välinen aika sekunneissa. Kunhan jyrinä todella tulee nähdystä salamasta. Äänen nopeus ilmassa riippuu lämpötilasta, mutta itse käytän tässä karkeaa mutta käytännössä riittävää nyrkkisääntöä 300 metriä sekunnissa. Eli kymmenen sekuntia vastaa kolmea kilometriä.

Kaikki salamat eivät iske pilven ja maan välillä, vaan myös pilvisalamoita on paljon maasalamoiden lisäksi. Salamanpaikannuslaitteiden on määrä rekisteröidä maasalamoita, joista voidaan erottaa, ovatko sähköpurkauksen elektronit liikkuneet pilvestä maahan vai päin vastoin. Tämä ehkä kankealta kuulostava sanavalintani johtuu siitä, että sähkön kulkusuunta ehdittiin määritellä ennen kuin oli selvillä, että siinä tosiolevaisesti liikkuvat elektronit, jotka varaukseltaan miinusmerkkisinä hakeutuvat kohti positiivista sähkövarausta. Mutta en nyt mene salamankaan kaikkiin syvyyksiin, vaan pidetään salama ihan vaan salamana, joka – kuten tunnettua – ”iskee”. Salamaniskuihin menehtyy suoraan myös ihmisiä, joskin muut tuhot ovat vaikutuksiltaan laajempia. Ukonilmojen kovat tuulenpuuskat ovat oma lukunsa,  salama ei ole ukkosen ainoa aikaansaannos.

Salama on siis valtaisa sähköpurkaus, vähän kuin sähköhitsauksessa valokaari mutta paljon isompi ja edelleen kesyttämätön energiavara, oikukas ja arvaamaton. Ei kuitenkaan miten arvaamaton tahansa. Koska salama on sähköä, sitä koskevat sähkön luonnonlait. Salamassa sähkövaraus etsii aina kussakin olosuhteissa helpoimman purkautumistien, usein lyhyimmän matkan johonkin sähköä hyvin johtavaan, esimerkiksi metalliin. Auton turvallisuudesta osittaisena ns. Faraday-häkkinä on kai viimeksi keskusteltu siinä yhteydessä, että mitäs jos autossa onkin muoviosia korvaamassa ennen metalliosia. No, pääasia, ettei luule auton ainakin suhteellisen turvallisuuden johtuvan kumipyöristä, vaan ihan muusta. Kumisaappaitahan jotkut ukkospelkoiset jalkaansa ukonilman uhatessa kiskovat…

Jos on sellainen tunne, että haluaa jotenkin ihan oikeasti suojata itseään tai vaikka kotiaan salamaniskujen varalta, kannattaa ehkä harkita jopa ukkosenjohdattimien asentamista. Etsin ja löysin asiaan liittyvää nettikirjallisuutta, jonka kimppuun nyt usutankin teidät, rakkaat ja ainakin ukkospelkoiset lukijani. Ostetaan sitä hölmömpääkin mielenrauhaa, joten miksei salamalta suojautumistakin voisi harkita. Tässä ainakin alkupaloiksi.

http://www.tukes.fi/tiedostot/sahko_ja_hissit/faq/ukkossuojaus.pdf

http://tieku.fi/kysy-meilta/auto-suojaa-tehokkaasti-salamaniskuilta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Faradayn_h%C3%A4kki

http://yle.fi/uutiset/ukkosenjohdatin_suojaa_salamalta/5397343

 

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Blitzableiter#mediaviewer/Datei:Benjamin_Franklin_Lightning_Experiment_1752.jpg

 

 

 

Mitä on halla?

Julkaistu

Halla ja yöpakkanen ovat kaksi eri asiaa.

Ne menevät monelta kuitenkin helposti sekaisin. Hallaa voi esiintyä vasta kasvukauden alettua (kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella), ja se tarkoittaa sitä, että lämpötila käy maan pinnalla pakkasen puolella samaan aikaan kun ilman lämpötila pysyttelee plussalla. Yöpakkanen taas tarkoittaa sitä, että myös maanpinnan yläpuolella on pakkasta.

Tässä vaiheessä täytyy selventää, että lämpötila mitataan virallisesti kahden metrin korkeudesta, jolle myös lämpötilaennusteet annetaan. Maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa lämpötila on kuitenkin usein täysin eri, kuin esimerkiksi kahden metrin korkeudella, sillä maanpinta jäähtyy ja lämpenee nopeammin kuin ilma.

halla_bb
Maanpinnalle yön aikana muodostunutta kuuraa kasvukauden ollessa päättymässä lokakuussa vuonna 2010.

Hallaa ei näe mittarista

Hallaa ei siis näe suoraan normaalille korkeudelle sijoitetusta lämpömittarista, mutta melkolailla yleissääntönä voidaan pitää, että jos selkeänä ja etenkin heikkotuulisena yönä lämpömittarissa näkyy +4 astetta tai vähemmän, niin maanpinnalla esiintyy silloin pakkasta eli hallaa. Halla on ankaraa, jos lämpötila  maanpinnalla laskee alle -4 asteen.

Yöpakkanen näkyy kuitenkin suoraan lämpömittarista. Maanpinnalla pakkasta voi olla tällöin huomattavasti enemmänkin.

Alavilla mailla hallanvaara

Hallaa esiintyy helpoimmin alavilla ja aukeilla maa-alueilla sisämaassa. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ja yöllä lämpötilan laskiessa kylmä ilma valuu näin kohti seudun alavinta kohtaa. Laakson notkossa lämpötila voi olla useita kylmempi, kuin viereisen kukkulan laella. Maa jäähtyy yöllä nopemmin kuin vesi ja tästä syystä merien ja suurten järvien rannalla halla on harvinaisempaa.

halla2_b
Suurten vesistöjen läheisyydessä hallaa ei yleensä esiinny sen vuoksi, että vesi luovuttaa lämpöa ja kosteutta kyllästäen ilman, jolloin ilman lämpötila ei enää laske.

Koko maassa kesän (kesä-elokuu) hallapäivien esiintyvyys vaihtelee suuresti, niin että etelärannikolla hallapäiviä ei ole yleensä yhtään, mutta Lapissa niitä saattaa kesässä olla 15. Kuitenkin esimerkiksi Vihdin Maasojalla Etelä-Suomessa hallapäiviä on kesän aikana keskimäärin 8, sillä se sijaitsee hyvin alavalla paikalla ja on myös Uudenmaan kylmin havaintopaikka.

Ovatko omat istutuksesi säilyneet alkukesän aikana vahingoittumattomina?

 

Kuvat: Aleksi Jokela