Category: Huomioita säästä

Utö 26.-28.2.2012 / Talvea paossa

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Pärnäs 26.2.2012. Yhteysalus Eivor noutaa. Kuva: Juha Föhr.

Esitin viime tekstissäni keskipitkän sääennusteen, jonka mukaan matalapaineenalue oli vaihtumassa toiseksi, ja siinä välissä olisi aurinkoisinta ja heikkotuulisinta maanantaina (27.2.). Koska ennusteista on määrä olla myös jotain hyötyä, tein samalla ennustetta testatakseni pienen matkan. Enkä mitä tahansa, vaan halusin samalla todistaa vääräksi iskostuneen käsityksen siitä, että saaristoon muka voi mennä vain kesällä. Utö:hön pääsee yllättävän hyvin, joskaan joka päivä yhteysalus Eivor ei sinne aja. Matkan varrella on myös muita asuttuja saaria. Piti siis ensin hankkiutua Pärnäisiin, joka sijaitsee Nauvon ja Korppoon välisen lossireitin itäpäässä. Paraista nykyään. Omia autoja varten on parkkipaikka. Korppoon busseila päsee myös Pärnaisiin. Laivamatka ei maksa nykyään mitään (!) ja on ihan mukava: lautalla on myös pienoinen kahvila. Lohi- ja/tai siskonmakkarakeitot (yksi keitto kerrallaan) mennen tullen maksoivat 10 euroa, lehtipihviannokset muutaman euron enemmän. Juomavalikoima ei ollut laaja, mutta ulottui A-oikeuksiin. Erittäin ystävällinen henkilökunta ja reilu meininki.

Hämärä laskeutuu, matka jatkuu. Kuva: Juha Föhr

Menomatkaa keinutti vielä luoteistuuli, mutta sehän oli tiedossa. Pakkanen oli iltaa myöten kiristymässä, muttei tietenkään avoimella merellä sillä tavoin kuin maissa. Saaristo on kaunis myös talvella.

Utöhön saavuttaessa oli jo pimeää. Vuokraemäntämme oli vastassa ja otti vastaan myös matkatavarat, jotka kulkivat kylän keskustaan kärryillä. Lunta oli vain vähän, ihan pari senttiä. Se oli melko vastikään satanutta ja sitä ennen oli ollut kaksi viikkoa lumetonta. Oli ihanaa päästä hetkeksi kävelemään normaalisti, pois Helsingin lumikasoista. Tuuli heikkeni, ja tähtitaivas oli hurmaavan kirkas. Majakan valo aivan pulppusi lasiprismaston läpi; kuin valtava valaiseva jalokivi, ehkä topaasi, olisi laitettu sinne ylös pyörimään. Ei muuta kuin tuli kakluuneihin ja taloksi. Netin nopeudeksi sai mitattua seitsemän megaa.

Kahden yön koti. Entinen upseerikerho Venäjän vallan ajalta. Kuva: Juha Föhr

Maanantaina tuuli oli heikkoa ja meri vähitellen tasainen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päivälämpötila kohosi lähelle nollaa. Majakan ja samalla saaren opastus (Hanna Kovanen) oli klo 10.30-11.30, minkä jälkeen ehti vielä hyvin kauppaan: Utö Handel oli tuona päivänä auki  klo 11-13. Iltapäivällä oli Hanna Kovasen luona mahdollisimman aito paikallinen ruokailu yhdessä perheen kanssa. Hannan lisäksi pääsi tapaamaan hänen vanhempiaan ja saamaan paljon tietoa saaren paitsi nykyisestä myös menneiden vuosikymmenten elämänmenosta. Tähän saaren varsinaiseen puuhanaiseen kannattaa olla yhteydessä, kun aikoo Utöhön.

Salpausselkien ja Lohjanharjun jatketta Saaristomerellä, tässä merenpinnan yllä. Kuva: Juha Föhr

Saaren geologiassa, samoin kuin naapurisaaren Jurmon, on maisemaksi asti realisoituva erikoisuus, johon törmää erityisesti saaren itäosassa. Maiseman tajuaa olevan yhtä kivikkoa, jonka raoista kasvaa ruohomattomaisen matala kataja. Olen nähnyt tämän maiseman myös elokuussa, ja silloin kanerva värjää kaiken sinisävyiseksi. Kesällä täällä on paljon käärmeitä. Kivikkoa voi pitää vaikeakulkuisena, tai sitten voi kehittää siinä liikkumisesta ihan oman taitolajinsa.

Majakka idästä. Iltapuolen taivas ei ollut enää aivan pilvetön. Kuva: Juha Föhr

Majakka on saaren keskipiste. Sitä kannattaa kävellä katsomaan eri suunnista niin päivällä kuin yölläkin. Majakan valo on suunnattu suunnilleen etelään ja kaakkoon, ei esim. pohjoiseen. Minulla kävi tuuri: näin valon öisin suoraan ikkunasta. Kaksi yötä, joista jäljempänä jo voimistui etelätuuli. Tiistaina aamupuolella satoi, pääosin vettä, mutta jokin lumihiutalekin. Eivorin matkan alkaessa alkoi olla jo selkeämpää, eikä tuulikaan ollut mikään kova.

Tekemäni matka on erittäin suositeltava ja jossain määrin ehkä omaperäinenkin idea. Kaiken muun ohella se oli säämatka: sään mukaan tarkasti suunniteltu, ja vedessä saattoi ratkoa mielessään jään muodostumisen arvoituksia. Kylläpä voitti löhöilyn kotona!

Matkan voi tiivistää vaikka tähän, eli olkoon vaikka sääkoppi (viereinen kuva). Samaan aikaan Helsingissä on puolisen metriä lunta. Talvea pakoon pääsee siis myös ulkosaaristoon!

 

 

 

 

http://www.rosita.fi/reitit/parnainen_uto.htm

http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/varsinaissuomenely/Saaristoliikenne/Sivut/Utonreitti_Eivor.aspx

http://uto.fi/2.0/service.php?lang=fi

http://uto.fi/webcam/

Karkauspäivä ja Talvi-Matti

Kirjoittaja Tiina Asula Julkaistu

 

Jääpuikkojen kera kohti kevättä, kuva Tiina Asula

Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkunan kirjoittama oiva opus kertoo, että helmikuu on varsin naisvaltainen kuukausi, koska helmikuuhun osuu myös karkauspäivä.

”Sehän on poikkeus tavallisesta päiväjärjestyksestä ja sellainen kiihoittaa jatkamaan tavallisesta järjestyksestä poikkeavia tapauksia, kuten juuri naisten kosintaoikeutta, vaikka karkauspäivän sattuminen helmikuun 24. päivään johtuu tietenkin aivan muista syistä. Päivän määräsi tälle paikalle jo pari tuhatta vuotta sitten Rooman ensimmäinen keisari Caius Julius Caesar, joka järjestytti roomalaisen ajanlaskun.”

Siihen asti oli noudatettu ikivanhaan tapaan taivaallisen kuun mukaisia kuukausia, joten joka vuosi tarvittiin erityinen karkauskuukausi,  jotta olisi jotenkuten pysytty tasoissa aurinkovuoden kanssa. Uudessa juliaanisessa ajanlaskussa tarvittiin enää vain yksi karkauspäivä joka neljäs vuosi. Sen paikaksi määrättiin entistä karkauskuukautta seuraava päivä, joka on 24. helmikuutta.

Mutta säähän. Liisan viimeisimmässä kirjoituksessa keskustellaan talven selän taittumisesta. Vuotuisessa ajantieto -kirja tietää, että ”säiden suhteen Talvi-Matti on kevättalven alku.” Matin päivälle (24.helmikuuta) on monia mainintoja säästä:

”Matti pitkällä parrallaan viekoittelee lapset seinuksille.” Matin pitkällä parralla tarkoitetaan räystäiden jääpuikkoja. Mutta mitä pitempi parta Matilla räystäässä riippui, sitä pidemmäksi kevät venyi, joten Matin aikainen suoja yöpakkasineen ei ollut mikään edullinen enne.

Lumimäärän suhteen Talvi-Mattia on pidetty jonkinlaisena rajana. ”Matti avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia kannon päähän.” Tulee siis vielä yhdeksän lumisadetta. ”Jos Matin päivänä pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä monta kertaa ennen kevättä, puhutaan seitsemästä ukkopyrystä ja neljästätoista poikapyrystä.”

Myös Mattiin vielä liittyy, vaikka harvinaisena, sanonta talven selän katkeamisesta ja karhun kääntymisestä toiselle kyljelle.

Vielä karkauspäivästä. Vuodesta 2000 alkaen ei Suomessa enää noudateta Julius Caesarin määräystä, vaan karkauspäivä on 29. helmikuuta, joten naimattomat miehet pitäkää varanne ja hamekankaat valmiina.

 

Kevään odotus on pitkä – pääsiäiseen on kuusi viikkoa

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Kevätlaitumet siintävät jo mielessä päivän pidetessä? Kuva: Colin Gride/geograph

Laskiaistiistai oli jo kolme päivää sitten, joten paastossa ollaan jo paksusti. Suuhunsa kannattaa jo sovitella talven eteen kevät-etuliitettä. Kevättalveen kun kuuluu monenlaista juuri sille ominaista. Aurinkoisina päivinä sen on viimeistään sisätiloissa ikkunan takaa huomannut, miten voimakasta auringonpaiste jo onkaan. Ja voimistuu vaan, kiihtyvällä vauhdilla. Iltapäivälämpötilat alkavat yhä enemmän erota aamuisista pakkasista. Aurinko lämmittää päivällä niin, että viimeistään maaliskuussa räystäät jo tippuvat ja sulamisvedet kerääntyvät lammikoiksi tienpinnoille. Illalla ja yöllä vastaavasti räystäiden jääpuikot pitenevät sulamisvesien jäätyessä. Teille tulee arvaamattomia liukkaita paikkoja.

Säätilan muutokset näyttävät nyt olevan jotenkin ylevän hitaita eivätkä niin kovin suuria. Toisaalta kevättalvisuus näkyy jo. Pilvinen ja paikoin lumikuuroinen matalapaine väistyy Suomesta lähipäivinä – viikonlopun kuluesa – itään ja kaakkoon. Kylmempää ilmaa virtaa samalla luoteesta aina maan eteläosaan asti. Aamun ja iltapäivän lämpötilaero kasvaa samalla.

Lauantain päivälämpötila on ainoastaan Lounais-Suomessa nollan paikkeilla, muuten on pakkasta, maan keskivaiheilla 4…8, Etelä-Lapissa 6…10 ja Pohjois-Lapissa 10…15 astetta. Sunnuntaiaamuna maan etelä- ja keskiosassa on pakkasta 5…10, pohjoisessa 10…15 astetta. Sunnuntaina iltapäivällä on pakkasta lännessä 2…5, idässä ja pohjoisessa 5…10 astetta. Pientä kylmenemistä siis, ja paikallisesti kaikki riippuu pilvisyydestä: mitä selkeämpää, sitä kylmemmät aamut.

Maanantain vastaisena yönä pakkanen kiristyy aiempaa selvemmin: maanantaiaamuna pakkasta on lännessä ja pohjoisessa 12…16, idässä kymmenisen astetta. Maanantain maissa sää on aurinkoisimmillaan ja päivälämpötila on lännessä -3…-6, idässä ja pohjoisessa -6…-10, Pohjois-Lapissa -10…-15 astetta. Tiistain vastainen yö ei lännessä ja pohjoisessa välttämättä ehdi olla enää yhtä kylmä, koska lännestä lähestyy lumipyry. Idässä sen sijaan tiistaiaamu on maanantaiaamua kylmempi. Tiistaina Suomessa pyryttää lunta, mutta vesisadekin lienee mahdollista etenkin läntisimmässä Suomessa. Länsirannikolla Turun ja Vaasan välillä lämpötila kohoaa tiistaina nollan paikkeille.

 

 

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/2181250

Sääkatsaus toiselle hiihtolomaviikolle

Kirjoittaja Liisa Rintaniemi Julkaistu
Toistaiseksi spekulaation tasolla oleva esimerkki keskiviikon föhn-tilanteesta.

Viikonvaihteessa sateista pidetään vähän taukoa ja sää pääsee pakastumaan koko maassa. Aurinkoinen pakkasää hellii ulkoilijoita ainakin sunnuntaina maan länsiosassa ja Lapissa ja maanantaina lähes koko maassa.

Kuitenkin jo tiistaina näkyy lännestä saapuvan seuraava lumisadealue kuluneen viikon kaavaa noudatellen. Ilmeisesti toinenkin sadealue seuraa perästä, mutta ajoituksesta on vaikea sanoa mitään. Ehkä torstaina? Eniten lunta näistä sadealueista näyttäisi kertyvän maan pohjois- ja keskiosaan, kun taas eteläosa pääsee tällä kertaa vähemmällä.

Kannattaa vielä seurata sadealueiden ajoitusta tarkemmin ensi viikon säätiedoista, sillä niiden välissä sää kirkastuu nopeasti. Ennusteissa on mahdollisuus myös Föhn-ilmiöön, jossa lämmin ja kuiva tuuli puhaltaa Norjan vuoriston yli ja lämpötila saattaisi nousta Suomen puolella jopa +5 asteeseen. Sehän kuulostaa jo terassikeliltä.

Viikon puolenvälin jälkeen ennusteet menevätkin niin mössöksi, ettei mitään järkevää voi kertoa. Todennäköisesti melko tyypillinen talvisää jatkuu – tiedossa ei ole siis sen puoleen äkkilauhtumista kuin hirmupakkasiakaan (tämän sanan olen oppinut iltapäivälehdiltä).

Mutta ajatelkaapas, että viikon päästä alkaa maaliskuu! Huominen Matinpäivä on vanhan kansan tiedossa merkinnyt talven selän taittumista ja kevättalven alkua. Voin kuvitella, miltä kuukausia pimeissä, savuisissa pirteissä kykkineistä esivanhemmistamme on mahtanut tuntua: me teimme sen, me selvisimme tästäkin talvesta!

 

 

Ensimmäisen hiihtolomaviikon sää: 1-2-3-4

Kirjoittaja Liisa Rintaniemi Julkaistu

Tämä päivä on näyttänytkin jo mallia siitä, millainen sää jatkuu ensimmäisellä hiihtolomaviikolla. Koko viikon Suomessa vallitsee läntinen ilmavirtaus, joka tuo Atlantilta sadealueen toisensa perään. Tämänpäiväinen oli sadealue nro 1. Nro 2 saapuu tiistaiksi, ja lunta sataa taas koko maassa. Keskiviikon aikana saapuu nro 3 – lunta jälleen koko maahan. Lähes tauotta perään tulee nro 4, joka tosin näyttäisi osuvan enää lähinnä maan eteläosaan. Hiihtokelejä siis piisaa, mutta lasikuituvehkeiden sijaan kannattaa suosia umpihankihiihtoon soveltuvaa kalustoa.

Lyly ja kalhu, mutta kumpi olikaan kumpi? Kuva: Museovirasto.

Säätyypin ansiosta lämpötila pysyy lounaassa nollan vaiheilla ja muuallakin pakkanen on lähinnä heikkoa. Sadealueiden välissä ilma ehtii aina vähäksi aikaa kirkastua, jolloin pakkanenkin hieman kiristyy, mutta kovia pakkasia ei enää ole tiedossa.

Perjantaista eteenpäin sää näyttää poutaantuvan ja hieman kylmenevän, vaikka lounaassa edelleen lumisateiden riski onkin. Se antaakin jonkinlaista osviittaa toisen hiihtolomaviikon säästä, mutta paneudutaan siihen tarkemmin torstaina.

Onko talvella väriä?

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Tässä ei sentään sada uutta lunta Kuva: jarkramer62 on Flickr

Heräsin täysin värittömään valkoharmaaseen vivahtavaan valoon, jota yritti tulvia mustien sälekaihtimien jokaisesta raosta. Se valo oli lähinnä likaisen väristä. Kiipesin ikkunan luo ottaakseni haltuuni koko makuuhuoneestani avautuvan näkymän. Juuri niin, tietysti, ja juuri tänään: maailma täynnä väriä, jota ei pitäisi olla edes olemassa. Tuon värisen pinnan, jos se siis on oikeasti edes valkoista (ei kyllä tässä valaistuksessa ainakaan), pitäisi sitten muka heijastaa kaikkia eriaallonpituuksisia näkyviä valoaaltoja periaatteessa samassa suhteessa. Mene ja tiedä, ainakin tänään minun kuvaukseni siitä, mitä näen, on myös aiemman kokemukseni valossa: ei oikein minkään väristä mutta vaikeakulkuista mössöä paljon enemmän kuin riesaksi asti. Voi, kuinka kaipaan alkutalven lumettomuutta! Toisaalta, jos lunta olisi ollut jo alkutalvesta, niin mitenkähän korkeat kinokset tässä nyt olisivat…

Klenkkaan (miten osuva naturalistisen kuvailun verbi tuo onkaan!) kipeän polven kanssa vaivoin bussipysäkille asti, minkä jälkeen tunnen olevani pahimmalta eristykseltä turvassa, vähän niin kuin jo ihmisten ilmoilla. Helppokulkuisimpia ovat ajourat. Niitä minä näissä tilanteissa suosin, jalankulkuväyliä kun nyt ei ainakaan saada mihinkään oikeaan kävelykuntoon kuin päivien päästä, jolloin onkin sitten jo uuden pyryn vuoro.

Voi, kun tämä jäisikin tähän. Mutta ei: alkava viikko tuo tullessaan vielä ainakin kolme pyryä, jotka kaikki liikkuvat Suomen yli itään. Nämä kannattaa merkitä ihan kalenteriin: lumi haittaa takemisiä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona tosin idässä ja pohjoisessa ehtii olla keskiviikkona poutapäivä ennen kuin sateet leviävät lännestä. Huomenna maanantaina sää poutaantuu päivän kuluessa lännestä alkaen.

Ja kun suursäätila on tällainen, ei mitään kireitä pakkasia ole tiedossa. Päin vastoin etenkin päivälämpötila on maan eteläosassa enimmäkseen nollassa tai vähän suojan puolella.

 

Kuvan linkki: http://www.fotopedia.com/items/flickr-4160321394