Kuluneen talven runsas lumentulo on saanut huomion kiinnittymään kattojen lumikuormaan. Lumen poistoon katolta ja räystäistä tiedetään käytetyn mitä erilaisempia apuvälineitä aina haravasta lehtipuhaltimeen.
Kaupunkiympäristössä katolta putoavaan lumeen tulee suhtautua erityisellä vakavuudella, sillä se muodostaa vaaran jalankulkijoiden turvallisuudelle. Suomessa toimii lumenpudotukseen erikoistuneita yrityksiä ja kiipeilyharrastajia, joiden päätä ei huimaa korkeinkaan konttori.
Lumikuorma on Suomessa suurimmillaan kevättalvella kun valtaosan talven lumesta voi katsoa jo sataneen. Kuutiometri ilmavaa puuterilunta voi painaa vaivaiset 40 kg, mutta tiiviiksi pakkaantuneena ja juuri sulaessaan jopa kymmenkertaisen määrän.
Lumen paino sinänsä ei tiivistymisen myötä muutu, sitä vain mahtuu enemmän pieneen tilaan. Lumi myös jossain määrin kerää vettä ympäröivän ilman kosteudesta. Vesimäärä voi hetkellisesti nousta korkeaksikin suojasään sateen aikana, mutta vääjäämättä kaikki katolle satanut vesi valuu sieltä lopulta alas.
Tuulenpieksemä huojuva halkoliiteri on todellisessa vaarassa sortua lumen painosta. Lumen epätasainen jakautuminen aiheuttaa haasteita urheiluhallien rakenteiden kestävyydelle ja tasakatot ovat muita suuremmassa riskissä kärsiä vesivahingoista.
Puolestaan asuinkäytössä oleva ja rakennusmääräyksiä noudattaen rakennettu harjakattoinen omakotitalo tuntuu olevan melko hyvin turvassa. Onnettomuudet liittyvät lumen pudotustilanteisiin, missä isännän kenkä herkästi lipsuu liukkaalla peltikatolla ainoana varusteena savupiipun ympäri kierretty maahan asti yltävä turvaköysi.
Katolla makaava muhkea lumipatja eristää lämpöä, aivan kuten se paukkupakkasten aikaan tarjoaa suojan hangen alla lymyileville kasveille ja metsän eläimille.
Meidän tavallisten kuolevaisten kannattaa siis edetä lumen pudotuksessa harkiten.
Perustalvea. Nyt on kai jo jäätyneempää? Kuva: Hans A Rosbach/fotocommunity
Suomessa voimistuu lounaistuuli, selvimmin lauantaina, jolloin pakkasen purevuus kasvaa, vaikka itse pakkaslukemat päivällä ovat lännessä ja Lapissa -2 ja -8 asteen välillä. Idässä pakkasta on päivälläkin viitisentoista astetta. Lännestä leviää myös pilviä ja lumisateita: Pohjois-Lappiin jo yöllä, lauantain kuluessa Lappiin ja Pohjanmaalle. Sunnuntaina lumisateet liikkuvat edelleen itäkaakkoon ja painottuvat iltapäivästä alkaen itään. Sunnuntain päivälämpötila on idässä -8…-15, lännessä ja pohjoisessa edelleen -2…-8 astetta.
Maanantaiksi sateet vähenevät ja muuttuvat paikallisemmiksi. Pilvisyys voi aiheuttaa lämpötilaan isoja vaihteluita, mutta ainakin idän pakkanen kiristyy 15…20 asteeseen ja Lapin 10 ja 20 asteen välille.
Jo heti tiistaina lännestä leviää uusia lumisateita, joiden myötä on taas jonkin verran heikomman pakkasen vuoro. Sitä seuraava lumisade olisi tulossa, sekin lännestä, viikon päästä perjantaina.
Pikku pyryistä ei sillä tavalla koskaan tiedä, välillä ne voimistuvat ja kasvavat, toisinaan taas häviävät kesken kaiken. Mutta tämä läjä kylmää ilmaa käytännössä ainakin koko Manner-Euroopassa! Pakkanen Suomessa on ja pysyy. Eikä missään muutamassa asteessa, vaan ihan tuhtina pakkasena, vaikkei se aina ihan kireää olisikaan.
Kävin läpi kaikenlaista, perinnetietoa ja muuta, mikä liittyisi juuri tämän ajan säähän ja sen ennustamiseen, mutta jotenkin tässä on sellainen merkkipäivätön jakso menossa. Ystävänpäivä sentään jo häämöttää ensi viikon tiistaina, ja silloinhan niitä lumia pyryttelee lännestä alkaen. Jospa menisitte ystävän kanssa pulkkamäkeen tai ladulle!
Kuvan linkki: http://www.fotocommunity.com/pc/pc/display/23197834
Talvella kärsitään usein liian kuivasta sisäilmasta. Kuivuus aiheuttaa erityisesti nenän limakalvojen ärsytystä, silmien kutinaa sekä iho-ongelmia. Pahoja oireita esiintyy etenkin allergikoilla ja astmaatikoilla, mutta oireet koskevat lähes kaikkia jossain vaiheessa talvea. Miksi sitten huoneilma on erityisen kuivaa juuri talvella? Selitys löytyy ilman kastepistelämpötilasta.
Kastepistelämpötila
Lämpimään ilmaan mahtuu näkymätöntä vesihöyryä enemmän kuin kylmään ilmaan. Laskemalla ilman lämpötilaa riittävästi siinä oleva näkymätön vesihöyry aina lopulta tiivistyy. Juuri tätä lämpötilaa, jossa ilman näkymätön kosteus tiivistyy, kutsutaan kastepistelämpötilaksi (Td). Saattaa aluksi kuulostaa vähän vieraalta, mutta ilmalla voidaan ajatella olevan aina kaksi lämpötilaa. Toinen on se normaali lämpötila, jonka kaikki tietävät. Toinen on salainen lämpötila, kastepistelämpötila, jonka tietää vain hyvin harva. Meteorologisessa mielessä tämä salainen kastepistelämpötila on usein jopa normaalia lämpötilaa tärkeämpi. Karkeasti voisi ajatella kastepistelämpötilan kuvastavan, kuinka paljon ilmaan on ladattu piilevää energiaa. Mitä korkeampi kastepistelämpötila on sitä enemmän ns. latenttia lämpöä ilma sisältää (tästä lisää myöhemmin).
Suhteellinen kosteus
Ilman suhteellinen kosteus ottaa huomioon ilman lämpötilan. Kosteuden tiivistyessä ilman lämpötila ja kastepistelämpötila ovat samat. Tällöin suhteellinen kosteus on 100 %. Mitä suurempi ero varsinaisen lämpötilan ja kastepistelämpötilan välillä on, sitä kuivempaa ilma on ja sitä alhaisempi on ilman suhteellinen kosteus.
Tuulettaminen pakkassäällä kuivattaa voimakkaasti huoneilmaa
Ihanteellisen huoneilman suhteellinen kosteus on 30 - 45 %. Tällöin 20 C asteisessa huoneilmassa kastepistelämpötila voisi olla 5 C astetta, kuten tässä kuvassa ennen tuuletusta. Jos ulkona on pakkasta, tuuletuksen myötä huoneen kastepistelämpötila laskee hiljalleen kohti ulkoilman kastepistelämpötilaa. Samalla ilma kuivuu. Mikäli kastepistelämpötila laskee kuvan -5 C asteeseen, suhteellinen kosteus laskee jo alle 20 %. Se aiheuttaa oireita jo suurimmalle osalle ihmisiä.
Kastepistelämpötila ei voi koskaan olla suurempi kuin normaali lämpötila. Niinpä talvisessa pakkasilmassa myös kastepistelämpötila on aina pakkasen puolella. Tehokas tapa raikastaa huoneilmaa on avata ikkuna, jolloin tunkkainen sisäilma virtaa huoneesta ulos ja tilalle saadaan raikasta ulkoilmaa. Samalla tapahtuu kuitenkin muutakin. Samalla, kun sisäilmaa korvautuu ulkoilmalla, myös sisäilman kastepistelämpötila alkaa korvautua ulkoilman kastepistelämpötilalla. Huoneen lämmitys kuitenkin huolehtii, ettei ilman lämpötila laske. Niinpä tuuletuksen yhteydessä huoneen suhteellinen kosteus laskee huomattavan paljon.
Talvella tulisi huolehtia riittävästä ilmankostutuksesta
Hyvässä huoneilmassa suhteellisen kosteuden tulisi olla vähintään 30 %. Käytännössä se tarkoittaa, että 20 C asteisessa huoneilmassa kastepistelämpötilan pitäisi olla ainakin pari astetta plussanpuolella. Niinpä aina, kun ulkoilma on pakkasella ja huonetta tuuletetaan pitämällä ikkunaa auki, tulisi tuuletuksen jälkeen huolehtia ilman kostutuksesta. Ilmaa voi kostuttaa ilmankostuttimen lisäksi myös esimerkiksi kuivattamalla pyykkiä huonetilassa. On hyvä muistaa, että pitkään jatkuneissa pakkasissa huoneilma kuivuu hiljalleen, vaikkei huonetta lainkaan tuuletettaisi. Pahin kuivuus sisätiloissa syntyy, kun kovilla paukkupakkasilla pidetään huoneilma erityisen lämpimänä. Alentamalla huoneen lämpötilaa muutamalla asteella voisi jo usein parantaa tilannetta merkittävästi.
Huoneilman kosteutta voidaan mitata
Ihanteellinen huoneilman suhteellinen kosteus olisi 30 – 45 %. Tätä kosteampaa ilmaa on kyllä miellyttävää ja terveellistä hengittää, mutta yli 45 % suhteellinen kosteus huoneilmassa lisää huomattavasti talon tai huoneiston riskiä kosteusvauriolle. Helpoin tapa tarkkailla ilman kosteutta on hankkia ilman kosteusmittari. Nykyään on jo saatavilla melko edullisia elektronisia kosteusmittareita, jotka ovat helppokäyttöisempiä kuin vanhanaikaiset hiuskosteusmittarit. Sinänsä nämä vanhemmat viisarikäyttöiset mittaritkin ovat helppokäyttöisiä, mutta niitä pitää varsin usein kalibroida.
Kesällä tilanne voi olla juuri toisin päin
Talvella pakkasilma siis helposti kuivattaa sisäilmaa, kun ulkoilman alhainen kastepistelämpötila pikku hiljaa siirtyy sisäilmaan. Toisaalta kesällä tilanne voi olla päinvastainen. Kastepistelämpötila voi ulkoilmassa olla useita päiviä peräkkäin yli 15 C astetta ja vähitellen sisäilmankin kastepistelämpötila voi muuttua samaksi. Reilun 20 C asteen sisälämpötiloissa suhteellinen kosteus olisi tuolloin helposti 60 % luokkaa! Tällöin erityisesti suihkutiloissa, joissa käytetään paljon vettä, kosteusvaurioiden riski on mitä ilmeisin. Riskiasunnoissa olisikin hyvä käyttää kosteissa tiloissa pientä lämmitystä myös kesäkaudella.
Lämpimällä lähteellä. Ei valkohankia eikä vilua. Kuva: Ssppeeeeddyy/flickr.
Lämpö on aineen atomien tai molekyylien värähtelyä. Mitä enemmän värähtelee, sitä lämpimämpää on. Kylmä puolestaan jähmettää. Absoluuttisen nollapisteen lämpötilassa, jota on mahdoton saavuttaa, atomit olisivat täysin pysähtyneitä. Kelvin-asteikolla ilmaistuna lämpötila olisi silloin nollassa, ja Celsius-asteita – niitä meille selvästi tutumpia – olisi tällöin -273,15.
Lämpöä tuottaa vaikkapa kitka, kuten jokainen jotain pitkään hangannut kokemuksesta tietää. Hehkulamppu ja lieden keittolevy kuumenevat, koska sähkövirta kulkee niissä sähkövastuksen läpi. Nuotiolla on moni lämmitellyt, ehkä paistanut siinä sivussa makkaraakin. Palaminen on kemiallinen reaktio, joka niin ikään synnyttää lämpöä. Maa-planeettaa lämmittävät toisaalta sen yhä sula ydin, toisaalta erityisesti pintakerroksia ja ilmakehää aurinkokuntamme keskustähti, tuttavallisesti vain aurinko. Auringonsäteilyn epätasainen jakautuminen maapallolla laittaa oikeastaan liikkeelle koko ilmakehän virtausjärjestelmineen. Ilmakehä kuljettaa päiväntasaaja-alueiden saamaa lämpöenergiaa kohti napoja, jolloin talven kaamoksessakin voi siis olla suojasäätä, koska emme ole tässä täysin suoran auringonsäteilyn eli auringonpaisteen varassa. Aurinkohan ei kaamoksessa näyttäydy lainkaan.
Ilmakehän tapa kuljettaa lämpöä on sellainen, ettei päiväntasaajan lämpö oleellisessa mitassa suinkaan johdu tai säteile tänne meille, vaan lämmön kuljetustapa on varsin mielenkiintoinen. Lämpö nimittäin siirtyy ilmavirtausten mukana mutta varastoituneena ilman sisältämään vesihöyryyn. Tämä voi äkkipäätä kuulostaa hurjalta, mutta annas kun selitän. Vettä (H2O) esiintyy, kuten tunnettua, niin maapallolla kuin sen ilmakehässäkin kaikissa kolmessa olomuodossa: kiinteänä (jää), nestemäisenä (vesi) ja kaasuna (vesihöyry).
Näiden olomuotojen muuttuminen toiseksi ei tapahdu itsestään, vaan niihin joko tarvitaan lämpöä ympäristöstä (siirryttäessä kiinteästä olomuodosta kohti kaasumaista: jään sulaminen, veden haihtuminen tai keittäminen) tai sitten kyseinen prosessi vapauttaa lämpöä ympäristöönsä (mentäessä kaasumaisesta olomuodosta kohti kiinteää: vesihöyryn tiivistyminen vedeksi tai veden jäätyminen). Siis oikeasti: jotta vesi jäätyy, siitä on poistuttava lämpöä, ja johonkin senkin lämmön täytyy mennä.
Päiväntasaajalla haihtuminen on voimakasta niin valtameristä kuin kasvillisuudestakin. Haihtuminen sitoo ympäristön lämpöä vesihöyryksi ja viilentää haihduttavia pintoja. Ihan kuin kesällä heinäpellolla: kosteaan kankaaseen kiedottu vesipullo pysyy suhteellisesti viileänä, koska kankaasta haihtuva kosteus viilentää sitä. Vesihöyryä sisältävä ilma myös lämpenee auringon paistaessa ja alkaa kevyempänä kohota ylöspäin. Kun ilma kohoaa ylöspäin, se samalla jäähtyy, koska ilmanpaine laskee ylöspäin mentäessä.
Tietyllä korkeudella eli ilman saavutettua tietyn kosteussisällöstään riippuvan lämpötilan (ns. kastepistelämpötilansa) alkaa haihtumiselle vastakkainen olomuodonmuutos: tiivistyminen. Syntyy pilviä ja sateita. Mutta lämpöenergiaa on samalla tullut kuljetetuksi ilmakehässä ylöspäin. Alhaalla maanpinnalla sitä vastoin virtaa suhteessa viileämpää korvausilmaa kohti päiväntasaaja-aluetta (ns. pasaatituulet), joten ihan vain suoraan tuulen mukana ei lämpimin ilma matkaansa meille aloita.
Lämpötilan ilmaisemiseksi tarkoitettu Celsius-asteikko on sillä tavoin havainnollinen, että sen nollapiste on veden sulamispiste ja sen sata astetta puolestaan veden kiehumispiste. Luonnossa siis tapahtuu oikeasti asioita, kun vesi jäätyy ja sateetkin alkavat olla valkeaa lunta. Pakkanen merkitsee luonnossa paitsi kylmää, myös kuivaa olotilaa. Kaupungeissa ja maanteillä tähän tosin tarvitaan useita pakkasasteita, koska maanteille liukkaudenestotarkoituksessa levitettävä maantiesuola (mitä kaikkia kemiallisia yhdisteitä lienevätkään) alentaa veden jäätymispistettä. Tai sulamispistettä, ihan kummin päin vain.
USA:ssa on lämpötilan ilmoittamiseksi vielä voimissaan Fahrenheit-asteikko. Siinä vesi jäätyy 32 asteessa ja kiehuu 212 asteessa. Fahrenheitit saa Celsiuksiksi niin, että ensin vähentää Fahrenheit-lukemasta 32, minkä jälkeen jakaa tuloksen 1,8:lla.
Elohopea- tai spriipatsaan liike tietyssä lämpömittarityypissä lienee johtanut lämpötilan ”kohoamisen” (liike ylöspäin) ja ”laskemisen” (liike alaspäin) metaforiseen maailmaan.
Juuri nyt lämpöä riittää Suomessa sen verran, että kaikkien huulilla onkin ykskaks kylmyys ja kireä pakkanen. Kylmässä voi nyt hytistä. Onko sen ihanampaa nautintoa. Mutta jos ei liiemmin hytisytytä, kannattaa muistaa, että liikkumalla pysyy lämpimänä. Lyhyet matkat on (jos vain lumityöt on asiallisesti tehty) järkevintä kävellä siihen verrattuna, että jumiutuu bussipysäkille paleltumaan.
P.S. Kiitos kommentoijalle oikeasta nollapisteestä, lyöntivirhe näköjään löytää tiensä myös numeroihin.
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/wild_speedy/5283963900/sizes/z/in/photostream/
Tammikuu alkoi vielä Atlantin matalapaineiden merkeissä
Vuosi alkoi Etelä- ja Länsi-Suomessa vielä yleisesti plusasteilla ja lämpimimmillään sää oli kuukauden neljäntenä päivänä. Helsingissä ja Turussa lämpötila kohosi 4,6 C astetta plussanpuolelle. Kaikkein lämpimin lukema, +6,0 C astetta, mitattiin Kotkan Kirkonmaan havaintoasemalla.
Lauha sää oli peräisin Atlantilta, jossa oli lukuisia matalapaineita liikkeellä kohti itää. Ne toivat mukanaan kosteaa mereistä ilmaa suurimpaan osaan Eurooppaa. Heti kuun alkupäivinä matalapaineet ottivat jo aiempaa eteläisemmän reitin ja niin sää alkoi vähitellen kylmetä. Tammikuun kolmantena päivänä Atlantille syntyi voimakas myrskymatala, jonka yli 30 m/s keskituulet riehuivat erityisesti Skotlannissa, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa. Meille myrskystä ylsi lähinnä sateita ja varsinaiset myrskytuulet jäivät jo maamme eteläpuolelle. Lounaisilla merialueilla myrskyraja (21 m/s) kuitenkin rikkoutui tammikuun neljäntenä päivänä. Kyseisen matalapaineen jälkeen pohjoisesta alkoi virrata pakkasilmaa aivan eteläisimpään Suomeen asti.
Etelässä terminen talvi alkoi vasta tammikuun puolella
Terminen talvi (vuorokauden keskilämpötila jää alle 0 C asteen) alkoi yli kuukauden myöhässä. Eteläisimmässä ja lounaisimmassa Suomessa terminen talvi alkoi 6.-7.1, kun se keskimäärin alkaa jo marraskuun puolella. Lapissa pakkasta sen sijaan riitti jo kuukauden alkupäivinäkin ja 30 pakkasasteen raja rikkoutui ensimmäisen kerran tammikuun viidentenä päivänä, jolloin Utsjoki-Kevolla mitattiin -33,2 astetta.
Runsaita lumisateita saatiin etelässä jo heti kuun alussa, mutta rannikolla suurin osa sateista tuli vielä vetenä ja märkänä lumisateena ja niinpä lumi ehti vielä sulaa poiskin. Pysyvä lumipeite lounais- ja etelärannikolle saatiin vasta 7.1.
Kuukauden voimakkain myrsky puhalsi perjantaina 13.1.
Seuraava voimakas matalapaine saapui Atlantilta 11.1 ja se olikin monella tapaa kuukauden voimakkain matalapaine. Se pysytteli Suomen yllä useamman päivän ajan. Etelä- ja Keski-Suomen raja-alueilla lumipeite vahvistui monin paikoin 15 – 20 cm. Samaan matalapaineeseen liittyen mitattiin Utössä kuukauden suurin vuorokausisademäärä 28,9 mm. Matalapaineen jälkipuolella pohjoistuuli yltyi myrskyksi ja Märketissä mitattiin kuukauden voimakkaimmat myrskytuulet. Kolmannentoista päivän iltana keskituuli puhalsi 26 m/s nopeudella ja puuskat olivat selvästi yli 30 m/s. Myrsky jatkui merellä kahden päivän ajan. Matalapaine toi Etelä- ja Länsi-Suomeen parin päivän ajaksi suojasäätä, mutta voimakkaan pohjoistuulen myötä pakkaset kuitenkin palasivat nopeasti takaisin rannikkoseuduillekin.
Tammikuussa saimme taas hyvän esimerkin siitä, kuinka suurta lämpötilan luonnollinen vaihtelu voi Suomessa talvella olla. Kuukauden alkupäivinä maan etelä- ja keskiosassa voitiin kokea Atlantin matalapaineiden tuomaa lauhaa suojasäätä ja loppukuusta itätuulten tuomaa mantereista kylmyyttä. Suurimmillaan ero oli Pohjois-Karjalassa. Siellä vielä tammikuun viidentenä päivänä lämpötila oli vähän nollan yläpuolella, kun kuun lopussa pakkasta oli jo lähes 35 astetta. Toisin sanoen luonnollinen vaihtelu oli 35 asteen luokkaa.
Kuukauden jälkipuoliskolla matalapaineiden reitti kulki jo maamme eteläpuolelta
Kuukauden puolenvälin jälkeen matalapaineet ottivat jo pysyvästi eteläisen reitin ja idänpuoleiset tuulet alkoivat hiljalleen hallita säätämme. Maamme eteläpuolelta liikkuvista matalapaineista ylti sateita ja niiden jäänteitä aika ajoin Suomeen. Sulan Suomenlahden yllä ne voimistuivat lukuisiksi lumipyryiksi, jotka koskivat erityisesti maan eteläisintä osaa ja 21.1 mitattiin Helsinki-Vantaallakin jo lumensyvyydeksi 41 cm. Etelärannikon läheisyydessä ajoittaisia lumisateita saatiin lähes päivittäin aina kuun viimeiselle viikolle saakka.
Viimeisellä viikolla matalapaineet antautuivat Venäjän kylmälle korkeapaineelle
Tammikuun viimeisellä viikolla säätyyppi muuttui yhä kylmempään suuntaan, kun Venäjän laaja talvinen korkeapaine hiljalleen vahvistui kohti Suomea ja idänpuoleiset tuulet alkoivat tuoda mukanaan mantereista kylmyyttä aina Siperiasta saakka. Kuukauden kylmin lämpötila mitattiin viimeisenä päivänä Kuusamossa -35,9 C astetta. Kuukauden kahtena viimeisenä päivänä mitattiin reilun 30 asteen pakkasia laajalti maan itäosassa ja paikoin Pohjois-Lapissa.
Sateita tuli eniten pääkaupunkiseudulla
Kuukauden aikana eniten sadepäiviä mitattiin Kauhavalla, jossa sadepäiviä kertyi 24. Koko kuukauden aikana eniten sadetta vedeksi muutettuna kertyi Kouvolassa 115,8 mm ja toiseksi eniten Helsingin Kumpulassa, jossa sadetta saatiin yhteensä 108,2 mm.
Tässä lämpömittarissa mikään ei oikeasti nouse tai laske, mutta lämpötila tekee niin silti. Kuva: Ville.fi/flickr
On taas perjantai, joten istahdin tietokoneelle laittamaan osan tajunnastani pikku blogiksi. En ole ollut päiväkausiin töissä, mutta katsoinpa kotoa internetin monenkirjavia sääkarttoja jo tässä aiemmin päivällä. En pitänyt näkemästäni: pakkasta pukkaa. Idästä, ja varmimmin ja eniten siis maan itäosaan. Pikku hiljaa myös länteen ja pohjoiseen, mutta pilvisyys – niin kauan kuin sitä on – pitää pahimmat pakkaset loitolla. Kuitenkin lähipäivinä on jo lounaassa ainakin kymmenisen astetta pakkasta, idässä ja pohjoisessa helposti 20…25 astetta ja tietty paikoin enemmänkin. Kireimmät pakkaset ajoittuvat vasta ensi viikolle; tällä hetkellä voisi kylmimmäksi päiväksi veikata torstaita. Siis tästä sellainen viikko eteenpäin se on laajoja alueita ajatellen yhtä kylmenemistä.
Suomessa ajatellaan, tai ainakin suomalaiset meteorologit ajattelevat, että pakkanen puree tai on purevaa silloin, kun kylmyysvaikutusta korostaa pakkasen ohella tuuli (ks. pakkasen purvuudesta hyvä taulukko Ilmatieteen laitoksen netisivuilla: http://ilmatieteenlaitos.fi/800 ). Esim. Ruotsissa tähän ”purevuuteen” (kölden biter / bitande kyla/köld) ei tarvita välttämättä tuulta. Meillä nyt jo vallitsevassa säätyypissä ei niinkään tuule, vaikkemme toisaalta missään korkeapaineen keskuksessakaan ole.
Näin tämä tuleva pakkanen on vähitellen lähinnä kireää. Ja voi, kun kaikille riittäisi kireän pakkasen tapauksessa, että sen kertoisi olevan kireää. Mutta ei, sitä kuvitellaan voitavan ennustaa suunnilleen asteen tarkkuudella myös talvisissa kireän pakkasen korkeapaineissa. Näin se ei kuitenkaan ole; pakkanen voi vaihdella alueittain suuresti, mistä jo Petekin mainitsee äskeisessä kirjoituksessaan. Itse muistan lapsuudesta, että jo saman kylän sisällä oli kireän pakkasen aamuina eri pihoissa ihan eri pakkaslukemia – riippuen siitä, sijaitsivatko pihat ja mittarit mitenkä alavilla tai sitten korkeilla maastopaikoilla. Kylmä ilma kun on raskasta ja painuu siksi alavimpiin maastokohtiin.
Pakkasta – miinusasteista lämpötilaa – koskeva kielenkäyttö toisinaan horjuu. Turvallisinta on puhua pakkasen kiristymisestä ja heikkenemisestä. Kuvataan suoraan tuntemuksen muutosta. Sen sijaan, kun mennään metaforisempiin lämpötilaa kuvaaviin ilmaisuihin ”kohoaa/nousee” ja ”laskee”, kuulee välillä myös pakkasen ”nousevan” tai ”laskevan”. Tällaiset ilmaisut perustuvat alunperin sihen, millainen koje lämpömittari tyypillisesti on: elohopea- tai spriipatsaan yläpää todella nousee ja laskee lämpötilan vaihdellessa.
Kun lämpötila kohoaa, pakkanen heikkenee. Kun lämpötila laskee, pakkanen kiristyy. Mutta entä, jos pakkanen nousee tai laskee? Tätä kannattaa hetken ajatella. Kuten vaikka sitä, että voiko pakkanen lauhtua – vai onko se sittenkin sää, joka lauhtuu lämpötilan kohotessa eli pakkasen heiketessä? Ainakin on varmaa, että sen fyysisen suussa olevan kielen pinta jäätyy koskettaessaan pakkasella olevaa metallia.
Pakkanen on muuten vaarallista: vajaa vuosi sitten Iltalehti siteerasi Lapin kansaa ja sitä kautta Oulun yliopiston professoria. Tiesitkö, että kylmä aiheuttaa kuolemia kymmenkertaisesti verrattuna liikennekuolemiin? http://www.iltalehti.fi/terveys/2010010810894400_tr.shtml .
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/villefi/273675640/sizes/z/in/photostream/
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
kiinnittymään kattojen lumikuormaan. Lumen poistoon katolta ja räystäistä tiedetään käytetyn mitä erilaisempia apuvälineitä aina haravasta lehtipuhaltimeen.
