Utö 26.-28.2.2012 / Talvea paossa

Pärnäs 26.2.2012. Yhteysalus Eivor noutaa. Kuva: Juha Föhr.

Esitin viime tekstissäni keskipitkän sääennusteen, jonka mukaan matalapaineenalue oli vaihtumassa toiseksi, ja siinä välissä olisi aurinkoisinta ja heikkotuulisinta maanantaina (27.2.). Koska ennusteista on määrä olla myös jotain hyötyä, tein samalla ennustetta testatakseni pienen matkan. Enkä mitä tahansa, vaan halusin samalla todistaa vääräksi iskostuneen käsityksen siitä, että saaristoon muka voi mennä vain kesällä. Utö:hön pääsee yllättävän hyvin, joskaan joka päivä yhteysalus Eivor ei sinne aja. Matkan varrella on myös muita asuttuja saaria. Piti siis ensin hankkiutua Pärnäisiin, joka sijaitsee Nauvon ja Korppoon välisen lossireitin itäpäässä. Paraista nykyään. Omia autoja varten on parkkipaikka. Korppoon busseila päsee myös Pärnaisiin. Laivamatka ei maksa nykyään mitään (!) ja on ihan mukava: lautalla on myös pienoinen kahvila. Lohi- ja/tai siskonmakkarakeitot (yksi keitto kerrallaan) mennen tullen maksoivat 10 euroa, lehtipihviannokset muutaman euron enemmän. Juomavalikoima ei ollut laaja, mutta ulottui A-oikeuksiin. Erittäin ystävällinen henkilökunta ja reilu meininki.

Hämärä laskeutuu, matka jatkuu. Kuva: Juha Föhr

Menomatkaa keinutti vielä luoteistuuli, mutta sehän oli tiedossa. Pakkanen oli iltaa myöten kiristymässä, muttei tietenkään avoimella merellä sillä tavoin kuin maissa. Saaristo on kaunis myös talvella.

Utöhön saavuttaessa oli jo pimeää. Vuokraemäntämme oli vastassa ja otti vastaan myös matkatavarat, jotka kulkivat kylän keskustaan kärryillä. Lunta oli vain vähän, ihan pari senttiä. Se oli melko vastikään satanutta ja sitä ennen oli ollut kaksi viikkoa lumetonta. Oli ihanaa päästä hetkeksi kävelemään normaalisti, pois Helsingin lumikasoista. Tuuli heikkeni, ja tähtitaivas oli hurmaavan kirkas. Majakan valo aivan pulppusi lasiprismaston läpi; kuin valtava valaiseva jalokivi, ehkä topaasi, olisi laitettu sinne ylös pyörimään. Ei muuta kuin tuli kakluuneihin ja taloksi. Netin nopeudeksi sai mitattua seitsemän megaa.

Kahden yön koti. Entinen upseerikerho Venäjän vallan ajalta. Kuva: Juha Föhr

Maanantaina tuuli oli heikkoa ja meri vähitellen tasainen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päivälämpötila kohosi lähelle nollaa. Majakan ja samalla saaren opastus (Hanna Kovanen) oli klo 10.30-11.30, minkä jälkeen ehti vielä hyvin kauppaan: Utö Handel oli tuona päivänä auki  klo 11-13. Iltapäivällä oli Hanna Kovasen luona mahdollisimman aito paikallinen ruokailu yhdessä perheen kanssa. Hannan lisäksi pääsi tapaamaan hänen vanhempiaan ja saamaan paljon tietoa saaren paitsi nykyisestä myös menneiden vuosikymmenten elämänmenosta. Tähän saaren varsinaiseen puuhanaiseen kannattaa olla yhteydessä, kun aikoo Utöhön.

Salpausselkien ja Lohjanharjun jatketta Saaristomerellä, tässä merenpinnan yllä. Kuva: Juha Föhr

Saaren geologiassa, samoin kuin naapurisaaren Jurmon, on maisemaksi asti realisoituva erikoisuus, johon törmää erityisesti saaren itäosassa. Maiseman tajuaa olevan yhtä kivikkoa, jonka raoista kasvaa ruohomattomaisen matala kataja. Olen nähnyt tämän maiseman myös elokuussa, ja silloin kanerva värjää kaiken sinisävyiseksi. Kesällä täällä on paljon käärmeitä. Kivikkoa voi pitää vaikeakulkuisena, tai sitten voi kehittää siinä liikkumisesta ihan oman taitolajinsa.

Majakka idästä. Iltapuolen taivas ei ollut enää aivan pilvetön. Kuva: Juha Föhr

Majakka on saaren keskipiste. Sitä kannattaa kävellä katsomaan eri suunnista niin päivällä kuin yölläkin. Majakan valo on suunnattu suunnilleen etelään ja kaakkoon, ei esim. pohjoiseen. Minulla kävi tuuri: näin valon öisin suoraan ikkunasta. Kaksi yötä, joista jäljempänä jo voimistui etelätuuli. Tiistaina aamupuolella satoi, pääosin vettä, mutta jokin lumihiutalekin. Eivorin matkan alkaessa alkoi olla jo selkeämpää, eikä tuulikaan ollut mikään kova.

Tekemäni matka on erittäin suositeltava ja jossain määrin ehkä omaperäinenkin idea. Kaiken muun ohella se oli säämatka: sään mukaan tarkasti suunniteltu, ja vedessä saattoi ratkoa mielessään jään muodostumisen arvoituksia. Kylläpä voitti löhöilyn kotona!

Matkan voi tiivistää vaikka tähän, eli olkoon vaikka sääkoppi (viereinen kuva). Samaan aikaan Helsingissä on puolisen metriä lunta. Talvea pakoon pääsee siis myös ulkosaaristoon!

 

 

 

 

http://www.rosita.fi/reitit/parnainen_uto.htm

http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/varsinaissuomenely/Saaristoliikenne/Sivut/Utonreitti_Eivor.aspx

http://uto.fi/2.0/service.php?lang=fi

http://uto.fi/webcam/

4 vastausta artikkeliin “Utö 26.-28.2.2012 / Talvea paossa”

  1. Saavuin Utö:hön 2 pv Juhan jälkeen, meri oli aivan tyyntä, jäätä vain valkoisina, irtonaisina levyinä, kuin geomeetrinen kuvaelmaa. Utössö ei ollut torstai iltapäivänä yhtään tuulta, sumuinen iltaa, jossa sai seisoa kuin katon alla majakkan valoissa. Mutta se olikin tyyntä myrskyn edellä !! Perjantain vastaisena yöllä alkoi sitten tapahtua : aivan uskoman hurjaa huminaa, vihellystä, kolinaa ja peltikaton paukuttelua. Onneksi oli muutama kilo ylimääräistä painoa joka sekin tarvittiin roikua oven kahvasta kiinni, ettei se lähtisi heti lentoon , kun aamulla sitä avaasin. Täällä ei ollut tietoakaan lumesta ja jäästä, jonka takia tänne tulin, ( katso www.uto.fi/ ajankohtaista, jossa on viime talven mahtaavia jää ja lumikuvia !!!). Täällä aurinko päistoi tosi lämpimästi, olisi jo aurinkolasit ja suojavoide paikkallaan. Nyt tänään 3.3. oli jo ihan uskomaton päivää: ei enää tietoakaan myrskystä, suojaisissa paikoissa jo tosi lämmin, lintujen laulua ( mm. kottaraiset ja paljon muita on jo saapuneet ). Täällä on oikein kevään tunnelmaa. Vielä on viikko aikaa, mitähän kaikkea siinä mahtakaan vielä tapahtua ?

  2. Löysin ulkosaariston rentouttavana ja kiinnostavana vapaa-ajankohteena vuosia sitten ja erityisesti Suomen majakkaseuran jäsenyyden myötä, mitä tulee ulkosaaristossa matkustamiseen käytännössä. Majakkaseuran retkillä pääsee myös paikkoihin, jotka muuten olisivat jokseenkin vaikeasti tavoitettavia. Ulkosaaristo on tavattoman kaunis ja omaperäinen luontotyyppi ja siten myös matkailukohde elämyksiä kaipaavalle. Eikä vain luontotyyppi, vaan kulttuurihistoriallisesti kiinnostava ottaen huomioon merenkulun merkityksen nykyisen globalisaation edeltäjänä. Matkailu ulkosaaristossa täyttää myös ns. extreemimatkailun vaatimuksia ja on kuitenkin tässä ihan lähellä ja kohtuubudjetein saavutettavissa. Moni saariston matkailu- tai muu palvelu on myös sellainen, että sillä on suoraa vaikutusta saariston asuttuna ja sitä kautta elävänä pitämiseen.

  3. Kiitos hyvästä blogikirjoituksesta! Olin pari vuotta sitten Utö:ssä huhtikuussa ja saari jätti lähtemättömän vaikutuksen. Laineilla keinuvat haahkat, muuttolintujen parvet, hyvä ruoka, upea majakka, pieni kaunis kappeli, puhutteleva hautausmaa, jykevät rantakalliot, kanervanummet, kaunis merimatka… Luonnon vahvassa läheisyydessä ihminen asettuu omalle paikalleen. Saarella sielu ja mieli lepäsivät. Suositeltava kohde luonnosta ja verkkaisesta elämänrytmistä pitäville (tai sitä kaipaaville:) Lämmin, tuulenpitävä vaatetus oli ehdoton rantakallioilla lintuja tiiraillessa. Haaveena on uusi matka saarelle tänä tai ensi vuonna. Hyvää kevättalven jatkoa!

  4. Kiinnostava kirjoitus, kiitos JF.
    Terveiset Päijät-Hämeen ja Suur-Saimaan yöpakkasista ja uskomattoman kovilta hangilta.
    eh
    http://www.karjalaispoika.blogspot.com

Kommentit on suljettu.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.