Syksyisen harmaa Espoon Keilaranta. (Kuva: Foreca)
”Suomi on varmasti maailman harmain maa!”
En yhtään epäile, etteikö tämä lausahdus murahda taas lukuisten suomalaisten suusta, kun pitkän ja kuuman kesän jälkeen hämärä, sateet ja pilvisyys ovat alkaneet taas lisääntyä. Päivä lyhenee etelässä 40-45 minuutin viikkotahtia ja Lapissa peräti tunnilla, joten muutokset voivat tuntua aika rajuilta. Meille Pohjoismaissa eläville on jopa surkuhupaisaa puhua siitä harmaudesta, jonka jokainen syksy tuo meille tullessaan, emmekä voi muuta kuin ottaa sen nöyränä vastaan aina uudestaan ja uudestaan.
Saimmekin hiljattain mielenkiintoisen haasteen asiakkaaltamme (Hartwall) ja päädyimme tarkastelemaan harmautta meteorologian näkökulmasta. Onko tosiaan niin, että Suomi saattaisi olla maailman harmain maa?
Suomessa harmaudesta keskustellaan läpi syksyn ja alkutalven – erityisesti siihen aikaan syksystä, kun siirrytään talviaikaan. Tällöin valoisasta ajasta nipistetään kokonainen tunti iltapäivästä, mikä saa harmaan ajanjakson tuntumaan entistäkin harmaammalta. Kaiken lisäksi me suomalaiset vielä pukeudummekin keskimäärin “harmaasti”, ja olemme useissa kaupungeissa suosineet harmaata arkkitehtuuria.
Lähestymistapa tutkia Suomea maailman harmaimpana maana tuntui sen verran hauskalta ja kiehtovalta idealta, että päätimme tarttua haasteeseen ja tarkastella asiaa säätilastojen valossa.
Tänään perjantaina talvi kolkuttelee toden teolla jo maan pohjoisosassa, sillä osa Lapista on saamassa ensilumen ja paikoin lunta kertyy yli viisi senttimetriä. Ensilumen määritelmähän on se, että lunta täytyy kesäaikana olla aamun mittauksissa klo 9 vähintään senttimetrin verran, talviaikana kelpuutetaan klo 8 mittaustulos. Näin ollen jos jostain kohtaa tänään satava lumi ehtii sulamaan ennen huomisaamua, ei sitä vielä ensilumeksi lasketa. Pysyvää lumipeitettä tästä ei ole kuitenkaan vielä tulossa, sillä ensi viikolla on lokakuisen lämpöaallon vuoro: etelässä lukemat ovat niin korkeita kuin tähän aikaan vuodesta vain voi olla ja Lapista lumet sulavat vauhdilla.
Pöllyävää lunta Kilpisjärven teillä perjantaiaamuna. Iltapäivän kuluessa lunta voi pyryttää Lappiin yli 5 cm. / Kuva: Liikennevirasto, kelikamerat
Kolea viikonloppu
Lapissa viikonloppu on kylmä ja talvinen: päiväsaikaankin lämpötila jää paikoin pakkasen puolelle ja sunnuntain vastaisena yönä saatetaan mitata tämän syksyn pohjalukemat, kun pakkasta voi paikoin olla 10…15 astetta. Etelässä viikonloppua voisi luonnehtia vaihtelevaksi: lauantai on poutaisempi päivä, sunnuntaina tuulee, sataa ja on hyvin koleaa. Maanantaiaamuksi sitten pakastuu ja tienpinnat jäätyvät – ikäviä keliongelmia odotettavissa. Maanantain jälkeen tosin keliongelmista ei kannata hetkeen välittää, sillä lämpöaalto tekee tuloaan.
Suomessa ukkostaa eniten heinäkuussa: juhannuksesta elokuun alkuun on yleensä aktiivisin ukkoskausi sisämaassa, rannikoilla ja merialueilla ukkoset ajoittuvat enemmänkin elokuuhun. Tilastojen valossa viime vuosikymmenien aikana eniten on ukkostanut Länsi-Suomessa Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle yltävällä vyöhykkeellä. Voimakkaimmat ukonilmat ovat osuneet iltapäiviin ja alkuiltaan.
Kuuropilvet syntyvät auringon lämmittämän mantereen yllä, joten erityisesti alkukesällä kuuropilviä muodostuu herkemmin maa-alueiden yläpuolella, sillä suuret vesistöt ja merialueet ovat vielä varsin kylmiä, eikä niiden yllä pääse muodostumaan kuuropilvelle välttämättömiä nousevia ilmavirtauksia. Kuuropilvet saattavat kuitenkin ilmavirtausten mukana ajautua mantereelta vesistöjen ylle, mutta meriveden lämpötilan ollessa mannerta matalampi, menettää kuuropilvi nopeasti energiansa ja heikkenee. Tämän vuoksi esimerkiksi Helsingissä ukkospäiviä on huomattavasti vähemmän kuin sisämaan puolella pohjoisempana.
Sitä vastoin rintamasysteemeihin liittyvät laaja-alaiset ja nopeasti liikkuvat monisoluiset kuuropilvet eivät välitä alustasta piirun vertaakaan, ja liikkuvat kylmän merenkin yli heikentymättä. Näin kävi esimerkiksi viime kesänä Kiira-myräkän yhteydessä.
Tyypillisiä ukkostilanteita Suomessa
Kylmä rintama: kylmän rintaman ylitys laukaisee ilmakehässä nousevia ilmavirtauksia, jotka ruokkivat ukkospilvien syntymistä laajoilla alueilla. Jos etupuolella on helteistä ja kosteaa ilmaa, voi rintaman kohdalle muodostua voimakkaita ja laaja-alaisia ukkoskuuroja.
Yksittäinen kuuropilvi: näihin liittyvä salamointi on usein paikallista ja nopeasti ohimenevää. Kuuron elinikä on korkeintaan muutamia tunteja. Yksittäisiä kuuropilviä syntyy, kun lämpötila laskee korkeuden mukana tarpeeksi, jolloin ilmakehä on epävakainen. Näin käy yleensä kesäpäivänä mantereen yllä.
Lämmin meri, kylmä ilma: loppukesällä ja alkusyksystä lämpimien vesistöjen yllä voi syntyä ukkoskuuroja, sillä pinnassa on huomattavasti lämpimämpää kuin ylempänä ilmakehässä. Ukkosia syntyy erityisesti nk. ”kylmien pisaroiden” eli matalapaineen solan yhteydessä, jolloin lämpötilaero maanpinnan ja ylemmän ilmakehän välillä on hyvin suuri ja tilanne on suotuisa ukkoskehitykselle.
Matalapaineen sola: ylemmän ilmakehän virtauskentän muutokset ja ylhäällä ilmakehässä oleva matalapaine voivat laukaista voimakkaitakin ukkoskuuroja varsinkin jos tuulen suunta eri ilmakerroksissa vaihtelee voimakkaasti. Tällöin on voimakas tuuliväänne, joka on suotuisa pitkäkestoisille ukonilmoille, jopa supersoluille.
Näin lasket salaman etäisyyden
Äänen nopeus on 330 m/s eli vain murto-osa valonnopeudesta. Ääni kulkee siis kilometrin kolmessa sekunnissa. Salaman välähdyksestä ukkosen jyrinään kuuluva aika jaetaan kolmella ja täten saadaan selvitettyä salamaniskun etäisyys kuulijasta. Pisimmillään ukkosen jyrähdyksen kantama on n. 20 km, tämän jälkeen ääniaallot alkavat jo taipua voimakkaasti, eikä jyrinää enää välttämättä kuulu.
Videolla meteorologimme Anna Latvala piirtää ukkospilven kehityksen.
”Beast from the east” oli maaliskuun alussa kuumana puheenaiheena Euroopassa, kun Siperiasta levittäytyi Keski- ja Pohjois-Eurooppaan jopa poikkeuksellisen kylmää ilmaa. Lunta nähtiin Välimerellä, Britteinsaarilla ja Irlannissa saakka. Tässä välissä sää ehti lämmetä ja kevättäkin oli jo ilmassa Manner-Euroopassa, mutta vain hetkellisesti. ”Another beast from the east” on jo hyvää vauhtia matkalla kohti Eurooppaa ja viikonloppuna kylmän ilman alue kartoilla näyttää suoranaiselta nyrkiniskulta Venäjältä Iso-Britannialle, katsokaa vaikka itse:
GFS-malliin pohjautuva 850 hPa:n ilmamassapoikkeama. Keski-Euroopassa ja Iso-Britanniassa ilmamassan lämpötila on jopa yli 10 astetta normaalia kylmempää. Varsinainen kylmä nyrkinisku Briteille siis. / Kuvan lähde: Pivotal Weather / GFS
Viikonloppuna poikkeuksellisen kylmää Keski-Euroopassa
Viikonlopun kaltaisia tilanteita ei 1900-luvulta kovinkaan montaa löydy. Viikonlopun aikana kylmin ilmamassa levittäytyy Euroopassa hyvin kapealle alueelle, mutta näillä alueilla, missä poikkeama on yli 10 astetta normaalia kylmempään suuntaan, voidaan puhua poikkeuksellisesta tilanteesta. Näin kylmiä maaliskuun puolivälin lämpötiloja mitataan siis vain kerran tai pari vuosisadassa. On jopa mahdollista, että jollain alueilla syntyy uusia paikallisia kylmyysennätyksiä.
Lauantain ja sunnuntain kuluessa kylmimmän ilmamassan eteläreunalla kulkee Keski-Euroopassa sateita. Keski-Euroopassa ja Iso-Britanniassa sateet tulevat lumena ja räntänä, joten talvi tekee ainakin tilapäisesti paluun. Täysin ennenkuulumatonta lumi ei kuitenkaan Iso-Britanniassa maaliskuussa ole: viimeksi 22.-24. maaliskuuta vuonna 2013 saaren keski- ja pohjoisosa saivat lumimyräkässä yli 20 sentin lumipeitteen.
Idempänä Euroopassa päivälämpötilatkin uhkaavat jäädä viikonvaihteessa pakkasen puolelle, mikä on tähän aikaan vuodesta vähintäänkin harvinaista. Aurinko lämmittää leveysasteillamme jo samalla teholla kuin syyspäiväntasauksena, jolloin valtaosassa Manner-Eurooppaa päivän ylimmät lämpötilat ovat vielä lähellä 20 astetta. Nyt edes auringon teho ei riitä kumoamaan Siperian hyistä nyrkiniskua. Myöhemmin ensi viikolla kylmyys levittäytyy myös Välimeren maihin.
Länsi-Euroopan kaupungeista mm. Pariisi ja Lontoo saanevat ainakin hetkellisen lumipeitteen viikonlopun aikana. Kuva: ForecaGFS-malliin pohjautuva 850 hPa:n ilmamassapoikkeama ensi viikon tiistaina. Välimerellä ja Pohjois-Afrikassa saakka on odotettavissa hyvin koleaa säätä. / Kuvan lähde: Pivotal Weather / GFS
Pitkän ajan ennusteet: kevättä ei vielä näköpiirissä
Sekä keskipitkissä että pitkissä ennusteissa kevättä ei tällä hetkellä ole Suomeen näköpiirissä. Viikonloppuna sää lauhtuu tilapäisesti ja sunnuntaina Etelä- ja Keski-Suomessa lämpötila kohoaa hetkeksi plussan puolelle föhntuulen ansiosta, mutta ensi viikolla uusi arktinen purkaus leviää pohjoisesta ja vie kevään tuulahduksen mennessään. Etelää myöden on selkeinä öinä tiedossa ensi viikolla kireitäkin yöpakkasia, päivälämpötilatkin ovat jäämässä pakkasen puolelle.
Ensi viikon jälkeen huhtikuu lähestyy jo toden teolla. Huhtikuun aikana auringon teho alkaa olla pohjoisella pallonpuoliskolla jo samaa luokkaa kuin elo-syyskuun vaihteessa, joten kylmistä ilmamassoista huolimatta kevät saapuu – vaikka sitten väkisin. Myöhäisimmillään terminen kevät on startannut etelässä huhtikuun jälkimmäisellä puoliskolla, esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä 18. huhtikuuta vuonna 1966. Pohjoisempana kevät on saattanut alkaa vasta toukokuussa.
Olivat siis ilmamassat kuinka kylmiä tahansa maalis-huhtikuun vaihteessa, alkaa kevätaurinko olla jo sen verran voimakas, että päivälämpötilat kohoavat jo ”väkisinkin” plussan puolelle. Eikä tässä ole mitenkään kirkossa kuulutettua, etteikö kevät voisikin alkaa ajallaan tänä vuonna.
Mutta kevättä odotellessa: pipo ja talvitakki päälle ja nauttimaan auringosta – oli pakkasta tai ei!
Vaasassa osataan ottaa ilo irti kylmästä maaliskuusta. Kuva: Matti Hietala
Suomen 100-vuotisjuhlavuosi kääntyy kohti loppuaan. Foreca osallistui juhlavuoteen mm. ikuistamalla Suomen luontoa, vuodenaikoja ja säitä lintuperspektiivistä. Videoiden kuvaajana toimi meteorologimme Markus Mäntykannas. Kuvat on otettu mm. Kilpisjärvellä, Saana-tunturilla, Kiikunlähteellä Hollolassa, Raaseporissa, Hangossa, Keuruulla, Päijänteellä Pulkkilanharjulla, Helsingissä, Lohjajärvellä, Fiskarsissa ja Keravalla. Revontulikuvat on kuvattu Norjan puolella lähellä Kilpisjärveä kohti Suomea. Tässä vielä koottuna videot!
Mikä teidän mielestänne on Suomen luonnon kaunein paikka? Entä millainen on Suomen paras sää ja miksi?
Forecalla seurataan tiiviisti lähestyvän joulun sää- ja lumitilannetta. Tuoreimpien sääennusteiden mukaan suuressa osassa maata valkea joulu on mahdollinen, mutta mitä kertovat tilastot valkeista jouluista?
Takuuvarma valkea joulu Itä- ja Pohjois-Suomessa
Tilastotietojen valossa joulunaika on takuuvarmasti valkea laajalti maan pohjoisosassa, Kainuussa ja Koillismaalla. Mitä etelämmäs ja lähemmäs rannikkoja mennään, sitä suurempi on mustan joulun todennäköisyys.
Meren läheisyys korreloi voimakkaasti valkean joulun todennäköisyyden kanssa: eron voi huomata jopa Lapissa, jossa voisi kuvitella jokaisen joulun olevan valkea. Jo Perämeren rannikolla on harvakseltaan ollut mustia jouluja ja mitä etelämmäs rannikkoaluetta mennään, sitä enemmän mustia jouluja on esiintynyt. Suurin osa Suomen merialueista on vielä joulun aikoihin sulana ja pohjoisella Itämerellä pintaveden lämpötila on noin viisi astetta. Meren lauhduttava vaikutus tuntuu erityisesti Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa ja -rannikolla, missä 2000-luvun jouluista vain alle puolet on ollut valkeita.
Valkean joulun todennäköisyys tarkastelukaudella v. 1981-2010.
Mustat joulut yleistyvät
Ilmastonmuutos tuntuu ja näkyy jo Suomen talvissa. Lumikausi on lyhentynyt ja erityisesti pysyvän lumipeitteen saapuminen on viivästynyt 2000-luvulla maan eteläosassa usein tammikuun puolelle. Pohjoisessa ilmastonmuutos ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole uhkaamassa valkeita jouluja, mutta maan etelä- ja keskiosassa mustien joulujen määrä lisääntyy. Erityisesti etelä- ja lounaisrannikolla valkeiden joulujen todennäköisyys pienenee kiihtyvällä vauhdilla lisääntyvien vesisateiden ja lämpimämmän Itämeren vuoksi.
2000-luvulla Lapin sisämaassa kaikki joulut ovat olleet valkeita, mutta Oulussa on koettu yksi musta joulu. Jyväskylässä mustia jouluja on ollut muutama kappale ja Helsingissä liki puolet jouluista on ollut lumettomia. Hangossa meren vaikutus on tuntunut eniten, sillä mustia jouluja on ollut valkeita enemmän.
Mustat joulut 2000-luvulla (lähde: Ilmatieteen laitos)
Suuressa osassa maata tänä vuonna valkea joulu
Tällä hetkellä maa on musta lähinnä paikoin etelä- ja lounaisrannikolla, suuressa osassa maata on lumipeite. Maan eteläosaan ei ole tiedossa suurempia sadekertymiä ennen joulua, lähinnä pohjoisen yli kulkee runsaampia lumisateita alkuviikolla, joiden jälkeen Suomeen virtaa lännestä erittäin leutoa ilmaa. Jo tiistaina lämpötila kohoaa etelä- ja länsirannikolla suojan puolelle ja keskiviikkona lämpöasteita on lähes koko maassa. Näiden päivien aikana lumipeite saattaa osittain sulaa pois etelä-, lounais- ja länsirannikolta, mutta sisämaasta lumi ei ehdi sulaa. Juuri ennen joulua maa saattaa siis olla mustana esimerkiksi Helsingissä, Hankoniemellä ja paikoin lounaisrannikollakin.
Joulun ennustetta päivitetty 17.12.2017:
Juuri ennen joulua sää näyttäisi kylmenevän pohjoisesta alkaen ja ainakin muutaman päivän ajan koko maassa on pakkasta. Säämallit ovat muuttaneet kantaansa jouluaaton ja -päivien ennusteesta leudompaan suuntaan. Tiedossa on mahdollisesti useampikin sadealue lauhassa länsivirtauksessa. Ennuste on tällä hetkellä vielä epävarma, joten tarkennamme tilannetta ensi viikon kuluessa.
Tämän hetkisen ennusteen valossa suuressa osassa maata on edelleen mahdollisuus valkeaan jouluun, lähinnä etelä- ja lounaisrannikon kohtalo on vielä avoin.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
