Tornadot Yhdysvalloissa ja Euroopassa

Julkaistu

Tornadokausi on parhaillaan vilkkaimmillaan Yhdysvalloissa, kun taas Euroopassa vilkkain kausi ajoittuu kesään. Viime viikolla Euroopan pyörremyrskysesonki sai räväkän alun Pohjois-Saksassa, Rostockin eteläpuolella, kun voimakkuudeltaan F3-luokan trombi* repi irti talojen rakenteita ja tuhosi ajoneuvoja. Tänä vuonna Yhdysvalloissa tornadoja on ollut kuitenkin paljon tavanomaista vähemmän: toukokuun 6. päivään mennessä tornadohavaintoja oli 245 eli lähes puolet tavanomaista vähemmän. Vilkkaimpina tornadovuosina havaintoja on kertynyt toukokuun alkuun mennessä jopa yli 600.

Tornadon synty

Tornado syntyy yleensä voimakkaan ukkospilven, kuten esimerkiksi supersolun, yhteyteen. Tornadon synty on jokseenkin monimutkainen: se vaatii syntyäkseen monessa eri ilmakerroksessa eri suuntaan puhaltavia tuulia ja pyörteisyyttä. Voimakkaissa ukkospilvissä on aina merkittäviä nousuvirtauksia, joissa lämmin ja kostea ilma nousee maanpinnalta ylöspäin ja ruokkii ukkospilveä. Jos nousuvirtaukset ovat tarpeeksi voimakkaita ja ”imaisevat” sisäänsä ukkospilven yhteydessä esiintyvän vaakasuuntaisen pyörteen, voi tornado muodostua. Tornado näkyy pilven alareunaan muodostuvana suppilona, jossa paine laskee rajusti painaen suppiloa alaspäin. Täysin kehittyneestä tornadosta voidaan puhua silloin, kun suppilo koskettaa maata. Jos tuuli (perusvirtaus) on kuitenkin maanpintatasolla liian voimakasta, tornadon synty estyy tai suppilo ei koskaan yllä maanpintaan saakka. Näin ollen otollisimmat olosuhteet syntyvät, kun maanpinnalla tuuli (perusvirtaus) on heikko, ylempänä ilmakehässä on voimakas virtaus ja nousuliikkeet ovat merkittäviä. Tornadojen voimakkuutta mitataan Fujita-asteikolla (0-5).

Kuva 1: Fujita-asteikkoa käytetään tornadojen voimakkuuden mittaamiseen.
Kuva 1: Fujita-asteikkoa käytetään tornadojen voimakkuuden mittaamiseen.

Koska tornadon synnystä on hankala kirjoittaa ilman käytännön esimerkkiä, kannattaa vilkaista tämä video.

Yhdysvaltojen tornadot

Tornado Alley (tornadokuja) on Yhdysvaltojen Keskilännessä sijaitseva alue, joka on maapallomme tornadoherkintä seutua. Mutta miksi näin?

Yhdysvaltojen etelä- ja pohjoisosien välillä lämpötilaero voi kasvaa keväällä erittäin suureksi. Etelän suunnalta, Meksikonlahdelta saapuvat lämpimät ja kosteat ilmavirtaukset, voivat nostaa päivälämpötilan reilusti yli 30 asteeseen eteläisissä osavaltiossa, kun taas pohjoisissa osavaltioissa lämpötila voi olla 20-30 astetta alempi. Kanadan puoli on vielä talven jäljiltä kylmä ja verrattaen kuiva, joten sieltä saapuvat pohjoiset ilmavirtaukset ovat täysi vastakohta eteläisille. Matalapaineita syntyy herkästi Yhdysvaltojen etelä- ja keskiosaan, kun lämpötilaero etelän ja pohjoisen välillä kasvaa suureksi ja lämmin syöttövirtaus Meksikonlahdelta kuljettaa kosteutta kohti pohjoista. Tornadon syntyä edesauttaa seuraava sääasetelma: voimakas lämpimän ja kostean ilman syöttövirtaus Meksikonlahdelta kohti pohjoista, pohjoisesta vastaan puhaltava kylmä ja kuiva ilmavirtaus ja yläilmakehässä lännestä kohti itää puhaltava voimakas suihkuvirtaus.

Kuva 2: Yhdysvaltojen "Tornado Alley" on maapallomme tornadoherkintä aluetta.
Kuva 2: Yhdysvaltojen ”Tornado Alley” on maapallomme tornadoherkintä aluetta (kuva: MTV/Markus M)
Kuva 3: Maanantaina 11.5. sääasetelma voimakkaille ukkosille, tornadoille ja suurille rakeille oli suotuisa Yhdysvaltojen keskiosassa.
Kuva 3: Maanantaina 11.5. sääasetelma voimakkaille ukkosille, tornadoille ja suurille rakeille oli suotuisa Yhdysvaltojen keskiosassa.

Yhdysvaltojen tornadot saavat paljon media-arvoa, mutta tiesittekö, että on olemassa eräs maa, missä tornadot ovat vaatineet Yhdysvaltojakin enemmän kuolonuhreja ja aiheuttaneet suurta taloudellista vahinkoa? Kyseessä on Bangladesh. Siellä tornado-olosuhteet ovat Yhdysvaltojen tapaan otolliset keväisin, kun Himalajalta puhaltavat hyiset sekä kuivat ja Intian valtameren kosteankuumat ilmamassat törmäävät keskenään. Bangladeshin verrattaen primitiiviset olosuhteet vaativat usein lukuisia kuolonuhreja. Vuonna 1989 Daulaptur-Saturia -niminen F5-luokan tornado on ollut kaikkien aikojen kuolettavin: se vaati peräti 1300 ihmisen hengen. Tässä esimerkki viimeisimmästä merkittävästä bangladeshilaisesta tornadosta.

Tornadoja (trombeja) myös Euroopassa

*Euroopassa tornadoja nimitetään usein trombeiksi. Otollisimmat olosuhteet syntyvät kesäisin, kun Välimereltä tai Mustaltamereltä virtaa kosteaa ja lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja samaan aikaan lännestä lähestyy matalapaine, jonka länsipuolelta puskee viileämpää ja kuivempaa ilmaa kohti itää. Jos yläilmakehän suihkuvirtaus on tämän lisäksi voimakas, on trombien syntyminen mahdollista.

Euroopan mittakaavassa trombeja esiintyy yleisimmin Länsi- ja Keski-Euroopan alavilla alueilla. Trombitilastojen kärjessä ovat Alankomaat sekä Belgia – myös Saksassa, Pohjois-Ranskassa, Puolassa ja Ukrainassa trombeja koetaan muuta Eurooppaa yleisemmin. Tiettävästi tuhoisimmat F4-, ehkä jopa F5-luokan trombit, on koettu Alankomaissa sekä Venäjällä. Viimeisin F4-luokan trombi on havaittu 3.8.2008 Alankomaissa. Eniten kuolonuhreja vaatinut trombi, voimakkuudeltaan jopa F5, on sattunut Länsi-Venäjällä (Jaroslavlin alueella) kesäkuussa 1984. Se vaati yli 400 ihmisen hengen, ja tuulen nopeuden arveltiin olevan hetkellisesti jopa yli 100 m/s.

Suomessakin trombit ovat jokakesäinen ilmiö. Monen yllätykseksi voimakkain Suomessa havaittu trombi on ollut Fujita-asteikolla peräti 4! Ilmatieteen laitoksen mukaan voimakkuudeltaan vähintään F2-luokan trombeja havaitaan Suomessa joka toinen kesä. Keskimäärin trombeja havaitaan 14 kesässä, tosin osa niistä jää havaitsematta.

Keltainen toukokuu

Julkaistu

Kuukaudet vierivät, ja nyt on toukokuun vuoro näyttää parhaat puolensa. Kevät on ollut meillä melko epävakainen ja viime päivinä runsaat sateet ovat jälleen kastelleet maata siellä täällä, mutta siitepölyallergikot tuskin valittavat. Vaikka auringonpaistetunteja onkin paikoin kertynyt niukahkosti, ovat päivät jo pitkiä ja illat valoisia. Aurinkoisina hetkinä tuntuu jo lämpöiseltä – lämmittäähän aurinko jo tähän aikaan vuodesta samalla teholla kuin elokuussa. Aurinkoisella säällä saattaa jo ruskettuakin ja polttaa nahkansa, sillä eteläisessä Suomessa UV-indeksi on jo kohtalainen pilvettömällä säällä. Yli tunnin oleskelu auringossa voi kärventää herkemmän ihotyypin.

Kevät on edennyt tänä vuonna maltillisesti, minkä myötä luontokin heräilee hitaasti mutta varmasti. Luonnon heräämistä onkin ollut ilo seurata, kun olen aloittanut taas kesäisen pyöräily- ja lenkkeilyharrastukseni. On kutkuttavaa jokaisella ulkoilureissulla huomata, kuinka luonnossa on tapahtunut jotain uutta ja vehreys lisääntyy. Ensin tulivat leskenlehdet, sitten valko- ja sinivuokot ja nyt lehtipuut puskevat varovaisesti kirkkaanvihreitä lehtiään esiin. Osa puista vielä ujostelee, varsinkin kylmien vesistöjen äärellä, mutta hiljalleen lisääntyvä lämpö rohkaisee luontoa ottamaan pian taas seuraavan askeleen. Toisaalta on muistettava, että Suomi on pitkä maa: siinä, missä eteläisessä Suomessa ruohikko ja puut vihertävät jo lupaavasti merkkinä lähestyvästä kesästä, pääsee Lapissa vielä hiihtämään yli puolimetrisille hangille. Esimerkiksi Kilpisjärvellä ja Kittilässä lunta on vielä yli 70 cm.

Keltainen ja monen muunkin värin täyteinen toukokuu on saapunut, joten nautitaan siitä. Jätän lörinät tällä kertaa lyhyeen, sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Toukokuu on kaunista aikaa, eikö vain:

Kuva 1: Ilta-aurinko ja tuoreen lehden tynkä Helsingin Aurinkolahdessa.
Kuva 1: Ilta-aurinko ja tuoreen lehden tynkä Helsingin Aurinkolahdessa.
Kuva 2: Kevätilta pimenee Helsingin Kaivopuistossa vappuiltana.
Kuva 2: Kevätilta pimenee Helsingin Kaivopuistossa vappuiltana.
Kuva 3: Puut vihertävät jo lupaavasti Helsingin Seurasaaressa.
Kuva 3: Puut vihertävät jo lupaavasti Helsingin Seurasaaressa.
Kuva 4: Toukokuun väriloistoa Seurasaaressa.
Kuva 4: Toukokuun väriloistoa Seurasaaressa.
Kuva 5: Tammi, kallio ja kalastaja toukokuisena iltana Helsingin Mustikkamaalla.
Kuva 5: Tammi, kallio ja kalastaja toukokuisena iltana Helsingin Mustikkamaalla.
Kuva 6: Punainen toukokuu?
Kuva 6: Punainen toukokuu?
Turku 7: Kirsikkapuut kukoistavat Turun Aurajoen rannassa.
Kuva 7: Kirsikkapuut kukkivat Turun Aurajoen rannassa.

 

Mikä on sinusta kevään paras hetki ja kuukausi?

Ps. Ihanaa äitienpäivää kaikille Suomen äideille!

10 hurjinta extreme-säämatkakohdetta

Julkaistu

Tavanomaisesti lomailijat valitsevat matkakohteensa hyvin rationaalisin perustein: mihin on edullista matkustaa, missä on mielenkiintoinen kulttuuri tai historia, missä on hyviä rantoja tai missä on lämmintä. On kuitenkin olemassa pienempi joukko ihmisiä, jotka tykkäävät extreme-kohteista, minne valtaosa muista ei matkustaisi. Ja on olemassa vielä pienempi joukko ihmisiä, jotka matkustavat extreme-sään perässä. Se ei liene kovin budjettiystävällistä, eikä aina palkitsevaakaan, mutta parhaimmassa tapauksessa extreme-säämatkailu tarjoaa sääfanaatikolle unohtumattomat adrenaliiniryöpyt. Minun ensimmäinen extreme-sääkohde on jo mietittynä (#2), mutta tarkempaa suunnittelua vailla. Entä sinun?

10 varteenotettavaa extreme-sääkohdetta:
1. Kylmintä: Vostok, Anktartis / Verhojansk, Venäjä

Nämä kohteet ovat maapallomme kylmimpiä talviaikana. Lämpötila saattaa alimmillaan laskea alle -60 asteeseen, ja erityisesti Antarktiksella laaksojen välissä myrskyn voimalla puhaltavat katabaattiset tuulet saavat sitkeimmänkin sissin jäätymään pystyyn. Verhojansk sijaitsee Oulun korkeudella ja on siitä erikoinen kohde, että vuodenaikojen välinen lämpötilavaihtelu voi olla jopa yli 100 astetta. Verhojanskin pakkasennätys on liki -70 astetta, kun taas kesäisin maksimilämpötila voi kohota 35 lämpöasteeseen. Antarktiksen Vostokissa on mitattu maapallomme alin lämpötila, -89,2 astetta.

2. Suurin tornadotiheys: Oklahoma City, Oklahoma, Yhdysvallat

Oklahoma on surullisen kuuluisa osavaltio lukuisista ja tuhoisista tornadoistaan. Oklahoma City kantaa puolestaan tilastoissa ykkössijaa Yhdysvaltojen ja kenties koko maapallomme tornadoherkimpänä kaupunkina. Sadan vuoden aikana pelkästään Oklahoma Cityn ympäristössä on havaittu peräti 100 tornadoa – noin yksi vuodessa siis. Viimeisin erittäin tuhoisa F5-luokan tornado koettiin Oklahoman osavaltiossa, Mooressa 20.5.2013. Tornado tappoi 24 ihmistä ja aiheutti 2 miljardin dollarin suuruiset taloudelliset vahingot.

3. Kuuminta: Kuolemanlaakso, Yhdysvallat

Yhdysvaltojen Kuolemanlaaksossa on mitattu liki sata vuotta sitten maailman korkein lämpötila: 56,7 astetta. Lämpötila kohoaa lähes joka kesä 50 asteen korville, mutta keskilämpötiloiltaan maailman kuumin paikka löytyy Libyan sisämaasta. Libyan El Aziziassa mitattiin 13.9.1922 huimat 57,8 astetta, kunnes myöhemmin kävi ilmi, että mittari oli ilmeisesti vauroitunut, eikä lukemaa täten enää pidetä virallisena maapallon korkeimapana.

4. Tuulisinta: Mt. Washington, New Hampshire

Täällä puut ovat taipuneet merkkinä kovista tuulista, jotka ovat puuskissa olleet pahimmillaan jopa 103 m/s. New Hampshire sijaitsee Yhdysvaltojen koillisrannikolla, missä kehittyy lämpimien ja kylmien merivirtojen törmäysvyöhykkeellä voimakkaita sykloneita. Erityisesti talvisin tuuli yltyy usein vaarallisen voimakkaaksi.

5. Pimeintä/valoisinta: Huippuvuoret, Norja

Vaikea kuvitella, että parintuhannen kilometrin päässä Suomen pohjoispuolella on saari, jossa on ympärivuotista asutusta. Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla ilmasto on selvästi lauhkeampi kuin niillä leveysasteilla tyypillisesti, mutta luonto on erittäin karu. Eksoottiseksi kohteeksi Huippuvuoret tekee äärimmäinen kaamos ja yötön yö, joissa mennään molemmissa astetta Lappia pidemmälle. Kyllä asukkailla täytyy olla sisua selvitäkseen 26. lokakuuta alkavasta ja vasta 15. helmikuuta päättyvästä kaamoksesta, joka on sydäntalvesta niin syvä, että keskellä päivääkin on pilkkopimeätä.

6. Suurimmat vuorokautiset lämpötilamuutokset: Browning, Montana

23.-24.1.1916 Browningissa koettiin hurjia: lämpötila tipahti vuorokaudessa +7 asteesta -49 asteeseen. Montanalaiset ovatkin tottuneet käyttämään yhtenä päivänä ilmastointilaitteita ja heti seuraavana lämmittimiä. Ei ole mitenkään tavatonta, että erityisesti välivuodenaikoina Yhdysvaltojen pohjoisissa osavaltioissa sää saattaa muuttua vuorokaudessa dramaattisesti: yhtenä päivänä saatat kävellä ulkona t-paidassa yli +20 asteen lämmössä ja seuraavana päivänä maata saattaa peittää puolen metrin paksuinen lumipeite.

7. Kuivinta: Arica, Chile

Chilen rannikkoseutu on äärimmäisen kuiva pysyvän korkeapaineen vuoksi. Chilen rannikkoseudulla merivesi on matalaan leveysasteeseen nähden huomattavan viileää, mikä ylläpitää laskevia ilmavirtauksia ja korkeapainetta. Aricassa sataa keskimäärin 0,5 mm vuodessa.

8. Suurimmat lumikertymät: Mt. Baker, Washington

Ennätys on 2895 cm lunta yhden talvikauden aikana. Siis kokonaiset 29 metriä – 16 meikäläistä päällekäin! Tällä vuorella ja ylipäänsä Luoteis-Yhdysvaltojen ja Lounais-Kanadan vuorilla orografinen sade voi joinakin talvina olla äärimmäisen voimakasta: lauhkeat ja hyvin kosteat tuulet saapuvat Tyyneltämereltä nousten vuorenrinnettä pitkin ylös ja tiivistyen ylempänä pilviksi ja sakeaksi lumisateeksi. Yhdysvaltojen luoteisosa sijaitsee runsaiden talvisateiden vyöhykkeellä.

9. Kosteinta ja sateisinta: Cherrapunji, Intia

Monsuunikautena kesäisin ilman suhteellinen kosteus nousee täällä keskimäärin 95 %:iin, ja heinäkuun keskimääräinen sademäärä on jopa 3272 mm. Cherrapunjissa on mitattu kaikkien aikojen sade-ennätys: yli 26 000 mm/vuosi ja 9300 mm/kuukausi, mikä tarkoittaa sitä, että vettä on tullut joka päivä keskimäärin yhtä paljon kuin esimerkiksi Suomen Pohjois-Lapissa Utsjoella keskimäärin kokonaisessa vuodessa.

10. Suurin hurrikaanitiheys: Cape Hatteras, Pohjois-Carolina

Hurrikaani pyyhkäisee Cape Hatteraksin läpi vähintään kerran 1,36 vuodessa. Edellisen kerran aluetta ravisteli hurrikaani Arthur vuonna 2014.

10 extreme-sääkohdetta
10 extreme-sääkohdetta

 

Alkuperäinen artikkeli: http://uk.askmen.com/top_10/travel/top-10-extreme-weather-destinations_10.html

Vappu 2015: Kostea vai tipaton?

Julkaistu

Kevät etenee vauhdilla – työväen ja ylioppilaiden juhlapäivän, vapun, saapuminen merkitsee aina sitä, että kevät on jo melko pitkällä. Sään puolesta vappu on kuitenkin aina yhtä arvaamaton: kerran sitä on rämmitty loskassa hyisessä viimassa ja kerran istuttu vappupiknikillä hiekkarannalla lähes vailla rihman kiertämää.

Ennen tulevaa vappua säätyyppi ehtii Suomessa muuttua lämpimämpään suuntaan, mutta itse vapun säätä voi vielä vain arvailla. Osassa maata piknikit voivat sujua tipattomina lämpimässä auringonpaisteessa, kun taas osassa maata rankkasade voi tehdä tunnelmasta varsin kostean.

Säätyyppiin muutos viikonloppuna

Suomi on kuulunut viime aikoina polaarisen suihkuvirtauksen kylmemmälle puolelle, mutta viikonvaihteessa Norjan länsipuolelle parkkeeraava matalapaine kääntää tuulet puhaltamaan pitkästä aikaa lounaan ja etelän kantilta, ja jo viikonloppuna etelässä aurinkoisina hetkinä lämpöasteita voi olla 15.

Alkuviikolla tilanne muuttuu astetta mielenkiintoisemmaksi, sillä Suomen ylle näyttäisi muodostuvan tiukka lämpötilagradientti (ilmamassojen rajavyöhyke). Samaan aikaan kun etelästä puskee jo kesäistä, suorastaan helteistä ja kosteaa ilmamassaa, on lännessä tyrkyllä selvästi viileämpää ja kuivempaa ilmaa. Suomi näyttäisi osuvan juuri ilmamassojen rajavyöhykkeelle ja tällöin rankatkin, lounaasta kohti koillista liikkuvat vesisateet, ovat mahdollisia. Alue, johon ilmamassojen rajavyöhyke syntyy, määrittelee vappusäämme. Tekstiä kirjoittaessani myöhään perjantai-iltapäivästä näyttäisi siltä, että vappuna kastuu koko Suomi. Juuri ennen vappua etelässä ja kaakossa olisi mahdollista auringon pilkahtaessa käväistä jopa 20 asteessa, mutta vapuksi hieman viilenisi. Toisaalta, mikäli matalapaineiden reitti muotoutuu yhtään lännemmäs, ainakin eteläinen ja itäinen Suomi saattavat kuulua vapun alla hyvinkin lämpimän ilmamassan piiriin. Pohjoisessa vappu näyttää joka tapauksessa melko kolealta, yöpakkasiakin voi olla ja osa sateista saattaa tulla lumena tai räntänä. Nämä ennusteet elävät koko ajan, joten tilannetta onkin syytä tarkkailla ja päivittää lähipäivinä.

Länsi-Eurooppa viilenee ja Itä-Eurooppa lämpenee ensi viikolla.
Länsi-Eurooppa viilenee ja Itä-Eurooppa lämpenee ensi viikolla.

Kiva tietää: Vapputilastoja

1. Top 5 lämpimimmät vaput (1.5. päivän ylin lämpötila):

1. Lapinjärvi, Ingermanninkylä: +23,5 (1984)
2. Vantaa, Helsinki-Vantaa lentoasema: +23,5 (1998)
3. Puumala, Kirkonkylä: +23,4 (2008)
4. Kouvola, Utti: +23,3 (1998)
5. Kouvola, Anjala: +23,2 (1998)

2. Top 5 kylmimmät vaput Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5. yön alin lämpötila)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. -2,7 C (1971)
2. -2,5 C (1976)
3. -2,0 C (1961)
4. -1,8 C (1995)
5. -1,7 C (1978)

Jyväskylä:

1. -9,0 C (1995)
2. -8,3 C (2007)
3. -7,9 C (1971)
4. -7,3 C (1961)
5. -7,3 C (1967)

Sodankylä:

1. -17,8 C (1981)
2. -17,6 C (1971)
3. -14,1 C (1969)
4. -13,5 C (1961)
5. -12,9 C (1962)

3. Top 3 suurimmat lumensyvyydet Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5.)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. 0 cm (1978) *

Jyväskylä:

1. 38 cm (1966)
2. 38 cm (1981)
3. 35 cm (1988)

Sodankylä:

1. 92 cm (1997)
2. 87 cm (1973)
3. 82 cm (1981)

* Lumipeite on voitu havaita silmin, mutta syvyys on ollut > 1 cm.

4. Top 3 ylimmät lämpötilat 2000-luvulla Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5.)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. +15,5 C (2002)
2. +13,9 C (2004)
3. +13,7 C (2001)

Jyväskylä:

1. +18,5 C (2002)
2. +17,3 C (2009)
3. +16,4 C (2004)

Sodankylä:

1. +14,1 C (2009)
2. +12,9 C (2006)
3. +12,2 C (2002)

Pyyntö teille: kertokaa meille teidän lämpöisimmät ja vilpoisimmat vappumuistot!

(Vapputilastodata: Ilmatieteen laitos)

Haluatko meteorologiksi?

Julkaistu

Helsingin yliopiston meteorologiaopiskelijoiden ainejärjestö, Synop, täyttää tällä viikolla 45 vuotta, onnea! Tämän kunniaksi inspiroiduin kirjoittamaan meteorologiopiskelijan elämästä ja muistelemaan hieman taivaltani meteorologian ihmeellisessä maailmassa.

Minun tarina

Minun säätarina ulottuu vuoteen 1995, jolloin 7-vuotiaana poikana – juuri opinahjonsa aloittaneena – kiinnostuin meteorologiasta. Kiinnostus lähti liikkeelle Guinessin ennätysten kirjoista, jolloin hämmästelin, miten jossain päin maailmaa on voinut sataa kaksi metriä lunta tai tuullut niin kovaa, että puita ja rakennuksia on tuhoutunut. Lapsuusvuosinani haalin itselleni myös Mitä Missä Milloin -kirjoja, lähinnä lukeakseni Suomen säästä. Samoihin aikoihin television säälähetykset alkoivat kiinnostaa niin paljon, että saatoin aamuisin jättää piirretyt väliin katsoakseni nykyistä kollegaani, Pekka Poutaa.

Sääkiinnostus johti myös sääpäiväkirjojen pitämiseen, joita jaksoin päivittää kahdeksan vuoden ajan. 10-vuotiaana päätin erään vaikuttavan ukkosmyräkän jälkeen: ”Wow, sää on siistiä, musta tulee isona säämies!”

Mielenkiinto säilyi vuosien varrella, mutta koska en missään vaiheessa lukio-opintojani ollut erityisen hyvä matematiikassa tai fysiikassa, ajattelin, etten tule pärjäämään vaativissa meteorologian yliopisto-opinnoissa ja hetkeksi luovuin haaveista kokeillakseni jotain muuta. Mielenkiinto muuttui kuitenkin jossain vaiheessa intohimoksi ja ajattelinkin, että olisi tyhmää jättää yrittämättä. Painelin vuodeksi aikuislukioon vahvistamaan matematiikan ja fysiikan taitojani ja sain opiskelupaikkani yliopistossa ensiyrittämällä. Huolet opintojen haastavuudesta osoittautuivat todeksi, mutta jo pelkästään kovalla motivaatiolla rämmin haastavan ensimmäisen opiskeluvuoden yli, kunnes opintoihin tuli rutiinia ja jatko sujuikin helpommin.

Miten ja missä meteorologiaa opiskellaan?

Suomessa meteorologiaa haetaan opiskelemaan keväisin yhteishaun kautta Helsingin matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan fysiikan koulutusohjelmaan. Ainakin aikaisemmin sisäänpääsyyn on riittänyt hyvä arvosana fysiikan ylioppilaskirjoituksista, mutta jos fysiikka jäi välistä tai arvosana ei riitä, voi opiskelupaikkaa hakea myös pääsykokeella.

Meteorologiaa opiskellaan Helsingin Kumpulan kampuksella.
Meteorologiaa opiskellaan Helsingin Kumpulan kampuksella.

Ensimmäisen vuoden opinnot fysiikan puolella ovat kaikille yhteneväiset ja vasta ensimmäisen vuoden päätteeksi valitaan se varsinainen koulutusohjelma, esimerkiksi meteorologia, geofysiikka tai tähtitiede. Ensimmäisen vuoden opinnot saattavat yllättää haastavuudellaan ja meteorologian täydellisellä poissaolemisella. Kursseihin kannattaa kuitenkin panostaa, sillä ne luovat tärkeän pohjan seuraavien vuosien, oman alan, opinnoille.

Itse meteorologiaan pääsee kunnolla käsiksi toisena opiskeluvuotena, jolloin ainakin minulla motivaatio parani ja opiskeleminen muuttui hyvinkin mielenkiintoiseksi. Kursseista tuli käytännönläheisempiä, vaikka integroimisesta, osittaisderivaatoista ja nablaamisesta tulikin arkipäivää. Kandidaatiksi valmistutaan keskimäärin 3-4 vuodessa ja tämän jälkeen on mahdollista erikoistua joko dynaamisen meteorologian tai mikrometeorologian puolelle oman kiinnostuksensa mukaan. Käytännössä erikoistumissisältöjä voi myös yhdistellä ja opintojen loppuvaiheessa opiskelijalla onkin jo varsin vapaat kädet verrattuna aivan opintojen alkupäähän. Meteorologiksi valmistuminen vie keskimäärin 5-7 vuotta riippuen opiskelutahdista.

Tuoreimmasta meteorologian opinto-oppaasta löydät lisätietoa opintovaatimuksista ja -aikatauluista.

Pieni näyte laskuharjoituksista. Kyseessä on maisterivaiheen Ilmakehän yleinen kiertoliike -kurssi.
Pieni esimerkki laskuharjoituksista. Kyseessä on maisterivaiheen Ilmakehän yleinen kiertoliike -kurssi.

Meteorologi työelämässä

Meteorologin työ on viime vuosikymmenien aikana muuttunut automaation ja tekniikan kehittyessä. Nykyään meteorologin rooli on suurimmillaan ennusteen alkuvaiheessa, jolloin muokataan tietokonemallien esittämiä ratkaisuja lopullista ennustetta varten. Itse ennustamistyöhön (mukaan luettuna tv-meteorologit) suuntautuu noin neljäsosa meteorologeista. Ennustamistyön lisäksi tutkimus- ja kehitystyö työllistää suuren osan meteorologeista – osa suuntautuu myös erilaisiin konsultointi-, myynti- ja markkinointitehtäviin. Toisinaan kombinaatioitakin em. työtehtävistä näkee – siitä minä olen elävä esimerkki: piirrän, ennustan, myyn, markkinoin, konsultoin ja kirjoitan. Meteorologin työtehtävä voi siis koostua monestakin eri osa-alueesta oman osaamisen ja mielenkiinnon perusteella.

Tulevaisuudessa automation yleistyessä ja tietokoneiden kehittyessä meteorologit tulevat sijoittumaan työelämässään todennäköisesti yhä enemmän varsinaisen ennustamistyön ulkopuolelle. Päivystäviä meteorologeja tarvitaan toki tulevaisuudessakin – onneksi tietokoneet eivät ihan kaikkea voi korvata. Tulevaisuudessa meteorologin työssä tarvitaan aikaisempaa enemmän tietoteknistä osaamista, sosiaalisia taitoja sekä kaupallistakin ymmärrystä. Ohjelmointikursseja tai kenties ohjelmointia vaikkapa sivuaineena kannattaa opintovaiheessa harkita, ja toisaalta myös kaupallisen alan työkokemus tai opinnot antavat lisäarvoa.

Meteorologin työpaikat ovat vahvasti pääkaupunkiseutukeskeisiä: suurimmat työllistäjät ovat Ilmatieteen laitos, Foreca sekä Vaisala. Yksittäiset lentosääyksiköt työllistävät kuitenkin ympäri Suomea. Pieni osa meteorologeista suuntautuu työmarkkinoille myös ulkomaille.

Voimakas El Niño vain ajan kysymys – vaikuttaako Suomenkin säähän?

Julkaistu

Suomessa rauhallinen ja viileähkö kevätsää jatkaa kulkuaan, joten ajattelin, josko paneudutaan tällä kertaa hieman laajemman mittakaavan ilmiöön, El Niñoon. Viisaat tutkijat spekuloivat jo viime vuoden puolella, että hyvin voimakas El Niño -ilmiö muotoutuu viimeistään vuoden 2015 alkupuolella, mutta toistaiseksi ilmiö on jäänyt heikoksi. Koko ajan keskustelu käy kuitenkin kuumana voimakkaan El Niñon alkamisajankohdasta – laajamittaisiin inhimillisiin sekä taloudellisiin vaikutuksiin on syytä varautua. Nykytekniikalla El Niñojen syntyminen pystytään jo ennustamaan parinkin vuoden päähän, joskin tarkempaa alkamisajankohtaa on vaikea ennustaa.

Miten El Niño syntyy?

Indonesian puolella matkanneet tietävät, että alueen ilmasto on kostea ja kuuma läpi vuoden, ja meriveden lämpötila 30 asteen tuntumassa. Indonesiassa esiintyy nousevia ilmavirtauksia ja runsaita kuuroluonteisia sateita. Sen sijaan samoilla leveysasteilla Tyynenmeren itäpuoliskolla, Perun rannikon edustalla, merivesi on 10 astetta viileämpää ja alueella esiintyvien laskuvirtauksien myötä sademäärät ovat huomattavasti vähäisemmät. Tyynenmeren länsiosassa on siis voimakasta nousevaa liikettä ja itäosassa laskevaa. Tätä suurimittaista kiertoliikettä kutsutaan myös nimellä Walker-kierto.

Tiettyinä vuosina Tyynenmeren laaja-alainen virtausjärjestelmä häiriintyy ja alueella vallitsevat itävirtaukset heikkenevät. Tämä laskee meriveden lämpötilaa ja heikentää sateita Indonesian puolella. Samalla Tyynenmeren keski- ja itäosassa meriveden lämpötila kohoaa nopeasti ja sateisuus lisääntyy. El Ninon aikoihin esimerkiksi Australia altistuu kuivuusjaksoille, kun taas Etelä-Amerikan länisosassa, keskisellä Tyynellämerellä sekä Yhdysvaltojen eteläosassa voimakkaiden sateiden ja tulvien riski kasvaa. Viimeksi vuonna 1997-1998 esiintynyt voimakas El Nino aiheutti laajoja metsäpaloja mm. Indonesiassa ja Brasiliassa asti, kun taas Perussa ja Chilessä tulvi.

El Ninojen esiintyvyydellä ei ole mitään säännöllisyyttä: niitä syntyy muutaman vuoden välein ja ilmiö kestää tyypillisesti 1-2 vuotta.

Kuva 1: Meriveden lämpötila kohoaa El Ninon aikoihin itäisellä Tyynellämerellä, kun taas Indonesian seudulla se laskee. La Nina on El Nino -ilmiön vastakohta. (kuva: NOOA)
Kuva 1: Meriveden lämpötila kohoaa El Ninon aikoihin itäisellä Tyynellämerellä, kun taas Indonesian seudulla se laskee. La Nina on El Nino -ilmiön vastakohta. (kuva: NOOA)

 

Kuva 2: El Nino -ilmiö vaikuttaa maantieteellisesti laajoille alueille. Siperian ja Euroopan osalta vaikutus on toistaiseksi hieman epävarma; muutamana voimakkaana El Nino -vuotena on kuitenkin havaittu Siperian ja mahdollisesti Pohjois-Euroopan kylmeneminen talviaikana ja Välimeren runsaat sateet. (kuva: Markus Mäntykannas, Google Maps)
Kuva 2: El Nino -ilmiö vaikuttaa maantieteellisesti laajoille alueille. Eurooppaan ja Siperiaan El Ninolla ei ole todettu olevan yleensä vaikutusta – kuvassa esiintyvä esimerkki Euroopan ja Siperian osalta on vuodelta 1942 hyvin voimakkaan El Ninon aikoihin. Muilla alueilla El Ninon vaikutukset on havaittu säännöllisesti toteutiviksi (kuva: Markus Mäntykannas, Google Maps)

Onko El Ninolla vaikutusta Suomen säähän?

Toistaiseksi El Ninon vaikutusta Pohjois-Euroopan ja Suomen säähän on pidetty vähäisenä, mutta on arveltu, että juuri ennen voimakkaan El Ninon puhkeamisvaihetta pohjoisten leveysasteiden troposfäärin lämpötilassa on ollut negatiivinen tendenssi. Yritin hakea korrelaatiota Suomen keskilämpötilojen ja El Ninojen välillä, mutta selkeää keskimääräistä signaalia suuntaan tai toiseen en löytänyt. Muutaman voimakkaan El Nino -ilmiön aikana, mm. vuosina 1940-1942 sekä 1987, ilmanpaine oli kautta Siperian ja Pohjois-Euroopan tavanomaista korkeampi ja Etelä-Euroopassa tavanomaista matalampi. Kyseiset talvet olivat Suomessa erittäin kylmiä. El Ninon ja Suomen kylmien talvien osuminen samaan ajankohtaan on todennäköisesti vain sattumaa, sillä joukosta löytyi myös tavanomaista lauhempia talvia El Ninon aikoina.

Kuva 3: El Niño -pluumiennuste. Ilmiön todennäköisyys kasvaa kesää kohden ja osa malleista saa loppuvuodeksi hyvinkin voimakkaan El Niñon. (kuva: ECMWF)
Kuva 3: El Niño -pluumiennuste meriveden lämpötilan poikkeaman perusteella. Ilmiön todennäköisyys kasvaa kesää kohden ja osa malleista saa loppuvuodeksi hyvinkin voimakkaan El Niñon. (kuva: ECMWF)