Helle toistaiseksi peruttu – sama säätyyppi jatkuu

Julkaistu

Päivitetty 30.5.2015 aamulla: helle-ennuste muuttunut viileämpään suuntaan

Kevät on edennyt meillä maltillisesti toukokuussakin, eikä hellesaldoa ole toistaiseksi kertynyt tälle vuodelle. Tämä on harvinaista, sillä helteettömiä toukokuita ei ole ollut yli 15 vuoteen.

Ylin lämpötilakin on jäänyt suhteellisen matalaksi: tähän mennessä lämpimintä on ollut Mikkelissä 26. päivä, jolloin päästiin 21,7 asteeseen. Kovin paljoa tätä korkeampiin lukemiin tuskin enää ehditään päästäkään toukokuun puolella. Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kesä (vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi yli 10 asteen) ei ole vielä alkanut missään päin maata.

Epätavallisen suuria, jopa poikkeuksellisia, sadekertymiä on mitattu toukokuussa mm. läntisessä ja pohjoisessa Suomessa. Eniten tähän päivään mennessä oli satanut Kittilän Kenttärovalla: 108,2 mm. Myös Vaasan mittausasemalla sadekertymät ovat olleet yli 100 mm. Sekä Vaasan että Kittilän toukokuun keskimääräinen sadekertymä on n. 35 mm.

Lakkiaspäivänä poutaista kevätsäätä

Hurjasti onnea jo etukäteen lakkiaspäivän sankareille! Tänä vuonna juhlanne alkavat suuressa osassa maata poutaisessa, mutta pilvisyydeltään vaihtelevassa säässä. Lounaasta on kuitenkin lähestymässä sadealue, jonka aikataulu on hieman vaihdellut viime päivien ennusteissa. Tuoreimpien ennusteiden valossa sadealue levittäytyy lounaisrannikolle vasta myöhään lauantai-iltana tai vasta sunnuntaiyön puolella ja sunnuntaiyönä sataakin laajalti Etelä- ja Länsi-Suomessa. Sadealue on kuitenkin melko nopealiikkeinen ja kapoinen, joten sateiden alettua ne päättyvät n. kolmen tunnin sisällä.

Kuva 1: Lakkiaiaspäivän sää hellii valmistuneita. Auringonpaistetta ja keväisiä lukemia tiedossa suureen osaan maata (kuva: MTV)
Kuva 1: Lakkiaiaspäivän sää hellii valmistuneita. Auringonpaistetta ja keväisiä lukemia tiedossa suureen osaan maata (kuva: MTV/Liisa Rintaniemi)

Suursäätila pysymässä samanlaisena ensi viikolla

Suihkuvirtaukset yläilmakehässä hallitsevat Euroopan suursäätilaa. Jo pidemmän aikaa tilanne on ollut Kuvan 2 mukainen eli suihkuvirtaus on suunnannut Suomen yli tai itäpuolitse kohti koillista jättäen meidät viileämmälle ja epävakaisemmalle puolelle. Sen sijaan heti Suomen rajojen itä- ja kaakkoispuolella lämpötila on kohonnut jo useaan otteeseen 25 ja 33 asteen välille. Suomen runsaat sateet, epävakainen ja tuulinen sää selittyvät juuri sillä, että olemme sijainneet kahden ilmamassan rajavyöhykkeellä, jota pitkin on liikkunut ärhäköitäkin matalapaineita runsaine sateineen.

Kuva 2: Polaarinen ja subtrooppinen suihkuvirtaus Euroopassa tällä hetkellä (ja myös viime aikoina). Helteet ovat jääneet Venäjälle, Länsi- ja Pohjois-Euroopassa on ollut viileämpää.
Kuva 2: Polaarinen ja subtrooppinen suihkuvirtaus Euroopassa tällä hetkellä (ja keskimäärin myös viime aikoina). Helteet ovat jääneet Venäjälle, Länsi- ja Pohjois-Euroopassa on ollut viileämpää (kuva: MTV/Markus Mäntykannas).

 

Kuva 3: Ensi viikon puolivälissä polaarinen suihkuvirtaus näyttäisi tekevän Keski-Euroopan kohdalla tiukan mutkan kohti luodetta ja pohjoista. Näin ollen helteet saattavat ainakin käväistä Suomessa (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)
Kuva 3: Vielä torstaina näytti siltä, että helle pääsisi vierailemaan myös Suomen puolelle ensi viikolla, mutta suursäätila on sen verran jumittunut, ettei muutosta näillä näkymin tapahdukaan (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)

Vielä tämän viikon torstaina näytti siltä, että Suomi saa maistiasia kesäisemmästä säästä ensi viikolla suursäätilan muuttuessa. Uudet ennustemallit toivat kuitenkin järkytyksen monelle meteorologille, sillä kesäisestä lämpenemisestä ei ollut merkkiäkään.

Suursäätila Euroopan yllä on jo pitkän aikaa pysynyt samana, joten toisaalta ei olekaan mitenkään yllättävää, että muutosta ei tullut tällä kertaa. Suomi kuuluu siis jatkossakin matalapaineiden vyöhykkeelle: sää on ajoittain tuulista, sateita liikkuu maamme yli ja kovin kesäisiä lukemia ei ole tiedossa. Tavanomaista viileämpi sää jatkuu ja helteet näyttäisivät jäävän maamme etelä- ja itäpuolelle totuttuun tapaan.

Toisinaan samantyyppinen säätila voi jumiutua hyvin pitkäksi aikaa: kuukausiksi, jopa yli puoleksi vuodeksi. Tällöin globaaleilla säämalleilla voi olla vaikeuksia ajoittaa suursäätilan muutokset oikein, joten virheitä esiintyy tavanomaista enemmän juuri tällaisissa tilanteissa, kun ennustetaan pitkän, säätyypiltään samanlaisen jakson vaihtumista säätyypiltään aivan päinvastaiseen. Toukokuun aikana yli viiden vuorokauden päähän yltävissä ennusteissa on useampaan otteeseen näkynyt lämpenemisen merkkejä Suomen yllä, mutta ajankohdan lähestyessä lämpeneminen onkin siirtynyt aina pykälää idemmäs. Viimeisimmässä helle-ennusteessa useat mallit tukivat helteiden vierailua Suomeen, mutta vanha suursäätila onkin pitämässä pintansa.

Ilmakehän lämmetessä kesän mittaan suursäätilaankin tulee helpommin muutoksia. Toisinaan juhannus on ollut ns. taitehetki, jolloin mahdollisesti koko alkuvuoden samanatyyppisenä jatkunut suursäätila – esimerkiksi lounaisvirtaukset matalapaineineen ja kesällä viileine säineen – antaa murtumisen merkkejä ilmakehän lämmetessä.

Joko kesähelteet saisivat puolestasi alkaa?

Tiesitkö nämä 8 asiaa Itämerestä?

Julkaistu

1. Itämeri oli ennen järvi

Itämeri syntyi noin 10000 sitten mannerjäätikön vetäytyessä kohti pohjoista. Jäätikkö painoi peruskallion lommolle, ja sulamisvesistä muodostui ensin makean veden Baltian jääjärvi, myöhemmin Yoldianmeri, joka oli yhteyksissä Atlantin valtamereen. Voimakkaan maankohoamisen myötä yhteys valtamereen katkesi 7500 sitten ja nykyisestä Itämerestä tuli jälleen järvi, jota kutsuttiin Ancylusjärveksi. Toisen järvivaiheen jälkeen Tanskan salmien kautta pääsi jälleen virtaamaan valtameren suolaista vettä – 4000 vuotta sitten muodostui Limneanmeri.

Nykyinen Itämeri on ollut olemassa noin 2000 vuotta. Maanpinnan kohoaminen on tällä hetkellä voimakkainta Itämeren pohjoisosassa, Kemin edustalla, missä maa kohoaa 7-8 mm/vuosi. Haminan edustalla kohoaminen on vain 1-2 mm/vuosi. Perämerestä saattaakin tulevaisuudessa muodostua järvi, sillä valtamerien vedenpinnan kohoaminen ei riitä kompensoimaan maanpinnan kohoamista Itämeren pohjoisosassa.

Kuva 1: Perämerestä saattaa saattaa tulla 2000 vuoden kuluttua Peräjärvi. Maanpinnan kohoaminen on voimakkainta Perämeren pohjois- ja luoteisosassa. (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Kuva 1: Perämerestä saattaa saattaa tulla 2000 vuoden kuluttua Peräjärvi. Maanpinnan kohoaminen on voimakkainta Perämeren pohjois- ja luoteisosassa. (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

2. Itämeren keskisyvyys on vain noin sadasosa valtamerien keskisyvyydestä

Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, mikä on noin 1,7 % Atlantin valtameren syvyydestä. Itämeren syvin kohta on 459 metriä (Landsortin syvänne), joka sijaitsee Gotlannin ja Tukholman välillä. Suomenlahden syvin kohta on vaivaiset 121 m ja tämä sijaistee Tallinnan koillispuolella.

3. Itämeri on maailman saastunein meri

Veden vaihtumisaika Itämeressä on jopa 50 vuotta ja se pääsee vaihtumaan käytännössä vain kapeiden Tanskan salmien kautta. Itämereen laskee runsaasti jokia, ja valumavesien mukana tulee paljon ravinteita ja epäpuhtauksia. Jokien makea vesi laskee Itämeren pintaveden suolaisuutta kasvattaen pystysuuntaista suolaisuuseroa, minkä myötä happikadon riski kasvaa meren pohjassa, sillä veden pystysuuntainen sekoittuminen vaikeutuu suolaisuuseron myötä.

Kuva 2: Suomenlahden itäosaan laskeva Neva-joki on merkittävä Itämeren saastuttaja (kuva: Markus Mäntykannas)
Kuva 2: Suomenlahden itäosaan laskeva Neva-joki on merkittävä Itämeren saastuttaja laivaliikenteen ohella (kuva: Markus Mäntykannas, Pietari 4/2015)

4. Itämerellä ja erityisesti Suomenlahdella on voimakas suolaisuuden kerrostuneisuus

Itämeressä on murtovettä, joka on sekoitus makeaa ja suolaista vettä. Jokien valumavedet sekä sadevesi tuovat pinnalle makeaa vettä, kun taas Tanskan salmien kautta saapuu pohjakerroksessa hyvin suolaista vettä. Itämeren keskimääräinen suolaisuus on n. 7 promillea eli viidesosa valtamerien suolaisuudesta. Erikoista Itämeressä on voimakas pystysuuntainen suolaisuuden kerrostuneisuus: pohjassa vesi voi olla jopa yli kaksi kertaa pintavettä suolaisempaa. Voimakas halokliini eli suolaisuuden harppauskerros korostuu erityisesti Suomenlahdella, missä veden sekoittuminen pystysuunnassa on voimakkaan halokliinin vuoksi heikkoa. Tämä puolestaan pahentaa pohjan happikatoa ja lisää leväkukintojen riskiä.

5. Itämerelle saapuvat suolapulssit tärkeitä pohjaveden uudistajia, mutta vaaraksi Suomenlahdelle

Toisinaan suolapulssit tuovat Tanskan salmien kautta Itämerelle suolaista ja hapekasta valtameren vettä, joka uudistaa vesivarastoja pohjakerroksessa. Mikäli suolapulssit kuitenkin ovat hyvin epäsäännöllisiä ja harvoin tapahtuvia, voivat ne pahentaa Suomenlahden happikatoa entisestään: yksittäisen suolapulssin positiivinen vaikutus yltää Gotlannin altaalle saakka, jolloin Gotlannin vanha ja hapeton pohjakerroksen vesi siirtyy pakotettuna kohti Suomenlahtea, missä pohjan happikato saattaa pahentua entisestään.

Viimeisin merkittävä suolapulssi koettiin tämän vuoden tammikuun alkupuolella.

6. Suomenlahden samein vesi lilluu Pietarin ja Suomen etelärannikon edustalla

Itämerellä pintavirtaukset etenevät vastapäivään. Tällöin esimerkiksi Suomenlahden etelä- ja lounaisosaan Viron edustalle saapuva pintavesi on peräisin etelämpää Itämereltä. Vastaavasti virtauskenttä kääntyy Pietarin edustalla siten, että Suomen rannikon edustalle vesi virtaa pinnassa idästä. Neva-joki on Itämeren pahimpia saastuttajia ja sen epäpuhdas vesi leviää osittain pintavirtausten mukana myös Suomen etelärannikon edustalle jatkaen matkaansa kohti lounais- ja länsirannikkoamme.

Kuva 3: Itämeren keskimääräinen pintavirtauskenttä (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Kuva 3: Itämeren keskimääräinen pintavirtauskenttä (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

7. Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa myös Itämerellä

Itämeressä vuorovesi-ilmiö on heikko, mutta toisinaan sen voi havaita. Tyypillisesti ilmiön vaikutus vedenpinnan korkeuteen on vain muutamia senttimetrejä, mutta Tanskan salmien tienoilla sekä itäisellä Suomenlahdella on muutamaan otteeseen havaittu yli 10 cm:n suuruisia vaihteluita.

8. Kumpuaminen kylmentää pintavesiä ja altistaa leväkukinnoille

Kesäisin rannikkojen edustalla tapahtuva kumpuamisilmiö, jossa syvemmältä saapuu pintaan kylmää ja ravinnerikasta vettä, voi lisätä leväkukintojen riskiä viileälläkin säällä. Kumpuaminen itsessään saattaa muutamassa vuorokaudessa kylmentää pintavettä jopa 10 asteella ja työntää lämpimämmän pintaveden rannikon edustalta kohti avomerta. Kumpuamistilanteen laukaisee esimerkiksi etelärannikollamme vähintään muutaman vuorokauden jatkunut, yli 7 m/s lännen puolelta tai rannikoista poispäin puhaltava tuuli.

Kuva 4: Kumpuaminen, ravinnerikkaat valumavedet ja pohjan happikato voivat antaa siemenen pinnan sinileväkukinnoille. NASA:n satelliittikuva viime kesältä paljastaa karun totuuden. Tässä tapauksessa pitkä ja heikkotuulinen hellejakso käynnisti kukinnat.
Kuva 4: Kumpuaminen, ravinnerikkaat valumavedet ja pohjan happikato voivat antaa siemenen pinnan sinileväkukinnoille. NASA:n satelliittikuva viime kesältä paljastaa karun totuuden. Tässä tapauksessa pitkä ja heikkotuulinen hellejakso käynnisti kukinnat.

Ennätyssateinen ja tulviva toukokuu – ensi viikolla kesä lähellä?

Julkaistu

Kuluneena keväänä poutapäivät eivät ole meitä juurikaan muistaneet; sadetta on tullut monessa eri olomuodossa monena eri päivänä. Yhtenä päivänä uskalsin kuitenkin nauttia auringonpaisteesta t-paitasillani, mutta siitäkin on jo vierähtänyt viisi viikkoa. Keväiset korkeapaineet ovat loistaneet poissaolollaan ja matalapaineita on tullut jatkuvalla syötöllä. Tilastotkin puhuvat epävakaisen kevään ja erityisesti toukokuun puolesta: keskimääräinen pilvisyys on ollut esimerkiksi Hattulassa, Niinisalossa ja Helsinki-Vantaalla yli 80 % eli samaa luokkaa kuin yleensä talvikuukausina. Selkeintä on puolestaan ollut Maarianhaminassa, missä keskimääräinen pilvisyys on toukokuussa ollut 45 %. Tämä olisi se tyypillisempi lukema myös muualle Suomeen: huhti-toukokuuhan on vähäsateisinta ja selkeintä aikaa.

Sademäärät ovat paikoin jo poikkeuksellisen suuria. Esimerkiksi Puolangalla on satanut toukokuun 14. päivään mennessä jo 76,4 mm eli puolet tavanomaista enemmän. Yllättävää on se, että kaikki kuluneen toukokuun viisi suurinta sadekertymää (Suomussalmi 68,6 mm, Taivalkoski 62,6 mm, Ranua 61,0 mm, Ylivieska 60,6 mm) löytyvät pohjoisesta Suomesta, vaikka tilastollisesti siellä sadetta kertyy vähiten. Sulamisvedet ja korkeat sademäärät ovat yhdessä laukaisseet Pohjois-Suomen hälyttävän kevättulvatilanteen, joka on vielä alkuviikkoa kohden ainakin läntisen Lapin alueella pahenemaan päin. Tornion suunnilla tulvahuippu ajoittuu vasta alkuviikolle.

Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuun alku on ollut Suomessa sateisin sitten vuoden 1961.

Kuva 1: Pudasjärveläinen kesämökki normaalina päivänä ja kevättulvan aikana. (kuva: Tuomas, Oulu)
Kuva 1: Pudasjärveläinen kesämökki normaalina päivänä ja kevättulvan aikana. (kuva: Tuomas, Oulu)

 

Kuva 2: Iijoki on noussut poikkeuksellisen korkealle Pudasjärvellä. (kuva: Tuomas, Oulu)
Kuva 2: Iijoki on noussut poikkeuksellisen korkealle Pudasjärvellä. (kuva: Tuomas, Oulu)

Suomi jäi kylmään kuoppaan, Espanjassa ennätyskuumaa

Ohessa oleva kuva esittää viime aikojen suursäätilanteen Euroopan alueella erittäin hyvin: suihkuvirtaus on käynyt Keski-Euroopan halki kaartaen voimakkaasti kohti pohjois-koillista ja Suomi on jäänyt kylmemmälle ja epävakaisemmalle puolelle. 20 asteen raja on tosin meilläkin jo rikottu kaakkoisessa Suomessa, vaikka näin pääkaupunkiseutulaisen näkökulmasta sitä onkin vaikea uskoa. Matalapainetoiminta on ollut hyvin aktiivista lähes tauotta jo viime vuoden loppupuolelta saakka, eikä pitkäkestoisia korkeapaineita Suomen yllä näy tulevaisuudessakaan. Kollegani Petri Takala (ystävällisemmin Pete) kirjoitti aiemmin siitä, kuinka säätyypeillä on ollut ajan saatossa tapana jumiutua yhä enemmän ja enemmän, joten onko tämä nyt esisoittoa tulevasta?

Kuva 3: Keski-Euroopan yli kohti pohjoista suuntautunut suihkuvirtaus on jättänyt Suomen ja Skandinavian kylmään kuoppaan.
Kuva 3: Keski-Euroopan yli kohti pohjoista suuntautunut suihkuvirtaus on jättänyt Suomen ja Skandinavian kylmään kuoppaan. Suomen itäpuolella viikonloppu on kesäinen.

Vielä toukokuun alussa lämpötilat jaksoivat kohota lähelle pitkänajan keskiarvoja, mutta tällä viikolla on ollut koleaa. Pohjoisessa tyypilliset päivälämpötilat ovat tähän aikaan vuodesta hieman reilussa 10:ssä, etelässä 15-16 asteessa. Kesäinen sää on kolkutellut Suomea jo useaan otteeseen, mutta jäänyt aina Baltian ja Venäjän puolelle. Keski-Eurooppa on puolestaan sijainnut välillä helteisessä, välillä viileämmässä ilmamassassa ja näiden rajavyöhykkeellä on jo päässyt syntymään hyvin voimakkaita ukkosia, suuria rakeita ja trombejakin.

Aurinkoisen ja kuuman sään painopiste on viime viikkoina ollut Espanjassa ja Portugalissa. Espanjan Valenciassa mitattiin 15.5. kaikkien aikojen toukokuun lämpöennätys: 42,9 astetta. Samoin myös Portugalissa ja Kanariansaarilla on syntynyt uusia lämpöennätyksiä: Portugalin Bejassa mitattiin 13. toukokuuta tasan 40 astetta ja Kanariansaarilla Lanzarotella lämpötila kohosi 42,4 asteeseen.

Kesä kolkuttelee ensi viikolla

Tuoreiden ennusteiden valossa suursäätilanne pysyy ensi viikolla kuta kuinkin ennallaan, mutta mielenkiintoisia yksityiskohtia nousee esiin. Tänä viikonloppuna ja alkuviikosta sateet ovat enimmäkseen kuuroluonteisia, mutta ensi viikon puolivälin jälkeen Suomi näyttäisi joutuvan jälleen kahden ilmamassan loukkuun. Suomen kaakkoispuolella voidaan mitata jo 30 asteen lukemia, mutta Suomen länsipuolella on tuntuvasti vilpoisampaa. Suuri itä-länsi -suuntainen lämpötilaero voi jälleen poikia hyvin runsaita sateita, joten uudet toukokuun sade-ennätykset ovat mahdollisia, mikäli Suomi joutuu kuuman ja kylmän rajavyöhykkeelle.

Kuva 4: Kesä tulee lähemmäksi Suomea ensi viikolla.
Kuva 4: Kesä tulee lähemmäksi Suomea ensi viikolla.

Ilmamassa lämpenee ensi viikon alkupuoliskon aikana joka tapauksessa, joten lämpötilat kohoavat ainakin lähelle pitkäaikaisia keskiarvoja: etelässä 15 asteeseen ja sen yläpuolellekin, pohjoisessakin 10 asteen vaiheille. Sateet ja pilvisyys ratkaisevat lopulliset lämpötilat. Mielenkiinnolla odotan tulevaa sääviikkoa.

Tulipa tässä vielä mieleen vuodentakainen säätilanne: muistatteko vielä viime toukokuun helteet, jolloin 19. päivänä päästiin jopa yli 30 asteeseen? Toukokuisia helteitä ja rajuilmoja voi muistella tämän tekstin avulla.

Joko sinä kaipaat aurinkoa ja kesäistä lämpöä, vai nautitko viileämmästä keväästä?

Tornadot Yhdysvalloissa ja Euroopassa

Julkaistu

Tornadokausi on parhaillaan vilkkaimmillaan Yhdysvalloissa, kun taas Euroopassa vilkkain kausi ajoittuu kesään. Viime viikolla Euroopan pyörremyrskysesonki sai räväkän alun Pohjois-Saksassa, Rostockin eteläpuolella, kun voimakkuudeltaan F3-luokan trombi* repi irti talojen rakenteita ja tuhosi ajoneuvoja. Tänä vuonna Yhdysvalloissa tornadoja on ollut kuitenkin paljon tavanomaista vähemmän: toukokuun 6. päivään mennessä tornadohavaintoja oli 245 eli lähes puolet tavanomaista vähemmän. Vilkkaimpina tornadovuosina havaintoja on kertynyt toukokuun alkuun mennessä jopa yli 600.

Tornadon synty

Tornado syntyy yleensä voimakkaan ukkospilven, kuten esimerkiksi supersolun, yhteyteen. Tornadon synty on jokseenkin monimutkainen: se vaatii syntyäkseen monessa eri ilmakerroksessa eri suuntaan puhaltavia tuulia ja pyörteisyyttä. Voimakkaissa ukkospilvissä on aina merkittäviä nousuvirtauksia, joissa lämmin ja kostea ilma nousee maanpinnalta ylöspäin ja ruokkii ukkospilveä. Jos nousuvirtaukset ovat tarpeeksi voimakkaita ja ”imaisevat” sisäänsä ukkospilven yhteydessä esiintyvän vaakasuuntaisen pyörteen, voi tornado muodostua. Tornado näkyy pilven alareunaan muodostuvana suppilona, jossa paine laskee rajusti painaen suppiloa alaspäin. Täysin kehittyneestä tornadosta voidaan puhua silloin, kun suppilo koskettaa maata. Jos tuuli (perusvirtaus) on kuitenkin maanpintatasolla liian voimakasta, tornadon synty estyy tai suppilo ei koskaan yllä maanpintaan saakka. Näin ollen otollisimmat olosuhteet syntyvät, kun maanpinnalla tuuli (perusvirtaus) on heikko, ylempänä ilmakehässä on voimakas virtaus ja nousuliikkeet ovat merkittäviä. Tornadojen voimakkuutta mitataan Fujita-asteikolla (0-5).

Kuva 1: Fujita-asteikkoa käytetään tornadojen voimakkuuden mittaamiseen.
Kuva 1: Fujita-asteikkoa käytetään tornadojen voimakkuuden mittaamiseen.

Koska tornadon synnystä on hankala kirjoittaa ilman käytännön esimerkkiä, kannattaa vilkaista tämä video.

Yhdysvaltojen tornadot

Tornado Alley (tornadokuja) on Yhdysvaltojen Keskilännessä sijaitseva alue, joka on maapallomme tornadoherkintä seutua. Mutta miksi näin?

Yhdysvaltojen etelä- ja pohjoisosien välillä lämpötilaero voi kasvaa keväällä erittäin suureksi. Etelän suunnalta, Meksikonlahdelta saapuvat lämpimät ja kosteat ilmavirtaukset, voivat nostaa päivälämpötilan reilusti yli 30 asteeseen eteläisissä osavaltiossa, kun taas pohjoisissa osavaltioissa lämpötila voi olla 20-30 astetta alempi. Kanadan puoli on vielä talven jäljiltä kylmä ja verrattaen kuiva, joten sieltä saapuvat pohjoiset ilmavirtaukset ovat täysi vastakohta eteläisille. Matalapaineita syntyy herkästi Yhdysvaltojen etelä- ja keskiosaan, kun lämpötilaero etelän ja pohjoisen välillä kasvaa suureksi ja lämmin syöttövirtaus Meksikonlahdelta kuljettaa kosteutta kohti pohjoista. Tornadon syntyä edesauttaa seuraava sääasetelma: voimakas lämpimän ja kostean ilman syöttövirtaus Meksikonlahdelta kohti pohjoista, pohjoisesta vastaan puhaltava kylmä ja kuiva ilmavirtaus ja yläilmakehässä lännestä kohti itää puhaltava voimakas suihkuvirtaus.

Kuva 2: Yhdysvaltojen "Tornado Alley" on maapallomme tornadoherkintä aluetta.
Kuva 2: Yhdysvaltojen ”Tornado Alley” on maapallomme tornadoherkintä aluetta (kuva: MTV/Markus M)
Kuva 3: Maanantaina 11.5. sääasetelma voimakkaille ukkosille, tornadoille ja suurille rakeille oli suotuisa Yhdysvaltojen keskiosassa.
Kuva 3: Maanantaina 11.5. sääasetelma voimakkaille ukkosille, tornadoille ja suurille rakeille oli suotuisa Yhdysvaltojen keskiosassa.

Yhdysvaltojen tornadot saavat paljon media-arvoa, mutta tiesittekö, että on olemassa eräs maa, missä tornadot ovat vaatineet Yhdysvaltojakin enemmän kuolonuhreja ja aiheuttaneet suurta taloudellista vahinkoa? Kyseessä on Bangladesh. Siellä tornado-olosuhteet ovat Yhdysvaltojen tapaan otolliset keväisin, kun Himalajalta puhaltavat hyiset sekä kuivat ja Intian valtameren kosteankuumat ilmamassat törmäävät keskenään. Bangladeshin verrattaen primitiiviset olosuhteet vaativat usein lukuisia kuolonuhreja. Vuonna 1989 Daulaptur-Saturia -niminen F5-luokan tornado on ollut kaikkien aikojen kuolettavin: se vaati peräti 1300 ihmisen hengen. Tässä esimerkki viimeisimmästä merkittävästä bangladeshilaisesta tornadosta.

Tornadoja (trombeja) myös Euroopassa

*Euroopassa tornadoja nimitetään usein trombeiksi. Otollisimmat olosuhteet syntyvät kesäisin, kun Välimereltä tai Mustaltamereltä virtaa kosteaa ja lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja samaan aikaan lännestä lähestyy matalapaine, jonka länsipuolelta puskee viileämpää ja kuivempaa ilmaa kohti itää. Jos yläilmakehän suihkuvirtaus on tämän lisäksi voimakas, on trombien syntyminen mahdollista.

Euroopan mittakaavassa trombeja esiintyy yleisimmin Länsi- ja Keski-Euroopan alavilla alueilla. Trombitilastojen kärjessä ovat Alankomaat sekä Belgia – myös Saksassa, Pohjois-Ranskassa, Puolassa ja Ukrainassa trombeja koetaan muuta Eurooppaa yleisemmin. Tiettävästi tuhoisimmat F4-, ehkä jopa F5-luokan trombit, on koettu Alankomaissa sekä Venäjällä. Viimeisin F4-luokan trombi on havaittu 3.8.2008 Alankomaissa. Eniten kuolonuhreja vaatinut trombi, voimakkuudeltaan jopa F5, on sattunut Länsi-Venäjällä (Jaroslavlin alueella) kesäkuussa 1984. Se vaati yli 400 ihmisen hengen, ja tuulen nopeuden arveltiin olevan hetkellisesti jopa yli 100 m/s.

Suomessakin trombit ovat jokakesäinen ilmiö. Monen yllätykseksi voimakkain Suomessa havaittu trombi on ollut Fujita-asteikolla peräti 4! Ilmatieteen laitoksen mukaan voimakkuudeltaan vähintään F2-luokan trombeja havaitaan Suomessa joka toinen kesä. Keskimäärin trombeja havaitaan 14 kesässä, tosin osa niistä jää havaitsematta.

Keltainen toukokuu

Julkaistu

Kuukaudet vierivät, ja nyt on toukokuun vuoro näyttää parhaat puolensa. Kevät on ollut meillä melko epävakainen ja viime päivinä runsaat sateet ovat jälleen kastelleet maata siellä täällä, mutta siitepölyallergikot tuskin valittavat. Vaikka auringonpaistetunteja onkin paikoin kertynyt niukahkosti, ovat päivät jo pitkiä ja illat valoisia. Aurinkoisina hetkinä tuntuu jo lämpöiseltä – lämmittäähän aurinko jo tähän aikaan vuodesta samalla teholla kuin elokuussa. Aurinkoisella säällä saattaa jo ruskettuakin ja polttaa nahkansa, sillä eteläisessä Suomessa UV-indeksi on jo kohtalainen pilvettömällä säällä. Yli tunnin oleskelu auringossa voi kärventää herkemmän ihotyypin.

Kevät on edennyt tänä vuonna maltillisesti, minkä myötä luontokin heräilee hitaasti mutta varmasti. Luonnon heräämistä onkin ollut ilo seurata, kun olen aloittanut taas kesäisen pyöräily- ja lenkkeilyharrastukseni. On kutkuttavaa jokaisella ulkoilureissulla huomata, kuinka luonnossa on tapahtunut jotain uutta ja vehreys lisääntyy. Ensin tulivat leskenlehdet, sitten valko- ja sinivuokot ja nyt lehtipuut puskevat varovaisesti kirkkaanvihreitä lehtiään esiin. Osa puista vielä ujostelee, varsinkin kylmien vesistöjen äärellä, mutta hiljalleen lisääntyvä lämpö rohkaisee luontoa ottamaan pian taas seuraavan askeleen. Toisaalta on muistettava, että Suomi on pitkä maa: siinä, missä eteläisessä Suomessa ruohikko ja puut vihertävät jo lupaavasti merkkinä lähestyvästä kesästä, pääsee Lapissa vielä hiihtämään yli puolimetrisille hangille. Esimerkiksi Kilpisjärvellä ja Kittilässä lunta on vielä yli 70 cm.

Keltainen ja monen muunkin värin täyteinen toukokuu on saapunut, joten nautitaan siitä. Jätän lörinät tällä kertaa lyhyeen, sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Toukokuu on kaunista aikaa, eikö vain:

Kuva 1: Ilta-aurinko ja tuoreen lehden tynkä Helsingin Aurinkolahdessa.
Kuva 1: Ilta-aurinko ja tuoreen lehden tynkä Helsingin Aurinkolahdessa.
Kuva 2: Kevätilta pimenee Helsingin Kaivopuistossa vappuiltana.
Kuva 2: Kevätilta pimenee Helsingin Kaivopuistossa vappuiltana.
Kuva 3: Puut vihertävät jo lupaavasti Helsingin Seurasaaressa.
Kuva 3: Puut vihertävät jo lupaavasti Helsingin Seurasaaressa.
Kuva 4: Toukokuun väriloistoa Seurasaaressa.
Kuva 4: Toukokuun väriloistoa Seurasaaressa.
Kuva 5: Tammi, kallio ja kalastaja toukokuisena iltana Helsingin Mustikkamaalla.
Kuva 5: Tammi, kallio ja kalastaja toukokuisena iltana Helsingin Mustikkamaalla.
Kuva 6: Punainen toukokuu?
Kuva 6: Punainen toukokuu?
Turku 7: Kirsikkapuut kukoistavat Turun Aurajoen rannassa.
Kuva 7: Kirsikkapuut kukkivat Turun Aurajoen rannassa.

 

Mikä on sinusta kevään paras hetki ja kuukausi?

Ps. Ihanaa äitienpäivää kaikille Suomen äideille!

10 hurjinta extreme-säämatkakohdetta

Julkaistu

Tavanomaisesti lomailijat valitsevat matkakohteensa hyvin rationaalisin perustein: mihin on edullista matkustaa, missä on mielenkiintoinen kulttuuri tai historia, missä on hyviä rantoja tai missä on lämmintä. On kuitenkin olemassa pienempi joukko ihmisiä, jotka tykkäävät extreme-kohteista, minne valtaosa muista ei matkustaisi. Ja on olemassa vielä pienempi joukko ihmisiä, jotka matkustavat extreme-sään perässä. Se ei liene kovin budjettiystävällistä, eikä aina palkitsevaakaan, mutta parhaimmassa tapauksessa extreme-säämatkailu tarjoaa sääfanaatikolle unohtumattomat adrenaliiniryöpyt. Minun ensimmäinen extreme-sääkohde on jo mietittynä (#2), mutta tarkempaa suunnittelua vailla. Entä sinun?

10 varteenotettavaa extreme-sääkohdetta:
1. Kylmintä: Vostok, Anktartis / Verhojansk, Venäjä

Nämä kohteet ovat maapallomme kylmimpiä talviaikana. Lämpötila saattaa alimmillaan laskea alle -60 asteeseen, ja erityisesti Antarktiksella laaksojen välissä myrskyn voimalla puhaltavat katabaattiset tuulet saavat sitkeimmänkin sissin jäätymään pystyyn. Verhojansk sijaitsee Oulun korkeudella ja on siitä erikoinen kohde, että vuodenaikojen välinen lämpötilavaihtelu voi olla jopa yli 100 astetta. Verhojanskin pakkasennätys on liki -70 astetta, kun taas kesäisin maksimilämpötila voi kohota 35 lämpöasteeseen. Antarktiksen Vostokissa on mitattu maapallomme alin lämpötila, -89,2 astetta.

2. Suurin tornadotiheys: Oklahoma City, Oklahoma, Yhdysvallat

Oklahoma on surullisen kuuluisa osavaltio lukuisista ja tuhoisista tornadoistaan. Oklahoma City kantaa puolestaan tilastoissa ykkössijaa Yhdysvaltojen ja kenties koko maapallomme tornadoherkimpänä kaupunkina. Sadan vuoden aikana pelkästään Oklahoma Cityn ympäristössä on havaittu peräti 100 tornadoa – noin yksi vuodessa siis. Viimeisin erittäin tuhoisa F5-luokan tornado koettiin Oklahoman osavaltiossa, Mooressa 20.5.2013. Tornado tappoi 24 ihmistä ja aiheutti 2 miljardin dollarin suuruiset taloudelliset vahingot.

3. Kuuminta: Kuolemanlaakso, Yhdysvallat

Yhdysvaltojen Kuolemanlaaksossa on mitattu liki sata vuotta sitten maailman korkein lämpötila: 56,7 astetta. Lämpötila kohoaa lähes joka kesä 50 asteen korville, mutta keskilämpötiloiltaan maailman kuumin paikka löytyy Libyan sisämaasta. Libyan El Aziziassa mitattiin 13.9.1922 huimat 57,8 astetta, kunnes myöhemmin kävi ilmi, että mittari oli ilmeisesti vauroitunut, eikä lukemaa täten enää pidetä virallisena maapallon korkeimapana.

4. Tuulisinta: Mt. Washington, New Hampshire

Täällä puut ovat taipuneet merkkinä kovista tuulista, jotka ovat puuskissa olleet pahimmillaan jopa 103 m/s. New Hampshire sijaitsee Yhdysvaltojen koillisrannikolla, missä kehittyy lämpimien ja kylmien merivirtojen törmäysvyöhykkeellä voimakkaita sykloneita. Erityisesti talvisin tuuli yltyy usein vaarallisen voimakkaaksi.

5. Pimeintä/valoisinta: Huippuvuoret, Norja

Vaikea kuvitella, että parintuhannen kilometrin päässä Suomen pohjoispuolella on saari, jossa on ympärivuotista asutusta. Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla ilmasto on selvästi lauhkeampi kuin niillä leveysasteilla tyypillisesti, mutta luonto on erittäin karu. Eksoottiseksi kohteeksi Huippuvuoret tekee äärimmäinen kaamos ja yötön yö, joissa mennään molemmissa astetta Lappia pidemmälle. Kyllä asukkailla täytyy olla sisua selvitäkseen 26. lokakuuta alkavasta ja vasta 15. helmikuuta päättyvästä kaamoksesta, joka on sydäntalvesta niin syvä, että keskellä päivääkin on pilkkopimeätä.

6. Suurimmat vuorokautiset lämpötilamuutokset: Browning, Montana

23.-24.1.1916 Browningissa koettiin hurjia: lämpötila tipahti vuorokaudessa +7 asteesta -49 asteeseen. Montanalaiset ovatkin tottuneet käyttämään yhtenä päivänä ilmastointilaitteita ja heti seuraavana lämmittimiä. Ei ole mitenkään tavatonta, että erityisesti välivuodenaikoina Yhdysvaltojen pohjoisissa osavaltioissa sää saattaa muuttua vuorokaudessa dramaattisesti: yhtenä päivänä saatat kävellä ulkona t-paidassa yli +20 asteen lämmössä ja seuraavana päivänä maata saattaa peittää puolen metrin paksuinen lumipeite.

7. Kuivinta: Arica, Chile

Chilen rannikkoseutu on äärimmäisen kuiva pysyvän korkeapaineen vuoksi. Chilen rannikkoseudulla merivesi on matalaan leveysasteeseen nähden huomattavan viileää, mikä ylläpitää laskevia ilmavirtauksia ja korkeapainetta. Aricassa sataa keskimäärin 0,5 mm vuodessa.

8. Suurimmat lumikertymät: Mt. Baker, Washington

Ennätys on 2895 cm lunta yhden talvikauden aikana. Siis kokonaiset 29 metriä – 16 meikäläistä päällekäin! Tällä vuorella ja ylipäänsä Luoteis-Yhdysvaltojen ja Lounais-Kanadan vuorilla orografinen sade voi joinakin talvina olla äärimmäisen voimakasta: lauhkeat ja hyvin kosteat tuulet saapuvat Tyyneltämereltä nousten vuorenrinnettä pitkin ylös ja tiivistyen ylempänä pilviksi ja sakeaksi lumisateeksi. Yhdysvaltojen luoteisosa sijaitsee runsaiden talvisateiden vyöhykkeellä.

9. Kosteinta ja sateisinta: Cherrapunji, Intia

Monsuunikautena kesäisin ilman suhteellinen kosteus nousee täällä keskimäärin 95 %:iin, ja heinäkuun keskimääräinen sademäärä on jopa 3272 mm. Cherrapunjissa on mitattu kaikkien aikojen sade-ennätys: yli 26 000 mm/vuosi ja 9300 mm/kuukausi, mikä tarkoittaa sitä, että vettä on tullut joka päivä keskimäärin yhtä paljon kuin esimerkiksi Suomen Pohjois-Lapissa Utsjoella keskimäärin kokonaisessa vuodessa.

10. Suurin hurrikaanitiheys: Cape Hatteras, Pohjois-Carolina

Hurrikaani pyyhkäisee Cape Hatteraksin läpi vähintään kerran 1,36 vuodessa. Edellisen kerran aluetta ravisteli hurrikaani Arthur vuonna 2014.

10 extreme-sääkohdetta
10 extreme-sääkohdetta

 

Alkuperäinen artikkeli: http://uk.askmen.com/top_10/travel/top-10-extreme-weather-destinations_10.html