Author: Markus Mäntykannas

Helsingin yliopiston meteorologiaopiskelijoiden ainejärjestö, Synop, täyttää tällä viikolla 45 vuotta, onnea! Tämän kunniaksi inspiroiduin kirjoittamaan meteorologiopiskelijan elämästä ja muistelemaan hieman taivaltani meteorologian ihmeellisessä maailmassa.

Minun tarina

Minun säätarina ulottuu vuoteen 1995, jolloin 7-vuotiaana poikana – juuri opinahjonsa aloittaneena – kiinnostuin meteorologiasta. Kiinnostus lähti liikkeelle Guinessin ennätysten kirjoista, jolloin hämmästelin, miten jossain päin maailmaa on voinut sataa kaksi metriä lunta tai tuullut niin kovaa, että puita ja rakennuksia on tuhoutunut. Lapsuusvuosinani haalin itselleni myös Mitä Missä Milloin -kirjoja, lähinnä lukeakseni Suomen säästä. Samoihin aikoihin television säälähetykset alkoivat kiinnostaa niin paljon, että saatoin aamuisin jättää piirretyt väliin katsoakseni nykyistä kollegaani, Pekka Poutaa.

Sääkiinnostus johti myös sääpäiväkirjojen pitämiseen, joita jaksoin päivittää kahdeksan vuoden ajan. 10-vuotiaana päätin erään vaikuttavan ukkosmyräkän jälkeen: ”Wow, sää on siistiä, musta tulee isona säämies!”

Mielenkiinto säilyi vuosien varrella, mutta koska en missään vaiheessa lukio-opintojani ollut erityisen hyvä matematiikassa tai fysiikassa, ajattelin, etten tule pärjäämään vaativissa meteorologian yliopisto-opinnoissa ja hetkeksi luovuin haaveista kokeillakseni jotain muuta. Mielenkiinto muuttui kuitenkin jossain vaiheessa intohimoksi ja ajattelinkin, että olisi tyhmää jättää yrittämättä. Painelin vuodeksi aikuislukioon vahvistamaan matematiikan ja fysiikan taitojani ja sain opiskelupaikkani yliopistossa ensiyrittämällä. Huolet opintojen haastavuudesta osoittautuivat todeksi, mutta jo pelkästään kovalla motivaatiolla rämmin haastavan ensimmäisen opiskeluvuoden yli, kunnes opintoihin tuli rutiinia ja jatko sujuikin helpommin.

Miten ja missä meteorologiaa opiskellaan?

Suomessa meteorologiaa haetaan opiskelemaan keväisin yhteishaun kautta Helsingin matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan fysiikan koulutusohjelmaan. Ainakin aikaisemmin sisäänpääsyyn on riittänyt hyvä arvosana fysiikan ylioppilaskirjoituksista, mutta jos fysiikka jäi välistä tai arvosana ei riitä, voi opiskelupaikkaa hakea myös pääsykokeella.

Ensimmäisen vuoden opinnot fysiikan puolella ovat kaikille yhteneväiset ja vasta ensimmäisen vuoden päätteeksi valitaan se varsinainen koulutusohjelma, esimerkiksi meteorologia, geofysiikka tai tähtitiede. Ensimmäisen vuoden opinnot saattavat yllättää haastavuudellaan ja meteorologian täydellisellä poissaolemisella. Kursseihin kannattaa kuitenkin panostaa, sillä ne luovat tärkeän pohjan seuraavien vuosien, oman alan, opinnoille.

Itse meteorologiaan pääsee kunnolla käsiksi toisena opiskeluvuotena, jolloin ainakin minulla motivaatio parani ja opiskeleminen muuttui hyvinkin mielenkiintoiseksi. Kursseista tuli käytännönläheisempiä, vaikka integroimisesta, osittaisderivaatoista ja nablaamisesta tulikin arkipäivää. Kandidaatiksi valmistutaan keskimäärin 3-4 vuodessa ja tämän jälkeen on mahdollista erikoistua joko dynaamisen meteorologian tai mikrometeorologian puolelle oman kiinnostuksensa mukaan. Käytännössä erikoistumissisältöjä voi myös yhdistellä ja opintojen loppuvaiheessa opiskelijalla onkin jo varsin vapaat kädet verrattuna aivan opintojen alkupäähän. Meteorologiksi valmistuminen vie keskimäärin 5-7 vuotta riippuen opiskelutahdista.

Tuoreimmasta meteorologian opinto-oppaasta löydät lisätietoa opintovaatimuksista ja -aikatauluista.

Meteorologi työelämässä

Meteorologin työ on viime vuosikymmenien aikana muuttunut automaation ja tekniikan kehittyessä. Nykyään meteorologin rooli on suurimmillaan ennusteen alkuvaiheessa, jolloin muokataan tietokonemallien esittämiä ratkaisuja lopullista ennustetta varten. Itse ennustamistyöhön (mukaan luettuna tv-meteorologit) suuntautuu noin neljäsosa meteorologeista. Ennustamistyön lisäksi tutkimus- ja kehitystyö työllistää suuren osan meteorologeista – osa suuntautuu myös erilaisiin konsultointi-, myynti- ja markkinointitehtäviin. Toisinaan kombinaatioitakin em. työtehtävistä näkee – siitä minä olen elävä esimerkki: piirrän, ennustan, myyn, markkinoin, konsultoin ja kirjoitan. Meteorologin työtehtävä voi siis koostua monestakin eri osa-alueesta oman osaamisen ja mielenkiinnon perusteella.

Tulevaisuudessa automation yleistyessä ja tietokoneiden kehittyessä meteorologit tulevat sijoittumaan työelämässään todennäköisesti yhä enemmän varsinaisen ennustamistyön ulkopuolelle. Päivystäviä meteorologeja tarvitaan toki tulevaisuudessakin – onneksi tietokoneet eivät ihan kaikkea voi korvata. Tulevaisuudessa meteorologin työssä tarvitaan aikaisempaa enemmän tietoteknistä osaamista, sosiaalisia taitoja sekä kaupallistakin ymmärrystä. Ohjelmointikursseja tai kenties ohjelmointia vaikkapa sivuaineena kannattaa opintovaiheessa harkita, ja toisaalta myös kaupallisen alan työkokemus tai opinnot antavat lisäarvoa.

Meteorologin työpaikat ovat vahvasti pääkaupunkiseutukeskeisiä: suurimmat työllistäjät ovat Ilmatieteen laitos, Foreca sekä Vaisala. Yksittäiset lentosääyksiköt työllistävät kuitenkin ympäri Suomea. Pieni osa meteorologeista suuntautuu työmarkkinoille myös ulkomaille.

Viime päivinä olemme saaneet hyvää esimakua siitä, mitä lähitulevaisuuden sää Suomessa tulee olemaan. Taivaalta voi sataa alas ihan mitä vaan ja missä vaan. Autoilijoiden kannattaa ehdottomasti pitää vielä talvirenkaat alla.

Euroopan yllä kulkee nyt yläilmakehässä voimakas suihkuvirtaus (tuulen nopeus jopa yli 100 m/s) Pohjois-Atlantilta kohti Välimerta ja toisaalta Välimereltä kohti koillista. Pohjois-Eurooppa ja Suomi mukaan luettuna jäävät nyt suihkuvirtauksen ”kuoppaan”, mikä näin keväästä tietää usein epävakaista ja koleaakin säätä. Massiivisesta matalapaineen alueesta irtaantuu päivittäin osakeskuksia, joista yksi jää pyörimään Suomen eteläpuolelle kokonaisen viikon ajaksi! Tämä osakeskus sinetöi myös pääsiäissäämme: enimmäkseen pilvistä, epävakaista ja ajoittain lumisateita eteläistä Suomea myöden. Täysi kontrasti siis viime vuoden pääsiäissäälle, jolloin itse loikoilin paidattomana Naantalin auringossa. Mutta toisaalta onhan pääsiäisen ajankohtakin pari viikkoa aikaisempi tänä vuonna.

Huhtikuun aikana keskilämpötila kohoaa voimakkaasti, ja lämpötilan kohoaminen on voimakkainta juuri tähän aikaan keväästä: esimerkiksi Helsingissä ja Jyväskylässä keskimääräinen päivälämpötila kohoaa 30 päivässä seitsemällä asteella. Muistan useammankin huhtikuun, kun vielä kuun alkupuolella on ollut lumista ja yöpakkasiakin, mutta loppukuusta on paistateltu jo kesäsäässä. Muutos voi olla toisinaan varsin suurikin.

Pääsiäisenä sataa kaikkea mahdollista

Tämän viikon maanantaina etelärannikolla sadekertymät olivat yleisesti 15-20 mm ja maisema muuttui iltapäivän aikana hetkessä keväisestä talviseksi. Lumipeite saatiin koko pääkaupunkiseudulle: suurimmillaan lumensyvyys oli maanantai-iltana mm. Helsinki-Vantaalla 13 cm ja Espoon Nuuksiossa 27 cm. Jatkossakin maa voi muuttua uudestaan valkeaksi etelässä, tosin loppuviikon sateissa on sentään hieman enemmän taukoja kuin maanantaisessa – kellon ympäri jatkuvaa lumi- ja räntäsadetulitusta ei välttämättä uudelleen koeta.

Keskiviikkoaamu- ja iltapäiväksi näyttäisi osuvan viikon vähäsateisin hetki: laajalti maan keskivaiheilla on poutaista, ehkä aurinkokin pilkahtaa. Lapissa ajoittaisia sateita saadaan ja toisaalta etelärannikolle nousee viimeistään illaksi uusi maanantai-illan kaltainen sademöykky, mutta tällä kertaa sateet näyttäisivät tulevan vähän vetisempinä.

Tämän jälkeen koko pääsiäisviikonlopun sää toistaa itseään: kuurottaisia, ajoittain jatkuvampia sateita koko maassa ja olomuodoltaan ihan mitä vain. Pääosin pilvistä, ehkä sumuistakin, mutta viime päiviä paremmat todennäköisyydet auringon pilkahduksille kautta maan. Erityisesti öisin ja aamuisin maa saattaa käväistä etelässäkin valkeana, mutta päiväsaikana aurinko lämmittää jo pilvienkin läpi sen verran, että lumi sulaa nopeasti pois varsinkin teiden pinnoilta. Pohjoisessa pysytään monin paikoin pääsiäisen ajan pakkasen puolella yötä päivää ja uutta luntakin saattaa sinne jokunen sentti kertyä. Pääsiäishiihdot?

Aikaisintaan ensi viikon puolivälissä suursäätilassa saattaa tapahtua muutos lämpimämpään ja kuivempaan suuntaan. Tähän aikaan vuodesta muutos talvisesta lumi- ja räntäsateesta kesäisiin lämpötiloihin ja auringonpaisteeseen saattaa tapahtua muutamassakin päivässä. Huhtikuu pitää sisällään kaikki vuodenajat.

Ilmanlaatua ja siitepölyä

HSY:n mittausten ja Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu on tällä hetkellä lähes jokaisessa mittauspisteessä hyvä. Ero on huima verrattuna viime viikkoon, jolloin ilmanlaatu oli vielä monin paikoin joko tyydyttävä tai huono, muutamassa mittauspisteessä jopa erittäin huono. Onpahan lumi- ja räntäsateista ollut siis jotain hyötyäkin – ulkona liikkuessa ei tarvitse enää hieroa kirveleviä silmiä eikä köhiä.

Sähköpostiini kilahti juuri myös Turun yliopiston Aerobiologian yksikön laatima siitepölytiedote. Sen valossa leppä jatkaa kukintaansa vielä maan etelä- ja keskiosassa, mutta epävakainen sää pitää pitoisuudet melko vähäisinä. Pähkinäpensas kukkii myös etelässä, mutta siitepölypitoisuudet ovat vähäisiä. Katso tarkempi siitepölyennuste täältä!

Kärsitkö sinä siitepölystä ja oletko jo oireillut?

Maaliskuun alku on muistuttanut meillä kovasti sitä samaa, mitä oli viikkotolkulla tyrkyllä marras-joulukuussa. Minulla alkaa jo kiintiö täyttyä tuhnuisen harmaista ja tuulisista tihkusadepäivistä – nyt kaivataan vaihtelua, ja sitähän onkin tulossa! Jo huomenna luoteistuuli taivaan luutii ja aurinkoa on luvassa pitkästä aikaa koko maahan. Lämpimintä on etelärannikon tuntumassa, missä 10 asteen lukemat ovat mahdollisia. Tiistain tienoilla on tilapäisesti vähän epävakaisempaa ja tuulisempaa, mutta tämän jälkeen laaja-alainen, mahdollisesti pitkäkestoinenkin korkeapaine parkkeeraa Fennoskandian päälle aloittaen keväisen aurinkoisen ajanjakson. Tosin yöt kylmenevät pakkasen puolelle lähes koko maassa, mutta päivälämpötilat tulevat olemaan tyypillisissä huhtikuun alun lukemissa. Parhaimmillaan lämpötila kohoaa loppuviikosta päivittäin jossain päin Etelä- ja Länsi-Suomea lähelle 10 astetta.

Kesäinen ilmamassa käväisi Suomessa

Sunnuntaina Ahvenanmaalla mitatut lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita: Jomalassa lämpötila kohosi jopa 13,5 asteeseen, mikä on tiettävästi korkein maaliskuun alun (1. – 10.3.) lukema ainakin 55 vuoteen. Aikaisemmin lämpötila kohosi ylimmillään 11,5 asteeseen maaliskuun 10. päivänä vuonna 1997 Helsingin Kaisaniemessä. Ruotsissa päästiin vielä tätäkin korkeampiin lukemiin: Tukholman eteläpuolella itärannikolla lämpötila kohosi laajalti yli 15 asteeseen.

Skandinavian ja eteläisen Suomen yllä käväisi sunnuntaina vuodenaikaan nähden varsin lämmintä ilmamassaa, n. +10…+13-asteista. Ilmamassalla tarkoitetaan lämpötilaa n. 1,5 km:n korkeudella. Kesäisessä auringonpaisteessa lämpötila olisi voinut tässä tapauksessa heikkotuulisessa säässä kohota jopa 30 asteeseen. Harmi, että valtaosassa maata lämpimän ilmamassan sektorissa sitkeä pilvikatto esti lämpötilan kohoamisen, vaikka edellytyksiä olisi auringonpaisteessa ollut yli 10 asteen lukemille laajemminkin etelässä ja lännessä. Manner-Suomessa sunnuntain ylimmäksi lukemaksi jäikin Kokemäen 9,9 astetta.

Ensi viikolla ilmamassa on kylmenemässä, mutta toisaalta aurinko lämmittää tähän aikaan vuodesta jo samalla teholla kuin syys-lokakuun vaihteessa, joten heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä voidaan jo kokea lämpöisiäkin hetkiä.

Sunnuntain maksimilämpötilat Suomessa:

1. Jomala, Jomalaby: +13,5 C / 2. Lumparland Långnäs satama: +12,1 C / 3. Märket: +11,5 C / 4. Maarianhamina-Lentoasema: +10,9 C / 5. Kokemäki, Tulkkila: +9,9 C

Och samma i Sverige:

1. Oskarshamn: +18,7 C / 2. Gladhammar: +17,3 C / 3. Harstena: +16,5 C / 4. Svanberga: +16,5 C / 5. Tukholma/Bromma: +16,3 C

Onko terminen kevät jo alkanut?

Maaliskuu on Suomessa viimeinen talvikuukausi ja kuun viimeisellä viikolla terminen kevät alkaa tilastojen valossa etelä- ja lounaisrannikolla, huhtikuun aikana myös pohjoisempana. Terminen kevät lienee keskilämpötilojen perusteella jo alkanut ainakin etelässä ja lounaassa helmikuun puolella, mutta tiedon vahvistaa aikanaan Ilmatieteen laitos. Ruotsin Haaparannassa terminen kevät alkoi tänä vuonna SMHI:n (Ruotsin Ilmatieteen laitos) mukaan ennätysaikaisin: jo 24. helmikuuta, mikä on aikaisin ajankohta ainakin 152 vuoteen.

Voiko talvi vielä palata?

Maaliskuun alussa päivälämpötila kohoaa keskimäärin etelässä jo vähän plussan puolelle, mutta pohjoisessa ollaan yötä päivää pakkasella. Joinakin vuosina lupaavan keväinen ja aurinkoinen maaliskuun alku on saattanut dramaattisesti kääntyä vielä täydeksi talveksi. Idästä ja koillisesta tulevat ilmamassat tuovat tähän aikaan vuodesta herkästi pakkasilmaa ja sopivassa (lue: epäsopivassa) kulmassa Suomen ylittävät matalapaineet voivat tuoda yllättävänkin suuria lumikertymiä. Etelässä suurimmat maaliskuiset lumikertymät ovat mm. 20.3.1970 Hämeenlinnassa 58 cm ja 22.3.1941 Helsinki-Kaisaniemessä 35 cm. Tämän lumimyräkän jälkeen Kaisaniemen lumensyvyys oli seuraavana päivänä huimat 109 cm!

Ensi viikolla pohjoisen Euroopan ylle parkkeerava korkeapaine ei anna lähitulevaisuudessa mitään viitteitä siitä, että talvinen sää olisi palaamassa. Kevät on pikemminkin etenemässä, mutta kesärenkaita ei kannata vielä vaihtaa alle.

Kokosin teille tähän ihmeteltäväksi maaliskuun 15. päivän lumensyvyyksiä 2000-luvulla Helsinki-Kaisaniemestä ja Jyväskylästä. Helsinkiin mahtuu (ennakoiden, että 15.3.2015 lumensyvyys 0 cm) jo kolme lumetonta maaliskuun puoliväliä ja Jyväskyläänkin yksi.

Markus Twitterissä: @markusmanty