”Sisämaassa paikoin iltapäiväkuuroja”

Julkaistu
Kaukaisen ukkospilven jääkiteinen alasinyläosa.

Tänään perjantaina Etelä-Suomessa tuulee kaakosta – maanpintaa viileämmältä mereltä. Öisen satelliittimittauksen mukaan merivesi on Helsingin edustalla n. 13-asteista.

Auringon lämmittäessä maanpinnan myös sen yllä oleva ilma lämpenee ja alkaa kevyempänä kohota ylöspäin. Tämä kohoava ilma jäähtyy matkalla, koska ilmanpaine laskee. Tietyllä korkeudella, joka riippuu ilman kosteudesta, ilman sisältämä vesihöyry tiivistyy näkyväksi vedeksi – pilvipisaroiksi. Syntyy kumpupilviä, jotka edelleen kasvavat korkeutta sen mukaan, miten epävakainen (instabiili eli labiili) ilmanala on.

Epävakaisuus siis tarkoittaa sitä, miten herkästi ilma liikkuu ylöspäin ja miten korkealle ulottuvassa ilmakerroksessa ja kuvastaa sadekuurojen mahdollisuutta etenkin iltapäivisin. Arkipäivän kielenkäytössä sään epävakaisuuden voi ehkä ymmärtää toisinkin, ja ehkä myös meteorologeilla on kiusaus lyhentää ilmaisuaan ja niputtaa samaan säätä kuvaavaan sanaan vähän kaikenlaisia säänmuutoksia.

Kumpupilvistä osa kasvaa suotuisissa olosuhteissa korkeutta niin paljon, että niistä tulee kuuropilviä. Tämän kehityksen loppuvaiheessa pilvi saa usein jääkiteistä muodostuneen ja tyypillisesti ns. alasimen muotoisen ylöspäin leviävän yläosan. Tavallisesti tämä jääkideylosa on Etelä-Suomessa 7-12 km:n korkeudella, tuo 12 edustaa jo voimakkaita ukkospilviä.

NOAA-sääsatelliitin kuva perjantaina puolilta päivin.

Klo 14  kävin Lauttasaaren sillalla kuvaamassa yhtä tällaista yksittäistä pilveä, johon salamanpaikannustietojen mukaan oli hetkeä aiemmin liittynyt myös ukkosta. Kuvan pilvi on siis tarkkaan ottaen aloittanut jo kuihtumisensa. Vähän myöhemmin korkeaksi kasvaneita ja jääkideyläosn saaneita pilviä näkyi lisää. Jääkideyläosa voi jäädä taivaalle pidemmäksi aikaa kuin pilven alaosa ja vaeltaa ilmavirtauksen mukana kertomassa menneisyydestään sille, joka osaa taivasta lukea. Kuvan pilven voi löytää myös oheisesta satelliittikuvasta Lahden eteläpuolelta. Pilvi liikkui luoteeseen. Samassa satelliittikuvassa näkyy myös rannikon tyypillinen vaikutus etenkin alku- ja keskikesän pilvisyyteen.

Tänään on saatu vain aivan yksittäisiä ja hetkellisiä iltapäiväkuuroja sisämaassa, mutta viikonloppuna tilanne muuttuu. Lauantaina ukkoskuurot yleistyvät maan länsiosassa. Illalla paikallisia ukkosia voi olla myös idempänä ja pohjoisempana, kun taas lounaisimmassa Suomessa sää jo muuttuu poutaisemmaksi. Sunnuntaina kuuroittaiset sateet ja ukkoset painottuvat vyöhykkeelle, joka ulottuu maan kaakkoisosasta Länsi-Lappiin. Illaksi ukkosia ehtii myös Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Suomen itäosaan. Lännessä sen sijaan on aurinkoisempaa, kaikkein aurinkoisinta ja poutaisinta on länsirannikon tuntumassa Vaasasta etelään. Ilmamassa säilyy hyvin lämpimänä, mutta pilvet ja kuurosateet laskevat päivälämpötiloja paikoin 20 asteen vaiheille.

 

 

Sataa, sataa ropisee

Julkaistu
Immer wenn es regnet / Aina kun sataa. Kuva Mattias H / Googlen tarkennettu kuvahaku

Juhannukseen on nyt viikko. Kesä on, kiitos menneiden helteiden ja sen jälkeisten sateiden, jo kunnolla kuoriutunut. Mutta se oikea suvi, sataen se tulee! Aina parempi, jos tulee alas ämmiä äkeet selässä.

Tänäkin viikonloppuna sade peittää paitsi onnellisten jäljet, myös suuren osan Suomea. Pohjois-Lappi taitaa säästyä, ja onhan sunnuntaina aamupuoli etelässä kuivempi.

Mutta se, mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin. Ja kesäsateen jälkeen metsä tuoksuu huumaavalta. Suomi on viileän kesän maa, missä helle on vain tilastojen häirikkö. Peruskesänä sataa. Ja peruskesä on rehevän vihreä, ei kuumuuden kulottama keltainen.

 

 

Ukkosta ilmassa?

Julkaistu
Ukkonen 14. kesäkuuta 2009. Kuva: Janne. / Googlen kuvahaku

Ukkonen on sääilmiö rajuimmasta päästä. Salama on valtava määrä toistaiseksi kesyttämätöntä energiaa; miljoonien volttien sähköjännitteen purkautumista purkauskanavassa, jonka äkillinen laajeneminen synnyttää jyrinän.

Ukkosta on moni pelännyt pienenä, ja moni pelkää sitä vielä aikuisena. Ukkosen tuhot ovat karkeasti kahdenlaisia. Salamaniskujen ohella voimakkaat puuskatuulet jopa kaatavat metsää laajoilla alueilla.

Ukkosta voi tarkkailla monella tapaa. Ukkospilven voi oppia tunnistamaan, jolloin sen liikettä voi seurata silmämääräisesti, ellei muuta pilvisyyttä ole estämässä näkyvyyttä. Salaman ja jyrinän välisestä ajasta voi laskea salaman etäisyyden, jos tietää äänen nopeuden. Karkea arvio Suomen kesässä on vähän yli 300 metriä sekunnissa.

Ukkosta ei pidä mennä suojaan ympäristöään korkeamman puun alle, samoin tulisi välttää tilannetta, missä on itse se ympäristön korkein kohta vaikka keskellä golfkenttää. Auto lienee yksi turvallisimpia valintoja.

Ukkonen liittyy voimakkaisiin kuuropilviin, joiden kehittymisen ja liikkeen näkee sadetutkan avulla.

Mutta tänä internetin ihmeellisenä aikana voi kurkistaa myös Euclid -nimisen eurooppalaisen toimijan salamanpaikannussivulle. Siellä salamat näkyvät tunnin viiveellä, mutta koska ukkoset liikkuvat pilvien mukana, voi useimpiin tarpeisiin hyvin kuvitella sen puuttuvan viimeisen tunnin tapahtumat. Tärkeimpiä eivät ole yksittäiset salamat, vaan selvät intensiiviset ukkosalueet. Linkki on tässä: http://www.euclid.org/realtime.html

Kesän kynnyksellä taas käväistään

Julkaistu
Suuntana sisämaa, siellä lämpö. Kuva Arto Teräs / Googlen kuvahaku.

Tätä kirjoitan lauantaina, työpaikalla, ja mietin, mitäkö huomenna tekisin. On sentään vapaapäivä, ja asun riittävän sisämaassa. Sisämaassa? Niin, sillä on merkitystä: meri on vielä niin kylmä, että oli ilmamassa miten lämmin tahansa, mereltä käyvä tuuli on kylmä.

Laadin äsken viiden päivän ennusteen. Sen voi lukea MTV3:n teksti-TV:stä. Se ulottuu ensi viikon puolivälin yli. Koko maata ajatellen poutaisinta ja aurinkoisinta on heti sunnuntaina. Päivälämpötila on maan etelä- ja keskiosan sisämaassa 17…20, Pohjois-Lapissa 10…14 astetta. Lounaanpuoleinen tuuli viilentää rannikkoa, vaikkei mitään voimakasta olekaan.

Alkuviikolla ilmamassa on ensin yhä vain lämpimämpää, mutta jo maanantain kuluessa Suomen yli itään kulkee kuurosadealue ja heti perään tiistaina toinen mokoma, tosin kapeampi. Etenkin maanantaina myös ukkostaa, yleisimmin illemmalla idässä.

Nämä sadealueet ovat kylmiä rintamia, joiden jälkeen sää on varsinkin keskiviikkona sadekuuroisen epävakaista, torstaina lounaassa on jo aurinkoisempaa, siis myös iltapäivän osalta. Päivälämpötilat ovat viitisentoista, pohjoisessa 12…15 ja Lapissa 9…13 astetta.

Tässä siis säävinkkiä kevään koitoksiin. Mahla virtaa jo puissa.

Onnea, Leijonat – voitonjuhlassa pilvipoutaa!

Julkaistu
Tämä kuva ei liity tämän vuoden jääkiekkoon, vaan on Suomi-Slovakia -ottelusta Vancouverissa 27.2.2010. Kuva: s.yume.

Hyvässä lykyssä pilvipeite jopa rakoilee illalla. Yöllä taivas voi ripsiä vähän vettä.

Lämpötila mokoma vain saisi olla korkeampi: kun se ei iltapäivälläkään ollut Helsingin keskustassa kuin 8-9 astetta, niin sitä mennään sitten illan mittaan yhtä moneen asteeseen kuin tuli maaleja ja yöllä sitäkin alemmas.

Mutta sehän on vain ilman lämpötila, kuka siitä välittää tällaisena iltana! Ja vaikka vähän sataisi, ei tässä sokerista olla!

Auringossa olija, muista UV-säteily!

Julkaistu
Auringonottoa. Kuva: Matthew Bowden, UK.

Ranta- ja muut aurinkokelit lähestyvät. Auringonpaisteesta useimmat nauttivat, ainakin aluksi – pimeän ja kylmän talven jälkeen. Auringonsäteily iholle merkitsee D-vitamiinivarastojen täydentymistä, myös monille ihotaudeille auringonvalo on hyväksi. Auringossa kuitenkin voi  myös polttaa ihonsa. Varsinkin vähäpigmenttisten ja hyvin vaaleiden ihojen kannattaa saada auringonpaistetta vain kohtuullisesti. Liika auringon UV-säteilylle altistuminen lisää ihosyövän riskiä. Selvimmin tämä näkyy siellä, missä on paljon valkoihoista väestöä alueella, missä geneettinen sopeutuminen (tumma ihonväri) auringonsäteilyn ja sen sisältämän UV-säteilyn voimakkuuteen ei ole ehtinyt tapahtua. Australia lienee paras esimerkki.

Myös Suomessa auringonsäteilyn lyhytaaltoinen osa – UV-säteily (ultraviolettisäteily) – on toisinaan, varsinkin alkukesäisin, niin voimakasta, ettei auringossa kannata oleilla liian kauaa tai ilman että suojaa itsensä – ellei vaatteilla, niin ihovoiteella sitten. Ihovoiteessa tulee olla riittävä UV-suojakerroin. Erityisen tärkeää on huolehtia pienten lasten UV-suojasta. Oman ihotyypin ja palamisherkkyyden tunteminen auttaa. Silti kannattaa tiedostaa liiallisen auringonoton riskit.

Eri maiden sääviranomaiset antavat myös erikseen varoituksia voimakkaasta UV-säteilystä. Säteilytilanteita on mahdollista paitsi mitata, myös ennustaa. Ilmakehässä erityisesti stratosfäärin otsonikerros suodattaa auringonvalosta pois maapallon elämälle haitallista lyhytaaltoista UV-säteilyä. Otsonikerroksen paksuus ei ole vakio, vaan vaihtelee osana ilmakehän monimutkaista rakennetta. Lisäksi tietyt esim. aerosolipurkkien ponnekaasuina tai kylmäkoneissa käytetyt kemialliset yhdisteet tuhoavat otsonikerrosta. Ns. otsoniaukoista puhuttiin etenkin takavuosina.

Että mikä otsoni? Elämälle välttämätön happi esiintyy luonnossa yleensä kasiatomisina molekyyleinä, siitä kemiallinen merkki O2. Otsoni on hapen kolmiatominen muoto, siis O3. Otsoni on aineena hyvin reaktiivinen ja vahingollista esim. hengitettäessä. Otsonia syntyy myös maanpinnan lähellä auringonvalon reagoidessa tiettyihin ilmansaasteisiin, ja esim. Keski-Euroopassa voi törmätä myös tällaisiin ilmanlaatuun liittyviin otsonivaroituksiin.

Mutta tässä UV-asiassa on siis kysymys eri asiasta: otsonia syntyy ilmakehän ylemmissä osissa auringonsäteilyn aiheuttamien luonnollisten kemiallisten reaktioiden seurauksena. Syntynyt otsoni laskeutuu noin parinkymmenen kilometrin varastokorkeudelle ja muodostaasiellä suojakerroksen, joka osaltaan mahdollistaa elämän maapallolla. Tämän otsonikerroksen paksuus, tai oikeammin kokonaisotsonin määrä, vaikuttaa siihen, miten paljon auringonvalon mukana pääsee maanpinnalle myös sen UV-säteilyä.

UV-säteilyn voimakkuutta kuvaava ns. UV-indeksi kertoo säteilyn voimakkuuden pilvettömässä säässä. Pilvet toki vähentävät myös UV-säteilyn määrää, mutta tässä ei ihan ohuimpien yläpilvien varaan kannata paljoa laskea, koska UV-säteily läpäisee pilviä paremmin kuin näkyvä valo.  Huomioon kannattaa ottaa myös, missä olosuhteissa ulkosalla auringossa oleilee: kesällä ei niinkään lasketella hohtavalla lumipinnalla, mutta vesillä veden pinnasta heijastuva auringonsäteily lisää ihon saaman säteilyn määrää.

Internet mahdollistaa pääsyn alkuperäisen tiedon lähteille. Tässä UV-asiassa yhtenä sellaisena voi hyvin pitää Euroopan avaruusjärjestön (ESA) toimintaan perustuvia ja Alankomaiden ”ilmatieteen laitoksen” (Koninklijk Nederlands Meteorologisch Instituut, KNMI) isännöimiä TEMIS-nettisivuja:

http://www.temis.nl/  ja autan vielä sen verran, että tuolta sivulta ”Clear sky UV index”: http://www.temis.nl/uvradiation/UVindex.html  Täältä saa myös UV-indeksin ennusteen tietämällä ja syöttämällä halutun paikkakunnan koordinaatit.