Elokuu on omanvärisensä, huomaa viljapelto. Kuva: Arinet juoksukirja, Googlen tarkennettu haku.
Jo kuukauden nimi sanoo, että marjojen ja muun vuodentulon ohella vilja tuleentuu leikattavaksi, nykyään puitavaksi. Entisajan elokuuta kuvaa vaikkapa Eino Leino: ”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu…” Ruisrääkkiä saa nyt etsiä, mutta puimurit pellolla ovat vastaava äänimaailma. Ja mikä ihmeellinen tuoksu elokuun iltaan viljan puinnista tuleekaan! Jotta kaupasta saa sitä oikeaa taikinajuureen leivottua täysjyväruisleipää, on ruikiinsiemenet ensin kylvettävä peltoon ensi kesän satoa ajatellen.
Minulle, joka asun kaupungissa Etelä-Suomessa, elokuu tuo tullessaan usein lähes välimerelliset, lämpimät mutta pimeät, illat. Vastapaino valkeille kesäöille. Päivät lyhenevät syksyä kohti kiihtyvää vauhtia. Siis yöt kasvavat pituutta siinä missä varjotkin päivällä. Sitä mukaa kuin ilmamassa viiletessään samalla antaa myöten, alkaa olla hallaöitä. Halla ei ole mikään outo sääilmiö, vaan se tarkoittaa pakkasta maanpinnassa muttei vielä kahden metrin korkeudella, mikä on ilman lämpötilan varsinainen mittaus- ja ennustuskorkeus ilmatieteessä. Lauri (10.8.) on hallahousu.
Ukonilmoja voi olla myös yöllä, ja kun on pimeää, kaukaiset salamat ilmakehässä saavat yötaivaan leimuamaan, vaikkei jyrinää kuulu. Nämä ovat elosalamoita tai kalevantulia. Vasta elokuu on sitä mielenkiintoisinta kesää, joka nytkin jatkuu Etelä-Suomessa parinkymmenen asteen tai vähän yli päivälämpötiloin, tosin ensi viikolla on jokunen viileämpikin päivä. Sää muuttuu nyt jo viikonloppuna aiempaa selvästi sateisemmaksi. Paitsi Lapissa. Saa nähdä, tuleeko myös paikallisia tulvia. Kuulun niihin, jotka vasta kohta aloittavat vuosilomansa.
Kumpupilvien (Cumulus) lauttautuessa syntyy kumpukerrospilveä (Stratocumulus) Kuva: Juha Föhr.
Kaikki eivät koe tarpeelliseksi, että sääennusteissa mainitaan yleensä myös tuulen tai ilmavirtauksen suunta. No, monessa toiminnassa tuulen suunta on tosi tärkeä jo heti kättelyssä, mutta koska taivas on tänään näyttänyt juuri tällaiselta, ja koska koillinen ilmavirtaus jatkuu maan etelä- ja keskiosassa vielä alkuviikolla, paljastan siis, mitä myös tuleman pitää.
Usein koillisesta virtaa Suomeen suhteessa viileämpää ilmaa ja vieläpä maanpinnan melko läheisessä ilmakerroksessa. Tämä johtaa helposti siihen, että muodostuu ns. lämpötilainversiokerroksia eli ilmakerroksia, joissa ilman lämpötila kasvaa ylöspäin mentäessä.
Tällaiset ilmakerrokset estävät kumpupilvien kasvun ylöspäin. Tällöin ne lauttautuvat eli kasvavat lähinnä leveyttä. Tälla tavalla muodostuvasta pilvikerroksesta saattaa tulla hyvinkin tiivis, vaikka se on useimmiten ohut. Etenkin kesällä tällaisen pilvikaton muodostuminen laajoille alueille voi merkitä lämpötilaennusteiden suurtakin heittämistä, koska enemmän tai vähemmän aurinkoiseksi oletettu taivas voikin sitten olla ykskaks pilvessä koko päivän. Aina tällä tavoin muodostunut pilvi ei häviä edes yöksi.
Pilvikerros on ohut ja pilvet litteitä.
Vaikka tällaiset pilvet valaistusolojen vuoksi näyttäisivät tummiltakin, on sää pilvikerroksen ohuuden vuoksi yleensä poutaista. Kuitenkin, etenkin pilvikerroksen ollessa hyvin lähellä maanpintaa ja kylmänä vuodenaikana, jokunen tippa vettä voi myös tällaisesta pilvikerroksesta tulla.
Tänään tätä koillisen pilveä esiintyi hyvinkin tiheänä Koillismaalla ja Kainuussa sekä melko tiheänä maan itäosassa. Kuvien pilvet olivat lounaan pilviesiintymän pääkaupunkiseudulle ulottunutta reunaa.
Regen in den Wolken. Kuva: Max Braun / Googlen tarkennettu kuvahaku
”Sataa kuin saavista kaataen” tai ”sataa kaatamalla” se on suomessa, kun taas englannin kielessä sataa kissoja ja koiria. Saksa on lähempänä suomea: ”Es gießt”. Mutta ranskassa: ”Il pleut des cordes”. Sataa siis köysiä.
Vai olisiko kyse järjettömästä uudisilmaisusta suomessa: ”yhtenäistä sadetta”? Sadealueet toki voivat ketterästi olla yhtenäisiä tai hajanaisia, mutta että itse sade? ”Yhtenäinen sade tuo mieleen sateen, missä pisaroiden välillä ei ole mitään, on siis vain sitä sadetta. Olisiko silloin myös sademäärä suuri? Ukkoskuurot ovat yleensä toisistaan erillisiä, siispä päättelen, ettei ukkoskuuroja sisältävä alue voi olla yhtenäinen, vaan pikemminkin hajanainen? Vai sisältääkö ajatus hajanaisesta sadealueesta myös sen, ettei sada paljoa tai ainakaan ”kaatamalla”? Entä, jos itse sade on jollain ihmeen tavalla hajanaista?
Vietin äskettäin useita päiviä Vuoksen vesistöalueella. Saman asian näki niin Lappeenrannassa kuin Punkaharjullakin: vesi on matalalla, pinta jopa puolisen metriä tavanomaista alempana. Tarkistin Suomen ympäristökeskuksen mainioilta nettisivuilta, mikä sisävesiemme tila onkaan. Paitsi monin paikoin idässä, myös Hämeessä, Pirkanmaalla ja keskisellä Uudellamaalla on samansuuntainen tilanne. Ei siis niin haittaisi, vaikka sataisi. Ennen viime viikonvaihteen myös idässä yleistyneitä ukkosia oli ukonilmojen reitti useimmiten niin, että ne levisivät etelästä maan länsiosaan ja vasta pohjoisessa idemmäs.
Kuluvan viikonlopun rankkasadevaroitukset ilmeisesti perustuivat jo vanhaan sääpalvelulauseeseen: helteet purkautuvat ukkosiin. Van kun eivät aina, ja esim. koillistuuli ei ukkosta suosine, koska se kuljettaa helposti ainakin vähän viileämpää ilmaa usein vain lähellä maanpintaa, jolloin ilman tasapainotila on ennemminkin vakautumaan kuin ukkosiin päin.
Mutta palaanpa tuohon alun pohdiskeluuni sateista ja sadealueista. Jos maan eteläosassa voi sataa tänään rankasti, yli 20 mm tunnissa, niin tämähän ei ainakaan yleiskielisesti tulkittuna sisällä minkäänlaista ennustetta tai väitettä siitä, että sadetta tulisi missään esimerkiksi tunnin ajan, kahdesta tai kolmesta puhumattakaan. Eli sateen intensiteetti- eli voimakkuusmaksimiksi esitetään, että voi sataa 20 mm tunnissa, mutta se pitää tietenkin nähdä vähän samoin kuin että auto voi kulkea nopeudella 100 km tunnissa vaikka sitä ajettaisiinkin sitten vain sadan metrin matka.
Eli sateen intensiteetti voi mainiosti olla yli 20 mm tunnissa, vaikka sataa ropauttaisi vain hetkisen. Menee ainakin jokseenkin vaikeaksi arvioida, onko tuollainen varoitus ennustusmielessä osunut miten lähelle toteutunutta. Ei siinä tänään kertyvistä sademillimetreistä mainita yhtään mitään. On ylimääräistä kyseisen sanamuodon tulkintaa, jos alkaa odottaa tulvia. Tulvaennusteita sitä paitsi laatii ympäristökeskus.
Tässä alkulinkki sisävesien tutkimuksen eli hydrologian ihmeelliseen maailmaan:
Voiko tähän oikeasti varautua? Kuva: comedy_nose, Googlen tarkennettu kuvahaku.
Ja ukkospuuskat saattavat, kuten tiedetään, kaataa vähän muutakin, mutta veneilijä sentään mahtaa asialle omin päätöksin ja hyvin varautuen jotain. Eli tällaisena helle- ja ukkosviikonloppuna kannattaa valita reittinsä vesillä niin, että ukkosen uhatessa ehtii suojaan. Ja siltä varalta, ettei ehdi, pelastusliivit varmasti maksavat itsensä takaisin. Maa-alueella ukkospuuskiin varautuminen voi olla teoreettisempaa: esimerkiksi puita tuskin kannattaa mennä sinne metsään pitelemään pystyssä. Peltikatotkin lentävät, jos ovat lentääkseen. Sen sijaan erilaisten irrallisempien rakenteiden, kuten vaikka rakennustelineiden, perään kannattaa katsoa jo ennakolta.
Voimakkaat tuulenpuuskat lienevät ukonilmojen eniten vahinkoja aiheuttava osa ennen salamaniskuja ja vaikka isojen rakeiden tuhoja. Laajat sähkökatkotkin ukkosen yhteydessä aiheutuvat yleensä sähköjohdoille kaatuneista puista. Näitä katkoja sattui jo aikoja sitten, muistan niitä lapsuudestanikin, mutta nykyään riippuvuus sähköstä on lisääntynyt huimasti.
Suomen kieleen näyttää olevan siirtymässä sana ”ukkosmyrsky”, joka lienee ns. anglisismi eli englannin kielen vaikutusta. Siis ”thunderstorm” on kyseessä. Tähän liittyy sääpalvelumielessä sellainen mahdollinen epätarkkuus, että sanan jälkiosa ”myrsky” tarkoittaa ilmatieteessä ja sääpalvelussa jo ennestään jotain ihan tiettyä ja määriteltyä: tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvoa. Kun se on 25 m/s tai yli, on jo kansainvälisestikin myrsky. Suomessa on sovittu, että täällä myrskyää jo 21 sekuntimetrin tuulella. Mutta siis 10 minuutin keskituulella, joten tämän määritelmän mukaisia myrskyjä on Suomessa käytännössä vain merellä ja tuntureiden laella, kenties joskus suurimpien järvien selillä tai kapeissa ja korkearantaisissa salmipaikoissa.
Puuskat ovat sitten asia erikseen, ja nimenomaan voimakkaat tuulenpuuskat eli aivan hetkelliset rajusti kasvaneet tuulennopeudet voimakkaisiin ukkospilvimuodostelmiin liittyen. Valistunut kansalainen tietää, että sekä salamat että puuskat kuuluvat jo käsitteeseen ”ukkonen”. Varoittamalla ukkospuuskista vielä erikseen tämä puuska-asia siis tullaan sanoneeksi ainakin kahteen kertaan. Silti sääviranomaisen varoitusjärjestelmä on varsin epätarkka ja hitaasti päivittyvä siihen nähden, miten tarkasti nykyään päästään joka ainoaa ukkospilveä seuraamaan.
Tämä kannattaakin tehdä itse, kuten olen jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani todennut. Nyt ukkosviikonlopun kynnyksellä pidän tätä jälleen hyvin tärkeänä. Eikä siis riitä, että aamulla vilkaisee sadetutkaa, vaan seurannan pitäisi olla systemaattista, koska useimmat ukkospilvet syntyvät ja voimistuvat vasta päivällä ja joskus hyvinkin äkisti. Taivasta toki kannattaa myös katsoa ja kuunnella. Ukkospilvet oppii tuntemaan. Myös ne pilvityypit, joilla on ukkosen suhteen ennustusarvoa (Altocumulus castellanus ja floccus).
Mutta vielä yksi varoituksen sana.Varo sääpalvelua ja ole tarkkana! Varmistu, millaista sääpalvelutuotetta käytät ja miten sitä tulkitset. Kun käytettävä sääpalvelu on entistä useammin netissä, ja etenkin silloin, kun se ei ole karttamuotoista, vaan aikajanalle sijoitettuja pilvi-aurinko-tippa -symboleja, on väärän tulkinnan vaara suuri. Tiedän tämän niistä lukuisista kommenteista, joita olen puhelinpalvelua antaessani kuullut ja joutunut oikomaan.
Eli jos vaikka klo 9 aamulla (tietojen ollessa esitettynä 3 tunnin välein) on pelkkä aurinko eli poutaa ja klo 12 pilvi ja salama eli ukkosta, kyseinen palvelu EI millään muotoa esitä, että sade ja ukkonen alkaisivat klo 12. Ei, vaan tällainen ennusteen esitystapa koostuu tietokoneen laskelmiin perustuvista sääsuureiden ajallisista ja paikallisista pistearvoista. Tässä esimerkissämme ukkonen on siis saattanut tietokoneen mielestäkin alkaa vaikka jo heti klo 9:n jälkeen! Ja jos ajatellaan ukkosen usein paikallista luonnetta, niin mitäs jos tietokone ei laskekaan sitä ukkosta juuri siihen kyseiseen pisteeseen mutta jokaiseen naapuripitäjään kyllä? Tuleeko tarkistettua myös lähialueen ennuste vai ainoastaanko yhden pisteen? Tässä on ilmeinen metsään menemisen vaara sen lisäksi, minkä vaaran metsään meneminen ukonilmalla voi aiheuttaa.
Yritän lisätä tähän Forecan sääkameran ottaman kuvan la 23.7. klo 15.55 ukkospilven alaosaan liittyneestä ns. vyörypilvestä. Vyörypilven näkyminen ennakoi usein melko välittömiä ukkospuuskia.
Vyörypilvi (lat. arcus) on ukkospilven etuosassa oleva puuskarintaman yllä oleva pilvi (Wikipedia). Kuva Foreca.
Tässä tapauksessa kyse oli heikkenevästä pilvestä, joka oli juuri lakannut ukkostamasta. Pieni kuuro sentään tuli 10 minuuttia kuvan ottamisesta.
Cirrus fibratus -yläpilveä, tosin samassa kuvassa on myös kumpupilviä. Kuva ja copyright Bernhardt Mühr / Wolkenatlas.
Säätä kuvataan perinteisesti ja yksinkertaisimmillaan pilvi-aurinko -symboleilla. Onkin helppoa hahmottaa, että pelkkä aurinko tarkoittaa käytännössä selkeää ja pelkkä tumma pilvi puolestaan pilvistä säätä. Mutta entä erilaiset pilvisyyden asteet ja lajit siltä väliltä?
Kun tuon pelkän auringon eteen tulee kumpupilvimäisiä pilvenlonkareita – siis näissä sääsymboliesityksissä – symbolit todellakin pystyvät kuvaamaan vaihtelevan pilvisyyden tilanteita niin kauan kuin niiden on myös määrä tarkoittaa juuri tällaista pilvisyyttä.
Mutta kun se todellisuus siellä taivaalla voi olla paljon monimutkaisempi: koko taivaan voi kattaa ohut kuituinen tai joskus tasainen maitomainen pilviharso, josta aurinko vaihtelevasti paistaakin läpi. Tässä yhteydessä kannattaa kiinnostua eri pilvilajeista; nyt nimittäin puhutaan jääkiteistä muodostuneista ns. yläpilvistä, joita meillä Suomessa esiintyy tavallisimmin 6-10 km:n korkeudella. Melko systemaattisesti niitä näkyy taivaalla esim. lähestyvien lämpimien rintamien edellä, itse asiassa ensimmäisinä näkyvinä merkkeinä näistä sääjärjestelmistä. Mutta ohutta -tai sitten aika paksuakin – tai tiheää, yläpilveä voi olla taivaalla muutenkin.
Yläpilvistä tyypillisin on Cirrus eli untuvapilvi lukuisine alalajeineen. Lisäksi yläpilvi voi olla Cirrostratus-pilveä eli harsopilveä tai tyypiltään Cirrocumulus eli palleropilvi. Näistä harsopilvi saattaa aiheuttaa auringon ympärille renkaan eli ns. halo-ilmiön. Lämpimän rintaman lähestyessä harsopilven muuttumisen verhopilveksi (ns. keskipilveä) tietää siitä, ettei maanpinnalle enää muodostu varjoja auringonsäteilyn esteistä.
Kaikki tämä siis tiedetään oikein hyvin, eikä mikään estä meteorologia mainitsemasta yläpilviä sanallisissa ennusteissa. Ja onpa ainakin säähavaintojen ilmoittamisessa ”ohutta yläpilveä” jo legendaarinen sääkategoria, joka on päässyt jopa osaksi musiikkibändin nimeä. Yhtä kuuluisa sääilmaisu voisi olla ”alavilla mailla hallanvaara”.
Mutta nykyään, eikä vähiten internetin myötä, yhä isompi osa sääpalvelusta on kuvamuotoista. Käytetty symboliikka tai grafiikka ei ole toistaiseksi pyrkinyt erittelemään näitä yläpilvitilanteita muusta pilvisyydestä, jolloin sää voidaan esittää jopa kokopilvisenä, vaikka aurinko paistaa pilven läpi. Meteorologisessa mielessä tällöin onkin pilvistä, mutta joku saattaa pitää ennustetta vääränä ja säätä tietysti aurinkoisena, mitä se usein onkin. Sää voi siis ihan oikeasti olla pilvistä ja aurinkoista yhtä aikaa!
Mikä siis neuvoksi, miten kertoa yksinkertaisella sääsymboliikalla, että pilvisyys on yläpilveä? Sääpalvelun perinne maailmassa ei kokonaan uuden symbolin ilmestymistä tue, ja lisäksi törmätään kulttuurieroihin: kuka pitää mitäkin tilannetta pilvisenä ja kuka aurinkoisena. Monelle voi toisaalta olla merkitystä tietää, onko pilvisyys vaikka kumpupilvisyyttä, joka merituulen vuoksi pyyhkiytyy pois rannalta, vai onko taivas koko päivän valkohehkuisen kalpea ja aurinko vain siintää yläpilven läpi. Sanoilla sen voi sanoa.
Osaatko ehdottaa, mikä neuvoksi tähän? Ovatko yläpilvet kenties lähes aina niin merkityksettömiä, että ne voisi jättää kokonaan huomiotta kuvallisissa esityksissä? Entä sanallisissa? Koetko yläpilvet tärkeiksi?
Yläpilvien maailmaan tutustumisen voit aloittaa vaikka tästä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yl%C3%A4pilvi
Tai tästä (Hohe Wolken): http://www.wolkenatlas.de/
Heavy rain on a mountain lake. Kuva: Bitterroot / Googlen tarkennettu kuvahaku
On vapaapäivän ilo yrittää heruttaa sääkartoista jotain muuta kuin tätä sietämätöntä kuumuutta. Tuntuu, ettei nykyään osaa enää ollenkaan olla sellaista maltillista ja tavallista tilastojenkin viitoittamaa miellyttävää kesää, vaan jos on lämmintä, on saman tien ties mitä superhellettä ja vaikka miten pitkään. Vai vanhenenko vain?
Mutta näin se näyttäisi menevän, että huomenna tiistaina, alkaen etelässä jo yöllä, sade kulkee maan etelä- ja keskiosan yli, keskiviikoksi pohjoiseen. Odotan jo täällä etelärannikolla sitä länsituulta, joka jo tiistai-iltana matalapaineen jäljessä sateen jälkeen vilvoittaa. Maan etelä- ja keskiosassa tulee keskiviikkona sadekuuroja, vähiten kuitenkin rannikolla.
Vaan tämä sadepa on vasta ensimmäinen niistä kaikista, jotka tietokone on lähiviikolle bongannut ja kuljettaa laskelmissaan meille Suomeen. Seuraava sade levinnee Etelä-Suomeen jo torstai-iltana, ja sekä perjantaina että lauantaina sää on ajoittain sateista paitsi etelässä, myös maan keskivaiheilla. Lappiin tämä sade ei olisi menossa.
Sunnuntai ehtisi hädin tuskin olla ohimenevästi poutaisempi päivä, kunnes laaja matalapaine ottaisi Suomen sään valtaansa. Sateita voisi riittää, tosin yhä paikallisempina, aika pitkäänkin.
Mitään kovin dramaattista ilmamassa muutosta viileämpään suuntaan ei kuitenkaan olisi näköpiirissä, joten kyllä tämä kesää on, vähän vain raikkaampaa kuin se pelkkä tukala helle.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
