Author: Juha Föhr

Syysmyrskyjen, siinä missä alkutalven myrskyjenkin, luonne on toisenlainen kuin vaikka  takavuosien loppukesäisen Asta-myrskyn. Mutta ensin pitää huomauttaa, että käsite tai sana ”myrsky” näyttää olevan tulossa myös suomen kielessä käyttöön samassa merkityksessä kuin englannin ”storm”. Tai oikeastaan sanan osana, esim. ”ukkosmyrskyinä” (thunderstorm, ihan eri asia kuin myrsky) tai vaikka ”lumimyrskyinä” (snowstorm, mahtaakohan samalla oikeasti myrskytä?). Kuitenkin sääpalvelun kansainvälisesti sovitussa käsitteistössä myrskyn (storm englanniksi ja siihen muunkieliset vaihtoehdot päälle) tulisi  tarkoittaa tuulennopeuden kymmenen minuutin yli laskettua keskiarvoa 25 m/s tai yli. Suomessa on kansallisesti päätetty, että myrsky alkaa jo tuulennopeudesta 21 m/s, siis edelleen kymmenen minuutin keskituulen.

Tällä tavoin määriteltynä Suomessa esiintyy myrskyjä käytännössä vain merellä ja uusimman tiedon valossa (luotettavia säähavaintoasemia on perustettu uusiin paikkoihin entiseen verrattuna) tuntureilla. Merellä myrskyjä on eniten vuoden loppukuukausina ja aina niin pitkään kuin meri on avoin, siis jäätön. Tuulia aiheuttavat matalapaineet saavat usein lisäpuhtia avoimesta ilmaan nähden suhteellisesti lämpimästä merestä, lisäksi tuulen ja etenkin tuulenpuuskien ”tulemista” lähelle maan- tai vedenpintaa auttaa ylipäätään, jos alusta, oli se sitten maata tai merta, on ilmaan verrattuna lämmin. Tästä syystä tuuli on syksyllä ja alkutalvesta merellä keskimäärin puuskaisempaa kuin keväällä, jolloin asetelma on toisinpäin, eli maa tai meri on se kylmä, ja ilma puolestaan vähitellen lämpimämpää.

Varsinkin nyt, kun puuskistakin alkaa vihdoin olla systemaattisia mittauksia, ainakin tietyillä säähavaintoasemilla, kannattaa olla tarkkana, puhutaanko tuulennopeudesta esim. tiedotusvälineissä merkityksessä tuulennopeuden kymmenen minuutin keskiarvo vai tuulennopeuden hetkellinen maksimiarvo, esim. vain kolmen sekunnin (mittalaitteet voidaan säätää eripituisille aikaintegraatioille, en tiedä, käytetäänkö esim. eri maissa yhdenmukaistettua mittaustapaa) yli laskettu keskiarvo. Jonkin ajan keskiarvo se aina on, ei liene mahdollista mitata niin hetkellistä tuulennopeutta, ettei aikaa lainkaan kuluisi mittauksen aikana. Eihän siinä sitten ilma ehtisi lainkaan liikkua. Sitten oma lukunsa ovat sellaiset kummallisuudet kuin ”myrsky etenee nopeudella …m/s… Ei se niin mene. Jollain kulmalla matalapainetta vain tuulee, usein sen jälkipuolella puuskaisesti. Matalapaine suurena ilmapyörteenä tietysti liikkuu…

Myrskyvahinkojen kannalta maa-alueilla keskiössä ovat siis tietysti tuulennopeuden lyhytaikaiset maksimiarvot eli puuskat. Ei ole olemassa kunnollista teoriaa siitä, miten kauan ja miten lujaa pitää tuulla, jotta esim. keskimääräinen suomalainen koivu kaatuu marras- tai joulukuussa lehdettömänä, tai vaikka kuusi. Puhumattakaan, että mikä puu sitten lopulta kaatuu. Taloudellisesti isotkin myrskytuhot jäävät sen varaan, kaatuuko juuri tämä puu ja sähkölinjan päälle vai mahdollisesti tuo viereinen puu ihan muualle. Puun kunto ja ikä vaikuttavat, samoin  se, kasvaako se vaikka hakkuuaukean reunalla, mihin tuuli erityisesti iskee, vai onko puuta tukeva maaperä kenties sateen läpiliottama. Paitsi sähkölinjoille, puut osaavat tuulenpuuskien voimasta kaatua muutenkin ei-halutulla tavalla, jopa välittömästi ihmishenkiä uhaten.

Puut ovat tässä vain yksi esimerkki: välillä peltkikatotkin lentävät. Tällöinkään tuuli ei voi olla kokonaan yksin syyllinen, koska jotain merkitystä täytyy olla myös sillä, miten katot on kiinnitetty. Ja palatakseni puihin, niin ei puita tällä perusteella kannata etukäteen kaataa, rumaa jälkeä tulee silläkin tavalla täällä hidaskasvuisessa pohjoisessa. Mutta jokainen meistä voinee uhrata hetken sen miettimiselle, mitä mahdollista järkevää sitten oikeasti itse kukin voi tehdä etukäteen myrskyvahinkojen vähentämiseksi. Vakuutusta en koskaan vapaaehtoisesti jättäisi ottamatta itselleni tai mahdolliselle omaisuudelleni, mutta tapoja elää näyttää olevan monia.

Mutta näiden syysmyrskyjen ja esim. Asta-myrskyn eroon: Asta oli kokonaan voimakkaisiin ukkospilviin liittyvien puuskatuulten työtä. Tuhot eivät tyypillisesti olleet siellä täällä laajalla alueella, vaan juuri niillä kapeilla vyöhykkeillä, jotka jäivät poikkeuksellisen voimakkaiden ukkospuuskien alle. Silloin ukkospilvirykelmät liikkuivat kaakosta luoteeseen, ja edelleen luonnossa näkyy tämä pahin hävitysalue, jopa satelliittikuvissa. Tätä tarinaa lyhentääkseni en selitä kaikkea, vaan oheistan linkit, joista metsätuhot voi satelliittikuvista itse todeta. Pohjatietona kuvien tulkinnalle pitää tietysti olla, miksi Laatokan kulmasta ylipäätään lähtee kuvassa punaisella väritetty kapea nauha kohti luodetta.

Kaikkea tällaista siis kutsutaan yleiskielessä yhä ilmeisemmin myrskyksi, eikä siis tässäkään sääpalvelun yrittämä terminologia toimi. No, olenpa useasti raitiovaunussa kuullut keskustelua, missä muutamaa lumihiutaletta ilmassa on kutsuttu pyryksi. Tämän sääasian kanssa saa olla tarkkana, sen kun pitää olla yhtaikaa arkielämää ja tiedettä. Sääpalveluun tehtyjen panostusten pitäisi kai kuitenkin edes olla tarkoitus koitua kansantalouden hyödyksi, elämänlaadusta puhumattakaan. Sääpalvelu on yhteiskunnassa välillinen palvelu ja perusinfrastruktuuria siinä missä vaikka joukkoliikenne.

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/2724367

Huomaa Asta-”myrsky”:

http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288620930177.html?ref=rss

http://earthenginepartners.appspot.com/science-2013-global-forest?hl=fi&llbox=65.578%2C56.935%2C39.346%2C18.054&t=ROADMAP&layers=2%2Clayer4%3A100%2Clayer0%3A100%2C11%2C20

Joulukuu ja adventin taika kolkuttavat ovelle. Huomenna sunnuntaina paitsi raikuu Hoosianna, kuuluu avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Etelässä päästään pakkasesta päiväksi, mutta vain päiväksi, sillä jo illalla on pakkasta. Eikä vain pakkasta: vaikka päiväkin olisi jo tuulinen, on ilta joka tapauksessa vielä tuulisempi ja pakkasen myötä viimainen. Vielä koko maanantain vastaisen yön tuulee pohjoisluoteesta, joten myös kyöpelit lämmintä ylle.

 Ensimmäisen adventin aikana Suomi saa myös lisää lunta, sillä mitenkäs taas onnistuukaan matalapaine, sanana minua suuresti kyllästyttävä, ylittämään Suomen. Nehän tuovat mukanaan monen monta paikallista säänvaihtelua, ja sitten pitäisi muka tietää, olla ainakin tietävinään, montako senttiä lunta sataa, milloin täsmälleen ja missä. Onneksi melkein jokainen voi tänä nykyisenä aikana turvautua loppupeleissä sadetutkan apuun, meidänlaisessamme korkean teknologian tietodemokratiassa.

 Mutta se joulukalenteri. Sen voi ottaa niinkin, että avaa heti kunakin aamuna, tai sitten kun herää, makuuhuoneen ikkunan mustat sälekaihtimet (suositus vuorotyöntekijöille!) tai ihan muuten vain katsoo tarkoituksella ikkunan läpi ulos. Lunta ei vielä kaikissa maan osissa ole, mutta jonain aamunapa sitten ehkä onkin. Ja näkyy sieltä ulkoa aina jotain erilaista kuin eilen, kunhan on tarkkana. Toisinpäin, siis ulkoa ikkunan läpi sisään, tätä ei tietenkään sovi tehdä, ainakaan toisten ikkunoilla. Mutta näin kotioloissa ja ulospäin, niin voi saada arkiympäristöönsä uuden näkökulman. Lintulaudallakin saattaa käväistä vaikka minkälainen talvilintu. Ikkunankarmeja koputtelevat tiaiset ovat vanha pakkasen merkki. Jos ruokit lintuja, muista tehdä niin koko talven yli. Ilman pitkiä lomia.

 Itsenäisyyspäivän säätä toimittaja jo tivasi. Sain ehkä perille, että vielä eilen se näytti ihan erilaiselta kuin tänään, ja huomenna luultavasti taas erilaiselta. Vielä viisi erilaista versiota ehtii tulla, jos joka päivä soittaa ja kysyy. Ja jos soittaa kahdesti vuorokaudessa, on luvassa jopa kymmenisen hyvässä tai huonossa lykyssä enemmän tai vähemmän erilaista laskelmaa ja ajatelmaa tuonkin tärkeän päivän säästä. Ja yhtä monta lööppiä, jos niikseen tulee. No jaa, toki ne perättäiset ennusteet siellä lähempänä jossain vaihessa alkavat toisiaan muistuttaa. Silloin niihin kannattaa jo uskoa. Tätä voi jokainen harjoittaa: monia sääennusteita päivitetään esimerkiksi aina uuden tietokonelaskelman valmistuttua. Ei se ole riesa, että ennusteet muuttuilevat, vaan se on tietoa jostain sekin.

 Maanantai on ainakin aamupuoleltaan kylmä päivä, mutta jo illaksi saa Länsi-Suomi lämpötilaakin kohottavia lumisateita, jotka tiistain vastaisena yönä ovat idässä ja pohjoisessa. Tiistai on viikon lauhin päivä, silloin lämpötila käväisee Lapin lounaisosaa myöten ainakin lähellä nollaa. Sateet jäänevät vähäisiksi ja voivat tulla pohjoisessakin vetenä. Jo seuraavaksi yöksi sää selkenee, jolloin pakkaselle painutaan. Keskiviikkona ja etenkin jo torstaina pilvisyys alkaa lisääntyä, vähän lunta voi paikoin tulla. Sää jatkuu länsituulisena, mikä pitää pakkasen enempi heikkona. Torstaina, ken tuohon vielä haluaa uskoa, tuuli heikkenee Lapissa, jolloin pakkanen kiristyy siellä. Lounaassa päin vastoin lauhtuu vähän.

Itsenäisyyspäiväksi Suomen länsipuolelle lasketaan matalapaine, joka toisi meille voimakkaan etelänpuoleisen ilmavirtauksen ja ainakin pilvisen sään, suurella todennäköisyydellä myös sateisen, ainakin ajoittain. Sateen olomuoto on etelässä siinä ja siinä, mutta jos ei lunta ilmesty vielä kuudennesta luukusta, niin heti seuraavista aiempaa suuremmalla todennäköisyydellä. Mutta tämä on ennustamista.

Kuvien linkit:

http://www.snt-group.fi/safeplast/files/2013/11/lippu-ja-kynttil%C3%A4t.jpg

Pohjois-Suomen yli itään liikkunut matalapaine toi perässänsä myrskypuuskaisia tuulia. Tuulimittareita on vain siellä täällä, mutta äsken, olisiko tunti sitten, bongasin kotikonstein (olen siis vapaalla) Kuopion lentoaseman metar-sääsähkeestä puuskalukeman 39 solmua. Siis ihan vain hetkittäisen mittauksen, se tuskin edustaa koko päivänä mitattua suurinta puuskaa edes juuri siellä. Tuo 39 solmua on siinä pikkuisen alle 20 m/s, ja Ilmatieteen laitoksen tiedotteista bongasin Rukkasluodon järviaseman (Rantasalmella) mitanneen jopa puuskan 29 m/s. Lehtien uutiskuvista (jotka tietysti edustavat yksittäisiä valikoituja kohteita) näkee, että ainakin puita on kaatunut ja teksteistä, että talouksia on taas kymmentuhatmäärin ollut ilman sähköä.

Puuskatuulten klimatologia, siisesim. se, miten kovia puuskia tietyissä tilanteissa edes keskimäärin on lupa odottaa, ei ole samalla tavalla tunnettua kuin tuulennopeuden kymmenen minuutin keskiarvon. Puuskien systemaattiseen mittaamiseen ja tilastointiinkin on päästy panostamaan sääpalvelun historiamielessä vasta varsin äskettäin. Mutta ”aina” on täytynyt niin olla, että puita kaatuu voimakkaiden matalapaineiden tuulten ja erityisesti tuulenpuuskien vuoksi.

Säävaroitusjärjestelmä (josta vastaa sääviranomainen) on kehittynyt ja mielestäni hyvä, mutta keskimäärin ylireagoiva (seuraa ehkä asian luonteesta ja traditiosta, esim. merisääpalvelussa kovan tuulen varoitus annetaan jo silloin kun ennustusjakson suurimman kymmenminuuttisen kovan  keskituulen arvioidaan toteutuvan kymmenen prosentin todennäköisyydellä), ja varsinkin median tarttuessa varoitustilanteisiin hyvinkin ärhäkkäästi, varoitukset helposti inflatoituvat. Ei enää reagoida, vaikka joskus varautumismielessä omakohtaisestikin pitäisi, kun varoituksia ikään kuin tulee jatkuvasti, eikä sitten mitään järisyttävää tapahdukaan – paitsi joillekuille jossain muualla, jolloin se ei kosketa samalla tavalla kuin itseen kohdistuvat sään hyökkäykset.

Sitten ihan oma perspektiivinsä on siinä, mitä lopulta voidaan tehdä myrskytuhojen ehkäisemiseksi ja mitä ei. Etukäteen ei voi tietää, aikooko juuri se oma pihapuu kaatua oman talon päälle vai ehkä naapurin puu hänen talonsa päälle. Tai sitten ristiin. En yritä vääntää vakavaa asiaa leikiksi, mutta ihan totta: ei niitä metsän puita voi erikseen pystyssä pitää, ne kaatuvat, jos ovat kaatuakseen. Jos sähkölinjoja ei saada kaivettua suurilla kustannuksilla maahan, pitäisi ne linjat säävarautumismielessä avohakata selvästi nykyistä leveämmältä. Ja siitäkös myös vasta riemu nousisi.

Ehkä rakentamismääräyksissä pitäisi olla, että omakotitaloissa pitää olla myös puulämmitteinen leivinuuni ja puuhella, sitä puuta kun sentään vielä on, jopa myrskyn kaadettavaksi. Onko aivan välttämätöntä olla niin riippuvainen sähköstä, voisiko sitä riippuvuutta mitenkään omakohtaisesti pienentää? Tämäntyyppisiä olisivat mielestäni oikeat ja vaikuttavat varautumiskysymykset. Myrskypuuskat kun kuuluvat ilmastoomme.

Kuvan linkki: http://pegasus.eoc.dlr.de/op_services/fires/modis/t1.131117.0956_143_1KM.jpg

En uskonut, että tästä päivästä voisi tulla vielä marraskuun puolivälissä näin aurinkoinen.  Ennustamani sumupilvi myös etelässä ja lännessä jäi aamuun. Auringon siis täytyy vaikuttaa vielä juuri ja juuri. Omituista ääneenlausuntaako? Lämpimissä ilmamassoissa liian lähellä talvea on se ongelma, että tahtoo tulla päivän kestävää sumupilveä lähelle maanpintaa ainakin ohueksi kerrokseksi. Se olisi sitä myöhäissyksyn harmaata sävyä säässä. Ja kun oikein pukkaa lämmintä, sumupilvikerros voi kasvaa paksuutta, jolloin siitä alkaa tulla tihkusadetta. Sellaista hyvin, hyvin pienipisaraista. Vain sellainen sade syntyy pilvessä niin, että pilvipisarat kasvavat toisiinsa törmäämällä, toinen toisensa sieppaamalla. Ja tämä kaikki tapahtuu lähellä maanpintaa, vain alimpien satojen metrien sisällä. Isopisarainen sade tulee selvästi ylempää ja vaatii syntyäkseen jääkiteitä.

Mutta nyt panee parastaan marraskuun aurinko. Valon tulokulma on erikoinen; aurinko on jo alkuiltapäivästäkin alhaalla ja valaisee talot vain puoliksi. Avarammalla maalla ja vaikka lehdettömässä lehtimetsässä se on parhaimmillaan. Sinne siis heti, kun tämä päiväkirjamerkintäni vain on valmis. Lämpötila on kohonnut täällä etelärannikolla kymmeneen asteeseen, Tampereellakin kahdeksaan ja Mikkelissä seitsemään.

Tässä täytyy käydä niin, että kun ilta lähestyy, sumupilvi tulee taas. Yöllä ja huomisaamuna Lapin yli loikkaa matalapaine. Varmasti siellä jossain myös pyryttää, ja miksei aamulla myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tulisi lumikuuroja. Joka tapauksessa melkoisia tuulenpuuskia matalapaineen jälkipuolella voi odottaa. Täällä etelässä voimistuu jo yöllä länsituuli, joka ainakin vielä iltayöllä ajaa meille aina vain lämpimämpää ilmaa. Saa nähdä, tuleeko sumupilven jatkeena myös tihkua tuulessa.

Huomenna sunnuntaina on aurinkoista. Tuulen heikettyä on Etelä-Suomea myöten illalla, viimeistään maanantain vastaisena yönä, pakkasta. Maanantai muuten on kuin tämä päivä uusiksi: lämmintä virtaa meille taas lounaasta. Jokohan nyt ottaisi sumupilvi lujemmin mittaa auringosta?

Tuo aurinko ja vielä selkeältä taivaalta on tähän aikaan vuodesta aikamoista pikkujoulujen ajan herkkua – niin pilviset ovat marraskuun tilastot. Eipä ole synkkämielisilläkään nyt syksy synkkä paitsi tietysti, jos vielä päänsä vaikka pensaaseen pistävät, jotteivät tätä luonnon alastonta kauneutta näe. Olen iloinen, että auringon ja sumupilven mittelö on tänään näin päin ja ulkoilen pian, vaikka sitten polvi kipeänä klenkkaamalla. Majakkaseuran pikkujoulua odotellessa, se on kohta tuossa parinsadan metrin päässä. Kerrankin  joku tuo jotain lähelle.

Kuvan linkki; http://www.flickr.com/photos/nirak/8195147440/sizes/z/in/photostream/