Kevät etenee hyvää vauhtia auringonsäteilyn lisääntyessä. Samalla alkaa ilmaantua auringon lämmitykseen liittyviä sääilmiöitä, jotka helposti ajattelen kevään ja kesän merkkeinä (todellisuudessa niitä voi toki sopivissa olosuhteissa tavata muulloinkin).
Yksi tällainen ilmiö on kesäisen näköiset aurinkoisen päivän kumpupilvet, nuo valkoiset, pohjastaan litteät hattarat. Osa meteorologeista käyttää niistä hellyttävää lempinimeä ”kumpiainen”.
Toinen ilmiö on merituuli, joka syntyy, kun auringon lämmittämän maan ja viileän meren välillä on selvä lämpötilaero. Merituulen synnystä kirjoitin tänne jo viime vuonna, halukkaat voivat käydä lukemassa siitä täältä.
Tänään töihin tultuani molemmat ilmiöt näkyvät hyvin sääkartoilla. Korkeapaineen takia sää on aurinkoinen, joten aurinko pääsee tehokkaasti lämmittämään maata. Kuten lämpötilakartasta ja tuulikartasta näkyy, pääkaupunkiseudulla merituuli vaikuttaa lämpötiloihin voimakkaasti:
Merituuli puhaltaa mereltä kylmää ilmaa rannikolle, joten Helsinki-Vantaan lentoasemalla lämpötila on 11,2, Helsingin Kumpulassa muutama kilometri rannasta 9,0, mutta Helsingin keskustan Kaisaniemen asemalla vain 5,9 Celsiusastetta! Kaisaniemestä lentoasemalle matkaa on n. 16 kilometriä, sen aikana lämpötila muuttuu peräti 5 asteen verran. Helsinkiä on helppo käyttää esimerkkinä merituulesta puhuttaessa, sillä mittausasemat ovat tarpeeksi tiheässä näyttämään lämpötilaeron, mutta sama ilmiö esiintyy sopivalla tuulensuunnalla ja säällä Suomen koko pitkällä rannikolla.
Merituuli laskee rannikon lämpötiloja, mutta sen hyvä puoli on ”siivoava” vaikutus: nousevia ilmavirtauksia ei merituulen vaikutusalueella synny ja kumpiaiset pysyvät poissa. Tämä näkyy hyvin toimistolla juuri ottamassani valokuvaparissa, joista toinen on otettu merelle, toinen mantereelle päin, aikaroa kuvien ottohetkien välillä on alle minuutti:
Hauskaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa!
