Merituuli – rannikon helteiden häätäjä

Rannikkoasujille, kuten pääkaupunkiseutulaisille, on tuttu ilmiö, että sisämaassa saadaan nauttia helteestä, mutta meren lähellä lämpötila jää useimmiten viileämmäksi. Miksi näin käy?

Hietaniemen uimaranta Helsingissä. Lämpötila +21, vaikka Helsinki-Vantaalla hätyyteltiin hellerajaa. (Kuva: Joanna Rinne)

Hietaniemen uimaranta Helsingissä. Lämpötila +21, vaikka Helsinki-Vantaalla hätyyteltiin hellerajaa. (Kuva: Joanna Rinne)

Kuten moni varmasti arvaa, syypää löytyy merestä; esimerkiksi Helsingissä puhaltaa usein lämpiminä kesäpäivinä viileä tuuli mereltä päin. Lupaukset helteestä kääntyvät lämmöstä nauttiville pettymykseksi – helteet jäävät sisämaan herkuksi. Kuumuudesta kärsivät puolestaan saavat huokaista helpotuksesta siedettävämmässä säässä.

Mereltä voi toki tuulla useassa erilaisessa säätilanteessa, mutta kesäisten päivien rannikon viilentäjä on usein erityinen paikallistuuli-ilmiö, merituuli. Merituulirintama on sääilmiöiden mittakaavassa varsin pieni, leveydeltään vain muutamia, enimmillään muutamia kymmeniä kilometrejä rannikosta sisämaahan ja merelle päin. Seuraavassa lyhyt selostus merituulen synnystä.

 

Aamulla aurinko lämmittää maata, meri lämpiää hitaammin (kuva: Joanna Rinne)

Aamulla aurinko lämmittää maata, meri lämpiää hitaammin (kuva: Joanna Rinne)

Auringon paistaessa aamulla selkeältä taivaalta maa lämpenee auringon vaikutuksesta. Sen yläpuolinen ilma lämpenee samalla ja alkaa nousta ylöspäin. Merenpinta lämpiää huomattavasti maata hitaammin, siksi sen yläpuolelle ei synny samanlaista nousuliikettä.

 

 

 

 

Ilman noustessa maan pinnalta ylös maanpintaan syntyy matalapaine, ylemmäs korkeapaine. (Kuva: Joanna Rinne)

Ilman noustessa maan pinnalta ylös maanpintaan syntyy matalapaine, ylemmäs korkeapaine. (Kuva: Joanna Rinne)

Kun lämmin ilma maanpinnan yläpuolella on noussut ylöspäin, pinnan lähelle ilmaa jää vähemmän kuin sitä oli aiemmin: meteorologisin termein, pinnan lähelle syntyy matalapaine. Vastaavasti ilmamolekyylit pakkautuvat ylemmäs ilmakehään, n. 1-3 km korkeuteen, ja sinne syntyy korkeapaine.

 

 

 

 

 

Merituuli syntyy puhaltamaan kohti maan pinnan yläpuolista matalapainetta (kuva: Joanna Rinne)

Merituuli syntyy puhaltamaan kohti maan pinnan yläpuolista matalapainetta (kuva: Joanna Rinne)

Syntyneet matala- ja korkeapaine eivät ehdi kauaa juhlia: matalapaine toimii ”imurina” ja vetää ilmaa merenpinnan yläpuolelta täytteekseen. Me havaitsemme liikkuvan ilman tuulena, joka puhaltaa mereltä maalle päin ja tuo samalla viileää mereistä ilmaa rannikolle.

 

 

 

 

Merituulisolu: pinnassa tuuli käy mereltä maalle, ylempänä maalta merelle. (Kuva: Joanna Rinne)

Merituulisolu: pinnassa tuuli käy mereltä maalle, ylempänä maalta merelle. (Kuva: Joanna Rinne)

Nyt ilma merenkin yläpuolelta vähenee. Tätä uutta matalapainetta täyttämään syntyy ilmavirta meren yltä korkeuksista alemmas, viimeisenä syntyy vielä 1-3 km korkeuteen ilmavirta maalta merelle päin. Tätä pyörivää ilmavirtausta kutsutaan merituulisoluksi. Illalla solu heikkenee auringon lämmityksen vähetessä, yöllä se kääntyy päinvastaiseksi maatuulisoluksi maanpinnan jäähtyessä merta viileämmäksi. Öisin rannikolla tuuli käy usein maalta merelle päin.

 

 

Merituulen viilentävä vaikutus on merkittävä. Rannikon lähellä, kuten Helsingin keskustassa, lämpötila on lämpiminä päivinä 2-5 astetta  sisämaata, kuten Helsinki-Vantaan lentokenttää, viileämpi. Joskus lämpötilaero voi olla vieläkin suurempi.

Vaikka merituuli vie rannikkoasukkien hellemahdollisuudet sisämaahan, vastalahjaksi se tuo selkeän sään. Kumpupilvet, mukaanlukien niiden isoveljet eli kuuropilvet,  syntyvät auringossa lämpiävän maanpinnan yläpuolisten ilmavirtojen yläpuolelle. Merituuli vie nousuliikkeet sisämaahan päin ja samalla siivoaa rantaviivan kumpupilvistä. Esimerkiksi Helsingin keskustassa saa usein katsella sadekuuroja sisämaan puolella ja samalla nauttia itse auringosta.

Syntyykö erikoisia paikallistuuli-ilmiöitä sinun asuinseudullasi?

 

 

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Huomioita säästä. Pysyvä linkki.

4 vastausta kirjoitukseen

  1. JRM sanoo:

    Paljon löytyy hyviä puolia rannikkoilmastosta varsinkin näin loppukesästä. Yölämpötilat pysyvät manneralueita lämpöisempänä lämpimän meren ansiosta ja tosiaan tuo mainitsemasi selkeiden päivien määrä on kesäisin huomattavasti suurempi kuin sisämaassa merituulen ansiosta. Helteitäkin länsirannikolla riittää jos vain tuulee sisämaasta.

  2. Teppo sanoo:

    Mistä johtuu, että entisinä kesinä tavallinen reipas merituuli iltapäivällä, joka tyyntyi illaksi kokonaan, on käynyt peräti harvinaiseksi. Kuuminakin kesiä on ollut, mutta tuulet ovat olleet mitä sattuu. Sananlaskukaan, täkäläisessä muodossa: ”Pohituul mene ämmäs viäre yässeks ,” ei tunnu enää pitävän paikkaansa

  3. KAI sanoo:

    Hei

    Madonna suuttui 1n kerran. ..taidatte saada lumimyrskyn elokuulle

  4. alex sanoo:

    Kaikkien hyvien puolien lisäksi rannikolla asumisen etu on juuri tuo ettei ole niin usein iljettävää kuumuutta kuten sisämaassa. Iltapäivälehdissä hehkutetaan helteitä jotta aviisi myy – Forecan ei tarvitsisi tehdä samaa vaan pitäytyä asiassa. Hyvä juttu muuten.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.