Munkkia ja simaa Helsingin kaivopuistossa vappupäivänä 2012
Ja koittanut on taas tämä kevään kenties juhlituin juhla Vappu, joka on vielä aaton osalta tänäkin vuonna kostea – ainakin sään osalta! Vappu osuu kevätpäivän- ja kesäpäiväntasauksen puoliväliin ja Vappua onkin alun perin juhlittu kelttien ja germaanisten kansojen keskuudessa kesän alkamisen kunniaksi kokkoja polttamalla. Kesään on vielä meillä kuitenkin aikaa, sillä keskimäärin kesä alkaa etelässä toukokuun puoleen väliin mennessä, ja pohjoisimmassa suomessa vasta kesäkuun loppupuolella. Olisi kenties järkevämpää sään puolesta että vappua tosiaan juhlittaisiin meillä vasta esimerkiksi toukokuun puolen välin tienoilla kun sää on varmemmin keväisempää/kesäisempää.
No mutta näillä mennään ja tänäkin vappuaattoa juhlitaan koko maassa epävakaisessa ja viileässä säässä. Sade- ja raekuurot kastelevat juhlakansaa maan etelä- ja keskiosassa, joskin rannikoilla varsin puuskainen tuuli voi pitää sään poutaisempana, puskien kuuroja sisämaahan. Pohjoisessa saadaan niskaan ajoittain myös räntää tai yöllä jopa lunta! Kuten sadekuurojen luonteeseen kuitenkin kuuluu, alkavat ne heiketä illan mittaan auringon lopetettua ruokkimasta niitä säteilyllään, jonka haihduttamasta kosteudesta ja nousuvirtauksesta ne syntyvät.
Pohjoisessa sateet ovat jatkuvampia ja sää pysyttelee harmaan pilvisenä ja lämpötilat hyisinä lähes koko vapun ajan. Jos jotain positiivista haluaa väkisin pohjoisen vappusäästä repiä, niin ehkä sen että siellä tuulet eivät kiusaa niin paljon kuin etelässä, ja lännessä voi vappupäivänä pilkistää aurinkokin hieman, sää voisi olla siis vieläkin kurjempi!
Sadesuojan lisäksi kannattaa vapun riennoissa olla mukana myös lämmin vaatetus, yöllä nimittäin lämpötila laskee lähelle nollaa koko maassa. Tässä vaiheessa kääntyykin vappu sitten sään osalta mukavampaan suuntaan, ja jo koittaa riemun aika suurelle osalle juhlijakansaa vappupäivänä. Siitä on nimittäin tulossa aurinkoinen ja paikoin myös aika lämmin. Aamu valkenee jo aurinkoisena suuressa osaa etelää ja länttä. Päivän mittaan lämpötilakin kohoaa ainakin etelässä yli 10 asteen. Lännessä ja idässä jäädään yleisesti alle 10 asteen, pohjoisessa vain muuatmaan plusasteeseen. Lämpöisimmät luvut löytyvät etelärannikon läheisyydestä jonne mantereelta luoteesta puhaltava tuuli pakkaa tuon lämpöisimmän sään joka on 13 asteen kieppeillä. Voikin olla että juuri Helsingin Kaivopuistossa juhlijakansa saa nauttia Suomen lämpimimmästä säästä!
Piknikille kannattaa kuitenkin varautua viltin lisäksi myös muovisuojalla, sillä nurmikot ovat vielä kosteita! Ne parhaat juhlakengätkin kannattaa ehkä jättää kotiin, kuraa voi nimittäin esiintyä laajalti! Varomaton voi saada auringossa myös punaisen vappunenän, sillä UV-säteily on jo kohtalaista.
Osuuko vappu sinun mielestäsi vuodenajan kannalta sopivaan saumaan vai olisiko myöhäisempi ajankohta poikaa?
Lämmintä vaan ylle ja vapunviettoon! Kuva: Pirjo Tuominen/Googlen tarkennettu haku.
Suursäätilamme käsittää meidän ylitsemme lännestä itään liikkuvia matalapaineenalueita. Ei tällä kertaa niin, että näin kävisi joka päivä, vaan matalapaineenalueet ovat melko laajoja ja sateistavat ja tuulistavat säätä suunnilleen pariksi päiväksi kerrallaan. Varsinkin matalapaineiden väleihin mahtuu toki myös aurinkoa, eli liian synkkää kuvaa säätilastamme tästä ei nyt pidä saada.
Tänään lauantaina sadekuurot ovat maan keskiosassa vielä yleisiä, mutta sunnuntaina sää muuttuu lännestä alkaen kuivemmaksi ja aurinkoisemmaksi. Voi olla, että aurinkoisinta ennen vappua on sunnuntaina lännessä ja maanantaina idässä. Lännessä maanantai on jo etelätuulinen, pilvinen ja vähitellen sateinen päivä ennakoiden jatkoa: tiistain vastaisena yönä vesisateita, osaksi ravakoita, liikkuu lounaasta maan itä- ja keskiosan yli kohti pohjoista. Lapin sateet siis runsastuvat ja tulevat Pohjois-Lapissa osaksi lumena.
Vappu tarkoittanee useimmille suunnilleen kahta päivää – nyt tiistaista vappuaattoa ja keskiviikkoista vapunpäivää. Näiden kuluessa matalapaineenalue liikkuu Pohjois-Suomen yli itään. Tiistaina päivällä sade on jatkuvinta ja sää pilvisintä Lapissa, kun taas eteläisemmät sateet ovat luonteeltaan kuurosateita, osaksi runsaita. Koska meri on kylmä, asettuvat kuurosateet mieluiten sisämaahan, jolloin rannikolla saattaa olla yllättävänkin aurinkoista.
Vappuaattona sadekuurojen ohella maan etelä- ja keskiosassa voimistuu entisestään lounaaseen kääntyvä tuuli, joten ainakaan rannikolta ei kovin lämpimiä paikkoja kannata etsiä. Sisämaassa päivälämpötila on enintään kahdeksisen, idässä paikoin kymmenisen astetta. Lapissa lämpöasteita on 2…4. Epävakaisessa kuurosadetilanteessa on vapunviettoa ajatellen se hyvä puoli, että sää illan ja yön myötä monilla paikoilla poutaantuu ja muuttuu selkeämmäksi. Tosin yön alin lämpötila on etelässäkin vain pari astetta nollan yläpuolella, maan keski- ja pohjoisosassa nollan paikkeilla. Pukeutumiskysymys se on vapunkin sää, kaikenlaiset kesähepenet kannattaa pitää vielä visusti talvisäilössä.
Vapunpäivänä lännenpuoleinen tuuli on koko maassa kohtalaista. Varsinkin iltapäivällä idässä ja pohjoisessa tulee vielä sadekuuroja, kun taas lännessä poutaantuu ja auringon osuus kasvaa. Uudellemaalle ja Kaakkois-Suomeen näyttäisi pesiytyvät jonkinlainen sadekuurovyöhyke, en tiedä, uskoako tuohon ainakaan vielä. Tässä vaiheessa matalapaineenalue siis on jo loittonemassa Pohjois-Suomesta itään. Päivälämpötila on maan etelä- ja keskiosan sisämaassa 8…10, Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa 6…8, Keski- ja Pohjois-Lapissa +2…+4 astetta.
Torstaina sataa vielä paikoin, perjantain vastainen yö on pakkasyö ja perjantaina etelästä lähestyy matalapaine, jonka sateet olisivat runsaimmillaan etelässä lauantaiaamuna… Noita tietokoneen sääkarttoja voisi lukea ja tulkita ja kirjoittaa auki ihmisille vaikka kuinka pitkän ajan päähän, mutta ehkä vappu nyt on sellainen sään suhteen tärkeä päivä, ainakin työläisille ja opiskelijoille, että eletään ensin sinne asti ja katsotaan sitten…
Kuvan linkki: http://www.google.fi/imgres?q=kuohuviini&sa=X&as_st=y&hl=fi&biw=1003&bih=826&tbs=sur:fc&tbm=isch&imgrefurl=http://kuvakisa.ning.com/photo/pallon-paeaellae/next%3Fcontext%3Duser&tbnid=-XWMPykNr5jy3M&docid=BcjQjsNotqChjM&ved=0CFgQhRYoAQ&ei=-N57UcrdF4ny4QShloGABw&dur=1209
”Ainoana vaikeutena vapun vietossa kevään juhlana on ollut asian keinotekoisuus: kevät kun kerta kaikkiaan ei tule vielä vappuna Suomeen” — Lehtonen, Juhani U. E.: Vappu. Teoksessa Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät
Vappuun on enää viikko aikaa. Vaikka terminen kevät on määritelmästä riippuen joko saapunut (miehet luopuneet pitkistä kalsareista) tai vasta saapumaisillaan (kalsarit ovat vielä jalassa), niin yksi asia on varmaa: Pian suomalaisen työn puolesta juhlitaan kaukomailta tuodun serpentiinin kera! Ilmassa on suurta karnevaalitunnelmaa! On kirkkaita värejä ja hattaraa!
Moni lukijoistamme toivoo vapuksi aurinkoista ja lämmintä säätä, jollaista tilastojen valossa voi olla joskus jopa mahdollista saada, mutta entä jos sitä ei tänä vuonna yksinkertaisesti tule? Pidättäydytään suomalaiseen mielenmaisemaan sopivassa kuvauksessa hirvittävän jäätävästä ja monella tapaa muutenkin kurjasta vapusta, jollaisena se on mieliimme vuosien saatossa painunut. Hyvää ja kaunista säätä kun hehkutetaan joka vuosi, niin aika lienee kypsä kurkistaa kolikon kylmälle puolelle:
Vapunaaton aurinkoiseen taivaanrantaan ilmestynyt synkkä pilvi saa kevään iloisten pikkulintujen laulun ja sirkutuksen vaimenemaan. Karhut painuvat takaisin talviunille. Muuttolinnut kaartavat paniikissa takaisin etelään. Tuuli ujeltaa jo uhkaavasti vaatekomeron ilmastointikanavassa, kun ihmiset yrittävät epätoivoisesti etsiä sateenvarjoja – ja aivan turhaan, sillä varjosta on kohta jäljellä vain pelkkä tuulen repimä piikikäs riepu.
Hampaita kalisuttava hyinen viima viskaa ylioppilaslakit Kolera-altaaseen ja pyyhkii iloisen hymyn kulkijan kasvoilta. Ei enää naurata. Ei torvet soi. Ei halpamarketin pillit vingu eikä laulu raikaa. Ei ole enää yhtään kivaa. Sään nujertama kansa ei voi muuta kuin raahautua serpentiinit kastuneina ja vappupallot puhjenneina pitkin Helsingin kylmiä katuja.
Mitä ihmettä tässä tapahtuu!? Juommeko siis tänä vuonna simaa, missä rusinatkaan eivät enää suostu nousemaan pintaan? Puristavatko kohmeiset sormet kuohuviinilasia vuoden 1957 vapun tapaan, jolloin Ullanlinnanmäelle hiihdettiin suksilla kaameassa loskassa? Saako tässä vielä kiinnittää lyyra-kokardin muhkeaan karvahattuun? Huuhteleeko reipas vesisade vappumeikit aivan uuteen ilmeeseen, kuten vuoden 1985 vapun tapaan Turussa?
Asia selviää viimeistään viikon päästä. Luottavaisin mielin hyvää vapun odotusta!
Valokuva:
flickr, Manchester-Monkey
A balloon in the sky
flickr.com/photos/manchester-monkey/5625882690/sizes/z/in/photostream/
Lintujen kevätmuutto on vilkastunut, tietävät ainakin sadetutkat. Kuva: Thermos/Wikimedia Commons
Vihdoinkin myös etelässä oikeasti aurinkoinen kevätpäivä! Paikkaa edes vähän näitä jo pitkän ajan pilvisyyksiä ja kylmyyksiä. Lumi hupenee silmissä, Malmilla siitä on enää rippeet. Istuttamani jotkin pienet siniset kukat olivat täydessä kevätasussaan tervehtimässä yövuorosta kotiin tulijaa. Mitenkähän niiden käy ensi yönä, jolloin ainakin on vielä pakkasta? Kai ne tietävät, mitä tekevät, aamupakkasia riittää vielä. Joskin ei heti huomisen jälkeen, sillä alkuviikolla meillä voimistuu etelälounainen tuuli ja lännestä leviää vesisateita. Idässä huominen maanantai voi olla vielä osaksi aurinkoinen.
Lämpötila ja sen kehitys tuntuvat kiinnostavan viime aikojen kylmän sään vaiheen jälkeen. Tätä kirjoittaessani on siis maan etelä- ja keskiosassa käytännössä selkeää, sitten on pohjoiseen päin mentäessä iso pilvilautta matkalla kaakkoon ja Lapissa pilvisyys lähinnä vaihtelee. Itse ilmamassa on tarkkaan ottaen lämpimintä etelässä, missä on myös heikkotuulisinta. Päivälämpötilan on onnistunut kohota etelän sisämaassa pääosin siinä 10…11 asteeseen. Jotta tämän saa tuntumaan lämpimältä, pitää siinä auringossa mielestäni okeasti pysytellä; varjoon joutuminen viilentää heti. Tosin testaan tätä vielä käydessäni toistamiseen läheisillä kevätmarkkinoilla.
Entä jatko? Olen siis nähnyt aamulla tieteen viimeisen sanan tästä, ja kun jätän 10 vuorokauden lasketusta säästä pois ne lukuisat yksityiskohdat, jotka liittyvät Pohjois-Euroopan yli lännestä itään liikuvin matalapaineenalueisiin (säämme on siis vaihtelevaa ja ajoittain sateista), jäljelle jää, ettei itse ilmamassamme lämpötila muutu juuri miksikään tai muuttuu ehkä vain hyvin vähän tämänpäiväistä lämpimämmäksi. Ilmat, jotka meillä johtaisivat varsinaiseen lämpimään säähän (siis tilastollisesti vuodenaikaan nähden), jääväy käytännössä kauas etelään.
Kun päivittelemme mielessämme kevään kylmyyttä tai lämpimyyttä, meidän kannattaa muistaa, että ahneella on kak—nen loppu: esim. vappuun on vielä aikaa, mutta silloinkin Helsinki-Vantaalla, jo kaukana kylmästä merestä, on ajankohdan keskimääräinen päivän ylin lämpötila 11 astetta! Sää näyttäisi siis lähinnä lämpöoloiltaan tavanomaiselta sillä varoituksella höystettynä, että joku seuraavista matalapaineista saattaa perässänsä heittää vähän kylmempääkin ilmaa meille pohjoisen suunalta, jolloin aina ensin ja selvimmin kylmenevät yöt eli varhaiset aamut.
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:BrantaLeucopsisMigration.jpg
Viime vuosina kunnon vanhan ajan talvisäästä on päästy nauttimaan aivan eteläisintä Suomea myöden. Onpa lunta ja pakkasta monen mielestä riittänyt ihan kiusaksi asti. Ajatus ilmaston lämpenemisestä on monen mielestä kokenut vähintäänkin suuren kolauksen. Samantapaisia epäileviä ajatuksia on herännyt myös muualla päin maailmaa. Tilastojenkin valossa viimeisinä vuosina maapallon keskilämpötila ei ole enää kohonnut vaan mieluummin pysytellyt samalla tasolla.
Onko tietokonelaskelmissa jotain vikaa?
Lämpeneminen ei viime vuosina ole täysin noudattanut ilmastonmuutosennusteita.
Kuvassa havaittu tilanne on esitetty tummanvihreällä viivalla ja vaaleampi vihreä varjostettu alue kuvaa eri tietokonelaskelmien vaihteluväliä. Niin kauan kuin havaintoviiva pysyy varjostetun ennustehaitarin välissä, kuuluu se ennusteen vaihteluvälille. Mikäli viiva ajautuu useammaksi vuodeksi varjostetun alueen ulkopuolelle, on syytä olettaa, että ennusteessa on jotain pielessä. (kuva: The Economist)
Vielä tällä hetkellä ilmaston keskilämpötila ” on pysynyt ennustehaitarin sisällä”. Mikäli lämpeneminen ei kuitenkaan lähivuosina ala voimistua, on ennusteissa syytä olettaa olevan vähintäänkin joitakin puutteita. Mikä sitten voisi selittää sen, ettei maapallon ilmasto ole enää lämmennyt viime vuosina yhtä nopeasti kuin mallit ovat ennustaneet? Tälle on oikeastaan olemassa kaksi mahdollista pääsyytä. A) Tietokonelaskelmat eivät osaa ottaa vielä kaikkia fysikaalisia osatekijöitä täysin huomioon tai niissä on suoranaisia puutteita. B) Kyseessä on vain ilmaston luonteelle tyypillinen kaoottinen kylmemmän ilmaston jakso. Tietysti todellisuus voi myös olla seurausta näistä molemmista.
Ilmakehän kaikkia osatekijöitä ei vielä tiedetä täysin
Ilmakehä on hyvin monimutkainen järjestelmä. Pieni muutos aiheuttaa monia erisuuntaisia sivuilmiöitä ns. palautusmekanismeja. Mikäli ilmastonmuutosennusteissa ei tarvitsisi ottaa huomioon erilaisia palautusmekanismeja, olisi hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisen vaikutus ilmastoon suhteelliseen helppo laskea. Tämä vaikutus maapallon keskilämpötilaan olisi reilut 1 C astetta. Toisaalta pieni lämpeneminen sulattaa jäätiköitä, mikä puolestaan aiheuttaa palautemekanismin, joka voimistaa lämpenemistä. Tällöin esim. pienemmät jäätiköt eivät enää heijastakaan auringon valoa yhtä tehokkaasti takaisin avaruuteen ja toisaalta lisääntynyt ilman kosteus sinällään lisää entisestään kasvihuoneilmiötä. Toisaalta lisääntynyt kosteus lisää pilvisyyttä ja eri korkeuksille syntyneet pilvet voivat vaikuttaa sekä viilentävästi että lämmittävästi. Tässä vain muutamia esimerkkejä monimutkaisista kytkennöistä, jotka kaikki on yritetty ottaa malleissa huomioon.
Kuvassa nähdään kuinka erilaiset fysikaaliset pakotteet on huomioitu tietokonelaskelmissa ja onko niiden vaikutus positiivinen vai negatiivinen ilmastonmuutoksen suhteen. Pakotteen epävarmuustekijä on kuvattu janalla. Lähde:IPCC
Ilmastonmuutoksen suurin kysymysmerkki liittynee ilmavirtausten mahdollisiin muutoksiin
Suuremmat linjat ilmastonmuutoksesta saatetaan jo tietää varsin hyvin, mutta toisaalta paikallisella tasolla voi luvassa olla suuriakin yllätyksiä. Täällä Pohjolassa säätämme hallitsee matalapainetoiminta ja pienikin muutos matalapainetoiminnassa pystyy muuttamaan säätämme huomattavasti. Esimerkiksi talvella Atlantin matalapaineet tuovat meille sateita ja suojasäätä, kun taas sydäntalven korkeapaineen selkeässä säässä lämpötila pyrkii yö yöltä laskemaan. Näiden säätyyppien välinen lämpötilaero voi olla jopa yli 50 astetta. On siis selvää, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan ilmaston muuttumisessa kaikkein tärkeintä olisi tietää, kuinka ilmastonmuutos mahdollisesti vaikuttaa matalapainetoimintaan. Tämä on kuitenkin tietokonelaskelmissa juuri se suurin tuntematon tekijä tällä hetkellä.
Onko mahdollista, että viimeisimmät kylmät talvet olisivatkin seurausta ilmastonmuutoksesta?
Viime vuosien kylmät talvet ovat olleet seurausta pitkään vallinneista itätuulijaksoista ja heikentyneestä Atlantin matalapainetoiminnasta. Kylmät talvet voisivat olla seurausta ilmastonmuutoksesta, mikäli itätuulten lisääntymisen ja Atlantin matalapainetoiminnan heikkeneminen johtuisi nimenomaan ilmastonmuutoksesta. Tästä ei kuitenkaan ole olemassa mitään varmaa tietoa. Suurin osa tietokonelaskelmista ennustaa Atlantin matalapainetoiminnan siirtyvän pohjoisemmille reiteille, mutta todellisuudessa kylmät talvet ovat olleet seurausta nimenomaan matalapaineiden poikkeuksellisen eteläisestä reitistä.
Jäämeren sulaminen lisää todennäköisyyttä kylmiin talviin
Ilmastonmuutosennusteiden osalta kaikkein huonoimmin on tähän mennessä onnistuttu ennustamaan Pohjoisen Jäämeren sulamisnopeus. Pohjoinen Jäämeri on sulanut selvästi ennustettua nopeammin.
Kuvassa nähdään punaisella viivalla havaittu jään pinta-ala Pohjoisella Jäämerellä syyskuussa. Vaaleansininen varjostettu alue kuvaa eri ennusteiden vaihteluväliä. Kuvasta nähdään kuinka havainto on jo useamman vuoden ajan kulkenut ennustehaitarin ulkopuolella. Tämä siis tarkoittaa, että ennusteissa on mitä todennäköisemmin jotain pielessä. Lähde: Allison et al. (2009)
Jäämeren sulamista ei ilmastoennusteissa ole osattu ennustaa riittävän voimakkaaksi. Tämä voikin osaltaan selittää hidastunutta ilmaston lämpenemistä viime vuosina. Tietokoneella on simuloitu tilannetta, jossa on otettu huomioon pelkästään Jäämeren sulamisen aiheuttamaa vaikutusta ilmastoon ja kaikki muu on jätetty huomioimatta. Tällainen laskelma antaa tulokseksi juuri viime talvien kaltaisia kylmiä itävirtauksia.
Kuvassa näkyy tuloksia tietokonelaskelmasta, jossa on otettu huomioon ainoastaan Jäämeren sulamisen aiheuttama pakote ilmastoon. Siitä on siis jätetty kaikki muut tekijät huomioimatta. Ensimmäisessä kuvassa nähdään merenpintapaineen muutos ja toisessa vaikutus ilman lämpötilaan. Tällöin ilmasto on kylmentynyt oikeastaan juuri niillä alueilla, joissa viime vuosina on esiintynytkin kylmää. Lisäksi Pohjoisnavalla ilmasto on lämmennyt kuten todellisuudessakin. Tämä saattaa olla viite siitä, että Jäämeren kytkös ilmakehään ei välttämättä ole malleissa riittävän hyvin tulkittuna. Lähde: Liun et al
Vai onko kaikki sittenkin vain luonnollista vaihtelua?
Suurin osa vuosien välisistä eroista johtuu nimenomaan vain luonnollisesta vaihtelusta. Ilmastolle on tyypillistä joidenkin vuosien kylmemmät ja lämpimämmät jaksot ja niitä on vaikea erottaa kertaluokkaa pienemmästä ilmaston muuttumisesta. NAO-indeksi on tilastollinen suure matalapainetoiminnalle. Positiivinen NAO-indeksi on merkki lounaistuulien lauhasta talvisäästä , kun taas negatiivinen NAO-indeksi kertoo lisääntyneestä itävirtauksesta. Indeksin avulla voidaan nähdä viimeisen reilun sadan vuoden aikana esiintyneen erilaisia satunnaisia lämpimiä ja kylmiä jaksoja, jotka enimmäkseen ovat kestäneet muutamasta vuodesta muutamaan kymmeneen vuoteen. Eikä niille läheskään kaikille ole löydettävissä mitään selkeää syytä.
Kuvassa nähdään NAO-indeksin vuotuista vaihtelua. Positiivinen indeksi ja lämpimät tuuliolot näkyvät punaisella. Negatiiviset indeksin arvot eli kylmät tuuliolot näkyvät puolestaan sinisellä. Esimerkiksi 1990-luvun vaihteen lämpimät vuodet on hyvin pitkälti selitettävissä lämpimillä ilmanvirtauksilla. Viime vuosien kylmistä tuuliolosuhteista huolimatta koko maapallon keskilämpötilat vaikuttavt olevan varsin lämpimiä (vertaa 1.kuva jutun alussa). Kuvasta näkyy hyvin eri vuosien välinen suuri luonnollinen vaihtelu. On tyypillistä, että kylmät ja lämpimät jaksot kestävät yleensä joitakin vuosia. Lähde: J.Räisänen Helsingin yliopisto
Huomattavaa kuitenkin on, että vaikka vuosi 2010 oli tuuliolojen puolesta Pohjois-Atlantin alueella kaikkien aikojen kylmin, on koko maapallon keskilämpötila tuolloin ollut yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä.
Sää ja ilmasto ovat niin monimutkaisia asioita, että tuskin koskaan pystymme niitä ja niiden oikkuja täysin ymmärtämään, saati ennustamaan. Ehkä tämä on jo vähän kulunut ilmaus, mutta vielä kerran: Olemme kaikki mukana tieteellisessä kokeessa, jonka lopputulosta kukaan ei voi varmuudella tietää.
Kun lauhaa ilmaa virtaa lumipeitteen ylle, kasvaa sumupilven, udun ja jopa sumun osuus suureksi, niin ikään tihkusadetta voi olla sellaisenakin päivänä, jolloin ei varsinaista isompaa sadealuetta ole päällä. Toki aurinkoakin nähdään. Kuva: arinet.fi
Ajanlaskuja on monenlaisia, vaikka erilaisia säätiloja ja säitä on tietty vielä paljon enemmän. Sivuutan tässä eri kulttuurien käyttämät, vaikkapa mayakalenterin, ja pidän ajatuskokeen ihan omassa kulttuurissa, vaikkei sellaista rajausta oikeastaan pidä edes yrittää tehdä. Ajallisesti taitaa olla niin, että ns. historialliseen aikaan siirtyminen on oleellista, koska vasta sitten on olemassa muistiin merkittyä tietoa maailmasta. Ja tässä on kyse kirjoitustaidon leviämisestä.
Säätä toki oli aiemminkin, ja moni suullinen traditio tuli vasta myöhemmin kirjoitettuun muotoon ja sai ehkä vaikutteita (katolisesta) kristinuskosta, joka meille levisi viimeistään Ruotsin sotaretkien myötä 1100- ja 1200-luvulta alkaen. Juliaaninen kalenteri vaihtui pienehköin korjauksin gregoriaaniseksi meillä vuonna 1753.
Ilmatieteessä on paljon nuorempana kerrostumana jaettu vuosi lämpötilan osalta tilastollisessa mielessä neljään termiseen vuodenaikaan sen mukaan, mikä vuorokauden keskilämpötila on. Vältän aina mainostamasta näitä, koska niissä on esim. sellainen ominaisuus, että siirryttäessä termisestä vuodenajasta toiseen muutos edellytetään pysyväksi sinä vuonna. Kun säät keväälläkin kovasti vaihtelevat, tiedetään usein vasta jälkikäteen, milloin vaikkapa terminen kevät alkoi. Tietääkseni tilannetta seurataan jopa 10 päivän ajan. Samanlainen on kumuloituvasta lämpötilasta laskettava kasvukausi. Jos on vielä lunta maassa tai maa roudassa, ei mikään oikeasti kasva, vaikka olisi miten lämmintä.
Rakastan siteerata Kustaa Vilkunan vuotuista ajantietoa, joka antaa ainutlaatuista kuvaa ihmisten elämästä hyvin kauan sitten. Kirjoitan tätä 14.4., mikä oli vanhan kansan elämässä tärkeä myös luonnon sääenteiden lukemisen päivä. Vuosi nimittäin on jaettu kahteen puoliskoon, suveen ja talveen. Nämä puoliskot edelleen vuosineljänneksiin, jotka olivat kukin 13 viikon pituiset. 14.4. oli ensimmäinen suvipäivä ja 13.7. keskikesä. Suviöitä oli kolme, 12.-14.4., ja suotuisa merkki oli, jos näinä öinä oli voimakas yön yli kestävä suoja. Kylmät yöt olivat paha merkki: kylmiä öitä on vielä yhdeksällä viikolla tai kylmää 40 vuorokautta yhteen menoon.
Tosin vanha kansakin on osannut puhua erikseen vanhoista suviöistä, siis juliaanisen kalenterin mukaisista. Nämä ovat 11 päivää myöhemmin eli 23., 24. ja 25.4. eli nimipäivittäin Yrjön, Alpertin ja Markun päivinä. Nämä vanhat suviyöt on siis määritelty 1700-luvun tilanteen mukaan. Silloin ns. vanhan ja uuden luvun erotus ei ollut niin suuri kuin nykyisin. Mukaan säämerkkien vaarinottoon siis ehtii vielä.
Tietokoneen kertomaa on, että meillä Suomessa vallitsee huomisesta maanantaista alkaen melko voimakas lounainen ilmavirtaus, missä maamme yli liikkuu vesisateita kohti koillista. Lähinnä osassa Lappia satanee enimmäkseen lunta. Lumen sulaminen vauhdittuu. Jonkinlainen takatalvenpoikanen voisi olla kyseessä 19.-22.4. maissa, jolloin on ainakin kylmiä öitä. Tämän jälkeen lauha ja ajoittain sateinen ja tuulinen säätyyppi palaisi.
Kuvan linkki: http://arinet.fi/blogi/images/16122012(001).jpg
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
