Säätä on myös juhannuksena, ilmat pysyvät pitelemättäkin

Julkaistu
Paitsi säätä, täytyy juhannuksena seurata myös metsäpalovaroitustilannetta! Kuva: Arto Teräs/Googlen tarkennettu kuvahaku.

Jäi lopulta sunnuntaille tämänkin julkaiseminen, koska viikon päästä on jo juhannusviikonloppu, ja haistoin perjantaisesta eurooppalaisen globaalimallin ratkaisusta, ettei tainnut olla vielä oikein vakiintunut mallin kanta juhannukseen asti. Tarkoitukseni oli kirjoittaa yleisön pyynnöstä myös noista pitkistä, esim. 10 päivään ulottuvista ennusteista tai paremminkin laskelmista ilmakehän todennäköiseksi rakenteeksi noinkin pitkän ajan päähän tulevaisuuteen.

Näitä ennusteita nimittäin sietääkin ihmetellä, mutta niistäkin saa parhaan hyödyn se, joka katsoo  ennusteita usein. Jos mahdollista, joka päivä – huomatakseen, kuinka paljon tai joskus vähän ennusteen loppupää vaihtelee päivästä toiseen. Se voi nimittäin olla ihan oikeaa tietoakin – tavallaan siitä, onko ilmakehä vielä itsekään päättänyt, miten asettua vaikkapa meidän juhannuksenamme. Etenkin jotkut säätyypit, etunenässä isot paikallaan pysyvät korkeapaineet, antavat ennustaa olemassaoloaan ihan hyvälläkin menestyksellä jopa yli viikon päähän.

Juhannuksessa on se ongelma, että se on lopulta vain yhden viikonlopun mittainen, ja sen parhaan sään pitäisi tietysti sattua juuri noille päiville ja vieläpä juuri sinne, missä tuota keskikesän hentoa hetkeä olisi tarkoitus viettää. Toisaalta: eivät suomalaiset sateesta sula, mutta ilmeisesti, koska teknologia on helpottanut elämää niin paljon, pitäisi säänkin tulla kuin mobiilipalvelun tilauksesta viimeistelemään koivun- ja savusaunantuoksuinen mittumaarin ja sananjalan kukkimisen hetki.

Viiden tai kymmenen päivän ennusteita ei toki pelkästään tehdä, tai lasketa, vaan itse asiassa hyvin tiukasti myös seurataan sitä, miten hyvin minkäkin pituiset sääennusteet pitävät paikkansa ja missä paremmin kuin jossain muualla. Muun muassa tähän perustuu numeeristen ilmakehämallien kehittäminen eli siis jatkuva parantaminen, joka on maailmassa varsin suurimittakaavainen projekti. Eikä unohtaa sovi ilmastomallien kehitystyötä. Mallien tulosten ns. verifioinnissa yleisintä lienee lämpötilaennusteiden osuvuuden tutkiminen. Mutta lämpötila on jotakin, joka seuraa esim. pilvisyydestä, pilvet ja sateet puolestaan matalapaineista ja niiden liikkeistä jne.

Olen usein miettinyt, millainen verifioinnin pitäisi olla, jotta se palvelisi myös meteorologin oppimista tilanteista eikä vain esim. kaupallisia päämääriä. Ei meteorologia paljoa vielä auta tietää, että viime viikolla tai kuussa jossain oli vaikka 5 astetta kylmempää kuin mitä ennustettiin, ellei sitä pysty liittämään ilmakehän sääjärjestelmien syy- ja seurausketjuihin. Toisin sanoen: MIKSI niin kävi.

Sama ongelma jää jäljelle muuten ansiokkaassa toiminnassa eli ns. ”pluumiennusteiden” tuottamisessa yhden ja ainoan karttamuotoisen ennusteen oheen. Jos saan tekniikaltamme sopivasti apua (ongelma tässä ovat omat vapaapäiväni), havainnollistan, mistä on kyse.  Sen verran kuitenkin, että joka kerta, kun itse malli ajetaan, tuotetaan paikkakuntakohtaisesti myös tietoa siitä, miten herkkä malli on lähtötilanteen eli havaintojen virheille tai puutteille. Eli poikkeutetaan mallin lähtölaskentatilannetta systemaattisesti eri suuntiin vähän ja katsotaan, edelleen enimmäkseen sääparametrikohtaisesti (lämpötila, sademäärä,…), kuinka monen päivän päähän tulokset pysyvät vielä lähellä toisiaan ja missä alkaa mitenkin voimakas hajonta. Edelleen meteorologi haluaisi tietää, mistä erot johtuvat: liikkuvatko matalapaineet ja ilmamassat eri tavoin ja jos, niin miten tarkemmin. Saisi esim. osviittaa sille, kumpi pettää ensin, lännen viileä matala vaiko idän kuuma korkeapaine.

Mutta siis juhannuksen säähän. Globaalimalleja, eniten käyttämiäni, on kaksi: eurooppalainen ja amerikkalainen. Kaikenlaista voi päätellä myös siitä, ovatko nämä mallit samaa vaiko aivan eri mieltä tulevasta. Etsin siis mielelläni ilmakehän dynamiikan kannalta mahdollisia samankaltaisuuksia. Esimerkiksi nyt samankaltaista on varsinainen suursäätila: Keski-Euroopan itäosassa on helleilmamassaa, ja sen reunalla Keski-Euroopan länsiosassa syntyy matalapaineita, jotka lounaanpuoleisessa ilmavirtauksessa tulevat ainakin suunnilleen tänne päin.

Jätän nyt mainitsematta tämän jo kohta kuluneen viikonlopun matalapaineen ja siirryn tiistaina maan etelä- ja keskiosan yli pohjoiseen siirtyvään matalapaineeseen. Se on mukana kummassakin globaalimallissa suunnilleen samalla tavalla sateineen kaikkineen. Kuten myös se, että Pohjois-Suomen ylle matalapaine ja koleus jäävät roikkumaan pidempäänkin vaikuttaen myös juhannuksen säähän. Sitten minulla meni vähän aikaa ennen kuin huomasin, että kumpikin malli synnyttää tiistain-keskiviikon maissa matalapaineen aika lailla samalla tavalla Länsi-Euroopassa, mutta niiden reittiä koskevat laskelmat vain poikkeavat toisistaan. Mutta onpahan kasassa oleelliset elementit, joita seurata ennusteesta toiseen.

Amerikkalainen malli tuo  juhannukseksi matalapaineen tai ainakin sen sateet maan eteläosaan, kun taas eurooppalainen malli kuljettaa koko matalapaineen sunnilleen jostain Pohjois-Puolan ja Valkovenäjän yli itäkoilliseen. Eilisestä tähän päivään sen reitti on tosin muuttunut hieman pohjoisemmaksi. Tässä ratkaisussa selvästi paras juhannussää olisi maan eteläosassa, lämpötilatkin jopa vähän yli 20 astetta.

Vielä on monta päivää ennusteiden heittää häränpyllyä, mutta onpahan, mitä seurata.

 

Kuvan linkki: http://ajt.iki.fi/travel/teutonic_cut/img_0621_medium.jpg

 

Juhannus – bikinit vai sateenvarjo?

Julkaistu

Kuva: Patu Manninen
Forecan nettisivuilta löytyy ennuste juhannusviikonlopulle jo kolmen tunnin tarkkuudella. Piste-ennusteet ovat hyviä suunnan antajia, mutta ihan kokonaisina niitä ei kannata niellä. Sään ennustettavuus heikkenee ensi keskiviikon tienoilla, ja sen jälkeen ennuste on vielä hyvin epävarma.

Ensi viikolla Suomeen saapuu matalapaineita lännestä. On todennäköistä että, juhannuksen aikana Suomen yli kulkee matalapaine sateineen. Sen reitti ja ajoitus ovat vielä epävarmoja. Viikonloppuna kannattaa varautua vaihtelevaan säähän. Pakkaa siis matkalaukkuun sekä bikinit että sateenvarjo! Luultavasti ainakin yhtenä päivänä kolmesta sataa, mutta tuskin (toivottavasti) ei joka päivä.

Juhannusta vietetään ihan tavallisessa kesäsäässä myös lämpötilojen puolesta. Etelässä päivän ylimmät ovat 20 asteen yläpuolella, kun pohjoisessa jäädään sen alle. Hellettä en lupaa.

Mitä sinä aiot tehdä Juhannuksena?

Juhannus suomalaisessa kesäsäässä

Julkaistu

Matalapaineiden reitti. Kuva: Mtv3 grafiikkaa
Pisimmät sääennusteet ylettyvät jo juhannukseen asti. Pelkän piste-ennusteen perusteella ei vielä kannata tehdä tarkkoja johtopäätöksiä sen paremmin lämpötilojen kuin sadealueiden suhteen. Mutta säätyyppistä on jo vahva veikkaus: se tavallisin Suomen kesä

Juhannukseksi näyttäisi tulevan ihan tavallinen kesäsää. Atlantilla syntyvät matalapaineet liikkuvat Manner-Euroopan pohjois-osien ylitse koilliseen. Perusvirtaus tuo meille sateita lounaan puolelta. Se tarkoittaa vaihtelevaa säätä, jossa sadealueiden ajoittaminen yli viikon päähän on vaikeaa. Matalapaineiden ja sateiden välissä liikkuu korkeapaineen selänteitä. On vielä arvoitus onko tässä kahden viikon päästä matala vai korkea päällä. Minkään yksittäisen sadealueen ajoitukseen en siis uskalla ottaa vielä kantaa. Saattaa mennä vielä viikko että minulla alkaa olla jotakin hajua asiasta.

Koska sadealueiden ajoitus on epävarma, niin lämpötilojakin voi vasta arvuutella. Jos on aurinkoista, niin hellelukemat on ihan mahdollisia ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa. Toisaalta, sateessa tai säärintaman viileämmällä puolella +15 on ihan yhtä mahdollinen.

Seuraan juhannusennusteen kehittymistä blogissa perjantaina ja ensiviikon tiistaina ja torstaina.

Kesä etenee maltilla, mutta viitteitä on jopa helteisestä juhannuksesta

Julkaistu
Pilviä ja sateita, mutta kesää kumminkin! Kuva:David Lally/Geograph

Tänä vuonna kesä näyttää tulevan maltillisella tavalla ja pohjustaen itseään hyvin. Pitää olla varovainen, sen olen oppinut, kun selittää säätä arvovaraisin sanakääntein, paitsi jos tuo selvästi ilmi, että on kyse omista preferensseistä tai tietystä muusta näkökulmasta. Sää kun merkitsee ilmiselvästi eri ihmisille erilaisia asioita. Mutta hyvä, minulla on kesää koskeva ihanne. Tämän voisi pukea vaikka sanoiksi vihreä ja satoisa. En ole hyötykasviviljelijä, ellei pientä määrää mäntyjä lasketa, mutta tuo satoisuus viittaa hyvään vuodentuloon, mikä näkyy väistämättä myös luonnon vehreytenä läpi kesän. En siis pidä siitä, että liika aurinko ja kuivuus ottavat ylivallan ja kellastavat kaiken.

Viime kesänä esim. Saimaalla vedenpinta retkotti puoli metriä tavanomaista alempana. Luonto lähti korjaamaan tilannetta viimeistään kevättalvesta alkaen, ja äskeinen kevät oli sateinen. Toukokuu merkitsee aina tärkeää lähtökohtaa itse kesälle (keväthallat esimerkiksi voivat tehdä suuriakin tuhoja). Nyt se oli lämpimähkö ja vähän tavallista sateisempi. Kolea matalapaine iski osassa maata tämän kesäkuun alussa, minkä jälkeen lämpötilat ovat kohonneet varovasti: vasta eilen perjantaina etelässä päästiin selvästi parinkymmenen asteen päivälämpötiloihin.

Tästä päivästä alkaen ilmamassassa ei lämpimyyden puolesta ole enää mitään vikaa, mutta useimpina päivinä runsas pilvisyys sekä sateet laskevat päivälämpötiloja siitä, mitä olisi auringon paistaessa. Tämä enteilee mitä parasta vuodentuloa: agraarisena entisaikana sanottiin, että se, mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin.

Katsoin juuri sekä eurooppalaista että amerikkalaista keskipitkän aikavälin ennustetta, joista tosin vain jälkimmäistä lasketaan jo juhannuksen yli ja eurooppalaista vain juhannusviikon alkuun. Viitteet säätyypin kehittymisestä miellyttivät. Selvä muutos kohti aurinkoisempaa ja aiempaa ämpimämpää suursäätilaa näyttäisi tapahtuvan vasta juhannusviikon alussa. Siihen asti ilmakehämallit siis sanovat likipitäen samaa edellisessä kappaleessa jo kerrottua. Ja jos sitten uskalletaan ajatella, että amerikkalainen malli osaisi kertoa Suomen juhannussäästä edes vähän sinne päin, olisi tuoksi keskikesän juhlaksi tulossa aurinkoista ja lämmintä säätä. Itse asiassa maan etelä- ja keskiosassa olisi jopa hellettä.

 

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/2927891

 

Terveisiä Kööpenhaminasta!

Julkaistu
DaMS

Joukko pohjoismaisia meteorologeja kokoontuu kahden vuoden välein vaihtamaan kuulumisia ja ajatuksia. Tällä viikolla Pohjoismaisten meteorologien tapaaminen järjestetään 28. kerran. Tilaisuutta isännöi Tanskalainen meteorologinen seura. Tapahtumapaikkana on Kööpenhamina.

Konferenessiin osallistuu meteorologeja Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Islannista ja Suomesta. Tänä vuonna yli puolet noin 80 osallistujasta ovat tanskalaisia. Suomesta meiltä on vain neljä: kaksi meteorologia Ilmatieteen laitokselta, yksi Vaisalalainen ja minä Forecalta.

Vaikka kaikki konferenssin osanottajat ovat meteorologeja (tai työskentelevät meteorologian parissa) niin osallistujien kirjo on laaja. On opiskelijoita, jatko-opiskelijoita, päivystäviä meteorologeja, tv-meteorologeja, professoreita, monenlaista tutkijaa ja eläkeläisiä. Meistä on moneksi! Yllättävän moneksi, täällä sen huomaa.

Se, että meitä on niin monenlaisia on tapaamisen rikkaus. Konferenssin ohjelma koostuu suurelta osin osanottajien pitämistä lyhyistä esitelmistä. Aiheet ovat yhtä monimuotoisia kuin osallistujien taustat. Miten auringon aktiivisuus vaikuttaa maan keskilämpötilaan? Jos Grönlanti sulaa ilmaston lämmetessä, niin saako se uuden jääpeitteen jos ilmasto taas viilenee? Miten aerosolien koko vaikuttaa pilvipisaroiden muodostumiseen? Ja paljon muuta!

On aina mielenkiintoista oppia uusia asioita ja ymmärtää uusia näkökulmia. Minusta parasta on kuitenkin uusien ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan jutustelu. Eilen pääsin vertailemaan kokemuksia tanskalaisen tv-meteorologin kanssa. Tänään kävin mielenkiintoisen keskustelun merituulta mallintaneen islantilaisen professorin kanssa.

Kolme hyvää päivää takana, vielä kaksi edessä!

Venuksen ylikulku

Julkaistu

Neulanreikäpeili
Hyvin pienikokoinen peili taittaa valoa keskittävän linssin tavoin. Peilin voi valmistaa suuremmasta esimerkiksi peittämällä ja rei'ittämällä. Kuvassa peili ja kaukaa varjostimelle projisoitu kuva Auringosta.
Tällä viikolla taivaankappaleiden liikkeistä kiinnostuneita kohtaa harvinaisen mielenkiintoinen havaintomahdollisuus. Keskiviikkona aamuyöstä alkava Venuksen ylikulku muistuttaa pienimuotoista auringonpimennystä.

Venus on nähtävissä pienenä mustana pilkkuna tai pisarana Auringon pintaa vasten. Etelässä voi käytännössä olla mahdollista havaita ainoastaan ohikulun loppuvaiheet, mutta esimerkiksi Sodankylän pohjoispuolella ilmiö voi olla sään salliessa mahdollista nähdä alusta loppuun saakka kokonaan.

Mielenkiintoisen Venuksen ylikulusta tekee se, että ilmiö toistuu kaksi kertaa peräkkäin kahdeksan vuoden välein, mutta kahden perättäisen ylikulun jälkeen tulee aina 105,5 tai 121,5 vuoden tauko.

Ylikulkuja tapahtui edellisen kerran joulukuussa vuosina 1874 ja 1882, kesäkuussa 2004 tapahtunut sekä nyt keskiviikkona 6. kesäkuuta alkava ylikulku. Tätä seuraavaa ylikulkua harvempi meistä enää koskaan tulee näkemään, sillä havaintomahdollisuutta saamme odottaa vuosien 2117 ja 2125 joulukuuhun.

Auringon tarkkailu paljain silmin on hyvin vaarallista. Monet näkyvälle valolle mustat materiaalit, esimerkiksi aurinkolasit, filmit ja muovit voivat olla todellisuudessa täysin läpinäkyviä infrapuna-alueella.

Auringon havainnointiin tulee käyttää aina riittävää silmien suojausta. Suojalaseja voi yrittää etsiä rautakaupasta, esimerkiksi tummuusasteen 14 DIN hitsauslasit soveltuvat ainakin muutaman minuutin turvalliseen Auringon tarkkailuun.

Aurinko hitsauslasin takaa
Aurinkoa voi katsoa turvallisesti vasta 14 DIN hitsaussuojalasin takaa.
Vaihtoehtoisesti auringon kuvan voi projisoida seinälle tai valkokankaalle hieman teippiä ja sorminäppäryyttä vaativalla askartelutuokiolla. Järjestely vaatii suhteellisen pitkiä etäisyyksiä, kärsivällisyyttä ja tarkkoja sormia, mutta tarkoitukseen soveltuvan pienen peilin rakentaminen on optiikasta kiinnostuneille hyvin opettavainen kokemus.

Peilin rakentaminen vastaa idealtaan läheisesti neulanreikäkamerana tunnettua kameroiden esi-isää, mutta pienen rei’än tilalla käytämme tasaista peiliä. Peilin ei välttämättä tarvitse olla pieni pala. Peilin voi valmistaa suurempaa peiliä rikkomatta esimerkiksi peittämällä.

Valon taipuminen kapeissa raoissa tekee pienikokoisesta peilistä linssin keskittämään Auringon kuva sopivasti asetetulle varjostimelle.

Mukavia katseluhetkiä!

Lähteet:

Transit of Venus – 8 June 2004, Great Court, Trinity College Cambridge The ”Reflected Pinhole”
Using a mirror as a pinhole to produce an image of the sun
http://www2.eng.cam.ac.uk/~hemh/transit.htm

http://www.ursa.fi/tahtitieteesta/aurinkokelloveistos.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Neulanreik%C3%A4kamera

http://fi.wikipedia.org/wiki/Venuksen_ylikulku

http://www.transitofvenus.nl/files/TransitOfVenus.pdf

http://science.nasa.gov/media/medialibrary/2012/05/17/61-2012VenusTransit-poster1280.jpg