Month: syyskuu 2011

Usein on niin, että kun näin lämmin ilmamassa tulee näin pohjoiseen ja tähän aikaan vuodesta (auringonsäteilyä on jo selvästi vähemmän kuin kesällä), lopputulos on sumua, sumupilveä ja jopa tihkusadetta. Mutta nytpä ilmavirtaus onkin luoteinen ja maanpinnan lähellä läntinen, jolloin ilma virtaa meille Norjan Kölivuoriston yli. ”Luodetuuli on taivaan luuta”, tiesivät jo esi-isämme. Näin voimme lukea hyväksemme kaiken sen auringonpaisteen, mikä on saatavilla. Esimerkiksi täällä Helsingissä taivas on käytännössä pilvetön.

Lämpötila on kohonnut 20 asteen yläpuolelle suunnilleen alueen Salo-Tampere-Lahti-Kouvola sisäpuolella, ja osassa Uuttamaata ja Varsinais-Suomen itäosassa on päästy jopa yli 21 asteeseen. Klo 15 Piikkiön Yltöinen johti 21,5 asteellaan. Jos olisi kesä, tässä ilmamassassa päästäisiin auringon paistaessa helposti n. 25 asteeseen Etelä-Suomessa, mutta Ilmatieteen laitoksen nettisivuillaan 2 viikon välein esittämät lämpötilatilastot kertovat, että 1.10. Vantaan ennätys olisi 19 astetta. Niinpä tämän täytynee olla maan eteläosassa ennätyksellisen lämmin syyskuun viimeinen päivä. Maan keskiosassa on päästy tänään 14…18 asteeseen, mikä ei samassa määrin ole merkittävää. Päivän maksimilämpötilaa näyttävät mittarit tosin luetaan vasta kesäaikaa klo 21- säähavainnon yhteydessä.

Hyvin lämmin ilma poistuu maan eteläosasta jo tänä iltana ja ensi yönä kohti etelää. Ilmakehämallien mielestä kylmä rintama jäisi pelkäksi pilveilyksi, mikä onkin mahdollista näin kuivassa säätilanteessa. Kuitenkin, kun rintama loittonee riittävästi Kölivuoristosta, osa siitä voi yhtä hyvin myös aktivoitua satamaan. Ukkostakin näissä kylmissä rintamissa osaa olla, ainakin kosteammissa tapauksissa.

Huomenna lauantaina pohjois- tai luoteistuuli heikkenee ja sää on aurinkoista, Lappiin kuitenkin leviää illaksi vesisateita lännestä lounaistuulen vähän voimistuessa. Päivälämpötila kohoaa lounaassa n. 15 asteeseen, idässä ja pohjoisessa 10 asteen vaiheille, Lapissa 6…10 asteeseen.

Sunnuntaina hyvin lämmintä ilmaa virtaa tällä kertaa lounaasta Suomeen, tuuli voimistuu. Nyt käynee niin, että pilvisyys on jo päivällä runsasta, vaikka enimmät sateet liikkuvat maan etelä- ja keskiosan yli vasta illemmalla sekä maanantain vastaisena yönä. Lapissa on sateisinta jo sunnuntaina päivällä.  Maanantaiksi tietokone ennustaa aurinkoista poutapäivää, paitsi Lappiin jo lännestä pilviä, luoteeseen heikkoja sateitakin. Tiistaina lännestä leviää sateita, niitä ennen voimistuu etelätuuli…

Suursäätila on siis mitä syksyisin: sää vaihtelee päivästä toiseen paljon. Vaan kylmää tästä säätyypistä ei saa tekemälläkään, päin vastoin jopa hyvin lämpimän ilman yrityksiä Suomeen lounaasta on alustavasti näköpiirissä tämän viikonlopun jälkeen kaksikin: pe 7.10. ja su 10.10. Tietenkin näihin laskelmiin  tulee suhtautua tässä vaiheessa vain suuntaa antavasti.

Kasvukausi (tai terminen kasvukausi) alkaa keväällä, kun lumipeite on sulanut ja vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi +5 asteen yläpuolelle. ”Pysyvästi” tarkoittaa, että tilannetta seurataan 10 päivän ajan, ja jos keskilämpötila käväisee uudelleen kylmempänä, kasvukauden päivien laskeminen alkaa alusta. Pohjoisessa pitkään kestävä routa aiheuttaa, jos tarkkoja ollaan, tässä vielä tulkintaongelmia. Vastaavasti kasvukausi päättyy syksyllä, kun samainen keskilämpötila laskee pysyvästi +5 asteen alapuolelle tai saadaan pysyvä lumipeite.

Lounaisimman Suomen sisämaassa Etelä-Satakunnasta aina Päijät-Hämeen eteläisimpään ja Kymenlaakson lounaisimpaan osaan asti kasvukausi on alkanut keskimäärin (1971-2000) 28.4. mennessä ja päättynyt lounaisrannikolla 25.10. mennessä. Esimerkiksi Sodankylän paikkeilla kasvukausi on vastaavasti kestänyt keskimäärin suunnilleen 20.5. – 20.9.

Mutta riittääkö kaikille kasveille, että vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella (vaikka juuri ja juuri)? No tuskin, siksi itse kasvukaudesta kertookin paljon enemmän tehoisa lämpösumma (tai tehoisan lämpötilan summa). Se saadaan niin, että kasvukauden kunkin vuorokauden keskilämpötilasta vähennetään ensin tuo +5 astetta, minkä jälkeen jäljelle jäävät osat vuorokausien keskilämpötiloista lasketaan yhteen. Siis mitä lämpimämpää on, sitä enemmän se kasvattaa tätä lämpösummaa. Tänä vuonna Ilmatieteen laitos uutisoi jo 14.7., että lämpösumma oli siihen mennessä ennätyksellinen. Syksyn mittaan voimme jännittää lopullista tulosta.

Helsinki-Vantaalla vuosien 1971-2000 keskiarvolämpösumma oli 1356 °Cvrk, mutta esimerkkinä 2000-luvun lämpimistä kesistä vuoden 2006 lämpösumma oli jopa 1760 °Cvrk. Sodankylässä vastaava keskiarvo oli 781 ja vuoden 2005 lämpösumma 1025 °Cvrk.

Jos nyt sitten ihmetellään, miten esim. Etelä-Suomessa kasvaa paikallisesti jopa viiniköynnös, pitää huomioida, että kun esitetään esim. Helsinki-Vantaan säätilastoja, niin lämpötilamittaukset ovat täsmälleen juuri sieltä, mahdollisimman aukealta paikalta, kuten ilmatieteessä lämpötila kuuluukin mitata. On selvää, että jos lämpötila mitataankin siitä kohdasta, missä viiniköynnös menestyy – Suomessa siis todennäköisesti suojaisalta eteläseinustalta, lämpösumma toki on korkeampi. Eli varsinaiset viiniviljelykset eivät edelleenkään menestyne, vaikka yksittäisiä kasveja tavataankin. Ilmastonmuutosskenaariot esittävät Etelä-Suomen kasvukauden saattavan olla vuosisadan lopulla jopa nykyisen Belgian kaltaisen.

Jos kiinnostaa penkoa lisää tietoa termisestä kasvukaudesta tai vaikkapa termisistä vuodenajoista, niin hyvä linkki aloittaa on vaikkapa tässä:

http://ilmatieteenlaitos.fi/termiset-vuodenajat 

Lähde tilastotietojen osalta: Ilmatieteen laitoksen internet-sivuilla oleva ilmastotieto. Luotettavan tiedon kerääminen Suomen ilmastosta kuuluu lain mukaan Ilmatieteen laitokselle, missä se tehdäänkin verovaroin. Ilmastopalvelun ei siis etenkään varsinaisten ilmastotilastojen osalta voi katsoa olevan kilpailutilanteessa, koska ei ole järkeä, että valtakunnassa olisi kahdet ilmastotilastot. Konsultaatiot ja johtopäätökset eri tarpeisiin ovat tarvittaessa eri asia, ja erityisesti sään seuranta ja sääennusteiden laadinta ovat myös Forecan ydinosaamisaluetta ja liiketoimintaa. Tässä siis vähän yritystä selventää sään ja ilmaston käsitteellistä eroa.

Kun olin matkalla Lontooseen, niin lentokoneessa takanani istuvat juttelivat siitä, että millainenkohan sää siellä Lontoossa oikein on.  Minulle on tietenkin kovin luonnollista tarkistaa työmatkan tai lomakohteen sää Forecan palveluista. Tai sitten voin kysyä suoraan meteorologilta. Se on yksi työni eduista.  Ja ulkomailla ollessani käytän samoja Forecan palveluita, mutta kiinnostuksella seuraan myös paikallisia sääpalveluita, jos mahdollista.

Mutta mistä muut matkaajat reissun päällä sääennusteita seuraavat?

[poll id=”3″]

Syksyllä matalapainetoiminta vilkastuu, samalla myrskyt Suomen merialueilla yleistyvät. Niin mikä matalapainetoiminta? Matalapaineet eli syklonit (tässä ns. extratrooppiset eli tropiikin ulkopuolella yleisimmin ns. lauhkealla vyöhykkeellä esiintyvät syklonit) ovat laajoja ilmapyörteitä, joissa ilma karkeasti ottaen kiertää malapaineenkeskuksia (paikallisesti alimman ilmanpaineen alueita) vastapäivään. Periaatteessa niiden rakenne on siis samanlainen kuin hurrikaaneilla ja taifuuneilla (trooppisilla sykloneilla), paitsi että ne ovat näitä heikompia ja usein laaja-alaisempia. Energia ei pakkaudu yhtä suppealle alueelle kuin trooppisissa sykloneissa.

Meidän matalapaineitamme syntyy tyypillisimmin Pohjois-Atlantilla vyöhykkeellä, missä eteläinen tai lounainen lauhempi ilma keskimäärin kohtaa pohjoisen arktisen ilman. Näiden ilmamassojen välissä syntyy ilmapyörre, jonka pyörimissuunta on Pohjantähdestä katsottuna sama kuin maapallon. Nämä matalapaineet alkavat elää omaa elämäänsä ja liikkuvat samalla keskimäärin itään ja etenkin koilliseen, yleisimmin Norjan meren yli. Syksy merkitsee matalapaineiden liikeratojen muuttumista eteläisemmiksi. Tosin tilanne on koko ajan monimuotoinen, koska matalapaineiden syntyalueita ja reittejä on muitakin.

Kunkin (Pohjois-Atlantin) matalapaineen tapauksessa niiden etupuoleinen lämpimämpi ilma kiilautuu raskaamman kylmän ilman ylle, kun taas näiden ilmapyörteiden jälkipuolella puhaltavat pohjoisenpuoleiset tuulet pyrkivät työntämään raskaampaa kylmempää ilmaa lämpimämmän alle. Ilmamassojen rajapintoihin muodostuu ylöspäin suuntautuvien ilmavirtausten vuoksi sadealueita, jotka voivat liittyä ilmamassojen jakauman mukaan lämpimiin, kylmiin tai ns. okluusiorintamiin. Toki matalapaineisiin liittyy myös kuurosadealueita, etenkin niiden jälkipuolelle.

Kokonaisuutena matalapaine merkitsee ilmaosasten spiraalinmuotoista liikettä ylöspäin. Tämä havainnollistuu hyvin oheisessa satelliittikuvassa, missä matalapaine on myös malttanut pysyä melko lailla paikoillaan. Liikkuvat matalapaineet ovatkin sitten jo vaikka minkä näköisiä eri elämänvaiheissaan, mutta kyllä ne matalapaineiksi tunnistaa satelliittikuvasarjoista viimeistään pilvimassan liikkeen perusteella.

Matalapaineet kuuluvat, siinä missä hurrikaanitkin, ilmakehän systeemiin siirtää päiväntasaaja-alueiden suhteellisen suurta lämpöenergiaa kohti napoja. Kuten tunnettua, kaamoksessakin voi olla suojasäätä. Hurrikaanit pitkään hengissä pysyessään luovuttavat toisinaan hyvinkin selvästi energiarippeitään lähellä Pohjois-Amerikkaa syntyville meidän matalapaineillemme, näin lienee aina ollut. Nykyään vain ilmakehän seuranta on sitä luokkaa, että meilläkin saaatetaan erikseen mainita jonkin matalapaineen sisältävän näitä hurrikaanien mahdollisia energialisiä. Tätä menoa en ihmettelisi, vaikka matalapaineitamme alettaisiin nimetä näiden hurrikaanien mukaan.

Meille matalapaineet tuovat paitsi sateita, myös tuulia. Jos saa selville, mitä reittiä ja millä aikataululla matalapaine vaikkapa Suomen yli tai läheltä liikkuu, voi jo ihan itse päätellä aika lailla, minkä suuntaisia tuulia on syytä odottaa. Säärintamien yhteydessä tuulen suunta yleensä kääntyy selvemmin, niin ikään ympäristöä voimakkaamman tuulen alueita on mm. rintamien yhteydessä, sekä niiden etu- että jälkipuolella. Tuulen suunnan muutoksesta saattaa voida päätellä säärintaman jo kulkeneen kyseisen paikan yli. Eteläpuolelta ohittava matalapaineenkeskus tuottaa idänpuoleisia tuulia, kun taas itään loittoneva matalapaine pohjoisenpuoleisia, joskus länsituulia.

Tuulta pyritään maa-alueella mittaamaan 10 metristä, jolloin periaatteessa tuuli tulisi myös ennustaa samalle korkeudelle. Tuulen käyttäytyminen on maa-alueella kuitenkin hyvin paljon riippuvainen maasto-olosuhteista: tuuli voi esim. kanavoitua korkeiden kallioiden tai rakennusten väliin niin, että tuulennopeus kasvaa paikallisesti, toisaalta, kuten jokainen tietää, on paljon tuulelta suojaisia paikkoja. Tuulimittarin tulee sijaita edustavasti, ellei sitten haluta mitata ihan erikseen vaikka jonkin tuulisen paikan tuulta. Ajettessa autolla tuulisessa säässä kannattaa varoa paikkoja, joissa tullaan metsän suojasta yhtäkkiä hyvin tuuliselle alueelle. Etenkin linja-autoja on Suomessakin suistunut tieltä.

Tuuli on ilmatieteessä ja sääpalvelussa ilman vaakasuuntaista liikettä (ilman liike on todellisuudessa kolmiulotteista). Aivan erityisesti tulee huomata, että tuulennopeudella tarkoitetaan sen kymmenen minuutin yli laskettua keskiarvoa. Puuskaisen tuulen tilanteissa on aivan tavallista, että tämä keskituuli jää jopa vain noin viiteen sekuntimetriin, mutta tuulennopeuden hetkelliset arvot, puuskat, voivat kuitenkin olla alun toistakymmentä sekuntimetriä.

Ennustettaessa (kymmenen minuutin keski)tuulennopeutta maa-alueille käyteään perinteisesti nimityksiä heikko (0-3 m/s), kohtalainen (4-7 m/s) ja navakka (8-13 m/s) tuuli. Kova (14-20 m/s) tuuli ja myrsky (>21 m/s) ovat meillä lähinnä merisääpalvelun asia, merelle tuuli ennustetaan metreinä sekunnissa eikä yllä mainittuja sanallisia luonnehdintoja käytetä. Tuulen puuskaisuudesta on toki mahdollista mainita erikseen, ja ainakin sääviranomaisen varoituspalvelu sisältää nykyisin maa-alueille arvioituja suurimpia tuulen hetkellisiä eli puuskanopeuksia.

Tiedotusvälineissä toisinaan esiintyvä sanonta ”myrsky eteni sillä ja sillä nopeudella” on sekasotkua, jonka ei soisi yleistyvän. On kaksi eri asiaa puhua tuulen nopeudesta jollakin paikalla tai koko myrskymatalapaineen (keskuksen) liikkeestä. Useimmiten kysymys lienee ensiksi mainitusta, eikä se tuuleminen jollain paikalla mitään ”myrskyn etenemistä” ole. Paikallaan pysyvät matalapaineet aiheuttavat tuulta siinä missä liikkuvatkin. Tuulikenttä riippuu meillä ilmanpainekentästä, eli tuulen ennustamiseksi on ensin ennustettava ilmanpaineen jakauma. Mitä suurempi on jollain hetkellä ilmanpaineen muutos maanpinnan suunnassa (siis esim. Helsingin ja Turun välinen ilmanpaine-ero), sitä voimakkaampa on tuuli. Matalapaineiden ”syveneminen” tarkoittaa niiden voimistumista, ”täyttyminen” puolestaan heikkenemistä.

Tästä linkistä voit seurata mm. tuulta ja sen puuskaisuutta (Wind Direction ja Wind Speed) reaaliajassa. Mittalaitteet ovat tietääkseni Vaisala OY:n pihalla Länsi-Vantaalla:

http://www.vaisala.com/vantaaweather/history.htm