Tuulesta temmattua

Julkaistu
Vanha ja melko paikallaan pysynyt matalapaine Islannin yllä helmikuussa 2008. Kuva: flickr/Ethan Hein.

Syksyllä matalapainetoiminta vilkastuu, samalla myrskyt Suomen merialueilla yleistyvät. Niin mikä matalapainetoiminta? Matalapaineet eli syklonit (tässä ns. extratrooppiset eli tropiikin ulkopuolella yleisimmin ns. lauhkealla vyöhykkeellä esiintyvät syklonit) ovat laajoja ilmapyörteitä, joissa ilma karkeasti ottaen kiertää malapaineenkeskuksia (paikallisesti alimman ilmanpaineen alueita) vastapäivään. Periaatteessa niiden rakenne on siis samanlainen kuin hurrikaaneilla ja taifuuneilla (trooppisilla sykloneilla), paitsi että ne ovat näitä heikompia ja usein laaja-alaisempia. Energia ei pakkaudu yhtä suppealle alueelle kuin trooppisissa sykloneissa.

Meidän matalapaineitamme syntyy tyypillisimmin Pohjois-Atlantilla vyöhykkeellä, missä eteläinen tai lounainen lauhempi ilma keskimäärin kohtaa pohjoisen arktisen ilman. Näiden ilmamassojen välissä syntyy ilmapyörre, jonka pyörimissuunta on Pohjantähdestä katsottuna sama kuin maapallon. Nämä matalapaineet alkavat elää omaa elämäänsä ja liikkuvat samalla keskimäärin itään ja etenkin koilliseen, yleisimmin Norjan meren yli. Syksy merkitsee matalapaineiden liikeratojen muuttumista eteläisemmiksi. Tosin tilanne on koko ajan monimuotoinen, koska matalapaineiden syntyalueita ja reittejä on muitakin.

Kunkin (Pohjois-Atlantin) matalapaineen tapauksessa niiden etupuoleinen lämpimämpi ilma kiilautuu raskaamman kylmän ilman ylle, kun taas näiden ilmapyörteiden jälkipuolella puhaltavat pohjoisenpuoleiset tuulet pyrkivät työntämään raskaampaa kylmempää ilmaa lämpimämmän alle. Ilmamassojen rajapintoihin muodostuu ylöspäin suuntautuvien ilmavirtausten vuoksi sadealueita, jotka voivat liittyä ilmamassojen jakauman mukaan lämpimiin, kylmiin tai ns. okluusiorintamiin. Toki matalapaineisiin liittyy myös kuurosadealueita, etenkin niiden jälkipuolelle.

Kokonaisuutena matalapaine merkitsee ilmaosasten spiraalinmuotoista liikettä ylöspäin. Tämä havainnollistuu hyvin oheisessa satelliittikuvassa, missä matalapaine on myös malttanut pysyä melko lailla paikoillaan. Liikkuvat matalapaineet ovatkin sitten jo vaikka minkä näköisiä eri elämänvaiheissaan, mutta kyllä ne matalapaineiksi tunnistaa satelliittikuvasarjoista viimeistään pilvimassan liikkeen perusteella.

Matalapaineet kuuluvat, siinä missä hurrikaanitkin, ilmakehän systeemiin siirtää päiväntasaaja-alueiden suhteellisen suurta lämpöenergiaa kohti napoja. Kuten tunnettua, kaamoksessakin voi olla suojasäätä. Hurrikaanit pitkään hengissä pysyessään luovuttavat toisinaan hyvinkin selvästi energiarippeitään lähellä Pohjois-Amerikkaa syntyville meidän matalapaineillemme, näin lienee aina ollut. Nykyään vain ilmakehän seuranta on sitä luokkaa, että meilläkin saaatetaan erikseen mainita jonkin matalapaineen sisältävän näitä hurrikaanien mahdollisia energialisiä. Tätä menoa en ihmettelisi, vaikka matalapaineitamme alettaisiin nimetä näiden hurrikaanien mukaan.

Meille matalapaineet tuovat paitsi sateita, myös tuulia. Jos saa selville, mitä reittiä ja millä aikataululla matalapaine vaikkapa Suomen yli tai läheltä liikkuu, voi jo ihan itse päätellä aika lailla, minkä suuntaisia tuulia on syytä odottaa. Säärintamien yhteydessä tuulen suunta yleensä kääntyy selvemmin, niin ikään ympäristöä voimakkaamman tuulen alueita on mm. rintamien yhteydessä, sekä niiden etu- että jälkipuolella. Tuulen suunnan muutoksesta saattaa voida päätellä säärintaman jo kulkeneen kyseisen paikan yli. Eteläpuolelta ohittava matalapaineenkeskus tuottaa idänpuoleisia tuulia, kun taas itään loittoneva matalapaine pohjoisenpuoleisia, joskus länsituulia.

Tuulta pyritään maa-alueella mittaamaan 10 metristä, jolloin periaatteessa tuuli tulisi myös ennustaa samalle korkeudelle. Tuulen käyttäytyminen on maa-alueella kuitenkin hyvin paljon riippuvainen maasto-olosuhteista: tuuli voi esim. kanavoitua korkeiden kallioiden tai rakennusten väliin niin, että tuulennopeus kasvaa paikallisesti, toisaalta, kuten jokainen tietää, on paljon tuulelta suojaisia paikkoja. Tuulimittarin tulee sijaita edustavasti, ellei sitten haluta mitata ihan erikseen vaikka jonkin tuulisen paikan tuulta. Ajettessa autolla tuulisessa säässä kannattaa varoa paikkoja, joissa tullaan metsän suojasta yhtäkkiä hyvin tuuliselle alueelle. Etenkin linja-autoja on Suomessakin suistunut tieltä.

Tuuli on ilmatieteessä ja sääpalvelussa ilman vaakasuuntaista liikettä (ilman liike on todellisuudessa kolmiulotteista). Aivan erityisesti tulee huomata, että tuulennopeudella tarkoitetaan sen kymmenen minuutin yli laskettua keskiarvoa. Puuskaisen tuulen tilanteissa on aivan tavallista, että tämä keskituuli jää jopa vain noin viiteen sekuntimetriin, mutta tuulennopeuden hetkelliset arvot, puuskat, voivat kuitenkin olla alun toistakymmentä sekuntimetriä.

Ennustettaessa (kymmenen minuutin keski)tuulennopeutta maa-alueille käyteään perinteisesti nimityksiä heikko (0-3 m/s), kohtalainen (4-7 m/s) ja navakka (8-13 m/s) tuuli. Kova (14-20 m/s) tuuli ja myrsky (>21 m/s) ovat meillä lähinnä merisääpalvelun asia, merelle tuuli ennustetaan metreinä sekunnissa eikä yllä mainittuja sanallisia luonnehdintoja käytetä. Tuulen puuskaisuudesta on toki mahdollista mainita erikseen, ja ainakin sääviranomaisen varoituspalvelu sisältää nykyisin maa-alueille arvioituja suurimpia tuulen hetkellisiä eli puuskanopeuksia.

Tiedotusvälineissä toisinaan esiintyvä sanonta ”myrsky eteni sillä ja sillä nopeudella” on sekasotkua, jonka ei soisi yleistyvän. On kaksi eri asiaa puhua tuulen nopeudesta jollakin paikalla tai koko myrskymatalapaineen (keskuksen) liikkeestä. Useimmiten kysymys lienee ensiksi mainitusta, eikä se tuuleminen jollain paikalla mitään ”myrskyn etenemistä” ole. Paikallaan pysyvät matalapaineet aiheuttavat tuulta siinä missä liikkuvatkin. Tuulikenttä riippuu meillä ilmanpainekentästä, eli tuulen ennustamiseksi on ensin ennustettava ilmanpaineen jakauma. Mitä suurempi on jollain hetkellä ilmanpaineen muutos maanpinnan suunnassa (siis esim. Helsingin ja Turun välinen ilmanpaine-ero), sitä voimakkaampa on tuuli. Matalapaineiden ”syveneminen” tarkoittaa niiden voimistumista, ”täyttyminen” puolestaan heikkenemistä.

Tästä linkistä voit seurata mm. tuulta ja sen puuskaisuutta (Wind Direction ja Wind Speed) reaaliajassa. Mittalaitteet ovat tietääkseni Vaisala OY:n pihalla Länsi-Vantaalla:

http://www.vaisala.com/vantaaweather/history.htm