Tänä vuonna kesäsää vaihteli laidasta laitaan – jopa poikkeuksellisen koleasta poikkeuksellisen lämpimään!
Ensimmäinen hellepäivä oli tänä vuonna toukokuun 11. päivänä, kun Suomen itäpuolitse virtasi vuodenaikaan nähden hyvin lämmintä ilmaa kohti Vienanmerta ja osa lämmöstä ylsi Ilomantsiin asti. Joitakin päiviä myöhemmin maan etelä- ja keskiosassa alkoi terminen kesäkin, eli silloin vuorokauden keskilämpötila kohosi yli +10 asteeseen. Lapissa terminen kesä alkoi suurimmaksi osaksi kesäkuun alussa, mutta Kilpisjärven seudulla sitä jouduttiin odottamaan heinäkuun alkupuolelle asti.
Kuukauteen mahtui epävakaisen ja ajoittain koleankin sään lisäksi kaksi selvästi normaalia lämpimämpää jaksoa, joiden aikana lämpötila nousi korkeimmillaan 32,3 asteeseen!
Helteestä yöpakkasiin
Kesäkuun sää oli suuressa osassa Suomea hieman tavallista lämpimämpi kahden hellejakson ansiosta. Hellepäiviä on kesäkuun aikana keskimäärin kahdeksan, mutta tänä vuonna niitä kertyi yksitoista ja hellettä mitattiin lähes koko maassa Inaria myöten. Korkein lämpötila oli Oulun Oulunsalossa 7. kesäkuuta mitattu 32,3 astetta. Kesäkuun mittaushistorian korkein lämpötila on Ähtärin vuonna 1935 mitattu 33,8 astetta, joten Oulun lämpötila jäi siitä vain puolentoista asteen päähän.
Kevät saapuu vauhdilla ja lumipeite hupenee silmissä. Seuraavaksi odotellaan varsinaisen kasvukauden alkamista, ja puutarhaharrastajia syyhyttää päästä kevättöihin. Koska pihamaalla kannattaa ryhtyä istutuspuuhiin? Kuten tiedämme, kylmiä öitä ja hallaa voi esiintyä vielä pitkälle alkukesään asti.
Halla voi puraista vielä alkukesällä. (Kuva: michaeljoakes/Flickr)
Meteorologiassa lämpötilaa havainnoidaan ja ennustetaan perinteisesti kahden metrin korkeudelta maanpinnasta. Tuolla kahden metrin matkalla maan pinnasta ehtii tapahtua paljon. Kesäpäivän kuumassa auringonpaisteessa kuiva asfalttipinta lämpenee helposti parikymmentä astetta lämpimämmäksi kuin kahden metrin korkeudella oleva ilma. Vastaavasti selkeänä ja heikkotuulisena talviyönä maanpinnasta avaruuteen karkaava lämpösäteily jäähdyttää maanpinnan helposti 5-6 astetta kylmemmäksi kuin kahden metrin korkeudella olevan ilman.
Suomen syksy on vuodenajoista toisiksi lyhyin, tosin useana vuotena ns. meteorologinen syksy on ainakin eteläisessä Suomessa jatkunut pitkälle joulukuun puolelle. Terminen syksy lasketaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +10 ja 0 asteen välillä. Syksy vaihtuu termiseksi talveksi silloin, kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa pakkasen puolelle. On olemassa myös muita sykysisiä termejä, joista tärkeimmät käydään tässä läpi.
1. Halla
Selkeinä ja heikkotuulisina syysöinä maanpinta kylmenee nopeasti, mutta ylempänä oleva ilmakerros jäähtyy hitaammin. Hallaksi lasketaan ilmiö, jolloin maanpintatasossa lämpötila laskee kasvukauden aikana pakkasen puolelle. Ankaran hallan vallitessa lämpötila laskee alle -4 asteeseen maanpinnalla.
2. Yöpakkanen
Ensimmäisistä yöpakkasista aleltaan yleensä puhua maan pohjoisosassa jo elo-syyskuun puolella, etelämpänäkin viimeistään lokakuussa. Yöpakkasen vallitessa lämpötila on pakkasen puolella myös kahden metrin korkeudessa, missä viralliset lämpötilamittaukset tehdään.
3. Kuura
Kuuraa syntyy vesihöyryn härmistyessä suoraan kiinteään muotoon eli jääksi. Kun ilmassa tai pintojen lähettyvillä on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee pakkasen puolelle, voi kuuraa muodostua. Kuuraliukkaus on talvisin ongelma liikenteessä: vaikka ilman lämpötila olisikin plussan puolella, voivat tienpinnat käväistä pilvipeitteen repeilyn seurauksena pakkasen puolella ja kuuranmuodostus alkaa. Suurena haasteena onkin talvisin ennakoida, missä tämä tapahtuu. Suuret ja sulat vesistöt kuitenkin edesauttavat ilmiön syntymistä.
4. Huurre
Huurre saatetaan välillä sekoittaa kuuraan. Huurretta muodostuu, kun pienet alijäähtyneet pisarat synnyttävät nk. jääsumua ja tarttuvat kiinni rakenteisiin tai pintoihin. Huurretta muodostuu vain, kun ilman suhteellinen kosteus on 100 %.
5. Kaste
Erityisesti syysaamuisin kylmän yön jäljiltä maanpinnalla ja kasvustossa voi olla nk. kastetta. Kastetta syntyy, kun ilman lämpötila laskee tarpeeksi alas ja kohtaa kastepistelämpötilan, jolloin ilmassa oleva vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi pisaroiksi. Usein tämä tapahtuu juurikin maanpintatasolla, joka kylmenee ilmakerrosta nopeammin.
6. Säteilysumu
Tämä sumutyyppi on syyssumuista yleisin ja sitä esiintyy sisämaassa erityisesti syys-lokakuussa. Säteilysumun syntyminen voi alkaa jo illalla heikkotuulisella ja selkeällä säällä. Tällöin maanpinnalta karkaa voimakkaan ulossäteilyn seurauksena lämpöenergiaa ja lämpötila laskee yötä kohden. Lämpötilan laskettua tarpeeksi ja saavutettua nk. kastepistelämpötilan voi sumua suotuisissa olosuhteissa syntyä. Säteilysumua syntyy erityisesti laaksoalueilla, jonne kylmä ja raskas ilma yöaikana valuu. Aurinko hälventää aamupäivän aikana vähitellen säteilysumut, mutta syksyn edetessä ne voivat olla pitkäkestoisiakin.
7. Intiaanikesä
Suomessa varsinaisesta intiaanikesästä voidaan puhua, mikäli jo termisen syksyn alettua saadaan uusi kesäinen jakso. Intiaanikesästä ei siis oikein voi puhua vielä esimerkiksi elokuussa, mutta syys-lokakuun puolella Suomeen saapuva kesäinen tuulahdus sopii hyvin intiaanikesän määritelmään.
8. Myrsky ja myrskypuuskat
Syksy ja alkutalvi ovat Suomessa ja pohjoisilla leveysasteilla syysmyrskyjen aikaa. Myrskyksi luokitellaan tilanne, jolloin tuulen nopeuden 10 minuutin keskiarvo ylittää 21 m/s. Myrskypuuskissa tuuli käväisee myrskylukemissa vain hetkellisesti. Kovimmat puuskatuulet voivat olla yli 1.5 kertaa keskituulen nopeutta voimakkaampia. Suomen merialueilla esiintyy keskimäärin eniten myrskyjä marras- ja joulukuussa, mutta tiettävästi maa-alueilla myrskyä ei ole koskaan esiintynyt tunturiasemia lukuun ottamatta.
9. Föhn-tuuli
Föhntuuli on Skandien ja Alppien rinteiden yli puhaltava lämmin ja kuiva tuuli. Kun ilmavirtaus joutuu pakotettuun nousuun kohdatessaan vuorijonon, tiivistyy ylempänä ilmassa oleva kosteus pilviksi ja sateiksi ja ilma viilenee. Kun ilma vuoren toisella puolella laskurinteellä laskee, kuivuu ja lämpenee se matkallaan selvästi. Suomessa on talvisin toisinaan föhn-tuulitilanteita, jolloin läntisessä Suomessa ja Tornionjokilaaksossa lämpötila on kohonnut jopa lähes kymmeneen asteeseen. Marraskuussa 2015 Suomessa syntyi uusi kuukausikohtainen lämpöennätys föhn-tuulen ansiosta. Tällöin lämpötila kohosi Kemiössä 14,3 asteeseen.
10. Ensilumi
Ensilumi on käsitteenä hiukan hämäävä. Meteorologisesti ensilumeksi ei suinkaan lasketa tilannetta, jolloin maa on ensimmäistä kertaa valkoinen. Lunta täytyy olla aamun virallisissa mittauksissa talviaikana klo 8 ja kesäaikana klo 9 vähintään yhden senttimetrin paksuinen kerros. Ensilumen määritelmä ei täyty, jos esimerkiksi illalla satanut paksumpikin lumivaippa ehtii sulaa aamuun mennessä pois.
Syksyn väriloistoa riitti vielä marraskuun puolelle v. 2015 Helsingin Kaivopuistossa. (Kuva: Markus M.)
Ne menevät monelta kuitenkin helposti sekaisin. Hallaa voi esiintyä vasta kasvukauden alettua (kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella), ja se tarkoittaa sitä, että lämpötila käy maan pinnalla pakkasen puolella samaan aikaan kun ilman lämpötila pysyttelee plussalla. Yöpakkanen taas tarkoittaa sitä, että myös maanpinnan yläpuolella on pakkasta.
Tässä vaiheessä täytyy selventää, että lämpötila mitataan virallisesti kahden metrin korkeudesta, jolle myös lämpötilaennusteet annetaan. Maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa lämpötila on kuitenkin usein täysin eri, kuin esimerkiksi kahden metrin korkeudella, sillä maanpinta jäähtyy ja lämpenee nopeammin kuin ilma.
Maanpinnalle yön aikana muodostunutta kuuraa kasvukauden ollessa päättymässä lokakuussa vuonna 2010.
Hallaa ei näe mittarista
Hallaa ei siis näe suoraan normaalille korkeudelle sijoitetusta lämpömittarista, mutta melkolailla yleissääntönä voidaan pitää, että jos selkeänä ja etenkin heikkotuulisena yönä lämpömittarissa näkyy +4 astetta tai vähemmän, niin maanpinnalla esiintyy silloin pakkasta eli hallaa. Halla on ankaraa, jos lämpötila maanpinnalla laskee alle -4 asteen.
Yöpakkanen näkyy kuitenkin suoraan lämpömittarista. Maanpinnalla pakkasta voi olla tällöin huomattavasti enemmänkin.
Alavilla mailla hallanvaara
Hallaa esiintyy helpoimmin alavilla ja aukeilla maa-alueilla sisämaassa. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ja yöllä lämpötilan laskiessa kylmä ilma valuu näin kohti seudun alavinta kohtaa. Laakson notkossa lämpötila voi olla useita kylmempi, kuin viereisen kukkulan laella. Maa jäähtyy yöllä nopemmin kuin vesi ja tästä syystä merien ja suurten järvien rannalla halla on harvinaisempaa.
Suurten vesistöjen läheisyydessä hallaa ei yleensä esiinny sen vuoksi, että vesi luovuttaa lämpöa ja kosteutta kyllästäen ilman, jolloin ilman lämpötila ei enää laske.
Koko maassa kesän (kesä-elokuu) hallapäivien esiintyvyys vaihtelee suuresti, niin että etelärannikolla hallapäiviä ei ole yleensä yhtään, mutta Lapissa niitä saattaa kesässä olla 15. Kuitenkin esimerkiksi Vihdin Maasojalla Etelä-Suomessa hallapäiviä on kesän aikana keskimäärin 8, sillä se sijaitsee hyvin alavalla paikalla ja on myös Uudenmaan kylmin havaintopaikka.
Ovatko omat istutuksesi säilyneet alkukesän aikana vahingoittumattomina?
Kuvat: Aleksi Jokela
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
