Kuka tietää, vaikka sananjalka kukkisikin vasta sunnuntaita vasten yöllä, koska kesäpäivänseisaus on lauantaina klo 13.51 tai vasta 24.6. vasten yöllä, jolloin juhannus aiemmin oli. Asia kannattanee vielä varmistaa, pelin ei tarvitse olla menetetty. Kuva: Hugo.arg /Wikimedia Commons.
Jopa sananjalka kukkii, ja jos alastomana kurkistaa lähteeseen, näkee tulevan kumppanin. Taiat ovat runsaat, kesäyönä saa myös mielikuvitus temmeltää valtoimenaan. Juhannus on päässä, ei säässä. Valoisaa on myös viileässä. Juuri nyt on lyhin yö ja pisin päivä. Kesäpäivänseisaus, koivuntuoksuinen juhannus. Lauttasaaressa vilahti yksi kokko, johonkin se savuineen jo hävisi; katsoin sitä työpaikan ikkunasta kiikarilla. Täällä sisällä on lämmintä.
Loppuu pian tuo juhannussäästä jauhaminen iltojen pimetessä jouluun. Onneksi siinä on vielä kesää ja syksy välissä. Alkuverryttelyähän tämä nyt vasta on. Kylmänkankeaa. Ainakaan meriveteen ei kannata kännissä kaatua. Vaikka kyllä se siitä vielä, joskin tiukkaa näyttää tekevän. Siis sen kunnon kesän saaminen.
Pyörähtyipä juuri silmien eteen uusin tieto koneelta: vielä kymmenen päivää on enemmän matala- kuin ainakaan selvää korkeapainetta. Satelu vähenee pikku hiljaa, mutta ilma ei juurikaan lämpene, ellei nyt sitten tiistaina päästäisi etelässä jopa 15 asteeseen. Ensi viikon lopulla koillisesta olisi tulossa jälleen kylmempää ilmaa. Niin juuri: koillisesta. Se on epäilyttävin tuulensuunta, mitä pilvisyyteen tulee. Siinä olisi edelleen näistä juhannuksen lämpötiloista kyse. Onneksi ei vieläkään ala loma. Tosin, jos olisi niin tyhmä, että uskoisi kymmenennen päivän säälaskelmaa, niin Lounais-Suomessa voisi olla jo 20 astetta jossain liki. Sinne asti on tarjolla jotain ihan muuta. Heinäkuu sen kunnollisemman kesän toki voisi tuoda.
Kuulin hiljan oivan viileiden lomailmojen vinkin: joskushan ne kirjatkin on luettava! Ja jos niitä kirjoja ei ole, nyt arjen koittaessa pikapikaa kirjastoon tai miksei myös kirjakauppaan. Kun lukee kirjoja, on niissä. Tämä huomio sisältyy Rilken Malte Laurids Briggen muistiinpanoihin. Jos kesäyö kiehtoo, kannattaa muistaa itsensä Shakespearen Kesäyön unelma, josta näyttää olevan myös Juhannusyön uni -niminen suomennos tehtynä. Klassikoissa on monia ulottuvuuksia.
Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sananjalka#mediaviewer/Tiedosto:DidzialapisSakys.JPG
Sää oli tiistaina puheenaihe koko maassa. Lunta saatiin niin Kemijärvellä kuin Helsingissä. Suomalaiset osasivat repiä tilanteesta myös mustaa huumoria – mutta ymmärrän kyllä, että jos on koko talven odottanut mökkilomaansa, lumisade kesäkuun kolmannella viikolla saattaa ottaa pannuun eivätkä edes vitsit auta.
Sää on huomiseksi lämpenemässä hitusen tämänpäiväisistä alle kymmenen asteen lukemista, mutta vain hitusen. Yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja ei juhannusviikonloppuna nähdä. Juhannussään ennustamista on tyypilliseen tapaan hankaloittanut sateiden kuuroluonteisuus – mitään suurta sadealuetta ei siis juhannuksenakaan ole liikkeellä, mutta Suomi kuuluu koko viikonlopun laajaan matalapaineen alueeseen, jossa syntyy ja kuolee useita osakeskuksia. Juuri nuo osakeskukset ovat tietokonemallien heikkous. Koska emme tiedä niiden sijaintia, emme tiedä sateidenkaan sijaintia.
Mutta yritetään ainakin juhannusaaton osalta:
Perjantaina sateen mahdollisuus on suurin maan keskivaiheilla ja Pohjois-Lapissa. Enimmäkseen kyse on hajanaisista sateen riekaleista, mutta ylimmän Lapin yllä on laajempi sadealue, jossa todennäköisesti sataa myös lunta. Maan eteläosa on vaihdellut ennusteissa vuoroin poutaisena, vuoroin sateisena, tällä hetkellä sateelle on jonkinlainen mahdollisuus. Lämpötila on etelässä ylimmillään 15-17 astetta ja vähenee siitä pohjoisemmaksi mentäessä niin, että Ylä-Lapissa on vain muutama aste lämmintä.
Juhannusyön edessä sateet joka tapauksessa hiipuvat, tuuli heikkenee ja ilma muuttuu kuulaampaan ja viileämpään suuntaan.
Myös lauantai on viileä ja epävakainen. Lämpötila on koko maassa alle 15 asteen ja kuurosateisiin kannattaa varautua. Lapissa kuurot tulevat paikoin jopa lumena.
Yöksi kuitenkin näyttäisi sää taas selkenevän. Tästä juhannuksesta taitaakin nauttia parhaiten untuvatakki päällä kotimaan valoisan yön ääniä kuulostellen ja ihastellen. Mukavaa keskikesän juhlaa!
Pökköä pesään, niin kyllä ulkosallakin tarkenee. Liekki lämmittää. Kuva: SeppVei / Public Domain.
Tässä säässä muistan taas, miksen suosi alkukesää lomakautena. Mieleeni on syöpynyt kuva kylmistä ja usein kuurosadesäistä – siitäkin huolimatta, että tiedän kesäkuun, jopa sen alkupuolen, olleen joinakin vuosina tosi lämpimän. Mutta yleensä ei, ja tämä heti kohta voimistuva pohjoiskoillinen tuuli vahvistaa tätä käsitystä.
Pohjoisen kantilta tulee aiempaa viileämpää ilmaa jo nyt lauantaina, ja voipi olla, että se maanpinnan lähelle jäätyään lisää pilvisyyttä vielä sunnuntaina. Tuollaisen tilanteen pilvisyyttä tietokoneet eivät välttämättä osaa. Siksi epäilen, että erinäisistä ennusteista tulee helposti liian aurinkoisen näköisiä. Joka tapauksessa alkuviikolla suorastaan kylmää ilmaa tulee uusi annos. Pohjoistuulella höystettynä se ei ihan kaikkein kesäisintä säätä tiedä. Pilvisyydestä ja sadekuuroista riippuen myös etelän päivälämpötila voi jäädä paikoin lähelle 10 astetta. Se olisi riemua se.
Loppuviikolla, juhannuksen lähestyessä, ilma kyllä muuttuu lämpimämmäksi, muttei silti tuo välttämättä edes ihan keskimääräisiä juhannuksen lämpötiloja eli sellaista parikymppiä etelään ja vähän vajaata esimerkiksi Ouluun. Vähän alakanttiin jäänee lämpötila jopa aurinkoisessa säässä, ja pilvet ja sateet ovat toki vielä asia erikseen. Ja sateet ovatkin sitten vähän konstikkaampi juttu.
Suuren mittakaavan lasketuksi juhannussäätilaksi näyttää vakiintuneen laaja matalapaineenalue koko Euroopan pohjoisosan yllä. Mutta ei se vielä monillekaan riitä; sitten pitäisi tietää tai arvata, missä täsmälleen ja minkä muotoisina yksittäiset matalapaineet sadealueineen ovat ja tietysti vielä erikseen kunakin päivänä. Ja taitaa siellä ainakin yksi merkittävä yökin olla, siis myös sään näkökulmasta.
Vähintään voidaan lähteä iltapäiväkuuro-olettamasta, joka ei vielä kovin surkealta kuulosta, mutta toteutuisipa juuri äsken tullut tieteen viimeinen sana. Sen mukaan esimerkiksi juhannusyö olisi poutainen, aika selkeäkin, lämpötilalla etelän jopa kymmenisestä asteesta Lapin noin neljään. Juhannuspäivä olisi koko lailla poutainen ja aurinkoinen, sillä iso matalapaine olisi siirtynyt Norjanmereltä Etelä-Itämerelle eikä suoraan tänne. Sieltä se hivuttautuisi kohti koillista niin, että sunnuntaina viimeistään illaksi sen jopa runsaat sateet leviäisivät maan etelä- ja itäosaan.
Suurin ongelma tässä on kuitenkin se, että matalapaineiden käyttäytyminen on tällaisessa suursäätilassa epävarma ennustettava ja sitä paitsi pienestä kiinni. Mutta sateisimmalta mahdolliselta ei juhannussää juuri nyt todellakaan näytä, eli toivoa on, vaikka tuskin sentään helteestä.
JUHANNUKSEN SÄÄN TILANNEPÄIVITYS LA 14.6. heti seuraavan tietokoneajon valmistuttua (laskettu vain 12 tuntia uudemmista lähtötiedoista):
Ihan havainnollistaakseni, miten tietokonelaskelmat usean päivän päähän helposti heittelehtivät epävakaisessa suursäätilassa, kerronkin nyt, että sadealue leviää etelästä maan eteläosaan juhannusyön kuluessa. Juhannuspäivänä sataa jatkuvimmin maan keskiosassa, kun taas etelän sade on muuttunut kuuroittaiseksi. Sunnuntaina kuurosateet ovat yleisiä Etelä-Lappia myöten. Paikallisia sadekuuroja etenkin iltapäivisin on joka tapauksessa tämän selvän matalapaineen lisäksi.
Tässä blogikirjoituksessa en enää palaa juhannuksen säähän, mutta viisas ainakin varautuu märkään juhannusjuhlaan. Vesi vanhin voitehista.
Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Grilli#mediaviewer/Tiedosto:Burning_barbecue.JPG
Laadukkaan oliiviöljy-suolasaippuan valmistus kotioloissa on toki varovaisuutta vaativaa toimintaa, mutta hieno ja opettavainen kokemus!Forecan 15 vuorokauden parviennusteet ovat jo muutaman päivän ajan antaneet laskelmia siitä, että missä haarukassa juhannusaaton sää lienee. Aivan vielä en silti sanoisi, että missä pisteessä ja millä kellonlyömällä sadekuuro juhannuskokon sammuttaa. Näin tarkka ennuste ei tietenkään voi olla parviennusteen tarkoitus, kun ajatuksena on antaa käsitys eri sääparametrien vaihteluvälistä useilla eri ennusteen lähtöarvoilla.
Ennusteet tarkentuvat päivä päivältä. Ensi viikolla olemme jo huomattavasti paremmassa asemassa tarkkuuden suhteen. Luvassa siis on vielä useampikin juhannuksen säätä syväluotaava blogikirjoitus, mutta vielä ei ole sen aika.
Olipa sää mikä tahansa, niin yöttömänä yönä kannattaa pelata varman päälle. Saunassa on varmasti mukava mikroilmasto ja oikea tunnelma.
Ahtainkin löylykoppi grillivastuksineen muuntuu oikealla asenteella tilavaksi savusaunaksi rantakoivujen katveeseen. Kaupunkiympäristössä voi mökkisaunan puutteessa löytää vaikkapa Kallion ryhmäsaunassa oikeanlaisen juhannustunnelman.
Saunakulttuuriin kuuluu oleellisena osana saippua. Nykypäivän saippuaa ei harmillisesti enää ajatella arvokkaana peseytymisinstrumenttina, vaan erinäiset suihkusaippuat ja shampoot ovat valitettavan usein tuotteistettu niin pitkälle, että mieleen jää käyttäjälle pelkkä tuotemerkki. Käytännössä kehoon siis hierotaan päivittäin aivan tuntematonta värjättyä hajustelientä, minkä koostumuksesta ja vaikutuksesta meillä ei ole harmainta aavistustakaan.
Suomessa on aina osattu valmistaa saippuaa ylpeydellä. Vanhoina hyvinä aikoina, kun vielä kirput, luteet ja täit kalvoivat kurjaa kansaa, sauna tarjosi sen ainoan mahdollisuuden hygienian ylläpitoon. Karjan teurastamisen yhteydessä saatuja rasvaisia luita ja läskiä keitettiin lipeäliemessä. Vaikka iljettävältä kuulostaa, niin näin saatiin aikaan aivan ensiluokkaista saippuaa.
Saippua on kemiallisesti tarkastellen suola. Saippua on rasvahappojen ja emäksen muodostama suola, joka tunkeutuu vesimolekyylien väliin parantaen veden kastelevuutta ja ollen samalla kykenevä ympäröimään ja huuhtelemaan pois vesi-öljyseoksen rasvapisarat. Vaikka nykypäivän synteettiset tensidit ovat käytännössä syrjäyttäneet perinteisen saippuan, ei varmaankaan tee pahaa tutustua tarkemmin saippuan valmistusprosessiin nykypäivän malliin:
Ensin puetaan päälle suojakäsineet ja -lasit. Siirretään lapset ja kotieläimet turvaan. Kerrataan vielä mielessä ne kemianopettajan viisaat sanat, mitkä jo lastentarhassa opittiin: ”Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko.” Tämän jälkeen mitataan 116 grammaa natriumhydroksidia (lipeä, NaOH), mikä liuotetaan hitaasti(!) 300 ml:aan kylläistä suolavettä. Reaktio tuottaa huomattavan määrän lämpöä, minkä tähden sekoitus on tehtävä erityisellä maltilla pitämällä suolavesiastiaa koko prosessin ajan sekoittaen kylmävesihauteessa. Ei kannata kiirehtiä. Lipeän liuotukseen voi antaa kulua rauhassa aikaa kymmenenkin minuuttia. Jos seos alkaa kiehua, kannattaa heti keskeyttää lipeärouheen lisäys ja sekoittaa nestettä nopeammin.
Lipeäliuoksen jäähdyttyä kaadetaan se varovasti litraan (900 grammaa) oliiviöljyä. Sauvasekoittimella, kun pitää sekoittimen teräosaa aivan kiinni astian pohjassa, saa seoksen saippuoitumaan varsin nopeasti. Sinappimaisen sitkeän seoksen muodostuttua tuote valmista kaadettavaksi saippuamuotteihin. Mikäli sekaan laitetaan lisäksi hiukan vahvaa etyylialkoholia, nopeuttaa se saippuoitumisreaktiota niin paljon, että mitään muottiin valamista ei enää ehdi edes harkitsemaan. Tällöin saippuakakku on parasta kääntää suosiolla ylösalaisin uuninpellille ja leikata kakku veitsellä seoksen jo kovettuessa sopiviksi saippuapaloiksi.
Tuloksena saadaan oliiviöljysaippuan ja glyseriinin kiinteä seos. Saippua pesee ja glyseriini hoitaa ihoa. Aivan täydellistä! Saippuan pitää antaa kypsyä kuudesta kahdeksaan viikkoa – mielellään pidempäänkin, puoli vuotta tai vuosikin. Varoituksen sana on kuitenkin tarpeen: Tuloksena on niin laadukas saippua, että tältä tieltä ei ole enää koskaan paluuta kaupan epämääräisiin käärmeliemiin!
Leijaa ei kannattane lennättää ukonilmalla, vaikka Benjamin Franklin teki niin aikoinaan. Kuva: Currier & Ives, New York, 1876 – Public Domain Images.
Ukkonen on varmasti meidän luonnonnäytelmistämme rajuimpia. Kesäaikaan ukkonen oikeastaan kuuluu ilmiöön sadekuuro, sen jonkinlaisena jatkeena – tai pisteenä i:n päällä, miten vain. Kun kumpupilvet kasvavat, ja sopivissa ilmakehän olosuhteissa varsinkin korkeutta, niistä voi tulla ukkospilviä. Oleellista on ilman pystysuuntainen liike, jota on sitä helpommin, mitä kylmempää ylempänä ilmakehässä on suhteessa maanpintailmaan. Ylöspäin ilma voi nousta siksi, että aurinko lämmittää maanpintaa, mutta yhtä lailla ilmakehässä voi vain olla kohta, joka suosii nousuliikettä.
No, ei siihen ukkoseen tietenkään pelkkä nouseva ilma riitä, vaan sitten niissä korkeissa pilvissä tapahtuu kaikenlaista; pitää olla yhtaikaa vesihöyryä, vettä ja jäätä, kuten sateen synnyssä ylipäätään, mutta samanaikainen voimakas nousuliike suosii erimerkkisten sähkövarausten erottautumista ja pesiytymistä esimerkiksi pilven eri osiin. Mutta tähänpäs en nyt mene, vaan pidän tapetilla itse ukkosen, syntyi se sitten miten tahansa. Vaikutuksista on nyt kyse. Salaman, vaikka myös jyrinä on osa ukkosen pelottavuutta. Salama on ennen jyrinää ja sen syy, mutta ei liioin salama ole itsessään alku, vaan jo vähän kuvailemanikin kehityksen tulos.
Jyrinän voinee vielä kuulla suunnilleen parinkymmenen kilometrin päästä, olosuhteista toki riippuen, ja vanha konsti selvittää, miten kaukana ukkonen on, on laskea salaman ja jyrinän välinen aika sekunneissa. Kunhan jyrinä todella tulee nähdystä salamasta. Äänen nopeus ilmassa riippuu lämpötilasta, mutta itse käytän tässä karkeaa mutta käytännössä riittävää nyrkkisääntöä 300 metriä sekunnissa. Eli kymmenen sekuntia vastaa kolmea kilometriä.
Kaikki salamat eivät iske pilven ja maan välillä, vaan myös pilvisalamoita on paljon maasalamoiden lisäksi. Salamanpaikannuslaitteiden on määrä rekisteröidä maasalamoita, joista voidaan erottaa, ovatko sähköpurkauksen elektronit liikkuneet pilvestä maahan vai päin vastoin. Tämä ehkä kankealta kuulostava sanavalintani johtuu siitä, että sähkön kulkusuunta ehdittiin määritellä ennen kuin oli selvillä, että siinä tosiolevaisesti liikkuvat elektronit, jotka varaukseltaan miinusmerkkisinä hakeutuvat kohti positiivista sähkövarausta. Mutta en nyt mene salamankaan kaikkiin syvyyksiin, vaan pidetään salama ihan vaan salamana, joka – kuten tunnettua – ”iskee”. Salamaniskuihin menehtyy suoraan myös ihmisiä, joskin muut tuhot ovat vaikutuksiltaan laajempia. Ukonilmojen kovat tuulenpuuskat ovat oma lukunsa, salama ei ole ukkosen ainoa aikaansaannos.
Salama on siis valtaisa sähköpurkaus, vähän kuin sähköhitsauksessa valokaari mutta paljon isompi ja edelleen kesyttämätön energiavara, oikukas ja arvaamaton. Ei kuitenkaan miten arvaamaton tahansa. Koska salama on sähköä, sitä koskevat sähkön luonnonlait. Salamassa sähkövaraus etsii aina kussakin olosuhteissa helpoimman purkautumistien, usein lyhyimmän matkan johonkin sähköä hyvin johtavaan, esimerkiksi metalliin. Auton turvallisuudesta osittaisena ns. Faraday-häkkinä on kai viimeksi keskusteltu siinä yhteydessä, että mitäs jos autossa onkin muoviosia korvaamassa ennen metalliosia. No, pääasia, ettei luule auton ainakin suhteellisen turvallisuuden johtuvan kumipyöristä, vaan ihan muusta. Kumisaappaitahan jotkut ukkospelkoiset jalkaansa ukonilman uhatessa kiskovat…
Jos on sellainen tunne, että haluaa jotenkin ihan oikeasti suojata itseään tai vaikka kotiaan salamaniskujen varalta, kannattaa ehkä harkita jopa ukkosenjohdattimien asentamista. Etsin ja löysin asiaan liittyvää nettikirjallisuutta, jonka kimppuun nyt usutankin teidät, rakkaat ja ainakin ukkospelkoiset lukijani. Ostetaan sitä hölmömpääkin mielenrauhaa, joten miksei salamalta suojautumistakin voisi harkita. Tässä ainakin alkupaloiksi.
Ne menevät monelta kuitenkin helposti sekaisin. Hallaa voi esiintyä vasta kasvukauden alettua (kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella), ja se tarkoittaa sitä, että lämpötila käy maan pinnalla pakkasen puolella samaan aikaan kun ilman lämpötila pysyttelee plussalla. Yöpakkanen taas tarkoittaa sitä, että myös maanpinnan yläpuolella on pakkasta.
Tässä vaiheessä täytyy selventää, että lämpötila mitataan virallisesti kahden metrin korkeudesta, jolle myös lämpötilaennusteet annetaan. Maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa lämpötila on kuitenkin usein täysin eri, kuin esimerkiksi kahden metrin korkeudella, sillä maanpinta jäähtyy ja lämpenee nopeammin kuin ilma.
Maanpinnalle yön aikana muodostunutta kuuraa kasvukauden ollessa päättymässä lokakuussa vuonna 2010.
Hallaa ei näe mittarista
Hallaa ei siis näe suoraan normaalille korkeudelle sijoitetusta lämpömittarista, mutta melkolailla yleissääntönä voidaan pitää, että jos selkeänä ja etenkin heikkotuulisena yönä lämpömittarissa näkyy +4 astetta tai vähemmän, niin maanpinnalla esiintyy silloin pakkasta eli hallaa. Halla on ankaraa, jos lämpötila maanpinnalla laskee alle -4 asteen.
Yöpakkanen näkyy kuitenkin suoraan lämpömittarista. Maanpinnalla pakkasta voi olla tällöin huomattavasti enemmänkin.
Alavilla mailla hallanvaara
Hallaa esiintyy helpoimmin alavilla ja aukeilla maa-alueilla sisämaassa. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ja yöllä lämpötilan laskiessa kylmä ilma valuu näin kohti seudun alavinta kohtaa. Laakson notkossa lämpötila voi olla useita kylmempi, kuin viereisen kukkulan laella. Maa jäähtyy yöllä nopemmin kuin vesi ja tästä syystä merien ja suurten järvien rannalla halla on harvinaisempaa.
Suurten vesistöjen läheisyydessä hallaa ei yleensä esiinny sen vuoksi, että vesi luovuttaa lämpöa ja kosteutta kyllästäen ilman, jolloin ilman lämpötila ei enää laske.
Koko maassa kesän (kesä-elokuu) hallapäivien esiintyvyys vaihtelee suuresti, niin että etelärannikolla hallapäiviä ei ole yleensä yhtään, mutta Lapissa niitä saattaa kesässä olla 15. Kuitenkin esimerkiksi Vihdin Maasojalla Etelä-Suomessa hallapäiviä on kesän aikana keskimäärin 8, sillä se sijaitsee hyvin alavalla paikalla ja on myös Uudenmaan kylmin havaintopaikka.
Ovatko omat istutuksesi säilyneet alkukesän aikana vahingoittumattomina?
Kuvat: Aleksi Jokela
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
