Lakkiaisviikonloppu lähestyy, mutta sääennuste on vielä epävarma. Mitä viikonlopun säästä jo tiedetään? Pitääkö juhlaväen varautua sateisiin vai paistaako päivä? Kysymys on nyt kaikkien huulilla. Minä vastaan.
Mitä tiedetään?
Varmaa on, että viikonloppuna on luvassa vaihtelevaa kevätsäätä, ei hellettä. Atlantilla on laaja matalapaineen alue. Lounaisvirtaus kuljettaa sadealueita Suomen yli koilliseen ja sateiden välissä paistaa aurinko. Mutta missä sataa ja missä paistaa?
Lauantaina Suomessa liikkuu sateita. Kaikkialla ei sada, ei ainakaan koko päivää. Sadealueen liike ja ajoitus ratkaisee pelin. Tämän hetkisen ennusteen mukaan Länsi-Suomeen saapuu lauantaina sadealue, joka liikkuu hiljalleen Suomen yli kohti koillista. Länsi-Suomeen sateet leviävät lauantaipäivän aikana, pohjoiseen lauantai-iltana ja idässä lauantai on poutainen. Sadealueen ajoitus on tietenkin vielä epävarma, tilanteen kehitystä kannattaa seurata sääennusteista.
Sateisilla alueilla lämpötila jää hieman 15 asteen alapuolelle. Sään ollessa poutainen lämpötila vaihtelee 15 ja 20 asteen välillä. Lämpimintä on idässä. Jos sateet eivät ennätä Itä-Suomeen vielä iltapäivällä niin Savon ja Karjalan maakunnissa ollaan laajalti parinkymmenen asteen tuntumassa.
Ennuste on vielä epävarma, mutta tältä se nyt näyttää.
Puutarhajuhlat vai ei?
Jos minä suunnittelisin juhlia Länsi- tai Pohjois-Suomessa, niin varaisin sisätilan, jos ei sateiden, niin ainakin lämpötilan vuoksi. Lännessä ja pohjoisessa sateiden todennäköisyys on suurin ja lämpötila jää varmasti 20 asteen alapuolelle. Itä-Suomessa, ainakin Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, suunnittelisin pihajuhlat, mutta varautuisin siirtymään sisälle. Ehkä varautuisin kaikkeen, paitsi helteeseen, ja seuraisin ennustetta.
Itämeri syntyi noin 10000 sitten mannerjäätikön vetäytyessä kohti pohjoista. Jäätikkö painoi peruskallion lommolle, ja sulamisvesistä muodostui ensin makean veden Baltian jääjärvi, myöhemmin Yoldianmeri, joka oli yhteyksissä Atlantin valtamereen. Voimakkaan maankohoamisen myötä yhteys valtamereen katkesi 7500 sitten ja nykyisestä Itämerestä tuli jälleen järvi, jota kutsuttiin Ancylusjärveksi. Toisen järvivaiheen jälkeen Tanskan salmien kautta pääsi jälleen virtaamaan valtameren suolaista vettä – 4000 vuotta sitten muodostui Limneanmeri.
Nykyinen Itämeri on ollut olemassa noin 2000 vuotta. Maanpinnan kohoaminen on tällä hetkellä voimakkainta Itämeren pohjoisosassa, Kemin edustalla, missä maa kohoaa 7-8 mm/vuosi. Haminan edustalla kohoaminen on vain 1-2 mm/vuosi. Perämerestä saattaakin tulevaisuudessa muodostua järvi, sillä valtamerien vedenpinnan kohoaminen ei riitä kompensoimaan maanpinnan kohoamista Itämeren pohjoisosassa.
Kuva 1: Perämerestä saattaa saattaa tulla 2000 vuoden kuluttua Peräjärvi. Maanpinnan kohoaminen on voimakkainta Perämeren pohjois- ja luoteisosassa. (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
2. Itämeren keskisyvyys on vain noin sadasosa valtamerien keskisyvyydestä
Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, mikä on noin 1,7 % Atlantin valtameren syvyydestä. Itämeren syvin kohta on 459 metriä (Landsortin syvänne), joka sijaitsee Gotlannin ja Tukholman välillä. Suomenlahden syvin kohta on vaivaiset 121 m ja tämä sijaistee Tallinnan koillispuolella.
3. Itämeri on maailman saastunein meri
Veden vaihtumisaika Itämeressä on jopa 50 vuotta ja se pääsee vaihtumaan käytännössä vain kapeiden Tanskan salmien kautta. Itämereen laskee runsaasti jokia, ja valumavesien mukana tulee paljon ravinteita ja epäpuhtauksia. Jokien makea vesi laskee Itämeren pintaveden suolaisuutta kasvattaen pystysuuntaista suolaisuuseroa, minkä myötä happikadon riski kasvaa meren pohjassa, sillä veden pystysuuntainen sekoittuminen vaikeutuu suolaisuuseron myötä.
Kuva 2: Suomenlahden itäosaan laskeva Neva-joki on merkittävä Itämeren saastuttaja laivaliikenteen ohella (kuva: Markus Mäntykannas, Pietari 4/2015)
4. Itämerellä ja erityisesti Suomenlahdella on voimakas suolaisuuden kerrostuneisuus
Itämeressä on murtovettä, joka on sekoitus makeaa ja suolaista vettä. Jokien valumavedet sekä sadevesi tuovat pinnalle makeaa vettä, kun taas Tanskan salmien kautta saapuu pohjakerroksessa hyvin suolaista vettä. Itämeren keskimääräinen suolaisuus on n. 7 promillea eli viidesosa valtamerien suolaisuudesta. Erikoista Itämeressä on voimakas pystysuuntainen suolaisuuden kerrostuneisuus: pohjassa vesi voi olla jopa yli kaksi kertaa pintavettä suolaisempaa. Voimakas halokliini eli suolaisuuden harppauskerros korostuu erityisesti Suomenlahdella, missä veden sekoittuminen pystysuunnassa on voimakkaan halokliinin vuoksi heikkoa. Tämä puolestaan pahentaa pohjan happikatoa ja lisää leväkukintojen riskiä.
5. Itämerelle saapuvat suolapulssit tärkeitä pohjaveden uudistajia, mutta vaaraksi Suomenlahdelle
Toisinaan suolapulssit tuovat Tanskan salmien kautta Itämerelle suolaista ja hapekasta valtameren vettä, joka uudistaa vesivarastoja pohjakerroksessa. Mikäli suolapulssit kuitenkin ovat hyvin epäsäännöllisiä ja harvoin tapahtuvia, voivat ne pahentaa Suomenlahden happikatoa entisestään: yksittäisen suolapulssin positiivinen vaikutus yltää Gotlannin altaalle saakka, jolloin Gotlannin vanha ja hapeton pohjakerroksen vesi siirtyy pakotettuna kohti Suomenlahtea, missä pohjan happikato saattaa pahentua entisestään.
Viimeisin merkittävä suolapulssi koettiin tämän vuoden tammikuun alkupuolella.
6. Suomenlahden samein vesi lilluu Pietarin ja Suomen etelärannikon edustalla
Itämerellä pintavirtaukset etenevät vastapäivään. Tällöin esimerkiksi Suomenlahden etelä- ja lounaisosaan Viron edustalle saapuva pintavesi on peräisin etelämpää Itämereltä. Vastaavasti virtauskenttä kääntyy Pietarin edustalla siten, että Suomen rannikon edustalle vesi virtaa pinnassa idästä. Neva-joki on Itämeren pahimpia saastuttajia ja sen epäpuhdas vesi leviää osittain pintavirtausten mukana myös Suomen etelärannikon edustalle jatkaen matkaansa kohti lounais- ja länsirannikkoamme.
Kuva 3: Itämeren keskimääräinen pintavirtauskenttä (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
7. Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa myös Itämerellä
Itämeressä vuorovesi-ilmiö on heikko, mutta toisinaan sen voi havaita. Tyypillisesti ilmiön vaikutus vedenpinnan korkeuteen on vain muutamia senttimetrejä, mutta Tanskan salmien tienoilla sekä itäisellä Suomenlahdella on muutamaan otteeseen havaittu yli 10 cm:n suuruisia vaihteluita.
8. Kumpuaminen kylmentää pintavesiä ja altistaa leväkukinnoille
Kesäisin rannikkojen edustalla tapahtuva kumpuamisilmiö, jossa syvemmältä saapuu pintaan kylmää ja ravinnerikasta vettä, voi lisätä leväkukintojen riskiä viileälläkin säällä. Kumpuaminen itsessään saattaa muutamassa vuorokaudessa kylmentää pintavettä jopa 10 asteella ja työntää lämpimämmän pintaveden rannikon edustalta kohti avomerta. Kumpuamistilanteen laukaisee esimerkiksi etelärannikollamme vähintään muutaman vuorokauden jatkunut, yli 7 m/s lännen puolelta tai rannikoista poispäin puhaltava tuuli.
Kuva 4: Kumpuaminen, ravinnerikkaat valumavedet ja pohjan happikato voivat antaa siemenen pinnan sinileväkukinnoille. NASA:n satelliittikuva viime kesältä paljastaa karun totuuden. Tässä tapauksessa pitkä ja heikkotuulinen hellejakso käynnisti kukinnat.
Puut alkavat vihertää ja kesä on hiljalleen alkamassa maan eteläosasta alkaen. Suomen kesä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, tulevaisuudessa kesästä voidaan herkutella kuitenkin paljon pidempään sillä se voi pidentyä jopa kahdella kuukaudella!
Ilmasto lämpenee ja sen myötä myös kesä kestää pidempään, kesä alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin. Vastaavasti talvi lyhenee huomattavasti, tai jää välistä ainakin etelässä välillä kokonaan. Viimeisen 10 vuoden aikanahan on jo ollut kaksi talvea, joina talven virallinen määritelmä ei ole kaikkialla kunnolla täyttynyt.
Tyypillisesti terminen kesä alkaa maan eteläosassa toukokuun loppupuolella ja päättyy syyskuun lopussa. Tänä aikana vuorokauden keskilämpötila pysyttelee pysyvästi +10 asteen yläpuolella. Pohjoisessa terminen kesä alkaa vasta kesäkuun puolella ja päättyy jo elokuun lopussa. Etelässä kesä kestää siis noin 4 kk ja pohjoisessa 2-3 kk.
Suomessa talvikuukausien lämpötilat nousevat ilmastoskenaarioiden mukaan huomattavasti enemmän, jopa kaksi kertaa enemmän kuin kesäkuukausien lämpötilat. Kesäkuukaudetkin lämmennevät kuitenkin useilla asteilla riippuen kuinka pessimististä tai optimistista skenaariota katsotaan. Seuraavaksi vertaan kahden eri skenaarion ennustamia kesän pituuksia Suomessa. Toisessa skenaariossa (B1) kasvihuonepäästöt ovat vähäisiä ja toisessa (A2) runsaita.
Violanpuisto alkaa vihertää Helsingin Hermannissa 19.5.2015. Vuonna 2080 puisto saattaa näyttää tältä jo ennen vappua.
Suomen kesät vuonna 2050
Vähäpäästöisen B1-skenaarion mukaan kesäkuukausien lämpötilat nousevat vuoteen 2050 mennessä noin 1,5 asteella (talvikuukaudet n. 3 asteella), pessimistisen runsaspäästöisen A2-skenaarion mukaan n. 2 asteella (talvikuukaudet n. 4 asteella)
Pelkästään tämä 1,5 asteen nousu keskilämpötiloissa tarkoittaa sitä, että etelässä keskilämpötila nousee 10 asteen yläpuolelle jo toukokuun alkupuolella ja kesä vaihtuu syksyyn syys-lokakuun vaihteessa (pituus lähes 5 kk). Pohjoisessa kesä alkaisi toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alussa ja päättyisi elo-syyskuun vaihteessa (pituus n. 3 kk). A2-skenaarion tapauksessa kesä alkaisi ja päättyisi suunnilleen yhtä viikkoa aikaisemmin ja myöhemmin. Kesät pitenevät siis 40 vuoden kuluessa jo noin kuukaudella!
Suomen kesät vuonna 2080
Harva meistä elää vielä tällöin, mutta jälkeläisemme joutuvat tottumaan entistä kuumempiin ja pidempiin kesiin, jotka vastaavat ilmastoltaan esimerkiksi maan eteläosassa jo eteläisen Keski-Euroopan – esim. Ranskan, Unkarin tai Itävallan kesiä.
Vähäpäästöisen B1-skenaarion mukaan kesäkuukausien lämpötilat nousevat reilulla 2 asteella (talvikuukaudet 4-5 asteella), A2-skenaarion mukaan reilulla 3 asteella (talvikuukaudet 7-8 asteella)
Kuukausien keskilämpötilat Helsingissä nykyisessä ilmastossa, sekä B1 ja A2-skenaarion mukaisessa ilmastossa vuonna 2080.
Tämä 2-3 asteen nousu kesäkuukausien lämpötiloissa tarkoittaisi sitä, että kesän pituus olisi etelässä n. 5,5 kk. Kesä alkaisi jo huhti-toukokuun vaihteessa ja päättyisi vasta lokakuussa. Pohjoisessa kesä kestäisi yhtä kauan kuin tällä hetkellä eteläisimmässä Suomessa eli n. 4 kk. Kesä alkaisi toukokuussa ja päättyisi syyskuussa. Kesä saattaa kestää siis vuosisadan loppupuolella 1,5-2 kuukautta nykyisiä kesiä pidempään.
Oletko iloinen pitenevistä kesistä? Mikä olisi sopiva pituus kesälle?
Kuluneena keväänä poutapäivät eivät ole meitä juurikaan muistaneet; sadetta on tullut monessa eri olomuodossa monena eri päivänä. Yhtenä päivänä uskalsin kuitenkin nauttia auringonpaisteesta t-paitasillani, mutta siitäkin on jo vierähtänyt viisi viikkoa. Keväiset korkeapaineet ovat loistaneet poissaolollaan ja matalapaineita on tullut jatkuvalla syötöllä. Tilastotkin puhuvat epävakaisen kevään ja erityisesti toukokuun puolesta: keskimääräinen pilvisyys on ollut esimerkiksi Hattulassa, Niinisalossa ja Helsinki-Vantaalla yli 80 % eli samaa luokkaa kuin yleensä talvikuukausina. Selkeintä on puolestaan ollut Maarianhaminassa, missä keskimääräinen pilvisyys on toukokuussa ollut 45 %. Tämä olisi se tyypillisempi lukema myös muualle Suomeen: huhti-toukokuuhan on vähäsateisinta ja selkeintä aikaa.
Sademäärät ovat paikoin jo poikkeuksellisen suuria. Esimerkiksi Puolangalla on satanut toukokuun 14. päivään mennessä jo 76,4 mm eli puolet tavanomaista enemmän. Yllättävää on se, että kaikki kuluneen toukokuun viisi suurinta sadekertymää (Suomussalmi 68,6 mm, Taivalkoski 62,6 mm, Ranua 61,0 mm, Ylivieska 60,6 mm) löytyvät pohjoisesta Suomesta, vaikka tilastollisesti siellä sadetta kertyy vähiten. Sulamisvedet ja korkeat sademäärät ovat yhdessä laukaisseet Pohjois-Suomen hälyttävän kevättulvatilanteen, joka on vielä alkuviikkoa kohden ainakin läntisen Lapin alueella pahenemaan päin. Tornion suunnilla tulvahuippu ajoittuu vasta alkuviikolle.
Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuun alku on ollut Suomessa sateisin sitten vuoden 1961.
Kuva 1: Pudasjärveläinen kesämökki normaalina päivänä ja kevättulvan aikana. (kuva: Tuomas, Oulu)
Kuva 2: Iijoki on noussut poikkeuksellisen korkealle Pudasjärvellä. (kuva: Tuomas, Oulu)
Suomi jäi kylmään kuoppaan, Espanjassa ennätyskuumaa
Ohessa oleva kuva esittää viime aikojen suursäätilanteen Euroopan alueella erittäin hyvin: suihkuvirtaus on käynyt Keski-Euroopan halki kaartaen voimakkaasti kohti pohjois-koillista ja Suomi on jäänyt kylmemmälle ja epävakaisemmalle puolelle. 20 asteen raja on tosin meilläkin jo rikottu kaakkoisessa Suomessa, vaikka näin pääkaupunkiseutulaisen näkökulmasta sitä onkin vaikea uskoa. Matalapainetoiminta on ollut hyvin aktiivista lähes tauotta jo viime vuoden loppupuolelta saakka, eikä pitkäkestoisia korkeapaineita Suomen yllä näy tulevaisuudessakaan. Kollegani Petri Takala (ystävällisemmin Pete) kirjoitti aiemmin siitä, kuinka säätyypeillä on ollut ajan saatossa tapana jumiutua yhä enemmän ja enemmän, joten onko tämä nyt esisoittoa tulevasta?
Kuva 3: Keski-Euroopan yli kohti pohjoista suuntautunut suihkuvirtaus on jättänyt Suomen ja Skandinavian kylmään kuoppaan. Suomen itäpuolella viikonloppu on kesäinen.
Vielä toukokuun alussa lämpötilat jaksoivat kohota lähelle pitkänajan keskiarvoja, mutta tällä viikolla on ollut koleaa. Pohjoisessa tyypilliset päivälämpötilat ovat tähän aikaan vuodesta hieman reilussa 10:ssä, etelässä 15-16 asteessa. Kesäinen sää on kolkutellut Suomea jo useaan otteeseen, mutta jäänyt aina Baltian ja Venäjän puolelle. Keski-Eurooppa on puolestaan sijainnut välillä helteisessä, välillä viileämmässä ilmamassassa ja näiden rajavyöhykkeellä on jo päässyt syntymään hyvin voimakkaita ukkosia, suuria rakeita ja trombejakin.
Aurinkoisen ja kuuman sään painopiste on viime viikkoina ollut Espanjassa ja Portugalissa. Espanjan Valenciassa mitattiin 15.5. kaikkien aikojen toukokuun lämpöennätys: 42,9 astetta. Samoin myös Portugalissa ja Kanariansaarilla on syntynyt uusia lämpöennätyksiä: Portugalin Bejassa mitattiin 13. toukokuuta tasan 40 astetta ja Kanariansaarilla Lanzarotella lämpötila kohosi 42,4 asteeseen.
Kesä kolkuttelee ensi viikolla
Tuoreiden ennusteiden valossa suursäätilanne pysyy ensi viikolla kuta kuinkin ennallaan, mutta mielenkiintoisia yksityiskohtia nousee esiin. Tänä viikonloppuna ja alkuviikosta sateet ovat enimmäkseen kuuroluonteisia, mutta ensi viikon puolivälin jälkeen Suomi näyttäisi joutuvan jälleen kahden ilmamassan loukkuun. Suomen kaakkoispuolella voidaan mitata jo 30 asteen lukemia, mutta Suomen länsipuolella on tuntuvasti vilpoisampaa. Suuri itä-länsi -suuntainen lämpötilaero voi jälleen poikia hyvin runsaita sateita, joten uudet toukokuun sade-ennätykset ovat mahdollisia, mikäli Suomi joutuu kuuman ja kylmän rajavyöhykkeelle.
Kuva 4: Kesä tulee lähemmäksi Suomea ensi viikolla.
Ilmamassa lämpenee ensi viikon alkupuoliskon aikana joka tapauksessa, joten lämpötilat kohoavat ainakin lähelle pitkäaikaisia keskiarvoja: etelässä 15 asteeseen ja sen yläpuolellekin, pohjoisessakin 10 asteen vaiheille. Sateet ja pilvisyys ratkaisevat lopulliset lämpötilat. Mielenkiinnolla odotan tulevaa sääviikkoa.
Tulipa tässä vielä mieleen vuodentakainen säätilanne: muistatteko vielä viime toukokuun helteet, jolloin 19. päivänä päästiin jopa yli 30 asteeseen? Toukokuisia helteitä ja rajuilmoja voi muistella tämän tekstin avulla.
Joko sinä kaipaat aurinkoa ja kesäistä lämpöä, vai nautitko viileämmästä keväästä?
Tornadokausi on parhaillaan vilkkaimmillaan Yhdysvalloissa, kun taas Euroopassa vilkkain kausi ajoittuu kesään. Viime viikolla Euroopan pyörremyrskysesonki sai räväkän alun Pohjois-Saksassa, Rostockin eteläpuolella, kun voimakkuudeltaan F3-luokan trombi* repi irti talojen rakenteita ja tuhosi ajoneuvoja. Tänä vuonna Yhdysvalloissa tornadoja on ollut kuitenkin paljon tavanomaista vähemmän: toukokuun 6. päivään mennessä tornadohavaintoja oli 245 eli lähes puolet tavanomaista vähemmän. Vilkkaimpina tornadovuosina havaintoja on kertynyt toukokuun alkuun mennessä jopa yli 600.
Tornadon synty
Tornado syntyy yleensä voimakkaan ukkospilven, kuten esimerkiksi supersolun, yhteyteen. Tornadon synty on jokseenkin monimutkainen: se vaatii syntyäkseen monessa eri ilmakerroksessa eri suuntaan puhaltavia tuulia ja pyörteisyyttä. Voimakkaissa ukkospilvissä on aina merkittäviä nousuvirtauksia, joissa lämmin ja kostea ilma nousee maanpinnalta ylöspäin ja ruokkii ukkospilveä. Jos nousuvirtaukset ovat tarpeeksi voimakkaita ja ”imaisevat” sisäänsä ukkospilven yhteydessä esiintyvän vaakasuuntaisen pyörteen, voi tornado muodostua. Tornado näkyy pilven alareunaan muodostuvana suppilona, jossa paine laskee rajusti painaen suppiloa alaspäin. Täysin kehittyneestä tornadosta voidaan puhua silloin, kun suppilo koskettaa maata. Jos tuuli (perusvirtaus) on kuitenkin maanpintatasolla liian voimakasta, tornadon synty estyy tai suppilo ei koskaan yllä maanpintaan saakka. Näin ollen otollisimmat olosuhteet syntyvät, kun maanpinnalla tuuli (perusvirtaus) on heikko, ylempänä ilmakehässä on voimakas virtaus ja nousuliikkeet ovat merkittäviä. Tornadojen voimakkuutta mitataan Fujita-asteikolla (0-5).
Kuva 1: Fujita-asteikkoa käytetään tornadojen voimakkuuden mittaamiseen.
Koska tornadon synnystä on hankala kirjoittaa ilman käytännön esimerkkiä, kannattaa vilkaista tämä video.
Yhdysvaltojen tornadot
Tornado Alley (tornadokuja) on Yhdysvaltojen Keskilännessä sijaitseva alue, joka on maapallomme tornadoherkintä seutua. Mutta miksi näin?
Yhdysvaltojen etelä- ja pohjoisosien välillä lämpötilaero voi kasvaa keväällä erittäin suureksi. Etelän suunnalta, Meksikonlahdelta saapuvat lämpimät ja kosteat ilmavirtaukset, voivat nostaa päivälämpötilan reilusti yli 30 asteeseen eteläisissä osavaltiossa, kun taas pohjoisissa osavaltioissa lämpötila voi olla 20-30 astetta alempi. Kanadan puoli on vielä talven jäljiltä kylmä ja verrattaen kuiva, joten sieltä saapuvat pohjoiset ilmavirtaukset ovat täysi vastakohta eteläisille. Matalapaineita syntyy herkästi Yhdysvaltojen etelä- ja keskiosaan, kun lämpötilaero etelän ja pohjoisen välillä kasvaa suureksi ja lämmin syöttövirtaus Meksikonlahdelta kuljettaa kosteutta kohti pohjoista. Tornadon syntyä edesauttaa seuraava sääasetelma: voimakas lämpimän ja kostean ilman syöttövirtaus Meksikonlahdelta kohti pohjoista, pohjoisesta vastaan puhaltava kylmä ja kuiva ilmavirtaus ja yläilmakehässä lännestä kohti itää puhaltava voimakas suihkuvirtaus.
Kuva 2: Yhdysvaltojen ”Tornado Alley” on maapallomme tornadoherkintä aluetta (kuva: MTV/Markus M)Kuva 3: Maanantaina 11.5. sääasetelma voimakkaille ukkosille, tornadoille ja suurille rakeille oli suotuisa Yhdysvaltojen keskiosassa.
Yhdysvaltojen tornadot saavat paljon media-arvoa, mutta tiesittekö, että on olemassa eräs maa, missä tornadot ovat vaatineet Yhdysvaltojakin enemmän kuolonuhreja ja aiheuttaneet suurta taloudellista vahinkoa? Kyseessä on Bangladesh. Siellä tornado-olosuhteet ovat Yhdysvaltojen tapaan otolliset keväisin, kun Himalajalta puhaltavat hyiset sekä kuivat ja Intian valtameren kosteankuumat ilmamassat törmäävät keskenään. Bangladeshin verrattaen primitiiviset olosuhteet vaativat usein lukuisia kuolonuhreja. Vuonna 1989 Daulaptur-Saturia -niminen F5-luokan tornado on ollut kaikkien aikojen kuolettavin: se vaati peräti 1300 ihmisen hengen. Tässä esimerkki viimeisimmästä merkittävästä bangladeshilaisesta tornadosta.
Tornadoja (trombeja) myös Euroopassa
*Euroopassa tornadoja nimitetään usein trombeiksi. Otollisimmat olosuhteet syntyvät kesäisin, kun Välimereltä tai Mustaltamereltä virtaa kosteaa ja lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja samaan aikaan lännestä lähestyy matalapaine, jonka länsipuolelta puskee viileämpää ja kuivempaa ilmaa kohti itää. Jos yläilmakehän suihkuvirtaus on tämän lisäksi voimakas, on trombien syntyminen mahdollista.
Euroopan mittakaavassa trombeja esiintyy yleisimmin Länsi- ja Keski-Euroopan alavilla alueilla. Trombitilastojen kärjessä ovat Alankomaat sekä Belgia – myös Saksassa, Pohjois-Ranskassa, Puolassa ja Ukrainassa trombeja koetaan muuta Eurooppaa yleisemmin. Tiettävästi tuhoisimmat F4-, ehkä jopa F5-luokan trombit, on koettu Alankomaissa sekä Venäjällä. Viimeisin F4-luokan trombi on havaittu 3.8.2008 Alankomaissa. Eniten kuolonuhreja vaatinut trombi, voimakkuudeltaan jopa F5, on sattunut Länsi-Venäjällä (Jaroslavlin alueella) kesäkuussa 1984. Se vaati yli 400 ihmisen hengen, ja tuulen nopeuden arveltiin olevan hetkellisesti jopa yli 100 m/s.
Suomessakin trombit ovat jokakesäinen ilmiö. Monen yllätykseksi voimakkain Suomessa havaittu trombi on ollut Fujita-asteikolla peräti 4! Ilmatieteen laitoksen mukaan voimakkuudeltaan vähintään F2-luokan trombeja havaitaan Suomessa joka toinen kesä. Keskimäärin trombeja havaitaan 14 kesässä, tosin osa niistä jää havaitsematta.
Kuukaudet vierivät, ja nyt on toukokuun vuoro näyttää parhaat puolensa. Kevät on ollut meillä melko epävakainen ja viime päivinä runsaat sateet ovat jälleen kastelleet maata siellä täällä, mutta siitepölyallergikot tuskin valittavat. Vaikka auringonpaistetunteja onkin paikoin kertynyt niukahkosti, ovat päivät jo pitkiä ja illat valoisia. Aurinkoisina hetkinä tuntuu jo lämpöiseltä – lämmittäähän aurinko jo tähän aikaan vuodesta samalla teholla kuin elokuussa. Aurinkoisella säällä saattaa jo ruskettuakin ja polttaa nahkansa, sillä eteläisessä Suomessa UV-indeksi on jo kohtalainen pilvettömällä säällä. Yli tunnin oleskelu auringossa voi kärventää herkemmän ihotyypin.
Kevät on edennyt tänä vuonna maltillisesti, minkä myötä luontokin heräilee hitaasti mutta varmasti. Luonnon heräämistä onkin ollut ilo seurata, kun olen aloittanut taas kesäisen pyöräily- ja lenkkeilyharrastukseni. On kutkuttavaa jokaisella ulkoilureissulla huomata, kuinka luonnossa on tapahtunut jotain uutta ja vehreys lisääntyy. Ensin tulivat leskenlehdet, sitten valko- ja sinivuokot ja nyt lehtipuut puskevat varovaisesti kirkkaanvihreitä lehtiään esiin. Osa puista vielä ujostelee, varsinkin kylmien vesistöjen äärellä, mutta hiljalleen lisääntyvä lämpö rohkaisee luontoa ottamaan pian taas seuraavan askeleen. Toisaalta on muistettava, että Suomi on pitkä maa: siinä, missä eteläisessä Suomessa ruohikko ja puut vihertävät jo lupaavasti merkkinä lähestyvästä kesästä, pääsee Lapissa vielä hiihtämään yli puolimetrisille hangille. Esimerkiksi Kilpisjärvellä ja Kittilässä lunta on vielä yli 70 cm.
Keltainen ja monen muunkin värin täyteinen toukokuu on saapunut, joten nautitaan siitä. Jätän lörinät tällä kertaa lyhyeen, sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Toukokuu on kaunista aikaa, eikö vain:
Kuva 1: Ilta-aurinko ja tuoreen lehden tynkä Helsingin Aurinkolahdessa.Kuva 2: Kevätilta pimenee Helsingin Kaivopuistossa vappuiltana.Kuva 3: Puut vihertävät jo lupaavasti Helsingin Seurasaaressa.Kuva 4: Toukokuun väriloistoa Seurasaaressa.Kuva 5: Tammi, kallio ja kalastaja toukokuisena iltana Helsingin Mustikkamaalla.Kuva 6: Punainen toukokuu?Kuva 7: Kirsikkapuut kukkivat Turun Aurajoen rannassa.
Mikä on sinusta kevään paras hetki ja kuukausi?
Ps. Ihanaa äitienpäivää kaikille Suomen äideille!
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
