Sään takaa

Atlantin kolmikko

 

Atlantilla on tällä hetkellä kolme aktiivista trooppista myrskyä: Florence, Isaac ja Helene. Florence voimistui neljännen luokan hurrikaaniksi, mutta heikkeni viime yön aikana ainakin tilapäisesti toisen luokan hurrikaaniksi. Helene on tällä hetkellä 1. luokan hurrikaani. Isaac on trooppinen myrsky, mutta saattaa lämpimien merialueiden yllä vielä voimistua matkatessaan länteen; osa malleista ennakoi Isaacin voimistuvan myöhemmin hurrikaaniksi kohdatessaan Meksikonlahden 30-asteiset vedet.

Suurin tuhopotentiaali näistä myrskyistä on kiistatta Florencella, joka Pohjois-Carolinaan iskeytyessään on tuomassa jopa 500-800 mm sadetta ja tulva-aallokkoa. Rannikolla yli 50 m/s tuuli katkoo laajamittaisesti sähköjä ja puita, mutta hyvin runsas sade uhkaa hukuttaa alavan Pohjois-Carolinan rannikkoalueen veden alle muutamassa vuorokaudessa. Näin pohjoisille leveyasteille iskeytyvät hyvin voimakkaat hurrikaanit ovat harvinaisia, mutta johan aikoinaan New Yorkin edustalle saapunut Sandy-hurrikaanikin sen todisti, että hirmumyrskyrata saattaa tulevaisuudessa suuntautua yhä pohjoisemmas meriveden lämmetessä.

Supertaifuuni Mangkhut uhkaa laittaa Kaakkois-Aasian sileäksi

 

Vaikka median huomio viime päivinä onkin vahvasti keskittynyt Florence-hurrikaaniin, riehuu maapallollamme parhaillaan vielä tätäkin ärhäkkäämpi hirmumyrsky, joka on nimetty supertaifuuni Mangkhutiksi. Se on liikkumassa Filippiinien pohjoisosan yli kohti Hong Kongia kaartaen lopulta Vietnamin suuntaan. Satelliittikuvissa supertaifuuni näytti täysin kehittyneeltä 5. luokan hirmumyrskyltä, jolla oli voimakkaille hirmumyrskyille tyypillinen silmä. Kaunista katsottavaa avaruudesta, mutta äärimmäisen rumaa ja raakaa maanpinnalla. Mangkhutin lopullinen reitti täsmentyy lähipäivinä, mutta Filippiinien pohjoisosa on pahasti vaaravyöhykkeellä, ja toisaalta taifuunin on arvioitu olevan mittaushistorian voimakkain Hong Kongiin iskeytyvä myrsky.

 

Hirmumyrskykausi voi jatkua aktiivisena – syynä lämpimät meret

 

Lähipäivien hirmumyrskyt voivat olla vasta alkusoittoa tulevasta. Atlantilla aktiivinen kausi jatkuu lokakuun ajan, Tyynellämerellä pidempäänkin. Järkytyin katsoessani NOOA:n satelliittianalyysia Atlantin pintaveden lämpötilapoikkeamista: Yhdysvaltain itärannikolla merivesi on jopa 3-5 astetta tavanomaista lämpimämpää, mikä luo Florence-hurrikaanin tavoin aggressiivisen kasvualustan voimakkaille myrskyille lähitulevaisuudessakin. Hirmumyrskykauden loppuessa Yhdysvaltain itärannikolla koettavat talvimyrskytkin voivat äityä tuhoisiksi, mikäli merivesianomalia pysyy näinkin korkeana. Myös Filippiinien itäpuolella meriveden pintalämpötila on jonkin verran tavanomaista lämpimämpi, joten uudet taifuunit eivät ole poissuljettuja.

Hirmumyrsky vaeltaa Azoreiden yli kohti Irlantia?

 

Helene-hurrikaani sijaitsee tällä hetkellä Kap Verden länsipuolella, mutta voimakkaat lounaisvirtaukset imaisevat sen mukanaan ja matkan varrella ovat sekä Azorit että myöhemmin Irlanti. Merivesi tosin kylmenee useilla asteilla Azoreiden jälkeen, mutta vielä tässä vaiheessa tuulet voivat olla lähellä hirmumyrskyluokkaa, ja myöhemmin viikonvaihteessa heikentynyt myrsky voi aiheuttaa ongelmia Irlannissa.

 

Tuulen nopeuksia ja sademääriä maailmalta voit seurata Forecan täsmäsäästä, www.foreca.fi

 

 

 

Helteisen lämmin ja ukkosherkkä ilma viistää lähipäivinä maan etelä- ja kaakkoisosaa, mutta lämpimin kieleke jää näillä näkymin Suomen rajojen kaakkoispuolelle. Siitä huolimatta viikonlopun sää on etelässä viitisen astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi, pohjoisessa ollaan lähempänä keskiarvoja.

Lämpimintä lauantaina

Kaikista lämpimin ilma ulottuu Etelä- ja Keski-Suomeen lauantaina, jolloin suotuisissa olosuhteissa on vielä mahdollisuus kertaalleen ylittää helleraja, mutta hyvin kostea ilma ja heikohko tuuli jättävät taivaalle pilviä, mikä torppaa lämpötilan nousemisen. Huomionarvoista lauantain tilanteessa on se, että eteläisen Suomen yllä majaileva ilmamassa on niin lämmintä, että keskikesällä lämpötila nousisi 30 asteeseen heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä.

Muutos säähän tiistaina

Jo muutaman päivän ajan numeeriset ennusteet ovat indikoineet säätyypin muutosta ensi viikon alkupuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa pitkäkestoisen korkeapainejakson loppumista ja useammankin Atlantin matalapaineen vyörymistä Suomeen. Samalla lämpimin ilma väistyy ja sää muuttuu enemmän siihen suuntaan, joka syyskuun puolivälille on ominaista. Ensi viikosta lähtien sää on meillä hyvin vaihtelevaa: ajoittain sateista, tuulista ja viileämpää.

Tiistaista alkaen runsaitakin sateita näyttäisi tulevan pitkin maata ja erityisesti lounais- ja eteläosassa maata lämpimän Itämeren sateita voimistava vaikutus voi näkyä voimakkainakin saderyöppyinä. Ensi viikon synoptinen tilanne mahdollistaa jopa syysmyrskyjen syntymisen Suomen lähettyvillä, joten iso harppaus kohti syksyä on edessä. Muutos näkyy myös lämpötiloissa, sillä viikonlopun 20 asteen lukemat vaihtuvat ensi viikolla koko maassa 10…15 asteeseen.

Joko syksy siis alkaa?

Syksyn alkamisesta voidaan puhua, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 ja 0 asteen välille. Näin käy Lapissa yleensä jo elokuun aikana ja eteläisimmässä Suomessa syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla. Voi olla, että syksy pääsee ensi viikolla starttaamaan keskisessä Suomessa saakka, mutta etelässä korkeahkot yölämpötilat pitävät termisen syksyn vielä loitolla. Lämmin Itämeri yleensä viivästyttää syksyn saapumista erityisesti rannikoiden tuntumassa.

Huh huh, olipa lämmin kesä!

Vielä ei olla termisen syksyn eikä tähtitieteellisen syksyn puolella, ilmamassakartatkaan eivät puolla syksyn alkua; hellelämpötiloja näyttäisi vielä olevan tulossa, vaikka ollaan jo syyskuun puolella. Kuukauden nimen perusteella syksy on sentään alkanut, käytän sitä hyvänä tekosyynä katsella taaksepäin ja pistää kesä 2018 jonkinlaiseen pakettiin. Kunhan muistutan, että paketin nurkassa on reikä, josta saattaa vielä livahtaa sisään kesäasioita lähiviikkojen aikana.

Jo toukokuu oli lämmin kuin mikä – ensimmäinen hellepäivä mitattiin 11.5. ja yhteensä hellepäiviä tuli toukokuun aikana 14 kpl. Tunne lämpimästä kuukaudesta oli aivan oikea, ennätyksiä rikkoutui vino pino: kyseessä oli Suomen mittaushistorian lämpimin toukokuu,  sen aikana mitattiin korkein havaintoasemakohtainen toukokuun keskilämpötila, hellepäiviä oli suurin koskaan mitattu määrä toukokuussa, sateita tuli jopa poikkeuksellisen vähän ja auringonpaistetta mitattiin niin ikään ennätysmäärä. No onkos tullut kesä nyt kevään keskelle, voisi laulaa.

Kesäkuu ei ollut yhtä dramaattinen, silloin pysyttiin ainakin keskilämpötilan osalta lähellä pitkän ajan keskiarvoa ja ennätyksiä ei rikottu. Sää oli meikäläisittäin tavallista eli vaihtelevaa, sadealueet tulivat ja menivät. Joillain alueilla Suomessa sademäärät jäivät vähäisiksi, toisilla taas ne kasvoivat runsaiksi. Keskituulen avulla mitattu kesämyrskykin saatiin. (Murphyn lakiin uskova osa minusta haluaisi väittää, että viilein ja vaihtelevasäisin kuukausi saatiin siksi, että vietin lomani kesäkuussa. Voi silti olla, että säätilat eivät määrity yksittäisen meteorologin lomapäivien perusteella.)

Heinäkuussa palattiin ennätysraiteille: kyseessä oli mittaushistorian lämpimin heinäkuu Suomessa. Huimin poikkeama normaalilämpötiloihin verrattuna oli Lapissa, mutta muuallakin Suomessa lämpötilat olivat reilusti keskimääräistä korkeampia. Heinäkuussa mitattiin myös korkeimmat lämpötilat: tässä kesän 2018 lämpötilamittausten top 5.

 

Elokuukin oli yhä lämmin, hellepäiviä oli vielä 13 kpl. Elokuun ääriarvoista useampi osui Lappiin:

 

Koko kesän aikana hellepäiviä on tähän asti kertynyt yhteensä 63. Sillä päästään mittaushistoriassa hopeasijalle, ykköseksi kipuaa vuosi 2002 huimalla 65 hellepäivällä. Tässä kohdassa muistanette, että tekstin alussa kirjoitin hellepäiviä vielä tulevalla viikolla olevan todennäköisesti edessä, eli nyt on meteorologisen loppukirin aika! Vielä (2.9.) ei ole varmaa, tuleeko hellepäiviä olemaan mittaushistoriassa toiseksi eniten vai peräti eniten. Kummin tahansa kävi, tilastojen mukaan voidaan suosiolla sanoa, että takana on kuuma kesä.

Miltä tämä kesä on näyttänyt aiempiin kesiin verrattuna? Raapustin kasaan viiden peräkkäisen kesän keskilämpötilat ja pistin kartalle. Tällainen kartta on vain suuntaa-antava: keskilämpötila on jokaiselta vuodelta laskettu ajanjaksolla 1.6.-31.8. Esimerkiksi tänä kesänä lämpötila nousi kesäiseksi jo reilusti toukokuun puolella, joten nuo lämpötilat eivät pääse mukaan lainkaan. Keskilämpötilat on laskettu vain 13 pisteestä (Jomala, Helsinki Kaisaniemi, Hki-Vantaa, Turku, Tampere, Pori, Vaasa, Kuopio, Joensuu, Oulu, Rovaniemi, Ivalo ja Kilpisjärvi) ja alueet on piirretty näiden tulosten mukaan kartalle ns. sinnepäin. Kartat näyttävät silti mainiosti, miten kolmen kuukauden lämpötilakeskiarvo on vaihdellut vuosittain.

Keskiarvojen kohdalla haluan muistuttaa siitä, että näistä ei lainkaan näe, miten keskiarvo on muodostunut. Onko lämpimän keskiarvon alueella ollut yksi valtavan lämmin jakso ja muu on ollut viileää, vai onko keskilämpötila pysytellyt koko ajan ihan vähän keskiarvon yläpuolella? Sitä ei voi tietää. Silti kuva kertoo aika mainiosti, että kesät 2014 ja 2018 olivat lämpimiä, kesä 2016 suhteessa lämpimähkö ja 2015 ja 2017 muihin kolmeen verrattuna viileitä.

Vielä ei siis tiedetä, plopsahtavatko ennätyksestä puuttuvat kolme hellepäivää tulevan viikon aikana laatikkoon, sitä jäämme odottelemaan jännityksellä.

Minkälaiseksi sinä olet kokenut päättymäisillään olevan kesän?

Trooppisten syklonien sesonki on käynnissä pohjoisella pallonpuoliskolla, kuten näkyy tämänhetkisistä uutisista: Taifuunit Soulik ja Cimaron iskeytyvät pian Etelä-Koreaan ja Japaniin, kun taas Havaijin saariryhmää uhkaa hurrikaani Lane, joka pahimmillaan oli kategoriaa 5 eli voimakkainta luokkaa.

Miksi hurrikaaneja esiintyy vain tiettyihin vuodenaikoihin ja miksi niitä ei (onneksi) tule Suomeen?

Hurrikaani, Taifuuni ja trooppinen sykloni ovat kaikki samanlaisia, ne nimetään ilmestymisalueensa mukaan. Voidakseen syntyä nämä jättimäiset myrskyt vaativat mm. seuraavia asioita:

• Riittävän lämmin merivesi (väh. 26,5ºC)
• Vähintään 500 km etäisyys päiväntasaajalta, jotta Coriolisvoima alkaisi kääntää ilmavirtausta jättimäisen myrskyn muotoiseksi. Coriolisvoimaa ei päiväntasaajan lähellä juuri ole.
• Tuulen pystyväänne eli voimakkuuden muutos ala- ja ylätroposfäärin välillä ei saa olla liian suuri
• Sopiva säähäiriö (matalapaine tai ITCZ, auringon säteilymaksimin seudun konvergenssituulivyöhyke) myrskyn ”siemeneksi”

Meillä homma kaatuu jo ensimmäiseen kohtaan, merivesi ei näin pohjoisessa pääse laajalla alueella riittävän lämpimäksi. Meikäläiset merialueet eivät hurrikaanin kokonaisen järjestelmän syntymiseen riitä, siihen vaaditaan laaja merialue eli Atlantin tulisi näillä leveysasteilla lämmetä riittävästi.

Merivesi lämpiää pienellä viiveellä: lämpimimmillään se on pari kuukautta auringon säteilymaksimin eli pohjoisella pallonpuoliskolla juhannuksen jälkeen. Siksi pohjoisella pallonpuoliskolla otollisinta aikaa hurrikaaneille ja taifuuneille on loppukesä ja syksy, tosin saattaa sopivissa olosuhteissa jättimyrskyjä muihinkin vuodenaikoihin syntyä.

Riittävän lämpimillä merialueilla lähellä (mutta ei liian lähellä) päiväntasaajaa trooppisia sykloneja voi syntyä ympäri vuoden. Eteläisellä pallonpuoliskolla niiden huippuaikaa on sikäläinen kesä ja syksy.

Suurten myrskyjen kanssa ei ole leikkimistä; niiden yhteydessä tuhot saattavat olla valtavat ja kuolonuhrien määrä niin ikään. Jos satut myrskyalueelle, kannattaa pysyä kiltisti suojassa eikä ryhtyä uskaliaaksi ulkokuvaajaksi; siinä voi ihan oikeasti käydä huonosti.

Tältä Soulik, Cimaron ja Lane näyttävät ennustevideoilla:
https://twitter.com/foreca/status/1032620658428190720

 

Ja hurrikaani Lane:

https://twitter.com/foreca/status/1032621346772144133