Sään takaa

Kesken kukkeimman kesän kysyimme Sään takaa -blogin lukijoilta, millainen on hyvä kesälomasää.  Vastaajista yli kolmannes  (36%) oli sitä mieltä, että paras kesälomasää on poutainen ja lämpötila  on vähän yli 20 astetta.  Heinäkuun sää vastasi varsin hyvin toiveita suurimmassa osassa maata.

Kovin kuuma ja kostea sää ei monia miellyttänyt. Tästä huolimatta suomalaiset lentävät tulevanakin talvena sankoin joukoin vaikkapa Thaimaahan. Siellä kuumaa ja kosteaa riittää.

Muutamille vastaajille olisivat myös lomasääksi maistuneet hyvät hiihtokelit.

Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille.

Helsingin taiteiden yö on tänä iltana. Ja lämmin lähestyy. Päivälämpötila kohosi tänään pääkaupunkiseudulla jo 22…23 asteeseen, ja vielä alkuillan aikana ollaan vähän yli 20 asteessa. Yölämpötila lienee sekin vähän 15 asteen yläpuolella, joten kyllä tarkenee. Elokuun lopun yö parhaimmillaan ja iso osa kaupunkia yhteisenä olohuoneena. Kunhan nurkkia ei kovin roskattaisi.

Hyvin lämmin ilma on siis tulollaan Suomeen, ja juuri sopivasti kesän viimeiseksi viikonlopuksi. Syksyähän sen syyskuun jo pitää olla, tässä voitaneen unohtaa termiset tilastolliset määritelmät. Lauantaina maan etelä- ja länsiosassa on jopa helteisen lämmintä ja parinkympin raja huitelee sekin jossain Pohjois-Pohjanmaalla.

Sunnuntaina helteitä on maan etelä- ja keskiosassa aina Oulun eteläpuolelle asti, mutta maan länsiosaan leviää jo pilviä ja sateita, jotka laskevat päivälämpötiloja ainakin paikoin vähän. Etelä-Lappia myöten on yli 20 asteen lämpötiloja, Pohjois-Lapissa sen sijaan sataa.

Maanantai on jo heti toista maata: päivälämpötila jää useimmilla paikoilla vähän alle 20 asteeseen ja Pohjois-Lapissa on päivällä 8…12 astetta. Sää myös sateistuu alkuviikolla selvästi, mikä näkyy toki myös päivälämpötiloissa.

1.9. pitkäaikaisten tilastojen mukainen tavallinen päivälämpötila on Helsingissä 17, Jyväskylässä ja Oulussa 15 ja Sodankylässä 13 astetta (Lähde: Ilmatieteen laitos).

Ellu kyseli kommenttiosastolla, onko väitteille, joiden mukaan matalapaine aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai väsymystä, jotain tieteellistä perustetta vai onko kyse vain kansanuskomuksista. Jäin miettimään tätä. Toinen klassinen esimerkki, joka nousi mieleen, ovat reumapotilaat, jotka tuntevat sateen lähestymisen kolotuksena tai jäykkyytenä nivelissä.

Ensireaktioni oli niputtaa sääperäiset terveysoireet kansanuskomuskategoriaan sammakkomiehen & kumppaneiden kanssa. Sitten mietin: ”miksi ei?” Sään vaihtuessa ilmakehän alaosassa tapahtuu muutoksia esimerkiksi lämpötilassa, ilmanpaineessa ja -kosteudessa, joten miksi niillä ei olisi vaikutusta ihmisiin, etenkin herkimpiin tai sairaisiin yksilöihin? Tajusin, etten oikeastaan tiedä vastausta entuudestaan – nukuin kai sillä yliopistoluennolla, jolla asia kerrottiin. Lähdin etsimään asiaa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita.

Tietenalaa, joka tutkii sään vaikutusta elolliseen, kutsutaan biometeorologiaksi. Kun artikkeleita sään yhteydestä edellä mainittuihin päänsärkyyn ja reumakipuihin ryhtyi kaivelemaan, niitä löytyi yllättävän paljon (vinkki: tieteellisiä artikkeleita voi hakea mm. Google Scholarin avulla). Blogikirjoituksen puitteissa en ehtinyt käydä läpi kuin muutamia, poimintoja tässä:

• Bostonissa tutkittiin (Schulman ym. 1980) 75:ä toistuvasti päänsärystä kärsivää henkilöä ja särkyjen yhteyttä ilmanpaineeseen. Yhteyttä ei havaittu.
• Wienin Medical Universityn tutkimuksessa (Zebenhölzer ym. 2010) tutkimusryhmä koostui 238 migreenipotilaasta. Tutkijat analysoivat 11 eri sääparametrin yhteyttä migreeniin. Tilastollisesti merkittäviä yhteyksiä mitattuihin sääparametreihin ei havaittu. Sen sijaan koehenkilöiden henkilökohtainen kokemus säästä (esimerkiksi liian kuuma tai liian kylmä) vaikutti migreenin esiintymiseen.
• Migreenipotilaat olivat kohteena myös saksalaisessa tutkimuksessa (Hoffmann ym. 2010). Kokeessa havainnoitiin ilmanpaineen, lämpötilan ja ilmankosteuden vaikutusta 20 henkilön testiryhmään. Kuudella koehenkilöllä havaittiin merkittävä herkkyys: heillä kohtauksen näytti laukaisevan alhainen lämpötila ja korkea ilmankosteus.
• Australiassa tutkittiin (Aikman 1997) lämpötilan, ilmankosteuden, ilmanpaineen, tuulen nopeuden ja sademäärän vaikutuksia 25 reumapotilaaseen. Lämpötilan laskulla ja kosteuden lisääntymisellä todettiin olevan yhteys nivelkipuihin ja -jäykkyyteen.
• Norjalaisessa tutkimuksessa (Smedslund ym. 2009) havainnoitiin sään ja auringonpaisteen vaikutuksia 36 nivelreumapotilaaseen. Oli hyvin yksillöllistä, tunsivatko tutkittavat nivelkipua sään vaihdellessa. 14 potilasta ei ilmoittanut tuntevansa mitään ja loput 36 reagoivat vaihtelevasti erilaisiin muuttuviin tekijöihin säätilassa.

Pikakatsaus siis osoittaa, että päänsäryllä ei näytä olevan yhteyttä ainakaan ilmanpaineen vaihteluun. Loppujen lopuksi paineen vaihtelu onkin maan pinnalla aika pientä, esimerkiksi Suomessa liikutaan enimmäkseen haarukassa 950-1050 hPa. Sen sijaan sään vaikutuksesta reumakipuihin saattaa olla jonkinlaista tieteellistä näyttöä. Kannattaa kuitenkin vielä lukaista tämä Duodecimin artikkeli, joka kiteyttää hyvin sen, miksi tällaisia ilmiöitä on erittäin vaikea tutkia.

YLE:n Oppiminen ja tiede tuottaa TV1:lle aivan uudenlaisen sääohjelman alkaen su 2.10.2011 klo 18.15, uusinta to klo 10.20. Luvassa on ainakin kahdeksan eri teemaa käsittelevää ohjelmaa, jotka perustuvat pitkälti ihmisten kertomiin säätarinoihin.

Kyseessä ei ole ns. ”perinteinen” (behavioristiseen oppimiskäsitykseen perustuva) opetusohjelma aiheenaan monimutkainen eksakti luonnontiede, vaan korostetusti myös ohjelma tunteista, joita erilaiset sääilmiöt meissä herättävät. Erilaisia ilmiöitä lumivyöryistä rankkasateisiin lähestytään niiden herättämien tunteiden tai niistä aiheutuneiden omakohtaisten kokemusten kautta.

Ohjelma toki vilisee myös niin kysymyksiä kuin vastauksiakin, tästä pitää huolen ohjelmassa ikään kuin seikkaileva kaksikko. En muista aiempaa sääohjelmaa, missä tunne, emootiot, olisi ymmärretty tärkeäksi osaksi oppimista ja sään lainalaisuuksienkin omaksumista. Meillä on lupa ja kyky myös tuntea, kukin ihan tavallamme.