Sään takaa

Vihdoin helteisen kuuma viikonloppu Helsingissä, ja heti menee tämä blogikirjoittelu sunnuntaille. No, perjantai tai sunnuntai, samaa viikonloppua se kaikki vielä on. 27 astetta tuolla ulkona tuntuu ajoittain tukalalta. Se tukaluus on sitä, että kun ilma on samalla riittävän kosteaa, hiki ei haihdu iholta yhtä tehokkaasti kuin jos ilma olisi kuivempaa. Tuulenhenkäykset helpottavat, samoin jo ihan vain varjossa oleminen. Voi olla, että ilmastonmuutoksen myötä kasvaa läpitalon huoneistojen kysyntä; ne kun saa myös helteellä oikeasti tuuletettua ilman sen kummempia vempeleitä tai vippaskonsteja. Kannattaa muistaa, että monet tavaratalot ovat nykyään tehokkaasti ilmastoituja, joten voi vaikka olla tekevinään ostoksia tai ainakin hintavertailuja ja samalla viilentää itseään. Paitsi jos ne hinnat kuumentavat, mutta ehkä sentään vain tunteita. Edistykselliset lähijunat, ratikat ja bussit ovat ilmastoituja, muttei voi olla varma, osuuko se edistyksellinen versio kohdalle vai ei.

Helteet ovat jo tuoneet myös ukkosia. Viime yönä myös Helsingin taivas oli aika ajoin yhtä ilotulitusta, vaikkei ukkonen aivan päälle tullutkaan. Öiset salamaniskut leimuavat kauas. Välähdykset ilman jyrinää ovat elosalamointia tai kalevantulia, ihan kuinka vain. Ruotsin vuoro oli eilen saada varsinainen vesikaaos: joitain kuvia löytyy vaikkapa Göteborgspostenin sivuilta. Lounaasta lähestyy pilvimassaa, joka sisältää voimakkaita paikallisia sateita ukkosineen. Yöllisiä ilotulituksia on siis jälleen odotettavissa, ja lämpimässä yössä!

Kaikkein helteisin ilma, päivälämpötiloiltaan siinä 27…30, on huomenna maanantaina enää idässä, kun taas lännessä päästään enää nippa napa 25 asteeseen. Helteen pohjoisraja on Pohjois-Pohjanmaalla. Helteet purkautuvat ukkosiin. Tiistaina varsinaista hellettä (25 astetta tai yli) saa jo hakea, mutta ehkä jossain kaakon suunnalla sitä vielä on. Tosin mitään viileää sää ei toki ole: päivälämpötila on yleisesti 22…24 astetta, näin Etelä-Lappia myöten. Lännessä lämpötila on paikoin vähän alempi, sateisessa Pohjois-Lapissa selvästi alempi. Keskiviikkona sateet alentavat lännen päivälämpötilan lähelle 15 astetta, idässä ja pohjoisessa ollaan 20 asteen kahta puolen. Sitä seuraavat kuurosateet leviävät Suomeen perjantaina.

Kesä siis jatkuu ihan kunnon kesänä, vaikka varsinaiset helteet menevätkin. Ja kuka tietää, vaikka amerikkalainen globaalinen ilmakehämalli osoittautuisi paremmaksi: se tuo helteisen lämpimän ilmamassan takaisin jo alkavan viikon loppupuolella. Se voi siis olla aika pienestä kiinni. Joka tapauksessa kesän kolmas kuukausi, elokuu, on kohta vasta alkamassa. Pimenevistä illoista huolimatta aurinko on päivisin vielä niin korkealla, että hellettäkin on helposti, kunhan tänne vain virtaa tarpeeksi peruslämmintä ilmaa. Ilmavirtausten kääntymisestä ihan erikseen kylmälle kantille ei ole toistaiseksi viitteitä.

Lopuksi luonto- ja talousvinkki tervejalkaisille: mars metsään. Valtaosa marjoista ja sienistä mätänee tänäkin vuonna metsiin. Kyse on ihan oikeasta luonnon ”super foodista”, niin ikään täyttyvät lähiruoan kriteerit. Sopivat säät ovat suoneet kunnon sadon.

Kuvan linkki: http://nopsa.hiit.fi/pmg/viewer/photo.php?id=1988139

Alkavalla viikolla Luoteis-Eurooppa lakkaa joksikin aikaa olemasta matalapainepesä, mitä nyt Norjan merelle jää siitä rippeet. Brittein saarten, Tanskan ja Liettuan tasalle muodostuu kapeahko korkeapaineiden vyöhyke. Suomessa käy niin, että lounainen ilmavirtaus voimistuu. Tämä on vielä tylsänkuuloinen asia, mutta kun siihen lisätään tieto, että ilmamassan Suomessa lasketaan alkuviikon kuluessa lämpiävän suunnilleen viidellä asteella,  alkaa valjeta: sittenkin kesää vielä!

Muutoksen päivä on etenkin maanantai, jolloin lämpeneminen näkyy lähinnä pilvisyytenä ja yleistyvinä sateina. Maan etelä- ja keskiosassa voipi ukkonenkin tässä yhteydessä paukutella, se kuuluu usein kesäsateisiin. Sateiden jälkeen kannattaa tuoksutella luontoa ja varsinkin metsää, jos sellainen on lähellä. Koko maata ajatellen lämpimintä on tiistaina ja keskiviikkona: loppuviikolla sää muuttuu Lapissa jo vähän viileämmäksi. Näiden päivien iltapäivälämpötilat kohoavat Lapissakin paikoin 20 asteeseen, ja etelässä on helposti jopa sitä kuuluisaa hellettä, kunhan pilvisyyttä on tarpeeksi vähän. Pilvisyyttäkin nimittäin on, sillä lounaisessa ilmavirtauksessa liikkuu pienehköjä kuurosadealueita. Täydellisestä poudasta ei siis laajoja alueita silmällä pitäen ole kyse. Helteen mahdollisuus säilyy etelässä loppuviikolle.

Ensi lauantaista alkaen Suomen säässä näyttäisikin sitten tapahtuvan vaikka mitä, joskin kylmeneminen on laskuista pois.  Ensin Suomessa vaikuttaisi lounaasta saapuva ja ensi sunnuntaiksi jo Pohjois-Suomeen kaartava matalapaine, minkä jälkeen seuraava matalapaine liikkuisi Suomen länsipuolitse pohjoiseen niin, että Suomessa vaikuttaisi jo lauantaista lähtien, mutta sittemmin aina vain kuumempi ilmamassa. Lisääkin matalapaineita olisi odotettavissa nimenomaan etelästä, jolloin ne liikkuisivat idän ja kaakon hyvin lämpimän ilmamassan rajalla. Kun tällaisen suursäätilan näkee sääkartoilla tähän aikaan vuodesta, ei voi välttyä ajatukselta, että kuinkahan paljon metsää tänä kesänä kaatuu. Mutta toistaiseksi kyse on vain tietokonemallin laskelmasta, joten vielä on monta mahdollisuutta käydä toisinkin.

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/torek/2467519466/

Suomen ympäristökeskuksen mukaan sateiset ja viileät säät ovat laskeneet sisävesien lämpötiloja parilla asteella (13.7.). Meille on totta vie jumiutunut aika isovetinen, joskaan ei kylmä, suursäätila: vettä on tullut monin paikoin kuin Esterin sieltä. Pete jo kirjoittikin tästä edelleen pintansa pitävästä koko luoteista Eurooppaa otteessaan pitävästä ilmakehän rakenteesta.

Välitön seuraus rankkasateista ovat tulvat. Siis myös oikeat luonnon jokien tulvat, eivätkä ainoastaan äkilliset isot lätäköt asfaltoiduissa kadunkulmissa. Äkillisimmät tulvat syntyvät jokiin, joiden valunta-alue on pieni, mutta tämän alueen sisälle saattuvat sitten juuri ne rankimmat kuurosateet.  Sitten itse joki on vielä mahdollisimman matala ja keskimääräisvirtaama vähäistä. Vesistössä ei myöskään ole järviä tai soita, jotka hidastaisivat veden virtausta kriittisille paikoille.

Sään suhteen kansalaistaito on osin pahoin rapautunutta: uusavuttomat ihmiset selvästkin vilkaisevat yhden kerran jotain pilvi-aurinko -symbolia jossain nettituotteessa, jonka ominaisuuksista ei ole ajatustakaan ottaa selvää, ja tekevät sitten ties mitä päätöksiä, vaikka säästä voisi olla selvillä ihan toisella tasolla. Entäs nämä vesistöt, jotka ovat monella tapaa oleellisia kuljettaessaan satanutta vettä siinä missä peltojen ravinteitakin pois, lopulta mereen? Tunnetko kotikyläsi, -maakuntasi, kesämökkiseutusi tai ylipäätään Suomen vesistöt, niiden valunta-alueet, mihin mereen ne vetensä laskevat jne.?

Suurille järvenselille voidaan tehdä jopa tuuliennusteita, ja tehdäänkin jo vanhastaan, kun on kyse maan itäosan järvireittien tukinuitosta – nykyään hinaajien vetämin tukkilautoin. Maan länsiosan vesistöt, kuten eteläosankin, ovat pitkälti toisenlaisia – mutta tekee yleissivistykselle hyvää kerrata, mitkä kaikki vedet laskevatkaan Kokemäenjokeen. Mm. Hämeenlinnasta päätyy pulloposti Selkämereen eiikä suinkaan Suomenlahteen. Pohjanmaan jokien järvettömyys ja suottomuus (ojitus) tekevät niistä tulvaherkkiä, kunhan sateet vain osuvat valunta-alueelle.

Siinä, missä meteorologit tietävät säästä, niin mm. hydrologit (toki myös limnologit jne) ovat sisävesien ja etenkin tulvien asiantuntijoita.

Järviveden lämpötilat Forecan sivuilla:  http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/jarvien_lampotila

Suomen ympäristökeskus / vesistöjen vedenkorkeus: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1300&lan=fi

Suomen ympäristökeskus: vesistöennusteet ja vesitilannekartat: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=316780&lan=fi

Kuvan linkki: http://de.fotopedia.com/items/9MaaEZ8Hz0A-3mP7RD8ys1o

Suihkuvirtaus oikuttelee
Vaikuttaa siltä, ettei kesäistä korkeapainetta vieläkään ole näköpiirissä. Hetkeksi suihkuvirtaus jo heikkeni ja pääsimme maistamaan, miltä tuntuu suihkuvirtauksen lämpimällä puolella. Nyt taas jatkossa yläilmakehän suihkuvirtaukset kuljettavat matalapaineita juuri Keski- ja Pohjois-Euroopan ylitse. Se tarkoittaa, että lisää sateita on luvassa, paikoin runsaitakin ja jopa ukkosen kera.  Paikalliset erot sademäärissä tulevat olemaan suuria ja sademäärät jäänevät rannikolla muuta maata vähäisemmiksi. Tällaisessa säätyypissä aurinko myös näyttäytyy rannikolla sisämaata enemmän. Sateesta huolimatta sisämaassakin aurinko ehtii useampana päivänä ainakin vähän näyttäytyä. Toki myös kokonaan aurinkoisia poutapäiviä sekaan mahtuu, mutta on epätodennäköistä, että sateessa olisi yli 3 vuorokautta taukoa.  Tällaiselle säätyypille ei ole vieläkään selvää loppua sääkartoilla nähtävissä.

Matalapaineet sekoittavat alueellisia lämpöeroja
Matalapaineet sekoittavat lämmintä ja kylmää ilmaa vähän niin kuin tehosekoitin taikinaa, mutta valmiiden leipomusten sijasta matalapaineet tarjoilevat meille sadetta sen eri muodoissa. Kun matalapaine on tehnyt työnsä ja sekoittanut kaksi erilämpöistä ilmaa keskenään, se kuolee pois. Samaan aikaan kuitenkin uusia matalapaineita syntyy alueilla, jossa suihkuvirtaus jakaa kylmää ja lämmintä ilmaa.  Näin on meillä juuri tällä hetkellä ja ennen kuin vanha matala on tyystin väistynyt maastamme, on jo uusi saapumassa seuraavia sateita enteillen. Seuraava saderintama on lähestymässä etelän suunnalta. Torstaina rintama saapuu läntiseen Suomeen, perjantaina se saavuttaa jo suurimman osan Itä-Suomea ja lauantaina on sitten Pohjois-Suomen vuoro. Rintaman itäpuolella virtaa sen verran lämmintä ilmaa, että helleraja voi perjantaina paikoin rikkoutua Pohjois-Suomen alueella ja ehkä myös aivan itäisimmässä osassa maata.

Kuurosateet sekoittavat lämpöeroja pystysuunnassa
Siinä missä matalapaineet hoitavat lämpötilaerojen sekoittamisen vaakasuunnassa, kuurosateiden (tai tarkemmin konvektion) on tarkoitus huolehtia, ettei ylä- ja alailmakehän välille pääse syntymään liian suurta lämpötilaeroa. Tehokkaimmin liiallista lämpötilaeroa voi sekoittaa ukkoskuuro. Kuuropilvet, samoin kuin kumpupilvetkin, syntyvät vähän samalla tavalla kuin kiehuvan kattilan kohoavat ilmakuplat. Kun maan pinta päivällä lämpenee, syntyy sen ylle kohoavia lämpimän ilman kuplia. Ilmaan syntyvät kuplat ovat aluksi näkymättömiä. Hiljalleen kuplien kohotessa ne kuitenkin koko ajan jäähtyvät ja lopulta näkymätön kosteus tiivistyy ja syntyy pilven alaraja.  Mikäli ilmakehässä on hyvin suuria lämpötilaeroja pystysuunnassa, pilvet kasvat jopa ukkospilviksi asti. Kuuropilvet voivat olla hyvinkin pienikokoisia, vaikka niistä lomalaisten ja meteorologien kiusaksi pystyy tulemaan yhteen paikkaan suurimmat mahdolliset sademäärät. Tällaisia kuuropilviä on vähintään yhtä vaikea ennustaa kuin kiehuvan kattilan kuplien tarkkaa paikkaa ja aikaa. Mikäli kattilassa osattaisiin ennustaa kuplat millimetrien tarkkuudella ajallisesti oikein, vastaisi se kuuropilvien tapauksessa noin 100 kilometriä.

Miksi kesäsateita on usein vaikea ennustaa?
Kesällä myös rintamasateet ovat osin kuuroluontoisia. Ne muuntuvat ja katkeilevat mitä erikoisimmiksi pilvimuodostelmiksi. Tällaiset sateet voimistuvat sisämaassa päivällä ja heikkenevät merellä. Yöllä puolestaan sateet heikkenevät maalla ja voimistuvat merellä.  Samoin käy ukkosille; ne elävät erilaisella päivärytmillä meren ja mantereen yllä. Ja ukkonen se vasta paikallinen ilmiö onkin. Salama kun iskee vaan yhteen paikkaan ja äänikin kuuluu korkeintaan muutamien kymmenien kilometrien päähän.
Ehkäpä juuri tämän takia me meteorologit puhumme helteisestä korkeapainesäästä positiiviseen sävyyn. Sitä on helpompi ennustaa ;)