Pääsiäissunnuntain ajankohta voi vaihdella maaliskuun 21. pvän ja huhtikuun 25. pvän välillä. Eli tänä vuonna pääsiäinen osuu yhteen myöhäisimmistä mahdollisista ajankohdista sunnuntain ollessa huhtikuun 20. päivä. Osittain myös tästä syystä saamme nauttia melko lämpimästä pääsiäissäästä ja varsin lämpimästä auringonpaisteesta.
Viikolla 16, jota tänä pääsiäisenä elämme, päivälämpötilat vaihtelevat tavanomaisesti maassamme etelän +8 asteen ja pohjoisen +2 asteen välillä, yölämpötilat taas vastaavasti 0 ja -7 asteen välillä. Sää on lämpenemässä pääsiäistä kohden, sillä lämpöä työntyy meille etelästä, osittain lähi-idästä asti. Korkeapaineen vaikutuksesta saamme nauttia pääsiäisenä myös auringosta. Helteisiin asti ei nyt vielä päästä, mutta paikoin voi olla jopa poikkeuksellisen lämmintä. Eli tuo maaginen 15 astetta rikkoutuu lähes satavarmasti pääsiäisen aikana etenkin etelässä, mutta mahdollista on, että pääsiäisen loppupuolella käytäisiin jossain jopa +20 asteessa.
Pääsiäisen sääennuste 16.4. klo 7
Jottei nyt ihan menisi sääsiirapiksi, ja pääsiäismyyttiä sateisista pitkistäperjantaista vahvistaakseni – täytyy todeta, että mahtuuhan tuohon pääsiäiseen yksi laajempi sadealuekin. Näistä sateista saamme nauttia, tai kärsiä kuten kai pitkäperjantaina pitäisi, maan etelä- ja keskiosassa vesisateen muodossa, pohjoisessa myös räntä ja lumisateen muodossa.
Lauantaina sää on poutaisempaa mutta pilvisyys vaihtelevaa, sillä maan yllä kiemurtelee vanha säärintaman rötkäle. Joka saattaa siellä täällä ripsauttaa joitakin sadekuuroja, lähinnä pohjoisessa. Lämpötila kohoaa kuitenkin maan etelä- ja keskiosassa jo 10…15 asteen välille. Pohjoisessakin lämpöasteita on päivällä laajalti 5-10 astetta.
Sunnuntai on näillä näkymin pääsiäisen aurinkoisin päivä, sillä kuiva korkeapaine pötköttelee silloin maamme päällä. Se kuitenkin tuo aluksi lännestä saapuessaan viileämpää ilmaa pohjoiseen ja maan keskiosaan, ja näin ollen tuo 15 asteen raja ylittyy lähinnä maan eteläosassa. Ehkä jossain päin maan lounaisosaa saatetaan lähestyä jo 20 astetta.
Maanantaina eli 2. pääsiäispäivänä on ilmamassa maamme päällä lämpimintä, ja voi hyvinkin olla että lounaassa lämpötila kävisi 20 asteessa. Näin lämmin sää on hyvin harvinaista tähän aikaan vuodesta. Vuonna 2000 Helsinki-Vantaalla mitattiin kuitenkin pitkänäperjantaina 19,8 astetta. Maan keskiosassakin paistatellaan päivää 10-15 asteen lukemissa. Pohjoisessa jäädään viileämpiin lukemiin ja paikoin voi tulla sadekuuroja.
Aurinkoisina pääsiäispäivinä kannattaa pitää mielessä voimakas auringonsäteily. UV-säteilyn määrä on nimittäin maan etelä- ja keskiosassa jo luokkaa 3, jolta kannattaa terassilla oleillessaan siis jo suojautua, ellei halua punaista vappunenää jo pääsiäisenä!
Tämä olisi saattanut hyvin olla iltapäivälehtien otsikko vielä julkaisemattomaan juttuun siitä, kuinka meteorologit kiistelevät, onko kevät mm. etelässä ja lännessä jo alkanut.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun jotkut onnettomat meteorologiparat (itseni mukaan lukien) ovat menneet möläyttämään mediassa sanat kevät ja takatalvi liian aikaisin! Toiset tuohtuneet meteorologit ovat sitä mieltä, että takatalvesta ja keväästä ei voida puhua ennen kuin kevät on virallisesti julistettu alkaneeksi, jonka tekee puolestaan Ilmatieteen laitos. Tämän seurauksena on asiasta käyty polemiikkia meteorologien ja myös hydrologien kesken mm. Twitterissä. Toisia on nuhdeltu esim. liiallisesta optimistisuudesta, hätäilemisestä sekä epätieteellisyydestä.
Keväinen Helsingin Kaivopuisto huhtikuun alussa vuonna 2012.
Keskilämpötila on pysytellyt plussan puolella paria päivää lukuunottamatta etelässä ja lännessa laajalti lähes 1,5 kuukautta, linnut visertävät, maanpinta on ollut jo kuukauden lumeton, siitepölykausi on alkanut, supikoirat ja siilit ovat heränneet talviuniltaan. Keväältä kuulostaa, vai mitä olette mieltä? Tilastotieteilijä ärähtää.
Terminen kevät
Kevät määritellään alkaneeksi kun vuorokauden keskilämpötilla nousee pysyvästi 0 ja +10 asteen välille. Aiemmin riitti että lämpötila pysyttelee vähintään viisi vuorokautta 0 asteen yläpuolella. Viime aikoina sääntöjä on muutettu ja vuodenaikojen määritelmä perustuu nykyään edellisten viikkojen/kuukausien aikana laskettuu lämpösummaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kevät voidaan määritellä alkaneeksi vasta viikkojen tai kuukausien päästä siitä hetkestä kun se on oikeasti alkanut. Tarpeeksi pitkä ja kylmä pakkasjakso voisi nimittäin peruuttaa kevään. Mutta eikö se juuri ole se takatalvi jos on näin pitkään ollut keväistä? Pahimmillaan kevään julistus voi näin viivästyä jopa juhannukseen asti. Mutta ketä se kevät ja takatalvi enää sitten kiinnostaa? Tämä määritystapa voi myös käytännössä estää koko takatalven esiintymisen. Hassua, eikö totta?
Keskilämpötila Helsingin Kaisaniemessä ajalla 1.2.-18.3.2014. Keskilämpötila on pysytellyt muutamaa päivää lukuun ottamatta plussan puolella 7.2. jälkeen.
Todennäköisesti käykin niin, että viimeistään juhannuksena – tai ehkä jo vappuna todetaan: ”Kappas, kyllähän se kevät alkoikin etelässä virallisesti jo helmikuun alussa, ja olipa se sittenkin oikea takatalvi maaliskuussa.” Kuulostaa huvittavalta.
Myönnettäköön että kevään tarkka määrittäminen on usein perin hankalaa, etenkin ilmastonmuutoksen edetessä, jolloin pitkät poikkeavat lämpimät ja kylmät jaksot saattavat yleistyä ja talvi- sekä kevätsää vuorottelevat pitkään ennen lopullista ”kevättä”.
Ymmärrän kyllä, ja olen samaa mieltä myös siitä siitä, että asiantuntijaroolissa tulisi pitäytyä tieteellisissä faktoissa, eikä tulisi esittää ”väärää” informaatiota. Mutta koska kevään määritteleminen tuntuu olevan tieteellisesti niin hankalaa, ja myös takatalven määritelmä on vaihtunut lukuisia kertoja vuosien saatossa – herää kysymys: tarvitaanko niille todella tieteellistä pohjaa, vai riittääkö se mitä koemme ja tunnemme, jotta niistä voidaan julkisesti puhua? Kenties vuodenaikojen määritelmät tulisi miettiä vielä kerran uudelleen? Olisiko hyvä, että esimerkiksi kevään määritelmään otettaisiin mukaan muitakin ilmiöitä(luonnon), kuin pelkkä lämpötila? Vai riittäisikö kevään alkamiseksi tarpeeksi pitkä kevätsääjakso, esim 1 kk.
Joka tapauksessa olisi kiva puhua ilmiöistä niiden vielä ollessa käsillä. Saa nähdä miten käy kesän, toivottavasti ehkä viimeistään elokuussa voimme todeta sen oikeasti alkaneen ja puhua vihdoin kesästä!
Jos sähköauton matkanteko hyytyy, niin alumiinin hapettumiseen perustuvia paristoja voi valmistaa myös matkan varrella!
Paukkupakkasia tuntuu riittävän koko maassa. Ainakin lumi narskuu kengissä aivan kuin perunajauhopakettia puristelisi. Valitettavasti talvi tarkoittaa myös sitä, että autoa saa marinoida lämmitystolpassa pitkään. Silti ei ole takeita jäätyneen oven aukeamisesta, eikä varsinkaan oven kiinni pysymisessä. ”Ei-ei-ei pysty!”, laulaa starttimoottori, mutta lopulta, lyijyakun tiristäessä ulos ne viimeisetkin varaukset, saa auton hörähtämään henkiin! Vielä kun kynnellä kovertaa kaksi silmänreikää tuulilasiin, niin matka voi alkaa!
Tämän bensiinisyöpön Italian ihmeen lähestyessä uhkaavasti jo elinkaarensa loppua, haaveilee sitä näkevänsä auton puristettuna kompaktiksi punaiseksi metallikuutioksi. Sähköautot tekevät tuloaan ja latauspisteitä syntyy kuin sieniä sateella, mutta uskaltaako sähköautoon investoida?
Autokuume on inhottava tauti. Todellinen ympäristöteko on tietenkin saattohoitaa vanha bensiinikäyttöinen autonraato ensin niin loppuun, että sen kestävyyden puolesta saa ensin toivoa, sitten rukoilla polvillaan ja lopuksi työntää autovanhus viimeiset metrit romuttamolle pääsemään tuskistaan. Kuluttaahan uuden auton valmistus niin paljon arvokkaita metalleja ja kallista energiaa, ettei sähköautomyyjän kynittäväksi pidä suin päin ryhtyä.
Sähköautolla olisi kiistattomia etuja. Sähkömoottorin hyötysuhde on erinomainen. Auto olisi hiljainen. Vain tuulen suhina kuuluisi matkalla lähikauppaan ja takaisin latauspisteelle. No, ehkä jo hiukan pidemmälle. Autossa olisi vähemmän mekaaniselle kulutukselle alttiita osia. Ja olisihan se nyt herranjumala äärettömän makea vehje! Kiihtyisi kuin ampiainen!
Sähköautojen kohdalla valitettavasti tulee mieleen joitain aiheellisia kysymysmerkkejä: akuston energiatiheys ja auton lämmitys. Kun pakkanen paukkuu, niin pitääkö konsoliin upottaa koppa puupilkkeitä ja kamina, että ikkunat pysyvät sulana? Suomen sää voi kesällä olla kohtalaisen suotuisa sähköautoilun suhteen, mutta silloinkin kuumimpina heinäkuun helteillä olisi pieni vieno toive saada autoon ilmastointi, edes sellainen tuulivoimalla toimiva…
Bensiinin ja kaasun energiatiheys on armottoman suuri, jos sitä vertaa vastaavan tilavuuden ja massaisen sähköakuston energiatiheyteen. Lataus pitäisi hoitua nopeasti. Jos huoltoasemien akkujenvaihtorumbaan ei halua ryhtyä, niin tämä jo melkeinpä pudottaa pelistä kaikki sähkökemialliset parit. Suuren varauskapasiteetin omaavat kondensaattorit toki latautuisivat nopeasti suurellakin virralla, mutta haasteena tässäkin on akuston koko ja paino.
Jotain tarttis keksiä. Kokonaan toinen kysymys tietysti on, että voiko energiaa siirtää autoon tien varrella notkuvista sähköpylväistä? Voisiko energian tuottaa peräti autossa itsessään?
Ainakin toistaiseksi annan vielä lumen sataa työkalupakkiin ja jatkaa vanhan auton tekohengittämistä. Huomenna on toki uusi päivä ja uudet kujeet!
Valokuva: kloriittiparisto, Mika Toivonen
Lähde: Aluminum-Chlorine Battery, 1972. Approved for public release. Frank J. Seiler Research Laboratory, US Army. Aluminum-Chlorine Battery PDF
Aamulla 14.1. alkoi Etelä-Suomessakin olla jo sen verran kylmää, että uskaltaa puhua jo kunnon talvisäästä, kun maassakin on jo vähän lunta. Herättyäni kurkistin lämpömittariin ja huomasin ilokseni samalla, että talvisää toi mukanaan myös talvisia ilmiöitä, kuten merisavun ts. merisumun.
Merisavua Kruunuvuorenselällä klo 14.1. 9.45. Lämpötila lähimmällä mittausasemalla Kaisanemessä -14,9 C.
Merisavu on sumun yksi ilmenemismuoto ja on luokitukseltaan haihtumissumu. Merisavu syntyy tyypillisesti sulan meren tai vesistön yllä alkutalvella, kun mantereelta virtaa vähintään noin 15 astetta kylmempää ilmaa kuin veden pinta on. Käytännössä siis lämpötilan tulee olla vähintään -15 astetta, jos veden pinta on juuri ja juuri plussan puolella.
Jäänmurtaja Urho odottaa meren jäätymistä, joka alkoi vauhdikkaasti pakkasten myötä.
Kun tällaista arktisen kylmää ilmaa kulkeutuu sulan veden ylle, käynnistyy haihtuminen veden pinnasta, joka tiivistyy helposti sumuksi hyytävän kylmässä ilmassa. Näin ollen veden ylle muodostuu harsomaista sumua tai ylöspäin kohoavia sumutorneja. Kylmä ilma kykenee sitomaan vähemmän kosteutta kuin lämmin ilma, jonka vuoksi sumu syntyy. Mitä suurempi on lämpötilaero ilman ja veden välillä, sitä näyttävämpi on myös sumu.
Näkymä Kruununhaasta kattojen yli Kruunuvuorenselälle.
Oletko itse törmännyt jo tänä vuonna merisavuun tai joihinkin muihin mielenkiintoisiin talvisiin sääilmiöihin?
Perustimme viime toukokuussa Forecalle Instagram-tilin* [@forecaweather), johon ryhdyimme keräämään valokuvia säästä ja säähän liittyvistä asioista. Kun Markus viimeisimmässä blogikirjoituksessaan analysoi viime vuoden sääilmiöitä, niin minä puolestani selailin Forecan Instagram-kuvia.
Ajatukseni siirtyivät kesään, syksyyn ja alkutalveen. Harmaana, sateisena tammikuun päivänä on mukava muistella, millaisessa säässä viime vuotta vietettiin. Kuva-analyysini viime vuoden säästä ei ole tieteellinen. Pikemminkin voisin kuvailla metodiani tunteelliseksi.
Alkukesä oli yllättävän lämmin. Jo kesäkuun alkupuolella lapset leikkivät vesileikkejä.
Kesällä oli myös paljon pilviä, niin pouta- kuin ukkospilviäkin.
Olimme etukäteen sopineet, että kaikki kuvat eivät saa olla pilvistä, mutta minkäs meteorologi pilvilleen voi.
Pilvet kun ovat meteorologiassa niin kovin tärkeitä.
Kesää vietettiin maalla, merellä ja ilmassa. Ulkona vietettiin aikaa ystävien tai perheen parissa, kotimaassa ja ulkomailla.
Aurinko nousi ja laski usein.
Syksykin oli leuto, ja lunta on saatu odottaa Etelä-Suomessa pitkään. Alkutalvi ja tammikuu ovat olleet harmaita. Tuntuu, kuin olisimme pilvessä aivan koko ajan. Ainoat lumet täällä Helsingissä löytyvät kauppojen ikkunoista.
Mutta nyt, ehkä jo tulevana viikonloppuna, lunta saattaa tulla myös Etelä-Suomeen ihan rannikolle asti. Kylmää ainakin pitäisi olla.
Kaikki tämän blogikirjoituksen kuvat ovat nähtävissä myös Forecan Instagram-tilillä. Forecan Instagram-tiliä voi seurata osoitteessa: @forecaweather
*Instagram on maksuton kuvien ja videoiden jakamissovellus, jota voi käyttää Apple iOS- , Android- ja Windows-laitteissa. Käyttäjät voivat ladata kuvia tai videoita palveluun ja jakaa niitä. Käyttäjät voivat myös katsoa seuraamiensa Instagram-tilien jakamia julkaisuja, kommentoida niitä ja tykätä niistä.
Säävuosi 2013 tarjosi jälleen dramaattisia käänteitä ja ääri-ilmiöitä. Kokosin niistä tähän parhaimmat (ja pahimmat).
Tammikuu:
Suomen alkuvuoden säässä ei tapahtunut mitään ikimuistoista, mutta sen sijaan eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa, hikoiltiin ennätyshelteissä. Ylin mitattu lämpötila oli 49.6 °C, mikä jäi vain muutaman desimaalin päähän Aussien kaikkien aikojen lämpötilaennätyksestä. Sen sijaan vuorokauden keskilämpötilaennätys meni uusiksi ja korkeimmillaan se oli 40.33 °C. Australian helleaallosta teki poikkeuksellisen sen laajuus, pitkä kesto ja ennätyksellisen korkeat lämpötilat. Tiettävästi ilmastonmuutos tulee lisäämään kuumia ääriolosuhteita, kun taas uusia kylmyysennätyksiä tuskin enää kovin montaa tehdään.
Helmikuu:
Helmikuusta minulle jäivät parhaiten mieleen etelärannikon sakeat lumisateet, aurausautojen kolinat sekä harvinaisen paksut nietokset. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen talvi, kun esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman lumensyvyydeksi mitattiin metriä lähenteleviä lukemia, parhaimmillaan noin 80 cm. Normaalisti etelärannikon lumensyvyys on helmikuussa vain neljäsosa näistä lukemista. Helmikuussa moni meteorologi joutui jo hetken pohtimaan, tulivatko runsaslumiset talvet jäädäkseen.
Kuva1: Helmikuu oli harvainaisen luminen etelärannikolla
Maaliskuu:
Vilunväristykset iskevät, kun muistelen maaliskuun aamujen paukkupakkasia ja kevään poissaoloa. Maaliskuu oli harvainisen kylmä kuukausi, keskimäärin harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa koetaan yhtä kylmiä maaliskuita. Koko talvikauden alin lämpötilakin mitattiin vasta maaliskuun puolivälissä. Kuun lopussa hanget olivat monin paikoin vielä yli puolimetrisiä, eikä lämpenemistä ollut näköpiirissä. Kevättulvien vaara kasvoi päivä päivältä, sillä sään äkkinäinen lämpeneminen olisi sulattanut lumet salamannopeasti. Termisen talven jatkuessa vielä pitkälle huhtikuunkin puolelle terminen kevät uhkasi jäädä hyvin, hyvin lyhyeksi.
Huhtikuu:
Kevät saapui Suomeen 2-3 viikkoa myöhässä, mutta kevään tuloa saatiin odotella harvinaisen pitkään myös mm. Yhdysvalloissa. Huhtikuussa pakkaset ja lumisateet piinasivat vielä varsin eteläisiäkin osavaltioita, ja huhtikuu oli kylmin vuosikymmeniin. Huhtikuun viimeisinä päivinä lämpötilat kohosivat yllättäen helteisiin lukemiin rankkasateiden sävyttäminä, ja kevättulvat olivat keskisissä osavaltioissa hurjat. Myös Suomessa koettiin paikoin runsaitakin kevättulvia.
Toukokuu:
Kesä saapui varkain – toukokuu oli hyvin lämmin kuukausi, paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Aloitin ennustusurani Forecalla ja MTV:lla toukokuun alussa ja viikosta toiseen muistan sanoneeni ja kirjoittaneeni sään jatkuvan tavanomaista lämpimämpänä. Utsjoki Kevo -asema oli siitä mielenkiintoinen, että siellä mitattiin kuun sekä matalin että korkein lämpötilalukema. Utsjoella lämpötila vaihteli -9,7 °C ja +30,5 °C välillä. Päivää myöhemmin, kesäkuun ensimmäisenä päivänä, Utsjoella mitattiin vieläkin korkeampi lämpötila: 31,7 astetta. Mikäli se olisi vielä mitattu toukokuun puolella, olisi siitä tullut Suomen kaikkien aikojen korkein toukokuussa mitattu lämpötila. Utsjoki Kevon asemalla, suojaisessa laaksopaikassa, on ennenkin kesäisin mitattu hyvin korkeita lämpötiloja. Ja talvisin puolestaan matalia. Mantereinen aseman sijainti suosii äärilämpötiloja.
F5-luokan tornado koetteli Moorea Yhdysvalloissa aiheuttaen 23 ihmisen kuoleman ja yli 2 miljardin dollarin taloudelliset vahingot. Tornado oli halkaisijaltaan harvinaisen laaja ja pyyhkäisi suoraan tiheään asutun alueen läpi.
Samaan aikaan, kun Suomessa kylvettiin ennätyshelteissä, kärsi osa Keski-Eurooppaa rajuimmista tulvista miesmuistiin. Pahimmillaan kolmen vuorokauden sadekertymät olivat puolen metrin luokkaa.
Kesäkuu:
Myrskybongareiden ja helteiden ystävien kannalta kesäkuu tarjosi jännitystä ja nautintoa. Kesäkuussa salamoi pitkästä aikaa selvästi tavanomaista enemmän, paikoin jopa ennätyksellisen paljon. Pelkästään 27. päivän aikana paikannettiin yhteensä 28 500 maasalamaa. Minulle parhaiten jäivät mieleen kosteannihkeät päivät ja taivaallisen lämpimät uimavedet. Useana päivänä lämpötila kohosi 27-30 asteeseen ja ilmankosteus oli luokkaa 60-70 % ja nämä olosuhteet vastasivat Thaimaan talvilomakauden oltavia. Kostea ja lämmin ilmamassa tarjosivat otolliset olosuhteet voimakkaille ukkosille.
Kuva2: Kesäkuun ensimmäisinä päivinä uimavedet olivat paikoin jopa poikkeuksellisen lämpimiä.
Heinäkuu:
Tällä erää ennätyshelteet koettelivat Yhdysvaltojen länsiosia – Kuolemanlaaksossa lähenneltiin kaikkien aikojen maailman lämpötilaennätystä, kun eräs heinäkuinen iltapäivä lämpötila kipusi 53,9 asteeseen. Texasissa ja Arizonassa vuorokauden keskilämpötilat olivat paikoin yli 40 asteessa, sillä yölläkin lämpömittari pysytteli yli 35 asteessa.
Elokuu:
Elokuun 8. päivänä odoteltiin kesän rajuimpia ukkosia saapuvaksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Potentiaalia oli jopa vuoden 2010 kaltaiselle Asta-myrskylle, kun loppukesän kunniaksi erittäin kosteaa ja kuumaa ilmamassaa levisi Etelä-Euroopasta Baltian kautta kohti Suomea. Ukkosia edeltävä päivä oli monin paikoin kesän nihkein – etelässä lämpötila- ja kosteusyhdistelmä vastasi jopa yli 35 asteen lukemia. Loppujen lopuksi rajuimmat ukkoset ja sateet jäivät Suomenlahden ja Baltian puolelle.
Kuva3: Ukkosrintama Helsingin päällä elokuun alussa
Syyskuu:
Lapin kesä ei ollutkaan nimikkokappaleensa mukaisesti lyhyt – kesästä muodostuikin harvinaisen pitkä sen jatkuessa vielä syyskuun puolivälin ylikin. Kaiken kaikkiaan syyskuu olikin Lapissa lämpimin sitten 1960-luvun alkupuolen.
Kuva4: Syyskuu oli lämmin ja aurinkoinen.
Usagi-taifuuni koetteli Kaakkois-Aasiaa rankkasateineen ja hirmumyrkytuulineen. Ilmanpaine laski alimmillaan 910 hPa:han ja tuulet puhalsivat pahimmillaan 72 m/s.
Lokakuu:
Länsi- ja Pohjois-Euroopassa riehunut hirmumyrsky vaati yli 10 ihmisen hengen mm. Tanskassa, Puolassa, Saksassa ja Ruotsissa. Suomeenkin odoteltiin syksyn ensimmäistä kunnon myrskyä, mutta ennen Suomeen saapumista myräkkä laantui selvästi. Näin käy usein, kun myrsky siirtyy lämpimän Atlantin päältä mantereelle, jossa se nopeasti kylmän alustan yllä heikkenee.
Marraskuu:
Supertaifuuni Haiyan. Siinä tämän vuoden järkyttävin säätapahtuma. Kyseessä oli tiettävästi yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista hirmumyrskyistä, jossa mitattiin pahimmillaan 87,5 m/s raivoavia tuulennopeuksia. Ilmanpaine myrskyn silmässä oli vain 890 hPa! Taifuuni aiheutti jopa 6000 filippiiniläisen kuoleman ja satoja tuhansia jäi vaille kotejansa. Erityisen tuhoisan Haiyanista teki sen laajuus, poikkeuksellisen rajut tuulennopeudet ja sen reitti suoraan tiheään asutun saarivaltion yli.
Suomessakin havaittiin yksi 2000-luvun voimakkaimmista syysmyrkyistä. Eino-myrsky oli varsin voimakas erityisesti sisämaassa, missä oli laajoilla alueilla myrskypuuskia. Kovin yksittäinen sisämaan puuska oli Savonlinnan 27,3 m/s. Pahimmillaan toistasataa tuhatta taloutta oli sähköittä. Mallit eivät olleet yksimielisiä Einon voimakkuudesta, ja lopulta myrsky osoittautuikin ennakoitua rajummaksi.
Kuva5: Vuoden 2013 myrskyt painottuivat marras- ja joulukuuhun. Kaiken kaikkiaan myrskyjä oli selvästi tavanomaista vähemmän.
Joulukuu:
Itsenäisyyspäivää edeltävä raju myrsky Länsi-Euroopassa vaati 10 ihmisen hengen ja toi hirmumyrskyn voimalla puhaltavia tuulia Skotlantiin, Tanskaan, Pohjois-Saksaan, Etelä-Ruotsiin ja Pohjois-Puolaan. Pahimmat puuskat havaittiin Skotlannissa: noin 60 m/s. Itsenäisyyspäiväksi Suomi sai myrskyn jäänteet – ensilumi satoi vihdoin eteläänkin, mutta tuulet eivät voimistuneet edes myrskylukemiin.
Perjantai 13. päivä: Seija-myrsky oli miltei yhtä voimakas kuin Eino – puita kaatui sähkölinjojen ja junaratojen päälle, yli 100 000 taloutta menetti sähköt.
Kaiken kaikkiaan säävuosi 2013 on ollut Suomessa mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Peräti kolme lämpimintä vuotta on mitattu 2000-luvun puolella, mitähän tästä voimme päätellä?
Mikä sääilmiö jäi sinulle parhaiten mieleen vuodelta 2013? Olitko itse tyytyväinen kuluneen vuoden sääantiin? Mitä olisit kaivannut enemmän, mitä vähemmän?
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
