Säävuosi 2013 pähkinänkuoressa

Säävuosi 2013 tarjosi jälleen dramaattisia käänteitä ja ääri-ilmiöitä. Kokosin niistä tähän parhaimmat (ja pahimmat).

Tammikuu:

Suomen alkuvuoden säässä ei tapahtunut mitään ikimuistoista, mutta sen sijaan eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa, hikoiltiin ennätyshelteissä. Ylin mitattu lämpötila oli 49.6 °C, mikä jäi vain muutaman desimaalin päähän Aussien kaikkien aikojen lämpötilaennätyksestä. Sen sijaan vuorokauden keskilämpötilaennätys meni uusiksi ja korkeimmillaan se oli 40.33 °C. Australian helleaallosta teki poikkeuksellisen sen laajuus, pitkä kesto ja ennätyksellisen korkeat lämpötilat. Tiettävästi ilmastonmuutos tulee lisäämään kuumia ääriolosuhteita, kun taas uusia kylmyysennätyksiä tuskin enää kovin montaa tehdään.

Helmikuu:

Helmikuusta minulle jäivät parhaiten mieleen etelärannikon sakeat lumisateet, aurausautojen kolinat sekä harvinaisen paksut nietokset. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen talvi, kun esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman lumensyvyydeksi mitattiin metriä lähenteleviä lukemia, parhaimmillaan noin 80 cm. Normaalisti etelärannikon lumensyvyys on helmikuussa vain neljäsosa näistä lukemista. Helmikuussa moni meteorologi joutui jo hetken pohtimaan, tulivatko runsaslumiset talvet jäädäkseen.

Kuva1: Helmikuu oli harvainaisen luminen etelärannikolla

Kuva1: Helmikuu oli harvainaisen luminen etelärannikolla

Maaliskuu:

Vilunväristykset iskevät, kun muistelen maaliskuun aamujen paukkupakkasia ja kevään poissaoloa. Maaliskuu oli harvainisen kylmä kuukausi, keskimäärin harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa koetaan yhtä kylmiä maaliskuita. Koko talvikauden alin lämpötilakin mitattiin vasta maaliskuun puolivälissä. Kuun lopussa hanget olivat monin paikoin vielä yli puolimetrisiä, eikä lämpenemistä ollut näköpiirissä. Kevättulvien vaara kasvoi päivä päivältä, sillä sään äkkinäinen lämpeneminen olisi sulattanut lumet salamannopeasti. Termisen talven jatkuessa vielä pitkälle huhtikuunkin puolelle terminen kevät uhkasi jäädä hyvin, hyvin lyhyeksi.

Huhtikuu:

Kevät saapui Suomeen 2-3 viikkoa myöhässä, mutta kevään tuloa saatiin odotella harvinaisen pitkään myös mm. Yhdysvalloissa. Huhtikuussa pakkaset ja lumisateet piinasivat vielä varsin eteläisiäkin osavaltioita, ja huhtikuu oli kylmin vuosikymmeniin. Huhtikuun viimeisinä päivinä lämpötilat kohosivat yllättäen helteisiin lukemiin rankkasateiden sävyttäminä, ja kevättulvat olivat keskisissä osavaltioissa hurjat. Myös Suomessa koettiin paikoin runsaitakin kevättulvia.

Toukokuu:

Kesä saapui varkain – toukokuu oli hyvin lämmin kuukausi, paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Aloitin ennustusurani Forecalla ja MTV:lla toukokuun alussa ja viikosta toiseen muistan sanoneeni ja kirjoittaneeni sään jatkuvan tavanomaista lämpimämpänä. Utsjoki Kevo -asema oli siitä mielenkiintoinen, että siellä mitattiin kuun sekä matalin että korkein lämpötilalukema. Utsjoella lämpötila vaihteli -9,7 °C ja +30,5 °C välillä. Päivää myöhemmin, kesäkuun ensimmäisenä päivänä, Utsjoella mitattiin vieläkin korkeampi lämpötila: 31,7 astetta. Mikäli se olisi vielä mitattu toukokuun puolella, olisi siitä tullut Suomen kaikkien aikojen korkein toukokuussa mitattu lämpötila. Utsjoki Kevon asemalla, suojaisessa laaksopaikassa, on ennenkin kesäisin mitattu hyvin korkeita lämpötiloja. Ja talvisin puolestaan matalia. Mantereinen aseman sijainti suosii äärilämpötiloja.

F5-luokan tornado koetteli Moorea Yhdysvalloissa aiheuttaen 23 ihmisen kuoleman ja yli 2 miljardin dollarin taloudelliset vahingot. Tornado oli halkaisijaltaan harvinaisen laaja ja pyyhkäisi suoraan tiheään asutun alueen läpi.

Samaan aikaan, kun Suomessa kylvettiin ennätyshelteissä, kärsi osa Keski-Eurooppaa rajuimmista tulvista miesmuistiin. Pahimmillaan kolmen vuorokauden sadekertymät olivat puolen metrin luokkaa.

Kesäkuu:

Myrskybongareiden ja helteiden ystävien kannalta kesäkuu tarjosi jännitystä ja nautintoa. Kesäkuussa salamoi pitkästä aikaa selvästi tavanomaista enemmän, paikoin jopa ennätyksellisen paljon. Pelkästään 27. päivän aikana paikannettiin yhteensä 28 500 maasalamaa. Minulle parhaiten jäivät mieleen kosteannihkeät päivät ja taivaallisen lämpimät uimavedet. Useana päivänä lämpötila kohosi 27-30 asteeseen ja ilmankosteus oli luokkaa 60-70 % ja nämä olosuhteet vastasivat Thaimaan talvilomakauden oltavia. Kostea ja lämmin ilmamassa tarjosivat otolliset olosuhteet voimakkaille ukkosille.

Kuva2: Kesäkuun ensimmäisinä päivinä uimavedet olivat paikoin jopa poikkeuksellisen lämpimiä.

Kuva2: Kesäkuun ensimmäisinä päivinä uimavedet olivat paikoin jopa poikkeuksellisen lämpimiä.

Heinäkuu:

Tällä erää ennätyshelteet koettelivat Yhdysvaltojen länsiosia – Kuolemanlaaksossa lähenneltiin kaikkien aikojen maailman lämpötilaennätystä, kun eräs heinäkuinen iltapäivä lämpötila kipusi 53,9 asteeseen. Texasissa ja Arizonassa vuorokauden keskilämpötilat olivat paikoin yli 40 asteessa, sillä yölläkin lämpömittari pysytteli yli 35 asteessa.

Elokuu:

Elokuun 8. päivänä odoteltiin kesän rajuimpia ukkosia saapuvaksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Potentiaalia oli jopa vuoden 2010 kaltaiselle Asta-myrskylle, kun loppukesän kunniaksi erittäin kosteaa ja kuumaa ilmamassaa levisi Etelä-Euroopasta Baltian kautta kohti Suomea. Ukkosia edeltävä päivä oli monin paikoin kesän nihkein – etelässä lämpötila- ja kosteusyhdistelmä vastasi jopa yli 35 asteen lukemia. Loppujen lopuksi rajuimmat ukkoset ja sateet jäivät Suomenlahden ja Baltian puolelle.

Kuva3: Ukkosrintama Helsingin päällä elokuun alussa

Kuva3: Ukkosrintama Helsingin päällä elokuun alussa

Syyskuu:

Lapin kesä ei ollutkaan nimikkokappaleensa mukaisesti lyhyt – kesästä muodostuikin harvinaisen pitkä sen jatkuessa vielä syyskuun puolivälin ylikin. Kaiken kaikkiaan syyskuu olikin Lapissa lämpimin sitten 1960-luvun alkupuolen.

Kuva4: Syyskuu oli lämmin ja aurinkoinen.

Kuva4: Syyskuu oli lämmin ja aurinkoinen.

Usagi-taifuuni koetteli Kaakkois-Aasiaa rankkasateineen ja hirmumyrkytuulineen. Ilmanpaine laski alimmillaan 910 hPa:han ja tuulet puhalsivat pahimmillaan 72 m/s.

Lokakuu:

Länsi- ja Pohjois-Euroopassa riehunut hirmumyrsky vaati yli 10 ihmisen hengen mm. Tanskassa, Puolassa, Saksassa ja Ruotsissa. Suomeenkin odoteltiin syksyn ensimmäistä kunnon myrskyä, mutta ennen Suomeen saapumista myräkkä laantui selvästi. Näin käy usein, kun myrsky siirtyy lämpimän Atlantin päältä mantereelle, jossa se nopeasti kylmän alustan yllä heikkenee.

Marraskuu:

Supertaifuuni Haiyan. Siinä tämän vuoden järkyttävin säätapahtuma. Kyseessä oli tiettävästi yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista hirmumyrskyistä, jossa mitattiin pahimmillaan 87,5 m/s raivoavia tuulennopeuksia. Ilmanpaine myrskyn silmässä oli vain 890 hPa! Taifuuni aiheutti jopa 6000 filippiiniläisen kuoleman ja satoja tuhansia jäi vaille kotejansa. Erityisen tuhoisan Haiyanista teki sen laajuus, poikkeuksellisen rajut tuulennopeudet ja sen reitti suoraan tiheään asutun saarivaltion yli.

Suomessakin havaittiin yksi 2000-luvun voimakkaimmista syysmyrkyistä. Eino-myrsky oli varsin voimakas erityisesti sisämaassa, missä oli laajoilla alueilla myrskypuuskia. Kovin yksittäinen sisämaan puuska oli Savonlinnan 27,3 m/s. Pahimmillaan toistasataa tuhatta taloutta oli sähköittä. Mallit eivät olleet yksimielisiä Einon voimakkuudesta, ja lopulta myrsky osoittautuikin ennakoitua rajummaksi.

Kuva5: Vuoden 2013 myrskyt painottuivat marras- ja joulukuuhun. Kaiken kaikkiaan myrskyjä oli selvästi tavanomaista vähemmän.

Kuva5: Vuoden 2013 myrskyt painottuivat marras- ja joulukuuhun. Kaiken kaikkiaan myrskyjä oli selvästi tavanomaista vähemmän.

Joulukuu:

Itsenäisyyspäivää edeltävä raju myrsky Länsi-Euroopassa vaati 10 ihmisen hengen ja toi hirmumyrskyn voimalla puhaltavia tuulia Skotlantiin, Tanskaan, Pohjois-Saksaan, Etelä-Ruotsiin ja Pohjois-Puolaan. Pahimmat puuskat havaittiin Skotlannissa: noin 60 m/s. Itsenäisyyspäiväksi Suomi sai myrskyn jäänteet – ensilumi satoi vihdoin eteläänkin, mutta tuulet eivät voimistuneet edes myrskylukemiin.

Perjantai 13. päivä: Seija-myrsky oli miltei yhtä voimakas kuin Eino – puita kaatui sähkölinjojen ja junaratojen päälle, yli 100 000 taloutta menetti sähköt.

Kaiken kaikkiaan säävuosi 2013 on ollut Suomessa mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Peräti kolme lämpimintä vuotta on mitattu 2000-luvun puolella, mitähän tästä voimme päätellä?

Mikä sääilmiö jäi sinulle parhaiten mieleen vuodelta 2013? Olitko itse tyytyväinen kuluneen vuoden sääantiin? Mitä olisit kaivannut enemmän, mitä vähemmän?

Parempaa vuotta 2014!

Kuva1, Kuva2, Kuva4, Kuva5: Markus Mäntykannas

Kuva3: Aleksi Jokela

lähteet: https://theconversation.com/whats-causing-australias-heat-wave-11628
http://en.wikipedia.org/wiki/Typhoon_Haiyan
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Central_Europe_72h_rain_fall_at_2.6.2013_en.png
http://www.weather.com/news/april-ncdc-report-20130515
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vuosi-oli-mittaushistorian-kuudenneksi-lampimin-suomessa/2471458

 

 

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Sää ja luonto, Vuodenajat, Yleistä säästä. Pysyvä linkki.

15 vastausta kirjoitukseen

  1. Jari Kolehmainen sanoo:

    Kiitokset erinomaisen hyvästä yhteenvedosta!

    Itselleni Suomen säävuodesta jäivät mieleen erityisesti kylmä maaliskuu, kuuma kesäkuun alku, kesäkuun raekuurot, mukava kesä, lämmin syksy, marraskuun myrsky ja varsinkin lämmin, lumeton joulu.

    Kirjoittelin itsekin säävuodesta yhteenvetoa:
    http://biologi-jari.blogspot.fi/2013/12/vuosikatsaus-2013.html
    Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

    Hyvää uutta vuotta 2014!

  2. Pasi Matilainen sanoo:

    Markus Mäntykannas, kirjoitat: ”Peräti kolme lämpimintä vuotta on mitattu 2000-luvun puolella, mitähän tästä voimme päätellä?” Melko johdatteleva vihjaus, varsinkin kun meteorologina sinun pitäisi hyvin tietää, että tuosta voimme päätellä aika tarkalleen yhtä paljon kuin siitä, että mittaushistorian kuumin lämpötila 56,7 °C on mitattu Kalifornian Death Valleyssä vuonna 1913 ja kylmin lämpötila -94,7 °C mitattiin Etelämantereella vuonna 2010 tänä vuonna julkaistujen tietojen mukaan.

  3. Markus Mäntykannas sanoo:

    Hei Jari,

    Kiitos kommentista! Sinullahan se vasta hyvä yhteenveto onkin, mielenkiintoista luettavaa!

    Mukavaa vuodenvaihdetta!

  4. Jussi sanoo:

    Kiitos katsauksesta! Jäi mainitsematta, että kevät oli uskomattoman lyhyt, ehkä vain parin viikon mittainen. Sitä tuskin huomasi. Kesä alkoi mielestäni jo helatorstaina etelässä ja kesti syyskuun lopulle.

    Se, että tämä vuosi ei ponkaissut kirkkaasti kärkeen lämpimimpien vuosien listalla, oli aika tavalla maaliskuun ansiota.

    Minusts tämä vuosi on ollut klassinen esimerkki siitä, miten ilmastonmuutos näyttää kynsiään. Meteorologit eivät tätä ”i-korttia” uskalla luonnontieteilijöinä käyttää, mutta onhan tässä vuodessa ollut todella paljon esimerkkejä sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä: peräkkäiset, kahta täysin ääripäätä edustavat talvet, lyhyt kevät, hyvin kuuma alkukesä, suven pitkä kesto, hyvin lämmin syksy erityisen lämpimine joulukuineen ym.

    Kuvaavaa tässä loppuvuodessa on ollut se, että missään vsiheessa ei ole päässyt puhaltamaan kylmästä idästä. Jopa -40: n pakkaset kuukausi sitten tulivat luoteesta/pohjoisesta.

    Markus: kausiennusteissa tammikuu näyttää yhä erittäin lauhalta. Forecan parviajoissa oli näkyvissä, että 10:nnen päivän jälkeen olisi pientä toivoa jäähtymisestä mutta sinnehän on vielä pitkä matka.

  5. Jussi sanoo:

    Minulle tulee mieleen kaksi talvea: 2006-07, jolloin hyvin lyhyt talvi suostui alkamaan vasta tammikuun lopulla, ja antitalvi 2007-08, jolloin talvea ei ikinä tullut etelään. Se oli peräti 5 astetta keskivertoja lämpimämpi. Voisiko se toistua näin pian, Markus?

    Markukselle toinenkin kysymys : suhtaudutko ikinä ennusteisiin tunteella – iloiten, turhautuneena tai peloissaan – vai ovatko ne vain kuivia luonnontieteellisiä ilmiöitä, jotka vain hyväksyt sellaisenaan?

  6. Jari Kolehmainen sanoo:

    Tuo maapallon ”uusi kylmyysennätys” vuodelta 2010 on mitattu satelliitista alueelta, jossa sääasemia ei ole maan pinnalla. Alueella satelliittimittaukset aloitettiin vasta vuonna 2003. Aiemmin olisi voinut olla kylmempiäkin lukemia, jos mittauksia olisi tehty. Tätä ei voi tietää. Kaikkia satelliitin keräämiäkään tietoja ei vielä ole edes analysoitu. Myös vuosilta 2003-2013 voi löytyä vieläkin kylmempi lukeama kuin tuo -93,2 astetta, kunhan kaikki tiedot on tutkittu. Mainittu -94,7 astetta johtunee lämpötilayksikköjen muunnosvirheestä.

    Vastaavasti myös maapallon kuumuusennätys voisi muuttua, jos asiaa tutkitaan satelliittien avulla.

    Satelliiteilla mitataan maan pintalämpötilaa, sääasemilla ilman lämpötilaa 1,5 metrin korkeudelta. Siksi satelliitti- ja sääasemamittaukset eivät ole vertailukelpoisia. Satelliittimittaukset kuitenkin osoittavat, ettei sääasemilla ole pystytty löytämään maapallon kaikkein kylmimpiä eikä myöskään kaikkein kuumimpia paikkoja. Yksittäisiin ennätyksiin on siis turha kiinnittää huomiota.

    Eri tutkimuslaitosten mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta kertonevat kuitenkin jotakin. Vuosi 2013 sijoittunee alustavien tietojen mukaan tuolla listalla sijoille 4-7.

  7. Markus Mäntykannas sanoo:

    Jussi: Totta, voisinpa lisätä kevään lyhyyden huhtikuuhun. Kesä tosiaan tuntui alkaneen kertaheitolla.

    Viime vuosina on ollut mielenkiintoista seurata talvien kylmyysennätyksiä. Vaikka monena talvena ilma on puhaltanut meille kylmimmältä mahdolliselta kantilta itä-koillisesta useita päiviä, toisinaan viikkojakin peräkkäin, ei juurikaan alle -40 asteen olla menty.

    En osaa ottaa kantaa, kuinka lauha (tai kylmä) tästä talvesta tulee kokonaisuudessaan, mutta tietysti todennäköisyys sille, että v. 2008-2009 kaltainen ennätyslauha talvi toistuisi jo nyt, on teoriassa pieni. Aina ei kannata kuitenkaan sinisilmäisesti tuijottaa todennäköisyyksiä. Otetaan esimerkki: etelärannikolla oli v. 2009-2010 ja v. 2010-2011 (loppupuolisko) hyvin runsaslumiset talvet, ja todennäköisyys kolmannelle perättäiselle runsaslumiselle talvelle oli pieni. Pienestä todennäköisyydestä huolimatta myös talvi v. 2011-2012 osoittautui loppupuoliskoltaan melko runsaslumiseksi. Ja yhä pienemmästä todennäköisyydestä huolimatta lunta oli keskimääräistä enemmän myös talvena 2012-2013. Toki täytyy ottaa huomioon, etteivät lumiset tai vähälumiset talvet ole mitenkään kytköksissä toisiinsa – niitä voi olla vaikka 10 peräkkäin, mutta todennäköisyys näin pitkille putkille alkaa olla jo aika minimaalinen.

    Ennusteet aiheuttavat toisinaan hyvinkin suuria tunnelatauksia. Erilaiset ääri-ilmiöt ja voimakkaat sääilmiöt saavat välittömästi adrenaliinin virtaamaan, ja haluaisin aina olla paikan päällä todistamassa, kun jotain mullistavaa tapahtuu. Kesäiset helleaallot, ukkoset ja rajuilmat ovat kaikista mielenkiintoisimpia – niitä on myös jännittävintä ennustaa. Ennusteissa tekisi mieli toisinaan hehkuttaa ja tuoda julki omaa innostusta, mutta se olisi väärin – eihän kesähelteet ja -ukkoset kaikkia innosta, eikä tarvitsekaan. Toisaalta talven lumipyryt ja paukkupakkaset ovat toinen ääripää – niiden ennustaminen saattaa jopa masentaa.

    Kylmyys- ja lämpöennätyksien luotettavuuteen en ota kantaa, mutta ehkä ennemmin tarkkailisin laajan alueen keskilämpötiloja yksittäisiä ennätyslukemia suuremmalla mielenkiinnolla.

    • kylmenee sanoo:

      Vaikka tuuli on tullutkin kylmimmästä suunnasta, niin alle -50°C pakkasiin tarvitaan Suomessa myös stratosfääristä apua suotuisan ilmavirtauksen suunnan lisäksi :
      http://p-martineau.com/ssw-animations/
      vuoden 1999 tammikuun pakkasennätyksessä ole mitään ihmeellistä, sillä se on mitattu ajankohtansa ennätyksellisen SSW:n jälkeen kuten tammikuun 1985 alle -50 C asteen lukemat.

      http://www.cpc.ncep.noaa.gov/products/stratosphere/temperature/archive/10mb9065_1999.gif

      Stratosfäärin äkillinen lämpeneminen (SSW) hajoittaa napapyörteen, mikä sekoittaa ilmanpainekentän sen alapuolella (500 hPa). Sen jälkeen on tuurista kiinni, minne päin kaikkein kylmin ilma napa-alueelta lähtee. Tammikuissa 1985 ja 1999 ne tulivat kohti Lappia. Ennätyksiin vaikuttaa toki myös paikalliset olosuhteet ja mittausaseman sijainti. Ei näitä tapahtumia ole jatkossakaan poisuljettu, vaikka ovatkin harvinaisia. Talven 1985 SSW on myöskin edelleen ajankohtansa ennätyslämpimin.

      http://www.cpc.ncep.noaa.gov/products/stratosphere/temperature/archive/10mb9065_1985.gif

      Viime vuosien napapyörteiden hajoamiset eivät ole tuoneet Lappiin niiden kaikkein kylmintä ilmaa, joten ennätyksiä ei ole hätyytelty. Sellainen on tulevaisuudessa kuitenkin edelleen mahdollista.

      Tuli vielä mieleen Suomen pakkasennätyksestä tammikuulta 1999. Silloin napa-alueen yllä stratosfäärissä vallitsivat poikkeukselliset olosuhteet joulukuun puolivälissä tapahtuneen SSW:n seurauksena. Seuraavan tutkimuksen Summary ja Conclusions osassa sivulla 8 kerrotaan stratosfäärin napapyörteen olleen heikoimmillaan tammikuussa 1999 tuolloin 20 kestäneiden satelliittimittausten aikana.

      http://trs-new.jpl.nasa.gov/dspace/bitstream/2014/17217/1/99-0646.pdf

  8. Marko sanoo:

    Todennäköisyyksistä hiukan. Onko todella niin että edeltävän talven lumisuus vaikuttaa seuraavan talven lumen määrään vai sortuiko kirjoittaja ajatusvirheeseen? Ennen talven alkua todennäköisyys lumiselle talvelle on vaikkapa 25% tai 0,25. Jos tulevan talven lumen määrä ei riipu edeltävän talven lumen määrästä, on todennäköisyys normaalia lumisemmalle talvelle edelleen 0,25, vaikka edellinen tai esimerkiksi kolme edellistä talvea olisivat olleet myös runsaslumisia.
    Käytin tuota lukemaa vain esimerkkinä enkä ottanut huomioon ilmaston lämpenemistä, jonka takia voisi ajatella lumisien talvien käyvän yhä harvinaisemmiksi. Tosin eipä se ilmasto ole tainnut lämmetä tilastollisesti merkitsevällä tavalla yli 15 vuoteen.

    Mukava kooste vuoden säistä! Itselleni jäi parhaiten mieleen raikas maaliskuu mitään sanomattoman talven jälkeen. Kesä tuli minun makuuni vähän turhan nopeasti, mutta kun kesään tottui se oli ihan OK kesä. Nyt mennään sitten harvinaista vuoden vaihteenn lämpöjaksoa, josta saattaa tulla osa erikoisia säämuistoja tai sitten ei.

  9. Antti sanoo:

    Joulun aikaan keskustelin isoäitini kanssa lumettomista jouluista Keski-Suomessa (jokseenkin Jyväskylän korkeudella) ja hän kertoi edelleen muistavansa vuoden 1929 erityisen hyvin. Tuolloin oli tämän vuoden tapaan lumeton joulu, mutta erikoista oli se, että lunta ei ollut satanut koko alkutalven aikana ollenkaan. Liekö ilmamassojen liike ollut samansuuntaista kuin mitä nyt on nähty viime viikkojen aikana?

    Kiitos viime vuoden koosteesta ja hyvää alkanutta vuotta. Tämä on niitä harvoja blogeja, joita jaksaa melko aktiivisesti seurailla.

  10. Jari Kolehmainen sanoo:

    Globaalisti vuosi 2013 voi olla Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan jopa mittaushistorian toiseksi lämpimin.

    Todennäköisyyslaskennan kursseistani on jo pitkä aika. Eikö asia kuitenkin mene seuraavasti? Edellisen talven lumisuus ei vaikuta seuraavan talven lumisuuteen. Jos lumisen talven todennäköisyys on 0,25 (25%) ja on ollut luminen talvi, niin seuraavankin talven todennäköisyys olla luminen on taas 0,25. Jos kuitenkin lasketaan, millä todennäköisyydellä peräkkäin sattuu kaksi lumista talvea, todennäköisyys on enää vain 0,25 x 0,25 eli 0,0625, siis prosentteina 6,25 %. Kolmen peräkkäisen talven todennäköisyys olla luminen on 0,25 x 0,25 x 0,25 = 0,015625 tai ¼ x ¼ x ¼ = 1/64 eli noin 1,6 %.

  11. Jani Alatalo sanoo:

    kyllähän se kylmä maaliskuu jäi mieleen, onneksi ei ihan koko maaliskuuta tarvinnut kärvistellä täällä kotomassa, tulin 6.3 ulkomaanlämpimästä pois.. Huhtikuun lämpimät ja tulvat olivat myös mieleejääviä, vielä enempi Toukokuun helteet joita kesti useita päiviä. Kesä oli jotenkin ihan tavanomainen meikäläisen mieleen ei oikein jäänyt mitään, Syksy oli aika kuiva, Lokakuussa järvet oli ainakin Lapissa ja Oulun alueilla tosi alhaalla, mutta kuinkan kävikään joulukuun lopussa alkoikin sitten tulvat, Lapissa järvet ja altaat on yhä vajaina, ja pysyvätkin kevään tuloon asti.
    Hyvää alkanutta Vuotta 2014 Kaikille!

  12. Markus Mäntykannas sanoo:

    Jari, kiitos sinulle, kun selvensit todennäköisyysasiaa! Juuri tätä hain takaa. Yksittäisen talven lumisuuteen ei vaikuta edellisen talven lumisuus, mutta kun lasketaan peräkkäisten lumisten talvien todennäköisyyksiä, niin minun matikkapäälläni asian pitäisi mennä juuri niin kuin kuvailit.

    Antti, todennäköisesti on ollut länsi- ja lounaisvirtausvoittoinen talvi silloinkin.

  13. Marko sanoo:

    Noinhan se todennäköisyyslaskenta tässä tapauksessa menee. Kun kirjoitin ajatusvirheestä, tarkoitin sitä ehkäpä inhimillistä tapaa ajatella tilanteessa, jossa luminen talvi (0,25) on toistunut jo kahdesti/kolmesti. Kun sitten henkilö syyskuussa miettii seuraavan talven olosuhteita, ajatus joka tuntuu nousevan mieleen ihan itsestään on; ”Ensi talvena ei varmaan ole kovin paljoa lunta, koska tässähän on ollut jo kaksi/kolme lumista talvea peräkkäin.”
    Ajatus runsaslumisesta talvesta tuntuu tässä tilanteessa epätodennäköisemmältä kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Oletuksena tietenkin se, että ilmasto ei ole dramaattisesti parissa vuodessa muuttunut mihinkään suuntaan.

  14. Lars Winberg sanoo:

    Ensin puutun tuohon toteamukseen, että oli kolmas luminen talvi Helsingin seudulla. Omien käyrieni mukaan 2012-2013 oli jo neljäs. Jokaisena Kaisaniemessä ollut yli 0,5 m lunta.

    Selventäisin vielä noita todennäköisyyksiä. Annettuna 25%:n todennäköisyys lumiselle talvelle, kolmen peräkkäisen tn ennen sitä ensimmäistäkään on juuri tuo 1,6%. Mutta jos kaksi on jo alla, niin ennen kolmatta tn kolmelle peräkkäiselle on 25%. Ihan sama vaikka olisi jo viisi lumista peräkkäin, tn että saadaan kuusi peräkkäin on 25%.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.