Viljojen puinti on aikaistunut. Siihen kannattaa tutustua elokuun illan tuoksuilmiönä. Kuva: byrev/pixabay.
Kävin muutama päivä sitten kotiseutuvillani Varsinais-Suomessa ja muistin heti, miksi olen aina pitänyt elokuusta. Tuleentuneet viljapellot maalaavat hämärtyvät illat aivan käsittämättömillä värisävyillä sumujen hiipiessä pikku hiljaa jokilaaksojen alimmista osista vielä pehmentämään näitä kellanvihreitä pastellimaisemia. Pimeys ja sumu kisaavat, kumpi ehtii ensin. Nyt puuttui vain se täysikuu tähkäpäiden päältä, niin, ja tietysti ruislinnun ääni, sallin tässä itselleni viittauksen Eino Leinoon. Viljaa ei vielä puitu, mikä olisi ihmeellisellä tuoksullaan täyttänyt tyynen illan. Nyt se varmaan on jo koettavissa.
Tänään on Laurin päivä. Lauri heittää Jaakon jälkeen toisen kylmän kiven veteen. Lauri on kansanperinteessä hallahousu. En tiedä, miten asia olisi tänä kesänä, kun kaikki vuodentulo on kypsynyt etuajassa, mutta entisaikaan pelättiin Laurin päivän tienoon hallaöitä. Ennen muuta kolme Laurin jälkeistä yötä olivat tärkeitä Laurin rautaöitä. Varsinaista syksyä ei Lauri kuitenkaan vielä aloittanut, sen sijaan kahden viikon päässä häämöttävä Pärttyli (nyk. Perttu, 24.8.) oli jo merkittävä syksyn säiden vaarinoton ajankohta.
Nyt hallat jäänevät lähinnä Lapin asiaksi, sen verran lämpöä ilmassa vielä helteiden häivyttyä on jäljellä. Hallaa ruokkivat pitenevät yöt, mutta paitsi ilmamassan lämpötila, erityisesti pilvet estäessään lämpösäteilyä karkaamasta avaruuteen pitävät hallaa loitolla. Samoin kosteus muutenkin, eli myös sumu pitää yöllistä lämpötilan laskua kurissa.
Suursäätila muuttuu lähipäivien kuluessa selvästi matalapaineisemmaksi. Se tarkoittaa sateiden yleistymistä ja runsasta pilvisyyttä, muttei sulje pois ohimenevästi aurinkoisiakaan päiviä. Päivälämpötilat riippuvat pilvisyydestä ja sateista mutta ovat valtaosassa maata 15 ja 20 asteen välillä, nyt viikonvaihteessa etelässä vielä 20 asteen vaiheilla. Lapissa on pikku hiljaa myös viileämpiä päiviä, ja tietysti sateisimmilla paikoilla voi olla viileämpää.
Huomiseksi sunnuntaiksi paikoin jopa runsaita sateita liikkuu Baltian yli maan itäosaan, varmimmin itäisimpään osaan. Lännessä sateet ovat kuuroittaisempia ja paikallisempia. Pohjoisessa on varsin vähäsateista, laajoilla alueilla poutaista, mutta mentäessä kohti maanantain vastaista yötä Kainuussa ja Koillismaalla voi sataa paljonkin. Maanantaina sateet ovat edelleen maan etelä- ja keskiosassa melko yleisiä. Tiistaina aiempaa paikallisempia sateita saadaan etenkin maan keskivaiheilla, myös Pohjois-Lapissa kasvaa sateen mahdollisuus. Keskiviikkona ja torstaina lounaasta tänne loikkaava matalapaine syvenee Suomen yllä. Tämä tietää sään selvää sateistumista suurimmassa osassa maata.
Ken haluaa uskoa vielä tämänkin jälkeistä tietokonesäämallin laskelmaa, niin varautukoon perjantaina ohimenevästi kuivempaan ja aurinkoisempaan säähän mutta heti sen jälkeisiin sateisiin. Ilmamassan merkittävää kylmenemistä ei kuitenkaan ole näköpiirissä, joten kesäsateista tässä on kyse, ei vielä syyssateista.
Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/maatalous-viljat-kaarinuoli-korvat-87761/
Helteet päättyvät ukkosiin – tälläkin kertaa. Lännestä saapuva viileä ilma ja etelästä virtaava trooppisen kuuma ilma kohtaavat toisensa ja sytyttävät rajavyöhykkeelleen mutkittelevan ukkosrintaman, varsinaisen ilotulitussarjan, josta saamme monet joko nauttia (tai kärsiä) lähipäivinä etenkin Oulun eteläpuolisessa Suomessa.
Joskus ukkosia syntyy ihan vain itsestään tarpeeksi kuumassa ja kosteassa paikallaan pysyvässä ilmamassassa kunhan vain aurinko pääsee lämmittämään tarpeeksi maanpintaa, jotta kohoava ilma saa ukkospilven syntymään.
Ukkospilvi Helsingistä pohjoiseen n. 80 km päässä kesäkuussa 2013.
Tällaisella selkeällä säällä syntyvän ukkospilven tunnistaa helposti tyypillisestä alasimen tai sienen muotoisesta pilvestä, joka syntyy kun tavallinen kumpupilvi alkaa kohota kukkakaalimaisesti kohti yläilmoja auringon lämmityksen vaikutuksesta. Pilvi paisuu niin kauan kuin se kohtaa lopullisen esteensä inversiokerroksen, eli tropopaussin. Tropopaussin kohdatessaan pilvi samalla jäähtyy ja jäätyy yläosastaan ja alkaa leviämään sivusuunnassa kun ylöspäin ei enää pääse. Näin muodostuu ukkospilvelle tyypillinen alasimen muoto ja harsomainen yläosa. Helpoimmin tällaisen alasimen voi bongata järven tai meren rannalta taikka peltoaukealta, josta on esteetön näkyvyys horisonttiin.
Kehittyvä ukkospilvi Pyhäjoella 29.7.2013
Aina ukkospilveä ei kuitenkaan erota paljain silmin, varsinkaan silloin kun ukkospilvi liittyy säärintamaan jossa pilvet estävät näkyvyyden horisonttiin, kuten todennäköisesti nyt lähipäivien aikana. Siinä tapauksessa voi ottaa lisäksi korvat käyttöön. Ukkosen läheisyyden voi nimittäin laskea äänennopeuden avulla, joka kulkeutuu n. 340 m/s. Kolmessa sekunnissä ääni on kulkeutunut kilometrin. Mikäli salaman iskusta on kulunut vaikkapa 30 sekuntia – tarkoittaa se sitä, että ukkosalue on noin 10 kilometrin päässä. Mikäli salamaniskun ja siitä kantautuvan äänen välinen aika koko ajan lyhenee, voi päätellä että ukkosalue on tulossa kohti ja rynnistää ulos ihailemaan tulitusta, tai vetää pois töpselit seinästä ja painua kellariin. Itse ryntäisin ulos!
Ukkosen syntymisen pystyy itsekin ennustamaan. Mikäli näet taivaalla seuraavanlaista palleromaista pilviharsoa, voi ukkonen riehua päällä muutaman tunnin, tai viimeistään 12 tunnin kuluttua.
Taivas ennen 3 tuntia ennen ukonilmaa Helsingissä 7.8.2013
Onko ukkonen osunut jo omalle kohdallesi tänä kesänä? Ihaliletko vai inhoatko ukkosta? Minä rakastan!
Mitenkähän näidenkin pikku söpöläisten käy? Helsingin kaduille voisivat tulla kävelemään, niin saisimme vanhan maineemme takaisin. Kuva: sheilapic76/tunturisusi/Googlen tarkennettu kuvahaku.
Helteisen hiostava on lempikuukauteni alku, huomaan myös näin vuosilomalla. Mutta helteet ovat tämän kesän tässä vaiheessa jo kulunutta kauraa (paitsi uutistyhjiöisessä mediassa), joten viis niistä. Jätän sen aiheen käsittelyn muille, koska helteet eivät itseänikään liiemmin kiinnosta. En valinnut edes onnetonta ammattiani siksi, että himoitsisin helteitä tai jotain muuta säätä erityisesti. Itse asiassa on mielestäni liian kuuma. En halua hikoilla, ehkä siksi saunonkin vain harvoin. Aito vanha savusauna järven rannalla olisi eri asia.
Olin viime torstaina erään radioaseman aamuvieraana. Alkuperäinen idea kumpusi ilmastonmuutoskeskustelusta. Tämä keskustelu kiihtynee viimeistään syyskuun lopulta alkaen, kun IPCC, hallitustenvälinen ilmastopaneeli, julkistaa 27.9. Tukholmassa ensimmäisen osan neliosaisesta viidennestä raportistaan. Tämä ensimmäinen osa on nimenomaan se meteorologia-osa, tai ilmakehän rakenne -osa, varmaankaan esim. valtameriä unohtamatta. Tulossa on siis kansainvälisen tiedeyhteisön, tieteen, viimeisin sana. Uskoahan voi sitten itse kukin ja omalla vastuullaan vaikka horoskooppeihin tieteen tulosten asemesta.
Jo nyt kannattaa aloittaa valmistautuminen ymmärtämään, mistä pian keskustellaan. Ainakin raportilta saattaisi odottaa perusteluita tai ainakin hypoteesejä sille, miksei alailmakehä yhtäkkiä olekaan lämmenyt enää viiteentoista vuoteen – vastoin odotuksia. Jotta ei tarvitse tyytyä median pintapuolisiin ja osin virheellisiin (tämä on empiriaan pohjautuva ennusteeni) pintaraapaisuihin tästä tärkeästä asiasta, suosittelenkin tässä tutustumaan ihan ajan kanssa sivustoon ”ilmasto-opas.fi”. Tuo alhaalla oleva linkki vie suoraan kohtaan ”Pienhiukkaset vaikuttavat ilmastoon”, koska arvelen pienhiukkasten olevan kasvavassa roolissa ilmastonmuutosarvioinneissa. Tässä on roolinsa jopa metsillä, jotka tuottavat puiden ja virkistysarvojen ohella myös pienhiukkasia ilmakehään. Kyseinen opas näyttää olevan niin ikään facebookissa. En siis ala referoida oppaan tietoja tässä. Aina tulee suosia mahdollisimman alkuperäisiä lähteitä, ja netti avaa tässä isoja ovia, kunhan lähdekriittisyys pidetään mielessä. Netissä kun kuka tahansa voi myös kirjoittaa mitä tahansa.
Ylinnä ilmamassa (keskimäärin vähän yli kilometrin lämpötila), sitten sade ja alinna sellaista, millä on yhteys ilmanpaineeseen maanpinnalla. Kuva: ECMWF jäsensivut.
Lämmin sää näyttää jatkuvan Suomessa ainakin ECMWF-säämallin valossa. Tosin paikallisia sateita leviää maan länsiosaan jo sunnuntain kuluessa. Maanantaina näitä voinee bongata lähinnä pohjoisessa, varmimmin Lapissa. Tiistai lienee aurinkoinen poutapäivä. Sateisinta, tarkoittaen jopa runsaita sateita, on torstain-perjantain maissa. Tämän jälkeen ilmamassa Suomessa on hieman aiempaa viileämpi, muta toki vielä aivan kesäinen. Muutosta lähes koko maassa kuvaa aika hyvin oheisessa kuvassa näkyvä Helsingin pluumiennuste. Täällä sateisin päivä on perjantai, mutta suuressa osassa maata jo torstai, ja lännessä ja pohjoisessa paikallisempia sateita tulee jo keskiviikkona.
Kyllä kesällä on mukavaa. Aivan niin mukavaa, että me forecalaiset perustimme Instagram-tilin, johon lataamme kuvia kesästä, sääilmiöistä ja kesänvietosta.
On tosi kivaa katsella kollegoiden kuvia, koska osumme aika harvoin kaikki saman kahvipöydän ääreen kuulumisia vaihtamaan. Meteorologit (kotoisasti metkut) tekevät vuorotyötä. Osa metkuista tekee sääennusteita Maikkarilla, osa Forecan Ruotsin-toimistossa ja loput täällä Forecan toimistossa Espoossa. Instagram-tilin kautta voimme jakaa kesäkokemuksia toisillemme ja vaikka koko maailmalle. Forecan Instagram-tiliä voivat myös muut käydä katsomassa, ja nykytrendejä seuraten kuvia voi käydä myös tykkäämässä.
Forecan Instagram-tilille ladatuista kuvista näkee, kuinka sää vaikuttaa moneen, ja kuinka monelta kantilta säätä voi katsella tai kuvata. Sovimme heti alkuun, että Instagram-tili ei saa täyttyä pelkästään pilvikuvista, vaikka etenkin metkut niistä niin kovin tykkäävät, ja ovathan pilvet tärkeitä säätä ennustettaessakin. No, kyllä sieltä Instagram-tililtä pilviäkin löytyy niin maalta, mereltä kuin ilmasta kuvattuina.
Forecan Instagram-tili #forecaweather
Sosiaalinen media (some) on näinä päivinä kovin tapetilla. Forecaa voi seurata myös Twitterissä ja Facebookissa. Facebookissa aktivoidumme tehokkaammin vasta lomien jälkeen. Tällä hetkellä aika kuluu säitä ennustaessa.
Forecan yli kaksivuotiasta Sään takaa -blogia seuraa säännöllisesti moni uskollinen lukija. Mutta tiedättekö, että Forecalla on blogi myös ruotsin kielellä? Ruotsin-toimistomme metkut kirjoittavat Väderguiden-blogissa myös kiinnostavia sääasioita. Mitkä sääasiat sinua kiinnostavat?
Instagramista: Instagram on maksuton kuvien ja videoiden jakamissovellus, jota voi käyttää Apple iOS- ja Android-laitteissa. Käyttäjät voivat ladata kuvia tai videoita palveluun ja jakaa niitä kaverien kanssa. He voivat myös katsoa kaveriensa Instagramissa jakamia julkaisuja, kommentoida niitä ja tykätä niistä. Instagramia voi käyttää myös web-selaimella kuvien katseluun ja Instagram-tilien selailuun. Kuvien ottamista varten tarvitaan kännykkäsovellutukset.
Jotta jotain voidaan ennustaa, on siitä oltava myös säännöllisiä mittauksia ja havaintoja. Tämä oli nyrkkisääntö jo ennen nykyistä tietokoneaikaa. Miten on asia nyt? Kuva: geralt / pixabay.
Nykyaikainen tieteellinen sään ennustaminen perustuu, tulkoon asia tässä kerratuksi, numeerisiin ilmakehän käyttäytymistä kuvaaviin malleihin. Niille syötetään alkuarvoiksi ilmakehän mitattu ja havaittu hetkellinen rakenne. Tämän jälkeen malli laskee aika-askeleittain ja tietyssä tasavälisessä ja kolmiulotteisessa hilapisteikössä ilmakehän rakenteen muutosta kuvaavia suureita.
Tämä voi kuulostaa täydelliseltä, mutta keskitytäänpä hetki virhelähteisiin, edes suurimpiin, mitä tämä sääennusteiden tuotantoprosessin osa (meteorologit vielä erikseen tulkitsevat mallien tuloksia ja voivat jossain määrin vielä parantaakin niitä sääpalvelun kannalta) kuitenkin sisällään pitää.
Säähavaintoja on vaikeata saada etenkin valtameriltä, jotka sentään kattavat suurimman osan maapallon pinnasta. Ollaan ihan eri maailmassa kuin vaikka asutussa ja teknisesti edistyneessä ja vauraassa Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Satelliittimittauksista saataneen vähitellen apua tähän. Ne ovat eräänlaista käänteisluotaamista, jos luotausasemilla jo vanhastaan tarkoitetaan ilmakehän pystyrakenteen mittaamista ilmakehässä ylöspäin kohoavan kaasupallon varassa kulkevin mittalaittein. Tämäkin luotausasemien verkosto on paljon harvempi kuin maanpintasäähavaintoasemien.
Mainitsin jo hilapisteikön, joka vertautuu ruutupaperin ruutujen leikkauspisteisiin tai kalaverkon solmuihin, kolmessa ulottuvuudessa tietysti. Hilapisteikön hilavälin pienentäminen laskentakapasiteetin salliessa on yksi tapa parantaa sääpalveluiden laatua ainakin tiettyyn rajaan asti. Kuitenkin: jos hilaväli on vaikka kymmeniä kilometrejä, jää sinne väliin silti riittävän pieniä sääjärjestelmiä, joita malli ei edes teoriassa voi osata. Harvasta verkosta menevät siis pikkukalat läpi.
Nyt menen suoremmin tarkoittamaani asiaan – yrittämättä edes mitään seikkaperäistä selostusta ilmakehämalleista ja ohittaen meteorologien mahdolliset tulkintavirheet (vrt. taannoinen koillisen ilmavirtauksen ”hellesekoilu”) sekä sääennusteiden käyttäjien orjallisen puutteelliset tulkinnat pelkistä piste-ennusteista. Erityisesti nyt kesän palautteiden perusteella huomiota on kiinnitetty erääseen asiaan, joka myös on ilmakehämalleissa vaikea asia: rantaviivat eli maa-meri (järvi) -jakauma.
Muistan senkin ajan, kun muuten pisimmälle kehitetystä mallista huomattiin, että siitä puuttui Suomenlahti. Kaikki siis pitää rakentaa ajan kanssa, ja edelleen tarvitaan tässäkin kohtaa työtä. Nyt on Suomenlahti paikallaan, mutta entäs sen ja vaikka koko Itämeren altaan reunat? Saaret, (edes) isot järvet, rantaviiva ylipäätään?
Maa ja meri ovat useimmiten enemmän tai vähemmän keskenään erilämpöiset alustat. Kesäpäivinä näiden lämpötilaero aiheuttaa sopivissa olosuhteissa jopa oman paikallisen tuuli-ilmiönsä, maa- ja merituulen. Mutta myös lämpötilan ennustaminen vaikeutuu tällaisella muutosvyöhykkeellä. Esim. Suomenlahdella, jossa saariston osuus on minimaalinen, jo aivan pieni ero tuulensuunnassa tuo ilman joko kylmältä mereltä tai lämmenneeltä maalta, tai miten päin tuo alustojen lämpötilaero nyt sitten sattuu olemaan.
Tässä ajankin takaa juuri lämpötilan ennustamista näille ongelma-alueille. Ilmakehämalli pitää osaa melko suorastakin rannikosta merenä, mikä vaikuttaa lähellä merta oleviin paikkakuntakohtaisiin piste-ennusteisiin. Tästä johtuvia virheitä voi yrittää nyppiä käsin pois, mutta silti jää tästä johtuvia virheitä.
Toisaalta: myös luonnossa on monessa tilanteessa miltei mahdotonta ennakoida tarkasti meren vaikutusta. Helsingin keskusta on meren ympäröimällä niemellä, mutta siellä on sentään havaintoasema, Kaisaniemi. Sen lämpötilaa vertaamalla vaikkapa Helsinki-Vantaan lämpötilaan voi edes periaatteessa yrittää oppia, kuinka suuri meren vaikutus eri säätilanteissa voi olla.
Ei olekaan sattumaa, että perinteisissä sanallisissa ennusteissa on usein tapana esim. mainita, että ”…, rannikolla on viileämpää” tms. ”Rannikko jää aina suhteelliseksi käsitteeksi, koska joskus esim. kylmä meri vaikuttaa lämpötilaan vaikka 20 kilometriä sisämaahan, mutta rannikkoa lähestyttäessä vaikutus tietysti kasvaa. Ja Suomenlinnassa on vielä erikseen jotain ihan muuta.
Kaunista, mutta aika pala purtavaksi tarkoille lämpötilaennusteille. Kuva: Wikimedia Commons.
Saaret ovatkin ehkä vaikeimpia, koska saaria on pieniä ja suuria. Ja vaikeutetaanpa edelleen menemällä kauneudestaan kuuluisaan Turun saaristoon, jossa näin kesällä moni veneilijä saattaa ihmetellä luonnon ohella vaikka sääennusteiden lämpötiloja. Ja ihmetellä sietääkin, itse asiassa, mitähän siellä vakituisesti asuvat ihmiset mahtavat olla niistä mieltä.
Nyt en enää selitä, miten vaikeaa voi ihan luonnossa oikeastikin arvioida maa-meri -jakautuman vaikutusta, vaan olen sanomassa, että itse asiassa melkein koko saaristo on ilmakehämallissa silkkaa merta, joka siis ulottuu aivan Turun mannerrannoille asti. Jopa Turussa sääaseman siirtyminen nykyiseltä lentoasemalta Artukaisiin toi sen alueelle, joka ilmakehämallissa on helposti liian merellinen kuvaamaan suhteellisen mantereista Turkua kokonaisuutena.
Saariston alueella olevat säähavaintoasemat ovat paitsi harvalukuiset, järjestään merellä, vaikka sitten Airistolla (Rajakari). Mistä sääpalvelu siis edes tietää tarkasti, mikä lämpötila kulloinkin on vaikka Nauvon tai Korppoon pääsaaressa? Utössä on säähavaintoasema, ja toki lähempänä, Fagerholmissa. Mutta totta kai isompi saari lämpenee ihan eri tahtiin.
Jos siis ennusteet näyttävät selvän systemaattisesti kesällä lämpötilaa alakanttiin, ja ollaan meren tai isojen järvenselkien (malleissa ei välttämättä ole oikeita vedenlämpötiloja, vaan oletus voi olla todellista viileämpi) vaikutuspiirissä, kannattaa kokeilla ennustuspaikkakunnan vaihtamista selvästi mantereisemmaksi. Ei kannata orjallisesti tuijottaa vain yhtä ennustuspistettä. Hieman laajempi haku tai haravointi saattaa muutenkin paljastaa lisää tulevasta säästä.
(Kokeilin tässä tekstissä aasinsiltoja tehokeinona)
Ennustekartoilla on ollut jo tälle päivälle monin paikoin tyrkyllä aurinkoa ja helteisiä lukemia, mutta katsoessani ulos ikkunasta totuus on aivan toinen. Taivas on paksun Stratocumulus-pilven peitossa ja lämpötilat ovat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla jääneet yli viisi astetta ennustettuja lukemia alhaisemmiksi. Tänään sentään länsi- ja lounaisrannikolla on paikoin päästy yli 25 asteen ja sää on ollut aurinkoista.
Pilviverho Etelä- ja Itä-Suomen yllä 24.7. Länsi-Suomessa selkeillä alueilla ollut paikoin jo hellettä. (kuva: http://sat24.com)
Aamulla itse kullakin meni sormi suuhun, kun piti ennustaa, kuinka tämänpäiväiselle pilviverholle käy. Repeäisikö se ennen iltapäivää? Kuinka nopeasti sää selkenisi pilviverhon liikuttua etelämmäs? Missä sää selkenee? Monelta sää selkenee? Kuinka korkealle lämpötila ehtii iltapäivällä kohota? Sääasetelma oli hyvin samanlainen kuin tiistaina, jolloin laaja pilviverho pääsi repeämään eteläisen Suomen yltä jo alkuiltapäivästä. Tänään näin ei käynyt.
Vastaavanlaisia sitkeitäkin pilvilauttoja muodostuu helposti koillisvirtauksissa, kun lämpimän ilmakerroksen alle virtaa viileää ja kosteaa ilmaa suoraan kylmältä Vienanmereltä. Muodostuu kaksi ilmakerrosta, joiden rajamaastoon syntyy helposti laaja pilvikatto. Yleensä keväisin ja syksyisin Vienanmereltä puhaltavien koillisvirtausten pilvikatot ovat hyvin sitkeitä, eikä auringonpilkahduksista ole toivoa. Kesäisin aurinko lämmittää kerrosta sen verran voimakkaasti, että pilvet alkavat haihtua iltapäivän kuluessa ja illaksi sää usein selkeneekin.
Suurinta päänvaivaa meteorologeille aiheuttavat pilvilautan koko ja ajoitus; esimerkiksi tänään aamulla oli lähes mahdoton sanoa, missä kohtaa raja tarkalleen kulkee iltapäivällä. Pilvisyydestä riippuen lämpötilassa voi olla näissä olosuhteissa lähes kymmenenkin asteen heittoja: aurinkoisessa säässä lämpötila olisi kohonnut helposti hellelukemille laajalti Etelä-Suomessa, mutta Stratocumulus-pilvikaton alla jäätiin 17…19 asteeseen. Kosteaa ja viileää ilmaa pääsi virtaamaan lämpimän kerroksen alla oletettua pidemmäs länteen, ja pilvilautta jämähti paikalleen. Tätä kirjoittaessani aurinko valtaa alaa kuitenkin pohjoisesta alkaen – esimerkiksi Pohjois-Savo ja Keski-Suomi ovat jo vapautuneet pilviverhosta, joka on matkalla pikkuhiljaa etelämmäs.
Eipä siis välttämättä uskoisi, että ilmamassa on meillä helteistä. Ehkä huomenna uskomme jo paremmin, kun pilviverho vähitellen vetäytyy idemmäs. Perjantaina viimeistään Itä-Suomessakin aurinko näyttäytyy ja lämpötilat pääsevät kohoamaan.
Menivätkö paikkakuntasi ennusteet oikein? Onko pilviverho varjostanut päivääsi vai tuliko helle sittenkin?
***
kuvan linkki: http://sat24.com/zoomloop.aspx?ir=false®ion=eu&lat=61&lon=23
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
