Category: Huomioita säästä

Talven ja syksyn tiukan kamppailun seurauksena  Atlantilla on jälleen kehittynyt komea matalapaine.   Se on lähipäivinä pyyhkäisemässä kokonaisuudessaan Suomen yli tuoden mukanaan sateita ja tilapäisesti lauhempaa ilmaa.  Kunnon matalapaineeseen liittyy aina myös reippaita tuulia ja niin nytkin. Matalapaineen jälkipuolella tuulet yltyvät Pohjanlahdella jopa myrskyksi asti.  Eino-myrskyn kaltaisia puhureita ei kuitenkaan ole luvassa.

 

Tuulisinta on torstai-iltana ja perjantain vastaisena yönä

Tuuli on voimistumassa selvästi jo lauhtumisen yhteydessä, mutta monin paikoin voimakkaimmat tuulet mittaillaan, kun tuuli torstain kuluessa alkaa kääntyä pohjoisen puolelle ja sää alkaa uudelleen kylmentyä.  Läntisillä merialueilla voimakkaimmat tuulet mitataan todennäköisesti torstain puolella, kun taas Itä-Suomessa voimakkaimmat puuskat ovat luvassa vasta perjantaina aamuyöstä.  Näillä näkymin tuulenpuuskat eivät sisämaassa yllä yleisesti yli 20 m/s.  Reippaita puuskia on kuitenkin luvassa ja viime myrskyssä vaurioituneet puut voivat vielä kaatuilla sähkölinjoille vähän heikommassakin tuulessa.  Forecan sivuilla  voi helposti tehdä omat tuuliennusteensa myös sisämaahan, kunhan muistaa yhden tärkeän asian: Tuuli on sisämaassa aina puuskittaista eikä keskituuli kuvaa sisämaan tuulioloja!

Sisämaassa kannattaa seurata vaan puuskatuuliennusteita

Ennen vanhaan tuulen voimaa kuvattiin ns. boforiasteikolla. Se kuvasikin paremmin tuulen luonnetta sisämaassa kuin nykyinen tuulen nopeuteen perustuva tuulen mittaus. Virallinen tuulen mittaus ilmoitetaan aina tuulen 10 minuutin keskiarvona. Merellä tämä keskituuli kuvaakin hyvin tuulen luonnetta. Sisämaassa tuuli on kuitenkin aina puuskaista. Maaston muodot, rakennukset, kasvit ja puut aiheuttavat tuulelle paljon esteitä, joita sen pitää väistellä ja kierrellä. Tuuli muuttuu suuren kitkan ansiosta hyvin pyörteiseksi ja voimakkaimmissakin myrskyissä sisämaassa on hetkittäin täysin tyyntä. Näin varsinkin tuulisissa tilanteissa 10 minuutin keskiarvo vähättelee huomattavasti tuulen tuntua. Ihminen nimittäin kokee sisämaan tuulisuuden juuri puuskien voiman mukaan ja puuskat ne sisämaassa tuhoa tekevätkin eikä  keskituuli. Keskituuli on kuitenkin yleismaailmallisesti valittu tuulen viralliseksi yksiköksi (SI-järjestelmä).

Puuskatuuliennusteita löytyy Foreca.fi – sivustoltamme

Kehitimme puuskatuuliennusteen uudistettuun veneilysääosioomme ja siitä saadun palautteen perusteella olemme tulevaisuudessa tuomassa puuskaennusteet myös yleisten ennusteiden lisätiedoksi. Toistaiseksi puuskatuulet löytyvät veneilysään yhteydestä:

www.foreca.fi/veneilysaa/tuuliennuste/itameri

”Puuskat”-nappula pitää ensin painaa aktiiviseksi ja valita merten sijasta joko ”Maa”- tai ”Kaikki”. Veneilysäästä löytyy paljon muitakin nappuloita, joita voi ihan rohkeasti painella.  Nappuloista on esimerkiksi mahdollista vaihtaa ennustusaluetta tarkemmaksi tai vaikkapa tarkastella tuulia koko Fennoskandian alueella. Veneilysäästä on myös mahdollista seurata tuulihavaintoja merialueilla.

 

 

Enemmän veneilysään eri palveluista voit lukea täältä:

http://blogi.foreca.fi/2012/05/veneilysaa-on-uudistunut/

 

 

 

Elämme tällä hetkellä myrskyjen kulta-aikaa: keskimäärin myrskyjen esiintyvyystiheys on suurimillaan juuri tähän aikaan vuodesta. Onhan tässä jo muutamana päivänä tuuli aiheuttanutkin tuhoja erityisesti läntisessä ja keskisessä Suomessa, mutta yhä ollaan selvästi jäljessä myrskytilastoista. Meillä pitäisi keskimäärin olla 20 myrskypäivää vuodessa, mutta tähän mennessä olemme saaneet tyytyä vain seitsemään. Jos luontoäiti päättää ottaa tilastoja kiinni, niin varautukaa siihen, että joulukuussa myrskyää joka toinen päivä!

Miksi loppusyksystä myrskyää?

Me meteorologit käytämme toisinaan termiä ”barokliininen ilmakehä” puhuessamme keskileveysasteiden, myös Suomen, matalapainetoiminnasta ja säähäiriöistä. Barokliininen vyöhyke kattaa valtaosan pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeasta vyöhykkeestä, johon pääosa Euroopastakin kuuluu. Tällä vyöhykkeellä matalapaineiden syntyminen, erityisesti Yhdysvaltojen itärannikolla, on talvisin aktiivisinta. Barokliiniseen vyöhykkeeseen syntyy siis helposti säähäiriöitä, joita arkikielessä kutsutaan matala- ja korkeapaineiksi.

Merillä on valtava ominaislämpökapasiteetti, ts. ne lämpenevät ja kylmenevät selvästi hitaammin kuin mantereet. Loppusyksystä pohjoisen pallonpuoliskon manneralueet kylmenevät nopeasti, kun taas meret ovat suhteessa lämpimämpiä. Matalapainetoiminta vilkastuu Atlantilla selvästi loka-marraskuun aikana, jolloin eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot alkavat kasvaa suuriksi. Kuvitelkaapa, että pakkasta voi helposti Siperiassa tai Pohjois-Kanadassa olla 40 astetta, kun taas samaan aikaan Pohjois-Atlantti on vielä samalla leveysasteella yli +10-asteinen!

Matalapaineet saavat energiansa lämpimistä merialueista, ja matalapaineiden tehtävänä on tasoittaa lämpötilaeroja pohjoisten ja eteläisten leveysasteiden välillä. Ne kuljettavat vuoroin lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja vuoroin kylmää kohti etelää. Ilman matala- ja korkeapaineita osa pohjolasta pääsisi kylmenemään talvisin huomattavasti nykyistä kylmemmäksi (aurinko ei lämmitä 60°N pohjoispuolella juuri lainkaan!), kun taas samalla tropiikki paahtuisi huonosti lämmitetyksi saunaksi. Mainittakoon kuitenkin, että päiväntasaajan tropiikissa barokliinisiä säähäiriöitä ei esiinny Coriolis-ilmiön (fi.wikipedia.org/wiki/Coriolis-ilmiö) ollessa olemattoman pieni.

Myrskypäiviä on keskimäärin Suomessa eniten marras- ja joulukuussa, molempina kuukausina kolmesta neljään. Tällöin Atlantilla syntyvät matalapaineet pääsevät lämpimän meren yllä voimistumaan usein myrskyiksi saakka ja säilyttävät vielä osan voimastaan iskeydyttyään Suomeenkin. Kovimmat hirmumyrskytuulet kuitenkin usein jäävät esimerkiksi Länsi-Norjan, Tanskan tai Etelä-Ruotsin asiaksi. Kun matalapaine liikkuu lämpimän alustan (merialueet, esimerkiksi Atlantti tai Pohjanmeri) yltä kohti itää kylmemmän alustan eli mantereen päälle, menettää se nopeasti tehonsa. Vaikka Itämeri onkin yleensä alkutalvesta selvästi mannerta lämpimämpi, on se liian pieni ja matala energianlähde ylläpitääkseen voimakkaita myrskyjä.

Hirmumyrskyä Suomessa?

Viime viikolla supertaifuuni, Haiyan, oli vielä kovasti pinnalla. Todennäköisesti kyseessä oli kaikkien aikojen voimakkain myrsky, mitä tulee tuulennopeuksiin. Mutta miten on Suomen kohtalo – voisiko meillä tuuli koskaan yltyä hirmumyrskylukemiin?

Luotettavan havaintoajanjakson, 1900-luvun puolivälin jälkeen, Suomessa ei tiettävästi ole esiintynyt yhtäkään hirmumyrskyä. Mainittakoot, että myrsky on hirmumyrsky, jos sen 10 minuutin keskituulennopeus on yli 32,7 m/s. Lähelle tätä on kuitenkin muutamaan otteeseen päästy: Valassaarilla 25.2.1971, Korsnäsillä 15.12.1975 ja 23.12.1975 sekä Hangon Tulliniemellä 23.1.1999. Kullakin asemalla keskituulen nopeudeksi mitattiin 31 m/s.

On olemassa kuitenkin eräs mysteeritapaus, ja nyt täytyykin kurkottaa aina 1800-luvun loppupuolelle: mitä oikein tapahtui Etelä-Suomessa 28. elokuuta vuonna 1890? Vastausta ei kukaan taida tietää tarkkaan, mutta on viitteitä siitä, että hirmumyrskylukemia olisi voitu tällöin mitata Suomen merialueilla ja hirmumyrskypuuskia mm. silloisessa Helsingissä. Tällöin eteläisessä Suomessa kaatui kymmeniä tuhansia puita ja rakennuksiakin vauroitui. Harmi, ettei havaintoverkostoa ollut 123 vuotta sitten juuri lainkaan, eikä (hirmu?)myrskyä voi vahvistaa.

Uskon kuitenkin, että vielä meikäläisen elinaikana Suomessa tullaan mittaamaan yli 32,7 m/s puhaltavia keskituulia, jolloin ensimmäinen hirmumyrsky voitaisiin rekisteröidä. Ennätyksethän on tehty rikottaviksi!

Myrskyisä vai lempeä loppuvuosi?

Vaikeaa antaa suoraa vastausta tähän, mutta ainakin selvästi viimeaikaista kylmempi marraskuun loppu. Matalapaineiden jatkuva marssi Atlantilta tulee päätökseensä, ja jatkossa niiden reitti tulee muuttumaan. Torstaina etelästä nouseva matalapaine tuo mukanansa kymmenisen senttiä lunta maan keskivaiheille, ja loppuviikko näyttää etelässäkin jo talvisemmalta. Lähinnä etelä- ja länsirannikko pysyttelee vielä niukasti plussan puolella. Lapissa rikottaneen helposti keskiviikon ja perjantain välillä kuluneen syksyn pakkasennätykset, kun selkeillä alueilla lämpötila voi öisin painua -30 asteen tuntumaan.

Kun tässä viime aikoina ovat myrskyt olleet kovasti pinnalla, niin haluaisin esittää teille kysymyksen: onko jokin syys- tai talvimyrsky jäänyt erityisesti sinun mieleesi?

—

kuva: Wetterzentrale.de

Pohjois-Suomen yli itään liikkunut matalapaine toi perässänsä myrskypuuskaisia tuulia. Tuulimittareita on vain siellä täällä, mutta äsken, olisiko tunti sitten, bongasin kotikonstein (olen siis vapaalla) Kuopion lentoaseman metar-sääsähkeestä puuskalukeman 39 solmua. Siis ihan vain hetkittäisen mittauksen, se tuskin edustaa koko päivänä mitattua suurinta puuskaa edes juuri siellä. Tuo 39 solmua on siinä pikkuisen alle 20 m/s, ja Ilmatieteen laitoksen tiedotteista bongasin Rukkasluodon järviaseman (Rantasalmella) mitanneen jopa puuskan 29 m/s. Lehtien uutiskuvista (jotka tietysti edustavat yksittäisiä valikoituja kohteita) näkee, että ainakin puita on kaatunut ja teksteistä, että talouksia on taas kymmentuhatmäärin ollut ilman sähköä.

Puuskatuulten klimatologia, siisesim. se, miten kovia puuskia tietyissä tilanteissa edes keskimäärin on lupa odottaa, ei ole samalla tavalla tunnettua kuin tuulennopeuden kymmenen minuutin keskiarvon. Puuskien systemaattiseen mittaamiseen ja tilastointiinkin on päästy panostamaan sääpalvelun historiamielessä vasta varsin äskettäin. Mutta ”aina” on täytynyt niin olla, että puita kaatuu voimakkaiden matalapaineiden tuulten ja erityisesti tuulenpuuskien vuoksi.

Säävaroitusjärjestelmä (josta vastaa sääviranomainen) on kehittynyt ja mielestäni hyvä, mutta keskimäärin ylireagoiva (seuraa ehkä asian luonteesta ja traditiosta, esim. merisääpalvelussa kovan tuulen varoitus annetaan jo silloin kun ennustusjakson suurimman kymmenminuuttisen kovan  keskituulen arvioidaan toteutuvan kymmenen prosentin todennäköisyydellä), ja varsinkin median tarttuessa varoitustilanteisiin hyvinkin ärhäkkäästi, varoitukset helposti inflatoituvat. Ei enää reagoida, vaikka joskus varautumismielessä omakohtaisestikin pitäisi, kun varoituksia ikään kuin tulee jatkuvasti, eikä sitten mitään järisyttävää tapahdukaan – paitsi joillekuille jossain muualla, jolloin se ei kosketa samalla tavalla kuin itseen kohdistuvat sään hyökkäykset.

Sitten ihan oma perspektiivinsä on siinä, mitä lopulta voidaan tehdä myrskytuhojen ehkäisemiseksi ja mitä ei. Etukäteen ei voi tietää, aikooko juuri se oma pihapuu kaatua oman talon päälle vai ehkä naapurin puu hänen talonsa päälle. Tai sitten ristiin. En yritä vääntää vakavaa asiaa leikiksi, mutta ihan totta: ei niitä metsän puita voi erikseen pystyssä pitää, ne kaatuvat, jos ovat kaatuakseen. Jos sähkölinjoja ei saada kaivettua suurilla kustannuksilla maahan, pitäisi ne linjat säävarautumismielessä avohakata selvästi nykyistä leveämmältä. Ja siitäkös myös vasta riemu nousisi.

Ehkä rakentamismääräyksissä pitäisi olla, että omakotitaloissa pitää olla myös puulämmitteinen leivinuuni ja puuhella, sitä puuta kun sentään vielä on, jopa myrskyn kaadettavaksi. Onko aivan välttämätöntä olla niin riippuvainen sähköstä, voisiko sitä riippuvuutta mitenkään omakohtaisesti pienentää? Tämäntyyppisiä olisivat mielestäni oikeat ja vaikuttavat varautumiskysymykset. Myrskypuuskat kun kuuluvat ilmastoomme.

 

 

Kuvan linkki: http://pegasus.eoc.dlr.de/op_services/fires/modis/t1.131117.0956_143_1KM.jpg

En uskonut, että tästä päivästä voisi tulla vielä marraskuun puolivälissä näin aurinkoinen.  Ennustamani sumupilvi myös etelässä ja lännessä jäi aamuun. Auringon siis täytyy vaikuttaa vielä juuri ja juuri. Omituista ääneenlausuntaako? Lämpimissä ilmamassoissa liian lähellä talvea on se ongelma, että tahtoo tulla päivän kestävää sumupilveä lähelle maanpintaa ainakin ohueksi kerrokseksi. Se olisi sitä myöhäissyksyn harmaata sävyä säässä. Ja kun oikein pukkaa lämmintä, sumupilvikerros voi kasvaa paksuutta, jolloin siitä alkaa tulla tihkusadetta. Sellaista hyvin, hyvin pienipisaraista. Vain sellainen sade syntyy pilvessä niin, että pilvipisarat kasvavat toisiinsa törmäämällä, toinen toisensa sieppaamalla. Ja tämä kaikki tapahtuu lähellä maanpintaa, vain alimpien satojen metrien sisällä. Isopisarainen sade tulee selvästi ylempää ja vaatii syntyäkseen jääkiteitä.

Mutta nyt panee parastaan marraskuun aurinko. Valon tulokulma on erikoinen; aurinko on jo alkuiltapäivästäkin alhaalla ja valaisee talot vain puoliksi. Avarammalla maalla ja vaikka lehdettömässä lehtimetsässä se on parhaimmillaan. Sinne siis heti, kun tämä päiväkirjamerkintäni vain on valmis. Lämpötila on kohonnut täällä etelärannikolla kymmeneen asteeseen, Tampereellakin kahdeksaan ja Mikkelissä seitsemään.

Tässä täytyy käydä niin, että kun ilta lähestyy, sumupilvi tulee taas. Yöllä ja huomisaamuna Lapin yli loikkaa matalapaine. Varmasti siellä jossain myös pyryttää, ja miksei aamulla myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tulisi lumikuuroja. Joka tapauksessa melkoisia tuulenpuuskia matalapaineen jälkipuolella voi odottaa. Täällä etelässä voimistuu jo yöllä länsituuli, joka ainakin vielä iltayöllä ajaa meille aina vain lämpimämpää ilmaa. Saa nähdä, tuleeko sumupilven jatkeena myös tihkua tuulessa.

Huomenna sunnuntaina on aurinkoista. Tuulen heikettyä on Etelä-Suomea myöten illalla, viimeistään maanantain vastaisena yönä, pakkasta. Maanantai muuten on kuin tämä päivä uusiksi: lämmintä virtaa meille taas lounaasta. Jokohan nyt ottaisi sumupilvi lujemmin mittaa auringosta?

Tuo aurinko ja vielä selkeältä taivaalta on tähän aikaan vuodesta aikamoista pikkujoulujen ajan herkkua – niin pilviset ovat marraskuun tilastot. Eipä ole synkkämielisilläkään nyt syksy synkkä paitsi tietysti, jos vielä päänsä vaikka pensaaseen pistävät, jotteivät tätä luonnon alastonta kauneutta näe. Olen iloinen, että auringon ja sumupilven mittelö on tänään näin päin ja ulkoilen pian, vaikka sitten polvi kipeänä klenkkaamalla. Majakkaseuran pikkujoulua odotellessa, se on kohta tuossa parinsadan metrin päässä. Kerrankin  joku tuo jotain lähelle.

Kuvan linkki; http://www.flickr.com/photos/nirak/8195147440/sizes/z/in/photostream/