Category: Huomioita säästä

Vaikka kalenterikuukausi vaihtuikin jo syyskuun puolelle, on suuressa osassa maata vielä meteorologisessa mielessä kesä. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 asteen alapuolelle, voidaan terminen syksy julistaa alkaneeksi, ja näin on tähän mennessä alustavasti käynyt ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Suuressa osassa Lappia terminen syksy alkaakin keskimäärin jo elokuun puolella; tällä viikolla sen kuuluisi alkaa Oulun korkeudella, ensi viikolla keskisessä Suomessa, mutta etelä- ja lounaisrannikolla vasta syyskuun loppupuolella. Myöhäisimmillään kesä on päättynyt esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä vasta 15. lokakuuta!

Suomen yltä kohti etelää lurahtaneen korkeapaineen pohjoispuolella lännen ja lounaan puoleiset tuulet voimistuvat lähipäivinä,  samalla pilvipeite antaa periksi. Torstaista on tulossa viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä valtaosaan maata: pitkästä aikaa mitataan laajalti 20 asteen lukemia, päivän maksimit kipuavat ehkä aina 23 asteeseen saakka.

Keskiviikosta perjantaihin Etelä- ja Keski-Suomessa majailee helleilmamassaa. Keskikesällä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä lämpötila voisi kohota ylimmillään lähelle 30 astetta, mutta syyskuussa auringon säteilyenergia on enää alle puolet heinäkuisesta, ja päivälämpötilatkin jäävät jo viitisen astetta keskikesän lukemia alhaisemmiksi.

Päivitetty 4.9.2014: Tavanomaista lämpimämpi syyssää näyttäisi jatkuvan vielä pitkälle ensi viikkoakin, sillä ilmavirtaukset käyvät lämpimältä kantilta lounaasta tai etelästä. Tämä tarkoittaa Etelä- ja Keski-Suomeen 20 asteen päivälämpötiloja, pohjoiseenkin ajoittain selvästi yli 15 asteen lukemia. Lapissa tosin on hieman epävakaisempaa.

Rannikoilla kesä jatkuu pidempään

Rannikkoasukkaana sain pitkin kesää tottua siihen, että päivät alkoivat heikkotuulisina ja aurinkoisina, mutta iltapäivisin virisi viilentävä merituuli, joka laski rannikkoedustan lämpötilaa useilla asteilla. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä meri alkaa jo olla mannerta lämpimämpi. Itämeri on kauttaaltaan vielä 15-18 -asteinen, ja sen ympäristöään lämmittävä vaikutus jatkuu aina meriveden jäätymiseen saakka. Viime viikkoina lämpimähkö merivesi on voimistanut rannikon edustalla kuurosateita ja otolliset olosuhteet ovat poikineet myös vesipatsaita eli vesistön yllä olevia trombeja.

Lämmin merivesi voi voimistaa syyssateita ja viivästyttää termisen syksyn alkamista rannikkoseuduilla yli viikolla. Suuret vesistöt ovat varastoineet lämpöä kesän aikana ja luovuttavat sitä hitaasti ilmakehään ja ympäristöönsä syksyn edetessä. Syyssateet puolestaan voivat merialueiden yllä voimistua seuraavan mekanismin seurauksena: suuri vedenpinnan ja ilmakehän välinen lämpötilaero voimistaa nousuliikkeitä ja siirtää vedenpinnasta tehokkaasti lämpöä ja kosteutta ylöspäin ilmakehään, missä se lopulta tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sisämaassa puolestaan sateiden voimakkuus pienenee kesäisten kuurosateiden jäljiltä, samoin myös salamointi. Merellä ja rannikoilla salamoinnille on edellytyksiä vielä lokakuussakin.

Lähiaikoina kunnon syyssateista tai -matalapaineista ei ole pelkoa – korkeapainevoittoinen sää jatkuu vielä pitkälle ensi viikkoon.

Tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti voi vaikuttaa syys- ja talvisäähämme

Grönlannin ja Islannin edustalta ja varsinkin Islannin pohjoispuolelta löytyy tällä hetkellä tavanomaista lämpimämpää merivettä. Tällä saattaa olla myös vaikutusta Suomen syys- ja talvisäähän. Erään tutkimuksen mukaan (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-04/iop-wna040114.php) lämmin Pohjois-Atlantti saattaa aiheuttaa suursäätilan jämähtämistä paikoilleen, jolloin tietty säätyyppi jää vallitsevaksi pidemmäksi aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti näyttäisi aiheuttavan negatiivisen NAO-indeksin, mikä tarkoittaa tavanomaista matalampaa ilmanpainetta Azoreilla ja tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta Islannin edustalla, jolloin Manner-Euroopassa on varsin kylmät oltavat ja Välimerellä kaatosateita.

Syksyisin ja talvisin voimakkaiden matalapaineiden ja länsivirtausten syntymistä ruokkii pohjoisen arktisen alueen ja päiväntasaajan välinen suuri lämpötilaero. Mikäli jääpeite hupenee ja merivesi Atlantin pohjoisosassa lämpenee entisestään, voi matalapainetoiminta hiipua. Kauhuskenaarioni: lyhyemmät syksyt, aikaisin alkavat kylmät ja mantereiset paukkupakkastalvet.

Kollegani Petri Takala käsittelee aihetta kattavammin täällä.

Twitter: @markusmanty

 

Päivitetty 4.9.2014: Lämmin sää jatkuu ennakoitua pidempään.

Ilmakehässä ei liiku vain ilmaa, sääjärjestelmiä, pilviä ja sateita, vaan yhtä lailla kaikkea, mikä sinne on joutunut. Joko ihmisen toiminnan seurauksena tai ihan ilman ihmistä. Ns. kasvihuonekaasut ovat maapallon ilmastoon vaikuttaessaan oleelinen asia, mutta merkitystä on myös hyvin erityylisillä, paikallisilla ja jopa välittömästi vaarallisten aineiden päästöillä. Ja erityisesti niiden leviämisellä ja odotettavissa olevilla pitoisuuksilla eri paikoissa. Ilman ilmakehän yhä tarkemppaa mallintamista ei tässä pärjätä. Onnistunut mallinnus ja ylipäätään mittauksiin perustuva tieto puolestaan edellyttävät vankkaa perustutkimusta.

Koneisto tutkia, kehittää malleja ja haaste kertoa vaarallisten aineiden käyttäytymisestä ilmakehässä ovat melkoisia. Päästöt jo yksinään ovat hyvin erilaisia. Jos vaikka ydinvoimala ainoastaan vuotaa, se tuottaa aivan erilaisen saastelaskeuman kuin jos on samaan aikaan myös tulipalo. Tulipalon myötä osa epäpuhtauksista kohoaa korkeuksiin ja jatkaa sieltä kunkin ilmakerroksen olosuhteiden mukaisesti.

Kloorivaunun kaatuminen ja rikkoutuminen ratapihalla tai kesken  kuljetuksen on maanpinnan läheisen ilmakerroksen ääripäätä, koska kloori raskaana pysyy maanpinnan lähellä, kunnes hajoaa. Sade muuttaa laskeumaolosuhteita: puhutaan erikseen kuiva- ja märkädepositiosta. Ilman epäpuhtauksien leviäminen ei ole niin yksinkertainen asia selvittää kuin mitä äkkipäätä voisi ajatella.

Myös tiedottaminen on vaarallisten aineiden leviämisen tapauksessa haasteellista. Muistan aina elävästi sen kerran, vielä Ilmatieteen laitoksen ajaltani, kun läheisessä Sosnovyj Borin ydinvoimalassa oli tapahtunut radioaktiivisten aineiden päästö. Kun tieto asiasta tuli, istuimme juuri Säteilyturvakeskuksen ihmisten antamassa koulutuksessa. Mikä sattuma.

No, tämä tietenkin vain auttaa tapauksen muistamista. Tärkeintä koko jupakassa oli tämän kirjoituksen kannalta se, että jokin iltapäivä- tai muu lehti oli (todennäköisesti) soittanut päivystävälle meteorologille (mistäpä muualtakaan tieto olisi ollut peräisin) ja muotoillut ilmeisesti kysymyksensä niin, että mikä oli tuulen suunta siellä silloisen Leningradin alueella.

Ja kun vastauksesta saattoi päätellä, että siellä tuuli Suomeen päin, niin totta kai se uutisoitiin niin, että ilmavirtaus käy sieltä Suomeen. Meteorologi tuskin vielä tiesi kyseisestä päästöstä mitään. Todellisuudessa päästö ei tullut lähellekään Suomea, koska välissä oli mm. kokonainen säärintama. Kouluttautumismielessä tässä tuli paljon käytännön oppia tiedotuksen vaikeudesta ja löyhin perustein tapahtuvan uutisoinnin seurauksista (paniikinomaisuus, aletaan esim. noutaa lapsia päiväkodista jne.).

Mutta syy sille, että ajatukseni ovat kääntyneet näihin leviämisasioihin, ei ole se, että tulevista tiivistyvistä ja ravakoista kuurosateista on jo kylliksi jauhettu. Ei, vaan se, että Islannissa on taas alkanut purkautua merkittävä tulivuori Bardarbunga. Tosin vielä satoja metrejä paksun jääkuoren alla, mutta jäähän sulaa, jos lämpöä riittää. Tuoreessa muistissa on vielä runsaan neljän vuoden takainen ilmasirkus, jonka Eyjafjallajökullin purkaus aiheutti. Hauskoja muuten nuo islanninkieliset paikannimet.

Tein ripauksen ennakkotutkivaa nettijournalismia. Sen tuloksena laitan tähän perään alkuperäisaineistojen ystäville jokusen linkin mm. järjestelmästä vahtia näitä ilmakehän tuhka-asioita lentoliikenteen näkökulmasta. Maailma on mm. jaettu VAAC-alueisiin, ja Islanti on näissä osa ”Lontoota”, eli ainakin alkupään leviämislaskelmat ovat Englannin kansallisen sääpalvelulaitoksen vastuulla. Suurin osa Manner-Eurooppaa on puolestaan ”Toulouse”´ia.

Hyviä loppukesän sateita.

 

Lontoo:  http://www.metoffice.gov.uk/aviation/vaac

Toulouse:  http://www.meteo.fr/vaac/

Leviämismalleista: http://www.metoffice.gov.uk/research/modelling-systems/dispersion-model

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eyjafjallaj%C3%B6kullin_tulivuorenpurkaus_2010

http://en.wikipedia.org/wiki/Volcanic_Ash_Advisory_Center

Islannin ilmatieteenlaitos: http://www.vedur.is/   (kielen saa myös englanniksi)

 

Kuvan linkki: http://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%89ruption_de_l%27Eyjafj%C3%B6ll_en_2010#mediaviewer/Fichier:Eyjafjallaj%C3%B6kull_major_eruption_20100510.jpg

 

 

Kun asiaa miettii, työni on käynyt läpi valtavan muutoksen viime vuosina. Vielä kolme vuotta sitten teimme MTV:llä kahta erilaista työvuoroa: aamun Huomenta Suomi -vuoroa ja illan uutisvuoroa. Koska vuoroissa työskenneltiin yksin ja aamuvuorolainen lähti kotiin monta tuntia ennen kuin iltavuorolainen saapui paikalle, saattoi kulua useita viikkoja ilman, että näin yhtäkään kolleegaani. Vuoro oli pyhitetty televisiolähetysten valmisteluun, mutta silloin tällöin merkittävien säätapahtumien kohdalla saatettiin antaa haastatteluja radioon tai tehdä jopa sääaiheinen juttu verkkosivuille yhdessä sähketoimittajan kanssa.

Sitten kävi niin, että sään huomattiin kiinnostavan ihmisiä.

No, tietenkään se ei tapahtunut yhdessä yössä. Sääuutisointi lisääntyi vähitellen koko 2000-luvun ajan*. 2010-luvulla sääviihteen määrä tuntuu kohonneen uusiin sfääreihin. Jossain vaiheessa MTV:lläkin huomattiin nurkassa aiemmin kaikessa rauhassa nököttäneet meteorologit.

Nykyään työpäiväni sisältää suuren määrän sosiaalisia kontakteja. Meteorologit työskentelevät nyt kolmessa vuorossa, joten kollegoita tapaa päivittäin ja vaihdamme näkemyksiä ja kokemuksia säätilanteesta. Tällä on ollut mm. se positiivinen vaikutus, että olen viime vuosina oppinut enemmän kuin aiemmalla meteorologin urallani yhteensä. Yhteydet uutistoimitukseen ovat aiempaa tiiviimmät ja teemme paljon yhteistyötä toimittajien kanssa. Radiossa on viikoittain sovitut vakiovierailut, mutta usein pääsee antamaan ääninäytteen muissakin yhteyksissä. Osa sosiaalisista kontakteista on virtuaalisia. On twiittailua, facettämistä, Instagramia ja tietysti myös tämän blogin kirjoittamista. Esimerkiksi Twitteriä ryhdyin käyttämään aktiivisemmin vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta myönnän olevani koukussa. Se on oiva tapa saada kontakti muihinkin kuin vain Forecassa työskenteleviin meteorologeihin. Toisekseen se on kontakti katsojiin ja lukijoihin. Palaute meille meteorologeille tulee yhä useammin sosiaalisen median kautta. Kolmannekseen se on kontakti joukkoon säästä kiinnostuneita ja varsin valistuneita henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan ole ammatiltaan meteorologeja. Heistä löytyy esimerkiksi ukkosbongareita, retkeilijöitä ja purjehtijoita – samaa väkeä on varmaan myös tämän blogin aktiivisimmissa lukijoissa.

Pyöritteleekö siellä joku silmiään ruudun toisella puolen? Onko intoilu sosiaalisesta mediasta poikamaista hätäilyä? Vai onko sittenkin niin, että some-kelkasta pois jättäytyminen on vihoviimeinen virhe? Älkää minulta kysykö, en minä tiedä. Tällä hetkellä Päivän sää -lähetyksellä on n. 500 000 katsojaa ja MTV Sään facebook-ryhmällä 6 700 tykkääjää – noiden lukujen äärellä tuntuu itsestäänselvältä, mihin työpanos kannattaa kohdistaa. Mutta maailma muuttuu ja pian punnukset ovat kenties toisin päin. (Tai ilmaantuu jotain aivan uutta, jonka perään lähdemme silmät kiiluen.) Yhä harvempi lukee säätietonsa sanomalehdestä mutta jo yli 55 000 ruotsalaista katsoo säälähetyksensä Instagramista.

Twitter: @liisarintaniemi

*) Täysin lonkalta heitetty väite, ei tieteellistä pohjaa. Mutta tässä olisi hyvä lopputyön aihe viestinnän opiskelijalle.

Kuvitteellista (tai kuviteltua) yhteisöä (Benedict Anderson, Imagined Communities: Reflections on the origin and spread of nationalism, 1983, teos on myös suomennettu nimellä Kuvitellut yhteisöt, Vastapaino 2007) luodaan ja ylläpidetään niin, että esim. historia kirjoitetaan kansalliseksi ja kirjallisuus niin ikään luokitellaan samasta näkökulmasta. Ja kuinka ollakaan, säätilastot näyttäytyvät perinteisesti ensisijaisesti kansallisina.

Sama pirstottu maailma, ja vain oma kiinnostaa. On me ja muut. Media on voimakkaasti kansallista, mikä tekee vaikeaksi vaikkapa vain eurooppalaisen näkökulman ottamisen eurooppalaisiin asioihin. Jos niitä sitten sen koommin on olemassa; toisaalta sää ja ilmasto ovat lähtökohtaisesti globaalisia luonnonilmiöitä. Näitä karkuun emme pääse, eikä sää tiedä meidän rajoistamme mitään. Tai ei ainakaan välitä niistä. Ydinvoimalaonnettomuudenkin saastepäästöt menevät ihan tuulten mukana. Toki tällöin ainakin tiedetään, kuka saastutti.

No tietysti maapallon ilmaston tutkijat elävät globaalilla tasolla ihan ajantasaisesti, mutta kun tarkastelee, mitä reaktioita vaikkapa pitkä ja komea helleaalto aiheuttaa – ja etenkin, miten media sen ottaa käsittelyynsä, tulee mieleen kaikenlaista. Toki kansallisen sään uutisointi alkaa kansallisesta sääpalvelulaitoksesta, joka vastaa kansallisista säähavainnoista. Siitä, mitä asioita tilastoidaan ja mistä on ollut tapana kiinnostua, ainakin median.

Hellepäiväksi kirjautuu päivä, jonka kuluessa päivän ylin lämpötila kohoaa vähintään 25,1 asteeseen. Ihan sama, kuinka paljon vielä sen yli. Mutta erikoiseksi asian saattaa tehdä se, että pohjois-etelä -suunnassa näin pitkässä maassa ja mantereisuus-merellisyys – eli itä-länsi -jakaumassa näinkin leveällä kaistaleella saattaa hellettä olla pitkään vain jossain osassa ja jossain toisessa osassa ihan muuta. Näin ei pahasti ollut tänä kesänä, mutta kaikki menee hellepäivien määräksi. Ääritilanteessa hellettä on juuri ja juuri vain yhdellä virallisella mittausasemalla, ja hellepäivien listaan se menee siinä missä koko maan kattava kova hellekin.

Ja sitten on kiva näperrellä vaikka juuri näiden hellepäivien lukumäärän kanssa, ja edelleen tietoisena siitä, ettei asialla ole juuri kenellekään tuossa muodossa esitettynä mitään merkitystä. Uskallan sanoa. Jos nyt olemme hellepäivien lukumäärässä perättäisinä päivinä yhteen menoon tasoissa kesän 1973 kanssa, niin riittääkö se vertaamaan näitä tapahtumasarjoja oikeasti? Onko yhdentekevää, olivatko ne aikaisemat putkihellepäivät nipin napin hellettä vai myös näitä ökyhelteitä?

Kiinnostun silloin tällöin kurkistamaan, miten vaikka koko maapallo makaa yhden maan asemesta. Kunkin maan ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta löytyy tai ei löydy ajankohtaista ilmastotietoa erittäin vaihtelevasti. Koska EU-integraation pääroolissa ovat vanhastaan Saksa ja Ranska, vertasin näiden kahden valtion ilmatieteenlaitosten nettisivujen tarjontaa keskenään. Ranskassa (Météo-France) kaikki ajankohtaisilmastotieto on heti kättelyssä maksullista, sen sijaan puhtaita menneen ajan tilastoja on tarjolla aina keskiylängön (Le Massif central) korkeimpia vuorenhuippuja myöten. Opin samalla, miten korkeita ne ovatkaan ja kuinka paljon niillä sataa.

Saksan Deutscher Wetterdienst esittää aina erikseen kuluneen kuukauden sanallisen katsauksen, samaan tapaan kuin täällä meillä Suomessakin on tapana, mutta varsinaista jatkuvaa systemaattista seurantaa (siis sään senhetkisestä kiinnostavuudesta riippumatonta) en ainakaan nopealla vilkaisulla havainnut. Toisaalta vastaan tuli taulukko, joka esitää sääennätykset sääasemittain aakkosjärjestyksessä. Siitä voisi meillä ottaa mallia. Kyse ei siis ole ajankohtaisilmastotiedosta, vaan puhtaista menneen ajan tapahtumista. Jos uusi ennätys tulee juuri tänään, en tiedä, miten nopeasti se tässä taulukosssa näkyy.

Etsivä löytää netistä näköjään myös globaalisia kuluneen kuukauden alueittaisia (ei kansallisia) kommentteja lähinnä epätavallisuuksista. Tällaista toimittaa ainakin USA:n ilmatieteenlaitos. Tätä kirjoitettaessa viimeisin kommentoitu kuukausi on kesäkuu. Oheistan linkin tähän melko mainioon koosteeseen. Netissä kannattaa (ehkä) tehdä muutakin kuin istua ja juoruta facebookissa.

Loppukesä näyttää ja toivottavasti myös tuntuu ihan suomalaiselta normielokuulta, toki jo sen loppupuolelta. Heti sunnuntain jälkeen saamme muistutuksen siitä, miltä elokuinen sateinen matalapainesäätyyppi tuntuu. Jos matalapaine pysyy länsipuolellamme, ovat sateet etelänpuoleisessa ilmavirtauksessa kuitenkin lämpimiä, vaikka päivälämpötilat tietysti ovat sateessa alemmat kuin paisteessa. Vuosilomalaisena otan joka pisaran taivaan mannana tämän ”kesän” jälkeen. Yksi ystäväni sen keksi: Suomessa on nykyään viisi vuodenaikaa. Syksy, talvi, kevät, sahara ja kesä. Kesä on tervetullut.

 

Linkkejä tiedonhaluisille:

http://www.meteofrance.com/climat/france/mont-aigoual/30339001/normales  avautuu näyttämään yhden vuorenhuipun kuukausittaisia keskimääräisasioita. Klikkaamalla ”Relevés” saa kuluvan kuun asioita. Jos haluaa lämpötilojen jälkeen sademäärät, kannattaa klikata vielä kolmatta vaihtoehtoa, jolloin näyttö nähtävästi vasta toimii. Paikkakunta vaihdetaan ylemmän osan harmaasta palkista ”Ville, code postal…”. Ja ihan ylhäältä pääsee ihan eri asioihin kiinnostuksen mukaan.

http://www.wetterdienst.de/Klima/Wetterrekorde/Deutschland/Temperatur/ avautuu paikkakuntakohtaiseen ennätystaulukkoon. Kuukausikatsauksen voi lukea vasemman reunan ”Klima aktuell” -kohdasta. Ja niin edelleen.

http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014  Global analysis. Tutustumisen arvoinen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitteellinen_yhteis%C3%B6

 

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Europa#mediaviewer/Datei:Europe_with_flags.png