Muutama viikko sitten kirjoitin mielenkiintoisesta pilvimuodostelmasta aaltopilvistä. Olen saanut meteorologimme Kristianin lentokaverilta valokuvan aaltopilvestä, joka oli otettu purjekoneesta.
Lisää aaltopilvistä
Category: Huomioita säästä
Sataa, sataa ropisee
Juhannukseen on nyt viikko. Kesä on, kiitos menneiden helteiden ja sen jälkeisten sateiden, jo kunnolla kuoriutunut. Mutta se oikea suvi, sataen se tulee! Aina parempi, jos tulee alas ämmiä äkeet selässä.
Tänäkin viikonloppuna sade peittää paitsi onnellisten jäljet, myös suuren osan Suomea. Pohjois-Lappi taitaa säästyä, ja onhan sunnuntaina aamupuoli etelässä kuivempi.
Mutta se, mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin. Ja kesäsateen jälkeen metsä tuoksuu huumaavalta. Suomi on viileän kesän maa, missä helle on vain tilastojen häirikkö. Peruskesänä sataa. Ja peruskesä on rehevän vihreä, ei kuumuuden kulottama keltainen.
Mielenkiintoinen pilvimuodostelma
Saimme Forecaan sähköpostia mielenkiintoisesta pilvimuodostelmasta:
”Seurasimme saaristossa, Kemiönsaaressa, Lövbölen kylässä aamupäivällä 3.6.2011 taivaanilmiötä joka herätti ihmetystä ihmisissä täällä. Tämä pilvirintama muodostui yllättäen ja aika nopeasti kirkkaalle taivaalle ja täytti nauhamaisena muodostelmana koko taivaan läntisestä horisontista itäiseen saakka. Ilmiö oli taivaalla vajaan tunnin jonka jälkeen se hävisi ja koko taivas oli melko nopeasti täysin kirkas ja sininen sen jälkeen.”
Forecan päivystävä meteorologi Kristian Roine analysoi pilvimuodostelmaa:
”Suomen säähän vaikutti voimakas korkeapaine, jonka keskus oli Tanskan länsipuolella. Korkeapaineessa pilvisyys oli kaikenkaikkiaan hyvin vähäistä. Satelliittikuvissa tämä kyseinen pilvimuodostelma näkyy ulottuneen suunnilleen Rauma-Porvoo-linjalta ja siitä kohti lounaisrannikkoa. Pilvi kuivui pois puoleen päivään mennessä ja liikkui samalla etelään Suomenlahdelle. Pilvi on kumpukerrospilvi (stratocumulus), joka on silmämääräisesti arvioiden 1.5-2.5 kilometrin korkeudella. Pilvessä näkyy olevan terävärajaisia aaltomaisia piirteitä jotka viittaisivat aaltovirtaukseen pilven korkeudella. Aaltovirtauksessa (engl. gravity wave) ilma virtaa täysin laminaarisesti (siis pyörteilemättä), tällöin pilvet saavat linssimäisiä muotoja.
Yleensä aaltopilviä esiintyy vuoristossa ja korkeammalla ilmakehässä, tällöin niistä käytetään myös nimeä mantelipilvi (altocumulus lenticularis). Tässä tapauksessa aaltovirtauksia on ilmeisesti synnyttänyt alailmakehässä ollut erittäin heikko kylmä rintama. Kylmästä rintamasta ei muita todisteita sitten syntynytkään, korkeapaine on tässä tilanteessa kuivattanut ilmakehää niin ettei pilviä tai sateita syntynyt. Radioluotauksista sekä ennustemalleista kylmän ilman virtaus Pohjois-Ruotsista Suomen yli kohti Viroa on kuitenkin nähtävissä.”
Ukkosta ilmassa?
Ukkonen on sääilmiö rajuimmasta päästä. Salama on valtava määrä toistaiseksi kesyttämätöntä energiaa; miljoonien volttien sähköjännitteen purkautumista purkauskanavassa, jonka äkillinen laajeneminen synnyttää jyrinän.
Ukkosta on moni pelännyt pienenä, ja moni pelkää sitä vielä aikuisena. Ukkosen tuhot ovat karkeasti kahdenlaisia. Salamaniskujen ohella voimakkaat puuskatuulet jopa kaatavat metsää laajoilla alueilla.
Ukkosta voi tarkkailla monella tapaa. Ukkospilven voi oppia tunnistamaan, jolloin sen liikettä voi seurata silmämääräisesti, ellei muuta pilvisyyttä ole estämässä näkyvyyttä. Salaman ja jyrinän välisestä ajasta voi laskea salaman etäisyyden, jos tietää äänen nopeuden. Karkea arvio Suomen kesässä on vähän yli 300 metriä sekunnissa.
Ukkosta ei pidä mennä suojaan ympäristöään korkeamman puun alle, samoin tulisi välttää tilannetta, missä on itse se ympäristön korkein kohta vaikka keskellä golfkenttää. Auto lienee yksi turvallisimpia valintoja.
Ukkonen liittyy voimakkaisiin kuuropilviin, joiden kehittymisen ja liikkeen näkee sadetutkan avulla.
Mutta tänä internetin ihmeellisenä aikana voi kurkistaa myös Euclid -nimisen eurooppalaisen toimijan salamanpaikannussivulle. Siellä salamat näkyvät tunnin viiveellä, mutta koska ukkoset liikkuvat pilvien mukana, voi useimpiin tarpeisiin hyvin kuvitella sen puuttuvan viimeisen tunnin tapahtumat. Tärkeimpiä eivät ole yksittäiset salamat, vaan selvät intensiiviset ukkosalueet. Linkki on tässä: http://www.euclid.org/realtime.html
Merituuli viilentää rannikon alkukesästä
Kevään ja alkukesän sääennusteissa kerrotaan lähes päivittäin, kuinka meren viilentävä vaikutus jättää rannikon sisämaata kylmemmäksi. Pelkkä kylmän meren läheisyys riittää viilentämään rantaviivan, mutta kun tuuli käy mereltä koleus leviää pitkälle sisämaahan. Myös tyynellä säällä, tai kun mantereelta käyvä perusvirtaus on heikko, alle 7 m/s, meren ja maan välinen lämpötilaero voi synnyttää rannikolle merituulen, joka kuljettaa pinnan lähellä viileää ilmaa mereltä kohti sisämaata.
Suomenlahdella merivesi on lämminnyt jo yli 5 asteiseksi, mutta perämerellä vesi on vielä jäähileistä. Merenpinnan lämpötila ei muutu päivässä. Sen sijaan rannikolla maanpinta voi lämmetä auringonpaisteessa yli 20 asteeseen. Maan ja meren väliset lämpötilaerot synnyttävät merituulen, jonka taustalla vaikuttava kiertoliike on esitetty kuvassa.
Maan yläpuolella lämminnyt ilma kohoaa ylöspäin ja virtaa merelle, jossa se viilenee, laskeutuu alas ja virtaa merituulena takaisin rannikolle. Mitä suurempi maan ja meren välinen lämpötilaero, sitä voimakkaampi kiertoliike. Merituuli alkaa heikkona aamupäivällä, voimistuen kohti iltapäivää. Aurinkoisessa ja alunperin tyynessä säässä se voi iltapäivällä puhaltaa yli 5 m/s. Heikko merituuli hyytyy rannan tuntumaan, mutta voi parhaimmillaan ulottua kymmeniä kilometrejä sisämaahan. Lämpötilaero merituulen vaikutusalueen ja sisämaan lämmön välillä voi olla jopa 10 astetta.
Olisin halunnut lisätä loppuun tosielämän esimerkin merituulesta, mutta… Tänään perusvirtaus käy lounaasta. Rannikon pari astetta sisämaata viileämmät lämpötilat eivät johdu merituulesta, vaan mereltä puhaltavasta tuulesta.
Lähde: Savijärvi ja Vihma, 2001: Rajakerroksen Fysiikka I, Helsingin yliopisto, Meteorologian laitos
Kesän kynnyksellä taas käväistään
Tätä kirjoitan lauantaina, työpaikalla, ja mietin, mitäkö huomenna tekisin. On sentään vapaapäivä, ja asun riittävän sisämaassa. Sisämaassa? Niin, sillä on merkitystä: meri on vielä niin kylmä, että oli ilmamassa miten lämmin tahansa, mereltä käyvä tuuli on kylmä.
Laadin äsken viiden päivän ennusteen. Sen voi lukea MTV3:n teksti-TV:stä. Se ulottuu ensi viikon puolivälin yli. Koko maata ajatellen poutaisinta ja aurinkoisinta on heti sunnuntaina. Päivälämpötila on maan etelä- ja keskiosan sisämaassa 17…20, Pohjois-Lapissa 10…14 astetta. Lounaanpuoleinen tuuli viilentää rannikkoa, vaikkei mitään voimakasta olekaan.
Alkuviikolla ilmamassa on ensin yhä vain lämpimämpää, mutta jo maanantain kuluessa Suomen yli itään kulkee kuurosadealue ja heti perään tiistaina toinen mokoma, tosin kapeampi. Etenkin maanantaina myös ukkostaa, yleisimmin illemmalla idässä.
Nämä sadealueet ovat kylmiä rintamia, joiden jälkeen sää on varsinkin keskiviikkona sadekuuroisen epävakaista, torstaina lounaassa on jo aurinkoisempaa, siis myös iltapäivän osalta. Päivälämpötilat ovat viitisentoista, pohjoisessa 12…15 ja Lapissa 9…13 astetta.
Tässä siis säävinkkiä kevään koitoksiin. Mahla virtaa jo puissa.