Elämä ja sää – Sivu 13

Kuka pelkää ukkosta?

Kirjoittaja Juha Föhr 6.6.20147.6.2014

Leijaa ei kannattane lennättää ukonilmalla, vaikka Benjamin Franklin teki niin aikoinaan. Kuva: Currier & Ives, New York, 1876 - Public Domain Images. — Leijaa ei kannattane lennättää ukonilmalla, vaikka Benjamin Franklin teki niin aikoinaan. Kuva: Currier & Ives, New York, 1876 – Public Domain Images.

Ukkonen on varmasti meidän luonnonnäytelmistämme rajuimpia. Kesäaikaan ukkonen oikeastaan kuuluu ilmiöön sadekuuro, sen jonkinlaisena jatkeena – tai pisteenä i:n päällä, miten vain. Kun kumpupilvet kasvavat, ja sopivissa ilmakehän olosuhteissa varsinkin korkeutta, niistä voi tulla ukkospilviä. Oleellista on ilman pystysuuntainen liike, jota on sitä helpommin, mitä kylmempää ylempänä ilmakehässä on suhteessa maanpintailmaan. Ylöspäin ilma voi nousta siksi, että aurinko lämmittää maanpintaa, mutta yhtä lailla ilmakehässä voi vain olla kohta, joka suosii nousuliikettä.

No, ei siihen ukkoseen tietenkään pelkkä nouseva ilma riitä, vaan sitten niissä korkeissa pilvissä tapahtuu kaikenlaista; pitää olla yhtaikaa vesihöyryä, vettä ja jäätä, kuten sateen synnyssä ylipäätään, mutta samanaikainen voimakas nousuliike suosii erimerkkisten sähkövarausten erottautumista ja pesiytymistä esimerkiksi pilven eri osiin. Mutta tähänpäs en nyt mene, vaan pidän tapetilla itse ukkosen, syntyi se sitten miten tahansa. Vaikutuksista on nyt kyse. Salaman, vaikka myös jyrinä on osa ukkosen pelottavuutta. Salama on ennen jyrinää ja sen syy, mutta ei liioin salama ole itsessään alku, vaan jo vähän kuvailemanikin kehityksen tulos.

Jyrinän voinee vielä kuulla suunnilleen parinkymmenen kilometrin päästä, olosuhteista toki riippuen, ja vanha konsti selvittää, miten kaukana ukkonen on, on laskea salaman ja jyrinän välinen aika sekunneissa. Kunhan jyrinä todella tulee nähdystä salamasta. Äänen nopeus ilmassa riippuu lämpötilasta, mutta itse käytän tässä karkeaa mutta käytännössä riittävää nyrkkisääntöä 300 metriä sekunnissa. Eli kymmenen sekuntia vastaa kolmea kilometriä.

Kaikki salamat eivät iske pilven ja maan välillä, vaan myös pilvisalamoita on paljon maasalamoiden lisäksi. Salamanpaikannuslaitteiden on määrä rekisteröidä maasalamoita, joista voidaan erottaa, ovatko sähköpurkauksen elektronit liikkuneet pilvestä maahan vai päin vastoin. Tämä ehkä kankealta kuulostava sanavalintani johtuu siitä, että sähkön kulkusuunta ehdittiin määritellä ennen kuin oli selvillä, että siinä tosiolevaisesti liikkuvat elektronit, jotka varaukseltaan miinusmerkkisinä hakeutuvat kohti positiivista sähkövarausta. Mutta en nyt mene salamankaan kaikkiin syvyyksiin, vaan pidetään salama ihan vaan salamana, joka – kuten tunnettua – ”iskee”. Salamaniskuihin menehtyy suoraan myös ihmisiä, joskin muut tuhot ovat vaikutuksiltaan laajempia. Ukonilmojen kovat tuulenpuuskat ovat oma lukunsa, salama ei ole ukkosen ainoa aikaansaannos.

Salama on siis valtaisa sähköpurkaus, vähän kuin sähköhitsauksessa valokaari mutta paljon isompi ja edelleen kesyttämätön energiavara, oikukas ja arvaamaton. Ei kuitenkaan miten arvaamaton tahansa. Koska salama on sähköä, sitä koskevat sähkön luonnonlait. Salamassa sähkövaraus etsii aina kussakin olosuhteissa helpoimman purkautumistien, usein lyhyimmän matkan johonkin sähköä hyvin johtavaan, esimerkiksi metalliin. Auton turvallisuudesta osittaisena ns. Faraday-häkkinä on kai viimeksi keskusteltu siinä yhteydessä, että mitäs jos autossa onkin muoviosia korvaamassa ennen metalliosia. No, pääasia, ettei luule auton ainakin suhteellisen turvallisuuden johtuvan kumipyöristä, vaan ihan muusta. Kumisaappaitahan jotkut ukkospelkoiset jalkaansa ukonilman uhatessa kiskovat…

Jos on sellainen tunne, että haluaa jotenkin ihan oikeasti suojata itseään tai vaikka kotiaan salamaniskujen varalta, kannattaa ehkä harkita jopa ukkosenjohdattimien asentamista. Etsin ja löysin asiaan liittyvää nettikirjallisuutta, jonka kimppuun nyt usutankin teidät, rakkaat ja ainakin ukkospelkoiset lukijani. Ostetaan sitä hölmömpääkin mielenrauhaa, joten miksei salamalta suojautumistakin voisi harkita. Tässä ainakin alkupaloiksi.

http://www.tukes.fi/tiedostot/sahko_ja_hissit/faq/ukkossuojaus.pdf

http://tieku.fi/kysy-meilta/auto-suojaa-tehokkaasti-salamaniskuilta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Faradayn_h%C3%A4kki

http://yle.fi/uutiset/ukkosenjohdatin_suojaa_salamalta/5397343

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Blitzableiter#mediaviewer/Datei:Benjamin_Franklin_Lightning_Experiment_1752.jpg

Vuoden 2013 sää kuvin

Kirjoittaja Tiina Asula 7.1.2014

Perustimme viime toukokuussa Forecalle Instagram-tilin* [@forecaweather), johon ryhdyimme keräämään valokuvia säästä ja säähän liittyvistä asioista. Kun Markus viimeisimmässä blogikirjoituksessaan analysoi viime vuoden sääilmiöitä, niin minä puolestani selailin Forecan Instagram-kuvia.

Ajatukseni siirtyivät kesään, syksyyn ja alkutalveen. Harmaana, sateisena tammikuun päivänä on mukava muistella, millaisessa säässä viime vuotta vietettiin. Kuva-analyysini viime vuoden säästä ei ole tieteellinen. Pikemminkin voisin kuvailla metodiani tunteelliseksi.

Alkukesä oli yllättävän lämmin. Jo kesäkuun alkupuolella lapset leikkivät vesileikkejä.

Kesällä oli myös paljon pilviä, niin pouta- kuin ukkospilviäkin.

Olimme etukäteen sopineet, että kaikki kuvat eivät saa olla pilvistä, mutta minkäs meteorologi pilvilleen voi.

Pilvet kun ovat meteorologiassa niin kovin tärkeitä.

Kesää vietettiin maalla, merellä ja ilmassa. Ulkona vietettiin aikaa ystävien tai perheen parissa, kotimaassa ja ulkomailla.

Aurinko nousi ja laski usein.

Syksykin oli leuto, ja lunta on saatu odottaa Etelä-Suomessa pitkään. Alkutalvi ja tammikuu ovat olleet harmaita. Tuntuu, kuin olisimme pilvessä aivan koko ajan. Ainoat lumet täällä Helsingissä löytyvät kauppojen ikkunoista.

Mutta nyt, ehkä jo tulevana viikonloppuna, lunta saattaa tulla myös Etelä-Suomeen ihan rannikolle asti. Kylmää ainakin pitäisi olla.

Kaikki tämän blogikirjoituksen kuvat ovat nähtävissä myös Forecan Instagram-tilillä. Forecan Instagram-tiliä voi seurata osoitteessa: @forecaweather

*Instagram on maksuton kuvien ja videoiden jakamissovellus, jota voi käyttää Apple iOS- , Android- ja Windows-laitteissa. Käyttäjät voivat ladata kuvia tai videoita palveluun ja jakaa niitä. Käyttäjät voivat myös katsoa seuraamiensa Instagram-tilien jakamia julkaisuja, kommentoida niitä ja tykätä niistä.

Hidasta hivutusta kohti kylmempää, mutta se on vain suunta, ei lopputulos

Kirjoittaja Juha Föhr 27.12.201327.12.2013

Joulusta jo päästiin, tosin minulla se meni enimmäkseen töissä eli sangen rattoisasti. Vaan vielä riittää ainakin pyhiä ja niiden aattoja, sattuuhan vielä uusivuosi keskelle viikkoa ja loppiainen maanantaille. Joulunaika jatkuu. Uudenvuodenaaton tinanvalanta ja muut taiat vasta odottavat. Uudenvuodenpäivän aamurusko tietää pyryistä talvea. Ja ”jos loppiaisena sataa lunta niin paljon, että hiiren jäljet peittyvät, niin sinä vuonna ei tule lumesta puutetta” (Jämsä). Joulurauha päättyy oikeastaan vasta Nuutin päivänä, joka tosin on vuodesta 1708 ollut meidän almanakassamme 13. tammikuuta aiemman 7.1. asemesta.

Kansanperinne myös vanhoine sääenteineen voi täyteläistää viivoja, joilla piirrämme tiettyä ajankuvaa ympärillemme ja mieleemme. Saamme ajallista ulottuvuutta irrottamaan itsemme liian vahvoista siteistä tähän hetkeen ja vaikka työkiireisiin. Jokaisesta vuoden päivästä ja viikosta tulee moniulotteisempi. Ilmakehä esimerkiksi tekee juuri niin kuin tekee, ja sään seuraamiseksi ja ennustamiseksi on toki oma viritteistönsä itseään toistavine elementteineen ja puhuvine päineen. Variksenpelättimiä. Minäkin olin kerran sellainen. Nyt olen varis. Variksen raakunta aamuisin tietää huonoa ilmaa.

Kun on näin lauhaa, voi sää enää muuttua käytännössä vain yhteen suuntaan. Tai ainakin jokainen yhtä lauhana jatkuva päivä tekee tilanteesta aina vain poikkeuksellisemman. Eniten luonnossa tapahtuu lämpötilan laskiessa pakkaselle. Ei esim. helleraja aiheuta yhtään mitään, kunhan vain tuijotetaan lämpömittareita hullunkiilto silmissä. Celsiusasteikon nollaraja puolestaan on jo niin määritelty, että siinä lämpötilassa puhdas vesi jääty tai sulaa. Seuraukset esim. maanteillä voivat olla jopa dramaattisia. Tässä mielessä sää muuttuu maan pohjoisosassa jo ennen vuodenvaihdetta: pakkastalviseksi, pois suojasäästä.

Uudenvuoden yönä pienehkön matalapaineen lasketaan kulkevan Pohjois-Pohjanmaan yli itään. Viimeistään sen jälkipuolella myös maan keski- ja itäosassa alkaa olla nollakeliä tai heikkoa pakkasta. Lounaassa kaikkein lauhin sinnittelee pisimpään, ja lounaisarannikolla voi olla suojaa vielä ties kuinka pitkään. Ei kuitenkaan enää useita lämpöasteita. tällä säällä on varaa muuttua kylmemmäksi, eikä se silti vielä siitä varsinaisesti kylmäksi muutu, jos kylmällä tarkoitetaan tilastollisesti kylmää eikä sitä, että talven tilastonormaali on itsessään monen mielestä kylmää säätä. Talvihan on tietyssä mielessä aina kylmä.

Sään pienikin kuivahtaminen sillä seurauksella, että pilvipeite helposti ohenee ellei peräti rakoile, selkeistä päivistä puhumattakaan, johtaa helposti paljon isompaan muutokseen tienpinnalla, joka pakkaselle mennessään jäädyttää pinnallaan olevan mahdollisen kosteuden. Tai kun pakkastienpinnalle virtaa lauhaa ja usein kosteampaa ilmaa, liukkautta tuo puolestaan kuura. Suolattujen pääteiden ja muiden tieosuuksien, myös jalankulun alueiden, välillä voi olla iso ero. Pääteitä koskeva kelitiedottaminen painottuu usein pääteihin. Liukkaus tullee vähitellen myös etelän vieraaksi.

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Slippery_when_wet_icon.jpg

Se vähän laajempi, ei kylmästi sotaisa, talveen katsova marraskuinen mietelmä

Kirjoittaja Juha Föhr 23.11.201323.11.2013

Jopa Sputnik-koira Laika saadaan helposti kurkistamaan myös sään takaa. Kuva: historybyzim.com

Tässä vaiheessa marraskuuta, maanantaina jo Kaisan eli Katariinan nimipäivänä, vanhana Katariina Alexandrialaisen muistopäivänä, on jo lupa tähyillä tulevaa talvea. Siis tulevina maanantaina ja jouluna tulisi olla samanlainen sää. Ja koska näin ei aina käy, on jo ammoin tajuttu, että näille pikku enteille on hyvä kehittää vastapari, ihan toinen tieto tulevasta: Kun Kattina kapsaa, niin jouluna napsaa (vesisade), on kansanperinnettä tallessa Jämsästä. Kaisan päiväksi on yleisesti odotettu lauhaa, oikeastaan suojasäätä. Koska näin ei tällä kertaa käy, lienevät taas maailmankirjat nurinniskoin. Alamäki taisi alkaa siitä tunnetusta Sputnikista, joka sotki säät, mutta toi lopulta internetin: sen verran Amerikka tuosta idän ilotulituksesta säikähti. Kannatti laukaista, vaikka tähtien sota toi vararikon. Ja missä hangessa tarpoisi sääpalvelu ilman satelliittikuvia ja kehittyneitä tietokoneyhteyksiä? Mitä, etteikö säätä muka saa sotkettua mihin tahansa ja etteikö kilpavarustelukin voi saada jotain aikaiseksi…

Rakas lukijani, toivottavasti et pysynyt kärryillä, sillä silloin loputtomat matalapaineet, vaihtelevat pilvisyydet ja poudat ovat juuri kuin sinulle tehtyjä. Teen tietoisen irtioton arjesta ja olen monimutkaisempi. Eikä näytä talven tulokaan olevan niitä yksioikoisimpia asioita – ainakaan tänä vuonna ja tietysti tänne vetelään etelään, missä asun. Minäkin olen vetelä ennen kuin paukkupakkasessa vasta kangistun. Kylmiä ilmoja on hivuttautunut vähän niin kuin Suomelta salaa vielä paljon etelämmäksi kuin missä Suomen etelä on. Keskisen Välimeren alueella on jo jonkin aikaa ollut matalapaine eli kuurosateisen sään alue. Ilma ei siellä ole ollut suomalaisittain kylmää, tietenkään, mutta ylemmässä ilmakehässä suhteellisen kylmää vastakohtanaan lämmin Välimeri. Vielä tämän viikonlopun yli tilanne on samankaltainen. Tähän mennessä Sardiniassa on tulvinut, Kreikkaa ovat riepotelleet ukonilmat (kuinkas muuten), Ranskan kaakkoisosan vuoristoisilla alueilla on koettu lumikaaos ja Italiassa lunta on satanut marraskuulle harvinaisesti Toskanaa myöten, pohjoisen alppilaaksoista puhumattakaan.

Myös meille virtaa pian luoteesta ihan oikeasti kylmää ilmaa, jonka tuuli kuitenkin pitää liikkeessä eli sekoittaa eri ilmakerroksia. Sunnuntaista alkaen etelässäkin on pakkasta, mutta ensin varovasti aste tai pari kolme. Aurinkoisinta (jos marraskuun säästä nyt kannattaa moista määrettä käyttää, mutta selkeintä ainakin) on maanantaina, idässä vielä tiistainkin puolella. Maanantaina luoteistuuli hidastaa pakkasen kiristymistä mutta tekee siitä sitäkin purevamman, etenkin kun ilmiöön ei ole vielä tänä syksynä kunnolla totuttu. Päällepantavansa kannattaa miettiä kahdesti. Ilmavirtauksen heikettyä pakkanen voisi olla kireintä tiistaiaamua kohden, kunnes lännestä lähestyvät sateet nostattavat edellänsä lauhemman lounaistuulen.

Keskiviikko ja torstai ovat etelässä paluuta suojasäähän, ja sitten on taas uuden talvisemman yrityksen vuoro. Sateita on keskiviikon ja torstain maissa liikkeellä useitakin, ja saa nähdä, onko lopputulema niistä jo valkoinen maa myös etelässä vai ei. Pakkasen merkkejä voi itse kukin tarkkailla vaikka näin: ”Jos pikku lintuja, talwen tullessa, kokoontuu parwittaisin mettistöön, puihin ja pensaisiin, niin aawistetaan pakkasta” (Talon-pojan sää- eli ilma-kirja, taikka Tarpeellisia tietoja maanwiljeliöille ilman-muutteista. [Turku]: [Frenckell], 1848, sivu 12. Teos on suomenkielinen versio alunperin Saksassa vuonna 1508 ilmestyneestä sääkirjasta Die Bauernpraktik. Suomenkielisenä se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1773 Tukholmassa.)

Lähteitä:

Kustaa Vilkuna. Vuotuinen ajantieto.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Katariina_Aleksandrialainen

http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/index.php?pagename=teokset-nimio&set=1416

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sputnik-ohjelma

http://fi.wikipedia.org/wiki/ARPANET

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ronald_Reagan#T.C3.A4htien_sota

http://fi.wikipedia.org/wiki/Internet

Kuvan linkki: http://www.historybyzim.com/2011/08/laika-space-dog/

Martin matalaa odotellessa

Kirjoittaja Juha Föhr 9.11.20139.11.2013

Myrsky- ja tyrskybongarit ehtivät vielä kytikselle maan eteläisimmän osan rannikolle. Kuva: aviking / panoramio Google maps.

Hämärtyvä Martin päivän aattoilta. Yövuorojen välinen ihmettelypäivä. Illalla myöhään, viimeistään yöllä, sataa – Martinpäivän ja samalla isänpäivän aamuna jo maan keskiosaa myöten. Minun mielessäni vuosi on ympyrä, jonka kaarelle taas sijoittelen itseäni ja tätä elettävää päivää. Myös tulevia aikoja. Marraskuun väri on hyvin tumma, mutta lähes pimeydestä kuultaa punaruskeita sävyjä. Ehkä tämä on tapaa muistaa asioita. Eihän kuukausilla pitäisi oikeasti värejä olla, mutta niiden tuomilla mielikuvillapa on.

Isänpäivää pidän varsin uutena kauppiaiden keksintönä pidentää joulumyyntisesonkia alkupäästä, en siis edes tasa-arvokysymyksenä eli äitienpäivän vastineena. Pyhän Martin muistopäivällä sen sijaan on pitkä ainakin länsieurooppalainen kulttuurihistoria. Missäköhän vaiheessa on mahdollisesti myös Martin hanhen syömisen vakiintuminen meillä tänä kyseisenä loppusyksyn juhlapäivänä? Voisiko se mennä niin, onhan taannoinen halloweenkin tulollaan omalla tavallaan.

Kulttuurilainoja, vähän niin kuin sanat ja ilmaisut kielessä. Kun nälkä kasvaa syödessä, täytyy supertaifuuneista kai tulla ilmastonmuutoksen myötä ensin hypertaifuuneita ja hyperhurrikaaneja. Superhellekin jo koettiin kesällä. Ensi kesänä sen pitää olla jo hyperhelle, jos se menee markettien logiikalla. Mutta kun nälkä yhä vain kasvaa, menettävät aiemmat prefiksit joka tapauksessa lopulta tehonsa. Sitä varten ovat olemassa etuliitteet mega-, giga-, tera- ja niin edelleen. Minä söisin ennemmin vaikka sitä hanhea Martin päivän pöydässä.

Tänä vuonna Martti tuo tullessaan matalapaineen. Ei lajissaan ensimmäistä eikä viimeistä, mutta tähän aikaan vuodesta näihin helposti liittyy myös myrskyä merellä ja puuskatuulia syvälläkin sisämaassa. Jos matalapaineen keskus liikkuu maan keskiosan yli koilliseen, ovat kovimmat tuulet sen kulkusuunnassa oikealla reunalla. Maan eteläosassa sää siis menee lounaistuulisimmaksi. Toinen yleinen paikka tuulla vähän enemmän on matalapaineen jälkipuoli: länsirannikko saa voimistuvan luoteis- tai pohjoistuulen. Sadetta tämä ilmapyörre tuo myös, ja saa nähdä, sataako etenkin matalan jälkipuolella myös lunta ja räntää ja kuinka etelässä.

Maanantain maissa on ohimenevästi kuivempaa ja selkeämpää. Maanantaiaamua kohden maan länsi- ja pohjoisosassa ollaan pakkasella, Länsi-Lapissa kymmenisenkin astetta. Maanantai-illasta alkaen viimeistään on Itä-Suomen vuoro mennä hieman pakkaselle. Lännestä puolestaan lähestyy jo seuraavia sateita, ja ennen niitä voimistuu taas lauha etelätuuli. Ajokeli siis saattaa sunnuntain-maanantain maissa mennä maan keskivaiheilla huonoksikin, mutta talven tulosta ei vielä ole kyse.

Kuvan linkki: http://www.panoramio.com/photo/7254636

Kalijamikko, uveavanto ja iljanne – oletko kuullut näistä säätermeistä?

Kirjoittaja Aleksi Jokela 6.11.20138.11.2013

Työstimme työkaverini kanssa Maikkarilla sääaiheista nettiuutista lähestyvästä myräkästä ja pohdiskelimme, että olisi mukava käyttää välillä jotain toisenlaista nimitystä – on tylsää aina käyttää samaa myräkkä-sanaa. Toinen työkaverini ehdotti, että käyttäisimme nimitystä myteri, joka tulee ilmeisesti jostain Karjalan suunnalta.

Tutkiessani netistä myterin alkuperää, törmäsin vieläkin erikoisempiin ja hauskempiin, eri puolella Suomea käytettäviin säätermeihin, joista suurimmasta osasta en ollut kuunaan edes kuullut. Päätin koota tähän löytämiäni hauskimpia ja erikoisimpia säätermejä. Oletko itse kuullut näistä termeistä? Ilmiantakaa arvon lukijat ihmeessä muitakin jos tulee mieleen!

Kalijamikko – Liukas jäinen tie (sanonta peräisin Oulusta)

Kaljamo/kaljama – Liukas jäinen keli

Iljanne – Liukas jääkerros

Mukulakivien päällä oli iljannetta Tallinnassa 3.2.2008.

Uveavanto – Vaarallinen paikka jäällä, jossa vesi on syövyttänyt jäähän avannon, jonka päälle on satanut lunta.

Kirsi – Tarkoittaa samaa kuin routa

Tiera/tilsa – Hevosen kenkään muodostuva lumi/jääpaakku

Holotna – Kylmän kalsea sää (sanonta tulee venäjän kielestä)

Kaivopuistossa oli holotna sää 2.3.2013. — Kaivopuistossa oli holotna 2.3.2013.

Suppo – Supolla tarkoitetaan virtaavassa alijäähtyneessä vedessä muodostuvia jääkiteitä. Jääkiteet voivat tarttua uoman pohjaan pohjajääksi tai vesirakenteisiin haitaten veden kulkua.

Lumihome – Luonnossa esiintyvä yleinen homesieni.

Vitilumen synonyymeja: hiere, höyty, nattura, sarvijauho,kropo, ryöppy, hyhmä, ypyli, höttö, kitkalumi, pakkasensiemen, siukale ja puuterilumi

Olisiko mukava kuulla esimerkiksi TV-meteorologin suusta perinteisien säätermien sijaan tällaisia erikoisempia nimityksiä? Voisin kertoa liukkaalla säällä esimerkiksi näin: ”Kaljamat voivat aiheuttaa kaatumisia erityisesti lauantain vastaisena yönä!”

Kuvat: Aleksi Jokela

Lähteet:

http://peda.net/veraja/jyvaskyla/palokankoulu/ymparistokasvatus/globe/saa-lumi-jajaasanastoajasanontoja

http://urbaanisanakirja.com/