Author: Markus Mäntykannas

Viime aikoina olemme saaneet kuulla varsin monotonosia sääennusteita: tavanomaista lämpimämpää ja aurinkoista kesäsäätä on ollut tarjolla, vaikka kalenterin puolesta pitäisi olla jo selviä syksyn merkkejä ilmassa. Shortsi- ja t-paita -sesonkini on tänä vuonna jatkunut poikkeuksellisen pitkään – jo neljä kuukautta! Kiistatta terminen kesä onkin paikoin ollut poikkeuksellisen pitkä maan pohjoisosassa, jossa se ei kaikkialla ole vieläkään päättynyt, vaikka tilastojen valossa tällä viikolla termisen syksyn pitäisi alkaa jo Salpausselän korkeudella. Pitkittyneestä kesästä ja vähäsateisuudesta saammekin kiittää sitkeää Länsi-Venäjän korkeapainetta, joka on pakottanut viileämmät ilmat ja sateet Länsi-Eurooppaan pumpaten meille samalla varsin lämmintä ilmaa aina Välimereltä saakka.

Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. On aika kaivaa taas kaivaa esille lämpimämpää puettavaa, sillä säätyyppi muuttuu lähipäivinä selvästi. Onhan jo aikakin! Färsaarilla on matalapaineen keskus, josta irtaantuu nopeasti liikkuva ja syvenevä osakeskus Itämeren eteläosaan. Yhdessä nämä voimistavat tuulia jo selvästi alkuviikolla. Keskiviikosta tulee tuulisin päivä ja kyllä silloin läntisillä merialueilla on potentiaalia ihan myrskypuuskillekin. Tähän mennessä syyskuun kovin yksittäinen tuulenpuuska on ollut vaisuhko 15,0 m/s Bogskärillä ja tämä ylitettäneen helposti lähipäivinä. Lisäksi maan etelä- ja länsiosaan on tyrkyllä länsinaapuristamme sateita. Keskiviikon jälkeen sateita on tiedossa ainakin Etelä- ja Länsi-Suomeen. Lämpötila kuitenkin pysyttelee aluksi keskiarvojen yläpuolella, ajoittain lähellä 20 astetta poutaisilla alueilla. Varsinainen muutos syksyisempään suuntaan voi saapua meille viikonloppuna tai viikonvaihteessa, jolloin uusimpien malliennusteiden mukaan päivälämpötilat jäisivät pohjoisessa jo alle 10 asteen ja etelässäkin mentäisiin alle 15 asteeseen. Samalla yöpakkaset yleistyisivät.

Harvinaisen vaisu hurrikaanikausi

Myrskymatalapainetoiminta on tuntunut jarruuntuneen koko pohjoisella pallonpuoliskolla loppukesän ja alkusyksyn aikana. Kauden ensimmäistä hurrikaania, Humbertoa, saatiin odotella miltei poikkeuksellisen pitkään. Se voimistui trooppisesta myrskystä hurrikaaniksi Kap Verden länsipuolella syyskuun 11. päivä. Mikäli näin olisi käynyt päivää myöhemmin tai ei ollenkaan, olisi hurrikaanikausi startannut myöhemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Muutamiakin teorioita on esitetty syiksi vaisulle hurrikaanikaudelle. Todennäköisimpänä teoriana pitäisin tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta läntisellä Atlantilla. Normaalisti puhutaan ns. Azorien korkeapaineesta, mutta nyt voitaisiin lisätä termiin myös Bermuda: ”Azorit-Bermuda -korkeapaine”. Ilmanpaine on pysytellyt siis tavanomaista korkeampana myös Bermudan ympäristössä ja osittain Karibiallakin. Alailmakehässä tämä on aiheuttanut ilman laskevaa liikettä ja divergenssiä, kun taas hurrikaanit vaativat syntyäkseen ja voimistuakseen voimakkaita nousuvirtauksia. Ilma on ollut yksinkertaisesti liian kuivaa. Yleensä Atlantin trooppisilla vesillä alkunsa saaneet syklonit suuntaavat kohti Meksikonlahtea ja voimistuvat siellä. Yksikään matalapaine ei ole onnistunut raivaamaan tietänsä loppukesästä tai alkusyksystä Karibialle saakka voimistuakseen hurrikaaniksi. Toisena hurrikaaneja blokkaavana tekijänä on pidetty Saharalta Atlantin yli matkaavia hiekkapilviä. Nyt jännitetään, minkälaisia tuhoja kauden enimmäinen Meksikonlahdelle alkunsa saanut Ingrdid-hurrikaani tulee kylvämään lähipäivinä.

Itse olen odottanut syyssateita ja -myrskyjä kuin kuuta nousevaa. Elo- ja syyskuu ovat tuntuneet näin myrskybongarin silmissä laimeilta. Säässäkin täytyy olla actionia – olemmehan me Suomessa tottuneet nopeastikin vaihteleviin sääolosuhteisiin. Oletko sinä valmis syksyn myrskyihin ja pimeneviin iltoihin?

Loppukesän merkkejä on jo vääjäämättä ilmassa: iltojen pimeys nakertaa valoisaa aikaa lyhyemmäksi yhä enemmän ja enemmän, syksyisen oloisia matalapaineita sadealueineen saapuu Suomeen ja keskikesän kirkkaanvihreät sävyt luonnossa ovat vaihtuneet suorastaan painostavan tummiksi. Tänään on tasan kuukausi syyspäiväntasaukseen ja siihen mennessä terminen syksy on jo tilastollisesti alkanut eteläisintä Suomea lukuun ottamatta.

Terminen syksy, jolloin vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10°C alapuolelle, starttaa yleensä ensimmäisenä Käsivarresta jo elokuun puolivälin jälkeen. Sieltä syksy etenee viikon sisään Keski-Lapin ylle ja yleensä syyskuun alkupäiviin mennessä se on alkanut koko Lapissa lukuun ottamatta Meri-Lappia ja suurimpien järvien ympäristöä.

Oulun korkeudella syksy alkaa tyypillisesti syyskuun puoliväliin mennessä ja etenee eteläisimpään Suomeen muutamassa viikossa. Yleensä terminen syksy onkin alkanut koko maassa lokakuuhun mennessä. Suuria vaihtelujakin on: aikaisimmillaan terminen syksy on alkanut esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä jo 4. syyskuuta ja myöhäisimmillään vasta 15. lokakuuta.

Rannikoilla majailevat kansalaiset saavat keskimäärin odotella syksyn alkua sisämaan asukkeja pidempään. Merialueet ja suuret järvialueet ovat varastoineet kesän aikana lämpöä ja luovuttavat sitä nyt hitaasti ilmakehään. Rannikon ja sisämaan väliset lämpötilaerot ovat kääntyneet täysin päinvastaisiksi – huhtikuusta elokuuhun saakka sisämaa on ollut yleensä aurinkoisina päivinä selvästi rannikkoa lämpimämpi, mutta nyt on rannikkolaisten vuoro päästä nauttimaan tästä etuoikeudesta. Eron voi huomata ihan pääkaupunkiseudun ympäristössäkin syksyllä erityisesti ilta- ja yöaikana, jolloin Helsinki-Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan -mittausasemien välinen lämpötilaero voi olla useitakin asteita kaisaniemeläisten eduksi. Suurimmillaan lämpötilaerot rannikkoalueiden ja sisämaan välillä ovat loppusyksytä ja alkutalvesta, jolloin merialueet voivat vielä olla lähes 10-asteisiakin, mutta manner pääsee kylmenemään nopeasti lämmittävän tahon puuttuessa (aurinko ei enää loppuvuodesta juurikaan lämmitä).

Meren lämmittävän vaikutuksen myötä syksy on rannikoilla sateisinta aikaa, kun taas mantereen sademäärät hiipuvat tasaiseen tahtiin syksyn edetessä.

Loppukesään ja alkusyksyyn liittyy myös eräs mielenkiintoinen ilmiö, jota kannattaa rannikoilla asuvien tarkkailla – vesipatsaat (veden yllä oleva trombi)! Itse en ole sellaista koskaan päässyt todistamaan, mutta lähes joka vuosi niistä on Suomenlahdeltakin havaintoja. Otollisimmat olosuhteet ovat nimenomaan elokuun loppupuolella ja alkusyksystä, kun meri on vielä lämmin ja Suomi kuuluu matalapaineen vaikutuspiiriin. Heikko tuuliväänne ja alhaalla roikkuvat pilvet meren yllä lisäävät mahdollisuuksia.

ECMWF (Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus) julkaisi muutama viikko sitten pitkänajan sääennusteen syksylle. Verrattuani sitä vastaavaan yhdysvaltalaiseen NOAA:n ennusteeseen on viitteitä siitä, että syksystä olisi tulossa erityisesti Itä- ja Pohjois-Eurooppaan tavanomaista lämpimämpi. Luoteis-Venäjällä näyttäisi olevan myös tavanomaista korkeampi ilmanpaine, mikä viittaa eteläisiin ilmavirtauksiin. Kenties tavanomaista enemmän lämpimiä ja aurinkoisia päiviä syyskuulle? Loka- ja marraskuussa aurinkoa ei voi enää taata korkeapainetilanteissa, sillä auringon teho hiipuu merkittävästi ja pilvisyyttä pääsee muodostumaan herkemmin.

Tätä kirjoittaessani ei ole vielä merkkejä termisen syksyn alkamisesta oikeastaan missään päin maata, joten voidaan olettaa, että syksy saapuu maan pohjoisosaan tänä vuonna aikataulustaan jäljessä. Tämän viikon loppupuolella ja mahdollisesti myös ensi viikon alussa saamme nauttia melko aurinkoisista poutapäivistä, kun korkeapaine vahvistuu Fennoskandian länsiosaan. Se kierrättää loppuviikoksi pohjoisesta hieman viileämpää ilmaa ja erityisesti yöt kylmenevät. Pohjanmaalla ja Lapissa on hallanvaara, hrrr! Korkeapaineen liikkuessa Suomen itäpuolelle voi ensi viikon alussa päästä etelästä annos lämpimämpää ilmaa.

Millaista syksyä sinä odotat?

Ennustekartoilla on ollut jo tälle päivälle monin paikoin tyrkyllä aurinkoa ja helteisiä lukemia, mutta katsoessani ulos ikkunasta totuus on aivan toinen. Taivas on paksun Stratocumulus-pilven peitossa ja lämpötilat ovat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla jääneet yli viisi astetta ennustettuja lukemia alhaisemmiksi. Tänään sentään länsi- ja lounaisrannikolla on paikoin päästy yli 25 asteen ja sää on ollut aurinkoista.

Aamulla itse kullakin meni sormi suuhun, kun piti ennustaa, kuinka tämänpäiväiselle pilviverholle käy. Repeäisikö se ennen iltapäivää? Kuinka nopeasti sää selkenisi pilviverhon liikuttua etelämmäs? Missä sää selkenee? Monelta sää selkenee? Kuinka korkealle lämpötila ehtii iltapäivällä kohota? Sääasetelma oli hyvin samanlainen kuin tiistaina, jolloin laaja pilviverho pääsi repeämään eteläisen Suomen yltä jo alkuiltapäivästä. Tänään näin ei käynyt.

Vastaavanlaisia sitkeitäkin pilvilauttoja muodostuu helposti koillisvirtauksissa, kun lämpimän ilmakerroksen alle virtaa viileää ja kosteaa ilmaa suoraan kylmältä Vienanmereltä. Muodostuu kaksi ilmakerrosta, joiden rajamaastoon syntyy helposti laaja pilvikatto. Yleensä keväisin ja syksyisin Vienanmereltä puhaltavien koillisvirtausten pilvikatot ovat hyvin sitkeitä, eikä auringonpilkahduksista ole toivoa. Kesäisin aurinko lämmittää kerrosta sen verran voimakkaasti, että pilvet alkavat haihtua iltapäivän kuluessa ja illaksi sää usein selkeneekin.

Suurinta päänvaivaa meteorologeille aiheuttavat pilvilautan koko ja ajoitus; esimerkiksi tänään aamulla oli lähes mahdoton sanoa, missä kohtaa raja tarkalleen kulkee iltapäivällä. Pilvisyydestä riippuen lämpötilassa voi olla näissä olosuhteissa lähes kymmenenkin asteen heittoja: aurinkoisessa säässä lämpötila olisi kohonnut helposti hellelukemille laajalti Etelä-Suomessa, mutta Stratocumulus-pilvikaton alla jäätiin 17…19 asteeseen. Kosteaa ja viileää ilmaa pääsi virtaamaan lämpimän kerroksen alla oletettua pidemmäs länteen, ja pilvilautta jämähti paikalleen. Tätä kirjoittaessani aurinko valtaa alaa kuitenkin pohjoisesta alkaen – esimerkiksi Pohjois-Savo ja Keski-Suomi ovat jo vapautuneet pilviverhosta, joka on matkalla pikkuhiljaa etelämmäs.

Eipä siis välttämättä uskoisi, että ilmamassa on meillä helteistä. Ehkä huomenna uskomme jo paremmin, kun pilviverho vähitellen vetäytyy idemmäs. Perjantaina viimeistään Itä-Suomessakin aurinko näyttäytyy ja lämpötilat pääsevät kohoamaan.

Menivätkö paikkakuntasi ennusteet oikein? Onko pilviverho varjostanut päivääsi vai tuliko helle sittenkin?

***

kuvan linkki: http://sat24.com/zoomloop.aspx?ir=false&region=eu&lat=61&lon=23

Kotiuduin juuri Islannin-matkalta. Reissu oli opettavainen: arvostus Suomen ilmastoa ja

kesää kohtaan kohosi kummasti. Vaikka meillä kesälämpötila joskus laskeekin 15 asteen hujakoille ja vettä tulee kuin Esterin saavista, mahtuu kesäämme yleensä myös paljon aurinkoa ja hellettäkin. Vietettyäni viisi heinäkuista vuorokautta yötäpäivää tihkusateisessa ja pilvisessä, noin 10-asteisessa Islannissa, en voi muuta kuin todeta, että Suomen kesä on paratiisi!

Heinäkuu on jo loppusuoralla, mutta tilastollisesti tällä ja ensi viikolla eletään kesän lämpimintä aikaa. Keskimääräiset ylimmät päivälämpötilat kohoavat viikoilla 31 ja 32 Etelä- ja Keski-Suomessa 21…22 asteeseen, lämpimintä on Kanta-Hämeestä Etelä-Savoon ulottuvalla vyöhykkeellä. Myös rannikkojen ja sisämaan lämpötilaerot ovat kuroutuneet umpeen alku- ja keskikesän aikana lämmenneen meren myötä. Pohjoisessakin lämpötilat kohoavat päiväsaikaan lähelle 20 astetta.

Jaakonpäivä päättää yleensä naistenviikon, ja vanhan kansan mukaan Jaakonpäivästä alkoi syyskesä. Väite on Juliaanisen kalenterin peruja 1600- ja 1700-luvuilta. Meteorologisessa mielessä olisi viisainta todeta, että Jaakon sijasta se onkin Salme, joka heittää kylmän kiven veteen (5. elokuuta), sillä keskimäärin vasta Salmenpäivän jälkeen sekä ilmakehä että vesistöt alkavat vähitellen viiletä. Järvet voivat viiletä useilla asteilla viikossa, mutta meri huomattavasti hitaammin. Täten uskallan siis kumota vanhan kansan väitteen Jaakon kylmästä kivestä.

Tosin vanhan kansan väite naistenviikon sateisuudesta ei ole täysin kumottavissa. Keskimäärin sisämaassa heinä-elokuun vaihde on sateisinta aikaa – suurimmat sadekertymät tulevat rankoista kesäkuuroista, jotka ovat tähän aikaan vuodesta yleisimmillään. Ilmakehään on varastoitunut kesän aikana paljon lämpöä ja kosteutta.

Miltä näyttää tämän vuoden Jaakonpäivän kohtalo? Entäpä Salmenpäivän?

Jo tiistaista lähtien Pohjois-Venäjältä kiertyy helteistä ilmamassaa maahamme ja aina Oulun korkeudelle saakka mittaillaan hellelukemia. Eilen oli vielä epävarmaa, kuinka hyvin pilvisyys pääsee repeilemään tänään, mutta tätä kirjoittaessani tiistaina alkuiltapäivästä on taivas jo selkeä ainakin eteläisessä Suomessa, ja pian rikotaankin hellerajoja.

Jaakko ei heitä tänäkään vuonna kylmää kiveä veteen, sillä hellesäät näyttäisivät jatkuvan aina ensi viikon alkuun saakka. Näin ollen tällä hetkellä tavanomaista viileämmät uimavedetkin pääsevät nopeasti lämpenemään, ja eiköhän jo viikonloppuna polskita monin paikoin 20-asteisissa järvivesissä. Hellesää tuo mukanaan jälleen paikalliset ukkoskuurot, joita voi esiintyä lähes päivittäin erityisesti loppuviikosta maan pohjoisosassa.

Ensi viikon alkupuolella ilmavirtaukset näyttäisivät kääntyvän lounaan kantille, jolloin sää voisi muuttua hieman epävakaisempaan suuntaan, mutta mitään merkittävää viilenemistä ei ole tiedossa ennen Salmenpäivääkään. Vielä on siis kesää jäljellä!

Rajuilmat ukkosine ja rankkasateineen kuuluvat kesään. Niiden uutisoimisessa olisi kuitenkin parantamisen varaa, sillä säätermit tuntuvat menevän sekaisin kerta toisensa jälkeen. Vai olisiko sittenkin niin, että asioita dramatisoidaan liikaa? Myönnetään, olen itsekin sortunut moiseen.

Kesäkuu oli harvinaisen lämmin ja kostea kuukausi, mikä edesauttoi voimakkaiden ja

paikoin jopa historiallisten ukkosten syntymistä. Tapahtumarikkaan kuukauden johdosta sääuutisia riitti jokaiselle päivälle, ja trombitkin pääsivät usein otsikoihin:

”Trombi kaatoi veneen kumoon”

”Trombi kaatoi tytön kumoon”

”Trombi kaatoi puita”

Arvatkaapa, kuinka monen uutisen takana oli oikeasti trombi? Aivan, ei yhdenkään. Tyttö kaatui voimakkaan pölypyörteen vuoksi; veneet, katot ja puut kärsivät ukkospuuskan takia. Yhteenkään tapaukseen ei tiettävästi liittynyt trombia.

On jopa ihan ymmärrettävää, että eräs Suomen rajuimmista ja harvinaisimmista luonnonilmiöistä halutaan vetää mukaan sääuutiseen kuin sääuutiseen. Trombi kuulostaa dramaattiselta. Se pelottaa ja kiinnostaa. Ihmiset haluavat tietää lisää. Vai kumman näistä uutisista sinä todennäköisimmin päätyisit lukemaan:

”Trombi kylvi rajua tuhoa Mikkelissä!”
”Tuulenpuuska kaatoi koivun Mikkelissä”

Juuri tämä on säädramatisointia. Yksittäisestäkin tuulenpuuskasta saadaan joskus aikaiseksi trombi.

Useimmiten tuhojen takana on nimenomaan sade- tai ukkoskuuroon liittyvä syöksyvirtaus, joka voi olla tuulennopeudeltaan yhtä voimakas kuin trombi, hetkellisesti jopa n. 40 m/s. Syöksyvirtaus on usein suoraviivainen, pilvestä sateen etureunalla alaslaskeva ja kylmä puuskatuuli. Sen aiheuttamat tuhotkin ovat ns. suoraviivaisia: puut kaatuvat tasaiseen tahtiin syöksyvirtauksen alueella. Trombi taas pyörii siellä sun täällä, on pienialaisempi ja täten esimerkiksi kesämökin pihalla oleva mänty saattaa kaatua, kun taas vieressä oleva koivu säästyy.

Pölypyörre taas muistuttaa hämäävästi trombia, mutta on yleensä heikompi, eikä vaadi syntymiseen sadetta saati sitten ukkospilveä. Pölypyörre voi syntyä täysin selkeänäkin päivänä, kun aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa ja nousevaan ilmaan muodostuu pyörteisyyttä. Juuri tuossa uutisessa, jossa puhuttiin trombin nostaneen tytön ilmaan, oli kyse pölypyörteestä. Taivas oli nimittäin lähes selkeä, eikä pyörre ollut lähtöisin pilvestä. Se oli dust devil.

—

Kuva: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/00/Downburst_damage.jpg