Author: Markus Mäntykannas

Harvinasen vaisusti alkanut myrskyvuosi 2013 sai huimasti lisäpotkua loppuvuodesta, kun myrskyjen esiintymistiheys moninkertaistui kertaheitolla. Eino ja Oskari ovat näyttäneet jo mahtinsa, huomenna on Seijan vuoro.

Tätä kirjoittaessani myrskykeskus on torstai-iltapäivänä vielä Norjan luoteisrannikolla. Norjan Ilmatieteen laitos on antanut korkeimman luokan Extreme Weather –säävaroituksen mm. yli 30 m/s puhaltavista keskituulista, 40-45 m/s raivoavista puuskatuulista ja puolen metrin lumikertymistä. Ruotsin Ilmatieteen laitoksen sivuilla on myös korkeimman tason varoitus, Varning klass 3, maan keskivaiheille. Enpä muista hetkeen nähneeni korkeimman luokan varoituksia naapurivaltiomme sisämaa-alueille.

Myrskyn olemus ja reitti muistuttaa kovasti Eino- ja Oskari-myrskyjä. Itse myrskymatalapaineen halkaisija on pieni, mutta nimenomaan pienet myrskyt pääsevät voimistumaan yllättävänkin nopeasti ja ovat nopealiikkeisiä. Senpä takia mallitkaan eivät aina osaa ennakoida myrskyn todellista voimaa ja reittiä, kun taas suurten matalapaineiden käyttäytyminen on paremmin ennakoitavissa.

Tuuli yltyy myrskylukemiin läntisillä merialueilla jo torstai-illan aikana, mutta kaikista voimakkaimmat tuulet ajoittuvat perjantaiyölle ja -aamulle.

Forecan nettisivuiltakin löytyvän mainion puuskaennusteen perusteella vaarallisimmat tuulet ajoittuvat Etelä- ja Länsi-Suomen sisämaahan perjantaiaamuyölle, jolloin sisämaassakin yksittäiset tuulenpuuskat voivat yltyä myrskylukemiin – paikoin voidaan mitata jopa 25 m/s raivoavia puuskia. Näin raju puhuri kaataa helposti puita, sillä maa on jälleen sulanut monin paikoin lumettomaksi  ja routa on olematonta. Sähkökatkot uhkaavat kymmeniä tuhansia talouksia erityisesti Uudeltamaalta kohti Pohjanmaata ulottuvalla alueella.

Myrskytuulet tulevat myös nostattamaan korkeita aaltoja erityisesti Selkämerelle, pohjoiselle Itämerelle ja paikoin myös Suomenlahdelle.

Kuvastä näät merkittävät aallonkorkeudet, jotka tulevat olemaan suosituilla risteilyreiteilläkin luokkaa 3-4 metriä, mutta yksittäiset aallot voivat kasvaa kuusimetrisiksi (yksittäinen aalto = ~1.8 * merkitsevä aallonkorkeus).

Todennäköisesti Seijaksi ristitty 13. päivän myrsky etenee kuitenkin hyvin nopeasti Suomen itäpuolelle, ja perjantai-iltapäivällä vaarallisimmat puuskat ovat jo ohi. Myrsky tuo maan keskivaiheille runsaita vesi- ja räntäsateita, tosin Etelä-Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla lunta voi pyryttää päivän mittaan 20 senttimetriä.

Harvinaisen korkeita lämpötiloja keskiviikkona

Eilen mitattiin maan keski- ja pohjoisosassa vuodenaikaan nähden paikoin jopa harvinaisen korkeita lämpötiloja. Koko maan länsipuoliskolla lämpötila kohosi viiden asteen tuntumaan ja korkein lämpötila mitattiin Oulunsalossa: 8,4 astetta!

Suomeen kiertyi erittäin lauhaa ilmamassaa; keskitroposfäärissä voimakas ilmavirtaus kävi suoraan Kanariansaarilta kohti Skandinavian pohjoisosaa.

Ylläolevassa kuvassa näkyy Jokioisten luotauskäyrä eiliseltä päivältä. Luotauskäyrä kuvaa lämpötilaa eri korkeuksissa. Maanpintatasolla lämpötila jäi vain +1 asteeseen, mutta noin kilometrin korkeudella lämpötila oli eilen jopa yli +10 asteessa, joten ilmamassa oli varsin lämmintä vuodeaikaan nähden. Normaalisti ilmakehä kylmenee maanpinnan yläpuolella troposfääriin saakka, mutta talvisin nähdään usein tilanteita, jolloin ilma on esimerkiksi kilometrin-kahden korkeudella selvästi lämpimämpää. Voimakas tuuli pääsee sekoittamaan lämmintä ilmamassaa maanpintatasollekin, joten usein talven korkeimmat lukemat mitataankin tuulisissa olosuhteissa. Inversiotilanteiksikin näitä kutsutaan.

On kuitenkin mahdollista, että kuluneen joulukuun korkein lämpötila mitataan myöhään tänä iltana tai ensi yönä uusiksi, nimittäin etelä- ja lounaisrannikolla käväistään parhaimmillaan +7…+8 asteessa.

—

Kuva1 & Kuva2: http://www.foreca.fi/

Kuva3 & Kuva4: Markus Mäntykannas

Vuosi lähestyy vääjäämättä loppuaan, kun joulukuu pääsi alkamaan. Myös tärkeät juhlapyhät, kuten itsenäisyyspäivä, joulu ja uusi vuosi saapuvat. Vaikka en lumesta liiemmin välitäkään, niin jotenkin sitä toivoisi näin pimeimpänä vuodenaikana, että eteläisinkin Suomi saisi jo lumipeitteensä ja päivät kirkastuisivat. Lumi nimittäin heijastaa tehokkaasti valon ja jopa kaksinkertaistaa sen määrän.

Lunta haikaileville onkin tiedossa kiva yllätys itsenäisyyspäivän kunniaksi, sillä Suomen eteläpuolitse kulkeva ärhäkkä matalapaine saattaa tuoda ihan kunnon lumipyryn maan etelä- ja keskiosaan, ja myös ensilumen alueille, joilla sitä ei olla vielä rekisteröity. Mutta jääkö tämä lumi jo pysyväksi?

Ennen loppuviikon kylmenemistä lämpötilat sahaavat vielä Etelä- ja Keski-Suomessa nollan molemmin puolin. Tiistai on viikon lauhin päivä, mutta keskiviikkoa luode taivaan putsaa. Suomen etelärannikkoa viistää lumi- ja räntäsateita, mutta todennäköisesti ne jäävät baltialaisten riesaksi. Oikein mukava ja talvinen, selkeänkin oloinen pakkaspäivä on keskiviikosta kehkeytymässä.

Torstaina maa voi jo jossain kohtaa etelää saada enemmänkin valkoista väriä, kun kapeahko sadenauha liikkuu kohti koillista. Mutta ei tuo ole vielä mitään verrattuna perjantaihin. Lähinnä pientä esileikkiä.

Itsenäisyyspäivänä voimakas matalapaineen keskus liikkuu Itämeren yli kohti keskistä Baltiaa ja pyöräyttää maan etelä- ja keskiosaan sadealueen. Läntisillä merialueilla tuulet voimistunevat myrskylukemiin ja tuuli on melko puuskaista muuallakin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Samainen matalapaine saattaa voimistaa torstaina tuulet hirmumyrskylukemiin Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa, joten ikäviä sääuutisia odotellessa. Itsenäisyyspäivän liikenne näyttää tuoreimman ennusteen valossa aika kurjalta erityisesti Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa – näillä alueilla lumikertymätkin tulevat olemaan suurimmat, luokkaa 10-20 cm.

Etelärannikko on vieläkin melko epävarma sateiden olomuodon suhteen. Aluksi sateet näyttäisivät tulevat miltei silkkana vetenä tai räntänä, kunnes iltapäivän kuluessa tuulet kääntyvät puhaltamaan etelän sijasta kylmältä mantereelta itä-koillisesta (kts. kuva1). Viimeistään lauantaiyön aikana maan pitäisi muuttua valkoiseksi myös pääkaupunkiseudulla. Jyväskylästä pohjoiseen päin itsenäisyyspäivää vietetään selvästi rauhallisemmissa ja poutaisemmissa merkeissä. Pakkasta on kuitenkin useampikin aste. Itsenäisyyspäivän jälkeen selvästi talvisempi moodi valtaa koko Suomen – ainakin muutamaksi päiväksi. Talven pakkasennätykset tulevat paukkumaan ja etelässäkin pakkanen voi öisin käväistä 20 asteessa.

Onko toivoa valkeasta joulusta?
Vilkaisin aamulla tuoreimman ECMWF:n kuukausiennusteen joulukuulle. Ennuste on hieman kylmentynyt edellisestä ennusteesta eli valkean joulun todennäköisyys on kasvanut. NAO-indeksikin on vähitellen painumassa negatiiviseksi. Säätyyppi tulee jatkumaan melko samantapaisena kuin tähänkin asti – lauhemmat ja kylmemmät jaksot vuorottelevat, mutta trendi on kylmenevä ja ehkä hieman vähäsateisempi. Pohjoisessa pakkanen voi ajoittain paukkua yli 30 asteessa, mutta toisaalta erityisesti maan länsi- ja pohjoisosaan voisi aika ajoin kiertyä lauhempaakin ilmaa.

Valkean joulun todennäköisyydet ovat pääkaupunkiseudulla ja Turussa keskimäärin luokkaa 65-70 %, keskisessä Suomessa 90 %, Itä- ja Pohjois-Suomessa joulut ovat takuuvarmasti valkeita. Näitä keskiarvoja voisi hyvin soveltaa myös tämän vuoden alustavaan jouluennusteeseen (tai jouluarvaukseen). Etelä- ja lounaisrannikon kohtalon määrää se, saapuuko joulua edeltävälle ajalle tai jouluksi lauhempi jakso, joka voisi sulattaa lumen, mutta todennäköisempänä skenaariona pitäisin valkoista kuin mustaa joulua.

Kuukausiennusteet puskevat Brittein saarten korkeapaineen joulukuun kuluessa kohti pohjoista, jolloin lännestä saapuvien lauhduttavien tuulten ja matalapaineiden saapuminen Suomeen vaikeutuisi. Sen sijaan enemmänkin olisi tarjolla kuivaa pakkassäätä.

Joko paikkakunnallasi on maa valkoisena?

—

Kuva 1: MTV Sää

Kuva 2: Markus Mäntykannas

Elämme tällä hetkellä myrskyjen kulta-aikaa: keskimäärin myrskyjen esiintyvyystiheys on suurimillaan juuri tähän aikaan vuodesta. Onhan tässä jo muutamana päivänä tuuli aiheuttanutkin tuhoja erityisesti läntisessä ja keskisessä Suomessa, mutta yhä ollaan selvästi jäljessä myrskytilastoista. Meillä pitäisi keskimäärin olla 20 myrskypäivää vuodessa, mutta tähän mennessä olemme saaneet tyytyä vain seitsemään. Jos luontoäiti päättää ottaa tilastoja kiinni, niin varautukaa siihen, että joulukuussa myrskyää joka toinen päivä!

Miksi loppusyksystä myrskyää?

Me meteorologit käytämme toisinaan termiä ”barokliininen ilmakehä” puhuessamme keskileveysasteiden, myös Suomen, matalapainetoiminnasta ja säähäiriöistä. Barokliininen vyöhyke kattaa valtaosan pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeasta vyöhykkeestä, johon pääosa Euroopastakin kuuluu. Tällä vyöhykkeellä matalapaineiden syntyminen, erityisesti Yhdysvaltojen itärannikolla, on talvisin aktiivisinta. Barokliiniseen vyöhykkeeseen syntyy siis helposti säähäiriöitä, joita arkikielessä kutsutaan matala- ja korkeapaineiksi.

Merillä on valtava ominaislämpökapasiteetti, ts. ne lämpenevät ja kylmenevät selvästi hitaammin kuin mantereet. Loppusyksystä pohjoisen pallonpuoliskon manneralueet kylmenevät nopeasti, kun taas meret ovat suhteessa lämpimämpiä. Matalapainetoiminta vilkastuu Atlantilla selvästi loka-marraskuun aikana, jolloin eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot alkavat kasvaa suuriksi. Kuvitelkaapa, että pakkasta voi helposti Siperiassa tai Pohjois-Kanadassa olla 40 astetta, kun taas samaan aikaan Pohjois-Atlantti on vielä samalla leveysasteella yli +10-asteinen!

Matalapaineet saavat energiansa lämpimistä merialueista, ja matalapaineiden tehtävänä on tasoittaa lämpötilaeroja pohjoisten ja eteläisten leveysasteiden välillä. Ne kuljettavat vuoroin lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja vuoroin kylmää kohti etelää. Ilman matala- ja korkeapaineita osa pohjolasta pääsisi kylmenemään talvisin huomattavasti nykyistä kylmemmäksi (aurinko ei lämmitä 60°N pohjoispuolella juuri lainkaan!), kun taas samalla tropiikki paahtuisi huonosti lämmitetyksi saunaksi. Mainittakoon kuitenkin, että päiväntasaajan tropiikissa barokliinisiä säähäiriöitä ei esiinny Coriolis-ilmiön (fi.wikipedia.org/wiki/Coriolis-ilmiö) ollessa olemattoman pieni.

Myrskypäiviä on keskimäärin Suomessa eniten marras- ja joulukuussa, molempina kuukausina kolmesta neljään. Tällöin Atlantilla syntyvät matalapaineet pääsevät lämpimän meren yllä voimistumaan usein myrskyiksi saakka ja säilyttävät vielä osan voimastaan iskeydyttyään Suomeenkin. Kovimmat hirmumyrskytuulet kuitenkin usein jäävät esimerkiksi Länsi-Norjan, Tanskan tai Etelä-Ruotsin asiaksi. Kun matalapaine liikkuu lämpimän alustan (merialueet, esimerkiksi Atlantti tai Pohjanmeri) yltä kohti itää kylmemmän alustan eli mantereen päälle, menettää se nopeasti tehonsa. Vaikka Itämeri onkin yleensä alkutalvesta selvästi mannerta lämpimämpi, on se liian pieni ja matala energianlähde ylläpitääkseen voimakkaita myrskyjä.

Hirmumyrskyä Suomessa?

Viime viikolla supertaifuuni, Haiyan, oli vielä kovasti pinnalla. Todennäköisesti kyseessä oli kaikkien aikojen voimakkain myrsky, mitä tulee tuulennopeuksiin. Mutta miten on Suomen kohtalo – voisiko meillä tuuli koskaan yltyä hirmumyrskylukemiin?

Luotettavan havaintoajanjakson, 1900-luvun puolivälin jälkeen, Suomessa ei tiettävästi ole esiintynyt yhtäkään hirmumyrskyä. Mainittakoot, että myrsky on hirmumyrsky, jos sen 10 minuutin keskituulennopeus on yli 32,7 m/s. Lähelle tätä on kuitenkin muutamaan otteeseen päästy: Valassaarilla 25.2.1971, Korsnäsillä 15.12.1975 ja 23.12.1975 sekä Hangon Tulliniemellä 23.1.1999. Kullakin asemalla keskituulen nopeudeksi mitattiin 31 m/s.

On olemassa kuitenkin eräs mysteeritapaus, ja nyt täytyykin kurkottaa aina 1800-luvun loppupuolelle: mitä oikein tapahtui Etelä-Suomessa 28. elokuuta vuonna 1890? Vastausta ei kukaan taida tietää tarkkaan, mutta on viitteitä siitä, että hirmumyrskylukemia olisi voitu tällöin mitata Suomen merialueilla ja hirmumyrskypuuskia mm. silloisessa Helsingissä. Tällöin eteläisessä Suomessa kaatui kymmeniä tuhansia puita ja rakennuksiakin vauroitui. Harmi, ettei havaintoverkostoa ollut 123 vuotta sitten juuri lainkaan, eikä (hirmu?)myrskyä voi vahvistaa.

Uskon kuitenkin, että vielä meikäläisen elinaikana Suomessa tullaan mittaamaan yli 32,7 m/s puhaltavia keskituulia, jolloin ensimmäinen hirmumyrsky voitaisiin rekisteröidä. Ennätyksethän on tehty rikottaviksi!

Myrskyisä vai lempeä loppuvuosi?

Vaikeaa antaa suoraa vastausta tähän, mutta ainakin selvästi viimeaikaista kylmempi marraskuun loppu. Matalapaineiden jatkuva marssi Atlantilta tulee päätökseensä, ja jatkossa niiden reitti tulee muuttumaan. Torstaina etelästä nouseva matalapaine tuo mukanansa kymmenisen senttiä lunta maan keskivaiheille, ja loppuviikko näyttää etelässäkin jo talvisemmalta. Lähinnä etelä- ja länsirannikko pysyttelee vielä niukasti plussan puolella. Lapissa rikottaneen helposti keskiviikon ja perjantain välillä kuluneen syksyn pakkasennätykset, kun selkeillä alueilla lämpötila voi öisin painua -30 asteen tuntumaan.

Kun tässä viime aikoina ovat myrskyt olleet kovasti pinnalla, niin haluaisin esittää teille kysymyksen: onko jokin syys- tai talvimyrsky jäänyt erityisesti sinun mieleesi?

—

kuva: Wetterzentrale.de

Viikonvaihteessa siirryimme pykälän verran kohti talvea, kun talviaika koitti. Lisäksi kalenterikuukauden vaihtuminen lokakuusta marraskuuhun tarkoittaa väistämättä sitä, että syksy on jo pitkällä. Aamun valo pidentyi tunnilla, mutta tuntuu kuin iltapäivän valosta olisi viety merkittävästi enemmän tunteja. Biologinen kello kärsii joka kerta turhista kellojen siirtelyistä puolivuosittain. Pimeäkin tuntuu laskeutuvan niin aikaisin. Kyllä minä ennemmin aamulla kärsisin tunnin pidempään pimeästä kuin luopuisin siitä iltapäivällä.

Syksyn toistaiseksi kovin myrskykin rantautui aamuyöllä Suomeen, joskin selvästi heikentyneenä. Kovimmat puuskat Suomenlahdella olivat 23-24 m/s. Brittein saarilla, Pohjois-Saksassa ja Tanskassa maksimituulennopeudet olivat yli 50 m/s eli hirmumyrskyn luokkaa. Länsi-Ruotsissakin mitattiin vielä parhaimmillaan jopa 42 m/s puhaltanut puuskatuuli. Myrsky voimistui Tanskaan saakka, jossa mitattiin kovimpana yksittäisenä puuskana 54 m/s, joka on kaikkien aikojen paikallinen ennätys. Myrsky alkoi menettää tehoaan siirryttyään lämpimän Pohjanmeren yltä pois. Suomi sai tyytyä lähinnä myrskyn jäänteisiin – 100 kilometriä etelämpänä Virossa myräkkä toi mukanaan selvästi kovempia tuulia ja salamointiakin.

Valon määrä vähenee

Kaamos alkaa pohjoisimmassa Lapissa marraskuun kolmannella viikolla ja etenee siitä Rovaniemen korkeudelle saakka kuukaudessa. Marraskuussa valon määrä on Pohjois-Suomessa vain n. 15 % ja etelässä n. 30 % siitä, mitä se on keskikesällä. Auringonpaistetunteja on keskimäärin vähiten joulukuussa, mutta ero marraskuuhun ei ole suuri. Tiputus lokakuusta marraskuuhun on rajuinta koko vuonna: auringonpaistetunnit ovat vähentyneet 130 tunnilla eli keskimäärin noin 15 minuutilla päivässä.

Päivä lyhenee pohjoisella pallonpuoliskolla, kun Maan kaltevuuskulma muuttuu, mutta auringonpaistetuntien nopea väheneminen ei ole yksinomaan selitettävissä tällä. Otetaan pakkaan mukaan myös Atlantin kesän jälkeen vilkastunut matalapainetoiminta ja auringon lämmitystehon heikentyminen. Nämä yhdessä aiheuttavat sen, että marraskuusta tammikuuhun eletään Suomessa yleensä vuoden pilvisintä (ja pimeintä!) aikaa. Keskimäärin meillä vallitsee länsivirtaus, ja Atlantin matalapaineet kulkevat sen mukana Skandinavian yli tuoden mukanaan sateita ja kosteutta. Pilvisyys on usein runsasta, sillä kylmenevään ilmaan mahtuu vähemmän vesihöyryä kuin lämpimään – käytännössä kaikki ylimääräinen kosteus tiivistyy pilviksi. Auringon teho ei riitä repimään pilvipeitettä auki samaan tapaan kuin kesäisin. Näin loppuvuodesta tarvitaan aina siis jokin taho, joka pitäisi sään selkeänä: voimakas tuuli tai kylmä ja kuiva korkeapaine.

Vaikka etelässä päivä onkin marras- ja joulukuussa useita tunteja pidempi kuin pohjoisessa, tuntuu maisema pohjoisessa usein valoisammalta. Lumeton, musta maa imee itseensä tehokkaasti valoa, kun taas valkoinen lumipinta heijastaa sitä. Helsingin alkutalvet lienevätkin masentavampia kuin esimerkiksi Rovaniemen. Tai ehkä tässäkin asiassa asenne ratkaisee?

Marraskuun kauhuskenaariot

Muutin pääkaupunkiseudulle Keski-Suomesta vuonna 2009. Olin ennen sitä käynyt muutamana talvena Helsingissä ja todennut: ”täällä mä haluan asua, niin lauhkeata ja vähän lunta!” Aivan kuin olisin tuonut pohjoisesta mukanani kirouksen (kenen kirous, kenen onni) – lunta on muuttoni jälkeen joka talvi ollut vähintään puoli metriä! Esimerkiksi marraskuussa 2009 ja 2010 jo alkutalvi oli varsin hyinen ja luminen, kun idän puoleiset ilmavirtaukset toivat mantereista ja kylmää ilmaa.

Sula ja suhteellisen lämmin Suomenlahti aiheuttaa itävirtauksilla marraskuisin kauhunhetkiä etelärannikkolaisille, koska sillä on tapana voimistaa selvästi lumisateita rannikon edustalla. Sopivissa olosuhteissa taivas voi sylkeä lunta puolisen metriäkin yhdessä vuorokaudessa, ja näin autoilijan näkökulmasta se on kyllä varsinainen kauhuskenaario. Rovaniemellä kaikki pysyy suunnilleen ennallaan, vaikka lunta tulisikin 40 cm, mutta Helsinki jumittuu jo 20 cm:n kohdalla. Liika on aina liikaa, lumessakin.

Marraskuu 2013

Mikäli Euroopan keskuksen (ECMWF) tuorein kuukausiennuste marraskuulle toteutuu, niin synkkähän siitä on otsikkoni mukaan tulossa. Atlantin matalapainetoiminta ei ole hetkeen hyytymässä, joten kovia tuulia, vesisateita ja harmaita, matalalla roikkuvia pilviä voisi povata viikoiksikin eteenpäin. Lapissa puolestaan talvi näyttäisi kiristävän vähitellen otettaan. Toisaalta sään äkkimuutos on aina mahdollinen – marraskuun lauha alkupuoli voi hyvinkin kääntyä hyiseksi ja lumiseksi loppukuuksi. Mutta ehkä vielä hetkeen ei ole tarvetta kaivaa toppatakkeja tai suksia varastoista. Ennemminkin passittaisin kumisaapas- ja sadetakkiostoksille!