Reilu viikko sitten olin Sveitsin alpeilla. Koleaa piti, päivälämpötila huiteli +15 asteessa, kun kotomaassa oli samaan aikaan miltei kaksinkertainen lukema. Reilun 2000 metrin korkeudessa oli satanut vähän luntakin.
Euroopan kesä on toistaiseksi ollut kahtiajakoinen. Idässä on ollut hyvin kuumaa, lännessä varsin koleaa ja epävakaista. Suomi on pääasiassa kuulunut itäisen helleilmamassan piiriin. Korkeapaine on sijainnut keskimäärin Suomen kaakkoispuolella ja ikään kuin estänyt lännestä Atlantin yli saapuvien matalapaineiden rantautumisen Suomeen. Samantapainen tilanne on vallinnut parina viime talvena, jolloin se vastaavasti on aiheuttanut meille useita kunnon pakkasjaksoja. Toisin sanoen ilmastossamme on viime vuosina ollut runsaasti mantereisia piirteitä: kuumat kesät, kylmät talvet. Vastakohta on merellinen ilmasto, jossa talvi on lauha ja sateinen ja kesä melko viileä – näitäkin on Suomessa koettu!
Tämän aasinsillan kautta päädyn varsinaiseen aiheeseen. Päivystystyössä kiinni olevana meteorologina minulla niukasti aikaa ilmatieteen viimeisimpien tutkimustulosten seuraamiseen. Viime joulukuussa, samoihin aikoihin, kun vihdoin sain palautettua keskileveysasteiden syklonitoimintaa eli suomeksi sanottuna matalapaineiden ja niihin liittyvien sade- ja pilvialueiden liikehdintää käsittelevän graduni, aloin kuitenkin kiinnostua matalapaineaktiivisuuden vuosikymmenien välisestä vaihtelusta. On tutkittu, että 1960-luvulla matalapainetoiminta oli ainakin pohjoisen pallonpuoliskon merialueilla heikkoa, kun taas 1980- ja 1990-luvut olivat vilkkaan toiminnan aikaa. 2010-luvun alkajaisiksi matalapainetoiminta on tämän meteorologin näppituntumalla taas heikentynyt – mutta varsinaiset johtopäätökset voidaan suodattaa havaintoaikasarjoista vasta vuosikymmenen päätyttyä.
Mutta eikö olekin mielenkiintoista, jos voitaisiin varmuudella todeta, että on olemassa noin 10-20 vuoden mittaisia jaksoja, jolloin meillä vallitsee vuoroin vilkas matalapainetoiminta – merellinen ilmasto – vuoroin heikko matalapainetoiminta – mantereinen ilmasto? Ja että nämä jaksot voitaisiin ennustaa etukäteen? ”Viidestä seuraavasta talvesta tulee jälleen kylmiä ja runsaslumisia.” ”Seuraavat kolme kesää ovat hyvin koleita ja epävakaisia, joten varatkaa etelänmatkanne ajoissa.” Puhumattakaan siitä, miten suuria etuja tällaisista ennusteista olisi teollisuudelle ja liikenteelle.
No, tämä on tietysti meteorologista science fictionia. Tiede menee eteenpäin, vaikka ihmisiässä mitattuna edistys tapahtuu joskus tuskallisen hitaasti. Mutta hei, jo kymmenen vuoden päästä, 42-vuotiaana tiedän, jatkuivatko nämä 2010-luvun alkuvuosien kylmät talvet ja kuumat kesät Suomessa koko vuosikymmenen.
