Ei tietoa talvesta

Julkaistu
Tihkusade syntyy sumupilvessä. Myös harmaassa on sävyjä, valoa ja varjoa. Kuva: mysza831/flickr

Lokakuu loppuu ensi maanantaina, jolloin siis alkaa marraskuu. Kun säätilastot tehdään tyypillisesti kuukausittaisiksi, niin marraskuusta tiedetään, että se on meillä vuoden pilvisintä akaa. Ja onhan se jo nähty: vaikka korkeapaine on maannut yllämme hartaasti, on se tuonut aurinkoa vain tarkasti annostellen. Sumupilvi ja sumut ovat tänäänkin olleet sitäkin yleisempiä. Lämpötila on etelässä kahdeksisen, Oulussakin 6 ja Ivalossa 3 astetta. Ja tämä lauha lounainen ilmavirtaus sumupilvineen sekä vesi- ja tihkusateineen on laskelmien mukaan vielä ensi viikonkin suursäätilana Suomessa.

Ilmamassa on niin lämmintä, että sateet ovat vettä, ja vaikkei varsinaista sadealuetta jonain päivänä kohdalle sattuisikaan, niin tihkusateen mahdollisuus helposti kasvaa etenkin niinä päivinä, jolloin lauhan lounaisen ilmavirtauksen on määrä voimistua. Meteorologit puhuvat lämpimästä advektiosta. Vesi- ja tihkusadetta ei sääennusteissa välttämättä eroteta toisistaan, eli tihkut voivat mennä ikään kuin vesisateen piikkiin. Kuitenkin tihkusade on erilaista ja sääilmiönä ihan omansa.

Tihkusade syntyy, toisin kuin varsinainen isompipisarainen sade, maanpinnan lähellä olevassa sumupilvessä (Stratus). Tämän pilvityypin tunnistaa siitä, että esim. korkeimmat savupiiput ja tornit jäävät yläosastaan näkymättömiin sumupilven vuoksi. Kun isompipisarainen sade syntyy yleensä kilometrien korkeudella pilvissä, joissa on yhtaikaa läsnä vesihöyryä, vettä ja jäätä ns. jääkideprosessin seurauksena, tihkusadetta puolestaan saadaan niin, että pienen pienet pilvipisarat törmäävät toisiinsa ja kasvavat lopulta sen verran, että alkavat pudota alaspäin. Yleensä tällä mekanismilla saadaan halkaisijaltaan enintään n. 0,5 mm:n pisaroita. Hyvä nyrkkisääntö on, että tihkua aletaan saada sumupilvikerroksesta, jonka paksuus on 300 m.

Tihkusateen ehkä tärkein merkitys on siinä, että se lumisateen ohella heikentää erittäin tehokkaasti sekä pysty- että vaakanäkyvyyttä. Usein on samaan aikaan vielä utua tai sumua. Toki tihkua ja isompipisaraistakin sadetta voi sataa samanaikaisesti, silläkin on oma sääkoodinsa säähavaintoasemien sääilmoituksissa. Tihkusade voi olla jäätävää, kahdellakin tavalla. Joko sataa aljäähtyneitä tihkusadepisaroita tai tihkusade tulee pakkasella oleviin pintoihin, vaikkapa tien pintaan. Tiivis sumupilvikerros ja lauha ilmavirtaus puolestaan estävät tienpinnan lämpötilaa laskemasta pakkaselle, mutta ainakin Lapissa voi viimeistään ensi viikolla tulla pahojakin keliongelmia. Pilvipeitteen mahdollisesti rakoillessa tien lämpötila laskee ainakin öisin myös etelämpänä.

Ensi viikon alun kuluessa sää kylmenee, joskin vain ohimenevästi, Keski- ja Pohjois-Lapissa niin, että lunta voi sataa enemmänkin. Loppuviikkoa kohden ilma näyttäisi kuitenkin jälleen lämpenevän Lapissa. Maan etelä- ja keskiosassa kaikkein lämpimin ilmamassa (vähän yli kilometrin korkeudella olevan lämpötilan perusteella) on ensi tiistain maissa, mutta lämpötila maanpinnan lähellä ei taida muuksi muuttua, kasvaapahan vain tihkusateen mahdollisuus.

 

 

Korkeapaine tulee

Julkaistu
ECMWF 500 hPa:n ennustettu painepinnan korkeus (keskimäärin vähän yli 5 km), lämpötila ja vihreällä sade, ma 24.10.2011. Kuva: Forecan meteorologin työasemalta.

Aiemmin tällä viikolla riitti matalapaineita ja myrskyjä, etenkin alkuviikolla. Keskiviikkona päivällä Pohjois-Karjalassa satoi hieman salavihkaan lunta ja illalla puolestaan ukkosti etelärannikolla. Tästä päivästä, joka on siis perjantai, tietokonemallit povasivat jo viikko sitten poutaista ja ainakin osaksi aurinkoista. Nyt on hyvä päivä katsoa tulevaan.

Huomenna lauantaina maan keskiosan yli liikkuu itäkaakkoon matalapaine, joka saattaa hieman syvetä. Sen kanssa kannattaa olla hieman varovainen, jos on mieli maantien päälle siellä, missä oli ennen Oulun lääni. Etenkin matalapaineen keskuksen pohjoispuolella nimittäin voi sataa lunta, veden ohella. Ja jos matalapaine samalla syvenee, sen liike voi hidastua ennustetusta, jolloin sen jälkipuolella voi tulla lumikuuroja myös maan keskiosassa. Länsi-Suomen yli vesisade liikkuu jo aamun kuluessa itään, päivällä sateet painottuvat itään ja Pohjois-Pohjanmaalle. Lapissa on heikkotuulista ja verrattain selkeää. Lännenpuoleinen tuuli voimistuu maan eteläosassa. Päivälämpötila on lounaisrannikolla n. 10, maan keskiosassa +2…+6 ja pohjoisessa n. +2 astetta, Luoteis-Lapissa nollan vaiheilla.

Varhain sunnuntaiaamuna pohjoisessa on heikkoa pakkasta, myös etelämpänä on selkeän sään alueilla nollakeliä. Sunnuntain kuluessa lounaasta virtaa jo suureen osaan maata selvästi lauhempaa ilmaa, mikä ensi vaiheessa näkynee eniten pilvisyydessä: se lisääntyy helposti aina harmaudeksi asti, ja lämpimän ilman etureunaan liittynee sateita, varsinkin Lapissa, missä voi aamulla sadella läntisimmässä osassa ensin luntakin. Mutta ei hätää, Suomeen alkaa sekä eurooppalaisen (ECMWF) että USA:n (GFS) globaalin ilmakehämallin mielestä vahvistua korkeapaine. Sen lopullinen asettautuminen eli sijainti Pohjois-Euroopan alueella vasta määrää, kuinka paljon sen myötä saadaan myös aurinkoisia, kuulaita syyspäiviä.

Kyseessä on selvä suursäätilan muutos matalapaineista korkeapaineenalueeseen, josta voi tulla pitkäikäinen. Sen alueella ilman lasketaan olevan ennemminkin lauhaa kuin ainakaan kylmää, mikä kylläkin kasvattaa aamusumujen mahdollisuutta, eivätkä sumupilvet aina kovin helpolla hälvene. Lämpötilat ovat suureesti riippuvaisia pilvistä ja sumuista, jotka tasoittavat yön ja päivän eroa tässä mielessä. Mahdollisesti sää aurinkoistuu vasta vähitellen ja selvimmin siellä, missä ilmavirtausta pääsee kuivattamaan Norjan Kölivuoristo. Mutta ei siis tarvitse sateessa ja kurassa liota, vaikka pilviä olisikin.

Minulla on tapana antaa aiheisiini liittyviä internetlinkkejä innostaakseni ihmisiä itseopiskeluun, joten tässä jokunen. Niillä voi testata itseään, miten pitkälle erilaisia aineistoja oppii lukemaan ja tulkitsemaan. Tai sitten ei opi, mutta tässä kuitenkin (kovaa kamaa, ei heikkohermoisille):

http://www.wetterzentrale.de/

http://profi.wetteronline.de/

http://www.meteo.uni-koeln.de/meteo.php?show=En_We_Ue

 

 

 

Kuinka pitkät ovat etanan sarvet?

Julkaistu
Saa nähdä, miten kova tai lauha talvesta tulee. Kuva: flickr/talaakso

No, pian noita etanoita ei näe enää edes kohmeisia, mutta päivien kylmetessä kohti loppusyksyä on ainakin keskustelu tulevan talven säästä kuumentunut. Toivottavasti mahdollisimman moni aiheesta kiinnostunut tallettaa nyt väitetyt asiat niin, että voi talven kuluessa tai sen jälkeen tarkistaa, mihin oli luottamista ja mihin ei. Tieteenkin kentällä kun voidaan lopulta väittää kaikenlaista, kun tieteen “tieto” loppuu.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) 15. syyskuuta julkaiseman vuodenaikaisennusteen mukaan lokakuusta joulukuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila on selvästi tavanomaista korkeampi. Lapissa on tavanomaista sateisempaa, muualla normaalisateista. lmanpaine on keskimäärin jonkin verran tavanomaista alempi, mikä antaa viitteitä matalapainevoittoisen säätyypin vallitsemisesta. (Lähde: http://ilmatieteenlaitos.fi/pitkan-ennusteen-seuranta )

Pitkän ajan tietokone-ennusteet eivät pyri ennustamaan säätilanteita, vaan antavat viitteitä siitä, onko jollain alueella esim. lämpimämpää ja sateisempaa kuin tavanomaisesti ko. aikaan vuodesta. Tällaiset ennusteet ovat lyhyen ajan sääennusteita alttiimpia tulkinnoile. Edellä mainitulla lähdesivulla kannattaa vierailla, luulisi seuraavan vuodenaikaisennusteen päivittyvän samaan paikkaan.

Tietokonemalli siis olisi kallistumassa alkutalven osalta mielummin vuodenaikaan nähden lauhaan kuin kylmään loppusyksyyn ja alkutalveen. Mutta sitten tähän talven säähän näyttää olevan muitakin näkökulmia. Brittiläinen The Daily Mail – lehti on kirjoittanut tutkimuksesta, jonka mukaan Pohjois-Eurooppaa uhkaisi kylmä talvi, koska auringon aktiivisuus, joka vaihtelee 11 vuoden jaksoissa (mm. auringonpilkkumaksimit), on nyt vuoden päivät ollut vaihtelunsa alimmassa vaiheessa. Aiemmin Nature Geoscience -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kyse on siitä, että ilmakehän stratosfääri (sääilmiöt tapahtuvat alimmassa kerroksessa eli troposfäärissä) olisi tavanomaista viileämpi, mikä vaikuttaisi myös alailmakehän ilmavirtauksiin ja tuuliin sekä siihen, että Pohjois-Eurooppaan virtaisi kylmää ilmaa.

Kuulostaa kieltämättä aika kummalliselta, enkä tiedä ilmakehän tai sään kovin suuressa määrin noudattavan 11 vuoden auringonaktiivisuusjaksoja. Tuon aktiivisuuden isommat, pidempiaikaiset vaihtelut sen sijaan voisivat selittää osan esim. maa-ilmakehä -systeemin lämpötilan noususta, mutta että suunnilleen joka 11. vuosi pitäisi olla erityisen kylmiä talvia, niin… Mutta laitan tähän linkin tuohon julkaisuun: http://www.nature.com/ngeo/journal/vaop/ncurrent/full/ngeo1282.html , josko siitä joku jotenkin valaistuisi.

Minä en usko kenenkään tekemiin liian pitkän ajan sääennusteisiin, mutta onhan sekin eräänlaista sosiaalista peliä näistä keskustella, siis sitä kuuluisaa small talk´ia.

Pirkko vai Ophelia?

Julkaistu
Vuodelta 2010 hurrikaanit Danielle ja Earl sekä vielä kehittyvä trooppinen matalapaine. Kuva: NASA Goddard Photo and Video

Tätä kirjoitettaessa Perämeren pohjoispuolella on myrskymatalapaineen keskus, jossa ilmanpaine on vajaat 965 hehtopascalia eli millibaaria.  Matalapaine liikkuu itäkoilliseen, huomisaamuna se on jo Kuolan niemimaalla heikentyneenä. Tiedotusvälineidenkin kautta tiedämme, että tässä matalapaineessa on edesmenneen hurrikaani Ophelian ”jämät” ja että juuri siksi tämä meidänkin laaja matalapaineemme saattaa äityä häijyksi. Ja syksyhän on matalapaineiden aikaa. Käsittelin aiemmassa kirjoituksessani (Tuulesta temmattua) jo hieman hurrikaanien ja meidän matalapaineidemme tiettyä samankaltaisuutta ja kuulumista samaan ilmakehän suureen järjestelmään siirtää energiaa, lämpöä, päiväntasaaja-alueelta aina meille asti, tänne kauas pohjoiseen. Nyt en tee niin, vaan otan eri näkökulman ajankohtaiseen asiaan.

Tulin juuri töihin, ja matkalla silmiini osui iltapäivälehtien lööppimainosetusivuja. Niiden mukaan Suomessa on tänään iso Pirkko-myrsky. Ainakin sai myös sen kuvan, että viranomaiset olisivat kehottaneet varaamaan ruokaa ja vettä. Minä tein niin joka tapauksessa ja ostin keskustasta työpaikalle evästä. Kivennäisvettä oli jo ennestään. Voin siis rauhallisin mielin ottaa vastaan tämän koko luonnonmullistuksen, vieläpä tarkkailemalla sitä – aitiopaikalta.

No, sähköjen katkeamiseen ainakin jostain saa varautua aina, kun tuulee lujaa; puita tahtoo kaatuilla sähkölinjojen päälle. Varautuminen kaiketi koskee eniten sähköyhtiöitä, eli valmiutta raivata mahdollisia vahinkoja. Ja ainakin mieleen tulee, että esim. rakennustelineet ja muut suhteellisen irtonaiset rakenteet on myrskymatalapaineen lähestyessä varmistettu. Veneiden kiinnityksessä lienee tuulen ohella merkitystä paljonkin sillä, että meriveden korkeus on noussut Perämerellä arvoon 120 cm. Merkitsevä aallonkorkeus Suomen merialueilla näkyy olevan siinä nelisen metriä, mutta ainakin n. 7 metrin aaltoja on havaittu niin Perämerellä kuin Pohjois-Itämerelläkin.

Tuulesta voin napata tähän klo 15:n säähavainnoista ainakin sen, että Raahen Lapaluoto ilmoittaa länsilounaista tuulta 23 m/s ja Hailuodon Marjaniemi 22 m/s, tosin viimeksi mainitun ilmoitus edellisen kolmen tunnin maksimista on 25 m/s. Tämän matalapaineen keskusta – siis koko ilmapyörteen keskusta, jossa itsessään ei juurikaan tuule, kuten ei hurrikaaninkaan keskellä, myrskyn ”silmässä”- voi siis nimittää myrskykeskukseksi. Tämä terminologia on mielenkiintoista, koska myrskykeskuksessa ei siis tuule, vaan vasta jonkin matkan päässä siitä ja eniten sillä puolella painekeskusta, missä tuuli on matalapaineen itsensä liikkeen suuntainen. Toisaalta tällaisten itään liikkuvien matalapaineiden jälkipuolella lähinnä lännen ja pohjoisen välinen, mutta joskus koillistuuli, voi etenkin puuskaisuuden nousun myötä yltyä aika lailla. ”Myrskyn etenemisen” jollain nopeudella siis pitää tarkoittaa itse painekeskuksen, myrskykeskuksen, liikenopeutta johonkin suuntaan eikä matalapaineenalueessa jossain kohdassa vallitsevaa tuulennopeutta.

Mutta sitten itse otsikkoon: meillä näkyy olevan tapana nimetä myrskyt myrskypäivän nimipäiväsankarin mukaan. Näin muistan sen kuitenkin olleen vasta Mauri-myrskystä (1982) lähtien. Maurin jälkeen lanseerattiin varoitukset vaarallisen voimakkaasta tuulesta maa-alueilla. Merille myrskyjä oli toki ennustettu jo iät ja ajat. Siis meillä on Pirkko (tai Pirjo?), jolla on jollain tavoin mukanaan myös hurrikaani Ophelian jäämistö.

Laitan oheen linkit niille, jotka haluavat paremmin tutustua trooppisten myrskyjen, joista osa kehittyy hurrikaaneiksi,  nimeämisen saloihin. Mutta kullekin vuodelle etukäteen aakkosjärjestykseen laitettujen nimien mukaan se menee. Ophelian jälkeen on jo syntynyt Philippe, josta on myös tullut hurrikaani, mutta sen reitti on kaukana ihmisasutuksesta. Jos se luovuttaa jotain jollekin matalapaineelle, niin tuo lopputulos lienee meillä äkkiä arvioiden ensi maanantain paikkeilla. Philippen jälkeen, jos trooppisia myrskyjä syntyy Atlantilla, tulee Rina, sitten Sean, Tammy, Vince ja Whitney. Ensi vuoden ensimmäisen nimi on tällä tietoa Alberto.

Hauska yksityiskohta ovat vähintään kymmeneksi vuodeksi ”eläkkeelle” siirretyt nimet (retired storm names): ei haluta pelotella ketään antamalla hurrikaanin nimeksi ihan heti vaikkapa Katrina (2005, New Orleans jne.).

Hurrikaanien nimistä:

http://www.ec.gc.ca/ouragans-hurricanes/default.asp?lang=En&n=4468ECBD-1  (Environment Canada, sivusto myös ranskaksi)

http://www.nhc.noaa.gov/aboutnames_history.shtml  (NOAA eli USA:n ilmatieteen laitos)

Missä hurrikaanit nyt:

http://www.weatheroffice.gc.ca/hurricane/track_e.html (Canada)

http://www.nhc.noaa.gov/ (NOAA:n National Hurricane Center)

 

Harvinaisen lämmin syyspäivä 30.9.2011

Julkaistu
Syysaurinko lämmittää vielä. Kuva: flickr/JL62

Usein on niin, että kun näin lämmin ilmamassa tulee näin pohjoiseen ja tähän aikaan vuodesta (auringonsäteilyä on jo selvästi vähemmän kuin kesällä), lopputulos on sumua, sumupilveä ja jopa tihkusadetta. Mutta nytpä ilmavirtaus onkin luoteinen ja maanpinnan lähellä läntinen, jolloin ilma virtaa meille Norjan Kölivuoriston yli. ”Luodetuuli on taivaan luuta”, tiesivät jo esi-isämme. Näin voimme lukea hyväksemme kaiken sen auringonpaisteen, mikä on saatavilla. Esimerkiksi täällä Helsingissä taivas on käytännössä pilvetön.

Lämpötila on kohonnut 20 asteen yläpuolelle suunnilleen alueen Salo-Tampere-Lahti-Kouvola sisäpuolella, ja osassa Uuttamaata ja Varsinais-Suomen itäosassa on päästy jopa yli 21 asteeseen. Klo 15 Piikkiön Yltöinen johti 21,5 asteellaan. Jos olisi kesä, tässä ilmamassassa päästäisiin auringon paistaessa helposti n. 25 asteeseen Etelä-Suomessa, mutta Ilmatieteen laitoksen nettisivuillaan 2 viikon välein esittämät lämpötilatilastot kertovat, että 1.10. Vantaan ennätys olisi 19 astetta. Niinpä tämän täytynee olla maan eteläosassa ennätyksellisen lämmin syyskuun viimeinen päivä. Maan keskiosassa on päästy tänään 14…18 asteeseen, mikä ei samassa määrin ole merkittävää. Päivän maksimilämpötilaa näyttävät mittarit tosin luetaan vasta kesäaikaa klo 21- säähavainnon yhteydessä.

Hyvin lämmin ilma poistuu maan eteläosasta jo tänä iltana ja ensi yönä kohti etelää. Ilmakehämallien mielestä kylmä rintama jäisi pelkäksi pilveilyksi, mikä onkin mahdollista näin kuivassa säätilanteessa. Kuitenkin, kun rintama loittonee riittävästi Kölivuoristosta, osa siitä voi yhtä hyvin myös aktivoitua satamaan. Ukkostakin näissä kylmissä rintamissa osaa olla, ainakin kosteammissa tapauksissa.

Huomenna lauantaina pohjois- tai luoteistuuli heikkenee ja sää on aurinkoista, Lappiin kuitenkin leviää illaksi vesisateita lännestä lounaistuulen vähän voimistuessa. Päivälämpötila kohoaa lounaassa n. 15 asteeseen, idässä ja pohjoisessa 10 asteen vaiheille, Lapissa 6…10 asteeseen.

Sunnuntaina hyvin lämmintä ilmaa virtaa tällä kertaa lounaasta Suomeen, tuuli voimistuu. Nyt käynee niin, että pilvisyys on jo päivällä runsasta, vaikka enimmät sateet liikkuvat maan etelä- ja keskiosan yli vasta illemmalla sekä maanantain vastaisena yönä. Lapissa on sateisinta jo sunnuntaina päivällä.  Maanantaiksi tietokone ennustaa aurinkoista poutapäivää, paitsi Lappiin jo lännestä pilviä, luoteeseen heikkoja sateitakin. Tiistaina lännestä leviää sateita, niitä ennen voimistuu etelätuuli…

Suursäätila on siis mitä syksyisin: sää vaihtelee päivästä toiseen paljon. Vaan kylmää tästä säätyypistä ei saa tekemälläkään, päin vastoin jopa hyvin lämpimän ilman yrityksiä Suomeen lounaasta on alustavasti näköpiirissä tämän viikonlopun jälkeen kaksikin: pe 7.10. ja su 10.10. Tietenkin näihin laskelmiin  tulee suhtautua tässä vaiheessa vain suuntaa antavasti.

Kasvukaudesta ja tehoisasta lämpösummasta

Julkaistu
Terminen syksy vallitsee, kun vuorokauden keskilämpötila on 0...+10 astetta. Kuva: Jean-Marie Hullot / fotopedia / Googlen tarkennettu kuvahaku.

Kasvukausi (tai terminen kasvukausi) alkaa keväällä, kun lumipeite on sulanut ja vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi +5 asteen yläpuolelle. ”Pysyvästi” tarkoittaa, että tilannetta seurataan 10 päivän ajan, ja jos keskilämpötila käväisee uudelleen kylmempänä, kasvukauden päivien laskeminen alkaa alusta. Pohjoisessa pitkään kestävä routa aiheuttaa, jos tarkkoja ollaan, tässä vielä tulkintaongelmia. Vastaavasti kasvukausi päättyy syksyllä, kun samainen keskilämpötila laskee pysyvästi +5 asteen alapuolelle tai saadaan pysyvä lumipeite.

Lounaisimman Suomen sisämaassa Etelä-Satakunnasta aina Päijät-Hämeen eteläisimpään ja Kymenlaakson lounaisimpaan osaan asti kasvukausi on alkanut keskimäärin (1971-2000) 28.4. mennessä ja päättynyt lounaisrannikolla 25.10. mennessä. Esimerkiksi Sodankylän paikkeilla kasvukausi on vastaavasti kestänyt keskimäärin suunnilleen 20.5. – 20.9.

Mutta riittääkö kaikille kasveille, että vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella (vaikka juuri ja juuri)? No tuskin, siksi itse kasvukaudesta kertookin paljon enemmän tehoisa lämpösumma (tai tehoisan lämpötilan summa). Se saadaan niin, että kasvukauden kunkin vuorokauden keskilämpötilasta vähennetään ensin tuo +5 astetta, minkä jälkeen jäljelle jäävät osat vuorokausien keskilämpötiloista lasketaan yhteen. Siis mitä lämpimämpää on, sitä enemmän se kasvattaa tätä lämpösummaa. Tänä vuonna Ilmatieteen laitos uutisoi jo 14.7., että lämpösumma oli siihen mennessä ennätyksellinen. Syksyn mittaan voimme jännittää lopullista tulosta.

Helsinki-Vantaalla vuosien 1971-2000 keskiarvolämpösumma oli 1356 °Cvrk, mutta esimerkkinä 2000-luvun lämpimistä kesistä vuoden 2006 lämpösumma oli jopa 1760 °Cvrk. Sodankylässä vastaava keskiarvo oli 781 ja vuoden 2005 lämpösumma 1025 °Cvrk.

Jos nyt sitten ihmetellään, miten esim. Etelä-Suomessa kasvaa paikallisesti jopa viiniköynnös, pitää huomioida, että kun esitetään esim. Helsinki-Vantaan säätilastoja, niin lämpötilamittaukset ovat täsmälleen juuri sieltä, mahdollisimman aukealta paikalta, kuten ilmatieteessä lämpötila kuuluukin mitata. On selvää, että jos lämpötila mitataankin siitä kohdasta, missä viiniköynnös menestyy – Suomessa siis todennäköisesti suojaisalta eteläseinustalta, lämpösumma toki on korkeampi. Eli varsinaiset viiniviljelykset eivät edelleenkään menestyne, vaikka yksittäisiä kasveja tavataankin. Ilmastonmuutosskenaariot esittävät Etelä-Suomen kasvukauden saattavan olla vuosisadan lopulla jopa nykyisen Belgian kaltaisen.

Jos kiinnostaa penkoa lisää tietoa termisestä kasvukaudesta tai vaikkapa termisistä vuodenajoista, niin hyvä linkki aloittaa on vaikkapa tässä:

http://ilmatieteenlaitos.fi/termiset-vuodenajat 

Lähde tilastotietojen osalta: Ilmatieteen laitoksen internet-sivuilla oleva ilmastotieto. Luotettavan tiedon kerääminen Suomen ilmastosta kuuluu lain mukaan Ilmatieteen laitokselle, missä se tehdäänkin verovaroin. Ilmastopalvelun ei siis etenkään varsinaisten ilmastotilastojen osalta voi katsoa olevan kilpailutilanteessa, koska ei ole järkeä, että valtakunnassa olisi kahdet ilmastotilastot. Konsultaatiot ja johtopäätökset eri tarpeisiin ovat tarvittaessa eri asia, ja erityisesti sään seuranta ja sääennusteiden laadinta ovat myös Forecan ydinosaamisaluetta ja liiketoimintaa. Tässä siis vähän yritystä selventää sään ja ilmaston käsitteellistä eroa.