Author: Juha Föhr

Lyhyt pilvinen päivä painuu mailleen. On kuin kesä ilman vihreyttä, puolihämärässä ja mustavalkoiseksi kuvattu. Vesilätäköistä heijastuu niiden takana olevien tajojen yksityiskohtia. Korupajassa on näköjään joulumyyjäiset. Se tarkoittaa joka vuosi, että siinä ulkona saa myös makkaraa. Tuonne ulos on kohta mentävä, mutta samalta siellä kai näyttää kuin ikkunan läpi. Äänimaailma vain valahtaa siihen päälle, ja muutenkin pian on entistä hämärämpää. Mutta raitista ilmaa pitää saada. Ehkä sitä makkaraakin. On joulukuun 11. päivä, enkä näe missään lunta. Helsingissä, Malmilla. En minä sitä lunta kyllä kaipaakaan, mutta jos miettii, mikä tämän vuodenajan säässä voi olla oleellista muutosta tuovaa peruspimeyteen, niin lumi tietysti muuttaa läsnäolollaan tienoota eniten. Näyttää vain siltä, että se lumi tulee ja menee myrskyjen tavoin.

Äskeinen myrskymatala on jo poistumassa ja heikko. Se tarkoittaa sään kylmenemistä: maanantaiaamuna etelässäkin on vähän pakkasta, ja maan keskivaiheillakin  pakkasta on paikoin jopa kymmenkunta astetta. Mutta lyhyeen jäävät pakkaset, sillä uutta sadetta ja lauhtumista pukkaa jo heti maanantaina, ensin maan länsi- ja keskiosaan. Tiistaiksi sateet yleistyvät ja runsastuvat. Maan eteläosassa sataa eniten tiistain vastaisena yönä ja tällöin vettä, muutenhan sateen olomuoto vaihtelee, lähinnä Lapissa ja Koillismaalla sataa varmimmin vain lunta. Tiistaina päivällä sateet painottuvat itään ja pohjoiseen.  Lämpötilan nollaraja kipuaa aina Lapin ja Koillismaan rajoille.

Nämä alkuviikon sateet ovat kuitenkin vain kalpeaa esimakua jälkeen tulevista. Jo heti keskiviikon vastaisena yönä Etelä- ja Keski-Suomen yli kulkee sadealue koilliseen, päivällä sataa vielä idässä ja pohjoisessa. Tämä sade liittyy laajaan matalapaineenalueeseen, jonka keskus on liikkeessä Pohjois-Atlantilta Norjan meren yli kohti Jäämerta. Sen seuraava sade liikkuu ylitsemme suunnilleen torstain kuluessa.

Perjantai on tällä tietoa ohimenevästi rauhallisempi päivä säässä, sen sijaan ensi lauantaiksi ja viikonvaihteeksi saamme laskelmien mukaan ison ja äkäisen matalapaineen Pohjois-Atlantilta Pohjois-Itämeren tienoille. Se voi tuoda mukanaan myös myrskytuulia. Sateen olomuoto voi maan eteläosassa kaiken aikaa vaihdella, ja etenkin etelärannikon läheisyys suosii vettä aina silloin, kun mereltä kunnolla tuulee. Maan keski- ja pohjoisosassa lumipeite kaiken järjen mukaan vahvistuu ainakin vähän ja varmimmin idässä.

Kurkkaa (kahden viikon välein) ajankohdan keskimääräinen ylin ja alin lämpötila sinisellä sekä ylin ja alin mitattu keltaisella, keskimääräinen lumensyvyys vihreällä. (Lähde: Ilmatieteen laitos)  sivun oikean laidan kartasta. Keskimääräisvuonna etelässäkin (Helsinki-Vantaa) on tähän aikaan jo useita senttejä lunta. Sivu: http://ilmatieteenlaitos.fi/suomen-nykyilmasto-ja-ilmastotilastot

 

 

 

 

Kuten blogin lukijat lienevät huomanneet, minun kirjoitusvuoroni on perjantaisin. Silloin sitä usein ajattelee ihan erikseen viikonlopun säätä, vaikka itse vuorotyötä tekeekin, eikä juuri viikonlopulla ole omassa elämässä niin suurta painoarvoa.

Huominen lauantai on poikkeus moneen päivään siitä eteenpäin, koska meille onnistuu pukkaamaan hentoinen korkeanselänne eteläkaakosta. Ainakin hetken on siis jopa aika selkeää säätä, joten sinitaivastakin näkee edes vilaukselta. Sää muuttuu jo nyt yöllä selkeämmäksi lännestä alkaen, samalla kasvaa kosteiden tienpintojen jäätymisen mahdollisuus – aamulla myös etelässä. Vielä päivällä ilman lämpötila on vähän pakkasen puolella, etelärannikolla on jo lämpöasteita. Lauantaille siis kannattaa suunnitella se ulkona oleilu, jos haluaa nauttia auringon pilkahduksesta joulukuun alussa. Vaikka lumetonta enimmäkseen onkin, ilmassa on tiettyä kuulautta. Länsirannikolla pilvisyys jo lisääntyy päivän kuluessa: lännestä on tulossa hyvää vauhtia – mitäs muuta kuin sade! Samalla etelänpuoleinen tuuli voimistuu huomattavasti.

Tuulisinta ja sateisinta sää on sunnuntain vastaisen yön kuluessa, mutta lähes samanveroisesti tuulee ja sataa vielä sunnuntaina päivällä. Etelässä, varsinkin rannikolla, tulee lähinnä vettä, pohjoisempana toki myös niitä edes vähän kiinteämpiä veden olomuotoja. Yksinomaisia lumisateita veikkaisin korkeintaan Koillismaalle sekä Itä- ja Pohjois-Lappiin, ja tämäkin voi kuulostaa liialta lupaamiselta lumen ystäville. Vaan koskaanhan tätä sateen olomuotoa ei tähän aikaan vuodesta täysin varmasti tiedä, sen verran herkkä se osaa olla esim. tuulen suunnalle tuolla pohjoisessa. Meren lämpimyydestä voi päätellä aika paljon rannikon sateista, koska tuuli puhaltaa juuri mereltä.

Sunnuntain jälkeenkin Suomen lasketaan kuuluvan matalapaineen alueeseen. Sen sisällä ratkaisevaa on, miten mahdolliset matalan osakeskukset käyttäytyvät. Ne ovat pienempimittakaavaisia kuin itse iso matalapaineenalue ja sen vuoksi vaikeampia ennustaa kovin monta päivää aikaisemmin. Tällä tietoa tiistaina voisi sataa jopa aika lailla maan eteläosassa, missä myös kasvaisi rännän ja lumen mahdollisuus – ainakin vähän. Ilmakehä olisi hivuttautumassa hieman kylmemmäksi täällä Suomessa, jos tietokoneita uskoo. Edelleen ensi viikon loppupuoli olisi sateinen jopa koko maassa, ja tällöin, jos ilmamassan lämpötilaa koskevat laskelmat toteutuvat, lunta voisi jo sataa jopa aika suurella todennäköisyydellä missä päin maata tahansa. Mutta senkin jälkeen jäisi vielä nähtäväksi, pysyisikö tämä lumi. Samojen tietokone-ennusteiden innoittamana veikkaisin, että ei ainakaan etelässä.

 

Tänään on vuoden kahdestoista kuunsyntymä eli uusikuu. Huomenna lauantaina 26.11. on islamilainen uusivuosi. Sunnuntaina raikuu Hoosianna: on ensimmäinen adventtisunnuntai. Joulukatuja avataan tuulisessa loppusyksyn säässä. Pikkujoulut jouduttavat monen askeleita, ei kannata liukastella. Kenties jokunen tonttukin jo kurkistelee, josko ollaan kilttejä. Kauppa alkaa käydä joulua kohti, se on kai sitä harrasta odotusta. Joulukalenterin luukut aukeavat aamu aamulta. Puuttuuko jokin? Ehkä ne nietokset?

Vihjasinkin jo, että tänä viikonloppuna tuulee. Korkeapaine on tipotiessään, nyt eletään matalapainetta. Oikeastaan vähintään kahta, jos kiinnitämme huomiota niiden keskuksiin ja sitä kautta kulkureitteihin ja aikatauluihin. Niin kannattaa tehdä, jos mielii pysyä ajan tasalla noissa ilman entehissä. Jokainen matalapaine kun tuo sitä omaa tuultansa ja sadettansa.

Koska tämä on sääblogi, on vielä muistututettava, että matalapaineet ovat suuria ilmapyörteitä (useimmiten kuitenkin kaikkea muuta kuin kauniin pyöreitä). Niiden keskusten ympäri ilma kiertää pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään eli pohjantähdestä katsottuna samaan suuntaan kuin maapallo pyörii. Samalla ilma pyrkii pakkautumaan pikku hiljaa kohti pyörteen keskustaa, jolloin tulee ymmärrettäväksi, että ilman on myös noustava ylöspäin matalapaineen alueella. Tämä ilman pystyliikekomponentti kanavoituu tiettyihin alueisiin, joita ovat ns. rintamat.

Koska juuri ilman pystyliike synnyttää sateita, nämäkin painottuvat lämpimien, kylmien ja okluusiorintamien yhteyteen. Toisaalta matalapaineisiin voi liittyä hyvinkin kuivan ilman kielekkeitä ja paikallisesti selkeää säätä. Näiden ns. lauhkean vyöhykkeen matalapaineiden ilmapyörteet ovat halkaisijaltaan yleensä tuhansia kilometrejä, mutta etenkin laajempien matalapaineenalueiden osakeskuksina niitä on myös selvästi pienempiä. Välillä käy niin, että matalapaineenalueet pysyttelevät lähes paikallaan, mutta silloinkin niiden pienemmät, sadetta aiheuttavat osaset ovat yleensä jollain tavalla liikkeessä. Tänäkin viikonloppuna miltei koko Pohjois-Eurooppa kuuluu matalapaineen alueeseen, mutta ajatellen Suomen säätä siitä kannattaa tarkastella erikseen kahta matalapainetta.

Näistä ensimäinen liikkuu lauantaina Lapin yli itään. Lounaistuuli, vähitellen länsituuli, pieksää eniten Merenkurkkua ja Perämerta. Tuuli yltyy aina myrskyksi asti, myös vähän etelämpänä. Sateita tulee vähintään ajoittain missä päin maata tahansa, mutta eniten Lapissa ja sielläkin lähinnä matalapaineen keskuksen pohjoispuolella kokonaan lumena, muuten on lauhaa. Jälkipuolellansa tällaiset matalapaineet saattavat ulottaa lumikuuronsa etelämmäksi kuin muut lumisateensa.

Sunnuntaina lännestä saapuu toinen matalapaine, tai itse asiassa USA:n tietokonemallin mukaan kaksi peräkkäistä, mutta joka tapauksessa siis seurattava sääjärjestelmä. Vaan nytpä reitti ei olisikaan enää Lapin yli, vaan maan etelä- ja keskiosan tai jopa vain maan eteläosan yli itään. Matalapaineiden reitin siirtyminen eteläisemmäksi enteilee tähän aikaan vuodesta usein myös niiden sateiden muuttumista lumisemmiksi. Varsinkin maanantaiaamua kohden on jälleen kerran mahdollista, että lopputulos on maan eteläosaa myöten selvästi talvisempi kuin mihin on tänä syksynä totuttu. Välttämättä siis ei, mutta siksi säätä seurataan jatkuvasti ja ennusteita päivitetään esim. uusien tietokonelaskelmien tultua.

Varsinkaan tähän aikaan vuodesta ei perjantaisella sääennusteeella välttämättä pitkälle pötki: nytkin kahden globaalisen ilmakehämallin (Euroopan ja USA:n) Suomen sään kannalta ratkaiseva ero alkaa jo heti sunnuntaista. Mutta suursäätilat ovat näissä malleissa varsin yhteneväiset, eli tämä koko laaja matalapaineenalue olisi maanantain myötä siirtymässä Suomesta itään. Tiistain-keskiviikon maissa on korkeapaineen vuoro, kunnes sää ensi viikon loppupuolella joutuu jälleen matalapaineiden aisoihin. Syksy ajaa yhdeksällä hevosella, niin kuin on tiedetty ja pantu merkille jo kauan sitten.

HUOM! Tulin yövuoroon töihin klo 21, minkä jälkeen näin viimeisimmän Euroopan globaalisen säämalliajon tulokset. Se lähti USA:n mallin linjoille, joten kelin kannalta tärkein matalapaine liikkuisikin sunnuntai-illan kuluessa eteläisimmän Suomen yli itään. Sen jälkipuolella myös etelässä sataisi räntää ja lunta, maanantaiaamuna olisi heikkoa pakkasta.

Saa nähdä, miten lumitilanteen nyt lähipäivinä käy Suomessa. Saamme nimittäin kylmempää, Lappi jopa ihan kylmääkin, ilmaa pohjoisesta. Tuota aiempaa selvästi talvisempaa ilmaa virtaa heti lauantaiaamun jälkeen aina eteläsimpään Suomeen asti. Sitä ennen, tuon ilman etureunalla, maan etelä- ja keskiosan yli pujahtaa sateita itään niin, että lauantaiaamuna varhain sataa vielä pääkaupunkiseudullakin vettä, maan itäosassa satelee räntää tai lunta. Lauantain kuluessa kylmä pohjoinen ilmavirtaus jo heikkenee ja sää on Lapissa melko selkeää. Maan etelä- ja keskiosassa on vielä pilvisyyttä ja siellä täällä voi tulla jokunen vähäinen lumikuuro. Päivälämpötila vaihtelee etelärannikon +2…+4 asteesta maan keskiosan noin nollaan ja edelleen Pohjois-Lapin jopa 15 pakkasasteeseen.

Sunnuntain säässä onkin oleellista se, että Suomi kuuluu kylmän ilman alueeseen ja etelästä meille ulottuva korkeapaine pitää sään suurimmassa osassa maata selkeänä. Lännessä kuitenkin jo tuntuu lähestyvä sadealue lisääntyvänä pilvisyytenä, myös etelänpuoleinen, maalla lähinnä kaakkoistuuli, voimistuu vähän. Myös lunta voi sadella läntisimmässä Suomessa jo päivällä. Maan länsiosassa on heikkoa pakkasta, idässä ja maan keskivaiheilla on viitisen pakkastastetta, Lapissa on pakkasta enimmäkseen 10…15 astetta, lounaisosassa vähän vähemmän.

Maanantain vastaisen yön kuluessa lännestä leviää sateita niin maan eteläosaan kuin keskivaiheillekin.  Sade varsinkin alkaa lumena, mutta koska maahamme virtaa samalla lauhempaa ilmaa lounaasta, jää nähtäväksi, lakkaako sade ennen muuttumistaan rännäksi tai vedeksi. On siis täysin mahdollista, että maanantaiaamuna on etelässäkin jokunen sentti lunta ja idässä sitä sataisi vielä lisää. Hyvin lauhaa ilmaa saisimme tietokone-ennusteen mukaan voimistuvan lounaistuulen myötä vasta ensi viikon torstaina, joten jos maanantaina on etelässäkin senttejä lunta, ei lumi välttämättä aivan välittömästi ja kokonaan edes  sula. Alkuviikon päivälämpötilat tulevat riippumaan siitä, onko sitä lunta vai ei.

Varma sen lumen kanssa ei siis voi olla, mutta jos vara on viisautta ja ellei tietoisesti halua ottaa riskiä, kannattaa ne talvirenkaat ehkä vaihtaa jo aika nopeasti. Toisaalta ensi viikon loppupuolesta olisi tulossa vielä hyvin lauha. Talvirenkaita ei etelärannikolla ehkä tarvitsekaan, jos malttaa jättää auton kotiin parina aamuna. Mutta jos on matka maan itä- tai pohjoisosaan, vaikka vaan keskiosaankin, aika vaihtoon on nyt.

 

 

Korkeapaine liikahti alkuviikolla niin, että aiempaa kylmempää ilmaa pääsi virtaamaan Suomeen luoteesta. Aurinkoakin nähtiin viikon puolivälissä etenkin idässä ja pohjoisessa, länteen sen sijaan jäi sumupilvinen alue. Koska kylmä ilma on raskasta, se pyrkii painumaan lähelle maanpintaa ja lähtemään sieltä vasta viimeisenä, kun ja jos alkaa tuulla. Jo torstaina, eilen, lounaistuuli toi jälleen huomattavan lauhaa ilmaa suureen osaan maata. Tällainen lämpimämpi ja kevyempi ilma kiilautui maanpinnan läheisen kylmemmän ilman yläpuolelle. Seurauksena on laajoilla alueilla aivan erityinen lämpötilan pystyjakautuma maanpinnan melko läheisessä ilmakerroksessa.

Jos on selkeää silloin, kun auringonsäteilyä ei tule tai se on hyvin vähäistä, kuten talvea kohti myös päivisin, lämpöa karkaa avaruuteen ja maanpinta jäähtyy, samoin laskee maanpinnan läheisen ilmakerroksen lämpötila. Tuloksena on tällöinkin sellainen lämpötilan pystysyyntainen jakautuma, että se kohoaa ylöspäin mentäessä, koska se jäähtyminen menee niin, että ensin jäähtyy maanpinta ja vasta sitten sen läheinen ilma, alhaalta päin. Tällaista ilmakerrosta kutsutaan lämpötilainversiokerrokseksi ja itse ilmiötä siis lämpötilainversioksi. Nimitys johtuu siitä, että keskimäärin ilma kylmenee ylöspäin mentäessä. Inversiokerros estää tehokkaasti eri ilmakerroksia sekoittumasta keskenään, ja esim. kaupunkien ja liikenteen ilmansaasteet kasautuvat näissä tilanteissa melko ohueeseen kerrokseen. Etenkin kesäisin aurinko puolestaan lämmittää maanpinnan ja ilman, jolloin tällainen yöllä syntynyt lämpötilainversio ”särkyy” ja lämmennyt ilma alkaa kohota ylöspäin aina maanpinnalta asti.

Nyt meidän alimmassa ilmakehässämme on syntynyt lämpötilainversiokerros siitä syystä, että lauha ilma kiilautui kylmemmän yläpuolelle. Inversio on nyt niin vahva, ettei kesäinenkään aurinko sitä välttämättä saisi rikki, marraskuisesta puhumattakaan. Tilanne näkyy hyvin Jokioisten observatorion viimeöisestä radioluotauksesta. Siis lämpötilan, kosteuden ja tuulen pystyjakautuman mittauksesta käyttäen apuna nousevaan heliumpalloon kiinnitettyjä mittalaitteita. Oheiseen diagrammiin piirretty oikeanpuoleinen käyrä kuvaa lämpötilan muutosta ylöspäin mentäessä, lämpötila-asteikko on alareunassa celsiusasteina. Korkeuden lukeminen oikeasta reunasta vaatii totuttelua, koska mittayksikkönä on ilmanpaine (maanpinnalla keskimäärin 1013 hPa), eli esim. 850 hPa:n painepinta on keskimäärin vähän yli kilometrissä ja 700 hPa siinä noin kolmessa kilometrissä. Mutta lämpötilajakautuma eli käyrän muoto on tässä se tärkein.

Vasemmanpuoleinen käyrä on ilman kastepistelämpötila, ja mitä lähempänä se on lämpötilakäyrää, sitä kosteampaa ilma kyseisellä korkeudella on. Vastaavasti käyrien loittoneminen toisistaan kertoo kuivuudesta. Oikeassa reunassa on lisäksi kunkin ilmakerroksen tuuli. Tässä tapauksessa aivan maanpinnan lähellä oli pohjoisluoteista tuulta n. 5 m/s ja ylöspäin mentäessä heti kohta länsilounaista tuulta saman verran. Sumupilvi jää käytännössä sen korkeuden alapuolelle, missä lämpötila- ja kastepistelämpötilakäyrät eroavat toisistaan ylöspäin mentäessä.

Tällaista sumupilveä meillä on ollut useimmilla paikoilla jo pitkään, eikä se kunnolla väisty ennen kuin saadaan selvää tuuletusta eli tässä tapauksessa talvisempaa ilmaa. Sitä on tulossa pohjoisesta ihan reippaasti jo maanantaista alkaen. En ihmettelisi, jos jo tähän sään kylmenemisvaiheeseen liittyisi lumikuuroja aika etelässäkin, mutta joka tapauksessa suursäätila muuttuu ratkaisevasti niin, että seuraavat sateet, joita näyttäisi olevan tulossa ensi keskiviikon maissa, ovat jo suuressa osassa maata lunta. Lauhinta olisi edelleen lounaassa.

 

 

Silmä kerta kaikkiaan lepää sääkarttoihin katsoessa. Ainakin siis minun silmäni. Kaikkien matala- ja korkeapainemerkintöjen, maanpintailmanpaineen analyysien ja lämpötila- ja kosteuskenttien läpi ja yli loistaa kirkas kuva pitkästä, lämpimästä ja kuivasta syksystä. Siihen kuuluvat kauniit aamusumut, joiden yläpuolelle pääsee auringonsäteitä, vaikka vain ylemmän pilven aukoista. Tihkusateen yllättäessä harmaa saa tummempia sävyjä.

Tänä viikonloppuna lauha eteläinen, sittemmin lounainen, ilmavirtaus voimistuu Suomessa niin, että sekin kylmä ilma, joka on Pohjois-Venäjällä hiipinyt jo miltei itärajallemme, saa kyytiä. Niin selvästi lounas voittaa koillisen, länsi idän meidän suursäätilassamme. Lapin yli kulkee itään myös sateita, etenkin idässä tulee myös lunta. Sunnuntaina Pohjois-Lapissakin on suojaa, ja lounaisrannikon päivälämpötilat huitelevat siellä jo totutussa kymmenkunnassa asteessa. Marraskuun lämpöennätykset tuskin enää rikkoutuvat, koska ensimmäisinä päivinä Vantaalla, Lahdessa ja Kouvolassa käväistiin jopa yli 11 asteessa (Kouvola Anjala 11,7 astetta). Aiemmat marraskuun lämpöennätykset olivat vuodelta 1967. Vaikka tänään pilvipeite rakoili ilmamassan ollessa hyvin lämmin, pääkaupunkiseudulla ja Turussa käväistiin enää n. 10 asteessa. Kelpaa toki tämäkin.

Alkuviikolla Suomeen virtaa ohimenevästi kylmempää ilmaa luoteesta, mutta voimakas tuuli, etenkin puhaltaessaan  tänne Norjan Kölivuoriston yli, pitänee varsinaiset pakkaset loitolla sään selkenemisestä huolimatta, ja ehtineekö se taivas maan eteläosassa paljoa edes seljetä, koska heti keskiviikosta lähtien on taas lämpimän ilman vuoro virrata meille lounaasta. Jonkin verran sateita tämän alkuviikon ilmamassaheilahduksen yhteydessä voidaan saada. Näitä merkittävämmäksi saattaa hyvinkin nousta yöllinen kuuranmuodostus ja siitä aiheutuva liukkaus maan pohjoisosassa, sillä tienpinnat laskevat herkästi pakkaselle, vaikkei ilma 2 metrin korkeudella selkeässä ja tuulisessa säässä niin tekisikään.

Ja ensi viikon loppupuoli on taas tätä etelälounaista lauhaa ilmavirtausta. Sadealueitakin varmaan on liikeellä, mutta suuret matalapaineet eivät näyttäisi tuovan mitään suuria sateita, sen sijaan tihku voi olla se päivän sana.