Author: Juha Föhr

Pääsiäispyhien jälkeen selviää, miten kylmänä kulunut maaliskuu lopulta merkitään aikakirjoihin, joita säätilastot osaltaan toki ovat. Selvästi kylmää kevättä ihan lumineen päivineen on ollut pitkin Keski-Eurooppaa aina Brittein saarille asti. Vähän lunta on vielä pääsiäispyhinä sadellut esim. Berliinissä. Keskiviikkona Keski-Eurooppaan leviää kaakosta sateita, joiden täytyy olla vielä melko lumisia. Meillä ne vaikuttavat – lumisateina – ensi viikonloppuna eli leviävät etelästä tällä tietoa etenkin maamme etelä- ja itäosaan. Sitä ennen aurinko on sään näkyvin ja tuntuvin elementti, ellei kaakosta sitten pullahda lumisateita. Ei se iso virhe olisi meteorologisesti, sen verran lähelle ne kuitenkin tulevat. Paikallissäiden kannalta sen sijaan virhe olisi iso, ellei niitä olisi ennustettu. Aika näyttää.

Auringon säteilymäärät ovat huhtikuussa jo niin suuria, että mahtaakohan minkäänlainen kylmä ilmamassa enää pystyä pitämään päivälämpötilatkin pakkasella, ellei sitten ole samalla vaikka kova pohjoistuuli ja pilvistä. Näin ei nyt ole, vaan vaikka maan keski- ja pohjoisosassa yli 10 asteen varhaisaamupakkaset ovat vielä yleisiä, auringon voi kuvitella lämmittävän ainakin Etelä-Lappia myöten iltapäivät niin, että plussalla ollaan, jolloin myös lumen sulaminen vähän vauhdittuu. Menee vähän näppituntumapähkäilyn puolelle, koska kirjoitan tätä talvilomalta enkä ihan kaikkien työpaikan tietojen avulla.

Mutta sitten tuo kylmyys ja lämpimyys. Ennen oli tarkkaa, että jos meteorologi (varsinkin siis meteorologi) hehkutti vaikkapa televisiossa (tarkoittaen jopa yli nollan lämpötiloja maaliskuun lopussa), että iltapäivisin on lämmintä, niin sen olisi täytynyt tarkoittaa, että päivälämpötilat olisivat silloin myös vuodenaikaan nähden lämpimiä, eikä ainoastaan varhaisaamujen lämpötiloihin verrattuina. Nyt olen nähnyt esityksiä, joissa maaliskuun melko lopulla juuri ja juuri yli nollan lämpötiloista on sanottu, että tuolloin olisi iltapäivällä ”hyvin lämmintä”, vaikka olisi oikeampaa ollut sanoa vaikka, että iltapäivälämpötilatkin kohoavat kylmästä ilmamassasta johtuen muutamaksi tunniksi hädin tuskin vähän yli nollan. Johonkin on kadonnut viimeistään tilastoihin kirjattu tieto siitä, millaista meillä mihinkin aikaan vuodesta ”kuuluu olla” ja mikä puolestaan on lämmintä tai kylmää, puhumattakaan hyvin lämpimästä tai hyvin kylmästä. Nykytavalla menee sääpupuksi, ellei asiaan kiinnitetä huomiota.

Kuvan linkki: http://adventurejay.com/blog/images/IMG_5136.JPG

 

Sääkartat lakkasivat innostamasta ikuisine kylmine ilmamassoineen. Teenpä siis toisenlaisen säänennustuskokeen olettamatta mitään säähän oikeasti vaikuttavista asioista. Hyllyn kulmalla lojuu Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto. Olisikohan siellä sitä tietoa…? Tulee mieleen sarjakuvista tuttu ja vähän kansankielisempi versio: ”Onks’ tietoo?”. Vieläköhän nuorempi väki edes tietää, mistä silloin on kyse. Mutta takaisin tähän umpikylmään säähän. Otetaanpa nyt asiaan oikea vanhan kansan näkökulma. Mennään jopa kuunkiertoon perustuvaan kalenteriin asti, onhan se kuitenkin kansatiedettä ja ties mitä, tietoa entisistä ajoista.

Vilkunan mukaan koko kevään säästä on kansa ottanut vaarin maalis- eli marjankuun syntyessä. Siis ”sen taivaallisen kuun syntymähetkellä, jona on Marian päivä”. Tarkemmin Marian ilmestyspäivä, joka muistuttaa arkkienkeli Gabrielin ilmestymisestä Neitsyt Marialle ilmoittamaan Kristuksen tulevasta syntymästä. Kuinka ollakaan, tämä tapahtui täsmälleen yhdeksän kuukautta ennen joulua, ts. päivän vanhin paikka kalenterissa on 25.3. – Suomessa aina vuoteen 1954 asti. Kuitenkin niin, että jos päivä sattui pääsiäistä edeltävälle viikolle, kuten tänä vuonna olisi käymässä, sitä vietettiin palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina – tänään!

Mutta se sään merkkipäivä ei siis ole itse Marian ilmestyspäivä, vaan sen kuun syntymä, jona tuo päivä on. Vilkaisu almanakkaan, ja siinä se on – tai oli: maanantaina 11.3. Vuotuinen ajantieto kertoo väitetyn, että jos marjankuu syntyy kylmällä pohjoistuulella eli ylhäisellä tuulella tai perjantaipäivänä, tulee kolme kylmää kevätkuuta ja pitkä hidas kevät. ”Kyll on pitkee kevättä, moni Ynnikki ynnähtää ennen kuin on kesässä”, on sanottu Joroisilla.

Äkkiä sääkartta-arkisto kehiin, miten se menikään… Juuri niin, juuri silloin ilmavirtaus aivan erityisesti kääntyi pohjoisenpuoleiseksi ja kylmää ilmaa riitti! Jos tuuli olisi kääntynyt edes kolmena seuraavana päivänä etelään eli alhaalle, niin sen olisi voitu katsoa parantavan uhkaavaa tilannetta. Mutta nyt siis sekä vanha kansa että nykyajan säämallit panevat hanttiin, joten uskottava se on. Kylmä jatkuu.

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Carlo_braccesco,_trittico_dell%27annunciazione.jpg

Kylvin viikonlopun kevättalven auringossa, vaikkakin osaksi hotellihuoneen ikkunan lasin takana. Aamuisin tunsin vilunväreitä vain ajatellessanikin, että pitäisi mennä ulos aamupakkaseen. Siitä sai esimakua jo öisin. Siis ei muuta kuin kääntämään kylkeä vielä aamiaisen jälkeen, ulkoiluun käyttökelpoinen päivänosa koittaisi vähän myöhemmin. Turussa lumityöt oli tehty paljon paremmin kuin Helsingissä, ja ainakin ydinkeskusta vaikutti lumettomalta ja kuivalta, kevättä jo odottavammalta. Viikonlopun aamuina kadut olivat auringonpaisteen kylläisyydestä huolimatta lähes tyhjiä, näki siis ikkunasta, ja vasta kun aurinko oli hitanut lämpötilat siedettäviksi, kaupunki herösi eloon. Näin siis myös lauantaina, vaikka kaupatkin olivat jo avanneet ovensa. Kevättalven pitkällistä tuntemusta siis.

Kotiintulo merkitsi muun askareen muassa tämän blogin kirjoittamista. Katse Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) uusimpiin laskelmiin suursäätilamme osalta merkitsi minulle täystyrmäystä yhdellä silmäyksellä. Hyytävän kylmää, sitten tuulisen viimakylmää, ja jopa vielä viikon päästä alkavalla viikolla 15…20 pakkasasteen öitä maan eteläosassa. Alkuviikon tapahtuma on itätuulen voimistuminen maan etelä- ja keskiosassa, pilvisyys siinä lisääntyilee myös. Yöt eivät ole yhtä kylmiä kuin vielä maanantaita edeltävä, mutta eivätpä sitten kohoa päivälämpötilatkaan viikonlopun malliin edes nollan luokkaan, puhumattakaan suojasta. Siis iltapäivisinkin on todennäköisesti pakkasta, ties vaikka kuinka pitkään vielä.

No, korkeapaine tässä onneksi hyppii Pohjois-Europassa, joten pyryvonkkia ei sentään olisi odotettavissa ja aurinko jaksanee enimmäkseen ainakin näyttäytyä. Sen säteily alkaa jo olla sillä tavalla voimakasta, että sää helposti näyttää kauniin kevättalviselta, vaikka pilviä vähän olisikin. Selkeinä alkuöinä kannattaa bongailla vaikka revontulia, juuri äsken niitä oli.

 

Suursäätila on minusta kiinnostava, joskin kunkin päivän, paikkakunnan ja kellonajan sää on usein ratkaisevinta kaikessa toiminnassa, mihin voisi kuvitella tarvittavan sääpalvelua. Mutta jonkinlainen laajempi tietoisuus, jos ei muuta, niin kohottaa elämänlaatua ja auttaa näkemän metsän puilta.

Jokainen on jo huomannut, että sää on talvisen kylmä. Pilvet menevät niin, että mahdollisimman aurinkoista säätä kannattaa odottaa lauantaiksi pohjoiseen ja sunnuntaiksi etelään. Etelässä kylmintä on varhain sunnuntaiaamuna; saa nähdä, onko pakkasta 20 vai 25 astetta vai vielä sitäkin enemmän. Lumisateet jäävät melko vähäisiksi. Tätä kirjoitettaessa eteläisimmästä Suomesta on juuri livahtamassa kapea lumisadealue etelään, maan keskiosankin sateet häviävät yöksi. Pohjoisesta päin, pilvistymisen myötä, alkaa myös heikkoja lumisateita esiintyä, etelässä satelee lunta seuraavan kerran lähinnä maanantain puolella.

Taustalla oleva suursäätila: viikonvaihteen ajan Luoteis-Venäjällä on matalapaine ja varsinainen kylmän ilman pesä, kun taas Islannin suunnalta Suomen länsi- ja lounaispuolele ulottuu korkeapaineenalue. Näin ylläpidetty virtauskenttä ohjaa Suomeen sunnuntaihin asti koko ajan vain kylmempää ilmaa pohjoisen puolelta. Sunnuntain päivälämpötilakin saattaa jäädä enintään -5 asteen paikkeille. Alkuviikko on hieman lauhempi, josko sitä nyt välttämättä edes huomaa.

Se oleellinen, minkä ensi viikolla on määrä tapahtua, on Luoteis-Venäjän kylmän matalapaineenalueen siirtyminen Fennoskandiaan. Tämä tarkoittaa kylmintä mahdollista saatavilla olevaa ilmaa Suomeen. Se ei sinällään vielä suoraan tarkoita esim. lämpötilaennätyksiä, koska loppupeleissä paikalliset ilmavirtaukset, pilvet ja lumisateet ratkaisevat öiden ja päivien äriarvot. Vuorokausien keskiarvojen lienee pakko jäädä selvästi tavanomaisten alapuolelle.

Enimmäkseen kylmien aamujen vastapainona on kuitenkin aurinko, jonka säteily voimistuu, ja päivä pitenee jo vauhdilla. Kaikkein kylmimmän välttää, jos mahdollista, myöhäistyttämällä aamulähtemistään vaikka vain parilla tunnilla. Tosaalta, pakkanen vain piristää.

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/uwdigicollec/2246708035/sizes/z/in/photostream/

Ei näytä, ellei sitten loppukuu vielä yllätä. Nyt kylmän sään loppua ei näy, vain parina lähi päivänä on nollakeliä tai suojaa: tiistaina maan lounaisosassa juuri ja juuri, ja keskiviikkona päivällä sitten vähän reilummin eli maan koko etelä- ja länsiosa voisivat käväistä suojan puolella. Torstaina iltapäivälämpötila voi Länsi-Uudenmaan rannikolla käväistä vielä nollassa, sitten palataan kokomaapakkaseen myös mitä tulee iltapäiviin. Eikä se ole mitään pakkasen pikku uhittelua, vaan etenkin aamut ovat oikeasti kylmiä. Lämpötilasta en jauha tämän enempää, tosin tarkkaavainen lukija huomasi, etten maininnut mitään maanantaista. Tuskin on nollakeliä edes Kustavissa, tai sitten hädin tuskin. Ahvenanmaalla sen sijaan kyllä.

Mutta maanantaita koskeva sään jutunjuuri ei olekaan lämpötila, vaan lumisade, joka liikkuu etenkin maan etelä- ja keskiosan yli itään. Eli maan länsiosa ja osa Itä-Suomea saavat heti äskeisen pyryn jälkeen taas lisää lunta. En sietänyt äskeistäkään pyryä, joten mitenkähän minun käy… Tiistain-keskiviikon kuluessa sen sijaan matalapaine lumipyryineen liikkuu lähinnä Pohjois-Suomen yli itään, ja siitä siis vähän lauhempi tuulahdus etelään. Lapissa sitä lunta joutaakin sadella, ovat tottuneet ja matkailu hyötyy…

Torstaina ja perjantaina pohjoisessa ja idässä tulee vielä paikoin lumikuuroja, muuten sää kaiken järjen mukaan aurinkoistuu. Silti, vaikka aurinko ja Norjan vuoriston yli kulkeva ilma yhdessä yrittävät, päivälämpötilat jäävät etelässäkin tietokoneen mukaan pakkasen puolelle, pohjoisessa pakkasta on kymmenisen astetta – siis iltapäivisin. Pyryiltä sentään olisimme rauhassa, kunnes siinä kolmannentoista päivän nurkilla – seuraavan viikon puolivälissä – sää voisi lumisateistua.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Hermann_Kauffmann_-_Enduring_the_snowstorm.jpg

 

Viime aikojen ilmastouutisoinnista tarttui korvaan, kuinka tämä talvi on ollut poikkeuksellisen pilvinen. Niin totta vie onkin ollut, vastaa täysin ainakin minun havaintojani, mutta jos ei olisi tilastoja eri sääsuureista, kuten pilvisyydestä, voisi olla vaikeaa hahmottaa, missä lopulta mennään. Olisinko uskonut tilanteen ihan poikkeukselliseksi? Tätä tilastoa kannattaisi nyt verrata kaikenlaisiin synkistelytilastoihin, josko löytyisi korrelaatioita ihmisten hyvinvointiin. Vai hukkuuko pilvisyys pimeyteen, jolloin sitä ei niin huomaa – jäävätpähän vain kauniit talvipäiväkuvat ohimennen ottamatta.

Matka on nyt kohti kevättalvea, jolloin – tilastojen mukaan – tyyppisuursäätila alkaa olla korkeapaine, jolloin auringonsäteily, sen mukaan kuin sitä on tarjolla, parhaansa mukaan lämmittää niin, että aamuiset rapiatkin pakkaset kääntyvät iltapäiväksi vähitellen useita asteita suojan puolelle. Sulamisvedet puolestaan jäätyvät viimeistään illalla. Mutta nuo korkeapaineetkin osaavat oikkuilla, eikä ainakaan etelässä ole korkeapainesta huolimatta ollut mitenkään aurinkoista. Lähipäivinä meille ulottuu korkeapaineenalue lounaasta, kuitenkin niin, että alkuviikolla Lapin yli liikkuu myös jo vähäinen lumisadealue, ja keskiviikkona noita sateita liikkuu samaa reittiä lisää ja runsaamin.

Alkuviikolla on oleellista, että ilmavirtaus, joka voimistuu, käy luoteesta, Norjan vuoriston yli. Vuoriston suojan puolella ilamma on liikekomponentti myös alaspäin, jolloin ilma lämpenee ja kuivuu. Koska aurinko ei vielä aivan kevättalvisella teholla välttämättä lämmitä, olisi hyvä, jos luoteis- tai länsituulesta tulisi kyllin voimakas lähellä maanpintaa makaavan sumupilven hälventämiseen. Näin aurinkoisen sään mahdollisuus kasvaisi maan länsi- ja eteläosassa selvästi. Aurinko ja vuoriston vaikutus yhdessä voisivat taikoa päivälämpötiloistakin jo aikamoisia.

Mutta yhtä kaikki: suursäätila suosii korkeapainetta ja melko lauhaa ilmaa vain ensi viikon puoliväliin asti. Sitten kaikki menee päinvastoin: ilma kylmenee ja kuulumme matalapaineenalueeseen – talviseen. Auringonsäteily kylläkin jatkaa voimistumistaan, mutta jos on pilvi edessä niin on. Eikä vain pilvi, sillä sää näyttäisi myös lumisateistuvan kunnon matalapaineen myötä Suomessa ensi viikonloppuna. Jos se menee niin kuin tietokone nyt laskee, lunta saisivat nimenomaan maan etelä- ja keskiosa. Se voi olla ihan pyry maaliskuun alkajaisiksi. Saa nähdä, miten keikkuen tämä kevät tulee.

Kuvan linkki: http://www.ipernity.com/doc/ntropie/4173555