Author: Joanna Rinne

Toukokuuhun on päästy, kesä lähestyy! ”Puoli kuuta peipposesta”-lorun mukaan kesä on jo täällä, muutama tervapääsky on kuulemma jo näkynyt taivaalla (hyväksyttäköön tervapääsky ”pääskysestä ei päivääkään”-kohdan kuittaajaksi siitä huolimatta, että nimestään huolimatta se ei ole virallisesti pääsky).

Tämä teksti alkoi hieman harhaanjohtavasti, sillä tänään aiheena ei ole kesäsää, vaan: minkälaisia asioita meteorologi oikein tutkii tutustuessaan lähipäivien säätilanteeseen?

 

Kukin meteorologeista muodostaa vähitellen oman listansa suosikkikartoista, joita seuraa eri tilanteissa, joten yleispätevää vastausta kysymykseen ei ole. Silti, joitakin useimmille meistä yhteisiä tapoja löytyy.

Töihin tullessaan, etenkin jos edellisestä vuorosta on jo aikaa, meteorologi haluaa tietää, mitä tapahtuu suursäätilanteessa. Suomen säätä ennustettaessa hyödyllinen alue on suurinpiirtein Euroopan laajuinen.

Pinnassa mm. pinnanmuodot, vesistöt jne. sekoittavat usein suursäätilan lähes tunnistamattomaksi, sen takia tarkastelu kannattaa aloittaa ylhäältä. Siksi minä (kuten tietääkseni suurin osa Forecan meteorologeista) avaan ensimmäisenä ennustemallikartan, jolla näkyvät ennustetut sateet, lämpötila 500 hPa -painepinnalla ja samaisen painepinnan korkeus maasta. Käytännässä kartalta näkyvät siis esim. suuret ilmamassa-alueet. Kuvaesimerkki selventää:

Aluksi kuva näyttää olevan täynnä epämääräisiä viivoja, mutta yksityiskohtiakin on erotettavissa. Karttapohjana on Euroopan kartta, vasemmalla alhaalla näkyvät Espanjan rajat, keskellä ylhäällä Suomi. Värikkäät viivat kertovat ilmamassan lämpötilan.

Tässä kuvassa (joka siis on huomisen eli 4.5.2016 iltapäivän ennustekartta) on nähtävissä, että yläilmakehän laajat matalapaineen alueet ( = epävakaista säätä) sijaitsevat Fennoskandian ja Brittein saarten itäpuolella sekä kaakkoisen Euroopan alueella, korkeapaineet ( = vakaampi säätilanne) puolestaan Puola-Suomi-suunnalla sekä Espanjan paikkeilla. Lämpötilat noudattelevat löyhästi samaa rakennetta, korkeapaineen alueilla on ympäristöään hieman lämpimämpää, matalapaineen alueilla viileämpää.

 

Edellisen kuvan antamasta informaatiosta syntyisi tekstiä vaikka kuinka paljon, mutta viisi tuntia blogitekstin lukemista ei taida houkuttaa ketään, joten siirrytään seuraavaan karttaan. Sillä näkyy ennustettu 700 hPa -painepinnan (n. 3 km korkeudella) suhteellinen kosteus, ilmanpaine merenpinnan tasolla ja lämpötila 850 hPa -painepinnalla (reilun kilometrin korkeudella).

Tämä kartta vie jo edellistä yksityiskohtaisempaan informaatioon (ja siksi usein sekavampaan kuvaan). Karttapohja on sama kuin äsken, maat sijaitsevat samoissa paikoissa. Mustat viivat näyttävät matala- ja korkeapaineet, vihreä väri kertoo, että n. 3 km korkeudella on kosteaa (todennäköisesti pilviä, ehkä myös sateita) ja keltainen, että samalla korkeudella on kuivaa (mahdollisesti pilvetöntä). Punaisen, oranssin ja sinisen sävyt kertovat ilman lämpötilan reilun kilometrin korkeudella.

Esimerkkikuvasta, joka on ennuste samalle ajankohdalle kuin edellinenkin, nähdään, että laajat korkeapaineet sijaitsevat Atlantilla Espanjan länsipuolella, Venäjällä ja sen ”etäispesäkkeenä” myös Suomen tienoilla. Tiukempia matalapaineita ja niihin liittyviä pilvisyys- ja sadealueita näkyy lähinnä Atlantilla ja Kaakkois-Euroopassa, edellisen kuvan ”ylämatalien” alueella.

Yleisesti tämän kartan lämpötiloista näkee paljon asioita: esimerkiksi muutaman pakkasasteen lämpötila sadealueen yhteydessä kertoo sateen tulevan suurella todennäköisyydellä lumena, kesäisenä auringonpaistepäivänä puolestaan +10 asteen lämpötila tällä kartalla kertoo siitä, että hellelämpötila on hyvinkin mahdollinen maanpinnalla.

 

Kun nämä kartat on käyty läpi ajatuksella useamman päivän ajalta, siirtytään suuremman tarkkuuden karttoihin, mm. pilvisyys-, sade- ja lämpötilakarttoihin sekä erilaisiin eksoottisempiin mm. ukkosen todennäköisyyttä ja jäätävän sateen mahdollisuutta ennustaviin karttoihin. Nämä kaikki kartat, kuin myös satoja muita karttoja, on saatavilla useammalta eri sääennustemallilta. Mikään malleista ei ikinä ole täysin oikeassa ja eri malleilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joten mahdollisimman monen tutkiminen kannattaa.

Oma tietokoneruutuni näyttää juuri tällä hetkellä tältä (ilman mustia reunuksia ohjelma ei suostunut näyttämään koko kuvaa):

Näiden jälkeen meteorologin huomio kiinnittyy tämän hetken säähän, läpi kahlataan tutkakuvat, havainnot ja luotauspallojen lähettämä data.

Kun kaikki tämä tieto on käyty läpi ja jollakin tapaa omaksuttu, alkaa sääennusteiden laatiminen eli tehdään ne tuotteet, jotka näkyvät ja kuuluvat säätietojen käyttäjille, esimerkiksi nettisivuja tutkiville, radion sääennusteita kuunteleville ja sanomalehtien ennusteita lukeville ihmisille.

Seuraavan viikon sääennusteet näyttävät korkeapaineen takia varsin miellyttäviltä, viettäkäähän mukavaa viikkoa aurinkoisessa säässä!

 

 

Vappu lähestyy! Tampereen teekkarit lähestyivät meitä hyvän Wappusään anomuksella, itse anomuksen voi lukea tästä:

Seuraavassa heille kirjoitettu vastaus, joka sisältää sääennusteen vapuksi koko maahan. (Pahoittelut oudoista pisteistä kappaleiden välissä, ne olivat ainoa äkkiseltään keksimäni tapa saada sivu näyttämään kappalevälit)

 

Arvoisa Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan Teekkarisektori,

Kiitän teitä hyvän Wappusään anomuksestanne ja onnittelen teitä mitä kunnioittavimmin 50-vuotisjuhlavuotenne johdosta.

.
Toivon, että ette katso pahalla sitä, että ulotan Wappusäätiedotuksen koskemaan myös muun Suomen Wapunviettäjiä; näin nekin Tampereen Teekkarit, jotka joutuvat viettämään Wappua ei-Tamperelaisissa olosuhteissa muualla Suomessa, tulevat huomioitua.

.
Pohdimme tämän Wapun säätä pitkään ja hartaasti ja päädyimme seuraavanlaiseen tulokseen:

.

Lauantai

.
Lauantai on se päivä, jolloin harmaasta arjesta siirrytään Wapun juhlallisuuksiin. Halusimme sään nostavan Wapunvieton ympäristöstään esiin; siksi maan etelä- ja länsiosassa, myös Tampereella, päivä alkaa osin pilvisenä, muutama sadekuurokin on odotettavissa. Illansuussa, juuri lakkien asettamisen aikoihin, sadekuurot haihtuvat, pilviverho alkaa väistyä ja aurinko alkaa valaista juhlatunnelman nostoon virittäytynyttä Wappukansaa.

.
Idässä ja pohjoisessa päätimme antaa auringon paistaa jo aamusta alkaen. Tämä suotakoon lohtuna sen johdosta, että he joutuvat viettämään Wappua kauempana Tampereen Teekkariväestä.

.
Lauantain iltapäivälämpötilat päätimme asettaa seuraavanlaisiksi:
Lämpötila pysyttelee Pohjois-Lappia lukuunottamatta raikkaassa ja haalariystävällisessä 10-13 Celsiusasteen lämpötilassa. Näin liikkuminen juhlapaikasta toiseen ei aiheuta turhaa ahdistusta kuumuuden takia.

 

Wappuyö

.
Wappuyönä juhlakansa on aktiivisimmillaan ja hyvä sää on viihtyvyyden kannalta ensisijaisen tärkeä. Siksi jätimme koko maan sääkartoilta pois kaikki sateet ja annamme nurmikoille ja kaduille lepäilemään ja tunnelmasta nauttimaan asettuneille Wapunviettäjille mahdollisuuden katsella kaunista tähtitaivasta. Lapin seudulla ohut yläpilvikerros estää pahimmat pakkaset, etelämpänä sää on mahdollisia rannikon sumupilviä lukuunottamatta pilvetön.

.
Wappuyön lämpötilat pysyttelevät juhlakansan tapaan positiivisina, +1…+5 asteen paikkeilla.

.

Sunnuntai

.

Sunnuntaiaamun sääksi valitsimme koko maahan juhlavan auringonpaisteen. Aamun Wappupiknik-lämpötilat pysyvät yksinumeroisissa lukemissa, jotta ruoat ja juomat pysyvät tuoreina ja herkullisina.

.

Iltapäivällä idässä ja pohjoisessa selkeä sää jatkuu, mutta etelässä ja lännessä, myös Tampereella, taivaalle kehittyy muutama kumpupilvi Wappukansan mahdollisesti valonarkojen silmien suojaksi ja karanneista Wappupalloista otettujen kuvien taustamateriaaliksi. Kumpupilvillä on joskus tapana innostua liiaksi ja päästää iltapäivällä jokunen sadekuuro, tämä mahdollisuus on myös tulevana Wapunpäivänä. Tarkkoja sadekuurojen paikkoja on mahdoton ennustaa, siksi otamme kastuneille lohduksi vastaan valokuvia ”Sadekuuron kastelema Wapunviettäjä” -teemalla Forecan Instagram- ja Twitter-sivuilla. Instagramissa hashtagit #forecaweather ja #Wappukuuro2016 , Twitterissä @forecasuomi ja #Wappukuuro2016 auttavat löytämään kohtalotovereita.

.

Wapunpäivän iltapäivälämpötilojen suhteen päätimme, että 10-14 astetta on aktiiviselle vapunvietolle paras ratkaisu.  Pohjois-Lapissa lämpötila jää hieman alemmaksi.

.

Tuuli pysyy koko Wapun ajan heikkona, jotta serpentiinin puhallus onnistuisi mahdollisimman sulavasti ja juhlavasti.

 

Toivomme, että koette tämän vuoden Wappusään itsellenne sopivana arvokkaan juhlan kruunaajana. Olemme kiitollisia kutsusta viettämään Wappua kanssanne, mutta ennen vastausta pyydämme tarkennuksen Wappusääanomuksen seuraavan lauseen sisältöön: ”Jos saavutte paikalle ja sää on hyvä, tarjoamme edustajallenne yhden (1) pullollisen kuohuviiniä.”
.

Kysymyksemme kuuluu: mitä meteorologillemme tapahtuu, jos sää on huono?

 

Mitä kunnioittavimmin,
Forecan vuorossa oleva Säämestari,
FM, MuM, FSM Joanna Rinne

 

Tänään aloittaessani töissä iltavuoron Suomen sadetutkakuva näytti kärpässieneltä. Kuva oli kauttaaltaan pikkuisten pilkkujen peittämä, kukin pilkku vastasi yksittäistä sadekuuroa. Kuuroja oli kerääntynyt isommiksi ryppäiksi pääkaupunkiseudun ympäristöön, salamanpaikannin oli havainnut pilvissä peräti kaksi salamaa.

Meteorologin palvelevaan puhelimeen soittaneen asiakkaan mukaan samalla, kun salamat oli havaittu maassa, kuurojen sateet tulivat lumena. Samaa kertoivat muut olomuotohavainnot ja sosiaaliseen mediaan pian ilmaantuneet valokuvat: kuuroissa tuli sekä vettä, räntää, lunta että rakeita.

Lumisateen yhteydessä ei Suomessa usein salamoi, kuinka näin pääsi käymään?

Salamat vaativat syntyäkseen Cumulonimbus-pilven eli korkean kuuropilven. Cumulonimbuksen malliesimerkki on näyttävän korkea valkoinen torni, jonka huipulla lepää komea alasin. Cumulonimbus piilottaa sisään voimakkaat nousevan ja laskevan ilmavirtauksen. Viime päivinä sää on ollut epävakainen ja suosinut kuuropilvien syntymistä, kauniita alasimia on näkynyt omasta koti-ikkunastanikin useita kappaleita.

Jotta Cumulonimbus-pilviä voisi syntyä, tarvitaan kolme asiaa: riittävästi kosteutta, epävakaa ilmamassa (epävakaudesta kirjoitin viime viikolla, tekstin voi käydä kertaamassa täältä) sekä jokin asia, joka ”työntää” ilman nousuliikkeeseen. Viimeksimainittu voi olla esimerkiksi auringonpaisteen lämmityksen aiheuttama noste, vuorenrinne, jota pitkin ilma lähtee nousuun tai ilmamassojen välisen rajapinnan eli säärintaman sisäinen noste.

Salama puolestaan vaatii syntyäkseen riittävän suuret jännite-erot pilven ylä- ja alaosan sekä pilven ja maan välillä. Pilven sisäisten jääkiteiden ja vesipisaroiden törmäillessä toisiinsa syntyy pilven alaosaan negatiivinen ja yläosaan positiivinen varaus. Negatiivisen pilven alaosan houkuttamana pilven alapuolelle maahan syntyy positiivinen varaus.

 

Tämän päivän säätilassa kosteutta ja epävakautta oli riittävästi ja aamupäivän auringonpaiste tönäisi nousuliikkeet vauhtiin. Ilma on vielä varsin viileätä, koko maassa päivälämpötilat ovat pysytelleet yksinumeroisissa lukemissa; vastaavassa säätilanteessa lämpimämmällä ilmalla ukkosia olisi kehittynyt varmasti enemmän. Rakeita ja lumihiutaleita ukkospilvessä on aina (ukkospilvestä suurin osa on keskikesälläkin pakkasen puolella!), mutta useimmiten ne ehtivät sulaa ennen maahan osumistaan. Tänään viileä ilma aiheutti sen, että aikaa sulamiseen ei ollut riittävästi, ja me saimme nähdä, ainakin tutkakuvassa, harvinaisehkon lumisateisen ukkoskuuron.

Huomenna on vielä jonkinlainen mahdollisuus vastaavien kuurojen kehittymiseen, ukkosen mahdollisuus on suurin maan lounaisosassa. Hyvää viikonlopun viettoa kaikille!

 

Meteorologien kuulee usein puhuvan sään tai ilman epävakaisuudesta, joskus sana ”vakaa” saattaa myös livahtaa sääennusteeseen. Meille meteorologeille nuo käsitteet ovat jo aivan opintojen alkuajoilta tutut ja tieto vakaisuudesta kertoo meille paljon siitä, minkälaisia sääilmiöitä voi olla odotettavissa. Mistä siis oikein on kyse?

 

(Varoitus – tämän yksinkertaistetun palikkamallin tarkoitus ei ole pureutua erilaisiin vakaisuuden muotoihin, syihin ja seurauksiin syvällisesti, vaan antaa perustietopaketti sanojen merkityksestä)

Palikkamallissa käytetään esimerkkinä ”ilmapakettia” eli vaikkapa n. kuutiometrin kokoista ilmatilavuutta. Kun ilmapaketta siirretään ylös- tai alaspäin, sen lämpötila muuttuu fysiikan lakien mukaan, mutta ympäristöstä riippumatta. Siirron jälkeen katsotaan, onko sen lämpötila lämpimämpi vai viileämpi kuin ympäristön ja miten se käyttäytyy mahdollisen lämpötilaeron takia.

 

Neutraali tilanne

Troposfäärissä, eli siinä kerroksessa, jossa lähes kaikki sääilmiöt esiintyvät (maanpinnasta n. 8-16 km korkeuteen ulottuva kerros), ilma yleensä viilenee ylöspäin mentäessä. Ilmiö on lentomatkustajille tuttu: ilman lämpötilan näyttävillä ruuduilla voi nähdä, kuinka lämpötila laskee koneen noustessa ja jälleen nousee koneen laskiessa. Esimerkiksi jos ilman suhteellinen kosteus on alle 100%, ilma viilenee n. 9.8 Celsiusastetta kilometriä kohden.

Neutraalissa tilanteessa ilma ei ole vakaata eikä epävakaata. Jos ilmapakettia siirretään ylös- tai alaspäin, se pysyy samanlämpöisenä kuin ympäristönsä ja siirron jälkeen paketti pysyttelee tyytyväisenä sillä korkeudella, mihin se on siirretty.

 

Vakaa tilanne

Joskus ilman viileneminen korkeuden mukana on hidasta, se saattaa jopa muuttua nousun mukana lämpimämmäksi (tällaista tilannetta kutsutaan inversioksi). Silloin ylöspäin siirretty ilmapaketti on siirron jälkeen ympäristöään kylmempi. Koska kylmä ilma on lämmintä raskaampaa, siirretty ilmapaketti alkaa valua takaisin lähtökorkeuteensa. Alaspäin siirretylle ilmapaketille käy samoin: se on siirron jälkeen ympäristöään lämpimämpi ja pyrkii nousemaan takaisin lähtökorkeudelle.

Vakaassa tilanteessa ilma on siis muutosvastarintaista: se pyrkii siirrettäessäkin takaisin vanhaan, tuttuun asetelmaan.

Epävakaa tilanne

Epävakaassa tilanteessa ilman lämpötila muuttuu korkeuden mukana enemmän kuin neutraalissa. Ylöspäin siirretty ilmapaketti on uudessa korkeudessaan lämpimämpi kuin ympäristönsä. Ympäristöään lämpimämpi ilma pyrkii nousemaan yhä ylöspäin, mutta tilanne ei edelleenkään tasaannu. Nousuliike jatkuu niin kauan, kunnes ilmapaketti päätyy sellaiselle ilmakehän alueelle, jossa tilanne on vakaa tai neutraali. Nousu pysähtyy viimeistään tropopaussin eli troposfäärin ja stratosfäärin (seuraavan ilmakehän kerroksen) rajalla.

Epävakaassa tilanteessa ilmakehään syntyy paljon nousevia ja laskevia liikkeitä. Kostean ilman noustessa ilmankosteus tiivistyy ja muodostuu pilviä, jotka saattavat olla satavia. Siksi ”epävakaa säätilanne” tarkoittaa yleensä sadekuuroja tai jatkuvampiakin sateita; esimerkiksi suuret cumulonimbus-kuuropilvet eivät synny ilman kilometrien korkuista nousuliikettä.

Alkavalla viikolla epävakaisuus on näistä kolmesta vaihtoehdosta vallitsevin,  luvassa on  innostuneen hissin lailla nousevia ja laskevia ilmapaketteja, myös sateita. Hyvää uutta viikkoa kaikille!

 

Viikonloppu lähestyy!

Viime päivinä sää on ollut paljon esillä mediassa – sekä lyhyen että pitkän ajan sääennusteet ovat loistaneet otsikoissa. Itse en tässä tekstissä ota kantaa siihen, mitä pitkän ajan ennusteissa sanotaan, sen sijaan nyt on hyvä aika vilkaista, mitä ensi viikonlopun säässä tapahtuu.

Suuren mittakaavan tilannetta katsottaessa nähdään, että laajat korkeapaineet pysyttelevät kaukana, Välimeren ja Atlantin tuntumassa. Sekä Suomen itä- että länsipuolella sijaitsevat laajat matalapaineen alueet, perjantain ja lauantain ajan Suomi sijaitsee niiden välissä olevat kapean korkean selänteen alla. Lauantai-illan ja sunnuntain aikana länsipuolinen matalapaine ottaa voiton ja hilautuu vähitellen Suomen päälle tuoden mukanaan pilviä ja sateita.

 

Ensimmäiseksi Perjantai:

Perjantai on suuressa osassa maata poutapäivä, ainoastaan maan itäosan yli liikkuu lumisadealue. Kaakonkulman sateet jättävät väliin, iltapäivällä lumisadealueen on ennustettu sijaitsevan kuvan mukaisella alueella:

 

Korkeapaineen selänteen ansiosta muualla Suomessa sää on poutainen, Keski- ja Pohjois-Lappia lukuunottamatta varsin aurinkoinenkin. Lämpötilat jäävät parhaimmillaankin n. +6 Celsiusasteeseen, pääosassa maata pysytään 0…5 asteen välimaastossa. Vielä sama kuvamuodossa:

Lauantai:

Lauantaina sää alkaa perjantain kaltaisena, päivän mittaan pilvisyys lisääntyy etelässä ja maan länsiosassa korkeapaineen selänteen väistyessä ja Suomen länsipuolella sijaitsevan matalapaineen lähestyessä. Illalla maan länsiosaan leviää kuurosateita, Länsi- ja Pohjois-Lappiin paikallisia lumikuuroja. Kuvassa sade-ennuste myöhäisillalle (kuuroja saattaa todellisuudessa olla hieman enemmän erityisesti pääkaupunkiseutu-Tampere-alueella):

Lämpötilat ovat selvästi edellispäiviä korkeammat, etelässä palataan reiluun 10 asteeseen, maan keskivaiheilla 5…10 asteen paikkeille ja Lapissakin on muutama lämpöaste.

 

Sunnuntai:

Sunnuntai on viikonlopun sateisin päivä. Läntinen matalapaine työntää korkeapaineen selänteen pois ja tuo meille pilviä ja sateita. Runsaimmat sateet tulevat iltaa kohden maan eteläosassa, mutta ei maan keski- ja pohjoisosakaan täysin osattomaksi jää. Ennustekartassa loppuvat kuvat kesken, illan kuvaa ei ole valitettavasti täältä kotikonttorista käsin tarjolla, mutta iltapäivän tilanne näyttää tältä:

Lämpötilat eivät pilvien takia pääse nousemaan lauantain tasolle, vaan pysyttelevät taas koko maassa alle 10 asteessa.

 

Mikäli ei ole kiinnostunut nimenomaan sadesäästä, suuressa osassa maata ulkoilupäiväksi kannattaa siis valita perjantai tai lauantai. Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

 

Kevät etenee hyvää vauhtia auringonsäteilyn lisääntyessä. Samalla alkaa ilmaantua auringon lämmitykseen liittyviä sääilmiöitä, jotka helposti ajattelen kevään ja kesän merkkeinä (todellisuudessa niitä voi toki sopivissa olosuhteissa tavata muulloinkin).

Yksi tällainen ilmiö on kesäisen näköiset aurinkoisen päivän kumpupilvet, nuo valkoiset, pohjastaan litteät hattarat. Osa meteorologeista käyttää niistä hellyttävää lempinimeä ”kumpiainen”.

Toinen ilmiö on merituuli, joka syntyy, kun auringon lämmittämän maan ja viileän meren välillä on selvä lämpötilaero. Merituulen synnystä kirjoitin tänne jo viime vuonna, halukkaat voivat käydä lukemassa siitä täältä.

 

Tänään töihin tultuani molemmat ilmiöt näkyvät hyvin sääkartoilla. Korkeapaineen takia sää on aurinkoinen, joten aurinko pääsee tehokkaasti lämmittämään maata. Kuten lämpötilakartasta ja tuulikartasta näkyy, pääkaupunkiseudulla merituuli vaikuttaa lämpötiloihin voimakkaasti:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Merituuli puhaltaa mereltä kylmää ilmaa rannikolle, joten Helsinki-Vantaan lentoasemalla lämpötila on 11,2, Helsingin Kumpulassa muutama kilometri rannasta 9,0, mutta Helsingin keskustan Kaisaniemen asemalla vain 5,9 Celsiusastetta! Kaisaniemestä lentoasemalle matkaa on n. 16 kilometriä, sen aikana lämpötila muuttuu peräti 5 asteen verran. Helsinkiä on helppo käyttää esimerkkinä merituulesta puhuttaessa, sillä mittausasemat ovat tarpeeksi tiheässä näyttämään lämpötilaeron, mutta sama ilmiö esiintyy sopivalla tuulensuunnalla ja säällä Suomen koko pitkällä rannikolla.

Merituuli laskee rannikon lämpötiloja, mutta sen hyvä puoli on ”siivoava” vaikutus: nousevia ilmavirtauksia ei merituulen vaikutusalueella synny ja kumpiaiset pysyvät poissa. Tämä näkyy hyvin toimistolla juuri ottamassani valokuvaparissa, joista toinen on otettu merelle, toinen mantereelle päin, aikaroa kuvien ottohetkien välillä on alle minuutti:

 

 

 

 

 

 

 

Hauskaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa!