Etelän autoilijat: jos tämän luette, talven ei tarvitse yllättää:
lumipeite saadaan nyt etelärannikolle asti!
Lumisade alkaa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Maa on vielä lämmin, joten ensisentit muuttuvat sohjoksi, sen jälkeen lunta alkaa kertyä maahan. Sadealueen tämänhetkinen reittiennuste näyttää tältä:
Lunta sataa koko keskiviikon ajan, joten sitä ehtii kertyä paikoin jopa yli 10 senttiä.
Vuorokauden sademäärä (lumisade suurinpiirtein senteissä) torstain alkuun mennessä (Kuva: Foreca)
Keskiviikkona lumisateessa autoilevien kannattaa varata reilusti ajoaikaa ja jos mahdollista, talvirenkaat alle!
Lumisateen jälkeen ke-to-yönä lämpötila painuu koko maassa pakkasen puolelle eli märät tienpinnat jäätyvät ja kertynyt lumi jää maahan. Siitä eteenpäin koko maassa on tiedossa pakkassäätä ainakin viikon verran eteenpäin ja jo sunnuntaina on mahdollista, että maan eteläosaan leviää uusi lumisadealue.
Marraskuu alkaa talvisissa merkeissä, hyvää kuun vaihdetta kaikille!
Pulkkakelejä luvassa! (Arkistokuva: Matti Hietala)
Tänään lunta ja räntää on satanut etelärannikkoa myöten, myös lähipäivien sateet tulevat ainakin osin hiutalemuodossa.
Kouvolan kelikameran kuva tiistaiaamuna 25.10.2016 (kuva: Liikennevirasto)
Miten sateet liikkuvat lähipäivinä ja mitä on odotettavissa lähitunteina? Katsotaanpas videolta!
Tämän ja huomispäivän (eli tiistain ja keskiviikon) aikana lumi- ja räntäsateet liikkuvat maan etelä- ja itäosan yli. Maa on monin paikoin vielä lämmin, joten valtavaa kertymää ei jääne maahan, mutta autoilijoiden kannattaa olla varovaisia – liukasta on!
Torstain ja perjantain aikana sateiden lumiraja liikkuu kohti pohjoista, perjantaina lunta sataa enää lähinnä Lapissa.
Sateen olomuotoennustekartta löytyy sivuiltamme täältä:
Kalenterin mukaan syksyn puoliväli on jo taittunut, mutta missä luuraavat syyssateet? Kuluneen lokakuun sademäärä on osassa maata jäänyt paikoin vain 0-3 mm:iin, eikä helpotusta ole luvassa tulevana viikonloppunakaan. Vaikka korkeapaine onkin sitkeästi majaillut Suomen ympäristössä, ei se ole tähän vuodenaikaan enää taannut aurinkoisia päiviä, vaan pikemminkin olemme useaan otteeseen värjötelleet kolean ja paksun sumupilven alla.
Suihkuvirtaukset ohjaavat matala- ja korkeapaineita
Lentokoneiden lentokorkeudella sijaitsevat voimakkaat suihkuvirtaukset ohjaavat matala- ja korkeapaineiden reittiä alempana ilmakehässä. Lokakuun ajan pohjoisen pallonpuoliskon suihkuvirtaus on Euroopan kohdalla kaartanut Islannista jyrkästi kohti eteläistä Eurooppaa ja noussut Välimereltä kohti koillista, jolloin läntisen ja pohjoisen Euroopan ylle on ikään kuin lukkiutunut korkeapaineen alue. Välillä tämä korkeapaine on osoittanut heikkenemisen merkkejä, mutta vahvistunut aina uudestaan lähiympäristöön. Atlantin matalapaineet ovat joutuneet kiertämään joko korkeapaineen pohjois- ja eteläpuolelle jättäen Suomen sateettomaksi. Välillä tällainen lukkotilanne suursäätilassa voi kestää kuukausitolkullakin.
Suihkuvirtaukset Euroopan yllä tällä hetkellä. Kuva: Foreca
Muutos ensi viikolla?
Säämallit indikoivat jonkin sortin säätilan muutosta ensi viikolle, mutta ajoituksessa on edelleen epävarmuuksia. Näyttäisi kuitenkin mahdolliselta, että joko etelän tai lännen suunnalta saapuvat matalapaineet syrjäyttävät korkeapaineen ainakin hetkeksi Suomen tieltä pois, mutta toisaalta pitkään jatkuneen samantyyppisen suursäätilan murrosvaihe on säämalleille toisinaan tiukka paikka ennustettavaksi. Osa malleista indikoi jo viime viikolla matalapaineiden saapumista Suomeen tälle viikolle, mutta korkeapaine piti kuin pitikin pintansa.
Mikäli matalapaineet ensi viikolla raivaavat tiensä Suomeen, näyttää siitä huolimatta epätodennäköiseltä, että käynnistyisi ns. tyypillinen Atlantin matalapaineiden marssi lauhkeine lounaistuulineen. Pikemminkin mahdolliset sateet ovat saapumassa kylmän, polaarisen ilmamassan alle, jolloin sateiden olomuoto on iso kysymysmerkki. On ihan mahdollista, että laajemmallekin alueelle maan keski- ja pohjoisosaan saataisiin ensilumi, mutta tilannetta kannattaa seurata. En pitäisi mahdottomana korkeapaineen jämähtämistä Suomen ylle vielä vähän pidemmäksikin aikaa.
Ilmastonmuutos jumittaa suursäätiloja ja tuo kuivuuskaudet myös Suomeen?
On päivän selvää, että ilmastomme on muuttumassa ja mittaustulosten mukaan näin onkin jo tapahtunut. Epävarmaa puolestaan on se, mitkä tarkalleen ovat ilmastonmuutokset vaikutukset missäkin päin maailmaa, ja toisaalta yllätyksiäkin tulee varmasti vastaan. Eräänä todennäköisimpänä skenaariona ilmastonmuutoksen mukana tuomista ilmiöistä pidetään suursäätilojen jumiutumista. Suihkuvirtaukset saattavat jäädä paikoilleen pidemmiksi ajoiksi ja tehdä yhä kaarevampia mutkia, jolloin pohjoista polaarista ilmamassaa pääsee purkautumaan eteläisemmille leveysasteille ja puolestaan keskileveysasteiden lämmintä ilmamassaa virtaisi yhä pohjoisemmas. Toisaalta suursäätilan lukkiutumistilanteessa matala- ja korkeapaineet saattavat jäädä jylläämään samalle alueelle pidemmäksi aikaa, jolloin sään ääritilanteet, kuten runsaat sateet ja kuivuuskaudet yleistyvät.
Suomessa vuosittaisen sademäärän on arveltu kasvavan ilmastonmuutoksen myötä siten, että erityisesti talvipuolella sademäärät kasvavat. Sademäärien kasvaminen ei välttämättä tarkoita sadepäivien lukumäärän lisääntymistä: sadepäivät pysynevät ennallaan, mutta kun sataa, niin kerralla sataa enemmän. Kuivuuskaudet tulevat yleistymään erityisesti etelämpänä Euroopassa, mutta Suomen alueellakin pitkät ja sateettomat, tämän lokakuun kaltaiset kaudet, saattavat yleistyä, mikäli teoria suursäätilanteiden lukkiutumisesta toteutuu.
Moni meren rannalla asuva on saattanut viime viikkoina hieraista silmiään, kun veden alta on paljastunut asioita, joita ei ole ennen nähnyt. Minulle tämä ”oho-efekti” tapahtui myös tovi sitten, kun pyöräilin toimistollemme Keilalahden rantaa pitkin. Meriveden alta oli puskenut esiin uusia luotoja, kiviä ja alueita, joita en ollut ennen nähnytkään. Merivesi on tällä hetkellä laajalti Suomen rannikkoalueilla n. 40 cm tavanomaista matalammalla ja saattaa vielä kuluvan viikonlopun aikana laskea entisestään.
Meriveden korkeus vaihtelee vuoden mittaan Suomen merialueilla keskimäärin +100 cm ja -60 cm:n välillä suursäätilanteesta riippuen. Alhaiselle meriveden korkeudelle löytyy muutama tärkeä tekijä, jotka ovat listattuina tässä:
1 – Pitkäkestoinen korkeapaine
Korkeapaineen alla veden pintaan kohdistuu tavanomaista korkeampi ilmanpaine. Vahvan korkeapaineen vaikutuksessa ilma voi neliömetrin kokoisen alueen yllä painaa jopa 10 500 kg. Tällöin korkea ilmanpaine ikään kuin painaa veden pintaa alaspäin, kun taas matalapaineen vallitessa ilman kohdistama paine vedenpintaan pienenee, jolloin se pääsee kohoamaan. Yhden millibaarin suuruinen ero ilmanpaineessa vastaa noin yhden senttimetrin eroa vedenpinnan korkeudessa.
2 – Ilmavirtaukset ja tuulet
Samantyyppisen säätilanteen pitkittyessä ilmavirtauksetkin ovat yleensä olleet pidemmän aikaa samansuuntaiset. Kaikista otollisin tilanne vedenpinnan korkeuden laskemiselle Suomen rannikkoseuduilla syntyy korkeapaineen alla, kun tuulet puhaltavat koillisesta tai idästä pitkään Suomen rannikolta poispäin. Tällöin vettä kasautuu vastarannoille, ja mikäli korkeapaine on tarpeeksi laaja, saattaa koko Itämeren vedenpinnan korkeus laskea, mitä tehostaa veden poistuminen Tanskan salmien kautta. Myös paikallisesti voimakas sääilmiö ja ilmanpaineen muutokset jo pelkästään Tanskan salmien ympäristössä saattavat riittää heilauttamaan koko Itämeren altaan vedenkorkeutta.
3 – Kuivuus ja jokien valuma
Alhaiset sademäärät Skandinavian sekä Baltian alueella ja tätä kautta myös pienentyneet jokien valumat saattavat hieman vaikuttaa vedenpinnan korkeuteen Itämeren alueella, mutta tällöinkin vaikutukset jäävät verrattain pieniksi.
Kaiketi tämänhetkiseen matalaan vedenpinnan korkeuteen vaikuttavat siis kaksi ensimmäistä tekijää. Mistään poikkeuksellisen alhaisista vedenkorkeuksista ei kuitenkaan voida vielä puhua ja ennätyksellisiinkin arvoihin on matkaa. Alhaisimmillaan meriveden korkeus on käväissyt 130 cm tavanomaisia lukemia alempana, viimeksi näin kävi Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa tämän vuoden tammikuussa Kemissä.
Oletko sinä kiinnittänyt huomiota alhaiseen meriveteen?
Suomen syksy on vuodenajoista toisiksi lyhyin, tosin useana vuotena ns. meteorologinen syksy on ainakin eteläisessä Suomessa jatkunut pitkälle joulukuun puolelle. Terminen syksy lasketaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +10 ja 0 asteen välillä. Syksy vaihtuu termiseksi talveksi silloin, kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa pakkasen puolelle. On olemassa myös muita sykysisiä termejä, joista tärkeimmät käydään tässä läpi.
1. Halla
Selkeinä ja heikkotuulisina syysöinä maanpinta kylmenee nopeasti, mutta ylempänä oleva ilmakerros jäähtyy hitaammin. Hallaksi lasketaan ilmiö, jolloin maanpintatasossa lämpötila laskee kasvukauden aikana pakkasen puolelle. Ankaran hallan vallitessa lämpötila laskee alle -4 asteeseen maanpinnalla.
2. Yöpakkanen
Ensimmäisistä yöpakkasista aleltaan yleensä puhua maan pohjoisosassa jo elo-syyskuun puolella, etelämpänäkin viimeistään lokakuussa. Yöpakkasen vallitessa lämpötila on pakkasen puolella myös kahden metrin korkeudessa, missä viralliset lämpötilamittaukset tehdään.
3. Kuura
Kuuraa syntyy vesihöyryn härmistyessä suoraan kiinteään muotoon eli jääksi. Kun ilmassa tai pintojen lähettyvillä on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee pakkasen puolelle, voi kuuraa muodostua. Kuuraliukkaus on talvisin ongelma liikenteessä: vaikka ilman lämpötila olisikin plussan puolella, voivat tienpinnat käväistä pilvipeitteen repeilyn seurauksena pakkasen puolella ja kuuranmuodostus alkaa. Suurena haasteena onkin talvisin ennakoida, missä tämä tapahtuu. Suuret ja sulat vesistöt kuitenkin edesauttavat ilmiön syntymistä.
4. Huurre
Huurre saatetaan välillä sekoittaa kuuraan. Huurretta muodostuu, kun pienet alijäähtyneet pisarat synnyttävät nk. jääsumua ja tarttuvat kiinni rakenteisiin tai pintoihin. Huurretta muodostuu vain, kun ilman suhteellinen kosteus on 100 %.
5. Kaste
Erityisesti syysaamuisin kylmän yön jäljiltä maanpinnalla ja kasvustossa voi olla nk. kastetta. Kastetta syntyy, kun ilman lämpötila laskee tarpeeksi alas ja kohtaa kastepistelämpötilan, jolloin ilmassa oleva vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi pisaroiksi. Usein tämä tapahtuu juurikin maanpintatasolla, joka kylmenee ilmakerrosta nopeammin.
6. Säteilysumu
Tämä sumutyyppi on syyssumuista yleisin ja sitä esiintyy sisämaassa erityisesti syys-lokakuussa. Säteilysumun syntyminen voi alkaa jo illalla heikkotuulisella ja selkeällä säällä. Tällöin maanpinnalta karkaa voimakkaan ulossäteilyn seurauksena lämpöenergiaa ja lämpötila laskee yötä kohden. Lämpötilan laskettua tarpeeksi ja saavutettua nk. kastepistelämpötilan voi sumua suotuisissa olosuhteissa syntyä. Säteilysumua syntyy erityisesti laaksoalueilla, jonne kylmä ja raskas ilma yöaikana valuu. Aurinko hälventää aamupäivän aikana vähitellen säteilysumut, mutta syksyn edetessä ne voivat olla pitkäkestoisiakin.
7. Intiaanikesä
Suomessa varsinaisesta intiaanikesästä voidaan puhua, mikäli jo termisen syksyn alettua saadaan uusi kesäinen jakso. Intiaanikesästä ei siis oikein voi puhua vielä esimerkiksi elokuussa, mutta syys-lokakuun puolella Suomeen saapuva kesäinen tuulahdus sopii hyvin intiaanikesän määritelmään.
8. Myrsky ja myrskypuuskat
Syksy ja alkutalvi ovat Suomessa ja pohjoisilla leveysasteilla syysmyrskyjen aikaa. Myrskyksi luokitellaan tilanne, jolloin tuulen nopeuden 10 minuutin keskiarvo ylittää 21 m/s. Myrskypuuskissa tuuli käväisee myrskylukemissa vain hetkellisesti. Kovimmat puuskatuulet voivat olla yli 1.5 kertaa keskituulen nopeutta voimakkaampia. Suomen merialueilla esiintyy keskimäärin eniten myrskyjä marras- ja joulukuussa, mutta tiettävästi maa-alueilla myrskyä ei ole koskaan esiintynyt tunturiasemia lukuun ottamatta.
9. Föhn-tuuli
Föhntuuli on Skandien ja Alppien rinteiden yli puhaltava lämmin ja kuiva tuuli. Kun ilmavirtaus joutuu pakotettuun nousuun kohdatessaan vuorijonon, tiivistyy ylempänä ilmassa oleva kosteus pilviksi ja sateiksi ja ilma viilenee. Kun ilma vuoren toisella puolella laskurinteellä laskee, kuivuu ja lämpenee se matkallaan selvästi. Suomessa on talvisin toisinaan föhn-tuulitilanteita, jolloin läntisessä Suomessa ja Tornionjokilaaksossa lämpötila on kohonnut jopa lähes kymmeneen asteeseen. Marraskuussa 2015 Suomessa syntyi uusi kuukausikohtainen lämpöennätys föhn-tuulen ansiosta. Tällöin lämpötila kohosi Kemiössä 14,3 asteeseen.
10. Ensilumi
Ensilumi on käsitteenä hiukan hämäävä. Meteorologisesti ensilumeksi ei suinkaan lasketa tilannetta, jolloin maa on ensimmäistä kertaa valkoinen. Lunta täytyy olla aamun virallisissa mittauksissa talviaikana klo 8 ja kesäaikana klo 9 vähintään yhden senttimetrin paksuinen kerros. Ensilumen määritelmä ei täyty, jos esimerkiksi illalla satanut paksumpikin lumivaippa ehtii sulaa aamuun mennessä pois.
Syksyn väriloistoa riitti vielä marraskuun puolelle v. 2015 Helsingin Kaivopuistossa. (Kuva: Markus M.)
Forecan toimisto sijaitsee Espoon Keilaniemessä, meteorologien iloksi ja avuksi täältä on hyvät näkymät sekä eteläkaakkoiselle että pohjoisluoteiselle taivaalle. Erilaiset säätilanteet näkee täältä komeasti, minkä takia puhelimeni on pullollaan kuvia toimiston ikkunoista. Jotteivät ne jäisi käyttämättömiksi läppärin kansioiden pohjalle, tässä tulee sekalainen valikoima tämän vuoden puolella otettuja kuvia.
Töissä ei tule kuskattua järkkäriä mukana ja kuvat tulee yleensä otettua kännykällä kiireessä, sen takia kuvien laatu ei ole parasta a-luokkaa ja muutama satunnainen heijastusufokin saattaa löytyä. Ufoista huolimatta:
Pilvipeite rakoilee!. (Kuva: Joanna Rinne)Talvinen Keilalahti (Kuva: Joanna Rinne)Auringonnousut näkyvät etenkin talvisaikaan hienosti! (Kuva: Joanna Rinne)Keväisin esiintyy usein sumuja. Tässä sumu söi Helsingin. (Kuva: Joanna Rinne)Kuten englanniksi sanotaan: ”what goes up, must come down!” (Kuva: Joanna Rinne)Tässä pieni huijaus, kuva on ikkunoiden sijaan työmatkalta. Kuvassa näkyy myös Forecan toimistotalo (korkeimman eli Fortumin toimiston oikealla puolella). Tuona päivänä konvektio eli nouseva ja laskeva liike oli ilmakehässä hyvin voimakasta, myöhemmin iltapäivällä esiintyikin paljon ukkosia! (Kuva: Joanna Rinne)Lähestyykö sadekuuro vai maailmanloppu?. (Kuva: Joanna Rinne)Välillä pilvet innostuvat muodostamaan kuvioita (Kuva: Joanna Rinne)Aarre toimistomme vieressä! Jihuu! (Kuva: Joanna Rinne)
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
