Viimeksi blogissa kirjoitin sääilmiöistä, joita sula meri ja pakkanen yhdessä saattavat aiheuttaa. Ennakko-odotukset palkittiin, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla viime päivinä on ollut mahdollista bongata koko kolmen sarja. (*meteorologi tuulettaa*)
Rannikkokonvergenssilumisateiden koko voima koettiin toissapäivänä 8.1. Merikarvialla, jossa olosuhteet olivat suotuisat koko päivän kestäneeseen lumisateeseen. Tuuli kävi meren puolella viistosti rannikkoa kohti eli lounaasta päin, maan puolella puolestaan kaakosta osin meren tuulta vastaan. Sulan meren tuottama kuuronauha jumittui juuri Merikarvian ympäristöön koko päiväksi.
Suotuisten olosuhteiden seurauksena sadetta riitti – peräti Suomen mittaushistorian ennätykseen asti! Seuraavan aamun virallisissa havainnoissa mitattiin huima 73 sentin lumikertymä edellisen vuorokauden aikana. Mittaus kertoo mittausaseman kohdalla sataneen lumen määrän, mutta erityisesti höttöisen pakkaslumen sataessa paikalliserot ovat suuret, mittauspisteen ulkopuolella lunta on paikoin tullut aivan varmasti enemmänkin. Tutkakuvan perusteella arvioidun vuorokauden sademäärän kartassa Merikarvia erottuu selvästi (vaikka sademäärä olikin todellisuudessa vielä korkeampi):
Etelärannikolle rannikkokonvergenssisateet parkkeerasivat eilen, tätä kirjoittaessani lunta sataa edelleen. Sademäärästä ei ole vielä tietoa, koska tilanne jatkuu. Tilanne on osapuilleen samannäköinen kuin Merikarvian kohdalla (joskin lunta ei tule yhtä paljoa, auraajien onneksi): pakkasta ja sula meri, tuuli käy merellä kaakosta eli viistosti rannikkoa päin ja maalla koillisesta eli osin meren tuulta vastaan.
Entä mitä lähipäivät tuovat tullessaan?
Maan etelä- ja keskiosaa lähestyy lumisadealue, joka kahisee meille lisää lunta etenkin tiistain ja keskiviikon aikana. Sateen pohjoispuolella sää jatkuu tämänhetkisen kaltaisena eli pilvisyys vaihtelee, pakkasta on ja sää on enimmäkseen poutainen.
Sama tieto kuvin – ensin koko Suomen lähipäivät:
…ja vielä piste-ennusteita. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ahtojää koostuu vapaasti ajelevista jäälautoista, jotka ovat kasautuneet päällekäin ”ahtaumiksi”. Ahtojääröykkiöt syntyvät, kun jääpalat tai -lautat puristuvat toisiaan vasten ja ne saattavat muodostaa jopa 20-30 metriä korkeita kasaumia. Erityisesti Perämerellä ahtojää aiheuttaa keväisin ongelmia meriliikenteelle.
Kiintojää
Kiintojäällä tarkoitetaan yhtenäistä ja paikallaan pysyvää jääpeitettä, joka on kiinnittynyt rannikoihin, saariin tai matalikkoihin. Jäätä syntyy alueille, missä veden syvyys on enintään 20 metriä. Itämerellä jääpeite on laajimmillaan helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin arivolta 2/5 merestä jäätyy.
Kohvajää
Jos jää- ja lumipeitteen päälle pääsee railoista vettä ja siitä muodostuva sohjo jäätyvät, muodostuu kohvajäätä. Se sisältää paljon ilmaa ja on melko huokoista. Kantavuus on jopa puolet teräsjäätä heikompi.
Ajojää
Ajojää on yhteisnimitys merijäälle, joka ei ole kiintojäätä. Ajojää liikkuu tuulten ja virtausten mukana ja sen liike saa jääkentän halkeilemaan. Itämeren ulapoilla valtaosa jäästä talvisin on ajojäätä.
LUMI JA SADE
Ensilumi
Ensilumi on satanut maahan, kun kesäaikana klo 9 tai talviaikana klo 8 virallisella havaintoasemalla on ensimmäistä kertaa vähintään 1 cm:n paksuinen lumipeite.
Iljanne
Iljanne on liukas jääkerros maanpinnan tai lumipeitteen yllä. Se voi syntyä esimerkiksi jäätävän tihkun tai sateen seurauksena.
Jäätävä sade tai tihku
Jäätävää sadetta esiintyy talvisin pakkassäällä, kun pisarat ovat alijäähtyneessä tilassa. Veden lämpötila on siis jäätymispistettä alhaisempi, mutta pisarat yhä veden olomuodossa. Jäätävää sadetta voi syntyä, jos jossakin ilmakerroksessa lämpötila on nollan yläpuolella ja lumi sulaa vedeksi, mutta ennen maanpinnalle putoamistaan pisara jäähtyy kylmemmässä ilmakerroksessa. Jäätävä sade aiheuttaa hyvin liukasta keliä maanpinnalle saapuessaan.
Loska
Loskaksi nimitetään osittain sulanutta ja vesipitoista lumikerrosta suojasäällä.
Nietos
Lumi voi nietostua tuulen vaikutuksesta. Käytännössä nietos on tuulen kasaama lumikerros.
Nuoska
Nuoskalumeksi kutsutaan kostean suojasään kostuttamaa ja pehmentämää lumikerrosta.
Räntä
Räntäsateessa on sekä vettä että lunta. Usein räntänä pidetty sade onkin todellisuudessa märkää lunta.
Tykky
Tykkylumi on raskasta, märkää lunta, joka kasaantuu puun oksille ja latvuksiin aiheuttaen lumituhoja ja sähkökatkoja.
Tykkylumella voidaan myös tarkoittaa puihin kerääntyvää huurrekerrosta. Tykkylunta esiintyy Suomen olosuhteissa eniten maan pohjoisosan vaara-alueilla, jossa se voi pysyä kiinni puissa läpi talven, mikäli lämpötila on nollan alapuolella.
Tuisku
Tuisku on maahan satanutta lunta, joka on noussut siitä uudelleen ilmaan tuulen mukana. Lumituiskua syntyy, kun lumi on riittävän kuivaa ja tuuli on tarpeeksi kova (yli 7 m/s). Lumituisku voi olla vaarallista liukkauden, huonon näkyvyyden ja hiihtäjien eksymisvaaran takia. Lentosääpalvelussa erotellaan matala tuisku ja korkea lumituisku, joista edellinen vaikuttaa alle 2 m korkeudella ja jälkimmäinen haittaa näkyvyyttä yli kahden metrin korkeudessa.
PAKKANEN
Heikko pakkanen
Pakkanen on heikkoa, kun lämpötila on -0,1 ja -5 asteen välillä.
Kireä pakkanen
Pakkanen on kireää, kun lämpötila on etelässä alle -15, maan keskiosassa alle -20 ja pohjoisessa alle -25 astetta.
Pakkasen purevuus
Pakkasen purevuus kuvaa talvella lämpötilan, tuulen ja ilman suhteellisen kosteuden yhteisvaikutusta.
MUITA
Arktinen ilmamassa
Arktiseksi ilmamassaksi määritellään lämpötilaltaan vähintään -18 -asteinen ilma 1,5 kilometrin korkeudella. Usein talviaikana pohjoisesta saapuva arktinen ilmamassa on hyvin kylmää ja kuivaa.
Föhn-tuuli
Föhn-tuuli syntyy, kun kostea ilmavirtaus joutuu vuoriston kohdatessaan pakotettuun nousuun ja korkeammalla kosteus tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Tiivistyminen vapauttaa paljon lämpöä ja vuoriston ylitettyään laskutuuli on kuiva ja lämmin. Föhn-tuuli tuo meille talvisin aurinkoisen ja hyvin leudon sään.
Inversio
Tyypillisesti ilmakehässä ylöspäin mentäessä lämpötila laskee, mutta inversiotilanteessa se nousee. Inversio pääsee syntymään erityisesti talvisissa, heikkotuulisissa ja selkeissä korkeapainetilanteissa, jolloin maanpinta kylmenee voimakkaasti. Kesäisin halla on merkkinä maanpintainversiosta.
Kuura
Kuuraa syntyy talvisin, kun maanpintatasolla oleva vesihöyry härmistyy suoraan jääksi ilman nestemäistä välivaihetta.
Polanne
Polanne on kovaksi ja tiiviiksi pakkautunut lumikerros, joka syntyy ajo- tai kevyen liikenteen väylille, jos satanutta lunta ei aurata pois.
Routa
Routa tarkoittaa maaperän jäätynyttä pintakerrosta. Jos routa on ympärivuotista, puhutaan ikiroudasta.
Terminen talvi
Termisen talven määritelmä täyttyy, kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvästi nollan alapuolelle.
Talvi on vihdoin saatu koko Suomeen, Forecan toimistollakin talven tulo muutti maisemaa: vielä eilisen työvuoroni aikana sula Keilalahti on yön aikana saanut jääpeitteen (varsin hataran sellaisen – ei kannata lähteä liian aikaisin jäille kävelemään).
Merestä ja tulevan viikon pakkasensinisistä sääennustekartoista inspiroituneena päätin kirjoittaa tänään sääilmiöistä, joita pakkassään ja sulan meren yhdistelmä saattaa aiheuttaa. Oman eteläisen sijaintini takia kerron näistä ilmiöistä lähinnä Suomenlahden näkökulmasta, mutta ne ovat havaittavissa sopivien olosuhteiden vallitessa missä tahansa sulan meren ja pakkassään vallitessa; myös suurten järvien ja jokien yhteydessä.
Rannikkokonvergenssilumisade
Tämän yhdyssanahirviön takaa löytyy säätilanne, joka saattaa tuoda merkittäviäkin lumimääriä rannikolle. Suomenlahden ollessa sula samalla, kun ilman lämpötila on selvästi pakkasella, meren yläpuolinen itäinen tai kaakkoinen ilmavirta (kullakin merialueella tarvitaan sille ominainen oikea tuulensuunta) lämpiää ja kerää kosteutta; samalla se alkaa ympäristöään lämpimämpänä nousta ylöspäin. Kohdatessaan rannikon ilmalle käy kuin pulkalle, joka liukuu liukkaalta lumelta paljaalle kalliolle: kitka jarruttaa liikkuvan ilman liikettä. Fysikaalisin termein ilmaistuna syntyy rannikkokonvergenssitilanne. Rannikon saavuttaneen ilman hidastaessa ja takana olevan ilman painaessa vielä täydellä vauhdilla päälle ilmakerroksessa syntyy ruuhka, joka purkautuu ainoaan jäljelle jäävään suuntaan: ylöspäin. Rannikon ylle syntyy pilviä ja pilvien kosteus sataa lumena alas.
Suomenlahden rannikon lähellä tällä mekanismilla syntyneitä lumisateita havaittiin viimeksi eilen ja ne ovat mahdollisia myös ajoittain ensi viikolla. Näin syntyneet lumisateet voivat tuottaa etelärannikolle runsaastikin lunta, parin vuoden takaiset pääkaupunkiseudun runsaslumiset talvet johtuivat osin juuri rannikkokonvergenssilumisateista. Maailmalla sataneet lumimäärät voivat olla vielä runsaampia, lisätietoa ilmiöstä koko maailman näkökulmasta on luettavissa Wikipedian artikkelissa.
Merisavu
Nimestään huolimatta merisavussa ei ole kyse savusta vaan siitä, kuinka avoimen vesialueen kosteus saattaa riittävän kylmällä pakkassäällä (pakkasta tarvitaan vähintään 15 astetta) tiivistyä veden ylle sumukerrokseksi. Etenkin auringon ollessa matalalla merisavu voi olla hyvinkin näyttävän näköinen ilmiö. Siitä saadaan harvoin rannikon lähellä nauttia useana peräkkäisenä päivänä, sillä kylmä ilma jäähdyttää ja jäädyttää meren pinnan ja estää sumun synnyn.
Advektiosumun tuottama kuura
Tässä tilanteessa meri ei ollut enää rannikolle asti sula, mutta menköön samalla; ei poikkea kauas tämän blogitekstin aihepiiristä.
Alkuvuonna 2010 pakkaskorkeapaine oli pitänyt pakkasen kireällä pidemmän aikaa, samalla jäähdyttänyt pinnat. Tähän kylmään ilmamassaan alkoi virrata meren suunnalta kosteampaa ja lauhempaa ilmaa. Viileiden pintojen takia pakkanen ei jaksanut heti hellittää, vaan kosteus tuotti ainakin pääkaupunkiseudulla muutaman päivän kestäneen sumun. Sumun kosteus tiivistyi kylmille pinnoille kuuraksi ja tuotti samalla henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Silloisesta tilanteesta muutama kuva:
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok