Month: joulukuu 2014

Kulunut säävuosi on tarjonnut draamaa ja suuria vaihteluita. Pian selviää, kuinka lämmin vuosi 2014 on ollut kokonaisuudessaan, mutta viitteitä on siitä, että se olisi jälleen yksi mittaushistoriamme lämpimimmistä. Tätä lämpimämpää on alustavasti ollut vuosina 1938, 1989, 2011 ja 2000. Euroopan laajuisesti vuodesta 2014 on hyvin todennäköisesti tulossa mittaushistorian lämpimin. NOOA ja WMO ovat arvioineet, että kulunut vuosi olisi ennätyslämmin myös maailmanlaajuisesti.

Mitä tästä vuodesta jäi sitten kokonaisuutena mieleen? Ainakin eteläsuomalaisen näkökulmasta mieleenpainuvaa oli lähes poikkeuksellisen lauha talvi. Terminen kevät (vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi nollan yläpuolelle) alkoi maan etelä- ja lounaisosassa jopa lähes kaksi kuukautta etuajassa jo 7.-8. helmikuuta ja näin ollen kevät olikin tänä vuonna paikoin harvinaisen pitkä, kun taas vastaavasti terminen talvi kesti esimerkiksi Helsingissä vain vajaan kuukauden. Hyvin lauhan alkukevään jälkeen toki koettiin kylmempiäkin päiviä, mutta toukokuun puolivälin jälkeen 30 asteen helteet saapuivat kertajysäyksellä. Toukokuun 19. päivä iskostui allekirjoittaneen mieleen poikkeuksellisine helteineen ja kovine ukkosineen. Ankean alkukesän ja paikoin jopa lumisen juhannusviikon jälkeen helteet saapuivat jäädäkseen. Syksyä puolestaan vietettiin varsin vaihtelevissa ja äärevissä säissä – talvi ja syksy vuorottelivat moneen otteeseen. Myrksyt jäivät vuonna 2014 poikkeukellisen vähäisiksi: tähän päivään mennessä myrskypäiviä on ollut vain seitsemän, mikä on vähiten ainakin 20 vuoteen.

Tammikuu

Vuoden 2014 starttasi selvästi kaksijakoinen tammikuu: kuun alkupuolisko oli varsin lauha ja lumeton, mutta kuun puolivälissä talvinen sää valtasi koko maan ja terminen talvi pääsi alkamaan etelässäkin 11. päivä. Keskisessä Suomessa lumitilanne oli paikoin poikkeuksellinen: lunta oli laajalti alle 10 cm, kun normaalisti hanki on lähes puolimetrinen. Sitä vastoin Käsivarren Lapissa lunta oli runsaasti: ajoittain Kilpisjärvellä lunta oli yli metrin verran.

Tammikuun ylin lämpötila oli +6,7 °C (Ahvenanmaa, Långnäs, 8.1.), kun taas kireimmillään pakkasta oli 20. tammikuuta Utsjoen Kevojärvellä -40,7 astetta.

Yhdysvaltojen pohjois- ja itäosissa olosuhteet olivat poikkeuksellisen ankarat: useat lumimyräkät koettelivat itärannikon suuria kaupunkeja ja ajoittain pakkanen paukkui New Yorkissa ja Chicagossa yli 25 asteen voimin. Tammikuu sijoittuikin laajoilla alueilla 10 kylmimmän joukkoon viimeisen sadan vuoden aikana. Uusia päivä- ja paikkakuntakohtaisia kylmyysennätyksiä mitattiin mm. Dallasissa (-9 astetta), Chicagossa (-27 C) ja Babbittissa Minnesotassa (-38 C).

Helmikuu

Tammikuisen talven visiitti jäi lyhyeen, sillä helmikuusta muodostui maan keski- ja pohjoisosaan jopa poikkeuksellisen leuto; suuressa osassa maata helmikuu oli 6-8 astetta tavanomaista lauhempi. Maan lounaisosassa kuukauden keskilämpötila oli paikoin jopa nollan yläpuolella. Tosin kaikkien aikojen lauhimmasta helmikuusta ei voida puhua, sillä viimeksi lauhempaa on ollut vuonna 2008.

Helmikuun sademäärissä ei ollut suuria poikkeamia, mutta lunta oli laajalti poikkuksellisen vähän. Kun tyypillisesti lumensyvyys kasvaa maan etelä- ja keskiosassa maaliskuulle saakka, alkoi lumen väheneminen tässä tapauksessa jo helmikuun alussa. Kuukauden lopulla maa oli osittain paljas Etelä- ja Länsi-Suomessa, idässäkin lunta oli paikoin vain muutamia senttimetrejä. Mittaushistoriamme aikana useilla havaintoasemilla ei ole koskaan ollut näin vähälumisia helmikuita.

Yhdysvaltojen pohjois-, keski- ja itäosan ankara talvi jatkui ja kiristi yhä vain otettaan. NOAA:n mukaan talvi (joulu-helmikuu) oli pohjoisissa osavaltioissa monin paikoin 5.-10. kylmin sitten 1800-luvun lopun. Samaan aikaan kun arktinen ilmamassa kuritti pohjoista ja itää, oli lännessä poikkeuksellisen lämmintä ja kuivaa. Los Angelesissa päivälämpötila kohosi useina päivinä yli 30 asteeseen, ja tammi-helmikuusta muodostui kaupungissa ja myös mm. San Franciscossa, Las Vegasissa, Phoenixissa ja Tucsonissa mittaushistorian lämpimin.

Iso-Britanniassakin rikottiin ennätyksiä: talvi oli sateisin liki 250 vuoteen. Tammikuun sademäärä oli keskimäärin 100-150 mm aiheuttaen poikkeuksellisia talvitulvia huonon haihtuvuuden ja kostean maaperän vuoksi. Kun mietitään tulevaisuuden talvia Suomessa, voi Britannian kohtalo hyvinkin olla edessä, mikäli talvet lämpenevät odotetusti ja vetenä tulevan sateen osuus kasvaa kokonaissademäärän kasvaessa samalla myös.

Maaliskuu

Poikkeuksellinen lauhuus jatkui maassamme myös maaliskuussa, joka olikin 3-4 astetta tavanomaista lämpimämpi valtaosassa maata. Kuun alku- ja puolivälissä maahamme virtasi jatkuvalla syötöllä hyvin lauhaa ilmaa lounaasta. Ahvenanmaalla, Jomalassa, lämpötila kohosi parhaimmillaan 13,5 asteeseen. Ruotsissa mitattiin samaan aikaan jopa 17 asteen lukemia. Kylmintä oli kuun 18. päivä Kilpisjärvellä, jossa lämpötila laski -34,3 asteeseen.

Lumitilanne oli maaliskuussa suorastaan outo – tyypillisesti maaliskuussa mitataan suurimmat lumensyvyydet, mutta tällä kertaa maa olikin paljas laajalti Joensuu-Oulu -linjan eteläpuolella. Keskisessä Suomessa, Jyväskylässä, tuttavani kuvailivat maaliskuuta vähälumisimmaksi miesmuistiin. Sitä se varmasti paikoin olikin. Lumettoman linjan pohjoispuolella lumesta ei ollut pulaa: esimerkiksi Kilpisjärvellä lunta oli koko maaliskuun ajan yli metrin verran ja parhaimmillaan jopa 156 cm. Kilpisjärven lumensyvyys oli lähes ennätyksellinen.

Yhdysvaltojen poikkeuksellisen kylmän talven seurauksena jopa yli 90 % Suurista järvistä oli jääpeitteen alla, mikä on pinta-alaltaan lähes ennätyksellisen paljon.

Huhtikuu

Kevät eteni huhtikuussa, ja kokonaisuudessaan kuukaudesta muodostui tavanomaista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Huhtikuinen lämpöaalto saapui pääsiäisen pyhiksi, kun lämpötila kohosi maan etelä- ja keskiosassa jopa 20 asteeseen ja ylimmillään Kemiönsaaressa 20,4 asteeseen 21. päivänä. Huhtikuun alin lukema mitattiin 4. päivänä Sallan Naruskassa: -24,0 °C. Kuukauden sademäärä jäi suuressa osassa maata tavanomaista pienemmäksi; vähiten satoi Savonlinnan Savonrannalla, jossa sadetta kertyi vain n. 4 mm. Osasta Suomen järvistä jääpeite hävisi ennätyksellisen varhain.

Maailmanlaajuisesti vuoden 2014 huhtikuu oli mittaushistorian lämpimin huhtikuun 2010 rinnalla.

Toukokuu

Henkilökohtaisesti minulle toukokuu tarjosi vuoden 2014 mielenkiintoisinta sääantia: säävaihtelut olivat hurjia, mukaan mahtui rankkoja sateita, poikkeuksellisia helteitä, suuria rakeita ja rajuja ukkospuuskia. Kaiken kaikkiaan toukokuu oli lämpöoloiltaan melko tavanomainen, mutta paikoin hyvin sateinen ja salamoinniltaan lähes ennätyksellisen vilkas.

Vappu ja toukokuun alku olivat hyvin koleita: lumi- ja räntäsateita koettiin etelärannikolla saakka, ja kuukauden alin lämpötila mitattiin Kittilässä 5. päivä, jolloin pakkasta oli 16,3 astetta. Vuoden 2014 tapahtumarikkaimpiin sääpäiviin lukeutuu ehdottomasti toukokuun 19. päivä, jolloin vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmintä ja kosteaa ilmamassaa levisi maahamme kaakosta. Etelä- ja Keski-Suomessa lämpötila kohosi jopa 30 asteen tuntumaan ja ylimmillään Heinolassa jopa 30,8 asteeseen, joka jäi vain 0,2 asteen päähän toukokuun kaikkien aikojen lämpöennätyksestä. Kiistatta mittaushistoriamme aikana ei ikinä olla aiemmin mitattu yli 30 asteen lukemia näin varhain, joten jonkin sortin ennätyksiä tässä kuitenkin tehtiin. Helteeseen liittyivät myös erittäin rajut ukonilmat: 19. toukokuuta koettu lämpötila-kosteus -yhdistelmä oli poikkeuksellinen – vastaavia yhdistelmiä ei välttämättä koeta Suomessa joka kesä, mutta nyt kostea helleaalto saapui jo toukokuussa. Sääasetelma poiki rajuja ukkosia: toukokuussa salamoi noin 25 000 kertaa eli yli kolme kertaa keskiarvoon nähden.

Helteiden jälkeen sää kylmeni rajusti ja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa lämpötila laski vuorokaudessa parhaimmillaan yli 20 astetta. Itäosassa maata sademäärät olivat paikoin varsin runsaita, esimerkiksi Lappeenrannan Lepolassa satoi 173,5 mm eli yli kolminkertainen määrä normaaliin verrattuna.

Kesäkuu

Kesäkuu alkoi helteisenä, mutta päättyi jopa poikkeuksellisen koleana. Kaiken kaikkiaan kuukausi oli asteen, pari tavanomaista kylmempi. Kesäkuun korkein lämpötila mitattiin Liperin Tuiskavanluodolla: 30,5 astetta (6. kesäkuuta). Sää kuitenkin kylmeni ennen juhannusta ja kuun loppupuoliskosta muodostui monin paikoin kylmin kesäkuun loppu 50 vuoteen.

Juhannusta edeltävällä viikolla lumi- ja räntäsateita saatiin aina etelärannikkoa myöden, ja Pohjois-Lapissa juhannus olikin paikoin valkea. Kuukauden suurin sademäärä mitattiin hieman yllättäen Enontekiön Karesuvannossa, missä satoi 111 mm. Vähiten puolestaan satoi Hailuodon Ojakylässä: vain 13 mm. Koleiden ja kosteiden pohjoisvirtausten myötä kesäkuu oli mm. maan eteläosassa harvinaisen pilvinen.

16. kesäkuuta Yhdysvaltojen Nebraskassa, Pilgerissä, koettiin hyvin harvinainen ja vaarallinen sääilmiö, kun voimakkaasta supersolusta irtaantui samanaikaisesti kaksi F4-luokan tornadoa. Tornadot aiheuttivat mittavaa taloudellista vahinkoa ja vaativat kaksi kuolonuhria. Katso video tornadoista Youtubesta!

Heinäkuu

Helteinen heinäkuu saapui kolean kesäkuun jälkeen, ja heinäkuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi, Lapissa jopa poikkeuksellinen lämmin. Etelä- ja Keski-Suomessa vuoden 2010 heinäkuu oli kuitenkin tätäkin hikisempi. Kuun korkein lämpötila 32,5°C mitattiin Kouvolan Utissa 26. päivänä. Heinäkuu oli kolmanneksi helteisin vuodesta 1959 alkaen; Kouvolan Utissa hellepäiviä oli peräti 22.

Heinäkuu oli pääosin hieman tavanomaista vähäsateisempi, vähiten satoi Helsingin Kumpulassa: vain 10,6 mm. Heinäkuuta sävyttivät rajut ukkoskuurot, ja salamahavaintoja oli puolet tavanomaista enemmän. Heinäkuu päättyi Helena-rajuilmaan, joka sylki Suomussalmelle ennätyksellisiä, halkaisijaltaan 8-9 -senttisiä pesäpallon kokoisia jättirakeita.

Heinäkuussa lukuisissa Suomen järvien pintavesilämpötiloissa ylittyi “helleraja” ja pintavedet olivat ennätyksellinen lämpimiä osassa järvistä. Lämpimimmillään pintavesi oli Säviällä (Pielavesi) 26,2-asteista, ja Itämeren pohjoisosastakin löytyi aika ajoin yli 25-asteista pintavettä, mikä oli lämpimämpää kuin samana ajankohtana koko läntisellä Välimerellä.

Ennätyksellisiä rakeita saatiin myös Keski-Euroopan ukkosmyräköissä 19. heinäkuuta: Ranskassa suurimmat rakeet olivat halkaisijaltaan 12-senttisiä, lähes puolikiloisia möhkäleitä.

Norjassa heinäkuusta muodostui mittaushistorian lämpimin ja salamoinniltaan poikkuksellinen vilkas. Oslon pohjoispuolella havaittiin myös ennätyksellisen suuria rakeita elokuun alkupäivinä (halkaisija n. 6 cm).

Elokuu

Helteet jatkuivat pitkälle elokuun puolelle, kuun alkupuolisko oli jopa poikkeuksellisen lämmin. Kaiken kaikkiaan elokuu oli koko maassa asteen, pari tavanomaista lämpimämpi. Heinä-elokuun vaihteessa muutamat säämallit ennakoivat ennen kuulumatonta ”superhellettä” Suomeen: lämpötilan ennakoitiin kohoavan ennätykselliseen 35 asteeseen, mutta lopulta helle jäi ennustettua “vaisummaksi” ja kuun korkein lukema oli Porin 32,8 astetta (4. elokuuta).

Poikkuksellinen helle piinasi myös Baltiaa ja itäistä Eurooppaa. Esimerkiksi Latviassa ja Liettuassa mitattiin uusia paikkakuntakohtaisia elokuun lämpöennätyksiä, ja allekirjoittanut sattui olemaan paikan päällä kuumimpina hetkinä, jolloin esimerkiksi Liettuan Klaipedassa päivälämpötila kohosi 36-37 asteeseen ja Riikan yön alimmat lämpötilat olivat 25-26 asteessa.

Syyskuu

Syyskuu oli tavanomaista lämpimämpi ja melko kesäinenkin kuukausi. Ylin lämpötila, 23,1 astetta, mitattiin Kokemäellä 8. päivänä. Terminen syksy alkoi osassa maata tavanomaista myöhemmin. Sademäärät jäivät suuressa osaa maata tavanomaista pienemmiksi. Kuukauden lopulla ensilumi satoi maan itä- ja pohjoisosaan paikoin poikkeuksellinen aikaisin. Syyskuun 25. päivänä lumensyvyys esimerkiksi Posiolla oli 25 cm.

Lokakuu

Lokakuu oli lämpöoloiltaan lähes tavanomainen, mutta hyvin vaihteleva kuukausi. Kuun loppupuolen vaihtelut olivat varsin ääreviä: yhden viikon sisällä sää ehti olla sekä poikkeuksellisen kylmää että poikkeuksellisen lämmintä. Porin Rautatieasemalla mitattiin 28. lokakuuta ajankohtaan nähden ennätyksellisen korkea lämpötila: +14,6 astetta.

Syys- ja lokakuussa Välimeren seutua piinasivat rankat sateet aiheuttaen kovia tulvia mm. Ranskan Rivieralle, Italiaan ja paikoin Balkanillekin. Pahiten kärsi Ranskan Montpellier, jossa sateen intensiteetti oli pahimmillaan 95 mm/h.

Marraskuu

Marraskuu oli melko yleisesti tavanomaista lämpimämpi ja erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaisen pilvinen kuukausi. Läntisessä Suomessa ja paikoin pohjoisessakin kuukausi oli märkä, jopa harvinaisen sateinen. Marraskuun korkein lämpötila mitattiin 3. päivä Porissa: 11,5 astetta. Kylmintä oli Inarissa 15. päivä: -26,1 astetta. Syys-marraskuusta muodostui koko maassa tavanomaista lämpimämpi, lounaassa jopa selvästi lämpimämpi.

Yhdysvaltoja piinasi kuun puolivälissä poikkeuksellinen kylmyys: marraskuun 18. päivänä maan jokaisessa osavaltiossa alin lämpötila käväisi pakkasen puolella. Samoihin aikoihin arktisen ilmamassan vyöryminen pintavedeltään +3…+7 -asteisten Suurten järvien yli sai aikaan erittäin voimakkaan “lake snow effect” -ilmiön, jossa sulan vesistön yllä muodostui sakeita lumikuuroja. Buffalon lähettyvillä lunta kertyi muutamassa vuorokaudessa parhaimmillaan pari metriä. Vastaava ilmiö koettiin lähes yhtä rajuna mm. Ruotsin Gävlessä v. 1998, jolloin lunta satoi siellä eräs joulukuinen päivä 150 cm.

Ruotsin eteläosassa termisestä kesästä muodostui paikoin ennätyksellisen pitkä: Etelä-Gotänmaan Falsebossa kesä jatkui peräti 203 päivää (25.4.-13.11.2014). Termisen kesän pituusennätyksiä rikottiin muillakin paikkakunnilla. Pisimmillään Suomessa terminen kesä on etelärannikolla jatkunut lokakuun puoliväliin.

Itävallassa ja Sveitsissä marraskuu oli ennätyksellisen lämmin. Esimerkiksi Wienissä lämpötila kipusi vielä kuun alkupuolella 20 asteeseen. Samalla tehtiin myös paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä, kun mm. Kötschach-Mauthenissa sadetta kertyi kahdessa vuorokaudessa 251 mm.

Joulukuu

Joulukuu alkoi ja jatkui jouluviikolle saakka tavanomaista lauhempana ja epävakaisena. Kuun alkupuolella (4.12.) lämpötila kohosi ylimmillään Porissa 8,1 asteeseen, kun taas loppukuun lähes arktisen ilmamassan purkauksen aikana lämpötila laski alimmillaan Inarissa -36,4 asteeseen 29. päivänä. Tiettävästi vuoden 2014 kovimmat tuulennopeudet mitattiin 10. joulukuuta, jolloin Bogskärissa mitattiin sekä voimakkain keskituuli, 26 m/s, että puuska, 30,8 m/s.

Mitä sinulle jäi mieleen säävuodesta 2014? Entä mitä odotat tulevalta vuodelta?

Kiitos mielenkiinnostanne ja aktiivisuudestanne blogiamme kohtaan, ja onnellista uutta vuotta 2015! :)

—

Julkaisun lähteet: Ilmatieteen laitos, MTV, SMHI, weather.com, BBC Channel, NOOA

Joulua on värittänyt revontulten loimu siellä, missä on riittänyt näkyvyyttä ylöspäin. Kas, kun revontulten näyttämö on paljon pilviä ylempänä, aina ilmakehämme ulkorajalla asti. Arkipäivässämme tuntemastamme ilmakehästä ei tosin enää ole kyse, niin harvaa siellä on aine. Kaasukehäämme se kuitenkin luetaan.

Avaruussää on käsitteenä hauska. Se ei tarkoita alemman ilmakehän sääjärjestelmien tapaisten ilmakehän osasten tutkimusta, muttei myöskään avaruuden ilmiöiden vaikutusta totuttuihin säätiloihimme, vaan sittenkin jotain muuta. Kyse on ilmiöistä, jotka ovat sidoksissa aurinkotuulen ja maapallon magneettikentän kohtaamiseen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Auringon aktiivisuus vaihtelee, mistä kertovat esim. auringonpilkut. Auringosta meille tulee valo, lämpö ja sitä kautta koko tuntemamme elämä. Esimerkiksi valo on kuitenkin vain pienen pieni osa sähkömagneettisen säteilyn koko spektristä. Sähkömagneettinen säteily on aihe, johon kannattaa tutustua tai joka kannattaa kerrata. Pitää myös muistaa, että sähkömagneettinen säteily koostuu kvanttiteorian mukaan fotoneista. Jos revontulet eivät olisi myös valoa ihmissilmälle, emme niitä näkisi. Emmekä näe, jos muuta valoa on liikaa peittämässä ne näkyvistä.

Revontulet ovat ainoastaan näkyvä osa monimutkaisesta plasmaisen aurinkotuulen ja maapallon magneettikentän kohtaamisesta. Aurinko siis tuskin lähettää meille – ja vain meille tänne maapallolle – suurta määrää varattuja hiukkasia (protoneja ja elektroneja) vain aiheuttaakseen meidän taivaallemme revontulia. Aurinkotuulen plasmassa atomit ovat ionisoituneet eli menettäneet elektroneja. Sähköisesti varattujen hiukkasten oma liike myös aiheuttaa sähkömagneettisia kenttiä eivätkä hiukkaset siis pelkästään mene sinne, minne maapallon magneettikentän magneettiset voimaviivat niitä vievät.

Voitaneen sanoa, että etenkin magneettisten myrskyjen aikana nämä varattujen hiukkasten virrat ja niiden aiheuttamat sähkömagneettisen kentän vaihtelut tekevät induktion avulla ikään kuin uutta sähköä, joka vaikkapa kulkee siellä missä ihmisen tekemä sähkökin – lisänä kuormittamassa sähköverkon muuntajia. Siis sitä tarpeeksi suurta auringonpurkausta odotellessa…

Magneettisten myrskyjen vaikutukset ovat moninaiset ja tutkimuksen alla, kuten revontuletkin. Suomi vieläpä on tutkimuksen kärkimaita ja jo vanhastaan. Helsingin Kaisaniemessä Vuorikatu 24:ssä sijaitseva tontti, jolla Ilmatieteen laitos ei enää sijaitse, on itsensä Venäjän tsaarin määräyksellä varattu ikuisiksi ajoiksi maamagneettiselle tutkimukselle. Nyt siellä on Kotimaisten kielten keskus, samassa talossa, missä minäkin työskentelin ainakin 17 vuotta.

Mutta revontuliin. Kun auringonsäteilyn hiukkaset törmäävät yläilmakehän vaikkapa typpi- ja happiatomeihin, nämä virittyvät. Viritystilan purkautuessa syntyy valoa, jonka aallonpituus eli väri riippuu siitä, onko törmätty happeen vai typpeen ja millä nopeudella. Revontulet voisivat oikein tuotteistettuina ja tietysti ennustettuina olla Suomelle myös matkailuvaltti. Bongataanhan sitä nyt tyhmempiäkin asioita. Mutta ainakin voimme itse niistä nauttia. Kunhan vain yöt olisivat selkeitä.

 

Tutkija Minna Palmroth kertoo aiheesta:

 

Lisää tietoa aiheesta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruuss%C3%A4%C3%A4

http://ilmatieteenlaitos.fi/avaruussaa  (avaruussää tällä hetkellä)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Plasma

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinkotuuli

https://www.ursa.fi/ursa/jaostot/revontulet/ennusteet.html

 

Kuvien linkit:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinkotuuli#mediaviewer/File:Magnetosphere_rendition.jpg

http://www.google.fi/imgres?imgurl=https%3A%2F%2Fc2.staticflickr.com%2F4%2F3165%2F2849896588_fe971014a7_z.jpg%253Fzz%253D1&imgrefurl=https%3A%2F%2Fwww.flickr.com%2Fphotos%2F11304375%40N07%2F2849896588%2F&h=640&w=611&tbnid=p4GVo9H_470BYM%3A&zoom=1&docid=c7yk4gKL4H80qM&hl=fi&ei=II-eVKWNIaa7ygPTuYGoCw&tbm=isch&ved=0CE4QMygnMCc&iact=rc&uact=3&dur=585&page=3&start=35&ndsp=21

 

Valkean Joulun toteutumista on yritetty arvuutella jo muutamien kuukausien ajan. Valkoinen ja musta ovat ennusteissa vaihdelleet moneen otteeseen, niin kuin aina ennenkin. Yli kahden viikon ennusteet eivät vieläkään ole juuri puhdasta arvausta parempia. Viimeisen viikon sen sijaan on jo melkoisella varmuudella tiedetty Suomen kuuluvan talviseen ilmamassaan. Silti Joulun matalapaine on vielä pitänyt osaa maata jännityksessä.

Nyt joulumatala näyttäisi toivottavan kaikille: ”Valkoista Joulua!” ja tekeekin sen tänä vuonna varsin näyttävällä tavalla. Nimittäin juuri kun joulurauha on julistettu Suomen Turussa, alkaa säässä nopeasti tapahtua. Lunta on luvassa erityisesti alueille, jossa sitä juuri tällä hetkellä on kaikkein vähiten. Toisin sanoen Länsi- ja Etelä-Suomi on saamassa kunnon annoksen joulumieltä ja uutta lunta. Lounaissaaristossa osa joulun sateesta saattaa tulla vetenä, mutta sielläkin sade loppuu lumena voimakkaan koillistuulen kera. Aaton jälkeen ehkä vähän yllättäenkin lunta lienee vähiten Kemi-Tornio seudulla ja paikoin Kaakkois-Suomessa.

Joulumatala voimistaa myös tuulia ja jouluyönä Ahvenanmerellä tuuli puhkuu jopa lähellä myrskylukemia. Vaikka myrskylukemia ei mittailtaisikaan, puuskainen tuuli tuivertaa ja  tuiskuttaa lunta eteläisessä Suomessa aattoillan ja jouluyön siihen malliin, että voipa ylimääräisille kynttilöillekin olla käyttöä. Talven tunnelmaa ei Joulusta tänä vuonna siis puutu. Idässä ja pohjoisessa, jonne matalapaine ei yllä, vietetään Joulua vanhan ajan idyllisissä pakkaslukemissa. Koillistuuli tuo joulunpyhiksi kunnon pakkaset myös eteläisimpään Suomeen saakka ja siitä alkaa sääilmiöiden osalta vähän rauhallisempien pakkaspäivien jakso.

 

Meri on kuitenkin sula ja suhteellisen lämmin. Yhdessä hyvin kylmän ilman kanssa se tietää paikallisia voimakkaita lumikuuroja, eikä pienten ärhäköiden matalapaineiden syntyäkään voi merten yllä täysin poissulkea. Täsmätutkaa kannattaakin seurata oman alueensa osalta ahkerasti, jos haluaa tyystin varmistua, ettei tule hetkellisten lumisateiden yllättämäksi.

Vuodenvaihteeksi sää yrittää tämänhetkisten laskelmien mukaan lauhtua, mutta kuinka paljon, se jää vielä nähtäväksi. Usein nimittäin kylmän meille päästyä, tietokonelaskelmat helposti vähän liioittelevat lauhtumisen voimaa ja nopeutta. Atlantin matalapaineet ovat joka tapauksessa vuoden viimeisinä päivinä ryhdistäytymässä ja tilastojen valossa myrskyille olisi kyllä vielä tilaa. Ellei tänä vuonna enää meille myrskyjä osu, on vuosi jäämässä mitatun historian vähämyrskyisimmäksi.

Joulun hahmon voi erottaa jo sään seasta kuin lähestyvän valon sumussa tai pimeässä. Ja kovin talvessa makaa jo maamme, vain lounainen Suomi kylpee lähipäivinä vielä myös suojasäässä. Jos talven reuna on matalapaineiden reitti, vietämme joulumme sen pohjois- eli talvisemmalla puolella. Jätän Suomessa vielä nyt loppulumia satavan matalapaineen pois laskuista, jolloin pääsen puhumaan kahdesta jo sangen talvisesta ilmapyörteestä, jotka ainakin maamme eteläisen osan ilmoja muokkaavat. Kummankin matalapaineen lasketaan liikuvan samaa reittiä: Suomenlahtea pitkin itään. Niistä ensimmäinen tuo maan etelä- ja keskiosaan räntä- ja lumisateen niin, että sadesää, joka etenkin lounaassa voi olla myös vetinen, ajoittuu maanantaihin ja sitten vielä tiistain vastaiseen yöhön.

Koska joulu on suunnilleen ensi viikon puolivälissä, on tuon juhlan valkoisuus tai mustuus käytännössä tämän ensimmäisen matalapaineen varassa, koska joulun maissa tulee lähinnä jokunen lumikuuro, mieluiten rannikolla. Sää on tällä tietoa suomassa joulurauhan, joka voisi kestää monta päivää. Tämä perustuu siihen, että joulumatalapaine liikkuukin eteläisen Itämeren yli itään eikä siis läheltäkään Suomea. Se on kuitenkin olemassa, ja vain sen reitti on nyt toinen kuin mitä vielä jokunen päivä sitten laskettiin. En kuitenkaan vielä kirkossa kuuluttaisi, että se todella tai välttämättä pysyy noin etelässä.

Toinen meitä tässä vaiheessa kiinnostava matalapaine  on laskelmien mukaan tuomassa maan etelä- ja keskiosaan pyryn joulun ja uudenvuoden välisenä sunnuntaina sekä vielä maanantain vastaisena yönä. Ainakin osa tämän matalan sateesta voi nytkin tulla lounaassa vetenä, mutta sen verran kylmää ilmaa olisi matalan perässä, että lopputulos olisi helposti valkea maa viimeistään nyt myös lounaassa. Uudenvuoden sää näyttää nyt myös maan lounaisosassa joulun säätä talvisemmalta ja kylmemmältä.

Kumpikin näistä matalapaineista on sen verran voimakas, että myös myrskynvoimaisia tuulia kannattaa niiden yhteydessä odottaa. Näin ei oleta ilmoja liian helpoiksi.

 

Vuosi vuodelta meteorologeilta vaaditaan joulun sääennustetta yhä aiemmin. Joulusään kysyntä on niin suurta että, esimerkiksi keltaisessa lehdistössä kovan paineen alla tarjotaan ihmisille joulun tarkka päiväkohtainen sääennuste jopa useita kuukausia aikaisemmin, välittämättä täysin siitä että tällainen ennuste toteutuu yhtä varmasti kuin veikkaus säästä vaikkapa kesäkuun 23. pvälle vuotena 2173. Jokainen toivottavasti ymmärtää, ettei tällaisilla ennusteilla ole mitään virkaa, ne tukeutuvat isolta osin tilastoihin eikä varsinaiseen deterministiseen sääennustukseen. Vaikka sääennusteiden osuvuus vuosien saatossa onkin parantunut, ei meidän leveysasteilla säätä pystytä ennustamaan mitenkään luotettavasti yli kahden viikon päähän, talvella ennustettavuus on yleensä vielä kehnompi kuin kesäaikaan matalapainetoiminnan vuoksi.

Yli kahden viikon päähän pystytään jotenkuten ennustamaan suursäätilaa, eli onko sää esim. matalapainevoittoista, vai heikkotuulista sekä poutaisempaa korkeapainesäätä. Pitkänajan ennusteet ovat siis parhaimmillaankin vain hieman suuntaa antavia. Yksittäisten päivien säätä ei ole mahdollista ennustaa yleensä viittä vuorokautta pidemmälle.

Nyt ollaan siis siinä rajoilla että joulun säästä kyetään sanomaan jotakin, edes sillä todennäköisyydellä, että se toteutuu hieman varmemmin kuin jokin toinen säätilanne.

Suomi on kuulunut koko joulukuun ajan matalapaineiden reitille, jotka ovat tuoneet lounaasta lauhaa ilmaa ja sateita. Tämän viikon lopulla ennen joulua nuo matalapaineet näyttäisivät koukkaavan Suomen eteläpuolitse, jolloin pohjoisesta pääsee virtaamaan etelään asti talvisempaa pakkasilmaa. Lauantain jälkeen saatetaan koko maassa pysytellä yötäpäivää pakkasella. Samalla sateetkin tulevat todennäköisemmin kiinteässä olomuodossa. Valkoisen joulun todennäköisyys siis kasvaa myös etelässä. Idässä ja pohjoisessa se on jo varma, kuten käytännössä joka vuosi.

Etelä- ja lounaisrannikon asukkeja sen sijaan lumi ilahduttaa jouluna vain noin joka toinen vuosi. Olin jo luopunut toiveesta valkeaan jouluun aiempien pitkänajan ennusteiden valossa, sillä ne näyttivät lauhan säätyypin jatkuvan vuoden loppuun. Eikä se siis varmaa vieläkään ole, että etelässä on tänä jouluna lunta, mutta vaaka alkaa kallistumaan puolelle, joka vähintään mahdollistaa lumisen joulun koko maahan. Viikonlopun aikana pohjoisesta valunut kylmä pakkasilma voi nimittäin jäädä koko maahan jouluun asti, ja sataneet lumet jäävät tällöin myös maahan. Pakkasta saattaa viikonvaihteessa tai alkuviikolla olla etelässäkin asti ajoittain kymmenkunta astetta, pohjoisessa jopa 30. Vähän tarkemmin joulun säästä pystytään sanomaan viikon loppupuolella.

Lisäys 18.12. klo 14.50:

Sääennustemalleissa jouluaaton säätilanne on vaihdellut paljon. Maan eteläosaan voi nousta lounaasta matalapaine, joka toisi runsaita sateita ja lauhempaa etelään ja ehkä maan keskiosaan. Matalapaineen reitti muuttunee vielä useaan otteeseen , joten jännitetään miten käy. Mahdollisten sateiden olomuotokin riippuu paljon matalapaineen reitistä. Matalapaine voi siis suunnata myös maan ohi.

 

 

 

 

 

Jouluun on enää kaksitoista päivää, sitten tulee pukki ja tuo risuja. Mielemme maisemassa jouluna on tuhdisti lunta, sopivasti pakkasta ja jouluaamuna rekikeli kirkkoon aisakellojen kilkatessa. Mökin Miina liftaa ja saa hevoskimppakyydin kirkkoon. Piltit pienoiset ovat hetken hiljaa, kun avaavat paketit ja mutustavat suun täydeltä makeisia. Taivaan tähdet jouluyötä mieluusti tarkkailisivat, ja samalla meidänkin ajatuksemme saisivat ylöspäin syvyyttä. Joulu mykistää suurella mutta syntyy pienestä. ”Factum est autem in diebus illis exiit edictum a Caesare Augusto…” on joulun kertomus. Joulun kokemuksessa ja merkityksessä on monta kerrosta ja asuinsijaa, myös osattomuutta ja ulkopuolisuutta. Joulun hetkelliseen yltäkylläisyyteen lumi sopii: vielä sekin pitäisi saada.

Joulun lumi voi toiveena Suomessa olla kuin kuu taivaalta, jos asuu lounaisella rannikolla ja viettää joulun kotona. Oma lapsuuden joulujeni muisto menee tässä äärilaidasta toiseen: joskus ei edes kokonaisina talvina hiihdetty. Toisinaan lumeen upposi pieni lapsi melkein kokonaan, kun lumen täyttämään ojan kohtaan tuli astuttua. En ole yhtään varma, haluanko minä sittenkään sen valkean joulun, joten en myöskään pety, oli lopputulos miten päin tahansa.

Tämän vuoden loppusyksyä ja vielä alkutalvea on leimannut tuulinen lauhuus, tosin jo huomisaamuinen myrskymatalapaine voi yli kulkiessaan heittää yllättäviinkin paikkoihin lunta. Läheskään lauhinta mahdollista ei sää meillä sen jälkeen ole, joten jokaisen sateen olomuotoa voi eteläisessä Suomessa hyvällä syyllä jo jokainen lumenlakaisija, kuten myös ulkona liikkuja, jännittää. Joko valkenee, tai sitten ei vieläkään kunnolla.

Suuressa osassa Suomea on lauantain jälkeen lunta, mutta jouluviikon alussa tänne yrittää vielä varsin voimaperäisesti työntyä hyvin lauhaa ilmaa. Ja varmaan se tänne pääseekin, mutta ratkaisevaksi jää, miten pitkäksi aikaa. Itse joulun suursäätila alkaa jo pikku hiljaa valjeta. Meillä joko on tai viimeistään saamme silloin matalapaineenalueen. Emme siis ole korkeapaineenaluetta, vaan jos säämaailma jaetaan kahtia, niin matalan puolelle menee. En muista, kumpi silloin on säätalon ovesta ulkona, ukko vai akka, mutta veikkaan tietysti akkaa.

Matala- ja korkeapaineet eivät vielä yksin ratkaise, paikallissäätä nyt varsinkaan. Ilman lämpötila on tietysti tärkeä, mutta kokonaisuutena – ei pelkästään kahden metrin korkeudella: sade kun  ei synny tässä käsiemme ulottuvilla. Jos taas jaamme säämaailman tässäkin kahtia, niin kylmähköstä tai ainakin jouluna kylmenevästä säästä saamme viitteitä.

Kun tähän vielä lisätään se, että juuri jouluna meillä voisi hyvinkin olla ratkaiseva matalapaine menossa yli tai ainakin lähellä, tarvitsee oikeastaan ottaa enää yksi paikallisesti iso varaus: lämmin meri, jopa lämpimämpi kuin keskimäärin tähän aikaan vuodesta. Meren vaikutus sateen olomuotoon etenkin rannikolla menee sen mukaan, mistä päin ilmavirtaus käy silloin, kun sataa. Tuuli mereltä voi kaataa hankkeen valkeasta tai valkeistuvasta joulusta. Ainakaan kaukaa tuskin tarvitsee lounaisen rannikonkaan ihmisten valkeaa tai valkeistuvaa joulua hakea.

LISÄYS 14.12.: Olin todella etsinyt jouluseimen kuvaa lumessa. Ystävällinen lukija lähetti minulle sellaisen, joten oheistan kuvan tähän blogiin. Samalla toivotan Leppävirran Soinilansalmen Kyläyhdistykselle perinteentäyteistä ja lämmintä joulunaikaa.

 

Joulun odotuksen musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=Bx4XSc6CXgU

Kuvien linkit:

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:0_Cr%C3%A8che_et_santons_wallons_%281%29.jpg

http://hautaniemi.fi/saatalot/255-saatalo.html

https://www.facebook.com/Salmitalo