Aluskasvillisuus on kuivaa ja syttyy helposti. Älä käräytä! Kuva: US Fish and Wildlife Service / Wikimedia Commons.
Uutisten (Yle) mukaan maan lounaisosassa on tänään jouduttu jo sammuttamaan useita maastopaloja. Aikainen ja lämmin kevät on myös kuiva, lumetontakin on osassa maata ollut jo vaikka kuinka pitkään. Ruoho ja muu aluskasvillisuus on herkkää syttymään, ja levitessään pienikin maastopalo voi saada aikaan suurta tuhoa. Ainakin yksi auto näyttää jo tällä tavalla palaneen. Yhtä hyvin vaarassa voivat olla jopa rakennukset. Tuuli on tärkeä palon levittäjä.
Tätä kirjoitettaessa sääviranomainen ei ainakaan vielä ole herännyt ruohikkopalovaroitukseen; odottanee laskettuja kuivuusindeksejä tämän päivän säähavainnoista. Internetissä voi silti seurata ilmeisesti päiväkohtaisesti reaaliajassa myös niin ruohikkopalovaaran kuin metsäpalovaarankin kehittymistä. Indeksin laskemisessa huomioidaan esim. sadanta ja haihdunta.
Varsinaisen varoituksen voimassa olosta päättää aina viranomainen, koska tällaisella varoituksella on oikeudellista vaikutusta (Pelastuslaki 379/2011, 7-8 §, myös oheistettu Keski-Suomen pelastuslaitoksen internet-sivu). Avotulta ei saa tehdä, ja ammattimaiseen kulotukseenkin vaaditaan hyvissä ajoin tehty kirjallinen ilmoitus pelastuslaitokselle. Vaikkei mitään varoitusta olisikaan voimassa, avotuleen on saatava aina maanomistajan lupa. Lisäksi monien kuntien ja kaupunkien viimeistään jätehuoltomääräykset kieltävät roskien polton oli varoitusta eli ei. Ehkä tavallista nykyihmistä kiinnostaa eniten (mainitulta internet-sivulta löytyvä) tieto, että kertakäyttögrilli on avotuli, jonka luvaton käyttäminen taajamassa tai maastossa on rangaistava teko.
Oheistamastani linkistä selviää myös muuta kevääseen liittyvää tärkeää ajankohtaistietoa.
Keski-Suomen pelastuslaitos: http://www.keskisuomenpelastuslaitos.fi/turvallisuus/kausi/kevat
Julkinen metsäpalosääpalvelu: https://virpo.fmi.fi/metsapalo_public/index.php?path=!metsapalo-indeksit-group!metsapalo-indeksit!peto1 (voit klikata erikseen ruohikkopaloindeksiin)
Tässä vielä tärkeä linkki avotulen teosta: http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/ehkaise-palon-syttyminen/noudata-saannoksia/avotulen-teon-rajoitukset
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Okefenokee_burn1.jpg
Saanahan se siinä, parin vuoden takaisena. Lappi ja Kainuu ovat vielä hohtavahankisessa talviurheilukunnossa ihan luonnonlumen suhteen. Kuva: Ximonic / Wikimedia Commons.
Iltapäivälämpötila lounaan sisämaassa 10 astetta, Itä-Suomessakin noin viisi. Vaasan sisämaa ylti kahdeksaan Oulunsalo ja Rovaniemi kuuteen. Kittilässä ja Utsjoella neljään, mutta Kuusamossa ja Sallassa vain kahteen lämpöasteeseen. Helsingin keskusta pääsi kuuteen. Tässä tämän päivän saldo; tähän aikaan vuodestahan nuo päivälämpötilat monia kiinnostavat. Tai ainakin niin lienee yleinen oletus.
Jo ennen tämän kohta päättyvän maaliskuun puoltaväliä oli hyvin lämmintä, sitten oli runsaan viikon ajan selvästi kylmempää mutta silti tilastoissa tavanomaista maalissäätä. Nyt on siis jo toinen saman kuun hyvin lämmin sääjakso, joka se on puolestaan kohta ohi. Vielä huomenna lauantaina Itä-Suomessa on monin paikoin tämänpäiväistä lämpimämpää, mutta sunnuntain kuluessa Suomeen virtaa jo selvästi kylmempää ilmaa. Luoteesta.
Luodetuulesta sanotaan, että se on taivaan luuta. Näin Norjan vuoriston ilmaa lämmittävän ja kuivattavan vaikutuksen ansiosta. Ilmavirtaus ei ole maanpinnan lähellä voimakas, mutta pilvisyys ei ainakaan pitkäksi aikaa kovin runsaaksi pääse eivätkä suuret sateet yllätä.
Maanantaina iltapäivälämpötila on lännessä pari kolme astetta nollan yläpuolella, Itä-Suomessa lähempänä nollaa ja pohjoisessa pakkasen puolella. Tosin sitten pitkin ensi viikkoa vähän yli nollan päivälämpötilat yleistyvät. Tilastomielessä emme mene lähellekään kylmää maalis-huhtikuun vaihdetta.
Kolikon kääntöpuoli ovat varhaisaamujen lämpötilat, siis juuri ennen auringonnousua. Siihen osuu helposti lyhytaikainen kylmempi vaihe kuin mitä vaikka piste-ennusteissa on pystytty ennakoimaan. Juuri tähän aikaan vuodesta tuo kylmin hetki sattuu helposti ihmisten heräämisen ja lämpömittariin katsomisen kanssa yksiin. Tätä ilmiötä ei pidä pelästyä, sillä auringon myötä tietokonemallit taas näyttävät kyntensä.
Toinen ikiongelma on rannikko: hyvin pienet paikalliset erot tuulensuunnassa vaikuttavat. Meri on vielä pitkään kylmä, oli jäätä tai ei. Päivällä lämpiävän lumettoman maan ja meren välinen lämpötilaero vaikuttaa itsessään tuuleen ja pyrkii kääntämään sitä mereltä maalle päin. Ja tietäähän sen sitten, miten rannikon lämpötilan käy. Paitsi että montako astetta ja missä menee jo vaikeammaksi. Omaa päättelyä siis, rannikon asukkaat tai vaikka Helsingin keskustassa vierailevat.
Nyt alkavan viikonlopun kuluessa siirrytään kesäaikaan, joten ennen sunnuntaiaamua kannattaa muistaa siirtää kelloa tunnilla eteenpäin. Myös auringonnousua edeltävä kylmin hetki siirtyy näennäisesti tämän kellonsiirron mukana eli sen mahdollisesti mukanaan tuoma epätarkkuus ennusteissa kiusaa pidempään kuin jos jatkuisi talviaika eli oikeampi keskiaurinkoaika.
P.S. Tarkista myösvesi- ja lumitilanne: http://www.syke.fi/fi-FI
Ja jäätilanne: http://www.itameriportaali.fi/fi/itamerinyt/fi_FI/jaatilanne/
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Saana_at_Kilpisj%C3%A4rvi,_2012_March.jpg
Vuodenajat ovat leveysasteillamme harvoin veljeksiä. Erityisesti talvi- ja kevätkuukausissa on tuntunut viime vuosina olleen melkoista vaihtelua. Tässä julkaisussa keskityn kuitenkin kevätpuolen vaihteluiden tarkasteluihin, fokuksena maaliskuu ja termisen kevään alkaminen.
Edellytyksiä kylmälle keväälle
Otetaanpa loistavana esimerkkinä vuoden 2013 maaliskuu, joka oli monilla paikkakunnilla harvinaisen kylmä ja muodostui paikoin jopa lähes kylmimmäksi talvikuukaudeksi. Pysyvä lumipeite saatiin jo alkutalvesta (marraskuussa 2012) eteläiseenkin Suomeen, eli selvästi etuajassa. Niinhän siinä jälleen kävi muutaman edellistalven tapaan, että Etelä-Suomessa lunta oli lopputalvesta yli äyräiden, eikä siitä ollut pulaa muuallakaan maassa. Maaliskuussa Suomen ylle jämähti sitkeä ja kylmä korkeapaine, joka piti keväiset ja lämpimät säät kaukana pohjolasta.
Maalaisjärjellä ajateltuna kunkin kuukauden ja vuodenajan ominainen suursäätila ratkaisee yksittäisen ajankohdan sääolosuhteet, mutta kevään etenemiseen liittyvät olennaisina tekijöinä myös lumi- ja jääpeite. Mitä lumisempi ja ankarampi jäätilanteen kannalta talvi on, sitä vaivalloisempaa kevään saapuminen on.
Mietitäänpä aluksi auringonsäteilyn vaikutusta: kun auringonsäteily keväisin lankeaa suhteellisen loivassa kulmassa vaalealle pinnalle (lumi- tai jääpinta), heijastuu valtaosa lyhytaaltosäteilystä pinnasta takaisin avaruuteen. Vaalea ja kylmä pinta blokkaa saapuvaa lämpösäteilyä, ja sulavan lumi- ja jääpeitteen pinnassa lämpötila on aina lähellä nollaa, vaikka jo muutaman metrin korkeudessa lämpötila olisikin selvästi korkeampi. Paksu ja vaalea lumipeite – joka torjuu eikä varastoi lämpöä – hidastaa tehokkaasti maanpinnan lämpenemistä ja tätä kautta myös kevään alkamista. Meistä jokainen lienee huomannut ilmiön konkreettisesti vaatetuksemme värivalintojen kautta: ei ole sattumaa, että aurinkoisina ja lämpiminä kesäpäivinä jätämme mustaa uhkuvat vaatekappaleet naulakkoihimme ja pukeudumme ennemmin vaaleisiin sävyihin.
Kevät etenee usein Ruotsissa, Norjassa ja Baltiassa selvästi Suomea nopeammin. Kevään ensimmäiset lämpöaallot voivat jo maaliskuussa nostattaa lämpötilan Etelä-Norjassa ja -Ruotsissa jopa lähelle 20 astetta, mutta toisinaan Suomi on saanut tyytyä vain muutamaan lämpöasteeseen, sumuun ja tihkusateisiin. Näin käy erityisesti, kun lumet ovat jo lähteneet läntisestä Skandinaviasta, mutta Suomessa on vielä kattava lumipeite ja pohjoinen Itämeri pääosin jäässä. Lämpöaalto saapuu tyypillisesti Skandinaviaan lounaan tai etelän suunnalta ja tällöin sillä on vapaa pääsy läntiseen Skandinaviaan yleensä lumetonta mannerta pitkin, eikä välissä ole suurempia (jäisiä) merialueitakaan jäähdyttämässä virtausta. Ilmavirtauksella on kuitenkin vastassaan hyinen ja tyypillisesti jäinenkin Itämeri Ruotsin ja Suomen välissä. Ja arvatkaapa, miten siinä sitten käy, kun selvästi alustaansa lämpimämpi ilmavirtaus liikkuu hyvin kylmän lumi- ja jääpeitteen yli? Kosteus alkaa tiivistyä, muodostuu sumua ja matalaa pilveä, joka ajautuu perusvirtauksen mukana Suomen puolelle. Samalla ilma jäähtyy lähemmäs alustansa lämpötilaa, ja pahimmillaan lämpötilaero esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välillä voi olla jopa 15 astetta.
Summa summarum: hyvin runsaslumisina ja ankarina jäätalvina kevään saapuminen voi hidastua merkittävästi. Jos helmikuun loppupuolella maassa on yli puolen metrin hanki ja Itämeren jäätilanne ankara, voi maaliskuiset lämpöaallot unohtaa. Lumen ja jään korkea albedo (heijastuskyky) kylmentää maanpintaa ja viivästyttää kevättä.
Tältä näytti Helsingin Eiranrannassa tasan vuosi sitten, 25.3.2013.
Suotuisat olosuhteet lämpimälle keväälle
Hyvinä esimerkkeinä toimivat vuodet 2008 ja 2014. Sekä talvea 2013-2014 että 2007-2008 yhdistivät pääpiirteittäin lauhat lounaiset ja kosteat ilmavirtaukset, jolloin lumipeite jäi hyvin vähäiseksi erityisesti maan etelä- ja keskiosassa. Itämeren jäätalvikin on ollut harvinaisen huono, ja valtaosa Suomenlahdesta oli molempina esimerkkitalvina jäätön. Tänä vuonna jo helmikuun aikana keskilämpötilat kohosivat monilla alueilla nollan yläpuolelle; maaliskuun alkaessa lunta oli vain Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Tämän talven ja alkukevään heikko lumi- ja jäätilanne on mahdollistanut selvästi korkeammat lämpötilat kuin esimerkiksi vuosi sitten, vaikka tietysti suursäätilakin on ollut erilainen. Samapa se – jos suursäätila olisi vuosi sitten ollut samanlainen kuin tämän vuoden maaliskuun alussa, olisivat lämpötilat joka tapauksessa jääneet useita asteita matalemmiksi. Tänä vuonna auringonsäteilyn imeytymistä maahan ei ole rajoittanut lumipeite; tumma ja lumeton maanpinta on ilomielin absorboinut auringonsäteilyä ja positiivisen takaisinkytkennän kautta lämmittänyt myös ilmaa maanpinnan läheisyydessä ja ylempänäkin alailmakehässä. Myös sulat merialueet kykenevät absorboimaan auringon lyhytaaltosäteilyä, eivätkä kylmennä Suomeen saapuvia lämpimiä ilmavirtauksia yhtä tehokkaasti kuin jääpeite. Toki Itämeri hillitsee kevään maksimilämpötiloja lämpimän ilmamassan virtauksissa sen verran, että korkeimmat lukemat jäävät yleensä länsinaapurimme puolelle. Kuluneen maaliskuun alkupuolella keskisessä Ruotsissa, Norrköpingissä, lämpötila kohosi jo 17 asteeseen, mutta samana päivänä Suomen puolella päästiin ”vain” 11 asteeseen, vaikka periaatteessa ilmamassa oli yhtä lämmintä. Mikäli Itämeri haihdutettaisiin, voisivat Suomen puolella alkukeväästä mitatut maksimilämpötilat olla useitakin asteita nykyistä korkeampia.
Toisinaan Suomessakin on ollut jo miltei kesäistä maaliskuussa: vuonna 2007 lämpötila kohosi Helsinki-Vantaalla 17,5 asteeseen. Tämä lukema tosin ei yllä lähellekään sitä, mitä Norjassa koettiin kaksi vuotta sitten: maaliskuun 27. päivä Etelä-Norjan Grimstadissa mitattiin kaikkien aikojen uusi Norjan maaliskuun lämpöennätys, kun lämpötila kohosi peräti 23,1 asteeseen. Syynä tähän oli voimakas föhn-efekti. Samaan aikaan Helsingissä tihutti vettä ja lämpötila oli +5 asteessa. Tukholmassa sentään käväistiin liki 15 asteessa.
Summa summarum: Lauhan ja vähälumisen talven jälkeen myös aikainen kevät on todennäköisempi. Toisaalta tällöin kasvaa myös rajujen takatalvien riski, sillä suursäätila voi kertaheitolla muuttua.
Ja tältä näyttää maaliskuu 2014 Eiranrannassa.
Termisen kevään määrittely hankalaa tänä vuonna
Termistä kevättä ei ole vielä virallisesti julistettu alkaneeksi, vaikka lämpötila onkin jo laajoilla alueilla ollut plussan puolella yötäpäivää. Vanhalla menetelmällä, jolloin terminen kevät todettiin alkaneeksi keskilämpötilan noustessa nollan yläpuolelle vähintään viideksi vuorokaudeksi putkeen, kevät olisi jo alkanut. Nykyään on siirrytty määrittelemään termisten vuodenaikojen vaihtumista lämpösummamenetelmään, joka ei ole ihan yhtä suoraviivainen. Tällöin ei riitäkään viiden vuorokauden nyrkkisääntö, vaan lämpötilojen käyttäytymistä pitää seurata viikkoja, ehkä jopa kuukausiakin. Aleksi Jokela kirjoitti aiheesta kattavammin viime viikolla, lue julkaisu täältä.
Keväisiä maisemia Helsingin Mustikkamaalla 23.3.2014.Keväisiä maisemia Helsingin Mustikkamaalla 22.3.2014.
Kolea huhtikuun alku?
Numeeriset mallit ovat olleet yksimielisiä jo muutaman päivän ajan siitä, että maaliskuun viimeisinä päivinä suursäätila Pohjois-Euroopan alueella muuttuu talvisempaan suuntaan. Toisesta takatalvesta en halua puhua, mutta seuraava viikko näyttää selvästi tätä viikkoa kylmemmältä. Hiihtokelit Lapissa jatkuvat hamaan tulevaisuuteen, ja etelässäkin lumikuurot ovat tämänpäiväisten ennusteiden valossa mahdollisia tulevasta viikonvaihteesta alkaen.
Tuorein ECMWF:n kuukausiennuste on myös sopusoinnussa kylmenemisen suhteen, sillä ilmanpaineanomalian perusteella Suomen itäpuolella tulisi huhtikuun alussa olemaan tavanomaista alempi ilmanpaine, mikä tietäisi pääosin pohjoisen puoleisia ilmavirtauksia. Kuukauden edetessä poikkeama heikkenee, mikä tietäisi varovaista kevään etenemistä. Kuukausiennusteen nojalla suurempia lämpöaaltoja ei ole näköpiirissä, mutta tämähän voi vielä muuttua moneen otteeseen. Nice to know – termisen kevään alkupäivämääriä 2010-luvulla:
Kevättalveen saattaa ilmestyä yllättävää kauneutta. Kuva:Ilsemarie/Wikimedia Commons.
Vuodenaika, jota juuri nyt elämme täällä Suomessa, on kevättalvi. Säät eivät ole vielä kauttaaltaan lämpimät, mutta päivisin auringolla on jo niin paljon voimaa, että suojaa on. Öisin ja aamuvarhaisin tapaa olla pakkasta. Päiväisen sulamisen vesi jäätyy illalla. Lumipeite saa ylleen kovan kuoren. Jopa niin kovan, että hangen päällä voi kävellä. Lapsena teimme pahvista siivekkäitä kiekkoja, joita tuulisella säällä sopi päästää lumihangen pintaa pitkin pyörimään, pitkiäkin matkoja.
Sulamisvettä voi olla paitsi tiellä, myös räystäissä. Jääpuikkoina, jotka kasvavat, joskus kuin pitkäksi parraksi. Nykyajan jääpuikot voivat kertoa myös rakennusten vuotamisesta, lämpöhäviöstä. Katoavaa kauneutta taitavat olla. Mutta kevättalvea tämä on silläkin uhalla, ettei lunta ole paikoin kuin nimeksi. Kevään ja talven taistelu, Conflictus veris et hiemis (Alkuin n. 735 – 804), jonka kevät ja lopulta kesä aina voittavat, on vielä aikansa alussa. Kevättalvi Suomessa on karnevaalien aikaa jo etelämpänä. Vappua odotellessa.
Säätieteellisen sanomisen saumaa on aika vähän, kun ei mitään oikeasti erikoista yhtäkkiä olekaan. Aika tavallista kevättalvea, sentään jotenkin lämpimähköä: enimmäkseen liikkuva ilma pitää isommat yöpakkaset loitolla, mitä nyt Pohjois-Lapissa voi välillä enemmänkin pakkastella.
Mitä muuta on kevättalvisten hankikantojen aikana tehty kuin niitä auringonpaisteessa ihailtu? Sääkulttuuribingo! Löytyihän se tekemisen sesonki myös tälle vuodenajalle: kinkerit! Lukukinkerit, lukuset, katekismuksen kuulustelut. Jos tekee sukututkimusta, löytää kirkonkirjoista merkintöjä kristinopin osaamisesta, ihan annettuja arvosanoja. Ne ovat etenkin kevättalvilta. Hankikannolla on voinut olla menestykselle merkitystä.
Tulkoon pannuksi merkille, että kevätpäiväntasaus oli eilen illalla. Valoa lisää siis.
Kevätkulttuurilinkkejä:
(Alkuinin tekstistä en löytänyt muunnykykielistä käännöstä kuin in italiano mutta esim. googlen kääntäjä saattaa auttaa tiedonhaluisia)
Tämä olisi saattanut hyvin olla iltapäivälehtien otsikko vielä julkaisemattomaan juttuun siitä, kuinka meteorologit kiistelevät, onko kevät mm. etelässä ja lännessä jo alkanut.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun jotkut onnettomat meteorologiparat (itseni mukaan lukien) ovat menneet möläyttämään mediassa sanat kevät ja takatalvi liian aikaisin! Toiset tuohtuneet meteorologit ovat sitä mieltä, että takatalvesta ja keväästä ei voida puhua ennen kuin kevät on virallisesti julistettu alkaneeksi, jonka tekee puolestaan Ilmatieteen laitos. Tämän seurauksena on asiasta käyty polemiikkia meteorologien ja myös hydrologien kesken mm. Twitterissä. Toisia on nuhdeltu esim. liiallisesta optimistisuudesta, hätäilemisestä sekä epätieteellisyydestä.
Keväinen Helsingin Kaivopuisto huhtikuun alussa vuonna 2012.
Keskilämpötila on pysytellyt plussan puolella paria päivää lukuunottamatta etelässä ja lännessa laajalti lähes 1,5 kuukautta, linnut visertävät, maanpinta on ollut jo kuukauden lumeton, siitepölykausi on alkanut, supikoirat ja siilit ovat heränneet talviuniltaan. Keväältä kuulostaa, vai mitä olette mieltä? Tilastotieteilijä ärähtää.
Terminen kevät
Kevät määritellään alkaneeksi kun vuorokauden keskilämpötilla nousee pysyvästi 0 ja +10 asteen välille. Aiemmin riitti että lämpötila pysyttelee vähintään viisi vuorokautta 0 asteen yläpuolella. Viime aikoina sääntöjä on muutettu ja vuodenaikojen määritelmä perustuu nykyään edellisten viikkojen/kuukausien aikana laskettuu lämpösummaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kevät voidaan määritellä alkaneeksi vasta viikkojen tai kuukausien päästä siitä hetkestä kun se on oikeasti alkanut. Tarpeeksi pitkä ja kylmä pakkasjakso voisi nimittäin peruuttaa kevään. Mutta eikö se juuri ole se takatalvi jos on näin pitkään ollut keväistä? Pahimmillaan kevään julistus voi näin viivästyä jopa juhannukseen asti. Mutta ketä se kevät ja takatalvi enää sitten kiinnostaa? Tämä määritystapa voi myös käytännössä estää koko takatalven esiintymisen. Hassua, eikö totta?
Keskilämpötila Helsingin Kaisaniemessä ajalla 1.2.-18.3.2014. Keskilämpötila on pysytellyt muutamaa päivää lukuun ottamatta plussan puolella 7.2. jälkeen.
Todennäköisesti käykin niin, että viimeistään juhannuksena – tai ehkä jo vappuna todetaan: ”Kappas, kyllähän se kevät alkoikin etelässä virallisesti jo helmikuun alussa, ja olipa se sittenkin oikea takatalvi maaliskuussa.” Kuulostaa huvittavalta.
Myönnettäköön että kevään tarkka määrittäminen on usein perin hankalaa, etenkin ilmastonmuutoksen edetessä, jolloin pitkät poikkeavat lämpimät ja kylmät jaksot saattavat yleistyä ja talvi- sekä kevätsää vuorottelevat pitkään ennen lopullista ”kevättä”.
Ymmärrän kyllä, ja olen samaa mieltä myös siitä siitä, että asiantuntijaroolissa tulisi pitäytyä tieteellisissä faktoissa, eikä tulisi esittää ”väärää” informaatiota. Mutta koska kevään määritteleminen tuntuu olevan tieteellisesti niin hankalaa, ja myös takatalven määritelmä on vaihtunut lukuisia kertoja vuosien saatossa – herää kysymys: tarvitaanko niille todella tieteellistä pohjaa, vai riittääkö se mitä koemme ja tunnemme, jotta niistä voidaan julkisesti puhua? Kenties vuodenaikojen määritelmät tulisi miettiä vielä kerran uudelleen? Olisiko hyvä, että esimerkiksi kevään määritelmään otettaisiin mukaan muitakin ilmiöitä(luonnon), kuin pelkkä lämpötila? Vai riittäisikö kevään alkamiseksi tarpeeksi pitkä kevätsääjakso, esim 1 kk.
Joka tapauksessa olisi kiva puhua ilmiöistä niiden vielä ollessa käsillä. Saa nähdä miten käy kesän, toivottavasti ehkä viimeistään elokuussa voimme todeta sen oikeasti alkaneen ja puhua vihdoin kesästä!
Päivälleen kuin tänään mutta vuonna 2008. Edellisenä vuonna 2007 oli myös poikkeuksellisen lauha maaliskuun alku. Kuva: /Timo Tervo / flickr /Googlen tarkennettu kuvahaku.
Jopas muuttui maisema yhdessä yössä. Eikä se ole vain maisema täynnä vastasatanutta valkeaa lunta; kyllä kevään kevättalvistuminen on myös lämpötila-asia. Sadetutka paljastaa lunta sataneen – edes yhtään – etelästä vähän vajaaseen Jyväskylän leveysasteeseen asti, tähän asti sakeiten kuitenkin lounaassa ja etelärannikon lähellä. Lunta satelee vielä pitkin päivää. Mutta Suomeen myös virtaa viimeistään tämän vuorokauden kuluessa selvästi aiempaa kylmempää ilmaa. Se tarkoittaa, kevättalvi kun jo kuitenkin on, erityisesti kylmiä öitä ja aamuja.
Iltapäiviksi aurinko tähän aikaan vuodesta jo heikentää pakkasta, mutta nollaan tai sen yli päästäneen tästä miltei viikko eteenpäin lähinnä lounaisrannikolla sekä paikallisemmin länsirannikolla. Varhaisaamuisin pakkanen voi paukkua kireänä, sen verran kylmää ilma nyt jatkossa on. Vasta ensi lauantaiksi Suomeen lasketaan lauhaa ilmavirtausta.
Aurinkoiseen säähän on jo sunnuntaista alkaen hyvät mahdollisuudet, mutta esimerkiksi tiistaina olisi vähän lunta luvassa ainakin maan länsiosaan. Sitä ennen, jo maanantaina, lounaasta voi ulottua lumisateita ainakin saaristoon ellei jo Turkuun asti. Keskiviikkona vähän lunta voisi sadella idässä. Torstain vastaisen yön paikkeilla Suomen eteläpuolitse olisi liikkeellä iso matalapaine itään, siiis eteläisempää reittiä kuin tämä nykyinen lumentuoja. Ei olisi mahdotonta, että sen lumisateita ulottuisi tännekin. Näin se siis menee, jos tietokoneen sanomisia katsoo ja uskoo.
Perusratkaisu on nyt joka tapauksessa selvä. Ja sitä voi sitten itse kukin nimittää, miten parhaaksi näkee: takatalveksi, etukevään peruutukseksi. Talviurheilukausi ei taida lumen suhteen uudelleen alkaa, paitsi tykkilumipaikoissa, enkä luottaisi hauraiden kevätjäidenkään kovin suureen vahvistumiseen. Sen sijaan vaikkapa luistelusta Helsingin Rautatientorilla ja vastaavissa paikoissa voi tulla vielä vähäksi aikaa hitti. Maanteiden ajokelistä, ja miksei kävelykelistä, kannattaa muistaa kevättalven tuttu piirre: Vaikka auringonsäteily lämmittää päivisin tienpinnat, ovat sulamisvedet illan koittaessa jäätymässä. Pääteitä epäilemättä suolataan, mutta on niitä muitakin liikkumisen paikkoja.
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/totervo/2334090807/
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
