Month: joulukuu 2013

Harvinasen vaisusti alkanut myrskyvuosi 2013 sai huimasti lisäpotkua loppuvuodesta, kun myrskyjen esiintymistiheys moninkertaistui kertaheitolla. Eino ja Oskari ovat näyttäneet jo mahtinsa, huomenna on Seijan vuoro.

Tätä kirjoittaessani myrskykeskus on torstai-iltapäivänä vielä Norjan luoteisrannikolla. Norjan Ilmatieteen laitos on antanut korkeimman luokan Extreme Weather –säävaroituksen mm. yli 30 m/s puhaltavista keskituulista, 40-45 m/s raivoavista puuskatuulista ja puolen metrin lumikertymistä. Ruotsin Ilmatieteen laitoksen sivuilla on myös korkeimman tason varoitus, Varning klass 3, maan keskivaiheille. Enpä muista hetkeen nähneeni korkeimman luokan varoituksia naapurivaltiomme sisämaa-alueille.

Myrskyn olemus ja reitti muistuttaa kovasti Eino- ja Oskari-myrskyjä. Itse myrskymatalapaineen halkaisija on pieni, mutta nimenomaan pienet myrskyt pääsevät voimistumaan yllättävänkin nopeasti ja ovat nopealiikkeisiä. Senpä takia mallitkaan eivät aina osaa ennakoida myrskyn todellista voimaa ja reittiä, kun taas suurten matalapaineiden käyttäytyminen on paremmin ennakoitavissa.

Tuuli yltyy myrskylukemiin läntisillä merialueilla jo torstai-illan aikana, mutta kaikista voimakkaimmat tuulet ajoittuvat perjantaiyölle ja -aamulle.

Forecan nettisivuiltakin löytyvän mainion puuskaennusteen perusteella vaarallisimmat tuulet ajoittuvat Etelä- ja Länsi-Suomen sisämaahan perjantaiaamuyölle, jolloin sisämaassakin yksittäiset tuulenpuuskat voivat yltyä myrskylukemiin – paikoin voidaan mitata jopa 25 m/s raivoavia puuskia. Näin raju puhuri kaataa helposti puita, sillä maa on jälleen sulanut monin paikoin lumettomaksi  ja routa on olematonta. Sähkökatkot uhkaavat kymmeniä tuhansia talouksia erityisesti Uudeltamaalta kohti Pohjanmaata ulottuvalla alueella.

Myrskytuulet tulevat myös nostattamaan korkeita aaltoja erityisesti Selkämerelle, pohjoiselle Itämerelle ja paikoin myös Suomenlahdelle.

Kuvastä näät merkittävät aallonkorkeudet, jotka tulevat olemaan suosituilla risteilyreiteilläkin luokkaa 3-4 metriä, mutta yksittäiset aallot voivat kasvaa kuusimetrisiksi (yksittäinen aalto = ~1.8 * merkitsevä aallonkorkeus).

Todennäköisesti Seijaksi ristitty 13. päivän myrsky etenee kuitenkin hyvin nopeasti Suomen itäpuolelle, ja perjantai-iltapäivällä vaarallisimmat puuskat ovat jo ohi. Myrsky tuo maan keskivaiheille runsaita vesi- ja räntäsateita, tosin Etelä-Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla lunta voi pyryttää päivän mittaan 20 senttimetriä.

Harvinaisen korkeita lämpötiloja keskiviikkona

Eilen mitattiin maan keski- ja pohjoisosassa vuodenaikaan nähden paikoin jopa harvinaisen korkeita lämpötiloja. Koko maan länsipuoliskolla lämpötila kohosi viiden asteen tuntumaan ja korkein lämpötila mitattiin Oulunsalossa: 8,4 astetta!

 

Suomeen kiertyi erittäin lauhaa ilmamassaa; keskitroposfäärissä voimakas ilmavirtaus kävi suoraan Kanariansaarilta kohti Skandinavian pohjoisosaa.

 

Ylläolevassa kuvassa näkyy Jokioisten luotauskäyrä eiliseltä päivältä. Luotauskäyrä kuvaa lämpötilaa eri korkeuksissa. Maanpintatasolla lämpötila jäi vain +1 asteeseen, mutta noin kilometrin korkeudella lämpötila oli eilen jopa yli +10 asteessa, joten ilmamassa oli varsin lämmintä vuodeaikaan nähden. Normaalisti ilmakehä kylmenee maanpinnan yläpuolella troposfääriin saakka, mutta talvisin nähdään usein tilanteita, jolloin ilma on esimerkiksi kilometrin-kahden korkeudella selvästi lämpimämpää. Voimakas tuuli pääsee sekoittamaan lämmintä ilmamassaa maanpintatasollekin, joten usein talven korkeimmat lukemat mitataankin tuulisissa olosuhteissa. Inversiotilanteiksikin näitä kutsutaan.

On kuitenkin mahdollista, että kuluneen joulukuun korkein lämpötila mitataan myöhään tänä iltana tai ensi yönä uusiksi, nimittäin etelä- ja lounaisrannikolla käväistään parhaimmillaan +7…+8 asteessa.

—

Kuva1 & Kuva2: http://www.foreca.fi/

Kuva3 & Kuva4: Markus Mäntykannas

Avasin television, ja siellä oli menossa uutislähetys. Ruotsia koetellut talvimyrsky oli kuulemma kulkenut ainakin Britannian, Saksan, Puolan ja Tanskan kautta. Melkoinen hyppyheikki se myrsky siis. Lienee sinänsä suositeltavaa, että kieltä varioidaan, eikä samoista asioista aina kerrota samalla tavalla, samoin sanoin. Mutta miten edes yrittää hoitaa vaikka tieteen popularisointia, tässä tapauksessa säähän liittyvien asioiden, kun lähes jatkuvasti kuulee tässä mielessä järkyttävyyksiä ja vieläpä valtakunnan ykköstiedotusvälineistä? Välillä myrskyt ”etenevät” niin ja niin monen metrin sekuntinopeudella, kun kyseen tulisi olla mitatusta tuulennopudesta. Ja nyt tämä Ruotsin ruma ilma kulki niiden ja niiden paikkojen tai alueiden, tässä tapauksessa lueteltujen valtioiden ”kautta”.

Tuon uutisen todellinen aiottu sisältö oli arvattavasti, että se yksi ja sama matalapaine aiheutti voimakkaita tuulia, tosin eri aikaan, kyseisillä alueilla. Tanskassa tilanne voi olla ihan todellinenkin, mutta jättiläiskokoisista Saksasta ja Puolasta tuskin oli myrskyn kourissa kovinkaan suuri osa pinta-alasta. Mutta vaikka nyt sitten olisikin myrskynnyt puolessa Euroopassa, niin edelleen se ”kulkeminen kautta” myrskyn tapauksessa tulee asettaa luupin alle. Onko se hyvä tapa kertoa myrskystä ottaen huomioon myös todellisen asiasisällön? Eikö myrskyuutiset tulisi pyrkiä muotoilemaan niin, että ne samalla tukisivat myös myrskymatalapaineiden maailman ymmärtämistä?

No, media sikseen. Paitsi että mediaahan tämäkin on, koskapa tulee julkseksi, blogiksi, nappia painamalla. Ja onpa arvo silläkin, että saamme kirjoittaa ja lukea suomen kielellä. Mielestäni kaikkein tärkeintä ja oleellisinta Suomessa on juuri tämä suomen kieli. Eilinen itsenäisyyspäivä se taas innoitti ajattelemaan tällaisia. Mutta eilisen ja tämän vuorokauden kuluessa on maa valkoistunut. Eikä vain mainitun juhlapäivän vuoksi ja sielunmaisemassa, vaan ihan tuolla ulkona kaupunkiluonnossa. Valkoisuus oli vastassa, kun ulos astui. Mutta aika jännittävä valkoisuus, koska se on ainakin vielä täällä Malmilla epätäydellistä; vajaan sentin lumikerroksesta törröttävät toisin paikoin vielä vihreät, joskin kauan aikaa sitten leikatut ruohonkorret, toisin paikoin ruskean eri sävyt.

Lumi tekee tienoollemme kaikenlaista. Maailma tulee heti valoisamman oloiseksi, mutta lumi imee itseensä paitsi kosteutta, myös ääniä. Luminen maisema on lumetonta hiljaisempi. Saa nähdä, jaksaako kovasti vielä heiveröinen lumipeite pysyä. Suursäätila tuo viikon sisään melkoista vaihtelua ilmakehän lämpöoloihin meidän yllämme. Osa siitä koituu myös maanpinnan lähelle. Alkuviikko on kylmä, maan eteläosassakin on helposti kymmenisen pakkasastetta, ainakin sisämaassa.

Sateita ei ensin juurikaan tule, sen sijaan tiistaina Suomeen leviää lännestä lumisade. Se enteilee sään lauhtumista, ja taas jää nähtäväksi, ehtiikö kaikki sade tulla lumena ennen kuin lämpötila kohoaa tarpeeksi, vai ehtiikö osa sateesta muuttua märäksi lumeksi tai vedeksi. Tässä on myös lämpimällä merellä merkitystä. Lauhinta sää on keskiviikkona. Silloin on suojaa ties kuinka monen lämpöasteen voimalla, mutta maan keskiosassa voinee olla paikoin nollakeliä. Jos sumupilvipeite rakoilee tai sää muuttuu paikoin selkeäksi, voivat tienpinnat olla helposti pakkasella, jolloin tulee kuuraliukkautta.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Rosen_im_ersten_Schnee.jpg

 

Vuosi lähestyy vääjäämättä loppuaan, kun joulukuu pääsi alkamaan. Myös tärkeät juhlapyhät, kuten itsenäisyyspäivä, joulu ja uusi vuosi saapuvat. Vaikka en lumesta liiemmin välitäkään, niin jotenkin sitä toivoisi näin pimeimpänä vuodenaikana, että eteläisinkin Suomi saisi jo lumipeitteensä ja päivät kirkastuisivat. Lumi nimittäin heijastaa tehokkaasti valon ja jopa kaksinkertaistaa sen määrän.

Lunta haikaileville onkin tiedossa kiva yllätys itsenäisyyspäivän kunniaksi, sillä Suomen eteläpuolitse kulkeva ärhäkkä matalapaine saattaa tuoda ihan kunnon lumipyryn maan etelä- ja keskiosaan, ja myös ensilumen alueille, joilla sitä ei olla vielä rekisteröity. Mutta jääkö tämä lumi jo pysyväksi?

Ennen loppuviikon kylmenemistä lämpötilat sahaavat vielä Etelä- ja Keski-Suomessa nollan molemmin puolin. Tiistai on viikon lauhin päivä, mutta keskiviikkoa luode taivaan putsaa. Suomen etelärannikkoa viistää lumi- ja räntäsateita, mutta todennäköisesti ne jäävät baltialaisten riesaksi. Oikein mukava ja talvinen, selkeänkin oloinen pakkaspäivä on keskiviikosta kehkeytymässä.

Torstaina maa voi jo jossain kohtaa etelää saada enemmänkin valkoista väriä, kun kapeahko sadenauha liikkuu kohti koillista. Mutta ei tuo ole vielä mitään verrattuna perjantaihin. Lähinnä pientä esileikkiä.

Itsenäisyyspäivänä voimakas matalapaineen keskus liikkuu Itämeren yli kohti keskistä Baltiaa ja pyöräyttää maan etelä- ja keskiosaan sadealueen. Läntisillä merialueilla tuulet voimistunevat myrskylukemiin ja tuuli on melko puuskaista muuallakin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Samainen matalapaine saattaa voimistaa torstaina tuulet hirmumyrskylukemiin Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa, joten ikäviä sääuutisia odotellessa. Itsenäisyyspäivän liikenne näyttää tuoreimman ennusteen valossa aika kurjalta erityisesti Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa – näillä alueilla lumikertymätkin tulevat olemaan suurimmat, luokkaa 10-20 cm.

Etelärannikko on vieläkin melko epävarma sateiden olomuodon suhteen. Aluksi sateet näyttäisivät tulevat miltei silkkana vetenä tai räntänä, kunnes iltapäivän kuluessa tuulet kääntyvät puhaltamaan etelän sijasta kylmältä mantereelta itä-koillisesta (kts. kuva1). Viimeistään lauantaiyön aikana maan pitäisi muuttua valkoiseksi myös pääkaupunkiseudulla. Jyväskylästä pohjoiseen päin itsenäisyyspäivää vietetään selvästi rauhallisemmissa ja poutaisemmissa merkeissä. Pakkasta on kuitenkin useampikin aste. Itsenäisyyspäivän jälkeen selvästi talvisempi moodi valtaa koko Suomen – ainakin muutamaksi päiväksi. Talven pakkasennätykset tulevat paukkumaan ja etelässäkin pakkanen voi öisin käväistä 20 asteessa.

Onko toivoa valkeasta joulusta?
Vilkaisin aamulla tuoreimman ECMWF:n kuukausiennusteen joulukuulle. Ennuste on hieman kylmentynyt edellisestä ennusteesta eli valkean joulun todennäköisyys on kasvanut. NAO-indeksikin on vähitellen painumassa negatiiviseksi. Säätyyppi tulee jatkumaan melko samantapaisena kuin tähänkin asti – lauhemmat ja kylmemmät jaksot vuorottelevat, mutta trendi on kylmenevä ja ehkä hieman vähäsateisempi. Pohjoisessa pakkanen voi ajoittain paukkua yli 30 asteessa, mutta toisaalta erityisesti maan länsi- ja pohjoisosaan voisi aika ajoin kiertyä lauhempaakin ilmaa.

Valkean joulun todennäköisyydet ovat pääkaupunkiseudulla ja Turussa keskimäärin luokkaa 65-70 %, keskisessä Suomessa 90 %, Itä- ja Pohjois-Suomessa joulut ovat takuuvarmasti valkeita. Näitä keskiarvoja voisi hyvin soveltaa myös tämän vuoden alustavaan jouluennusteeseen (tai jouluarvaukseen). Etelä- ja lounaisrannikon kohtalon määrää se, saapuuko joulua edeltävälle ajalle tai jouluksi lauhempi jakso, joka voisi sulattaa lumen, mutta todennäköisempänä skenaariona pitäisin valkoista kuin mustaa joulua.

Kuukausiennusteet puskevat Brittein saarten korkeapaineen joulukuun kuluessa kohti pohjoista, jolloin lännestä saapuvien lauhduttavien tuulten ja matalapaineiden saapuminen Suomeen vaikeutuisi. Sen sijaan enemmänkin olisi tarjolla kuivaa pakkassäätä.

Joko paikkakunnallasi on maa valkoisena?

 

—

Kuva 1: MTV Sää

Kuva 2: Markus Mäntykannas

Syysmyrskyjen, siinä missä alkutalven myrskyjenkin, luonne on toisenlainen kuin vaikka  takavuosien loppukesäisen Asta-myrskyn. Mutta ensin pitää huomauttaa, että käsite tai sana ”myrsky” näyttää olevan tulossa myös suomen kielessä käyttöön samassa merkityksessä kuin englannin ”storm”. Tai oikeastaan sanan osana, esim. ”ukkosmyrskyinä” (thunderstorm, ihan eri asia kuin myrsky) tai vaikka ”lumimyrskyinä” (snowstorm, mahtaakohan samalla oikeasti myrskytä?). Kuitenkin sääpalvelun kansainvälisesti sovitussa käsitteistössä myrskyn (storm englanniksi ja siihen muunkieliset vaihtoehdot päälle) tulisi  tarkoittaa tuulennopeuden kymmenen minuutin yli laskettua keskiarvoa 25 m/s tai yli. Suomessa on kansallisesti päätetty, että myrsky alkaa jo tuulennopeudesta 21 m/s, siis edelleen kymmenen minuutin keskituulen.

Tällä tavoin määriteltynä Suomessa esiintyy myrskyjä käytännössä vain merellä ja uusimman tiedon valossa (luotettavia säähavaintoasemia on perustettu uusiin paikkoihin entiseen verrattuna) tuntureilla. Merellä myrskyjä on eniten vuoden loppukuukausina ja aina niin pitkään kuin meri on avoin, siis jäätön. Tuulia aiheuttavat matalapaineet saavat usein lisäpuhtia avoimesta ilmaan nähden suhteellisesti lämpimästä merestä, lisäksi tuulen ja etenkin tuulenpuuskien ”tulemista” lähelle maan- tai vedenpintaa auttaa ylipäätään, jos alusta, oli se sitten maata tai merta, on ilmaan verrattuna lämmin. Tästä syystä tuuli on syksyllä ja alkutalvesta merellä keskimäärin puuskaisempaa kuin keväällä, jolloin asetelma on toisinpäin, eli maa tai meri on se kylmä, ja ilma puolestaan vähitellen lämpimämpää.

Varsinkin nyt, kun puuskistakin alkaa vihdoin olla systemaattisia mittauksia, ainakin tietyillä säähavaintoasemilla, kannattaa olla tarkkana, puhutaanko tuulennopeudesta esim. tiedotusvälineissä merkityksessä tuulennopeuden kymmenen minuutin keskiarvo vai tuulennopeuden hetkellinen maksimiarvo, esim. vain kolmen sekunnin (mittalaitteet voidaan säätää eripituisille aikaintegraatioille, en tiedä, käytetäänkö esim. eri maissa yhdenmukaistettua mittaustapaa) yli laskettu keskiarvo. Jonkin ajan keskiarvo se aina on, ei liene mahdollista mitata niin hetkellistä tuulennopeutta, ettei aikaa lainkaan kuluisi mittauksen aikana. Eihän siinä sitten ilma ehtisi lainkaan liikkua. Sitten oma lukunsa ovat sellaiset kummallisuudet kuin ”myrsky etenee nopeudella …m/s… Ei se niin mene. Jollain kulmalla matalapainetta vain tuulee, usein sen jälkipuolella puuskaisesti. Matalapaine suurena ilmapyörteenä tietysti liikkuu…

Myrskyvahinkojen kannalta maa-alueilla keskiössä ovat siis tietysti tuulennopeuden lyhytaikaiset maksimiarvot eli puuskat. Ei ole olemassa kunnollista teoriaa siitä, miten kauan ja miten lujaa pitää tuulla, jotta esim. keskimääräinen suomalainen koivu kaatuu marras- tai joulukuussa lehdettömänä, tai vaikka kuusi. Puhumattakaan, että mikä puu sitten lopulta kaatuu. Taloudellisesti isotkin myrskytuhot jäävät sen varaan, kaatuuko juuri tämä puu ja sähkölinjan päälle vai mahdollisesti tuo viereinen puu ihan muualle. Puun kunto ja ikä vaikuttavat, samoin  se, kasvaako se vaikka hakkuuaukean reunalla, mihin tuuli erityisesti iskee, vai onko puuta tukeva maaperä kenties sateen läpiliottama. Paitsi sähkölinjoille, puut osaavat tuulenpuuskien voimasta kaatua muutenkin ei-halutulla tavalla, jopa välittömästi ihmishenkiä uhaten.

Puut ovat tässä vain yksi esimerkki: välillä peltkikatotkin lentävät. Tällöinkään tuuli ei voi olla kokonaan yksin syyllinen, koska jotain merkitystä täytyy olla myös sillä, miten katot on kiinnitetty. Ja palatakseni puihin, niin ei puita tällä perusteella kannata etukäteen kaataa, rumaa jälkeä tulee silläkin tavalla täällä hidaskasvuisessa pohjoisessa. Mutta jokainen meistä voinee uhrata hetken sen miettimiselle, mitä mahdollista järkevää sitten oikeasti itse kukin voi tehdä etukäteen myrskyvahinkojen vähentämiseksi. Vakuutusta en koskaan vapaaehtoisesti jättäisi ottamatta itselleni tai mahdolliselle omaisuudelleni, mutta tapoja elää näyttää olevan monia.

Mutta näiden syysmyrskyjen ja esim. Asta-myrskyn eroon: Asta oli kokonaan voimakkaisiin ukkospilviin liittyvien puuskatuulten työtä. Tuhot eivät tyypillisesti olleet siellä täällä laajalla alueella, vaan juuri niillä kapeilla vyöhykkeillä, jotka jäivät poikkeuksellisen voimakkaiden ukkospuuskien alle. Silloin ukkospilvirykelmät liikkuivat kaakosta luoteeseen, ja edelleen luonnossa näkyy tämä pahin hävitysalue, jopa satelliittikuvissa. Tätä tarinaa lyhentääkseni en selitä kaikkea, vaan oheistan linkit, joista metsätuhot voi satelliittikuvista itse todeta. Pohjatietona kuvien tulkinnalle pitää tietysti olla, miksi Laatokan kulmasta ylipäätään lähtee kuvassa punaisella väritetty kapea nauha kohti luodetta.

Kaikkea tällaista siis kutsutaan yleiskielessä yhä ilmeisemmin myrskyksi, eikä siis tässäkään sääpalvelun yrittämä terminologia toimi. No, olenpa useasti raitiovaunussa kuullut keskustelua, missä muutamaa lumihiutaletta ilmassa on kutsuttu pyryksi. Tämän sääasian kanssa saa olla tarkkana, sen kun pitää olla yhtaikaa arkielämää ja tiedettä. Sääpalveluun tehtyjen panostusten pitäisi kai kuitenkin edes olla tarkoitus koitua kansantalouden hyödyksi, elämänlaadusta puhumattakaan. Sääpalvelu on yhteiskunnassa välillinen palvelu ja perusinfrastruktuuria siinä missä vaikka joukkoliikenne.

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/2724367

 

Huomaa Asta-”myrsky”:

http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288620930177.html?ref=rss

http://earthenginepartners.appspot.com/science-2013-global-forest?hl=fi&llbox=65.578%2C56.935%2C39.346%2C18.054&t=ROADMAP&layers=2%2Clayer4%3A100%2Clayer0%3A100%2C11%2C20