Velikultia myös nuo myrskyt

Kuva: 3268zauber / wikimedia commons
Ei ihan enää ajankuva Suomesta, mutta olkoot ruusut sään tiedonvälitykselle. Kuva: 3268zauber / wikimedia commons.

Avasin television, ja siellä oli menossa uutislähetys. Ruotsia koetellut talvimyrsky oli kuulemma kulkenut ainakin Britannian, Saksan, Puolan ja Tanskan kautta. Melkoinen hyppyheikki se myrsky siis. Lienee sinänsä suositeltavaa, että kieltä varioidaan, eikä samoista asioista aina kerrota samalla tavalla, samoin sanoin. Mutta miten edes yrittää hoitaa vaikka tieteen popularisointia, tässä tapauksessa säähän liittyvien asioiden, kun lähes jatkuvasti kuulee tässä mielessä järkyttävyyksiä ja vieläpä valtakunnan ykköstiedotusvälineistä? Välillä myrskyt ”etenevät” niin ja niin monen metrin sekuntinopeudella, kun kyseen tulisi olla mitatusta tuulennopudesta. Ja nyt tämä Ruotsin ruma ilma kulki niiden ja niiden paikkojen tai alueiden, tässä tapauksessa lueteltujen valtioiden ”kautta”.

Tuon uutisen todellinen aiottu sisältö oli arvattavasti, että se yksi ja sama matalapaine aiheutti voimakkaita tuulia, tosin eri aikaan, kyseisillä alueilla. Tanskassa tilanne voi olla ihan todellinenkin, mutta jättiläiskokoisista Saksasta ja Puolasta tuskin oli myrskyn kourissa kovinkaan suuri osa pinta-alasta. Mutta vaikka nyt sitten olisikin myrskynnyt puolessa Euroopassa, niin edelleen se ”kulkeminen kautta” myrskyn tapauksessa tulee asettaa luupin alle. Onko se hyvä tapa kertoa myrskystä ottaen huomioon myös todellisen asiasisällön? Eikö myrskyuutiset tulisi pyrkiä muotoilemaan niin, että ne samalla tukisivat myös myrskymatalapaineiden maailman ymmärtämistä?

No, media sikseen. Paitsi että mediaahan tämäkin on, koskapa tulee julkseksi, blogiksi, nappia painamalla. Ja onpa arvo silläkin, että saamme kirjoittaa ja lukea suomen kielellä. Mielestäni kaikkein tärkeintä ja oleellisinta Suomessa on juuri tämä suomen kieli. Eilinen itsenäisyyspäivä se taas innoitti ajattelemaan tällaisia. Mutta eilisen ja tämän vuorokauden kuluessa on maa valkoistunut. Eikä vain mainitun juhlapäivän vuoksi ja sielunmaisemassa, vaan ihan tuolla ulkona kaupunkiluonnossa. Valkoisuus oli vastassa, kun ulos astui. Mutta aika jännittävä valkoisuus, koska se on ainakin vielä täällä Malmilla epätäydellistä; vajaan sentin lumikerroksesta törröttävät toisin paikoin vielä vihreät, joskin kauan aikaa sitten leikatut ruohonkorret, toisin paikoin ruskean eri sävyt.

Lumi tekee tienoollemme kaikenlaista. Maailma tulee heti valoisamman oloiseksi, mutta lumi imee itseensä paitsi kosteutta, myös ääniä. Luminen maisema on lumetonta hiljaisempi. Saa nähdä, jaksaako kovasti vielä heiveröinen lumipeite pysyä. Suursäätila tuo viikon sisään melkoista vaihtelua ilmakehän lämpöoloihin meidän yllämme. Osa siitä koituu myös maanpinnan lähelle. Alkuviikko on kylmä, maan eteläosassakin on helposti kymmenisen pakkasastetta, ainakin sisämaassa.

Sateita ei ensin juurikaan tule, sen sijaan tiistaina Suomeen leviää lännestä lumisade. Se enteilee sään lauhtumista, ja taas jää nähtäväksi, ehtiikö kaikki sade tulla lumena ennen kuin lämpötila kohoaa tarpeeksi, vai ehtiikö osa sateesta muuttua märäksi lumeksi tai vedeksi. Tässä on myös lämpimällä merellä merkitystä. Lauhinta sää on keskiviikkona. Silloin on suojaa ties kuinka monen lämpöasteen voimalla, mutta maan keskiosassa voinee olla paikoin nollakeliä. Jos sumupilvipeite rakoilee tai sää muuttuu paikoin selkeäksi, voivat tienpinnat olla helposti pakkasella, jolloin tulee kuuraliukkautta.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Rosen_im_ersten_Schnee.jpg

 

9 vastausta artikkeliin “Velikultia myös nuo myrskyt”

  1. Miksi tiedettä pitäisi popularisoida? Kerrotaan vaan raakaa faktaa, jokainen saa ymmärtää tai olla ymmärtämättä. Jos vaikka näistä ns. ”myrskyistä” puhutaan, niin kerrotaan vaan tuulen suunta ja voimakkuus, sekä puuskat realisella tasolla, ei promillen mahdollisuuden huippuja. Tietenkin kellonajat kuuluu asiaan. Sateesta jonkunnäköinen, mieluusti realistinen eikä joku 1% mahdollinen huippumäärä siitäkään. Nuo varoitukset on nykyään ihan syvältä. Kaikesta nykyään tunnutaan varoittavan kaikkia. Enää puuttuu varoitus siitä, että ei ole varoitettavaa kenellekään.
    Jos ei isot ihmiset sääennusteesta ja loppupeleissä ikkunasta katsomalla ja aistejaan käyttämällä sekä kokemuksella osaa arvioida säätä ja kelejä, niin sellaiset pitäisi pistää holhoukseen. Ei joka hetkellä ja joka tilanteessa voi luottaa ennusteisiin ja varoituksiin, vaan omien aivojen käyttö on sallittu.

    1. Samaa mieltä tuosta varoittamisesta, todellisia varoituksen paikkoja olisi muutama talven mittaan. Helsingissä ei varmaan yhtään kun suolalla liotetaan tiet upoksiin, yksityinen ei voisi kylvää suolaa. Jep, ennusteisiin ei todellakaan voi luottaa.

    2. Minun mielestäni tieteen, eikä vain tieteen, vaan ylipäätään minkä tahansa monimutkaisen asian kertominen niin, että se ymmärretään mahdollisimman laajasti ja silti oikein, on ensiarvoisen tärkeää. Ja tässä tullaan esim. selkokielen haasteisiin. Tieteen ohella olisi nykyistä yleistajuisemmin puhuttava yhtä lailla yhteiskunnasta ja sen kehittämisestä perusteluineen. Kun näin ei tehdä ja ollaan siihen päälle vielä silminnähden ylimielisiä omassa jargonissa, on monenlaiselle kansankiihotuspopulismille ja omaan piikkiin väritetyille erikoisille yksinkertaistuksille pää auki. Myös kansalaisen pitäisi voida kohtuuvaivannäöllä saada eväitä päättää myös järjellä, ei yksin tunteella. Koko kysymys on siis laajempi. Tiede pystyy antamaan paljon tietopohjaa. Kyse on aidosta demokratiasta. On sitten eri asia, halutaanko sitä.

  2. Täysin samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Se vaan nykyisin on niin, että jos ei muuta uutista ole, niin säästähän sen heposti saa. Normaalista lumipyrystähän saa helposti hieman sanamuotoja muuttamalla jo lumikaaoksen tai mitä ihmeellisempiä väännöksiä. Klikkauksia satelee ja lööpit myy.

  3. Tuo tieteen popularisointi on ollut jo vuosia jonkinlainen trendi esim. monien tähtitieteilijöiden keskuudessa. Sillä on ehkä ihan hyvä tarkoitus, mutta se on ilmeisesti myös oleellinen keino vaikkapa tietokirjailijalle saada tuotokselleen menekkiä.
    Föhr mainitsi suomen kielen oleellisuudesta, mitä hän ei varmastikaan kliseenä sanonut.
    Uutisointiin ja yleensä kaikenlaiseen esitettävään asiamateriaaliin vaikuttaa enenevästi mielestäni yleinen suomen kielen logiikan löystyminen. Ilmiönä se voi olla harmittoman tuntuinen ja luonnollinen (yksioikoisine sanasta-sanaan hutikäännöksineen lontoonmurteesta), mutta vaikkapa sähköopin yhteydessä ei epämääräisyys todellakaan käy.
    TV- ja radiokanavilta tulee nykyisin ikäänkuin-niinku-oikeesti -professoreiden ulosantia täyttä häkää, vaikkakin puhuttuna tekstinä.
    Lööppilehtien on polkaistava päivittäin paksuhko aviisi. Tuo sää- ja vuodenaikajournalismi on siihen nähden ymmärrettävää. Noilla lehdillä saattaa olla kyllä jollakin tajunnan tasolla paljon merkitystä.

  4. Juha Föhrin blogeja on mukava lukea. Pikkukorjaus nyt joka ei koske säätä vaan itsenäisyyspäivän viettoa.Föhr linkittää yhteen suomen kielen ja itsenäisyyspäivän, joka toki on oikein, mutta kyllä ruotsinkielisetkin kansalaiset – ahvenanmaalaisia ehkä lukuunottamatta -viettävät itsenäisyyspäivää yhtä suurella innolla.Jää nähtäväksi, mitä itsenäisyyspäivä tulevaisuudessa – ja jo nyt – merkitsee maahanmuuttajille.Nähtävästi ainakin yhä vähälumisempia itsenäisyyspäiviä.

    1. Toivottavasti vähälumisempia, ainakin neljään edelliseen verrattuna. Tämä vain omasta aspektista, kun asuu melko alavalla paikalla ja on pihakaivo ja pitkät pihamatkat.

    2. Tarkoitukseni ei ole ”linkittää yhteen” Suomen itsenäisyyttä ja suomen kieltä, vaan koska minun äidinkieleni on suomi, on minulla lupa pitää sitä oleellisena. Oleellisempana kuin mitään niistä päälleliimatuista ideologioista, jotka kansallisvaltion tekemiseen ja yhä vielä ylläpitämiseen ja pönkittämiseen liittyvät. Suomessa sitä paitsi kävi niin, että kansakunnan rakentamisessa ratkaisevat henkilöt olivat ruotsinkielisiä omalta äidinkieleeltään. He näkivät suomen kielen tärkeyden. Voin täsmentää, että silloin kun en puhu itsestäni, siis omasta suhteestani itsenäisyyteemme, pidän maamme perustuslakiinkin kirjattua kaksikielisyyttä, samoin kuin kovasti kehittyvää monikielisyyttä sekä näiden huomioon ottamista hyvin suuressa arvossa. Minä en allekirjoita kansallisuusaatteen yksikielisyysvaatimusta laisinkaan, kuten en nationalismiakaan, enkä nykyisin päätään nostanutta kansalliskonservatismia. Minä olen näille virtauksille jokseenkin täysin vastakkainen omilta näkemyksiltäni. Siksi tämä reagointi.

      1. Vastaan vielä itselleni. On yleissivistystä tietää, että kansallislaulumme on sen ensimmäisessä ja alkupräisimmässä versiossaan Vårt land. Ei siitä menneisyys oikeasti mihinkään muutu, vaikka presidentin synnyinmökin valokuvasta savupiippu pois retusoitaisiin. Siis ei menneisyys, mutta kansallisvaltion historiaksi erikseen ja tarkoituksella kirjoitettu historia voi tehdä väliaikaisesti kaikenlaisia ihmeitä.

Kommentit on suljettu.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.