Kaikki tietävät, minkälainen ääni lähtee katolle putoavista pisaroista tai koivikkoon osuvasta tuulenpuuskasta, mutta miltä kuulostaa ilmanpaineen vaihtelu tai tuulen suunnan muutos?
Walesiläinen Richard Garrett on pukenut sään äänien muotoon. Käyttäen lähteenä havaintoaikasarjoja omasta sääasemastaan Garrett antoi äänen tuulen nopeudelle ja suunnalle, lämpötilalle ja kosteudelle, ilmanpaineelle ja sateelle. Tuloksena on albumi nimeltään Weathersongs volume 1: Days in Wales (Sunday Dance Music). Garrettin mukaan lämpötila ja kosteus kuuluvat matalina bassoääninä, ilmanpaine säestää hieman korkeammalta. Tuuli ja sen nopeuden ja suunnan muutokset soittavat melodiaa. Sade puolestaan on ripoteltu mukaan erilaisina lyömäsoitinääninä.
Näytteitä levyn sisällöstä voi kuunnella Sunday Dance Musicin sivuilla. Sivustolta löytyy myös lisää tietoa Weathersongs-projektista ja Garrettin muusta tuotannosta. Luonnollisesti myös itse albumi on ostettavissa sivujen kautta.
Kiitokset Jukka Mikkolan toimittamalle Avaruusromua-ohjelmalle tästä löydöstä.
Ennuste torstaille. Kuva: mtv3Virtaus kuljettaa lämmintä ilmaa Suomeen etelän puolelta. Ensin sää lämpenee vähitellen. Tänään on vähän lämpimämpää kuin eilen ja huomenna vielä vähän lämpimämpää. Torstaina etelästä nousee Suomen rintamasysteemi, jonka lämpimässä sektorissa on helteistä ilmamassaa. Itä-Suomeen ennustetaan jopa +25 astetta.
Ihan varma ennuste ei tietenkään ole, eikä ainakaan se että miten suuressa osassa maata päästään hellerajalle. Rintamavyöhykkeen eri puolilla on keskenään ihan erilaiset kelit. Kun rintaman lämpimämmälle puolelle ennustetaan +25 niin kylmän rintaman takana jäädään alle +10 asteeseen. Eikä vielä ole ihan varmaa mihin kohtaan rintama torstaina asettuu.
Nyt näyttää siltä että säärintama parkkeeraa Länsi-Suomen ylle. Lännessä on sateiden takia viileämpää, idässä hellettä. Mutta vielä rintaman paikka voi muuttua. Jos virtaus painaa saderintaman kokonaan Suomen länsipuolelle, niin silloinhan lännessäkin on hellettä. Toisaalta, mitä idemmäksi rintama jää sen kapeammalla kaistaleella idässä on lämmintä.
Eikä hellettä ilman ukkosta. Tiukkaan säärintamaan liittyy voimakkaita ukkosta. Torstai voi olla kauden avaus paitsi auringonottajille, myös myrskybongareille.
Sattuipa sopivasti että juuri Helatorstai avaa kesän helletilin. Karjalaiset, Savolaiset, kaivakaa piknik-korit esiin. Shortsit jalkaan ja metsään. Rannalle ei kannata mennä, kun siellä on vielä veden kylmyyden takia vähän viileämpää.
Minä varmistan itselleni lämpimän vapaapäivän matkaamalla torstaiksi Mikkeliin. Mitä sinä aijot?
Auringon mitalla onnea äidille! Kuva: Public Domain Image
Äitienpäivästä tuli lähes pilvettömin mahdollinen, mutta iltapäivän edetessä taivaalle hiipi sentään jokunen kumpupilvi muistuttamaan siitä, miten aurinko lämmittää maanpintaa ja sen läheistä ilmaa… -ei, nyt kauniin kevätpäivän kunniaksi kaikki teoria sivuun ja ulos aurinkoon! Keväinen tuulenvire on kesävaatteissa vähän vilpoista, mutta ainahan se tuulensuojainen paikka jossain on. Ai mikä UV-säteily? Lyhytaaltoista ja tappavaa… Mutta sitä varten on otsonikerros tuolla ylhäällä… Vaikka aurinkoa riittää, en huomaa ainakaan tänään varoitetun auringon UV-säteilystä, joten sitä otsonia nyt kai sitten vaihteeksi on, säteilyä suodattamassa.
Pakko katsoa äkkiä tietokoneiden sääkarttoja. Olisiko näitä äitienpäiviä enemmänkin? Ei, kyllä pilvisyys jo huomenna lisääntyy, eniten pohjoisessa mutta myös lännessä. Etelärannikkoa ja Itä-Suomi jäävät muuhun maahan verrattuna aurinkoisimmiksi. Etelälounainen tuuli voimistuu, ja ainakin Lappi saa lounaasta sateita. Lounaan vaikutus säähämme jää onneksi lyhytaikaiseksi, koska siellä päin eivät lämpimimmät ilmat nyt ole. Tiistaista tulee muutospäivä: lähinnä Pohjanmaan tienoilla pilvipeite paksunee ja voi vähän sadellakin, mutta maan etelä- ja itäosaanpa virtaa lämpimämpää ilmaa ja päivälämpötilat ovat sisämaassa 15 asteen luokkaa. Pohjoisessa ollaan 10 asteen vaiheilla, Lapissa 5 ja 10 asteen välissä. Tuuli heikkenee.
Keskiviikosta jopa lauantaihin asti meillä on säätilanne, missä Itä-Suomeen virtaa kaakosta aina vain lämpimämpää ilmaa, mutta jonka länsirajalla liikkuu pilvisyyttä ja sadealueita kohti pohjoista. Näin siis maan länsiosassa. Viimeistään torstaina ja perjantaina idässä päästäisiin nauttimaan jo yli 20 asteen päivälämpötiloista, näin siis ”kertoo” tietokone. Moinen ilmiö voinee hyvin ulottua myös Kainuuseen ja jopa Koillismaalle, eivätkä helteetkään ole idässä pois suljettuja, se voi olla pienestä kiinni. Voi, kunpa ilmakehä nyrjähtäisi nyt vielä sen verran, että lämmintä riittäisi länteenkin – muutenkin kuin pilkistelemään sadealueiden raoista.
Tällä ”tietoa” viimeistään ensi sunnuntaina lounaiskantti ottaisi taas asemansa, jolloin kevät eteneminen maltillistuu.
Kuvan linkki: http://www.public-domain-image.com/plants/flowers/sunflower/slides/sun-flowers.html
Tämän kirjoituksen kuvat ovat viime sunnuntailta. Sateiden päälle tulleet lämpimät säät ovat vieneet kevättä harppauksin eteenpäin.
Valkovuokot ovat varmaan tällä hetkellä tuttu näky monelle suomalaiselle – ainakin Luonto-Liiton kevätseurannan mukaan. Täällä etelässä vuokot kukkivat laajoina mattoina pitkin koivikoita ja valoisia metsänpohjia.
Tätä kevättä fiilistellessäni minulle oikeastaan valkeni eräs asia. Meiltä meteorologeiltahan usein kysytään, miten päädyimme alalle. Moni on valinnut ammattinsa hieman vahingossa muiden matemaattis-luonnontieteellisten opintojen kylkiäisenä. Osa on tiennyt lapsesta saakka haluavansa säätieteilijäksi. Esimerkiksi Aleksi, tuore meteorologimme MTV3:lla kuuluu jälkimmäisten joukkoon.
Itselleni haaveammatti kirkastui yläasteen aikoina. Tässä ”kirkastumisessa” oli ehkä hieman päähänpiston makua, sillä mitä minä tosiasiassa tiesin silloin meteorologiasta tai sen opiskelusta (silloin ei voinut edes katsoa Googlesta)? Olin kuitenkin todella kiinnostunut a) kaikenlaisista kartoista, graafeista ja tilastoista b) vuodenajoista ja siitä, miten niiden vaihtelu luonnossa näkyy. Kevät ja syksy ovat kilpailleet suosikkivuodenaikani asemasta, sillä silloin tapahtuvat muutokset ovat suuria ja nopeita. Henkisesti olen siis oikeastaan lähempänä klimatologia eli ilmastotieteilijää kuin meteorologia.
Tänään oli tuomessakin jo nuput. Tuntuu melkein, että kevät tulee liian nopeasti, en ehdi ottaa kaikkea vastaan! Joko omalla pihallasi on näkynyt västäräkkejä?
Pohjanmaalla kaikki on suurempaa. Myös Kuu vaikuttaa näyttäytyvän tavanomaista suurempana.”Tähtitieteilijä ei mahda mitään sille, että hänestä Kuu näyttää suuremmalta juuri noustuaan kuin jonkin aikaa myöhemmin, vaikka tämä harha ei petkuta häntä.” –Immanuel Kant, Puhtaan järjen kritiikki (1781)
Kuu, tuo taivaan kivinen kiertolainen, näyttäytyi viikonloppuna superkuuksi nimettynä. Superkuun aikaan Kuu on kiertoradallaan lähinnä maapalloa ja näyttäytyy ehkäpä juuri siksi aivan erityisen suurena ja kirkkaana. Kansanuskomuksissa täysikuun tiedetään valvottavan ihmisiä. Kuu saa koirat ulvomaan koppiensa katoilla ja mieleltään herkemmät tanssahtelemaan kepeämmin kohti kesän kukkaketoa.
Kuu kiertää maata elliptisellä radalla, minkä seurauksena Kuun välimatka Maahan vaihtelee jatkuvasti. Perigeumiksi kutsutaan sitä kiertoradan pistettä, missä Kuu sijaitsee lähinnä Maata. Radan kaukaisinta pistettä kutsutaan apogeumiksi. Kuun kokoero kahden pisteen välillä voi olla silminkin nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä sitä, miksi Kuu joskus tuntuu näyttävän tavattoman suurelta.
Yleisen käsityksen mukaan kyseessä on optinen illuusio. Lähellä taivaanrantaa oleva Kuu voi näyttää suuremmalta perspektiiviharhan vuoksi. Korkealla taivaalla loistavan Kuun suhteellista kokoa on vaikea määrittää, sillä mustaa taivasta vasten apuna ei ole mitään vertailukohtaa koon määrittämiseen. Kerrotaan, että Kuun voisi saada takaisin oikeaan mittasuhteeseen pyllistäen sille, eli kääntyen selin suureen Kuuhun katsoen sitä jalkojensa välistä.
Kuuta katsellessa on aina hyvä muistaa, että emme varsinaisesti katso Kuuta aivan silmiemme edessä, vaan hyvin kaukaa Kuun pinnasta heijastunutta auringonvaloa. Kuu heijastaa noin 12% pintaan osuneesta valosta. Maahan matkatessaan kuunvalon taival kestää noin reilun sekunnin.
Ilmakehään saapuessa kuunvalo saa optisessa mielessä oikein isän kädestä. Valkoisen valon eri osavärit siroavat ja taittuvat ilmakehässä mielenkiintoisella tavalla. Väreistä sininen siroaa voimakkaimmin ilmakehään, jolloin Kuu voi horisontin taa laskiessa näyttäytyä kellertävältä tai punaiselta, kenties muodoltaan jopa hivenen litteältä.
Kuuilluusioksi nimitetään kokemusta, jossa ihminen kokee Kuun suhteellisen koon muuttuneen sen noustessa tai laskeutuessa horisonttiin. Ajatuskin sitä, että ilmakehän eri lämpöiset ilmakerrokset toimisivat optisina linsseinä, jotka suurentaisivat meren horisonttiin laskeutuvan suuren Kuun, saa herkemmän ihmisen lähes kuuhulluuden partaalle. Varminta on kiristää pakkopaidan hihnoja, ja mitata asia itse peittämällä Kuu suoran käsivarren päähän nostetun viivoittimen tai kolikon avulla.
Rantaviiva voi näkyä myös samansuuntaisena pilvijonona kaukana sisämaassa. Tässäkin on jo meren ja pilven vuoropuhelua. Kuva: geograph.org.uk
Huh huh. Ei hellettä, vaan että päivystysvuorot sekoittivat taas mieltä niin, että nettipäiväkirjan täyttö jäi aidosti vapaapäivälle, sunnuntaille. Palkkatyö on paitsi välttämätöntä, usein sellaista, ettei sen tarjoamasta näkökulmasta näe metsää puilta. Pitäisi edes hetkeksi istahtaa kaikessa rauhassa, sitten kun asiaan on tarvittavaa etäisyyttä, ja miettiä vaikka, että kun on kuudes toukokuuta, niin mikä on juuri tähän aikaan vuodesta ja vielä kohta luonteenomaista vaikka jollekin sääpalvelun osa-alueelle. Mitä siellä luonnossa taas oikein tapahtuukaan?
Foreca aloitti jälleen vapulta veneilysäiden tuotannon – siis nyt puhun sanallisista, meteorologin laatimista ihan perinteisen Merisään (oma tuotteensa varoituksineen tietyillä kriteereillä, sääviranomaisen tekemä!) tapaisista teksteistä, joita on sitten mahdollisuus kuulla osana asiakasradioittemme ohjelmaa. On ihan toinen juttu, että tuotannossa on laajemmin monenlaisia kuva- ja karttamuotoisia automaattisesti tuotettuja tuuliennusteita. Tähänkin blogiin taisit tulla Foreca.fi -etusivun kautta. Sieltä kannattaa etsiä näitä merialueiden tuuliennusteita, vasemmasta laidasta.
Näitä tarkoittamiani meteorologien kirjoittamia tuuliennusteita laadimme myös joillekin sisämaaradioasiakkaillemme. Tällöin arvioimme tuulen kehittymistä lähinnä suurilla järvenselillä. Pienillä vesillä monenlaiset paikallisilmiöt muuttavat tuulta voimakkaasti. Mutta sama koskee veneilysäitä merialueille: ei ole mahdollista tehdä ennustetta – varsinkaan lyhyttä ja ytimekästä – niin, että sen olisi tarkoituskaan päteä joka ikisessä laiturinnokassa. Tuulelle esteetön avomeri painottuu aina, toisaalta emme voi tietää, ja josko veneilijä aina itsekään, tuleeko pysytelleeksi visusti rannikon suojassa vai suuntaako myös ulapalle ja kuinka pitkälle. Ellei tuule liikaa tai ole merenkäyntiä, Helsingistäkin matka voi olla vaikka Tallinnaan, jolloin vastaan tulee taatusti myös varsinaisen avomeren tuuli.
Mutta se tarkoittamani vuodenaikaisasia, se on maa- ja merituuli-ilmiö, tai lyhyemmin ehkä vain merituuli, koska sen tuulensuunnallinen vastakkaisilmiö maatuuli sattuu yölle. Yleisemmin meidän leveysasteillamme ilmanpaineen maanpinnan suuntainen jakautuma, ilmanpainekenttä, määrää tuulikentän. Suoraan ilmanpaine-eroista johtuvaa tuulta kulloisessakin tilanteessa voitaneen kutsua vaikka perustuuleksi. Sen päälle tulee muita tuulen nopeuteen ja suuntaan kohdistuvia vaikutuksia, etenkin rannikon lähellä, mutta myös siitä johtuvia, onko vesi kylmää vai lämmintä suhteessa yläpuoleiseen ilmaan.
Ehkä laaja-alaisin paikallistuuleen vaikuttava ilmiö rannikolla on merituuli. Se voi yksinkin kehittää oman tuulikenttänsä, siis ilman perustuulta, mutta muuttaa usein perustuulen suntaa ja nopeutta rannikon lähellä ja vieläpä niin, että tuulen suunta muuttuu päivän kuluessa. Maalla merituulen vaikutus ulottuu kunnon merituulitilanteissa helposti kymmeniä kilometrejä sisämaahan päin, jolloin keväinen ja alkukesäinen merituuli viilentää ja kuivattaa tiettyä aluetta vaikuttaen esim. maataloudessa alueen suotuisuuteen. Rannikolla voi iltapäivisin usein nähdä, miten paitsi meren yllä on selkeää ja rannikolla merituulen myötä seljennyt, myös kaukana sisämaassa valkean pilvivallin, joka voi sisältää myös kuuropilviä. Sinne johonkin on ehtinyt merituulirintama, ja sinne asti tuulee mereltä kylmää ilmaa.
Ilmakehä on monimutkainen, mutta tästä on rautalankamallia käyttäen kyse: Meri on kylmä, nytkin esim. Suomenlahdella vain n. +5 -asteista. Aurinko lämmittää maanpinnan, jolloin myös maanpinan läheinen ilma lämpenee ja alkaa kylmää kevyempänä kohota ylöspäin. Korvaavaa ilmaa alkaa virrata kylmältä mereltä. Syntyy kiertoliike, sirkulaatio, missä satojen metrien korkeudella vastaavasti tulee maalta merelle, missä puolestaan on laskevaa ilman likettä. Hyvin hienojakoisessa tarkastelussa on kyse myös siitä, että merellä on kylmän alustan synnyttämää korkeapainetta ja maalla vastaavasti matalapainetta.
Periaatteessa vastaavanlainen alustojen välisestä lämötilaerosta alkunsa saava, tosin ajallisesti ja paikallisesti (vuodenaikaisvaihtelu, valtameri-manner -jakautuma) hyvin paljon isomman mittakaavan kiertoliike on monsuuni-ilmiö.
Suomenlahden rannikko ei ole aivan länsi-itä -suuntainen, vaan kun mereltä tuulee suoraan, tuulee enempi kaakosta kuin etelästä. Tällaisena merituulikin aamupuolella usein alkaa (siis tilanteessa, missä on lähes pelkkä merituuli, perustuuli on vähäistä). Vaan kun pästään iltapäivään, jolloin merituuli on sanotun kiertoliikkeen kehittyessä myös voimistunut, tuuleekin lounaasta.
Tuulen sunta on siis kääntynyt myötäpäivään. Tämä johtuu ns. coriolisvoiman vaikutuksesta kiertoliikkeeseen vähitellen. Mutta tuulta tarkkailevalle entisajan kalastajalle selvisi ainakin, että koska aurinkokin vaihtaa paistosuuntaansa aivan samalla tavalla, taivaalla päivän kuluessa vasemmalta oikealle, näyttää aina tuulevan auringon suunnasta. Siitä tuulen vanha nimi: solgångsvind. Pohjanlahdella merituulen iltapäivätuulensuunta on tyypillisesti luoteinen.
Auringon painuessa mailleen merituuli sammuu, ja sellaisissa oloissa, missä maanpinta yöllä kylmennee vastaavasti suhteessa merenpinan lämpötilaan, syntyy kiertoliike toisin päin ja tuulee maalta merelle. Joskus aika hauskoja asioita voi pätellä esim. vertaamalla toisiinsa eri korkuisten savupiippujen savujen liikesuuntia.
Helsingin keskusta saa osansa merituulesta myös niin, että terassilla tuskin tarkenee, vaikka sisämaassa olisi jo täysi kesä ja Keravallakin heitetty jo tuulipuvut nurkkaan ajat sitten. No, oma valinta, muttei kannata vilustuttaa itseään.
Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/547996
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
