Harmaa ja lumeton marraskuu saattaa pian tulla päätökseensä maan eteläosassakin. Viikonlopun ennusteissa näkyy valonpilkahduksia talvisemmasta säätyypistä, jonka myötä joulukuu saattaa alkaa valkeana suuressa osassa maata. Perjantai-illan ja lauantaiyön aikana maisema voi pääkaupunkiseudullakin muuttua kertaheitolla talven ihmemaaksi.
Tag: marraskuu
Marraskuulle kylmä alku
Ensi viikko on koko maassa kylmä. Alkuviikosta suuressa osassa maata on poutaa, ajoittain aurinkoistakin, ja Suomen eteläpuolella kulkevan matalapaineen sateet jäävät Suomenlahdelle ja sen eteläpuolelle. Näillä näkymin lumipyry siis väistää etelärannikon. Koillistuuli voimistuu kuitenkin merellä kovaksi, ja vaikka tuuli on mantereen puolella heikompaa, se saa sään silti tuntumaan maan eteläosassa todellista lämpötilaa kylmemmältä.
Maanantaina etelässä lämpötila nousee vielä päivällä asteen tai kaksi nollan yläpuolelle, mutta muuten pakkasta on myös päivisin, Lapissa paikoin noin 15 astetta. Öisin on kylmempää ja Lapissa pakkanen voi olla etenkin selkeillä alueilla kireää.
Sää on talvinen muutenkin kuin lämpötilan osalta. Tänään sunnuntaina Sodankylässä ja Inarissa lumensyvyys on paikoin 40 senttimetrin vaiheilla ja lumiraja ulottuu maan itäosassa noin Joensuun ja Kuopion korkeudelle asti. Tiistaina paikalliset lumisateet ovat Lapissa mahdollisia, mutta sademäärä jää vähäiseksi eikä kerrytä paljon uutta lunta.
Ensi viikon puolivaiheilla pilvisyys lisääntyy, mutta sää jatkuu edelleen ajankohtaan nähden kylmänä ja lämpötila on päivälläkin pakkasen puolella. Keskimäärin päivälämpötila on maan eteläosassa nollan vaiheilla tai kylmempi vasta marraskuun lopussa tai joulukuun alussa.
Viikon loppupuolella Suomeen voi jälleen saapua sateita ja sadealueen mukana saattaa tulla myös hetkeksi lämpimämpää ilmaa. Matalapaineen reitti ei ole kuitenkaan vielä täysin varma ja jos sade jää Suomen eteläpuolelle, pakkassää voi jatkua edelleen koko maassa.
Kylmää jopa Etelä-Euroopassa asti
Ensi viikon puolivälistä alkaen kylmää ilmaa virtaa pohjoisesta Länsi-Eurooppaan Espanjaan asti. Yölämpötila voi laskea Espanjassa lähelle nollaa etenkin pohjoisosassa, paikallisesti sisämaassa jopa hieman pakkasen puolelle. Päivälämpötila vaihtelee eteläosassa ja itärannikolla kuitenkin enimmäkseen +20 asteen molemmin puolin, eli lämpötila on suomalaisesta näkulmasta edelleen kesäinen.
Ihana marraskuu
Jos pitäisi valita vuoden ikävin kuukausi, olisi se aika monen mielestä marraskuu. Ulkona on pimeää, märkää ja väritöntä – lehtiä ei ole enää puissa ja valoa tuovaa luntakaan ei ole yleensä vielä maassa, Lappia lukuun ottamatta. On helppo keksiä moitteita marraskuisesta säätilasta – marraskuu kaipaa selvästikin imagonkohotusta! Siksi päätin alkaa miettimään marraskuun hyviä puolia.
Tässä syitä miksi marraskuu ei ole ikävä:
- Voit hyvällä omallatunnolla sytyttää takkaan tulen tai sytyttää kynttilät ja löhöillä sisällä vaikka kirjaa lukien.
- Voit asettaa tunnelma- tai jouluvaloja ulos tai ikkunaan ja nauttia niiden tuomasta valosta.
- Haravointi on hyvää hyötyliikuntaa.
- Ensilumi on aina odotuksen arvoinen, etenkin kun se lisää valoisuutta ja kaunistaa maisemaa.
- Kosteassa ilmassa ulkoilu on mukavaa, sillä on helpompi hengittää.
- Jäätyvät vesistöt luovat luonnon omia upeita taideteoksia.
Kerrothan jos keksit itse syitä, miksi marraskuu ei ole ikävä kuukausi, tai jos sinulla on jotain vinkkejä syksyn pimeyteen?
Kuva 1. Henri Karvonen, kuva 2. Aleksi jokela
Maa makaa martona kohmeessa – heijastuksia
Marraskuu. Synkeä ja musta. Vuoden pimein aika. Sivistyssanakirjassa sanaa marras kuvataan sanoilla kuollut, kuoleva, vainaja tai kuoleman enne. Marraksella on monta selitystä, mutta henget, kuolleet ja vainajien uhrit liittyvät jotenkin marras-sanaan.
Marraskuussa pohjoisin Suomi kietoutuu kaamokseen. Pisimmillään kaamos kestää noin 50 vuorokautta.
Hiihtäjä Virpi Sarasvuo kirjoitti viime viikolla Hesarissa marraskuusta: ”Kaikki eivät tätä pimeyttä kestä. Takavuosina kanadalaiset jättivät Rukan maailmancupiin tulematta. Oli liian kova rasti tulla matkan takaa tänne yökisoihin. Eivät päässeet kuulemma hereille lainkaan. Menivät mieluummin suoraan Keski-Eurooppaan valohoitoon.”
Mutta vaikuttavat nämä marraskuun päivät meihin suomalaisiinkin. Väsyttää. Aamulla ja illalla on pimeää, keskipäivällä harmaata. Toiset käyttävät kirkasvalolamppuja, toiset D-vitamiinia. Pitäisikö Suomen lähettää kaikki suomalaiset lentokoneella pilvien yläpuolelle näkemään hiukan aurinkoa? Ehkä puoli tuntia riittäisi? Siitä saataisiin Finnair nousuun ja suomalaisille pirteyttä ja D-vitamiinia.
Apropos, pimeys. Suomalaiset tykkäävät etenkin vuoden pimeimpänä aikana pukeutua tummiin vaatteisiin. Miksi?
Kuitenkin meidän pitäisi ulkona liikkuessamme näkyä. Siihen heijastin on oiva keksintö. Harva tietää, että tieliikennelaki määrää jalankulkijan pimeän aikana tiellä liikkuessaan käyttämään asianmukaista heijastinta.
Moni ei varmaan tiedä sitäkään, että heijastin on suomalainen keksintö. Pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti keksi heijastimen 1950-luvulla. Tarina kertoo, että Arvi Lehti oli joutunut hevosineen pimeässä kolariin. Hevonen kuoli. Lehti keksi, että hevoset ja kärryt pitäisi jollain tavalla merkitä, jotta tielläliikkujat näkevät ne pimeässä. Hän rupesi tekemään heijastavia laattoja talousmuovista, joten heijastimia valmistavan yrityksen nimeksi tuli Talmu.
Myöhemmin Arvi Lehden poika Taisto Lehti suunnitteli klassisen lumihiutaleheijastimen.
Heijastimen käyttö kannattaa. Liikenneturvaa siteeraten: Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä nähdään jo 300 metrin päästä. Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä.
Valaistuissa taajamissakin voi olla vaikea havaita pimeän aikaan liikkuvia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Sade, sumu ja ikkunoiden huurtuminen heikentävät kuljettajan näkymää. Myös valojen ja tuulilasin likaantuminen vaikeuttavat näkemistä. Myös katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot hankaloittavat havainnointia.
Mutta miten on? Näemmekö tänä talvena Etelä-Suomessa lumihiutaleita vain heijastimissa? Tällä hetkellä lumiraja on varsin kaukana pohjoisessa.
Märkä asfaltti, jäinen silta
Olen näin marraskuussa törmännyt usein sellaiseen sääilmiöön, että pyörätie tai jalkakäytävä on märkä, mutta edessä oleva silta onkin jäässä. Jää on yllättänyt minut täysin jo muutamaan kertaan. Lämpötila on ollut vielä mukavasti pikkuisen plussan puolella ja kuivaa pyörätietä on ollut mukava kiitää vauhdilla. Sitten on vastassa silta. Niitä on muutamia Helsingistä Espooseenkin polkiessa. Ja ne sillat ovat olleet jäässä. Mitä ihmettä!
Sitä ei auta kuin pitää vauhtia ja polkea sillan yli pysähtymättä ja kääntymättä. Ihmettelin tätä asiaa ääneen täällä Forecassa.
Tässä on lyhyt selitys ilmiölle. Sillat jäähtyvät nopeammin kuin ilma. Vesistöistä nousee kosteutta. Jos sillan lämpötila on pakkasen puolella, niin se jäätyy. Selkeällä säällä lämpötilan ollessa vähän nollan yläpuolella tällaistä ilmiötä kannattaa pitää silmällä.
Kollegani Juha Föhr on kirjoittanut aiemmin mustasta jäästä ja muistakin olomuodoista hiukan pidemmän selvityksen: http://blogi.foreca.fi/2011/09/huurre-kuura-musta-jaa-ja-vahan-olomuotojen-muutoslammoista/
Ja loppuun tiedoksi teille blogin seuraajille. Forecan meteorologeja voi seurata myös Twitterissä @forecasuomi. Ja forecalaisten sääkuvia Instagramissa #forecaweather.